Hoitaako/onko isovanhemmat hoitanut noin 2v lasta?

Mä en henkilökohtaisesti usko, että vauvalla on tarvetta olla isovanhempien kanssa ilman äitiä ja/tai isää. En yksinkertaisesti vaan usko. Vuosikas on myös vielä pieni. 2-vuotias on toki reipas taapero, mutta mielestäni vierailut mummuloissa saavat riittää, hänen ei tarvitse jäädä sinne yöksi koska ei vielä itse osaa pyytää eikä ymmärrä että se tarkoittaisi yöpymistä poissa kotoa ja ilman äitiä ja isää.

Isovanhemmat ovat tärkeitä meidän lapselle ja hän viettää heidän kanssaan aikaa - päivisin. Ja kyllä, me mieheni kanssa olemme mielellämme mukana kyläilemässä. En usko että taaperon suhdetta isovanhempien kanssa häiritsee se, että äiti ja isä on mukana mummulassa. Usein lapsi leikkii mummujen ja pappojen kanssa ja me mieheni kanssa saamme juoda rauhassa kahvia jne. mutta yöksi lähdemme kaikki kotiin.

Kuten sanoin, isovanhemmat olisivat varmasti halunneet jo sen vastasyntyneen yöksi ja moniksi päiviksi hoitoon, mutta minä en vaan yksinkertaisesti usko että vauvalle sellainen on hyväksi.

Jokainen tyylillään joo, mutta meillä ei taaperot eikä vauvat ole yökylässä missään. Jos olisi tarvetta yön ajaksi hoitajalle, tulisi mummuista jompikumpi meille yöksi.

Nykyään moni suorastaan hoidattaa lapsensa isovanhemmilla. Me olemme mieheni kanssa tietoisia, että hoitoapua olisi isovanhemmista saatavilla, mutta emme ole nyt sattuneet tarvitsemaan. Molempia isovanhempia lapsi tapaa usein ja heillä on oikein mukavaa yhdessä vaikka lapsemme ei ole ollut mummuloissa hoidossa eikä yökylässä.

Miksi ihmeessä tästäkin asiasta on tehty elämää suurempi ongelma?  Miksi aina kuvitellaan, että juuri minun tapani elää ja toimia on se ainoa oikea?

Ihmisillä on erilaisia tilanteita ja elämät muotoutuvat niiden mukaan.

Itse mummona olen hoitanut lapsenlapsiani vauvasta saakka.  Yökyläilyäkin on harrastettu tarpeen ja halun mukaan, jo melko pieninä. Nyt lapset ovat kouluikäisiä, soittelevat ja viestittelevät minulle usein ja käyvät kyläilemässä. Haluavat viettää kanssani edelleen aikaa ja minulle myös kerrotaan salaisuudet ja muut mietityttävät asiat ja jopa mielipiteelläni tuntuu olevan heille merkitystä. Väitän, että suhteemme kasvoi näin tiiviiksi juuri siksi, että hoidin lapsenlapsiani melko paljon.

Olen äärettömän kiitollinen lapselleni ja puolisolleen, että he mahdollistivat tällaisen suhteen syntymisen.

Minä en ymmärrä näissä ketjuissa (ja ihan normaali elämässäkään) vihamielisyyttä niitä kohtaan, jotka eivät halua antaa lastaan hoitoon vain toisten hoivahalujen vuoksi. Uskallan minäkin väittää, että vauva/taapero ei tarvi kahdenkeskistä aikaa muiden kuin vanhempiensa kanssa. Se ei tietysti tarkoita sitä, etteikö esim. kaksivuotias pärjäisi isovanhemman hoidossa.

Meillä ei ole isovanhemmat hoitaneet vielä 2-vuotiasta, johtuen 500km välimatkasta. Ensimmäisen kerran lapsi oli hoidossa 9 kuukautta vanhana niin että tätinsä tuli meille (joka asuu samassa kaupungissa ja nähdään usein), ja aina sen jälkeen käytetty samaa hoitajaa. Ensimmäisen kerran yön yli 1v3kk, ja ymmärrän vallan mainiosti että toiset odottavat vielä tuonkin jälkeen. Kertaakaan lapsi ei ole ollut hoidossa vain hoitamisen ilosta, vaan ihan puhtaasti vanhempien tarpeesta saada välillä olla kahden.

En jaksa välittää siitä miten muut hoitavat nämä hoitoasiat, mutta olen kyllä itse saanut karvasta tekstiä kun minusta ei ole ollut ok antaa alle kolmen vuoden ikäistä hoitoon mummolle, jota tavataan max kerran kuussa (yleensä joka toinen kuukausi). Olen kuulemma riistänyt mummolta suhdetta lapsenlapseen, ominut lastani ja mitä kaikkea. Serkkuni myös loukkaantui kun en jättänyt 7kk vauvaani hänelle useammaksi tunniksi hoitoon... Tapasi tuolloin toisen kerran vauvan, edellisellä kerralla vauva oli 2kk... 

Siis ymmärrän että kaikki tekee niin kuin tekee, mutta mitä pahaa siinä on kun haluaa edetä lapsentahtisesti? Kyllä meilläkin lapsi menee mummolaan aikanaan yksinkin hoitoon, ellei mummo ole silloin jo niin katkeroitunut ettei käy.

Vierailija kirjoitti:

Mummi saa, ukki ei, koska hän on uusissa naimisissa. Miehelläni on kaksi varhaisaikuista lasta ja 1,5-vuotias lapsenlapsi. Mieheni erosi vaimostaan, kun lapset olivat ala-asteikäisiä ja valitettavasti ero ei ollut sopuisa. Lapset jäivät äidin luo asumaan. He olivat teinejä, kun tapasimme. Miehelläni oli eron jälkeen muutama pitkähkö naissuhde ja ex-vaimokin löysi uuden. Lapset eivät oikein hyväksyneet kummankaan vanhemman uusia. Vanhempi heistä käy meillä edelleen kylässä, nykyisin pienen perheensä kanssa. Mutta koskaan ei pyydetä lastenhoitoapua. Mummolla kun on kaikki sängyt, syöttötuolit, lelut sun muut. Nuorempaa ei näy enää koskaan. Ex-vaimo on nykyään taas sinkku ja hyvin omistushaluinen lapsenlapsestaan. Ja kaikkien vuosien jälkeenkin vielä katkera ex-miehelleen ja erityisesti ex-anopilleen. Mieheni mielellään ottaisi lapsenlapsensa joskus päivähoitoon, ja minäkin. Mutta sellaista ei oikein uskalla ehdottaa, ettei syntyisi mitään draamaa. Suurin ongelma olisi varmaan se, että minä myös hoivaisin mummin silmäterää. Monimutkaisia nämä ihmissuhteet!

Mikä ihme on varhaisaikuinen? Juuri ja juuri 18v ikäinen?

Lapsella on jo rakastava isoäiti, miksi ihmeessä pienelle pitää tuputtaa monia hoivasuhteita. Ei lapsi oikeasti tarvitse hoitajalaumaa.

Eipä juuri. Äitini oli juuri klo 10-18 2-vuotiaani kanssa, kun olin sairaalassa synnyttämässä. Lähdin siis mieheni kanssa sairaalaan klo 10 ja mieheni haki klo 18 samana päivänä lapsen kanssamme perhehuoneeseen...

Voi luoja sitä uhriutunista sen jälkeen, kun oli niiiiiiiin rankkaa. No onneksi en synnytä varmaan enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä en henkilökohtaisesti usko, että vauvalla on tarvetta olla isovanhempien kanssa ilman äitiä ja/tai isää. En yksinkertaisesti vaan usko. Vuosikas on myös vielä pieni. 2-vuotias on toki reipas taapero, mutta mielestäni vierailut mummuloissa saavat riittää, hänen ei tarvitse jäädä sinne yöksi koska ei vielä itse osaa pyytää eikä ymmärrä että se tarkoittaisi yöpymistä poissa kotoa ja ilman äitiä ja isää.

Isovanhemmat ovat tärkeitä meidän lapselle ja hän viettää heidän kanssaan aikaa - päivisin. Ja kyllä, me mieheni kanssa olemme mielellämme mukana kyläilemässä. En usko että taaperon suhdetta isovanhempien kanssa häiritsee se, että äiti ja isä on mukana mummulassa. Usein lapsi leikkii mummujen ja pappojen kanssa ja me mieheni kanssa saamme juoda rauhassa kahvia jne. mutta yöksi lähdemme kaikki kotiin.

Kuten sanoin, isovanhemmat olisivat varmasti halunneet jo sen vastasyntyneen yöksi ja moniksi päiviksi hoitoon, mutta minä en vaan yksinkertaisesti usko että vauvalle sellainen on hyväksi.

Jokainen tyylillään joo, mutta meillä ei taaperot eikä vauvat ole yökylässä missään. Jos olisi tarvetta yön ajaksi hoitajalle, tulisi mummuista jompikumpi meille yöksi.

Nykyään moni suorastaan hoidattaa lapsensa isovanhemmilla. Me olemme mieheni kanssa tietoisia, että hoitoapua olisi isovanhemmista saatavilla, mutta emme ole nyt sattuneet tarvitsemaan. Molempia isovanhempia lapsi tapaa usein ja heillä on oikein mukavaa yhdessä vaikka lapsemme ei ole ollut mummuloissa hoidossa eikä yökylässä.

Minä ajattelen vähän samalla tavalla. Rehellisesti sanottuna, mielestäni isovanhemmilla on jotain ajatusmaailmassa/asenteessa pielessä, jos lapseen ei voida luoda suhdetta kun hän on vanhempiensa kanssa paikalla.

Toki kahdenkesken olo saattaa syventää isovanhemman kiintymystä lapseen, mutta kyllä nyt täysipäinen ihminen kykenee lapseen luomaan suhteen ilman kahdenkeskistäkin aikaa. Totta kai lapsen hoitaminen tuntuu isovanhemmasta mukavalta, mutta ei se mikään ehto hyvälle isovanhemmuudelle ole. Siis varsinkaan jo vauva-ajasta alkaen tapahtunut hoito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummi saa, ukki ei, koska hän on uusissa naimisissa. Miehelläni on kaksi varhaisaikuista lasta ja 1,5-vuotias lapsenlapsi. Mieheni erosi vaimostaan, kun lapset olivat ala-asteikäisiä ja valitettavasti ero ei ollut sopuisa. Lapset jäivät äidin luo asumaan. He olivat teinejä, kun tapasimme. Miehelläni oli eron jälkeen muutama pitkähkö naissuhde ja ex-vaimokin löysi uuden. Lapset eivät oikein hyväksyneet kummankaan vanhemman uusia. Vanhempi heistä käy meillä edelleen kylässä, nykyisin pienen perheensä kanssa. Mutta koskaan ei pyydetä lastenhoitoapua. Mummolla kun on kaikki sängyt, syöttötuolit, lelut sun muut. Nuorempaa ei näy enää koskaan. Ex-vaimo on nykyään taas sinkku ja hyvin omistushaluinen lapsenlapsestaan. Ja kaikkien vuosien jälkeenkin vielä katkera ex-miehelleen ja erityisesti ex-anopilleen. Mieheni mielellään ottaisi lapsenlapsensa joskus päivähoitoon, ja minäkin. Mutta sellaista ei oikein uskalla ehdottaa, ettei syntyisi mitään draamaa. Suurin ongelma olisi varmaan se, että minä myös hoivaisin mummin silmäterää. Monimutkaisia nämä ihmissuhteet!

Mikä ihme on varhaisaikuinen? Juuri ja juuri 18v ikäinen?

Lapsella on jo rakastava isoäiti, miksi ihmeessä pienelle pitää tuputtaa monia hoivasuhteita. Ei lapsi oikeasti tarvitse hoitajalaumaa.

Tuon ikäiselle tekee muutenkin hyvää olla samalla hoitajalla hoitoa tarvittaessa. Päiväkodissakin pienimmät kiintyy pääsääntöisesti yhteen aikuiseen, ja saattavat olla poissa tolaltaan kun tämä sairastaa. 

Pk-täti

Vierailija kirjoitti:

Mä en henkilökohtaisesti usko, että vauvalla on tarvetta olla isovanhempien kanssa ilman äitiä ja/tai isää. En yksinkertaisesti vaan usko. Vuosikas on myös vielä pieni. 2-vuotias on toki reipas taapero, mutta mielestäni vierailut mummuloissa saavat riittää, hänen ei tarvitse jäädä sinne yöksi koska ei vielä itse osaa pyytää eikä ymmärrä että se tarkoittaisi yöpymistä poissa kotoa ja ilman äitiä ja isää.

Isovanhemmat ovat tärkeitä meidän lapselle ja hän viettää heidän kanssaan aikaa - päivisin. Ja kyllä, me mieheni kanssa olemme mielellämme mukana kyläilemässä. En usko että taaperon suhdetta isovanhempien kanssa häiritsee se, että äiti ja isä on mukana mummulassa. Usein lapsi leikkii mummujen ja pappojen kanssa ja me mieheni kanssa saamme juoda rauhassa kahvia jne. mutta yöksi lähdemme kaikki kotiin.

Kuten sanoin, isovanhemmat olisivat varmasti halunneet jo sen vastasyntyneen yöksi ja moniksi päiviksi hoitoon, mutta minä en vaan yksinkertaisesti usko että vauvalle sellainen on hyväksi.

Jokainen tyylillään joo, mutta meillä ei taaperot eikä vauvat ole yökylässä missään. Jos olisi tarvetta yön ajaksi hoitajalle, tulisi mummuista jompikumpi meille yöksi.

Nykyään moni suorastaan hoidattaa lapsensa isovanhemmilla. Me olemme mieheni kanssa tietoisia, että hoitoapua olisi isovanhemmista saatavilla, mutta emme ole nyt sattuneet tarvitsemaan. Molempia isovanhempia lapsi tapaa usein ja heillä on oikein mukavaa yhdessä vaikka lapsemme ei ole ollut mummuloissa hoidossa eikä yökylässä.

Olisiko sitten parempi että lapsi olisi satunaisesti vuoropäiväkodissa kun vanhemmilla on töitä? On monia ammatteja jossa ei vaan voi olla kahta vuotta pois lapsen takia. Yksi esimerkki on muusikko ja toinen näyttelijä. Ja koska muusikoiden puoliso on yleensä muusikko, isovanhempia tarvitaan jos molemmilla on keikka samana viikonloppuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en henkilökohtaisesti usko, että vauvalla on tarvetta olla isovanhempien kanssa ilman äitiä ja/tai isää. En yksinkertaisesti vaan usko. Vuosikas on myös vielä pieni. 2-vuotias on toki reipas taapero, mutta mielestäni vierailut mummuloissa saavat riittää, hänen ei tarvitse jäädä sinne yöksi koska ei vielä itse osaa pyytää eikä ymmärrä että se tarkoittaisi yöpymistä poissa kotoa ja ilman äitiä ja isää.

Isovanhemmat ovat tärkeitä meidän lapselle ja hän viettää heidän kanssaan aikaa - päivisin. Ja kyllä, me mieheni kanssa olemme mielellämme mukana kyläilemässä. En usko että taaperon suhdetta isovanhempien kanssa häiritsee se, että äiti ja isä on mukana mummulassa. Usein lapsi leikkii mummujen ja pappojen kanssa ja me mieheni kanssa saamme juoda rauhassa kahvia jne. mutta yöksi lähdemme kaikki kotiin.

Kuten sanoin, isovanhemmat olisivat varmasti halunneet jo sen vastasyntyneen yöksi ja moniksi päiviksi hoitoon, mutta minä en vaan yksinkertaisesti usko että vauvalle sellainen on hyväksi.

Jokainen tyylillään joo, mutta meillä ei taaperot eikä vauvat ole yökylässä missään. Jos olisi tarvetta yön ajaksi hoitajalle, tulisi mummuista jompikumpi meille yöksi.

Nykyään moni suorastaan hoidattaa lapsensa isovanhemmilla. Me olemme mieheni kanssa tietoisia, että hoitoapua olisi isovanhemmista saatavilla, mutta emme ole nyt sattuneet tarvitsemaan. Molempia isovanhempia lapsi tapaa usein ja heillä on oikein mukavaa yhdessä vaikka lapsemme ei ole ollut mummuloissa hoidossa eikä yökylässä.

Minä ajattelen vähän samalla tavalla. Rehellisesti sanottuna, mielestäni isovanhemmilla on jotain ajatusmaailmassa/asenteessa pielessä, jos lapseen ei voida luoda suhdetta kun hän on vanhempiensa kanssa paikalla.

Toki kahdenkesken olo saattaa syventää isovanhemman kiintymystä lapseen, mutta kyllä nyt täysipäinen ihminen kykenee lapseen luomaan suhteen ilman kahdenkeskistäkin aikaa. Totta kai lapsen hoitaminen tuntuu isovanhemmasta mukavalta, mutta ei se mikään ehto hyvälle isovanhemmuudelle ole. Siis varsinkaan jo vauva-ajasta alkaen tapahtunut hoito.

Ei minulle ainakaan tuoda lasta hoitoon ihan huvikseen, vain silloin kun molemmilla vanhemmilla on töitä yhtä aikaa. Muuten sitä kutsutaan kyläilyksi jos huvikseen nähdään.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä näissä ketjuissa (ja ihan normaali elämässäkään) vihamielisyyttä niitä kohtaan, jotka eivät halua antaa lastaan hoitoon vain toisten hoivahalujen vuoksi. Uskallan minäkin väittää, että vauva/taapero ei tarvi kahdenkeskistä aikaa muiden kuin vanhempiensa kanssa. Se ei tietysti tarkoita sitä, etteikö esim. kaksivuotias pärjäisi isovanhemman hoidossa.

Meillä ei ole isovanhemmat hoitaneet vielä 2-vuotiasta, johtuen 500km välimatkasta. Ensimmäisen kerran lapsi oli hoidossa 9 kuukautta vanhana niin että tätinsä tuli meille (joka asuu samassa kaupungissa ja nähdään usein), ja aina sen jälkeen käytetty samaa hoitajaa. Ensimmäisen kerran yön yli 1v3kk, ja ymmärrän vallan mainiosti että toiset odottavat vielä tuonkin jälkeen. Kertaakaan lapsi ei ole ollut hoidossa vain hoitamisen ilosta, vaan ihan puhtaasti vanhempien tarpeesta saada välillä olla kahden.

En jaksa välittää siitä miten muut hoitavat nämä hoitoasiat, mutta olen kyllä itse saanut karvasta tekstiä kun minusta ei ole ollut ok antaa alle kolmen vuoden ikäistä hoitoon mummolle, jota tavataan max kerran kuussa (yleensä joka toinen kuukausi). Olen kuulemma riistänyt mummolta suhdetta lapsenlapseen, ominut lastani ja mitä kaikkea. Serkkuni myös loukkaantui kun en jättänyt 7kk vauvaani hänelle useammaksi tunniksi hoitoon... Tapasi tuolloin toisen kerran vauvan, edellisellä kerralla vauva oli 2kk... 

Siis ymmärrän että kaikki tekee niin kuin tekee, mutta mitä pahaa siinä on kun haluaa edetä lapsentahtisesti? Kyllä meilläkin lapsi menee mummolaan aikanaan yksinkin hoitoon, ellei mummo ole silloin jo niin katkeroitunut ettei käy.

Osa vanhemmista, lähinnä äideistä, ihan oikeasti kuvittelee, että kukaan muu ei osaa hoitaa hänen lastaan juuri oikein. Sitä kutsuisin itsekkyydeksi. Lapsilla tulee olla oikeus hyviin suhteisiin muihinkin aikuisiin.

Eräs ystäväni oli äärettömän pahoillaan, kun ei saanut lapsenlastaan hoitoon kuin vasta kouluikäisenä (kyseessä täyspäinen ihminen ja ainoa lapsenlapsi).  Eivät myöskään toiset isovanhemmat. Kyseessä oli äiti, joka oli lukenut kaikki mahdolliset lapsenkasvatusoppaat jo ennen lapsen syntymää ja tavallaan suoritti äitiyttä. Lohdutin ystävääni sillä, että lapsi kyllä sitten isompana kääntyy itse ystäväni puoleen, koska tarvitsee toisenkinlaisia ihmisiä. Näin sitten kävikin. Lapsi on jo lähes aikuinen, mutta on minullekin harmitellut sitä, että ei saanut mahdollisuutta lapsuudessaan tutustua kunnolla isovanhempiinsa. Hän kokee menettäneensä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en henkilökohtaisesti usko, että vauvalla on tarvetta olla isovanhempien kanssa ilman äitiä ja/tai isää. En yksinkertaisesti vaan usko. Vuosikas on myös vielä pieni. 2-vuotias on toki reipas taapero, mutta mielestäni vierailut mummuloissa saavat riittää, hänen ei tarvitse jäädä sinne yöksi koska ei vielä itse osaa pyytää eikä ymmärrä että se tarkoittaisi yöpymistä poissa kotoa ja ilman äitiä ja isää.

Isovanhemmat ovat tärkeitä meidän lapselle ja hän viettää heidän kanssaan aikaa - päivisin. Ja kyllä, me mieheni kanssa olemme mielellämme mukana kyläilemässä. En usko että taaperon suhdetta isovanhempien kanssa häiritsee se, että äiti ja isä on mukana mummulassa. Usein lapsi leikkii mummujen ja pappojen kanssa ja me mieheni kanssa saamme juoda rauhassa kahvia jne. mutta yöksi lähdemme kaikki kotiin.

Kuten sanoin, isovanhemmat olisivat varmasti halunneet jo sen vastasyntyneen yöksi ja moniksi päiviksi hoitoon, mutta minä en vaan yksinkertaisesti usko että vauvalle sellainen on hyväksi.

Jokainen tyylillään joo, mutta meillä ei taaperot eikä vauvat ole yökylässä missään. Jos olisi tarvetta yön ajaksi hoitajalle, tulisi mummuista jompikumpi meille yöksi.

Nykyään moni suorastaan hoidattaa lapsensa isovanhemmilla. Me olemme mieheni kanssa tietoisia, että hoitoapua olisi isovanhemmista saatavilla, mutta emme ole nyt sattuneet tarvitsemaan. Molempia isovanhempia lapsi tapaa usein ja heillä on oikein mukavaa yhdessä vaikka lapsemme ei ole ollut mummuloissa hoidossa eikä yökylässä.

Totta kai lapsen hoitaminen tuntuu isovanhemmasta mukavalta, mutta ei se mikään ehto hyvälle isovanhemmuudelle ole.

Onpa omituinen ajatus.

Meillä isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan koska rakastavat näitä.

Miksi aloittaja tällaista kysyt? Oletko itse isovanhempi vai vanhempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en henkilökohtaisesti usko, että vauvalla on tarvetta olla isovanhempien kanssa ilman äitiä ja/tai isää. En yksinkertaisesti vaan usko. Vuosikas on myös vielä pieni. 2-vuotias on toki reipas taapero, mutta mielestäni vierailut mummuloissa saavat riittää, hänen ei tarvitse jäädä sinne yöksi koska ei vielä itse osaa pyytää eikä ymmärrä että se tarkoittaisi yöpymistä poissa kotoa ja ilman äitiä ja isää.

Isovanhemmat ovat tärkeitä meidän lapselle ja hän viettää heidän kanssaan aikaa - päivisin. Ja kyllä, me mieheni kanssa olemme mielellämme mukana kyläilemässä. En usko että taaperon suhdetta isovanhempien kanssa häiritsee se, että äiti ja isä on mukana mummulassa. Usein lapsi leikkii mummujen ja pappojen kanssa ja me mieheni kanssa saamme juoda rauhassa kahvia jne. mutta yöksi lähdemme kaikki kotiin.

Kuten sanoin, isovanhemmat olisivat varmasti halunneet jo sen vastasyntyneen yöksi ja moniksi päiviksi hoitoon, mutta minä en vaan yksinkertaisesti usko että vauvalle sellainen on hyväksi.

Jokainen tyylillään joo, mutta meillä ei taaperot eikä vauvat ole yökylässä missään. Jos olisi tarvetta yön ajaksi hoitajalle, tulisi mummuista jompikumpi meille yöksi.

Nykyään moni suorastaan hoidattaa lapsensa isovanhemmilla. Me olemme mieheni kanssa tietoisia, että hoitoapua olisi isovanhemmista saatavilla, mutta emme ole nyt sattuneet tarvitsemaan. Molempia isovanhempia lapsi tapaa usein ja heillä on oikein mukavaa yhdessä vaikka lapsemme ei ole ollut mummuloissa hoidossa eikä yökylässä.

Totta kai lapsen hoitaminen tuntuu isovanhemmasta mukavalta, mutta ei se mikään ehto hyvälle isovanhemmuudelle ole.

Onpa omituinen ajatus.

Meillä isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan koska rakastavat näitä.

Ai omituinen ajatus, että hyvän isovanhemmuuden ehto ei ole lastenlasten hoitaminen? Minun mummo on mulle tosi tärkeä ja rakas, ja minä hänelle. Kunnostaan johtuen ei tainnut ottaa minua hoitoon ikinä, mutta toki kouluikäisenä aloin kyläillä hänen luonaan yksin.

Isovanhemmat voivat varmasti rakastaa lapsenlapsia hoitamattakin heitä.  Vai tarkennatko vielä mitä outoa tuossa ajatuksessa on? Minä en itse nimittäin näe yhtään mitään erikoista siinä.

Itselläni kaksi lapsenlasta. Olemme onneksi saaneet olla lasten elämässä mukana alusta asti.

Olleet yötäkin ensimmäisiä kertoja muutaman kuukauden ikäisestä.

Meillä näin, kukin tavallansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä näissä ketjuissa (ja ihan normaali elämässäkään) vihamielisyyttä niitä kohtaan, jotka eivät halua antaa lastaan hoitoon vain toisten hoivahalujen vuoksi. Uskallan minäkin väittää, että vauva/taapero ei tarvi kahdenkeskistä aikaa muiden kuin vanhempiensa kanssa. Se ei tietysti tarkoita sitä, etteikö esim. kaksivuotias pärjäisi isovanhemman hoidossa.

Meillä ei ole isovanhemmat hoitaneet vielä 2-vuotiasta, johtuen 500km välimatkasta. Ensimmäisen kerran lapsi oli hoidossa 9 kuukautta vanhana niin että tätinsä tuli meille (joka asuu samassa kaupungissa ja nähdään usein), ja aina sen jälkeen käytetty samaa hoitajaa. Ensimmäisen kerran yön yli 1v3kk, ja ymmärrän vallan mainiosti että toiset odottavat vielä tuonkin jälkeen. Kertaakaan lapsi ei ole ollut hoidossa vain hoitamisen ilosta, vaan ihan puhtaasti vanhempien tarpeesta saada välillä olla kahden.

En jaksa välittää siitä miten muut hoitavat nämä hoitoasiat, mutta olen kyllä itse saanut karvasta tekstiä kun minusta ei ole ollut ok antaa alle kolmen vuoden ikäistä hoitoon mummolle, jota tavataan max kerran kuussa (yleensä joka toinen kuukausi). Olen kuulemma riistänyt mummolta suhdetta lapsenlapseen, ominut lastani ja mitä kaikkea. Serkkuni myös loukkaantui kun en jättänyt 7kk vauvaani hänelle useammaksi tunniksi hoitoon... Tapasi tuolloin toisen kerran vauvan, edellisellä kerralla vauva oli 2kk... 

Siis ymmärrän että kaikki tekee niin kuin tekee, mutta mitä pahaa siinä on kun haluaa edetä lapsentahtisesti? Kyllä meilläkin lapsi menee mummolaan aikanaan yksinkin hoitoon, ellei mummo ole silloin jo niin katkeroitunut ettei käy.

Osa vanhemmista, lähinnä äideistä, ihan oikeasti kuvittelee, että kukaan muu ei osaa hoitaa hänen lastaan juuri oikein. Sitä kutsuisin itsekkyydeksi. Lapsilla tulee olla oikeus hyviin suhteisiin muihinkin aikuisiin.

Eräs ystäväni oli äärettömän pahoillaan, kun ei saanut lapsenlastaan hoitoon kuin vasta kouluikäisenä (kyseessä täyspäinen ihminen ja ainoa lapsenlapsi).  Eivät myöskään toiset isovanhemmat. Kyseessä oli äiti, joka oli lukenut kaikki mahdolliset lapsenkasvatusoppaat jo ennen lapsen syntymää ja tavallaan suoritti äitiyttä. Lohdutin ystävääni sillä, että lapsi kyllä sitten isompana kääntyy itse ystäväni puoleen, koska tarvitsee toisenkinlaisia ihmisiä. Näin sitten kävikin. Lapsi on jo lähes aikuinen, mutta on minullekin harmitellut sitä, että ei saanut mahdollisuutta lapsuudessaan tutustua kunnolla isovanhempiinsa. Hän kokee menettäneensä paljon.

Miten se lapsi ei ole lapsuudessaan saanut tutustua isovanhempiinsa, jos on kuitenkin kouluikäisenä ollut hänellä hoidossa?

Minun muistoni isovanhempien kanssa ovat syntyneet nimenomaan kouluajoilta, en ole edes varma olenko ollut ennen sitä yksin mummolassa. Ja hyvät, rakkaat välit on. 

Vastauksena alkuperäisellä, kyllä meidän 2v on mummolassa hoidossa, mutta ei kauempana asuvan mummolassa. Sitten kun on tarpeeksi iso, niin toki menee vieraankin paikkakunnan mummolaan. Itse ajattelen että on sitä koko elämä aikaa, kyllä 2v vielä tarvitsee tuttuja hoitajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en henkilökohtaisesti usko, että vauvalla on tarvetta olla isovanhempien kanssa ilman äitiä ja/tai isää. En yksinkertaisesti vaan usko. Vuosikas on myös vielä pieni. 2-vuotias on toki reipas taapero, mutta mielestäni vierailut mummuloissa saavat riittää, hänen ei tarvitse jäädä sinne yöksi koska ei vielä itse osaa pyytää eikä ymmärrä että se tarkoittaisi yöpymistä poissa kotoa ja ilman äitiä ja isää.

Isovanhemmat ovat tärkeitä meidän lapselle ja hän viettää heidän kanssaan aikaa - päivisin. Ja kyllä, me mieheni kanssa olemme mielellämme mukana kyläilemässä. En usko että taaperon suhdetta isovanhempien kanssa häiritsee se, että äiti ja isä on mukana mummulassa. Usein lapsi leikkii mummujen ja pappojen kanssa ja me mieheni kanssa saamme juoda rauhassa kahvia jne. mutta yöksi lähdemme kaikki kotiin.

Kuten sanoin, isovanhemmat olisivat varmasti halunneet jo sen vastasyntyneen yöksi ja moniksi päiviksi hoitoon, mutta minä en vaan yksinkertaisesti usko että vauvalle sellainen on hyväksi.

Jokainen tyylillään joo, mutta meillä ei taaperot eikä vauvat ole yökylässä missään. Jos olisi tarvetta yön ajaksi hoitajalle, tulisi mummuista jompikumpi meille yöksi.

Nykyään moni suorastaan hoidattaa lapsensa isovanhemmilla. Me olemme mieheni kanssa tietoisia, että hoitoapua olisi isovanhemmista saatavilla, mutta emme ole nyt sattuneet tarvitsemaan. Molempia isovanhempia lapsi tapaa usein ja heillä on oikein mukavaa yhdessä vaikka lapsemme ei ole ollut mummuloissa hoidossa eikä yökylässä.

Totta kai lapsen hoitaminen tuntuu isovanhemmasta mukavalta, mutta ei se mikään ehto hyvälle isovanhemmuudelle ole.

Onpa omituinen ajatus.

Meillä isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan koska rakastavat näitä.

Ai omituinen ajatus, että hyvän isovanhemmuuden ehto ei ole lastenlasten hoitaminen? Minun mummo on mulle tosi tärkeä ja rakas, ja minä hänelle. Kunnostaan johtuen ei tainnut ottaa minua hoitoon ikinä, mutta toki kouluikäisenä aloin kyläillä hänen luonaan yksin.

Isovanhemmat voivat varmasti rakastaa lapsenlapsia hoitamattakin heitä.  Vai tarkennatko vielä mitä outoa tuossa ajatuksessa on? Minä en itse nimittäin näe yhtään mitään erikoista siinä.

Ei vaan se että hoitaisi lasta jostain muusta syystä kuin rakkaudesta, esim. velvollisuudentunteesta.

Ovat hoitaneet. Pyydettäessä

Tämä on niin ikuisuusaihe. Ne jotka vievät lapsensa hoitoon loukkaantuvat kun toiset eivät vie, ja ne jotka eivät vie saattavat tuomita ne jotka vievät.

Eläkää ja antakaa toisten elää. Isovanhemmat, jos ette saa lapsenlastanne hoitoon, niin lopettakaa marttyrisointi ja hyväksykää että vanhemmat päättää ja siitä lapsenlapsesta kasvaa todennäköisesti ihan täysipäinen ilman vauva-aikana/taaperona vietettyä aikaa mummolassa. Tukekaa vanhempia vanhemmuudessa ja olkaa hyvissä väleissä heihin, niin ehkä se luottamus syntyy helpommin ja saatte luoda lapseen kahdenkeskistä suhdetta kun lapsi on vähän isompi.

Se nyt vaan pitää jokaisen hyväksyä, että tässä maailmassa harva tekee lapsia omien vanhempien iloksi. Ihanaa että on suhteita, jossa tämä isovanhemmuus pelaa ja vanhemmat vievät hoitoon, mutta ymmärtäkää se että niillä vanhemmilla voi olla ihan perusteltuja syitä ettei Jessica-Alexandraa viedä 6kk iässä mummun hoitoon yöksi. Aivan kuten toisilla voi olla painavat syyt viedä sitä Nico-Petteriä mummulaan vuoden iästä lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en henkilökohtaisesti usko, että vauvalla on tarvetta olla isovanhempien kanssa ilman äitiä ja/tai isää. En yksinkertaisesti vaan usko. Vuosikas on myös vielä pieni. 2-vuotias on toki reipas taapero, mutta mielestäni vierailut mummuloissa saavat riittää, hänen ei tarvitse jäädä sinne yöksi koska ei vielä itse osaa pyytää eikä ymmärrä että se tarkoittaisi yöpymistä poissa kotoa ja ilman äitiä ja isää.

Isovanhemmat ovat tärkeitä meidän lapselle ja hän viettää heidän kanssaan aikaa - päivisin. Ja kyllä, me mieheni kanssa olemme mielellämme mukana kyläilemässä. En usko että taaperon suhdetta isovanhempien kanssa häiritsee se, että äiti ja isä on mukana mummulassa. Usein lapsi leikkii mummujen ja pappojen kanssa ja me mieheni kanssa saamme juoda rauhassa kahvia jne. mutta yöksi lähdemme kaikki kotiin.

Kuten sanoin, isovanhemmat olisivat varmasti halunneet jo sen vastasyntyneen yöksi ja moniksi päiviksi hoitoon, mutta minä en vaan yksinkertaisesti usko että vauvalle sellainen on hyväksi.

Jokainen tyylillään joo, mutta meillä ei taaperot eikä vauvat ole yökylässä missään. Jos olisi tarvetta yön ajaksi hoitajalle, tulisi mummuista jompikumpi meille yöksi.

Nykyään moni suorastaan hoidattaa lapsensa isovanhemmilla. Me olemme mieheni kanssa tietoisia, että hoitoapua olisi isovanhemmista saatavilla, mutta emme ole nyt sattuneet tarvitsemaan. Molempia isovanhempia lapsi tapaa usein ja heillä on oikein mukavaa yhdessä vaikka lapsemme ei ole ollut mummuloissa hoidossa eikä yökylässä.

Totta kai lapsen hoitaminen tuntuu isovanhemmasta mukavalta, mutta ei se mikään ehto hyvälle isovanhemmuudelle ole.

Onpa omituinen ajatus.

Meillä isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan koska rakastavat näitä.

Ai omituinen ajatus, että hyvän isovanhemmuuden ehto ei ole lastenlasten hoitaminen? Minun mummo on mulle tosi tärkeä ja rakas, ja minä hänelle. Kunnostaan johtuen ei tainnut ottaa minua hoitoon ikinä, mutta toki kouluikäisenä aloin kyläillä hänen luonaan yksin.

Isovanhemmat voivat varmasti rakastaa lapsenlapsia hoitamattakin heitä.  Vai tarkennatko vielä mitä outoa tuossa ajatuksessa on? Minä en itse nimittäin näe yhtään mitään erikoista siinä.

Ei vaan se että hoitaisi lasta jostain muusta syystä kuin rakkaudesta, esim. velvollisuudentunteesta.

Siis mikä tuossa viittaa velvollisuudentunteeseen? Sanaparsi "hyvä isovanhemmuus"? Ehkä kannattaa sijoittaa se lauseyhteyteen, niin idea voi avartua. Tuossa mainitaan selvällä suomenkielellä, että isovanhemmasta on varmasti mukava hoitaa lapsenlastaan. Onko sinulle "hyvä vanhemmuuskin" velvollisuudentuntoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en henkilökohtaisesti usko, että vauvalla on tarvetta olla isovanhempien kanssa ilman äitiä ja/tai isää. En yksinkertaisesti vaan usko. Vuosikas on myös vielä pieni. 2-vuotias on toki reipas taapero, mutta mielestäni vierailut mummuloissa saavat riittää, hänen ei tarvitse jäädä sinne yöksi koska ei vielä itse osaa pyytää eikä ymmärrä että se tarkoittaisi yöpymistä poissa kotoa ja ilman äitiä ja isää.

Isovanhemmat ovat tärkeitä meidän lapselle ja hän viettää heidän kanssaan aikaa - päivisin. Ja kyllä, me mieheni kanssa olemme mielellämme mukana kyläilemässä. En usko että taaperon suhdetta isovanhempien kanssa häiritsee se, että äiti ja isä on mukana mummulassa. Usein lapsi leikkii mummujen ja pappojen kanssa ja me mieheni kanssa saamme juoda rauhassa kahvia jne. mutta yöksi lähdemme kaikki kotiin.

Kuten sanoin, isovanhemmat olisivat varmasti halunneet jo sen vastasyntyneen yöksi ja moniksi päiviksi hoitoon, mutta minä en vaan yksinkertaisesti usko että vauvalle sellainen on hyväksi.

Jokainen tyylillään joo, mutta meillä ei taaperot eikä vauvat ole yökylässä missään. Jos olisi tarvetta yön ajaksi hoitajalle, tulisi mummuista jompikumpi meille yöksi.

Nykyään moni suorastaan hoidattaa lapsensa isovanhemmilla. Me olemme mieheni kanssa tietoisia, että hoitoapua olisi isovanhemmista saatavilla, mutta emme ole nyt sattuneet tarvitsemaan. Molempia isovanhempia lapsi tapaa usein ja heillä on oikein mukavaa yhdessä vaikka lapsemme ei ole ollut mummuloissa hoidossa eikä yökylässä.

Totta kai lapsen hoitaminen tuntuu isovanhemmasta mukavalta, mutta ei se mikään ehto hyvälle isovanhemmuudelle ole.

Onpa omituinen ajatus.

Meillä isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan koska rakastavat näitä.

Ai omituinen ajatus, että hyvän isovanhemmuuden ehto ei ole lastenlasten hoitaminen? Minun mummo on mulle tosi tärkeä ja rakas, ja minä hänelle. Kunnostaan johtuen ei tainnut ottaa minua hoitoon ikinä, mutta toki kouluikäisenä aloin kyläillä hänen luonaan yksin.

Isovanhemmat voivat varmasti rakastaa lapsenlapsia hoitamattakin heitä.  Vai tarkennatko vielä mitä outoa tuossa ajatuksessa on? Minä en itse nimittäin näe yhtään mitään erikoista siinä.

Ei vaan se että hoitaisi lasta jostain muusta syystä kuin rakkaudesta, esim. velvollisuudentunteesta.

Siis mikä tuossa viittaa velvollisuudentunteeseen? Sanaparsi "hyvä isovanhemmuus"? Ehkä kannattaa sijoittaa se lauseyhteyteen, niin idea voi avartua. Tuossa mainitaan selvällä suomenkielellä, että isovanhemmasta on varmasti mukava hoitaa lapsenlastaan. Onko sinulle "hyvä vanhemmuuskin" velvollisuudentuntoa?

Mikä sinua nyppii?

Alkuperäisessä lauseessa oli selvä korrelaattivirhe: Se että lapsen hoitaminen tuntuu mukavalta ei ole ehtona hyvälle isovanhemmuudelle.