Lue keskustelun säännöt.
Ihme ajatus täälläkin vallitsee, että on oikeus periä omaisuutta
25.09.2016 |
Jaetaan jo omaisuutta, vaikka vanhemmat elossa ja mietitään, mitä minä saan... Perii, kun perii ja jos on perittävää omaisuutta jäljellä. Kenenkään ei tarvitse säästää omaisuutta lapsilleen tai miettiä sitä, että saanko tehdä näin elinaikanani, kun omaisuutta ei sitten olekaan jaettavaksi. Olen aina sanonut asiakkailleni, kun tulevat testamenttia laatimaan tai muutoin keskustelemaan perintöasioista heidän jälkeensä, että kenelläkään ei ole nokan koputtamista siihen, mitä omalla omaisuudellaan tekee tai miten sen haluaa jaettavaksi.... Vaikka juhannuskokkona polttaisi, niin se hänen oma asiansa.... Kenellekään ei tarvitse jättää mitään.
Selkeästi havaittavissa, että vanhempi sukupolvi näkee velvollisuutena jättää omaisuutta ja ns. nuorempi sukupolvi oikeutenaan saada omaisuutta. Tämä nuorempi sukupolvi sitten taas ei ajattele, että heidän pitäisi jättää lapsilleen jotain, vaan omat varat pannaan lihoiksi.
Perintöasiat työssäni yleensä niitä raadollisimpia, kun siinä saadaan kyllä ihmissuhteet menemään niin mutkalle ja ihmisen raadollisuus näkyy kaikessa. Odotettaisiin edes, että vanhemmat on haudassa eikä heidän tarvitsisi nähdä lastensa riitelevän ja jakavan omaisuutta vielä kun he (tai edes toinen) on elossa....
Fatalji
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei tarvitse jättää perinnöksi mitään, eikä siihen ole nokankoputtamista - mutta jos kotain jättää, niin viisainta olisi tehdä se kaikille asianosaisille etukäteen selväksi, mitä ja kenelle perintöä on tulossa. Niin kaikki osaisivat valmistautua omaisuuden hoitoon ja kysyä mahdolliset selitykset etukäteen. Ja jos jotakuta suositaan tai syrjitään, niin olisi hyvä kertoa sille joku selitys.
Olemme lapseton aviopari ja tulemme jättämään toisen suvulle koko omaisuutemme eikä toisen sukulaiset tule saamaan mitään. Saama puolella oleville sukulaisille olemme tästä kertoneet, koska meillä on kyllä vahva epäilys, että sukulaiset joille emme jätä mitään, ovat kyllä ensimmäisenä tyhjentämässä asuntoa. Heille emme aio asiasta kertoa, kuulkoon asiasta perivältä suvulta.
Teidän pitää lahjoittaa omaisuus elinaikananne tai muuten omaisuus menee ensin leskelle ja lesken kuoltua se jaetaan tasan molempien sukujen kesken. (Tai oikeammin jaetaan omistussuhteiden mukaan kummallekin suvulle)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei tarvitse jättää perinnöksi mitään, eikä siihen ole nokankoputtamista - mutta jos kotain jättää, niin viisainta olisi tehdä se kaikille asianosaisille etukäteen selväksi, mitä ja kenelle perintöä on tulossa. Niin kaikki osaisivat valmistautua omaisuuden hoitoon ja kysyä mahdolliset selitykset etukäteen. Ja jos jotakuta suositaan tai syrjitään, niin olisi hyvä kertoa sille joku selitys.
Olemme lapseton aviopari ja tulemme jättämään toisen suvulle koko omaisuutemme eikä toisen sukulaiset tule saamaan mitään. Saama puolella oleville sukulaisille olemme tästä kertoneet, koska meillä on kyllä vahva epäilys, että sukulaiset joille emme jätä mitään, ovat kyllä ensimmäisenä tyhjentämässä asuntoa. Heille emme aio asiasta kertoa, kuulkoon asiasta perivältä suvulta.
Miksi kukaan odottaisi saavansa lapsettomalta avioparilta yhtään perintöä? Suvusta tällainen pari löytyy, eikä kukaan odota heitä perivänsä. Hukkaan menee siis sekin vahingonilo haudan takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei tarvitse jättää perinnöksi mitään, eikä siihen ole nokankoputtamista - mutta jos kotain jättää, niin viisainta olisi tehdä se kaikille asianosaisille etukäteen selväksi, mitä ja kenelle perintöä on tulossa. Niin kaikki osaisivat valmistautua omaisuuden hoitoon ja kysyä mahdolliset selitykset etukäteen. Ja jos jotakuta suositaan tai syrjitään, niin olisi hyvä kertoa sille joku selitys.
Olemme lapseton aviopari ja tulemme jättämään toisen suvulle koko omaisuutemme eikä toisen sukulaiset tule saamaan mitään. Saama puolella oleville sukulaisille olemme tästä kertoneet, koska meillä on kyllä vahva epäilys, että sukulaiset joille emme jätä mitään, ovat kyllä ensimmäisenä tyhjentämässä asuntoa. Heille emme aio asiasta kertoa, kuulkoon asiasta perivältä suvulta.
Teidän pitää lahjoittaa omaisuus elinaikananne tai muuten omaisuus menee ensin leskelle ja lesken kuoltua se jaetaan tasan molempien sukujen kesken. (Tai oikeammin jaetaan omistussuhteiden mukaan kummallekin suvulle)
Ei jaeta, jos tehdään testamentti. Jos ei rintaperillisiä ole, niin testamentilla saa määrätä..
Nämä perintöfantasiat ovat palstan vakiokamaa. Vaikka todellisuus on jo ihan tilastojenkin mukaan se, että aika harva on perimässä mitään satojen tuhansien likvidiä omaisuutta, hyvä jos pieni osuus jostain homeisesta mökistä jossain muuttotappiokunnassa. Ilmeisesti kuitenkin on olemassa ihmistyyppi joka ihan oikeasti perustaa elämänsä sen spekulatiivisen perinnön varaan, "sitten kun saan perinnön niin huoleni ovat tipotiessään". Okei, ehkä jos olet joku ankkalammikossa purjehtiva Ullanlinnalainen suomenruotsalainen, ja sekin vankka ehkä.
Kaikki omaisuus ei tuota. Itse olen osakkaana perikunnassa, jossa omaisuudesta on vain pelkkiä kuluja. Enkä äitini kuollessa voinut luopuakaan, kun nämä olisivat jääneet alaikäisten lasten kontolle. Pitkä koko tarina, vihaan osuuttani perikunnassa, mutta ehdotuksen jakamisesta ovat päättyneet aina riitaan, joten vaatiminen päättää lopulliseen riitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei tarvitse jättää perinnöksi mitään, eikä siihen ole nokankoputtamista - mutta jos kotain jättää, niin viisainta olisi tehdä se kaikille asianosaisille etukäteen selväksi, mitä ja kenelle perintöä on tulossa. Niin kaikki osaisivat valmistautua omaisuuden hoitoon ja kysyä mahdolliset selitykset etukäteen. Ja jos jotakuta suositaan tai syrjitään, niin olisi hyvä kertoa sille joku selitys.
Olemme lapseton aviopari ja tulemme jättämään toisen suvulle koko omaisuutemme eikä toisen sukulaiset tule saamaan mitään. Saama puolella oleville sukulaisille olemme tästä kertoneet, koska meillä on kyllä vahva epäilys, että sukulaiset joille emme jätä mitään, ovat kyllä ensimmäisenä tyhjentämässä asuntoa. Heille emme aio asiasta kertoa, kuulkoon asiasta perivältä suvulta.
Teidän pitää lahjoittaa omaisuus elinaikananne tai muuten omaisuus menee ensin leskelle ja lesken kuoltua se jaetaan tasan molempien sukujen kesken. (Tai oikeammin jaetaan omistussuhteiden mukaan kummallekin suvulle)
Testamentilla tuon saa korjattua mieleisekseen varsin helposti.
Nähty tätä, kauhea huuto on perimisestä, paljon porua ja vähän villoja enimmäkseen. Sukulainen kuoli eikä tehnyt paperia, lapseton ja yksinäinen, saimme kaikki pienen summan. Olisi testamentannut yhdelle, helpointa niin, kuvitelkaa mieletön paperisota kymmenistä serkuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei tarvitse jättää perinnöksi mitään, eikä siihen ole nokankoputtamista - mutta jos kotain jättää, niin viisainta olisi tehdä se kaikille asianosaisille etukäteen selväksi, mitä ja kenelle perintöä on tulossa. Niin kaikki osaisivat valmistautua omaisuuden hoitoon ja kysyä mahdolliset selitykset etukäteen. Ja jos jotakuta suositaan tai syrjitään, niin olisi hyvä kertoa sille joku selitys.
Olemme lapseton aviopari ja tulemme jättämään toisen suvulle koko omaisuutemme eikä toisen sukulaiset tule saamaan mitään. Saama puolella oleville sukulaisille olemme tästä kertoneet, koska meillä on kyllä vahva epäilys, että sukulaiset joille emme jätä mitään, ovat kyllä ensimmäisenä tyhjentämässä asuntoa. Heille emme aio asiasta kertoa, kuulkoon asiasta perivältä suvulta.
Teidän pitää lahjoittaa omaisuus elinaikananne tai muuten omaisuus menee ensin leskelle ja lesken kuoltua se jaetaan tasan molempien sukujen kesken. (Tai oikeammin jaetaan omistussuhteiden mukaan kummallekin suvulle)
Ei jaeta, jos tehdään testamentti. Jos ei rintaperillisiä ole, niin testamentilla saa määrätä..
Testamentilla voi määrätä vain siitä omasta puoliskostaan, toinen puoli menee sille toiselle suvulle.
Vanhempani eivät kauheasti ole perineet mutta omalla työllään hankkineet talon ja mökin ym. omaisuutta. Käyttäköön miten haluavat, vaikka yksityisiin hoivapalveluihin tai lomamatkoihin. Mieheni kanssa tulemme kyllä toimeen omillamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa, asiassa on monta puolta. Olemme neljaakymmenta lahestyva pariskunta, joka painaa toita niska limassa ja mina myos uudelleen kouluttauduin paremman tulotason toiveessa. Asumme vuokralla (emme ole Suomessa) pienessa kaksiossa ja vuokra imee noin 70% meidan kuukausituloista. Ja tasta sitten viela pois laskut, ruoat ja tyomatkat. Eli lahinna eletaan kadesta suuhun.
Kotimaassamme on asuntopula ja asuntojen hinnat ovat moninpaikoin (siis siella missa on toita...) moninkertaistuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Koska meista ei kumpikaan pystynyt hankkimaan asuntoa n. 10-15 vuotta sitten (olimme molemmat matalapalkkaisissa toissa), olemme nyt ns. loukussa, koska omaan asuntoon ei kerta kaikkiaan pysty saastamaan niin nopeasti, etta hintojen nousun jalkeenkin viela olisi mahdollisuuksia edes siihen omaan pikku kaksioon.
MUTTA: appivanhempani (esimerkiksi) ovat varakas pariskunta, omistusasunto (ja huom, senkin arvo on siis moninkertaistunut ostamisen jalkeen), rahaa palaa risteillessa, uusia harrastusvalineita ostaessa ym. ym. Ja tottakai taytyy myos matkustaa muutaman viikon lomille kaukomaihin elakelaisena joka vuosi... Eurooppa nyt ei tulisi kysymykseenkaan. Tasta pariskunnasta vaimo ei ole ikina ollut toissa.
Kylla se ottaa paahan, jos perintoa ei tule, koska eivat ole elaessaankaan avustaneet lastaan siten, etta han myos voisi esim. paasta omistusasuntoon kiinni. Eli ei tassa kielipitkalla mitaan lomarahastoa odotella... vaan vaurauden jakautuminen on mennyt ihan taysin perseelleen ja lapseton (keski-ikaistyva) tyossakayva pariskunta ei voi oikein haaveillakaan omasta kodista...
Vierailija kirjoitti:
Nämä perintöfantasiat ovat palstan vakiokamaa. Vaikka todellisuus on jo ihan tilastojenkin mukaan se, että aika harva on perimässä mitään satojen tuhansien likvidiä omaisuutta, hyvä jos pieni osuus jostain homeisesta mökistä jossain muuttotappiokunnassa. Ilmeisesti kuitenkin on olemassa ihmistyyppi joka ihan oikeasti perustaa elämänsä sen spekulatiivisen perinnön varaan, "sitten kun saan perinnön niin huoleni ovat tipotiessään". Okei, ehkä jos olet joku ankkalammikossa purjehtiva Ullanlinnalainen suomenruotsalainen, ja sekin vankka ehkä.
Monet elävät vuosikymmeniä tilistä tai tulonsiirrosta toiseen kädestä suuhun, toiset saavat samana aikana säästettyä ja sijoitettua ihan mukavia summia. Ero näkyy sitten perunkirjoissa. Kyllä periminen ihan realismia on hyvin monille Suomessa, kertoohan sen jo perintöveron tuottokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä perintöfantasiat ovat palstan vakiokamaa. Vaikka todellisuus on jo ihan tilastojenkin mukaan se, että aika harva on perimässä mitään satojen tuhansien likvidiä omaisuutta, hyvä jos pieni osuus jostain homeisesta mökistä jossain muuttotappiokunnassa. Ilmeisesti kuitenkin on olemassa ihmistyyppi joka ihan oikeasti perustaa elämänsä sen spekulatiivisen perinnön varaan, "sitten kun saan perinnön niin huoleni ovat tipotiessään". Okei, ehkä jos olet joku ankkalammikossa purjehtiva Ullanlinnalainen suomenruotsalainen, ja sekin vankka ehkä.
Monet elävät vuosikymmeniä tilistä tai tulonsiirrosta toiseen kädestä suuhun, toiset saavat samana aikana säästettyä ja sijoitettua ihan mukavia summia. Ero näkyy sitten perunkirjoissa. Kyllä periminen ihan realismia on hyvin monille Suomessa, kertoohan sen jo perintöveron tuottokin.
Minä maksoin perintöveroa, mutta mitään perintöä en saanut enkä tule samaan. Isäni jäi lesken asumisoikeudella asumaan taloon, josta veron maksoin, silloin veron raja oli pienempi kuin nykyään. On pidetty taloa kykyjemme mukaan kunnossa, mutta ei mahdottomiin rahaa riitä, kun omakin asunto on huolehdittavana ja pätkätyöläisenä ei rahaa ole aina kertynyt isoja summia. Aika moni maksaa perintöveroa näistä taloista, jotka sitten lesken kuoltua ovat lähes purkukuntoisia, kuten meillä.
Koko käsitys perinnöstä on muuttunut. Ennen muinoin, kun suku, sen maine, vauraus oli elintärkeä, se oli se verkosto, ihmisen turvaverkko, silloin perintö tarkoitti ihmisten mielissä hieman eri asiaa kuin nykyisin. Se ei ollut henkilökohtaista omaisuutta, jolle saattoi hyvillä mielin tehdä mitä huvitti. Se oli suvun omaisuutta, jonka hallinta ja hoito periytyi. Ja sitä pyrittiin hoitamaan niin hyvin kuin mahdollista, mieluummin tietysti kartuttamaan. Esim. Roomassa tehtiin hätätilassa (eli joissain oikeusjutuissa) mieluummin itsemurha, jotta suvun omaisuus ja maine ei tuhraantunut kokonaan velkojille. Itsemurhassa näissä tapauksissa oli jotain kunniakasta. Ja perinnön hassaamista paheksuttiin, syntyi Tuhlaajapoika-tarinoita, aikansa luuserilegendoja. Samanlainen ajatus perinnöstä suvun omaisuutena jatkui aina Englannin ylimystöön saakka.
Nyt rahat ja muu omaisuus koetaan henkilökohtaiseksi. Suvuilla ei ole enää suurta merkitystä, usein henkilö itse on luonut omaisuutensa, ei ole perinteitä. Lapset saattavat tosiaan pitää itsestäänselvyytenä, että saavat vanhempiensa rahat, jotka sitten voi syödä ja juoda persiiseensä. Ja ostaa muutama merkkiväsky käsikynkkään keinumaan. Silloin vanhemmille voi syntyä ajatus, et miksi en joisi ja söisi sitä itse. Nykymaailmassa lapset kyllä pärjää muutenkin, kukaan ei nälkään kuole. Ennen oli toisin.
Mutta toisaalta aina on ollut ihmisiä, jotka ovat himoinneet vaurastua muiden hankkimilla rahoilla. Voivat silloin kulkea nokka pystyssä, kun ei ole tarvinnut tehdä mitään muuta kuin syntyä. ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa 34-vuotias lapsenlapsi on oikea perintökyttääjä. Siis perintö tulee automaattisesti sukulaissuhteensa vuoksi, mutta perittävä voi perinnön kumminkin estää,
Meillä käy varmaan näin. Olen huono tytär kun olen tuonut lapsuuden epäkohdat esille. Isä hakkasi ja äiti on kylmä narsisti.
Kaikilla lapsilla vakava masennus - yhdellä psykoottinen masennus. Yhdellä rajatilapersoona.
Lapsuudesta muistan lyönnit ja äidin vittuilun ja henkisen julmuuden.
Kun toin tämän asian esille, niin olen huono tytär.
Mutta nyt olen vapaa!!!! Yes!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Minä koen oikeudekseni periä isovanhempien hankkiman kesäpaikan. Isäni kuoltua sen onneksi perinkin yhdessä veljeni kanssa, äidillämme on testamentin myötä hallintaoikeus. Jos paikka olisi mennyt äidille omistusoikeustestamentissa (jollaisen hän olisi halunnut ja ollut jopa valmis väärentämään isän kuoleman jälkeen), olisi paikka mennyt lihoiksi jo aikaa sitten ja äidin mukana Tallinan risteilyihin, golfmatkoihin, Thaikkureissuihin jne.
Omat rahansa ja hankkimansa omaisuuden tuhlatkoot eläessään viimeistä penniä myöten, en toivo enkä laskeskele perintöä, mutta tuo paikka on minulle tärkeä.
Ns. vanha raha on aina tarkoittanut perittyä omaisuutta. Eli se saatu perintö on luovutettu vähintäänkin yhtä suurena seuraaville sukupolville ja se on ollut arvo sinänsä hoitaa asia näin. Tuottoa on sitten käytetty omaan elintasoon, mutta aina sen pääoman kasvattamisen mukaan. Näin vanhat rikkaat suvut ovat rikastuneet.
Samaa mieltä. Meilläpä onkin suvussa käymässä niin että isovanhempien ostamaan kesämökkiin oli aikoinaan kolme perijää, josta yksi ostettiin ulos, ja nyt jäljelle jääneiden perillisten vaimot ovat saamassa mökin haltuunsa. Eli minä olen käynyt koko lapsuuteni 50-luvulla rakennetussa merenrantamökissä lomalla enkä sitten kun isäni ja setäni kuolevat pääse enää mökille saati saa sen myynnistä pennin jeesusta. Naiset, jotka on naitu sukuu vuosikymmeniä mökin valmistumisen jälkeen, saavat sen itselleen ja todennäköisesti myyvät, koska molemmat inhoavat paikkaa. Jos vaimot delaisivat ennen isääni ja hänen veljeään, mökki säilyisi suvussa, vaikka perinnön jakajia olisi paljon enemmän. Niiden serkkujen, jotka eivät mökkiä halua, osuuksien poisostaminen olisi paljon helpompaa kuin näiltä kahdelta eukolta, jotka eivät ole moraalisesti millään lailla oikeutettuja päättämään kesämökin kohtalosta yhtään mitään.
Jokaiseen testamenttiin pitäisi vakiona kirjata, ettei lasten puolisoilla ole avio-oikeutta lasten perintöihin, se auttaisi ainakin osassa näitä ikäviä tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei tarvitse jättää perinnöksi mitään, eikä siihen ole nokankoputtamista - mutta jos kotain jättää, niin viisainta olisi tehdä se kaikille asianosaisille etukäteen selväksi, mitä ja kenelle perintöä on tulossa. Niin kaikki osaisivat valmistautua omaisuuden hoitoon ja kysyä mahdolliset selitykset etukäteen. Ja jos jotakuta suositaan tai syrjitään, niin olisi hyvä kertoa sille joku selitys.
Olemme lapseton aviopari ja tulemme jättämään toisen suvulle koko omaisuutemme eikä toisen sukulaiset tule saamaan mitään. Saama puolella oleville sukulaisille olemme tästä kertoneet, koska meillä on kyllä vahva epäilys, että sukulaiset joille emme jätä mitään, ovat kyllä ensimmäisenä tyhjentämässä asuntoa. Heille emme aio asiasta kertoa, kuulkoon asiasta perivältä suvulta.
Teidän pitää lahjoittaa omaisuus elinaikananne tai muuten omaisuus menee ensin leskelle ja lesken kuoltua se jaetaan tasan molempien sukujen kesken. (Tai oikeammin jaetaan omistussuhteiden mukaan kummallekin suvulle)
Ei jaeta, jos tehdään testamentti. Jos ei rintaperillisiä ole, niin testamentilla saa määrätä..
Testamentilla voi määrätä vain siitä omasta puoliskostaan, toinen puoli menee sille toiselle suvulle.
Höpö höpö. Siinähän tekevät keskinäisen omistusoikeustestamentin ja jälkeen jäävä puoliso omistaa sitten kaiken. Voi sitten tehdä uuden testamentin millä päättää, mitä tapahtuu hänen jälkeensä.
Fatalji
Lakiosuuteenhan on oikeus. Se on sitten eri asia, onko vanhempien kuollessa mitään perittävää.
No eihän siinä ole mitään järkeä että jotain omaisuutta siirretään sukupolvelta toiselle, eikä kukaan koskaan saa käyttää sitä, mitä helvetin hyötyä siitä sitten on jos kukaan ei nauti siitä? Sitten suvun viimeinen testamenttaa ne kodittomille kissoille?
On se jotenkin kauheeta, kun sitä perintöä odotetaan kieli pitkällä. Tulee mieleen Uuno Turhapuro :-). Kai vanhemmat saa tehdä omaisuudellaan mitä haluavat, itse ovat sen hankkineet.
Mihin tarkalleen tuossa olisi pitänyt käyttää lakimiestä?