Lue keskustelun säännöt.
Pyörryin tänään bussissa - kukaan ei auttanut
26.09.2016 |
Menkat siis alkoivat tänään ja oli kovat kivut. Bussi oli ihan täynnä, joten jouduin seisomaan. Yhtäkkiä alkoi huimaamaan kamalasti. En ehtinyt tekemään mitään, kun yhtäkkiä olin lattialla. Kukaan ei siis ensinnäkään ottanut minua kiinni eikä huomioinut muutenkaan. Tuijottivat vaan. Luulivat kai, että kaaduin vaan. En uskaltanut enää nousta seisomaan, joten istuin loppumatkan lattialla. Taas sain paljon tuijotuksia osakseni, mutta kukaan ei edelleenkään kysynyt, olenko ok tai luovuttanut minulle istumapaikkaansa. Mulla oli niin heikko olo, etten pystynyt puhumaan mitään, koska pelkäsin oksentavani. Kyllä oli avuton olo siinä. Mikä suomalaisia oikein vaivaa?
Kommentit (211)
Yksi nuori mies pyörtyi bussissa suorilta jaloilta muutama viikko sitten Helsingissä. Kyllä se ainakin autettiin pystyyn ja siltä kyseltiin onko kaikki ok. Yksi oli jo soittamassa ambulanssia, mutta ei kelvannut mikään apu. Vaikutti selvältä, mutta silmät seisoi päässä ja jäi nopeasti seuraavalla pysäkillä pois. Tiedä sitten mikä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös Turussa juuri ennen joulua vanhempi mieshenkilö kupsahti sinne bussin lattialle ja kyllä hänetä autettiin heti ja laitettiin ambulanssi tilaukseen. Mies itse oli hämillään, sillä ei ollut saanut tuollaista kohtausta ennen. Joskus se ensimmäinen kerta tulee, kun jokin sairauskohtaus iskee. Mutta hyvänen aika, autettiin heti.
Aloittajasta mietin että oliko kyse vain sekunneista, että nousit sieltä kuitenkin itse istumaan. Monet voivat siinä kohtaa ajatella että vointi on ookoo, vaikka ei olisikaan.
On suorastaan kuvottavaa asua näin hyvässä ja järjestoytyneessä maassa ja ympärillä tallustelee pelkkiä jääkalikoita. Kyllä sitten alkaa itku ja parku kun napsahtaa omaan perseposkeen. Todella ikävää ap. Olisin taatusti kysynyt onko sulla jokin hätänä ja olisit ehdottomasti saanut paikkani. <3
-Kiltti Tosimies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkkatarinat nuo naisen inttitarina.
Lahjoitan sinulle mielelläni kertaluonteisesti yhdet krampit, kun jalat lähtevät alta keskellä katua.
Tässä on vain ero, että mieheltä ei edes lähtisi jalat alta joidenkin hemmetin menkkojen takia. Joten ottaisin mielelläni vaikka kaikki kramppisi ja kipusi vastaan.
Viel' uljaita on urhoja... :-DDD Kiitos päivän parhaista nauruista.
En ole ikinä saanut ulkopuolisilta apua pyörtyessäni. Nuorena kärsin mstalasta verenpaineesta, ja pyörtymisiä oli muutama.
Heinolan terveyskeskuksessa kävin vuosikausia sitten juurikin pyörtymisten vuoksi. Pyörryin vastaanotollakin, koska kun minua heikotti, naislääkäri käski minun jostain syystä nousta kävelemään. Pyörryin tietty heti, jolloin lääkäri tuli vain tyrkkäämään jalkani niin, että sai oven vedettyä kiinni (etten näy käytävälle). Muutoin ei auttanut lainkaan.
Pyörryin myös noin vuosikymmen sitten Oulun kaupunginkirjaston kahvilassa, kassan eteen. Kahvilassa ei ollut muita asiakkaita. Myyjäneiti töllötti minua, eikä hänestä ollut yhtään apua: tuli kyllä vetämään minua kiusaantuneena saman tien seisomaan (ettei taas kukaan huomaisi tilannetta), mutta eihän se ole mahdollista. Istuin sitten virottuani hetken siinä lattialla, kunnes pystyin raahautumaan tiskillä odottavine ostoksineni lähimpään pöytään. Aika pitkään meni mehua juodessa ja jotain syödessä, että uskalsin lähteä liikkeelle. Jalkoja pidin törkeästi toisella tuolilla.
Elikkä siis: ihmiset eivät auta, ainakaan minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi vittu suomalaiset on vastenmielistä kansaa.
Totta
Suomessa ei auteta, se on selvä, ei ainakaan täällä uppoavassa helvetissä nimeltään Helsinki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi vaistomaisesti kiinni bussissa horjuvaa ihmistä, vaan väistäisin vaistomaisesti pois tieltä, jollei tämäole pikkulapsi. Toisesta kiinni ottaminen ei ole kohteliaan kaupunkilaisen vaistomaista käyttäytymistä. Kaatunutta auttaisin kyllä, mutta jos on tajuissaan, en koskisi ilman lupaa. Seksuaaliseen häirintän tämä ei liity, vaan siihen, että kunnioitetaan toisen henkilökohtaista tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kyllä autettiin kun pyörryin bussissa. Vähän liiankin kanssa, tarjottiin hälisten ruokaa ja vahdittiin, etten pyörry uudestaan. Alkoi siis ihan nolottaa olla yleisön keskipiste, mihin en ole tottunut, vaikka parempi tietysti että autetaan kuin ettei auteta.
Rehellisesti sanottuna en edes usko, että tämä on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään en pyörtyile kirjoitti:
En ole ikinä saanut ulkopuolisilta apua pyörtyessäni. Nuorena kärsin mstalasta verenpaineesta, ja pyörtymisiä oli muutama.
Heinolan terveyskeskuksessa kävin vuosikausia sitten juurikin pyörtymisten vuoksi. Pyörryin vastaanotollakin, koska kun minua heikotti, naislääkäri käski minun jostain syystä nousta kävelemään. Pyörryin tietty heti, jolloin lääkäri tuli vain tyrkkäämään jalkani niin, että sai oven vedettyä kiinni (etten näy käytävälle). Muutoin ei auttanut lainkaan.
Pyörryin myös noin vuosikymmen sitten Oulun kaupunginkirjaston kahvilassa, kassan eteen. Kahvilassa ei ollut muita asiakkaita. Myyjäneiti töllötti minua, eikä hänestä ollut yhtään apua: tuli kyllä vetämään minua kiusaantuneena saman tien seisomaan (ettei taas kukaan huomaisi tilannetta), mutta eihän se ole mahdollista. Istuin sitten virottuani hetken siinä lattialla, kunnes pystyin raahautumaan tiskillä odottavine ostoksineni lähimpään pöytään. Aika pitkään meni mehua juodessa ja jotain syödessä, että uskalsin lähteä liikkeelle. Jalkoja pidin törkeästi toisella tuolilla.
Elikkä siis: ihmiset eivät auta, ainakaan minua.
En auttaisi minäkään sinua. Sitä kutsutaan karman laiksi, sitä saa, mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei auteta, se on selvä, ei ainakaan täällä uppoavassa helvetissä nimeltään Helsinki.
Keep sinkin in hell baltic jizzballs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seisoin sun vieressä, sori olisin kopannut kiinni mutta siitä olis kuitenkin vain tullut oikeusjuttu jos mun käsi olis siinä osunut sun rintaan #meetoo
Jos tuollaista tapahtuisi bussissa, jossa minä olen, olettaisin valitettavasti sen olevan "katuteatteria". Siitä voi syyttää gangstalkkereita, koska joukkovainottu ei voi enää tietää, koska kyse on oikeasta hätätilanteesta tai gangstalkkereiden järjestämästä näytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Aineidenkäyttäjiä on nykyään sen verran paljon, että kaikki ikävät puolet heijastuvat myös syyttömiin sivullisiin. Sinua varmaankin luultiin käyttäjäksi, jolloin kukaan ei uskalla koskea sinuun tai puhua sinulle.
Vai on narkkareiden ja juoppojen vika kun ihmiset ei auta kun joku kaatuu tai pyörtyy, ei pysähdy onnettomuuspaikalle tai mitä tahansa vastaavaa? ..niinpä niin. Ei ole syy, on tosi huono selitys vain.
Kannattaa muuten lukea kirja: Infuence: the psychology of Persuation, kirjoittanut Robert B Cialdini. Siinä puhuttiin juuri tästä ilmiöstä, joka muuten on maailmanlaajuinen eikä ollenkaan vain Suomessa. Esiintyy lähinnä isoissa kaupungeissa, joissa ihmistrn auttamiskynnys on korkea kun ajatellaan, että kyllä muut kuitenkin pysähtyvät ja auttavat. Sairaskohtaus, onnettomuus ym ihmiset saattavat vain kävellä tai ajaa ohi.
Yksi keino mitä kirjassa sanottiin on tärkeä ottaa kontakia (tietrnkin vaikeaa jos on tajuton mutta oletetaan että pystyy jotenkin kommunikoimaan). Eli ei esim vain huuda apua, vaan katsoo jotain ihmistä silmiin ja sanoo, "voitko soittaa ambulanssin" tai "anteeksi, tarvitsen apua". Silloin ihmiseltä poistetaan se tunne että joku toinen kyllä pysähtyy ja auttaa, kun pyyntö esitetään suoraan. Muiden kynnys yleensä auttamiseen myös madaltuu kun nähdään että joku on jo paikalla. Sama siis toimii myös jos jollekulle läheiselle on käynyt jotain ja tarvitsee lisäapua.
Eli:
Älä jää yksin nyhjöittämää. Ota kontakti yhteen ihmiseen, jolloin annat hänelle vastuun auttaa. Muutkin yleensä auttavat sen jälkeen helpommin.
Itse en ainakaan kehtaisi auttaa. Tulisi varmaan joku syyte, sen jälkeen nimi ja naama jonnekkin öyhöttäjien lehteen
Johtuu feminismistä ja #metoo
Ei naisiin voi koskea. Tulee heti syytökset.
Mikä vaivaa aloittajaa? Minä en todellakaan julkisella paikalla rupea puhumaan kenellekään, ellei minulta kysytä jotain. Mikähän tässäkin on väärin? Sama kuin käskisit ylivilkasta lasta olemaan normaali.