Aloin seurustella, ystävämies suuttui

Olen naimisissa, minulla on lapsia ja minulla on myös pari miespuolista ystävää. Toinen on varattu ja toinen tällä hetkellä vapaa, sen vapaan olen tuntenut kauemmin kuin mieheni. Kumpikin mies tietää täsmälleen missä mennään, samoin tiedän minä, olemme jopa puhuneet asiasta ja ystävyydestämme. Miehet ovat minulle samalla tavoin ystäviä kuin naispuoliset ystävänikin, eli juttelemme puolin toisin elämästämme, esimerkiksi lapsuudesta, nuoruudesta, töistä, tulevaisuuden haaveista ja arkisista asioista, mitä nyt mieleen juolahtaa.

En näe ystävyydessämme ongelmia. Meillä on mukavaa yhdessä ja tapaamisen jälkeen jatkuu taas normaali arki, ihan niin kuin silloinkin, kun näen naisystävieni kanssa. Mutta tässä ehkä se, että olemme jutelleet asian ja "suhteemme" selväksi, on tehnyt kaikesta helpomman. En pidä miehiä muna edellä kulkevina apinoina, vaan ystävinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttusi ovat kyllä hirveän ahdistavia. Naiset laittavat kamuzonelle miehiä, jotka ovat kivoja mutta joiden kanssa eivät halua seurustella, okei. Voin kertoa, että maailmassa on huomattavasti enemmän miehiä, joiden kanssa voisin olla ystävä, kuin miehiä, joiden kanssa haluaisin romanttisen suhteen. Uskon saman pätevän myös toisin päin. Onko se siis joku loukkaus tai torjunta, jos haluan olla "vain" jonkun miehen ystävä?

Ei kannata ahdistua. Tottakai maailmassa on enemmän ihmisiä, joiden kanssa voi olla vain kaveri ja vähemmän niitä joiden kanssa haluaa seurustella. On kuitenkin hankalaa keskustella asiasta, kun miehet kokee, että naisilla on tällainen lähelle päästettävien miesten joukko, jotka saavat kaiken muun paitsi sen seurustelun, ja naiset väittävät että sellaista ei ole olemassakaan. Ja että kenenkään ei pitäisi ahdistua siitä, että joku on sinulle ystävä ja ystävällinen ja mukava ja huomioiva, mutta sanoo, ettei halua sinua, koska ei koe kipinää.

Vierailija kirjoitti:

Aina eivät tunteet osu yksiin. Sitten sieltä nöyryyttävältä kamuzonelta voi poistua lopettamalla koko ystävyyden.

Ap

Tästä asiasta olemme harvinaisen samaa mieltä. Tosin sinä vaikutat nyt loukkaantuneen siitä, että tämä ystävä-miesystäväsi on poistumassa sieltä kamuzonelta, etkä ymmärrä hänen kokemaansa nöyryytystä, jos jatkaisitte ystävyyttänne.

Itsekin kerroit, että et ole pitänyt yhteyttä häneen liiemmin sen jälkeen kun olet alkanut seurustella. Silloin joku muu mies on täyttänyt sen paikan minkä tämä friendzone-mies on aikaisemmin täyttänyt. Vai ajattelitko jatkaa leffassa käymistä muiden miesten kanssa jatkossakin, ja onkohan se ookoo uudelle miesystävällesi?

Niin siis se lähelle päästettävien joukko, joiden kanssa ei kuitenkaan haluta seurustella, on nimeltään YSTÄVÄT. Ei mielestäni niin hirveän huono kohtalo. Paitsi ehkä, jos mies itse toivoo enemmän - silloin on ihan ok lopettaa ystävyys, sillä rankkaahan se olisi olla sellaisen ihmisen lähellä, jolta toivoisi enemmän sitä kuitenkaan saamatta. Mutta se toiveiden kohde ei tee siinä mitään väärää, jos ei vaan ole romanttisesti kiinnostunut.

Selvennän vähän omaa tilannettani sinulle: yhteydenpitoni kaikkiin ystäviini ja muihin läheisiini on vähentynyt viime kuukausina, sillä olen löytänyt kumppanin, jonka kanssa on vielä se alkuhuuma, että vietämme mielellämme yhdessä kaiken vapaa-aikamme. Se on ihan luonnollista, saman ilmiön olen huomannut kaikilla, jotka ovat vastikään alkaneet seurustella. Se uusi kumppani ei vie kenenkään paikkaa, mutta uusi, tärkeä ihminen elämässä vie (tilapäisesti) sitä aikaa, joka muuten vietettäisiin muiden läheisten kanssa. Kyllä se siitä tasaantuu.

En voi olla loukkaantunut siitä, jos ystäväni ei halua enää olla ystäväni. Siitä olen loukkaantunut, että hän on vihainen minulle, kun en ole tajunnut hänen ihastustaan. Korostan vielä, että olemme olleet ystävykset vuosia, ilman että hän on millään lailla yrittänyt saada asioita etenemään. Ystävyytemme on siis ilmeisesti jollain tasolla ollut valheellista, kun toinen osapuoli ei ole paljastanut mitä todella minusta haluaa.

En aio oma-aloitteisesti luopua yhdestäkään ystävästäni siksi, että olen alkanut seurustella. Esim. elokuvissa käyn toki mielellään kumppanini kanssa silloin kun minulla sellainen on. Mutta välejä en ala katkomaan kehenkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkkunainen. Minusta meidän naisten pitäisi olla myös hieman varovaisia, jos haluamme pelkkää kaverisuhdetta miehen kanssa. Jos töissä kahvitauolla tulen sanoneeksi, että mikähän ihme tiskikoneessa on vikana, kun ohjelma pysähtyy ennen huuhtelua ja mukava miespuolinen työkaveri heti tarjoutuu tulemaan katsomaan vikaa, vastaan huolettomasti, että kyllä se huuhteluohjelma lähtee käyntiin, täytyy vain pari pykälää ite siirtää. Mielestäni se on jo selkeä vihjaus mieheltä siitä, että haluaa olla kaveri ja vähän enemmänkin työn ulkopuolella. Itse en esim. tarjoutuisi tulemaan uunia kuuraamaan tai makutuomariksi verhoja valitsemaan, jos työkaveri edes sellaisia neuvoja alkaisi kysellä. Ja työpaikkaromanssit on melkoista riskinottoa. Joku edellä mainitsikin, että valitsee töissä puheenaiheet tarkkaan. Hyviä ystäviä on sukulaismiehissä, heitä voin tietysti tavata kahden kesken. Miestä en huolisi shoppailukaveriksi, se on naisten juttu kokemukseni mukaan. Kahvittelu jne. on ok, jos ilmassa ei ole sähköä toisen puolelta. Mutta onnistuuko se, ellei ole todella vanha ja luotettu mies?

Apua, ei elämä ole noin hankalaa!! Tai ainakaan minulla se ei ole. En todellakaan jaksaisi ihan koko aikaa miettiä mitä sanon, miten sanon, miten katson, miltä näytän katsoessani/sanoessani ja onko välillä kipinää vai ei. Voi jeesus, että toisilla on haasteita ihan normaalissa elämässä paljon. Olin parikymppisenä vuosia töissä isossa firmassa, josta varmasti 90% oli miehiä. Kertaakaan minulla ei ollut mitään ongelmia miesten kanssa vaikka en jokaista ajatustani ja sanomaani pilkuntarkasti miettinytkään. Eivätkä mieti miehetkään. Eivät he olleet tunkemassa housuihini heti jos auttoivat minua vaikka jonkun asian kanssa, he vain auttoivat ja sillä siisti. Ihan siinä missä minä autoin heitä. En käsitä miksi pitää miettiä liikaa, onko tällä miettijällä mitään muuta elämää? N39

Ihmetyttää taas tämä naisten hyväuskoisuus ja tarve selitellä itselleen ettei ne ystävämiehet koskaan haluaisi mitään ystävyyttä enempää. Ehdottakaapa huviksenne niille ystävämiehille (sinkuille) seksisessiota ja yllättykää vastauksista. En usko kenenkään kieltäytyvän.

Friendzone on olemassa. Osa naisista käyttää sitä tiedostamattaan (lieventävä asianhaara) ja osa tietoisesti. Naisilla vastaava 'alue' on fu*kzone, jossa kelvataan sänkyseuraksi itseä tasokkaammille miehille, mutta ei kuitenkaan seurustelusuhteeseen.

Googlettakaa huvikseen "Can men and women be friends".

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää taas tämä naisten hyväuskoisuus ja tarve selitellä itselleen ettei ne ystävämiehet koskaan haluaisi mitään ystävyyttä enempää. Ehdottakaapa huviksenne niille ystävämiehille (sinkuille) seksisessiota ja yllättykää vastauksista. En usko kenenkään kieltäytyvän.

Friendzone on olemassa. Osa naisista käyttää sitä tiedostamattaan (lieventävä asianhaara) ja osa tietoisesti. Naisilla vastaava 'alue' on fu*kzone, jossa kelvataan sänkyseuraksi itseä tasokkaammille miehille, mutta ei kuitenkaan seurustelusuhteeseen.

Googlettakaa huvikseen "Can men and women be friends".

Enemmän tässä ketjussa kyllä ihmetyttää munattomuus. Ei ihme jos tuollaisin tilanteisiin päätyy jos vastuu omasta käytöksestään sysätään niille naisille

Tmies29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkkunainen. Minusta meidän naisten pitäisi olla myös hieman varovaisia, jos haluamme pelkkää kaverisuhdetta miehen kanssa. Jos töissä kahvitauolla tulen sanoneeksi, että mikähän ihme tiskikoneessa on vikana, kun ohjelma pysähtyy ennen huuhtelua ja mukava miespuolinen työkaveri heti tarjoutuu tulemaan katsomaan vikaa, vastaan huolettomasti, että kyllä se huuhteluohjelma lähtee käyntiin, täytyy vain pari pykälää ite siirtää. Mielestäni se on jo selkeä vihjaus mieheltä siitä, että haluaa olla kaveri ja vähän enemmänkin työn ulkopuolella. Itse en esim. tarjoutuisi tulemaan uunia kuuraamaan tai makutuomariksi verhoja valitsemaan, jos työkaveri edes sellaisia neuvoja alkaisi kysellä. Ja työpaikkaromanssit on melkoista riskinottoa. Joku edellä mainitsikin, että valitsee töissä puheenaiheet tarkkaan. Hyviä ystäviä on sukulaismiehissä, heitä voin tietysti tavata kahden kesken. Miestä en huolisi shoppailukaveriksi, se on naisten juttu kokemukseni mukaan. Kahvittelu jne. on ok, jos ilmassa ei ole sähköä toisen puolelta. Mutta onnistuuko se, ellei ole todella vanha ja luotettu mies?

Apua, ei elämä ole noin hankalaa!! Tai ainakaan minulla se ei ole. En todellakaan jaksaisi ihan koko aikaa miettiä mitä sanon, miten sanon, miten katson, miltä näytän katsoessani/sanoessani ja onko välillä kipinää vai ei. Voi jeesus, että toisilla on haasteita ihan normaalissa elämässä paljon. Olin parikymppisenä vuosia töissä isossa firmassa, josta varmasti 90% oli miehiä. Kertaakaan minulla ei ollut mitään ongelmia miesten kanssa vaikka en jokaista ajatustani ja sanomaani pilkuntarkasti miettinytkään. Eivätkä mieti miehetkään. Eivät he olleet tunkemassa housuihini heti jos auttoivat minua vaikka jonkun asian kanssa, he vain auttoivat ja sillä siisti. Ihan siinä missä minä autoin heitä. En käsitä miksi pitää miettiä liikaa, onko tällä miettijällä mitään muuta elämää? N39

Tuohon viimeiseen kysymykseesi: ei. Ei ole muuta elämää. Ja on helppo olla joviaali kun on onnellisessa parisuhteessa. Kun on vielä sormus sormessa, niin lähentelijät vähenee entisestään. Näetkö asiaa sen kannalta joka on yksin, yksinäinen, haluaisi seurustella? Entäpä sen kannalta joka on riittävän hyvännäköinen, että aina on nämä yksinäiset tekemässä itseään tykö, pitää aina miettiä mitä sanoo ettei toinen tulkitse flirttailuksi? Saat ihmisten väliset suhteet ja uusien suhteiden aloittamisen kuulostamaan hyvin yksinkertaiselta, mitään ongelmaa niissä ei ole koskaan kenelläkään?

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää taas tämä naisten hyväuskoisuus ja tarve selitellä itselleen ettei ne ystävämiehet koskaan haluaisi mitään ystävyyttä enempää. Ehdottakaapa huviksenne niille ystävämiehille (sinkuille) seksisessiota ja yllättykää vastauksista. En usko kenenkään kieltäytyvän.

Friendzone on olemassa. Osa naisista käyttää sitä tiedostamattaan (lieventävä asianhaara) ja osa tietoisesti. Naisilla vastaava 'alue' on fu*kzone, jossa kelvataan sänkyseuraksi itseä tasokkaammille miehille, mutta ei kuitenkaan seurustelusuhteeseen.

Googlettakaa huvikseen "Can men and women be friends".

Menet siis sänkyyn jokaisen ystäväsi kanssa, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Olin parikymppisenä vuosia töissä isossa firmassa, josta varmasti 90% oli miehiä. Kertaakaan minulla ei ollut mitään ongelmia miesten kanssa vaikka en jokaista ajatustani ja sanomaani pilkuntarkasti miettinytkään. Eivätkä mieti miehetkään. Eivät he olleet tunkemassa housuihini heti jos auttoivat minua vaikka jonkun asian kanssa, he vain auttoivat ja sillä siisti. Ihan siinä missä minä autoin heitä. N39

Jos olisit ollut hyvännäköinen niin olisit ehkä huomannut, että joku tuosta 90%:sta saattaa yrittää muutakin kuin olla avulias työkaveri. Mahtavaa kun kukaan ei ollut susta parikymppisenä kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää taas tämä naisten hyväuskoisuus ja tarve selitellä itselleen ettei ne ystävämiehet koskaan haluaisi mitään ystävyyttä enempää. Ehdottakaapa huviksenne niille ystävämiehille (sinkuille) seksisessiota ja yllättykää vastauksista. En usko kenenkään kieltäytyvän.

Friendzone on olemassa. Osa naisista käyttää sitä tiedostamattaan (lieventävä asianhaara) ja osa tietoisesti. Naisilla vastaava 'alue' on fu*kzone, jossa kelvataan sänkyseuraksi itseä tasokkaammille miehille, mutta ei kuitenkaan seurustelusuhteeseen.

Googlettakaa huvikseen "Can men and women be friends".

Googlellako löydät totuuden 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on seuraus feminismistä kun  miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.

Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.

Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.

Ap

Minusta se on petollista, että naiset sanoo haluavansa kiltin miehen joka on ystävällinen eikä vonkaa seksiä, mutta sitten kuitenkaan eivät sellaista halua vaan pöksyt kostuu niistä seksiä vonkaavista pahoista pojista.

Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ainakin minä olen seurustellut pelkästään ensiksi mainitsemaasi luokkaan kuuluvien miesten kanssa. Jokainen heistä on ystävällisyydestään ja kiltteydestään huolimatta osannut ilmaista ääneen olevansa kiinnostunut.

Ap

Joo joo, aivan sama. Fakta on kuitenkin se, että miehille oikeasti uskotellaan että tuollaisesta käyttäytymisestä naiset tykkää, siis tuosta kamupoikailusta. Et voi oikeasti olla niin naiivi ettet tätä ole huomannut? Tämäkin palsta on täynnä näitä "hyi seksinvonkaajamiehet ällöttää", sitten nuoret ja herkät miehet luulee että tuollaisella kamupoikakäytöksellä nainen huomaa että miten hieno mies hän on kun ei vonkaa seksiä jne. Tyhmäähän se on joo, mutta näin siinä vaan käy, jos naiset eivät ole rehellisiä sen suhteen mistä tykkäävät.

1. Parisuhteet -Naisen pitää alentaa rimaansa, eikä miehen nostaa omaansa.

2. Raiskaukset - Naisen pitää pitää peittävämpiä vaatteita, eikä miehen oppia pois väkivaltaisista alkukantaisista himoistaan.

3. Kaveripoikasuhteet - Naisen pitää lukea ajatuksia, eikä miehen avata suutansa siitä, että kiinnostaa.

= Naisen pitää ottaa vastuu miehestä, mies ei pysty kehittymään millään saralla. Jännä että tämä fiksumpi ja kyvykkäämpi sukupuoli ihan itse itsensä aina alentaa lapsen tasolle...

Jännä jos tää on niin kukkua, niin miksi ei ole heti debunkattu vaan ainoastaan heitelty ad-hominemia perään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on seuraus feminismistä kun  miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.

Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.

Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.

Ap

Minusta se on petollista, että naiset sanoo haluavansa kiltin miehen joka on ystävällinen eikä vonkaa seksiä, mutta sitten kuitenkaan eivät sellaista halua vaan pöksyt kostuu niistä seksiä vonkaavista pahoista pojista.

Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ainakin minä olen seurustellut pelkästään ensiksi mainitsemaasi luokkaan kuuluvien miesten kanssa. Jokainen heistä on ystävällisyydestään ja kiltteydestään huolimatta osannut ilmaista ääneen olevansa kiinnostunut.

Ap

Joo joo, aivan sama. Fakta on kuitenkin se, että miehille oikeasti uskotellaan että tuollaisesta käyttäytymisestä naiset tykkää, siis tuosta kamupoikailusta. Et voi oikeasti olla niin naiivi ettet tätä ole huomannut? Tämäkin palsta on täynnä näitä "hyi seksinvonkaajamiehet ällöttää", sitten nuoret ja herkät miehet luulee että tuollaisella kamupoikakäytöksellä nainen huomaa että miten hieno mies hän on kun ei vonkaa seksiä jne. Tyhmäähän se on joo, mutta näin siinä vaan käy, jos naiset eivät ole rehellisiä sen suhteen mistä tykkäävät.

En ole lainaamasi kirjoittaja, mutta pakko tulla korjaamaan yksi virhe.

Seksin vonkaus ON ällöttävää. Seksin vonkauksella tarkoitan sellaista "antaisit nyt"-anelua. Flirttailu ja vietteleminen eivät ole seksin vonkausta. Sinun pitää nyt ihan ensiksi erottaa nämä asiat toisistaan. Varmaan lähes jokainen nainen haluaa tuntea itsensä halutuksi kumppaninsa toimesta. Seksin vonkaaminen ei saa naista tuntemaan itseään halutuksi vaan masturbaation välineeksi. Flirttailu ja kiusoittelu sen sijaan... Ne ovat vähintään mieltä piristäviä, parhaimmillaan johtavat seksiin tai kiinnostuksen heräämiseen.

Naiset ovat niin tottuneita miesten kiinnostuksen kohteena olemiseen, että poika, joka käyttäytyy kuin kaveri, päätyy kaveriksi. Nämä naiset saattavat vielä miettiä, että sopisikohan joku oma ystävä tuolle tyttöystäväksi kun on niin huipputyyppi. Mutta itselle ei, koska on ajateltu, että kiinnostusta ei ole kummaltakaan puolelta.

Kiltti pitää olla. Se on ihan perusvaatimus. Kiltteys ei sulje pois seksiä ja parisuhdetta. Se suu pitää sen sijaan osata avata.

99.8 prosenttia niistä kamumiehistä panisi sinua jos antaisit.

Vierailija kirjoitti:

Olen aika hämmentynyt. Olen ollut vuosia sinkkuna, ja minulla on muutamia hyviä ystäviä, sekä miehiä että naisia. Olen aina pitänyt täytenä kukkupuheena, etteivät miehet ja naiset voisi olla ystäviä keskenään. Miehet ovat ystävinä hiukan erilaisia kuin naiset, ja omat miespuoliset ystäväni ovat aivan ihania ihmisiä. Jos nyt kuvailen heistä kahta tärkeintä, niin toisen kanssa yritin suhdetta kauan sitten, mutta siitä ei tullut mitään. Jäimme hyviksi ystäviksi, ja siitä olen iloinen. Sitten on toinen, jonka tapasin entisen miesystäväni kautta. Me erosimme, mutta jäin kaveriksi tämän exän ystävän kanssa. Tämä toinen on nyt se, joka on suuttunut minulle.

Ystävyytemme on perustunut lähinnä siihen, että opiskelemme samaa alaa (minä tosin olen jo valmistunut, hän ei), pidämme samoista kirjoista, elokuvista, leffoista, musiikista jne. Puhuttavaa on siis aina löytynyt. Enimmäkseen olemme olleet yhteyksissä sähköisten kanavien kautta, mutta saatamme käydä katsomassa yhdessä uuden elokuvan joka kiinnostaa molempia, ja muuta vastaavaa. Olen pyytänyt häneltä apua muutamiin kodin huoltotöihin, joita en ole itse osannut (ja kyllä korvannut tuon pienen vaivan mm. viemällä hänet syömään). Emme ole superläheisiä siinä mielessä että tapaisimme kasvotusten usein, mutta hän on ollut minulle tärkeä, sillä meillä on paljon yhteistä ja meillä on hauskaa aina kun tapaamme.

Nyt sitten on käynyt niin, että minä aloin seurustella uuden miehen kanssa. Tässä alkuhuuman aikoihin tuo ystäväni laittoi viestiä, että mitähän minulle kuuluu, kun en ole hetkeen pitänyt yhteyttä. Kerroin, että olen ollut vähän pää pilvissä, sillä olen tavannut jonkun kiinnostavan.

En olisi uskonut, mitä siitä seurasi. Sain kuulla, että olen tehnyt maailman kamalimman tempun ja hylännyt hänet toisen takia. Olen kuulemma vain pitänyt häntä varalla näinä vuosina kun olemme olleet ystäviä, vain roikottaen häntä mukana kunnes tapaan jonkun paremman.

En voi pukea sanoiksi, miten kauhea olo minulla on. Siis tämä ystävä onkin kuvitellut, että me alamme ennen pitkää seurustella? Eihän asia niin ole, ystäviä me olemme! Hän ei ole koskaan edes vihjaillut, että olisi kiinnostunut viemään suhdettamme toiselle tasolle. Ellei nyt lasketa joissain opiskelijabileissä häneltä saamaani suukkoa. Minulla ei ole romanttisia tunteita häntä kohtaan, enkä ole havainnut sellaisia myöskään hänen puoleltaan.

Niin että nyt minä sitten olen hyväksikäyttäjä ja huijari. Olen äärimmäisen loukkaantunut, että joku voi ajatella minusta tuollaista. Yritin selittää hänelle, että hän on aina ollut minulle rakas ystävä, mutta koskaan ei ole edes vihjattu, että tässä olisi jotain muutakin. Olen ahdistunut ajatuksesta, että minulle tärkeä ihminen on nyt minulle niin vihainen, ja pettynyt minuun asiasta, jonka en tiennyt olevan edes olemassa.

Väkisin tulee mieleen se klisee, etteivät naiset ja miehet voi olla ystäviä. Mutta minä tiedän että voivat, minulla kun on ystävänä myös se toinen mies, jonka kanssa seurustelu ei toiminut. Siinä ei ainakaan ole mitään muita jännitteitä mukana, pelkkää puhdasta kaveruutta. Ja niin olen luullut myös tästä toisesta ystävästä, mutta ilmeisimmin olen ollut väärässä. Hirveän paha mieli on, ja olen loukkaantunut, sillä en tiedä missä kohtaa olen tehnyt virheen. Olen luullut kaiken olevan hyvin :(

Petturi 👎

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää taas tämä naisten hyväuskoisuus ja tarve selitellä itselleen ettei ne ystävämiehet koskaan haluaisi mitään ystävyyttä enempää. Ehdottakaapa huviksenne niille ystävämiehille (sinkuille) seksisessiota ja yllättykää vastauksista. En usko kenenkään kieltäytyvän.

Friendzone on olemassa. Osa naisista käyttää sitä tiedostamattaan (lieventävä asianhaara) ja osa tietoisesti. Naisilla vastaava 'alue' on fu*kzone, jossa kelvataan sänkyseuraksi itseä tasokkaammille miehille, mutta ei kuitenkaan seurustelusuhteeseen.

Googlettakaa huvikseen "Can men and women be friends".

Enemmän tässä ketjussa kyllä ihmetyttää munattomuus. Ei ihme jos tuollaisin tilanteisiin päätyy jos vastuu omasta käytöksestään sysätään niille naisille

Tmies29

Joku amisalfako se siellä uhoaa vai ehkä sitten palstafeministin alter ego...?

Vierailija kirjoitti:

Niin siis se lähelle päästettävien joukko, joiden kanssa ei kuitenkaan haluta seurustella, on nimeltään YSTÄVÄT. Ei mielestäni niin hirveän huono kohtalo. Paitsi ehkä, jos mies itse toivoo enemmän - silloin on ihan ok lopettaa ystävyys, sillä rankkaahan se olisi olla sellaisen ihmisen lähellä, jolta toivoisi enemmän sitä kuitenkaan saamatta. Mutta se toiveiden kohde ei tee siinä mitään väärää, jos ei vaan ole romanttisesti kiinnostunut.

Itse asiassa, tämähän on tullut jo selväksi, että naiset ovat YSTÄVIÄ isoilla kirjaimilla ja miehet jotka haluaisivat olla enemmän kuin YSTÄVIÄ kokevat olevansa FRIENDZONElla. Tästä on aivan turha väitellä. Pieni vivahde-ero siinä on, mutta ei muuta sitä tosiasiaa miksikään, että ystävä ei halua seurustella friendzonelaisen kanssa vaan toisin päin. Kenenkään ei tarvitse seurustella kenenkään kanssa, mutta on olemassa myös naisia, jotka nauttivat siitä että heillä on miehiä ympärillään palvomassa heitä. Miehet on todella vietävissä, koska ilmeisesti sukupuolivietti on luontaisesti niin vahva, että vaikka mitään lupausta sänkyyn menemisestä ei ole annettu, jotkut miehet jaksavat odottaa. Ilmeisesti jopa vuosikausia. Suuri pettymys varmaankin niille naisille, jotka uskovat voivansa olla arkisen kavereita kaikkien ihmisten kanssa, ja miehet vaalivat kaveruutta naiseen enemmän kuin parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

En aio oma-aloitteisesti luopua yhdestäkään ystävästäni siksi, että olen alkanut seurustella. Esim. elokuvissa käyn toki mielellään kumppanini kanssa silloin kun minulla sellainen on. Mutta välejä en ala katkomaan kehenkään.

Ap

Et ole aktiivisesti katkaisemassa välejäsi keneenkään, mutta teet sen automaattisesti alkuhuuman aikana. Ei ole poikkeuksellista, että osa naispuoleisista ystävistäkin loukkaantuu, kun joku alkaa seurustella niin tiiviisti, että ei pidä yhteyttä enää vanhoihin ystäviin. Mitä tulee tähän ystävä-mieheesi, niin elokuvissa käyt tästä lähin kumppanisi kanssa, ja sitten jos ero tulee niin taas on ystävä-miehen aika. Tätä ilmiötä miehet kutsuvat friendzoneksi. Kutsu sinä vaikka ystävyydeksi.

Ja sinähän olit muka loistava ystävä kun sinusta ei kuulunut viikkoihin mitään kun aloit seurustelemaan. Sanoitvielä että olet löytänyt jonkun mielenkiintoisen eli ystävääsi mielenkiintoisemman ja nyt hänet on heivattu. Niinpä, kun sinulla on nyt joku toinen mies tekemässä ne pikkuremppahommat puolestasi. Inhottavaa kun et edes muka huomaa millainen hyväksikäyttäjä olet.

Vierailija kirjoitti:

Ja sinähän olit muka loistava ystävä kun sinusta ei kuulunut viikkoihin mitään kun aloit seurustelemaan. Sanoitvielä että olet löytänyt jonkun mielenkiintoisen eli ystävääsi mielenkiintoisemman ja nyt hänet on heivattu. Niinpä, kun sinulla on nyt joku toinen mies tekemässä ne pikkuremppahommat puolestasi. Inhottavaa kun et edes muka huomaa millainen hyväksikäyttäjä olet.

Kuten olen sanonut, meillä ei tämän ystävän kanssa ole ollut tapana tavata kovin usein, eikä edes viestitellä mitenkään päivittäin. En siis ole heivannut häntä yhtään mihinkään. Jonkin verran tapaamiset muiden kanssa vähenevät seurustelun alussa, joka on ihan tunnettu ja helposti selitettävissä oleva ilmiö, vuorokaudessa kun on edelleen aikaa vain se 24 tuntia. Uuden ihmisen mukaan mahduttaminen vie aikaa muilta asioilta, se on fakta. Näin on käynyt kaikilla tuntemillani seurustelevilla pareilla, eikä ole kyllä tullut mieleen suuttua asiasta.

Minä lyhensin alkuvuodesta tämän ystäväni liian pitkät housut, minulla kun on ompelukone. Oliko se hyväksikäyttöä hänen osaltaan?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin parikymppisenä vuosia töissä isossa firmassa, josta varmasti 90% oli miehiä. Kertaakaan minulla ei ollut mitään ongelmia miesten kanssa vaikka en jokaista ajatustani ja sanomaani pilkuntarkasti miettinytkään. Eivätkä mieti miehetkään. Eivät he olleet tunkemassa housuihini heti jos auttoivat minua vaikka jonkun asian kanssa, he vain auttoivat ja sillä siisti. Ihan siinä missä minä autoin heitä. N39

Jos olisit ollut hyvännäköinen niin olisit ehkä huomannut, että joku tuosta 90%:sta saattaa yrittää muutakin kuin olla avulias työkaveri. Mahtavaa kun kukaan ei ollut susta parikymppisenä kiinnostunut.

Mä en ollut parikymppisenä pitkänhuiskea, meikattu ja laitettu missityyppi. Olin vain nuori ja sievä. Kyllä kiinnostusta oli. Ja huumorimiehet heittivät hetulaa. Muutin yksiöön ja kerroin että olin käynyt huonekaluja ostamassa, ruokapöydän ja sängyn

. -Kuinka leveän? -No, 120cm. -Niin, mikä on yhelle ahas, on kahelle paras...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin parikymppisenä vuosia töissä isossa firmassa, josta varmasti 90% oli miehiä. Kertaakaan minulla ei ollut mitään ongelmia miesten kanssa vaikka en jokaista ajatustani ja sanomaani pilkuntarkasti miettinytkään. Eivätkä mieti miehetkään. Eivät he olleet tunkemassa housuihini heti jos auttoivat minua vaikka jonkun asian kanssa, he vain auttoivat ja sillä siisti. Ihan siinä missä minä autoin heitä. N39

Jos olisit ollut hyvännäköinen niin olisit ehkä huomannut, että joku tuosta 90%:sta saattaa yrittää muutakin kuin olla avulias työkaveri. Mahtavaa kun kukaan ei ollut susta parikymppisenä kiinnostunut.

Voi sinua raukkaa, aika vähissä ovat nyt perustelusi. :D Ja hyvännäköisyyskö takaa, että olisin huomannut muitakin kuin avuliaita työkavereita...? Tsori, nyt naurattaa. No joo, ehkä en ole tosi hyvännäköinen, mutta näen hyvin ja siltikään minulla ei ollut vaikeaa olla siellä töissä. Huomasitko muuten sanaleikin? Tuskinpa, mutta jatkan silti. Meinasitko, että kaikki nuo miehet olisivat olleet vapaita ja edes suurinpiirtein ikäisiäni? Ja että varatut miehetkin (juu, todella monet miehet ovat löytäneet itselleen naisen vaikka sinä et ehkä ole saanut siitä omakohtaista kokemusta) olisivat olleet juuri minun pildeni perään?

Olin silloin ja olen nyt ihan kivan näköinen ja tuossa firmassa työskennellessäni kävin muutaman miehen kanssa treffeillä, parin kanssa seurustelin ja tadaa, yhden kanssa olen yhä vieläkin. Yhdessä olemme olleet jo viitisentoista vuotta ja perustaneet perheen, mutta eihän se tietenkään jonkun mielestä tätä tilannetta muuta. Olisiko minun pitänyt "pelastaa" siellä ollessani niitä raukkoja avuliaita miehiä ja suoda heille suosiotani etteivät he olisi vain pahoittaneet mieltään? Oletko koskaan ajatellut, että on olemassa erilaisia ihmissuhteita ja tapoja olla ihmisten kanssa? Kaikki mies/naisystävyydet eivät ole seksuaalisia, ei todellakaan. Välini naapureiden miehiin ei ole missään tapauksessa seksuaalinen, välini työssä tapaamiini ihmisiin, 7-100 vuotiaisiin, ei ole seksuaalinen, vaan olemme tasavertaisia ihmisiä, joilla on jokaisella elämänsä. En ajattele jokaisesta vastaantulijasta onko hän kiinnostunut minusta vai ei, mutta jos sinä ajattelet, niin se on sinun oma ongelmasi. Yritä parantua siitä tai ehkä ikä tekee tehtävänsä. :) N39

Suurin häviäjä tässä kuviossa on mielestäni AP, jolle on nyt ikävästi tullut selväksi, että ystävyys ei miehen puolelta ollut aitoa vaan vain pillutoivoista esitystä. Parempi jättää tuollainen "ystävä" omaan arvoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis se lähelle päästettävien joukko, joiden kanssa ei kuitenkaan haluta seurustella, on nimeltään YSTÄVÄT. Ei mielestäni niin hirveän huono kohtalo. Paitsi ehkä, jos mies itse toivoo enemmän - silloin on ihan ok lopettaa ystävyys, sillä rankkaahan se olisi olla sellaisen ihmisen lähellä, jolta toivoisi enemmän sitä kuitenkaan saamatta. Mutta se toiveiden kohde ei tee siinä mitään väärää, jos ei vaan ole romanttisesti kiinnostunut.

Itse asiassa, tämähän on tullut jo selväksi, että naiset ovat YSTÄVIÄ isoilla kirjaimilla ja miehet jotka haluaisivat olla enemmän kuin YSTÄVIÄ kokevat olevansa FRIENDZONElla. Tästä on aivan turha väitellä. Pieni vivahde-ero siinä on, mutta ei muuta sitä tosiasiaa miksikään, että ystävä ei halua seurustella friendzonelaisen kanssa vaan toisin päin. Kenenkään ei tarvitse seurustella kenenkään kanssa, mutta on olemassa myös naisia, jotka nauttivat siitä että heillä on miehiä ympärillään palvomassa heitä. Miehet on todella vietävissä, koska ilmeisesti sukupuolivietti on luontaisesti niin vahva, että vaikka mitään lupausta sänkyyn menemisestä ei ole annettu, jotkut miehet jaksavat odottaa. Ilmeisesti jopa vuosikausia. Suuri pettymys varmaankin niille naisille, jotka uskovat voivansa olla arkisen kavereita kaikkien ihmisten kanssa, ja miehet vaalivat kaveruutta naiseen enemmän kuin parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

En aio oma-aloitteisesti luopua yhdestäkään ystävästäni siksi, että olen alkanut seurustella. Esim. elokuvissa käyn toki mielellään kumppanini kanssa silloin kun minulla sellainen on. Mutta välejä en ala katkomaan kehenkään.

Ap

Et ole aktiivisesti katkaisemassa välejäsi keneenkään, mutta teet sen automaattisesti alkuhuuman aikana. Ei ole poikkeuksellista, että osa naispuoleisista ystävistäkin loukkaantuu, kun joku alkaa seurustella niin tiiviisti, että ei pidä yhteyttä enää vanhoihin ystäviin. Mitä tulee tähän ystävä-mieheesi, niin elokuvissa käyt tästä lähin kumppanisi kanssa, ja sitten jos ero tulee niin taas on ystävä-miehen aika. Tätä ilmiötä miehet kutsuvat friendzoneksi. Kutsu sinä vaikka ystävyydeksi.

Minulla on myös toinen hyvä miespuolinen ystävä, joka ihan oikeasti ei ole kiinnostunut minusta muussa kuin kaverimielessä. Tämä asia puhuttiin aikoinaan ihan ääneen läpi, kun totesimme, että sovimme ystäviksi mutta emme pariskunnaksi. On siis mahdollista olla miehen kanssa ystävä. Kaikki miehet eivät halua kaikkia naisia. Jos taas mies haluaa naisesta enemmän sitä kuitenkaan saamatta (tai uskaltamatta edes pyytää), on syytä lopettaa sellainen suhde ja siirtyä seuraavaan. Naiselle on turha sysätä vastuuta omasta käytöksestä. En ota kantaa siihen, onko naisia, jotka nauttivat miesten pyörittämisestä friendzonella, sillä itse en ole sellainen, enkä tietääkseni tunne sellaisia.

En ole katkaisemassa välejä alkuhuuman aikanakaan kehenkään. Uuden suhteen alussa on aina alkuhuuman hetki, jolloin eivät vain vuorokauden tunnit riitä kaikkeen siihen, mihin ne riittivät ennen suhdetta. Se ei tarkoita, ettei ystäviin pidettäisi MITÄÄN yhteyttä. Ja kuten sanottua, tämä vaihe tasaantuu aika nopeasti. Jos joku ystävistäni putoaisi pois tästä syystä, niin se ystävyys ei olisi ollutkaan aitoa ja kestävää.

Ap