Lue keskustelun säännöt.
Pyörryin tänään bussissa - kukaan ei auttanut
26.09.2016 |
Menkat siis alkoivat tänään ja oli kovat kivut. Bussi oli ihan täynnä, joten jouduin seisomaan. Yhtäkkiä alkoi huimaamaan kamalasti. En ehtinyt tekemään mitään, kun yhtäkkiä olin lattialla. Kukaan ei siis ensinnäkään ottanut minua kiinni eikä huomioinut muutenkaan. Tuijottivat vaan. Luulivat kai, että kaaduin vaan. En uskaltanut enää nousta seisomaan, joten istuin loppumatkan lattialla. Taas sain paljon tuijotuksia osakseni, mutta kukaan ei edelleenkään kysynyt, olenko ok tai luovuttanut minulle istumapaikkaansa. Mulla oli niin heikko olo, etten pystynyt puhumaan mitään, koska pelkäsin oksentavani. Kyllä oli avuton olo siinä. Mikä suomalaisia oikein vaivaa?
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan erilainen kokemus kesältä. Bussissa kaatui mies, kun bussi teki nopean jarrutuksen. Häntä ryntäsi heti auttamaan useampi ihminen, kysyttiin tarvitseeko mies ambulanssia jne. Hän sanoi olevansa ihan kunnossa, ja loppumatka sitten juteltiin porukassa.
Tämä siis Helsingissä, Vanhakaupungista keskustaan menevällä linjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkkatarinat nuo naisen inttitarina.
Lahjoitan sinulle mielelläni kertaluonteisesti yhdet krampit, kun jalat lähtevät alta keskellä katua.
Tässä on vain ero, että mieheltä ei edes lähtisi jalat alta joidenkin hemmetin menkkojen takia. Joten ottaisin mielelläni vaikka kaikki kramppisi ja kipusi vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vastaavanlainen kokemus. Kupsahdin jalkakäytävälle Helsingin kantakaupungissa, oli aamu ja liikkeellä oli paljon ihmisiä. Siinä sitten istuin ja pitelin päätäni, ja ohikulkevat ihmiset tuijottivat.
Pääsin läheiseen terveyskeskukseen talojen seinistä kiinni pidellen, ja päädyin ambulanssilla sairaalaan (löin pääni katuun, pää kuvattiin ja jouduin jäämään tarkkailuun aivotärähdyksen vuoksi).
Tämä ei ollut menkkatarina, pyörtymisen syytä selviteltiin sairaalassa ja taustalta löytyi vakava sairaus. Ja olin ihan töihin menossa, siististi pukeutuneena.
Jos ympärilläni tapahtuu jotain vastaavaa oletan että taskuvarasjengi on taas asialla ja sinä olet syötti.
On tutkittu, että mitä vähemmän ihmisiä näkemässä, sitä todennäköisempää saada apua ja mitä enemmän ihmisiä, sitä epätodennäköisempää on tulla autetuksi. Sille oli joku hieno termikin mitä en nyt muista. Vastuuta jotenkin jaetaan itseltä pois.
Oon pahoillani, tuntui varmasti tosi kurjalta :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei! Oon tosi pahoillani sun puolesta, mutta onneksi et sentään loukannut itseäsi kaatuessasi. :(( Mä toivon aina etten saa kohtausta julkisella paikalla, koska tiedän ettei kovin moni tulisi auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan erilainen kokemus kesältä. Bussissa kaatui mies, kun bussi teki nopean jarrutuksen. Häntä ryntäsi heti auttamaan useampi ihminen, kysyttiin tarvitseeko mies ambulanssia jne. Hän sanoi olevansa ihan kunnossa, ja loppumatka sitten juteltiin porukassa.
Tämä siis Helsingissä, Vanhakaupungista keskustaan menevällä linjalla.
Mikä on Helsingissä "Vanhakaupunki"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan erilainen kokemus kesältä. Bussissa kaatui mies, kun bussi teki nopean jarrutuksen. Häntä ryntäsi heti auttamaan useampi ihminen, kysyttiin tarvitseeko mies ambulanssia jne. Hän sanoi olevansa ihan kunnossa, ja loppumatka sitten juteltiin porukassa.
Tämä siis Helsingissä, Vanhakaupungista keskustaan menevällä linjalla.
Mikä on Helsingissä "Vanhakaupunki"?
KVG!
Tapahtui kylläkin Turussa. T: oikea ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä nyt sellainen ketju, jossa kaikki kauhistelevat niitä muita, jotka eivät auta ja kiillottavat omaa sädekehäänsä, kuinka itse auttaisivat tai ovat joskus auttaneetkin.
"Kukaan ei tehnyt mitään, mutta minä, MINÄ hienosti pelastin kaatuneen mummon, soitin iltalehteen ja tein tulikiven katkuisen päivityksen facebookiin!"
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu, että mitä vähemmän ihmisiä näkemässä, sitä todennäköisempää saada apua ja mitä enemmän ihmisiä, sitä epätodennäköisempää on tulla autetuksi. Sille oli joku hieno termikin mitä en nyt muista. Vastuuta jotenkin jaetaan itseltä pois.
Oon pahoillani, tuntui varmasti tosi kurjalta :'(
Ilmiö tunnetaan käsittääkseni nimellä "bystander effect" tai "bystander apathy". En tiedä, onko sille olemassa suomennosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aineidenkäyttäjiä on nykyään sen verran paljon, että kaikki ikävät puolet heijastuvat myös syyttömiin sivullisiin. Sinua varmaankin luultiin käyttäjäksi, jolloin kukaan ei uskalla koskea sinuun tai puhua sinulle.
Minä olen nähnyt vastaavaa kohtelua myös vanhuksia, hyvin pukeutuneita rouvahenkilöitä, nuoria tyttöjä kohtaan. Pyörtyvät, liukastuvat, kaatuvat tms...ja kukaan ei auta. Kävellään vaan ohi. Kuvottavaa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt sellainen ketju, jossa kaikki kauhistelevat niitä muita, jotka eivät auta ja kiillottavat omaa sädekehäänsä, kuinka itse auttaisivat tai ovat joskus auttaneetkin.
"Kukaan ei tehnyt mitään, mutta minä, MINÄ hienosti pelastin kaatuneen mummon, soitin iltalehteen ja tein tulikiven katkuisen päivityksen facebookiin!"
Mun puolesta saa kiillottaakin sädekehää jos on auttanut. Pääasia että joku auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt sellainen ketju, jossa kaikki kauhistelevat niitä muita, jotka eivät auta ja kiillottavat omaa sädekehäänsä, kuinka itse auttaisivat tai ovat joskus auttaneetkin.
"Kukaan ei tehnyt mitään, mutta minä, MINÄ hienosti pelastin kaatuneen mummon, soitin iltalehteen ja tein tulikiven katkuisen päivityksen facebookiin!"
Mielestäni on ihan hyvä juttu mainostaa omaa auttamisenhaluaan. Ehkä se kannustaa ihmisiä' olemaan rohkeampia noissa tilanteissa. Jokainen tietenkin ajattelee, että vastaavassa tilanteessa ryntäisi ensimmäisenä apuun, vaikka kukaan ei liikauttaisi sormeaankaan, mutta tosiaan asia ei aina mene niin.
Jos yksikin rohkea ihminen tekee aloitteen auttamisessa, helposti siihen liittyvät sitten muutkin. Jos kukaan ei tee mitään, tulee helposti epäilys, että uskaltaako itsekään, mitä jos tässä ei olekaan kyse mistään vakavasta ja nolaa itsensä jotenkin kun tekee jotain poikkeuksellista. Laumailmiöhän tässäkin on kyseessä. Ihminen tarkkailee aina muita, ja olettaa että se mitä muut tekevät, on se mitä kuuluu tehdä.
Ja tietenkin se vastuunsiirto kuuluu tähän asiaan myös. Jos tilanteessa on yksin, suurin osa varmasti auttaisi.
Surullista. Itse luulen että suomalainen haluaa kuulua massaan. Kukaan ei halua erottua joukosta ja olla se yksi joka auttaisi. Jos olisit ollut vaikka neljän matkustajan kanssa bussissa niin uskon että olisit saanut apua.
Itse asun myös pääkaupunkiseudulla. Aina kun joku on tuupertunut kadulla tai kaatunut bussissa, on useampi ihminen rientänyt apuun. Siinä tuntee jo itsensä ihan turhaksi, kun nopeimmilla on jo yhteys hätäkeskukseen.
Mutten yhtään epäile tai vähättele tarinaasi. Meitä on monenlaisia täällä Helsingissä :/ Todella törkeää käytöstä! Vaikkei vastaan ehtinyt ottaa, niin ois kyllä voinu istumapaikan edes antaa. Joskus näkee kun vanhuksetkin joutuu seisomaan ruuhkabussissa, eikä siinä sitten oman perseen nostaminen auta sieltä toiselta puolelta bussia. Kerran annoin ratikassa istumapaikan naiselle kävelykepeillä, niin joku nuori mies ryntäsi siihen ensin!
Ja mitä kännisyyteen tulee, niin ihmisiä ne känniläisetkin on. Ymmärrän, ettei halua vaarantaa omaa turvallisuutta koskien sekavaan ihmiseen. Mutta siinä ei ole mitään vaaraa, että nostaa perseen ja sanoo "täs ois vapaa paikka". Kaiken olis kruunannut, jos joku olisi tullut vaunujen kanssa sisään ja sut olis pakotettu pois siitä lattialta! Varmaan silloinkin ois muut vaan päällistellyt hiljaa.
Minä kompastuin Helsingissä Hakaniemessä mukulakivikatua ylittäessäni.
Olin tulossa ystävän hautajaisten jälkeen järjestetyistä muistotilaisuudesta, mustissa vaatteissa, vähän silmät kyynelissä, hameessa ja korkokengissä, joita en arkena käytä.
Iskin polveni ja lonkkani aika kipeästi katuun ja takana ravintolan terassilla puhkesi raikuva naurunremakka.
Kaipa ajattelivat, että siinä sai hienosteleva daami mitä ansaitsikin.
Onneksi pääsin jaloilleni ja selvisin messevillä mustelmilla. Siitä porukasta tuskin kukaan olisi tullut kiskomaan ylös lähestyvän ratikan alta.
Voi vittu suomalaiset on vastenmielistä kansaa.
Olin keskivälikössä seinän vieressä.