Ystävä myi kalliin vauvalahjan eteenpäin

Vierailija kirjoitti:

Annoin lähes 100€ vauvalahjan ja sain tietää että lahja on myyty nettikirppiksellä eteen päin. Onko ks. käytös ok, vai olenko vain drama-queen kun tulin surulliseksi?

Onhan tuo aika ikävää jos lahjan laittaa välittömästi myyntiin. Sen sijaan tavarasta pitää aina luopua ja vain ne tärkeimmäksi muodostuneet säästetään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä lahjan saajana yrittäisin ainakin hoitaa myymisen muualla kuin netissä, niin ettei antaja saisi tietää.

Loukkaat vain selän takana, no parempi se kuin päin naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole ystävä äläkä ole huomaavinasi. Jos se tulee puheeksi, sanot vain ok. Ihmisillä on erilaisia tapoja suhtautua tavaraan ja lahjoihin. Nyt tiedät, että isommat lahjat hänen lapselleen kannattaa antaa rahana tai sopia etukäteen, jotta niitä varmasti tarvitaan.  

Rahana? Oletko tosissasi? Aika kylmä ajattelutapa. Itse valitsen lahjat huolella saajaa ajatellen, ja panostan lahjoihin myös rahallisesti. Silti en ajattele sitä rahaa, vaan sitä miten saaja toivottavasti ilahtuu lahjasta. Joskus voi toki tulla hutilahjoja. Jos huomaisin että jonkun henkilön lahjavalinta menee jatkuvasti pieleen (huomaisin vaikka nettikirppikseltä että aina menee sinne myyntiin), niin siinä vaiheessa lopettaisin lahjanantamisen, kerta lahjat eivät saajaa miellytä. En missään tapauksessa antaisi sitä rahana. Ei minun tehtäväni lahjanantajana ole tukea rahallisesti tätä henkilöä tavalla tai toisella.

Jos lahjat menee myyntiin rahapulan takia, niin en siltikään antaisi lahjoja rahana. Jossain tapauksessa saattaisin tukea rahallisesti, mutta ei sekään olisi "lahja" vaan tukea vaikeassa elämäntilanteessa. Lahjojen tarkoitus on ihan eri.

Jos sulle tulee paljonkin hutiostoksia lahjoissa niin et sitten ajatellut kysyväsi lahjan saajalta mitä hän haluaa/tarvitsee? Vai etkö tunne niitä ystäviäsi keille lahjoja hankit?

Aattelit sitten vain lopettaa lahjojen hankkimisen....

Aplle: se että olet hankkinut tuollaisen härpäkkeen KYSYMÄTTÄ tarvitaanko tai halutaanko on ihan oma mokasi.

Ei lapsiperheessä ole tiloja säilytellä ylimäärästä kamaa loputtomiin.

Tottakai lahjan saaja saa tehdä sille lahjalle mitä haluaa jos hällä ei ole käyttöä.

Ei kuulu sulle enää sen tavaran kohtalo, omistussuhde kun on vaihtunut...

Minusta koko tämä vauvalahja-systeemi on riistäytynyt käsistä. Ensin viet baby shower-lahjaa, sitten nimiäislahjaa, pian juhlitaan puolivuotisjuhlia ja yksivuotis-synttäreitä. Jos olet vaikka kummi niin laskekaa huviksenne mitä lysti kustantaa.

Ehkä he ovat todella köyhiä ja siksi alentuivat tuollaiseen?

Kyllä minä säästin joitain vauvalahjksi saatuja vaatteitakin, ja vauva- astiat ( lahjaksi saadut Arabian astiat). Ei ne nyt paljon tilaa vie. Muut lahjaksi saamani ja muutkin olen lahjoittanut eteenpäin.

Mun mielestä turhat lahjat kuuluu antaa tai lahjoittaa eteenpäin. Ilmaiseksi ja toisen hyvästä tahdosta sen olet saanutkin. On erittäin moukkamaista ja hyvin tyylitöntä rahastaa niillä.

Mulla on yks köyhä "ystävä". Ei kiitä koskaan siitä mitä saa ja on todella aktiivinen kirpparimyyjä. Olen ratkaissut lahjaongelman niin, että vien heille aina jotain syötävää! Sitä ei voi kirpparilla myydä eteenpäin...

No mitä vaihtoehtoja olisi ollut? Antaa se takaisin lahjanantajalle? Sepä ei loukkaavaa olisikaan. Vai pitää se tarpeeton lahja, vaikka se kokonsa puolesta vie melkein neliön lattiapinta-alaa, jolloin sen säilyttämisellekin voi alkaa laskea hintaa?

Mikä ap:ta olisi miellyttänyt?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän OT, mutta mikähän siinä on että kun perheeseen syntyy vauva, niin monilla alkaa tavallaan kilpajuoksu ostaa niitä varsinaisia vauvatarvikkeita lahjaksi, saatetaan jopa sanoa pariskunnalle etteivät "saa" ostaa sitä ja tätä, että päästään itse ostaaman se. En nyt todellakaan tarkoita ap:ta, mutta tuli mieleen ihan yleisellä tasolla tästä keskustelusta.

Minä jouduin aikanaan lopettamaan kertomisen mitä aiomme seuraavaksi hankkia tai ylipäätään edes tehdä. Jos mainitsin anoppilassa, että kuukauden päästä aloitetaan kiinteät, niin seuraavalla kerralla meille tultiin syöttötuolin kanssa, vaikka itse sellainen oltiin jo ostettu. No totta kai käytettiin sitä itse ostamaamme ja miettimäämme valintaa. Yksi sukulainen toi meille sitterin, kun olin niitä raskausaikana innoissani katsonut ja odottanut että miehen kanssa lähdetään ostamaan. Sitten on näitä markettishoppailijoita, ostellaan kauppareissuilla tuttipulloja, vaippoja, peppupyyhkeitä, ihan sama käytetäänkö niitä pulloja edes tai tiedetäänkö vaippakokoa. Sitten alkoi nämä kausivaatteiden tulot, aina tuli välikausihaalarit kolminkertaisena koska joku niin paljon halusi osallistua. Ei voitu kysyä etukäteen halutaanko tai tarvitaanko, tai jos halutaan niin millaiset. Eikä mennyt perille, vaikka sanottiin että haluamme lahjoja vain synttäreinä ja jouluna.

Välillä jopa tuntui, että minulta haluttiin viedä ilo siitä että hankin omalle vauvalle/taaperolle tarvikkeita. Kai kaikkien nyt luulisi ymmärtävän ainakin esikoisen kohdalla, että niiden ensimmäisten sänkyjen, vaunujen, sitterien, hoitopöytien katsominen ja ostaminen  on vähän tunnekysymyskin.

Edelleenkin, en nyt tarkoita ap:ta. Minun mielestä lahjoina on ok antaa leluja ja sisävaatteita, mutta varsinaiset tarvikkeet pitää perheen antaa ostaa itse. Jos tällaisissa asioissa haluaa auttaa, niin siitä kannattaa keskustella etukäteen. Samoin kalliita lahjoja ei kannata ostaa tiedustelematta asiasta ensin (tämä nyt koskee ap:nkin tilannetta).

Mä taas oisin ollu iloinen jos joku olis halunnut ostaa meidän muksuille vaatteita tai tarvikkeita. Ketään ei vaan oo koskaan kiinnostanut😕