Kaikille teille, jotka pilkkaavat toisten ulkonäköä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkutte persjalkaisuutta, rintojen kokoa, kasvonpiirteitä, nenää, hiusten ohuutta, miehen liian pientä varustusta elli loputtomiin kaikenlaista, johon ihminen ei itse voi vaikuttaa.

Miettikääpä tätä: eräänä päivänä saatte lapsen tai lapsenlapsen, jolla on näitä halveksimianne ominaisuuksia. Että rakkaalla pienellä ihmisellä ei olekaan pitkiä sääriä vaan lyhyet ja vähän väärät, eikä valokuvamallin kasvoja ja vartaloa ja paksuja hiuksia, vaan ohuet hiukset tai poikanne alkaa kaljuuntua vähän yli kaksikymppisenä jne.jne. Tämä kaikki voi olla edessä juuri teille.

Ei persjalkaisuus, rintojen tai peniksen koko, kasvonpiirteet, nenä, hiusten ohuus jne. ihmistä huonommaksi tee, mutta faktat on aina faktoja. Itse olen persjalkainen, isoperseinen ja pienirintainen ja kyllä sen saa ääneen sanoa, kun asia kerran pitää paikkansa. Minulla on muita ominaisuuksia, joista olen ylpeä, ja jotka ovat tärkeitä. Ihan samalla tavalla se oma lapsi voi olla yhtä aikaa maailman rakkain ja persjalkainen, pieni- tai isonenäinen/rintainen/munainen jne.

Siis jotenkin ärsyttää, että siitä pitää loukkaantua, kun joku sanoo tosiasiat ääneen. Tulee sellainen olo, että ne loukkaantujat itse arvioivat oman arvonsa näiden ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella, kun kaikesta pitää uhriutua. Asenteen pitäisi enemmänkin olla "mitä sitten vaikka olenkin sitä, tätä ja tuota, olen hyvä juuri tällaisena".

Oletko töissä mallitoimistossa, vai millaisissa tilanteissa sinun on pakko arvostella kanssaihmistesi ulkonäköä negatiiviseen sävyyn heille itselleen? Näin omassa elämässäni mun on vaikea keksiä tilanteita, joissa minun olisi pakko mennä huomauttelemaan toisen pienistä rinnoista, peniksestä, nenän koosta tai kasvonpiirteistä yhtään mitään, jollen keksi mitään positiivista sanottavaa.

Olet ytimessä nyt! Näin ylipainoisena (itse aiheutettu) alkaa olla jo aika huvittavaa, kun ihan uskomattomista asioista saadaan focus johdatettua läskiin.

"Onpas kuuma ilma, mites sä jaksat, eikö sulla tule hiki, kun on tuota painoakin"? "Onpas kylmä ilma, mutta sullahan ei ole hätää, kun on omasta takaa lämmikkeet, heh heh" jne.

Naisporukoissa etenkin on niin leppoisaa, kun joku tuo työpaikalle vaikka suklaata tai pullat, niin ensin  tarjotaan ihan ystävällisesti muille, mutta sen lihava kohdalla alkaa silmien pyörittely ja piilovittuilu "Otatko sinäkin, ja kuule kun näitä jäi sattumalta useampi, niin ota loput, heh, kun "enhän mä mitään pahaa, et kai sä nyt suuttunut, hei"?

Ja vielä hoitoaloilla tuollaisia! ja onhan nämä tyypit asiakkaille/potilaillekin "tutuksi tulleet", ainakin mitä itselleni on kerrottu. Mutta niinhän se on todistettu, että joka 5. terveydenhoidosta kärsii mielenterveysongelmista, ja sen todella huomaa. Ei nyt ihan ole otsikon mukaista, mutta aika lähellä, kun puhutaan arvostelusta/haukkumisesta.

Siis "joka 5.  terveydenhuollosta leipänsä tienaava kärsii"   -41

Ollut vaikka missä esillä, linkkiä ei ole laittaa, mutta tutkittu on.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkutte persjalkaisuutta, rintojen kokoa, kasvonpiirteitä, nenää, hiusten ohuutta, miehen liian pientä varustusta elli loputtomiin kaikenlaista, johon ihminen ei itse voi vaikuttaa.

Miettikääpä tätä: eräänä päivänä saatte lapsen tai lapsenlapsen, jolla on näitä halveksimianne ominaisuuksia. Että rakkaalla pienellä ihmisellä ei olekaan pitkiä sääriä vaan lyhyet ja vähän väärät, eikä valokuvamallin kasvoja ja vartaloa ja paksuja hiuksia, vaan ohuet hiukset tai poikanne alkaa kaljuuntua vähän yli kaksikymppisenä jne.jne. Tämä kaikki voi olla edessä juuri teille.

Ei persjalkaisuus, rintojen tai peniksen koko, kasvonpiirteet, nenä, hiusten ohuus jne. ihmistä huonommaksi tee, mutta faktat on aina faktoja. Itse olen persjalkainen, isoperseinen ja pienirintainen ja kyllä sen saa ääneen sanoa, kun asia kerran pitää paikkansa. Minulla on muita ominaisuuksia, joista olen ylpeä, ja jotka ovat tärkeitä. Ihan samalla tavalla se oma lapsi voi olla yhtä aikaa maailman rakkain ja persjalkainen, pieni- tai isonenäinen/rintainen/munainen jne.

Siis jotenkin ärsyttää, että siitä pitää loukkaantua, kun joku sanoo tosiasiat ääneen. Tulee sellainen olo, että ne loukkaantujat itse arvioivat oman arvonsa näiden ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella, kun kaikesta pitää uhriutua. Asenteen pitäisi enemmänkin olla "mitä sitten vaikka olenkin sitä, tätä ja tuota, olen hyvä juuri tällaisena".

Oletko töissä mallitoimistossa, vai millaisissa tilanteissa sinun on pakko arvostella kanssaihmistesi ulkonäköä negatiiviseen sävyyn heille itselleen? Näin omassa elämässäni mun on vaikea keksiä tilanteita, joissa minun olisi pakko mennä huomauttelemaan toisen pienistä rinnoista, peniksestä, nenän koosta tai kasvonpiirteistä yhtään mitään, jollen keksi mitään positiivista sanottavaa.

Olet ytimessä nyt! Näin ylipainoisena (itse aiheutettu) alkaa olla jo aika huvittavaa, kun ihan uskomattomista asioista saadaan focus johdatettua läskiin.

"Onpas kuuma ilma, mites sä jaksat, eikö sulla tule hiki, kun on tuota painoakin"? "Onpas kylmä ilma, mutta sullahan ei ole hätää, kun on omasta takaa lämmikkeet, heh heh" jne.

Naisporukoissa etenkin on niin leppoisaa, kun joku tuo työpaikalle vaikka suklaata tai pullat, niin ensin  tarjotaan ihan ystävällisesti muille, mutta sen lihava kohdalla alkaa silmien pyörittely ja piilovittuilu "Otatko sinäkin, ja kuule kun näitä jäi sattumalta useampi, niin ota loput, heh, kun "enhän mä mitään pahaa, et kai sä nyt suuttunut, hei"?

Ja vielä hoitoaloilla tuollaisia! ja onhan nämä tyypit asiakkaille/potilaillekin "tutuksi tulleet", ainakin mitä itselleni on kerrottu. Mutta niinhän se on todistettu, että joka 5. terveydenhoidosta kärsii mielenterveysongelmista, ja sen todella huomaa. Ei nyt ihan ole otsikon mukaista, mutta aika lähellä, kun puhutaan arvostelusta/haukkumisesta.

Oletko ajatellut laihduttaa?

Miesystäväni aina nauroi persjalkaisille... Käskin hänen katsoa tyrärtään, joka on jo saavuttanut aikuispituutensa. On nimittäin persjalkaisten persjalkainen. Vasta tuolloin tajusi miesystäväni, että aiheestahan voisi olla hiljaakin... Eipä ole sen koommin persjalkaisista puhunut. Minä ja tytön äiti ollaan molemmat pitkä koipista väkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkutte persjalkaisuutta, rintojen kokoa, kasvonpiirteitä, nenää, hiusten ohuutta, miehen liian pientä varustusta elli loputtomiin kaikenlaista, johon ihminen ei itse voi vaikuttaa.

Miettikääpä tätä: eräänä päivänä saatte lapsen tai lapsenlapsen, jolla on näitä halveksimianne ominaisuuksia. Että rakkaalla pienellä ihmisellä ei olekaan pitkiä sääriä vaan lyhyet ja vähän väärät, eikä valokuvamallin kasvoja ja vartaloa ja paksuja hiuksia, vaan ohuet hiukset tai poikanne alkaa kaljuuntua vähän yli kaksikymppisenä jne.jne. Tämä kaikki voi olla edessä juuri teille.

Ei persjalkaisuus, rintojen tai peniksen koko, kasvonpiirteet, nenä, hiusten ohuus jne. ihmistä huonommaksi tee, mutta faktat on aina faktoja. Itse olen persjalkainen, isoperseinen ja pienirintainen ja kyllä sen saa ääneen sanoa, kun asia kerran pitää paikkansa. Minulla on muita ominaisuuksia, joista olen ylpeä, ja jotka ovat tärkeitä. Ihan samalla tavalla se oma lapsi voi olla yhtä aikaa maailman rakkain ja persjalkainen, pieni- tai isonenäinen/rintainen/munainen jne.

Siis jotenkin ärsyttää, että siitä pitää loukkaantua, kun joku sanoo tosiasiat ääneen. Tulee sellainen olo, että ne loukkaantujat itse arvioivat oman arvonsa näiden ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella, kun kaikesta pitää uhriutua. Asenteen pitäisi enemmänkin olla "mitä sitten vaikka olenkin sitä, tätä ja tuota, olen hyvä juuri tällaisena".

Sosiaaliset pelisäännöt hukassa. En haluaisi tätä sanoa kun nykyään leimataan kaikenlaisilla diagnooseilla, mutta kuvailusi muistuttaa aspergerin mielenmaisemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkutte persjalkaisuutta, rintojen kokoa, kasvonpiirteitä, nenää, hiusten ohuutta, miehen liian pientä varustusta elli loputtomiin kaikenlaista, johon ihminen ei itse voi vaikuttaa.

Miettikääpä tätä: eräänä päivänä saatte lapsen tai lapsenlapsen, jolla on näitä halveksimianne ominaisuuksia. Että rakkaalla pienellä ihmisellä ei olekaan pitkiä sääriä vaan lyhyet ja vähän väärät, eikä valokuvamallin kasvoja ja vartaloa ja paksuja hiuksia, vaan ohuet hiukset tai poikanne alkaa kaljuuntua vähän yli kaksikymppisenä jne.jne. Tämä kaikki voi olla edessä juuri teille.

Ei persjalkaisuus, rintojen tai peniksen koko, kasvonpiirteet, nenä, hiusten ohuus jne. ihmistä huonommaksi tee, mutta faktat on aina faktoja. Itse olen persjalkainen, isoperseinen ja pienirintainen ja kyllä sen saa ääneen sanoa, kun asia kerran pitää paikkansa. Minulla on muita ominaisuuksia, joista olen ylpeä, ja jotka ovat tärkeitä. Ihan samalla tavalla se oma lapsi voi olla yhtä aikaa maailman rakkain ja persjalkainen, pieni- tai isonenäinen/rintainen/munainen jne.

Siis jotenkin ärsyttää, että siitä pitää loukkaantua, kun joku sanoo tosiasiat ääneen. Tulee sellainen olo, että ne loukkaantujat itse arvioivat oman arvonsa näiden ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella, kun kaikesta pitää uhriutua. Asenteen pitäisi enemmänkin olla "mitä sitten vaikka olenkin sitä, tätä ja tuota, olen hyvä juuri tällaisena".

Sosiaaliset pelisäännöt hukassa. En haluaisi tätä sanoa kun nykyään leimataan kaikenlaisilla diagnooseilla, mutta kuvailusi muistuttaa aspergerin mielenmaisemaa.

Pieleen meni. Ei ole aspergeria, eikä mitään muutakaan diagnoosia.

Näin se menee kirjoitti:

Pilkka osuu aina ennemmin tai myöhemmin pilkkaajan omaan nilkaan. Eli oikeus toteutuu tässä maailmassa. Sitä saa mitä tilaa. Sitten itketään kyllä ja ollaan niin väärin ymmärrettyjä... 

Ihanaa !   :)

Persjalkaisille naureskelleen miesystäväni tytär kasvoi the persjalkaiseksi.

Kannattaa aina miettiä etukäteen että haluaisinko että lapsestani tulee tuon miehen näköinen jolle jalkani levitän ennenkuin on liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkutte persjalkaisuutta, rintojen kokoa, kasvonpiirteitä, nenää, hiusten ohuutta, miehen liian pientä varustusta elli loputtomiin kaikenlaista, johon ihminen ei itse voi vaikuttaa.

Miettikääpä tätä: eräänä päivänä saatte lapsen tai lapsenlapsen, jolla on näitä halveksimianne ominaisuuksia. Että rakkaalla pienellä ihmisellä ei olekaan pitkiä sääriä vaan lyhyet ja vähän väärät, eikä valokuvamallin kasvoja ja vartaloa ja paksuja hiuksia, vaan ohuet hiukset tai poikanne alkaa kaljuuntua vähän yli kaksikymppisenä jne.jne. Tämä kaikki voi olla edessä juuri teille.

Ei persjalkaisuus, rintojen tai peniksen koko, kasvonpiirteet, nenä, hiusten ohuus jne. ihmistä huonommaksi tee, mutta faktat on aina faktoja. Itse olen persjalkainen, isoperseinen ja pienirintainen ja kyllä sen saa ääneen sanoa, kun asia kerran pitää paikkansa. Minulla on muita ominaisuuksia, joista olen ylpeä, ja jotka ovat tärkeitä. Ihan samalla tavalla se oma lapsi voi olla yhtä aikaa maailman rakkain ja persjalkainen, pieni- tai isonenäinen/rintainen/munainen jne.

Siis jotenkin ärsyttää, että siitä pitää loukkaantua, kun joku sanoo tosiasiat ääneen. Tulee sellainen olo, että ne loukkaantujat itse arvioivat oman arvonsa näiden ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella, kun kaikesta pitää uhriutua. Asenteen pitäisi enemmänkin olla "mitä sitten vaikka olenkin sitä, tätä ja tuota, olen hyvä juuri tällaisena".

Mistä lähtien toisten ulkonäöstä huomauttamisesta on tullut salonkikelpoista kypsien aikuisten ihmisten toimintaa?

En vain ymmärrä, miksi tosiasioita ei saisi sanoa ääneen, tai miksi siitä pitää loukkaantua, jos joku sanoo. Etenkin, jos itsekin tiedostaa asian.

Minusta olisi tärkeää oppia näkemään ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Se on sellainen asia, joka lähtee itsestä, sisältä päin. Ja jos ja kun rakastaa itseään omana itsenään, ei muiden mielipiteillä ole lopulta enää merkitystä.

Sinä et päätä toisten puolesta, miltä se tuntuu kun nälvitään. Joko olet kusipää tai sosiaalisesti todella rajoittunut, kun et tajua miksi ei ole ok mennä laukomaan "tosiasioita".

Sinä et tiedä minusta mitään, mutta olet toki oikeutettu mielipiteeseesi ja sen ilmaisemiseen. :)

En ole kyseinen kirjoittaja mutta sorry, olet kusipää. Rehellisyys ja törkeä "totuuksien" latelu ovat kaksi ihan eri asiaa, jotka sinunkaltaiset ilkeät ihmiset yleensä (tarkoituksellisesti) sekoittavat toisiinsa oikeuttaakseen muiden ihmisten haukkumisen. Olet objektiivisilla määreillä inhottava persoona, se ei ole mielipideasia vaan fakta. Sinulla ei selvästikään ole laisinkaan empatiakykyä etkä ole sosiaalisesti lahjakas ihminen, joka osaisi luovia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa sujuvasti erilaisten ihmisten kanssa. Olet kuin pahainen, uhmaikäinen kakara, jolle täytyy erikseen sanoa että mikä on soveliasta ja mikä ei ole. Jos aikuinen ihminen ei ymmärrä yleisiä sosiaalisia käyttäytymissääntöjä, niin ei niitä sellaiselle taukille oikein voi opettaakaan koska itsestä se pitää olla alunperin lähtöisin. Ihmiset jotka töksäyttelevät ihan mitä sattuu, ovat jollakin tavalla henkisesti ja sosiaalisesti alikehittyneitä, siitä ei ole epäilystäkään.

Taisit ottaa itseesi. Minulla on itse asiassa paljon ystäviä, mies, sekä työpaikka, jossa tehdään paljon hommia tiimeissä. Olen aina saanut kaikilta kehuja muun muassa empaattisuudestani, tunneälykkyydestäni, huumorintajustani ja reiluudestani. Siis ihmisiltä, joiden kanssa olen tekemisissä oikeassa elämässä ja jotka tuntevat minut. Vapaa-ajallani olen mukana muun muassa vanhusten ystäväpalvelussa, kusipää kun olen. :)

En missään kommentissani sanonut, että menisin töksäyttelemään noita mielipiteitäni kenellekään päin naamaa, mutta mielestäni tämä mielensäpahoittajien ja uhriutumisen kulttuuri saisi jo väistyä. Paras näpäytys ilkeyttään pilkkaaville on se, ettei välitä, ja rationaalinen ihminen pystyy toisaalta ottamaan faktat faktoina. Onko todella niin vaikea ymmärtää, että tällaisten poliittisesti epäkorrektien mielipiteiden takana voi olla ihan tavallisia ihmisiä? Mikään, mitä minusta sanoit, ei ollut totta, vaan pelkkiä olettamuksia.

Minusta kuulostaa siltä, että sinulla on joku ikävä kokemus pilkkaamisen kohteeksi joutumisesta, ja kohdistit sen kokemuksen sinussa aiheuttaman pahan olon minuun. Sinä et kuitenkaan tunne minua, etkä tiedä mitään kenestäkään muustakaan palstalaisesta pelkkien kommenttien perusteella. Ymmärräthän sen?

Joo hyvin ymmärtää vieläkin enemmän, kun lisävalaisit asiaa. Mitä sä enää turhaa selität? Sut luonnehdittiin edellä jo aika nappiin. ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkutte persjalkaisuutta, rintojen kokoa, kasvonpiirteitä, nenää, hiusten ohuutta, miehen liian pientä varustusta elli loputtomiin kaikenlaista, johon ihminen ei itse voi vaikuttaa.

Miettikääpä tätä: eräänä päivänä saatte lapsen tai lapsenlapsen, jolla on näitä halveksimianne ominaisuuksia. Että rakkaalla pienellä ihmisellä ei olekaan pitkiä sääriä vaan lyhyet ja vähän väärät, eikä valokuvamallin kasvoja ja vartaloa ja paksuja hiuksia, vaan ohuet hiukset tai poikanne alkaa kaljuuntua vähän yli kaksikymppisenä jne.jne. Tämä kaikki voi olla edessä juuri teille.

Ei persjalkaisuus, rintojen tai peniksen koko, kasvonpiirteet, nenä, hiusten ohuus jne. ihmistä huonommaksi tee, mutta faktat on aina faktoja. Itse olen persjalkainen, isoperseinen ja pienirintainen ja kyllä sen saa ääneen sanoa, kun asia kerran pitää paikkansa. Minulla on muita ominaisuuksia, joista olen ylpeä, ja jotka ovat tärkeitä. Ihan samalla tavalla se oma lapsi voi olla yhtä aikaa maailman rakkain ja persjalkainen, pieni- tai isonenäinen/rintainen/munainen jne.

Siis jotenkin ärsyttää, että siitä pitää loukkaantua, kun joku sanoo tosiasiat ääneen. Tulee sellainen olo, että ne loukkaantujat itse arvioivat oman arvonsa näiden ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella, kun kaikesta pitää uhriutua. Asenteen pitäisi enemmänkin olla "mitä sitten vaikka olenkin sitä, tätä ja tuota, olen hyvä juuri tällaisena".

Oletko töissä mallitoimistossa, vai millaisissa tilanteissa sinun on pakko arvostella kanssaihmistesi ulkonäköä negatiiviseen sävyyn heille itselleen? Näin omassa elämässäni mun on vaikea keksiä tilanteita, joissa minun olisi pakko mennä huomauttelemaan toisen pienistä rinnoista, peniksestä, nenän koosta tai kasvonpiirteistä yhtään mitään, jollen keksi mitään positiivista sanottavaa.

Olet ytimessä nyt! Näin ylipainoisena (itse aiheutettu) alkaa olla jo aika huvittavaa, kun ihan uskomattomista asioista saadaan focus johdatettua läskiin.

"Onpas kuuma ilma, mites sä jaksat, eikö sulla tule hiki, kun on tuota painoakin"? "Onpas kylmä ilma, mutta sullahan ei ole hätää, kun on omasta takaa lämmikkeet, heh heh" jne.

Naisporukoissa etenkin on niin leppoisaa, kun joku tuo työpaikalle vaikka suklaata tai pullat, niin ensin  tarjotaan ihan ystävällisesti muille, mutta sen lihava kohdalla alkaa silmien pyörittely ja piilovittuilu "Otatko sinäkin, ja kuule kun näitä jäi sattumalta useampi, niin ota loput, heh, kun "enhän mä mitään pahaa, et kai sä nyt suuttunut, hei"?

Ja vielä hoitoaloilla tuollaisia! ja onhan nämä tyypit asiakkaille/potilaillekin "tutuksi tulleet", ainakin mitä itselleni on kerrottu. Mutta niinhän se on todistettu, että joka 5. terveydenhoidosta kärsii mielenterveysongelmista, ja sen todella huomaa. Ei nyt ihan ole otsikon mukaista, mutta aika lähellä, kun puhutaan arvostelusta/haukkumisesta.

Oletko ajatellut laihduttaa?

Sulla ei nyt osunut, eikä uponnut, olen laihduttanut n. 34 kg Ostan kaupasta vaatteeni, kokoa M ja L, entisen miestenosaston XXXL:n sijaan :) Mitä keksit seuraavaksi?

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkutte persjalkaisuutta, rintojen kokoa, kasvonpiirteitä, nenää, hiusten ohuutta, miehen liian pientä varustusta elli loputtomiin kaikenlaista, johon ihminen ei itse voi vaikuttaa.

Miettikääpä tätä: eräänä päivänä saatte lapsen tai lapsenlapsen, jolla on näitä halveksimianne ominaisuuksia. Että rakkaalla pienellä ihmisellä ei olekaan pitkiä sääriä vaan lyhyet ja vähän väärät, eikä valokuvamallin kasvoja ja vartaloa ja paksuja hiuksia, vaan ohuet hiukset tai poikanne alkaa kaljuuntua vähän yli kaksikymppisenä jne.jne. Tämä kaikki voi olla edessä juuri teille.

Ei persjalkaisuus, rintojen tai peniksen koko, kasvonpiirteet, nenä, hiusten ohuus jne. ihmistä huonommaksi tee, mutta faktat on aina faktoja. Itse olen persjalkainen, isoperseinen ja pienirintainen ja kyllä sen saa ääneen sanoa, kun asia kerran pitää paikkansa. Minulla on muita ominaisuuksia, joista olen ylpeä, ja jotka ovat tärkeitä. Ihan samalla tavalla se oma lapsi voi olla yhtä aikaa maailman rakkain ja persjalkainen, pieni- tai isonenäinen/rintainen/munainen jne.

Siis jotenkin ärsyttää, että siitä pitää loukkaantua, kun joku sanoo tosiasiat ääneen. Tulee sellainen olo, että ne loukkaantujat itse arvioivat oman arvonsa näiden ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella, kun kaikesta pitää uhriutua. Asenteen pitäisi enemmänkin olla "mitä sitten vaikka olenkin sitä, tätä ja tuota, olen hyvä juuri tällaisena".

Mistä lähtien toisten ulkonäöstä huomauttamisesta on tullut salonkikelpoista kypsien aikuisten ihmisten toimintaa?

En vain ymmärrä, miksi tosiasioita ei saisi sanoa ääneen, tai miksi siitä pitää loukkaantua, jos joku sanoo. Etenkin, jos itsekin tiedostaa asian.

Minusta olisi tärkeää oppia näkemään ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Se on sellainen asia, joka lähtee itsestä, sisältä päin. Ja jos ja kun rakastaa itseään omana itsenään, ei muiden mielipiteillä ole lopulta enää merkitystä.

Sinä et päätä toisten puolesta, miltä se tuntuu kun nälvitään. Joko olet kusipää tai sosiaalisesti todella rajoittunut, kun et tajua miksi ei ole ok mennä laukomaan "tosiasioita".

Sinä et tiedä minusta mitään, mutta olet toki oikeutettu mielipiteeseesi ja sen ilmaisemiseen. :)

En ole kyseinen kirjoittaja mutta sorry, olet kusipää. Rehellisyys ja törkeä "totuuksien" latelu ovat kaksi ihan eri asiaa, jotka sinunkaltaiset ilkeät ihmiset yleensä (tarkoituksellisesti) sekoittavat toisiinsa oikeuttaakseen muiden ihmisten haukkumisen. Olet objektiivisilla määreillä inhottava persoona, se ei ole mielipideasia vaan fakta. Sinulla ei selvästikään ole laisinkaan empatiakykyä etkä ole sosiaalisesti lahjakas ihminen, joka osaisi luovia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa sujuvasti erilaisten ihmisten kanssa. Olet kuin pahainen, uhmaikäinen kakara, jolle täytyy erikseen sanoa että mikä on soveliasta ja mikä ei ole. Jos aikuinen ihminen ei ymmärrä yleisiä sosiaalisia käyttäytymissääntöjä, niin ei niitä sellaiselle taukille oikein voi opettaakaan koska itsestä se pitää olla alunperin lähtöisin. Ihmiset jotka töksäyttelevät ihan mitä sattuu, ovat jollakin tavalla henkisesti ja sosiaalisesti alikehittyneitä, siitä ei ole epäilystäkään.

Taisit ottaa itseesi. Minulla on itse asiassa paljon ystäviä, mies, sekä työpaikka, jossa tehdään paljon hommia tiimeissä. Olen aina saanut kaikilta kehuja muun muassa empaattisuudestani, tunneälykkyydestäni, huumorintajustani ja reiluudestani. Siis ihmisiltä, joiden kanssa olen tekemisissä oikeassa elämässä ja jotka tuntevat minut. Vapaa-ajallani olen mukana muun muassa vanhusten ystäväpalvelussa, kusipää kun olen. :)

En missään kommentissani sanonut, että menisin töksäyttelemään noita mielipiteitäni kenellekään päin naamaa, mutta mielestäni tämä mielensäpahoittajien ja uhriutumisen kulttuuri saisi jo väistyä. Paras näpäytys ilkeyttään pilkkaaville on se, ettei välitä, ja rationaalinen ihminen pystyy toisaalta ottamaan faktat faktoina. Onko todella niin vaikea ymmärtää, että tällaisten poliittisesti epäkorrektien mielipiteiden takana voi olla ihan tavallisia ihmisiä? Mikään, mitä minusta sanoit, ei ollut totta, vaan pelkkiä olettamuksia.

Minusta kuulostaa siltä, että sinulla on joku ikävä kokemus pilkkaamisen kohteeksi joutumisesta, ja kohdistit sen kokemuksen sinussa aiheuttaman pahan olon minuun. Sinä et kuitenkaan tunne minua, etkä tiedä mitään kenestäkään muustakaan palstalaisesta pelkkien kommenttien perusteella. Ymmärräthän sen?

Joo hyvin ymmärtää vieläkin enemmän, kun lisävalaisit asiaa. Mitä sä enää turhaa selität? Sut luonnehdittiin edellä jo aika nappiin. ohis

Onpas palstalla taas herkästi loukkaantuvaa väkeä. :D

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aina miettiä etukäteen että haluaisinko että lapsestani tulee tuon miehen näköinen jolle jalkani levitän ennenkuin on liian myöhäistä.

Monet kuvittelevat lapsensa olevan suora sekoitus itseään ja lapsen isää. Väärin. Geenien periytyminen on paljon monimuotoisempi juttu. Sekä ulkonäön että muiden ominaisuuksien suhteen.

Makunsamenettäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkutte persjalkaisuutta, rintojen kokoa, kasvonpiirteitä, nenää, hiusten ohuutta, miehen liian pientä varustusta elli loputtomiin kaikenlaista, johon ihminen ei itse voi vaikuttaa.

Miettikääpä tätä: eräänä päivänä saatte lapsen tai lapsenlapsen, jolla on näitä halveksimianne ominaisuuksia. Että rakkaalla pienellä ihmisellä ei olekaan pitkiä sääriä vaan lyhyet ja vähän väärät, eikä valokuvamallin kasvoja ja vartaloa ja paksuja hiuksia, vaan ohuet hiukset tai poikanne alkaa kaljuuntua vähän yli kaksikymppisenä jne.jne. Tämä kaikki voi olla edessä juuri teille.

Ei persjalkaisuus, rintojen tai peniksen koko, kasvonpiirteet, nenä, hiusten ohuus jne. ihmistä huonommaksi tee, mutta faktat on aina faktoja. Itse olen persjalkainen, isoperseinen ja pienirintainen ja kyllä sen saa ääneen sanoa, kun asia kerran pitää paikkansa. Minulla on muita ominaisuuksia, joista olen ylpeä, ja jotka ovat tärkeitä. Ihan samalla tavalla se oma lapsi voi olla yhtä aikaa maailman rakkain ja persjalkainen, pieni- tai isonenäinen/rintainen/munainen jne.

Siis jotenkin ärsyttää, että siitä pitää loukkaantua, kun joku sanoo tosiasiat ääneen. Tulee sellainen olo, että ne loukkaantujat itse arvioivat oman arvonsa näiden ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella, kun kaikesta pitää uhriutua. Asenteen pitäisi enemmänkin olla "mitä sitten vaikka olenkin sitä, tätä ja tuota, olen hyvä juuri tällaisena".

Mistä lähtien toisten ulkonäöstä huomauttamisesta on tullut salonkikelpoista kypsien aikuisten ihmisten toimintaa?

En vain ymmärrä, miksi tosiasioita ei saisi sanoa ääneen, tai miksi siitä pitää loukkaantua, jos joku sanoo. Etenkin, jos itsekin tiedostaa asian.

Minusta olisi tärkeää oppia näkemään ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Se on sellainen asia, joka lähtee itsestä, sisältä päin. Ja jos ja kun rakastaa itseään omana itsenään, ei muiden mielipiteillä ole lopulta enää merkitystä.

Sinä et päätä toisten puolesta, miltä se tuntuu kun nälvitään. Joko olet kusipää tai sosiaalisesti todella rajoittunut, kun et tajua miksi ei ole ok mennä laukomaan "tosiasioita".

Sinä et tiedä minusta mitään, mutta olet toki oikeutettu mielipiteeseesi ja sen ilmaisemiseen. :)

En ole kyseinen kirjoittaja mutta sorry, olet kusipää. Rehellisyys ja törkeä "totuuksien" latelu ovat kaksi ihan eri asiaa, jotka sinunkaltaiset ilkeät ihmiset yleensä (tarkoituksellisesti) sekoittavat toisiinsa oikeuttaakseen muiden ihmisten haukkumisen. Olet objektiivisilla määreillä inhottava persoona, se ei ole mielipideasia vaan fakta. Sinulla ei selvästikään ole laisinkaan empatiakykyä etkä ole sosiaalisesti lahjakas ihminen, joka osaisi luovia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa sujuvasti erilaisten ihmisten kanssa. Olet kuin pahainen, uhmaikäinen kakara, jolle täytyy erikseen sanoa että mikä on soveliasta ja mikä ei ole. Jos aikuinen ihminen ei ymmärrä yleisiä sosiaalisia käyttäytymissääntöjä, niin ei niitä sellaiselle taukille oikein voi opettaakaan koska itsestä se pitää olla alunperin lähtöisin. Ihmiset jotka töksäyttelevät ihan mitä sattuu, ovat jollakin tavalla henkisesti ja sosiaalisesti alikehittyneitä, siitä ei ole epäilystäkään.

Taisit ottaa itseesi. Minulla on itse asiassa paljon ystäviä, mies, sekä työpaikka, jossa tehdään paljon hommia tiimeissä. Olen aina saanut kaikilta kehuja muun muassa empaattisuudestani, tunneälykkyydestäni, huumorintajustani ja reiluudestani. Siis ihmisiltä, joiden kanssa olen tekemisissä oikeassa elämässä ja jotka tuntevat minut. Vapaa-ajallani olen mukana muun muassa vanhusten ystäväpalvelussa, kusipää kun olen. :)

En missään kommentissani sanonut, että menisin töksäyttelemään noita mielipiteitäni kenellekään päin naamaa, mutta mielestäni tämä mielensäpahoittajien ja uhriutumisen kulttuuri saisi jo väistyä. Paras näpäytys ilkeyttään pilkkaaville on se, ettei välitä, ja rationaalinen ihminen pystyy toisaalta ottamaan faktat faktoina. Onko todella niin vaikea ymmärtää, että tällaisten poliittisesti epäkorrektien mielipiteiden takana voi olla ihan tavallisia ihmisiä? Mikään, mitä minusta sanoit, ei ollut totta, vaan pelkkiä olettamuksia.

Minusta kuulostaa siltä, että sinulla on joku ikävä kokemus pilkkaamisen kohteeksi joutumisesta, ja kohdistit sen kokemuksen sinussa aiheuttaman pahan olon minuun. Sinä et kuitenkaan tunne minua, etkä tiedä mitään kenestäkään muustakaan palstalaisesta pelkkien kommenttien perusteella. Ymmärräthän sen?

Joo hyvin ymmärtää vieläkin enemmän, kun lisävalaisit asiaa. Mitä sä enää turhaa selität? Sut luonnehdittiin edellä jo aika nappiin. ohis

Onpas palstalla taas herkästi loukkaantuvaa väkeä. :D

Tai sitten ihmisiä, jotka odottavat määrättyjä sosiaalisia taitoja muilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkutte persjalkaisuutta, rintojen kokoa, kasvonpiirteitä, nenää, hiusten ohuutta, miehen liian pientä varustusta elli loputtomiin kaikenlaista, johon ihminen ei itse voi vaikuttaa.

Miettikääpä tätä: eräänä päivänä saatte lapsen tai lapsenlapsen, jolla on näitä halveksimianne ominaisuuksia. Että rakkaalla pienellä ihmisellä ei olekaan pitkiä sääriä vaan lyhyet ja vähän väärät, eikä valokuvamallin kasvoja ja vartaloa ja paksuja hiuksia, vaan ohuet hiukset tai poikanne alkaa kaljuuntua vähän yli kaksikymppisenä jne.jne. Tämä kaikki voi olla edessä juuri teille.

Ei persjalkaisuus, rintojen tai peniksen koko, kasvonpiirteet, nenä, hiusten ohuus jne. ihmistä huonommaksi tee, mutta faktat on aina faktoja. Itse olen persjalkainen, isoperseinen ja pienirintainen ja kyllä sen saa ääneen sanoa, kun asia kerran pitää paikkansa. Minulla on muita ominaisuuksia, joista olen ylpeä, ja jotka ovat tärkeitä. Ihan samalla tavalla se oma lapsi voi olla yhtä aikaa maailman rakkain ja persjalkainen, pieni- tai isonenäinen/rintainen/munainen jne.

Siis jotenkin ärsyttää, että siitä pitää loukkaantua, kun joku sanoo tosiasiat ääneen. Tulee sellainen olo, että ne loukkaantujat itse arvioivat oman arvonsa näiden ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella, kun kaikesta pitää uhriutua. Asenteen pitäisi enemmänkin olla "mitä sitten vaikka olenkin sitä, tätä ja tuota, olen hyvä juuri tällaisena".

Mistä lähtien toisten ulkonäöstä huomauttamisesta on tullut salonkikelpoista kypsien aikuisten ihmisten toimintaa?

En vain ymmärrä, miksi tosiasioita ei saisi sanoa ääneen, tai miksi siitä pitää loukkaantua, jos joku sanoo. Etenkin, jos itsekin tiedostaa asian.

Minusta olisi tärkeää oppia näkemään ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Se on sellainen asia, joka lähtee itsestä, sisältä päin. Ja jos ja kun rakastaa itseään omana itsenään, ei muiden mielipiteillä ole lopulta enää merkitystä.

Sinä et päätä toisten puolesta, miltä se tuntuu kun nälvitään. Joko olet kusipää tai sosiaalisesti todella rajoittunut, kun et tajua miksi ei ole ok mennä laukomaan "tosiasioita".

Sinä et tiedä minusta mitään, mutta olet toki oikeutettu mielipiteeseesi ja sen ilmaisemiseen. :)

En ole kyseinen kirjoittaja mutta sorry, olet kusipää. Rehellisyys ja törkeä "totuuksien" latelu ovat kaksi ihan eri asiaa, jotka sinunkaltaiset ilkeät ihmiset yleensä (tarkoituksellisesti) sekoittavat toisiinsa oikeuttaakseen muiden ihmisten haukkumisen. Olet objektiivisilla määreillä inhottava persoona, se ei ole mielipideasia vaan fakta. Sinulla ei selvästikään ole laisinkaan empatiakykyä etkä ole sosiaalisesti lahjakas ihminen, joka osaisi luovia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa sujuvasti erilaisten ihmisten kanssa. Olet kuin pahainen, uhmaikäinen kakara, jolle täytyy erikseen sanoa että mikä on soveliasta ja mikä ei ole. Jos aikuinen ihminen ei ymmärrä yleisiä sosiaalisia käyttäytymissääntöjä, niin ei niitä sellaiselle taukille oikein voi opettaakaan koska itsestä se pitää olla alunperin lähtöisin. Ihmiset jotka töksäyttelevät ihan mitä sattuu, ovat jollakin tavalla henkisesti ja sosiaalisesti alikehittyneitä, siitä ei ole epäilystäkään.

Taisit ottaa itseesi. Minulla on itse asiassa paljon ystäviä, mies, sekä työpaikka, jossa tehdään paljon hommia tiimeissä. Olen aina saanut kaikilta kehuja muun muassa empaattisuudestani, tunneälykkyydestäni, huumorintajustani ja reiluudestani. Siis ihmisiltä, joiden kanssa olen tekemisissä oikeassa elämässä ja jotka tuntevat minut. Vapaa-ajallani olen mukana muun muassa vanhusten ystäväpalvelussa, kusipää kun olen. :)

En missään kommentissani sanonut, että menisin töksäyttelemään noita mielipiteitäni kenellekään päin naamaa, mutta mielestäni tämä mielensäpahoittajien ja uhriutumisen kulttuuri saisi jo väistyä. Paras näpäytys ilkeyttään pilkkaaville on se, ettei välitä, ja rationaalinen ihminen pystyy toisaalta ottamaan faktat faktoina. Onko todella niin vaikea ymmärtää, että tällaisten poliittisesti epäkorrektien mielipiteiden takana voi olla ihan tavallisia ihmisiä? Mikään, mitä minusta sanoit, ei ollut totta, vaan pelkkiä olettamuksia.

Minusta kuulostaa siltä, että sinulla on joku ikävä kokemus pilkkaamisen kohteeksi joutumisesta, ja kohdistit sen kokemuksen sinussa aiheuttaman pahan olon minuun. Sinä et kuitenkaan tunne minua, etkä tiedä mitään kenestäkään muustakaan palstalaisesta pelkkien kommenttien perusteella. Ymmärräthän sen?

Joo hyvin ymmärtää vieläkin enemmän, kun lisävalaisit asiaa. Mitä sä enää turhaa selität? Sut luonnehdittiin edellä jo aika nappiin. ohis

Keskustelemista vartenhan tämä palsta on, eikö? Yksi asia, mikä minua erityisesti ärsyttää etenkin täällä, on ihmisten yksinkertaisuus ja mustavalkoisuus. Muutaman kommentin perusteella kuvitellaan tuntevansa toinen ja tietävänsä, millainen tämä on ihmisenä. Tai jos joku tuntee oikeassa elämässä henkilön x, joka ajattelee tavalla y, ja palstalla joku henkilö ajattelee myös tavalla y, niin automaattisesti kuvitellaan, että tämä palstalainen on ihmisenä samanlainen kuin x. Ei ole.

Tai sitten nämä "väärät mielipiteet" tuovat joillekin niin kurjia muistoja pintaan, että toinen on pakko heti lytätä ja ikään kuin maksaa oma paha olo takaisin. Kritisoidaan esimerkiksi toisia heikoista sosiaalisista taidoista, vaikka omat vuorovaikutustaidot on korkeintaan välttävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkutte persjalkaisuutta, rintojen kokoa, kasvonpiirteitä, nenää, hiusten ohuutta, miehen liian pientä varustusta elli loputtomiin kaikenlaista, johon ihminen ei itse voi vaikuttaa.

Miettikääpä tätä: eräänä päivänä saatte lapsen tai lapsenlapsen, jolla on näitä halveksimianne ominaisuuksia. Että rakkaalla pienellä ihmisellä ei olekaan pitkiä sääriä vaan lyhyet ja vähän väärät, eikä valokuvamallin kasvoja ja vartaloa ja paksuja hiuksia, vaan ohuet hiukset tai poikanne alkaa kaljuuntua vähän yli kaksikymppisenä jne.jne. Tämä kaikki voi olla edessä juuri teille.

Ei persjalkaisuus, rintojen tai peniksen koko, kasvonpiirteet, nenä, hiusten ohuus jne. ihmistä huonommaksi tee, mutta faktat on aina faktoja. Itse olen persjalkainen, isoperseinen ja pienirintainen ja kyllä sen saa ääneen sanoa, kun asia kerran pitää paikkansa. Minulla on muita ominaisuuksia, joista olen ylpeä, ja jotka ovat tärkeitä. Ihan samalla tavalla se oma lapsi voi olla yhtä aikaa maailman rakkain ja persjalkainen, pieni- tai isonenäinen/rintainen/munainen jne.

Siis jotenkin ärsyttää, että siitä pitää loukkaantua, kun joku sanoo tosiasiat ääneen. Tulee sellainen olo, että ne loukkaantujat itse arvioivat oman arvonsa näiden ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella, kun kaikesta pitää uhriutua. Asenteen pitäisi enemmänkin olla "mitä sitten vaikka olenkin sitä, tätä ja tuota, olen hyvä juuri tällaisena".

Mistä lähtien toisten ulkonäöstä huomauttamisesta on tullut salonkikelpoista kypsien aikuisten ihmisten toimintaa?

En vain ymmärrä, miksi tosiasioita ei saisi sanoa ääneen, tai miksi siitä pitää loukkaantua, jos joku sanoo. Etenkin, jos itsekin tiedostaa asian.

Minusta olisi tärkeää oppia näkemään ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Se on sellainen asia, joka lähtee itsestä, sisältä päin. Ja jos ja kun rakastaa itseään omana itsenään, ei muiden mielipiteillä ole lopulta enää merkitystä.

Sinä et päätä toisten puolesta, miltä se tuntuu kun nälvitään. Joko olet kusipää tai sosiaalisesti todella rajoittunut, kun et tajua miksi ei ole ok mennä laukomaan "tosiasioita".

Sinä et tiedä minusta mitään, mutta olet toki oikeutettu mielipiteeseesi ja sen ilmaisemiseen. :)

En ole kyseinen kirjoittaja mutta sorry, olet kusipää. Rehellisyys ja törkeä "totuuksien" latelu ovat kaksi ihan eri asiaa, jotka sinunkaltaiset ilkeät ihmiset yleensä (tarkoituksellisesti) sekoittavat toisiinsa oikeuttaakseen muiden ihmisten haukkumisen. Olet objektiivisilla määreillä inhottava persoona, se ei ole mielipideasia vaan fakta. Sinulla ei selvästikään ole laisinkaan empatiakykyä etkä ole sosiaalisesti lahjakas ihminen, joka osaisi luovia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa sujuvasti erilaisten ihmisten kanssa. Olet kuin pahainen, uhmaikäinen kakara, jolle täytyy erikseen sanoa että mikä on soveliasta ja mikä ei ole. Jos aikuinen ihminen ei ymmärrä yleisiä sosiaalisia käyttäytymissääntöjä, niin ei niitä sellaiselle taukille oikein voi opettaakaan koska itsestä se pitää olla alunperin lähtöisin. Ihmiset jotka töksäyttelevät ihan mitä sattuu, ovat jollakin tavalla henkisesti ja sosiaalisesti alikehittyneitä, siitä ei ole epäilystäkään.

Taisit ottaa itseesi. Minulla on itse asiassa paljon ystäviä, mies, sekä työpaikka, jossa tehdään paljon hommia tiimeissä. Olen aina saanut kaikilta kehuja muun muassa empaattisuudestani, tunneälykkyydestäni, huumorintajustani ja reiluudestani. Siis ihmisiltä, joiden kanssa olen tekemisissä oikeassa elämässä ja jotka tuntevat minut. Vapaa-ajallani olen mukana muun muassa vanhusten ystäväpalvelussa, kusipää kun olen. :)

En missään kommentissani sanonut, että menisin töksäyttelemään noita mielipiteitäni kenellekään päin naamaa, mutta mielestäni tämä mielensäpahoittajien ja uhriutumisen kulttuuri saisi jo väistyä. Paras näpäytys ilkeyttään pilkkaaville on se, ettei välitä, ja rationaalinen ihminen pystyy toisaalta ottamaan faktat faktoina. Onko todella niin vaikea ymmärtää, että tällaisten poliittisesti epäkorrektien mielipiteiden takana voi olla ihan tavallisia ihmisiä? Mikään, mitä minusta sanoit, ei ollut totta, vaan pelkkiä olettamuksia.

Minusta kuulostaa siltä, että sinulla on joku ikävä kokemus pilkkaamisen kohteeksi joutumisesta, ja kohdistit sen kokemuksen sinussa aiheuttaman pahan olon minuun. Sinä et kuitenkaan tunne minua, etkä tiedä mitään kenestäkään muustakaan palstalaisesta pelkkien kommenttien perusteella. Ymmärräthän sen?

En ole kukaan edellä kommentoineista. Lähdet siis siitä, että faktat on faktoja ja faktan voi aina tuoda esiin. Eli satun bussissa istumaan todella ylipainoisen ihmisen viereen. Vilkaisen häntä ja totean: "Kylläpä sinä olet lihava. Onneksi minä olen näin hoikka, niin sentään mahdutaan tähän molemmat." Tuo on sinusta ilmeisesti vain kepeää jutustelua kahden ventovieraan välillä. Olet toisaalta sitä mieltä, että ehkä lihava vierustoverini ei tykkää toteamuksestani, mutta koska kyseessä on fakta, minulla ei ole mitään syytä katua sanomisiani, vaan vierustoverini pitäisi tajuta, että kenellä tahansa on oikeus kommentoida hänen painoaan. 

Kyllä empaattinen ihminen pyrkii välttämään sellaisten asioiden esilleottoa noin vain, jotka saattavat loukata toista. Eri asia on sitten, että joskus vaikeistakin asioista on puhuttava. 

Vierailija kirjoitti:

Makunsamenettäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkutte persjalkaisuutta, rintojen kokoa, kasvonpiirteitä, nenää, hiusten ohuutta, miehen liian pientä varustusta elli loputtomiin kaikenlaista, johon ihminen ei itse voi vaikuttaa.

Miettikääpä tätä: eräänä päivänä saatte lapsen tai lapsenlapsen, jolla on näitä halveksimianne ominaisuuksia. Että rakkaalla pienellä ihmisellä ei olekaan pitkiä sääriä vaan lyhyet ja vähän väärät, eikä valokuvamallin kasvoja ja vartaloa ja paksuja hiuksia, vaan ohuet hiukset tai poikanne alkaa kaljuuntua vähän yli kaksikymppisenä jne.jne. Tämä kaikki voi olla edessä juuri teille.

Ei persjalkaisuus, rintojen tai peniksen koko, kasvonpiirteet, nenä, hiusten ohuus jne. ihmistä huonommaksi tee, mutta faktat on aina faktoja. Itse olen persjalkainen, isoperseinen ja pienirintainen ja kyllä sen saa ääneen sanoa, kun asia kerran pitää paikkansa. Minulla on muita ominaisuuksia, joista olen ylpeä, ja jotka ovat tärkeitä. Ihan samalla tavalla se oma lapsi voi olla yhtä aikaa maailman rakkain ja persjalkainen, pieni- tai isonenäinen/rintainen/munainen jne.

Siis jotenkin ärsyttää, että siitä pitää loukkaantua, kun joku sanoo tosiasiat ääneen. Tulee sellainen olo, että ne loukkaantujat itse arvioivat oman arvonsa näiden ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella, kun kaikesta pitää uhriutua. Asenteen pitäisi enemmänkin olla "mitä sitten vaikka olenkin sitä, tätä ja tuota, olen hyvä juuri tällaisena".

Mistä lähtien toisten ulkonäöstä huomauttamisesta on tullut salonkikelpoista kypsien aikuisten ihmisten toimintaa?

En vain ymmärrä, miksi tosiasioita ei saisi sanoa ääneen, tai miksi siitä pitää loukkaantua, jos joku sanoo. Etenkin, jos itsekin tiedostaa asian.

Minusta olisi tärkeää oppia näkemään ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Se on sellainen asia, joka lähtee itsestä, sisältä päin. Ja jos ja kun rakastaa itseään omana itsenään, ei muiden mielipiteillä ole lopulta enää merkitystä.

Sinä et päätä toisten puolesta, miltä se tuntuu kun nälvitään. Joko olet kusipää tai sosiaalisesti todella rajoittunut, kun et tajua miksi ei ole ok mennä laukomaan "tosiasioita".

Sinä et tiedä minusta mitään, mutta olet toki oikeutettu mielipiteeseesi ja sen ilmaisemiseen. :)

En ole kyseinen kirjoittaja mutta sorry, olet kusipää. Rehellisyys ja törkeä "totuuksien" latelu ovat kaksi ihan eri asiaa, jotka sinunkaltaiset ilkeät ihmiset yleensä (tarkoituksellisesti) sekoittavat toisiinsa oikeuttaakseen muiden ihmisten haukkumisen. Olet objektiivisilla määreillä inhottava persoona, se ei ole mielipideasia vaan fakta. Sinulla ei selvästikään ole laisinkaan empatiakykyä etkä ole sosiaalisesti lahjakas ihminen, joka osaisi luovia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa sujuvasti erilaisten ihmisten kanssa. Olet kuin pahainen, uhmaikäinen kakara, jolle täytyy erikseen sanoa että mikä on soveliasta ja mikä ei ole. Jos aikuinen ihminen ei ymmärrä yleisiä sosiaalisia käyttäytymissääntöjä, niin ei niitä sellaiselle taukille oikein voi opettaakaan koska itsestä se pitää olla alunperin lähtöisin. Ihmiset jotka töksäyttelevät ihan mitä sattuu, ovat jollakin tavalla henkisesti ja sosiaalisesti alikehittyneitä, siitä ei ole epäilystäkään.

Taisit ottaa itseesi. Minulla on itse asiassa paljon ystäviä, mies, sekä työpaikka, jossa tehdään paljon hommia tiimeissä. Olen aina saanut kaikilta kehuja muun muassa empaattisuudestani, tunneälykkyydestäni, huumorintajustani ja reiluudestani. Siis ihmisiltä, joiden kanssa olen tekemisissä oikeassa elämässä ja jotka tuntevat minut. Vapaa-ajallani olen mukana muun muassa vanhusten ystäväpalvelussa, kusipää kun olen. :)

En missään kommentissani sanonut, että menisin töksäyttelemään noita mielipiteitäni kenellekään päin naamaa, mutta mielestäni tämä mielensäpahoittajien ja uhriutumisen kulttuuri saisi jo väistyä. Paras näpäytys ilkeyttään pilkkaaville on se, ettei välitä, ja rationaalinen ihminen pystyy toisaalta ottamaan faktat faktoina. Onko todella niin vaikea ymmärtää, että tällaisten poliittisesti epäkorrektien mielipiteiden takana voi olla ihan tavallisia ihmisiä? Mikään, mitä minusta sanoit, ei ollut totta, vaan pelkkiä olettamuksia.

Minusta kuulostaa siltä, että sinulla on joku ikävä kokemus pilkkaamisen kohteeksi joutumisesta, ja kohdistit sen kokemuksen sinussa aiheuttaman pahan olon minuun. Sinä et kuitenkaan tunne minua, etkä tiedä mitään kenestäkään muustakaan palstalaisesta pelkkien kommenttien perusteella. Ymmärräthän sen?

Joo hyvin ymmärtää vieläkin enemmän, kun lisävalaisit asiaa. Mitä sä enää turhaa selität? Sut luonnehdittiin edellä jo aika nappiin. ohis

Onpas palstalla taas herkästi loukkaantuvaa väkeä. :D

Tai sitten ihmisiä, jotka odottavat määrättyjä sosiaalisia taitoja muilta.

No eipä tässä ketjussa oo juuri kukaan loistanut sosiaalisilla taidoillaan. Aiheena se, miten toisten pilkkaaminen ja nälviminen on väärin ja rumaa, ja puolet ketjusta on sitä, että tylytetään muut keskustelijat paskaksi. Aika vakuuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkutte persjalkaisuutta, rintojen kokoa, kasvonpiirteitä, nenää, hiusten ohuutta, miehen liian pientä varustusta elli loputtomiin kaikenlaista, johon ihminen ei itse voi vaikuttaa.

Miettikääpä tätä: eräänä päivänä saatte lapsen tai lapsenlapsen, jolla on näitä halveksimianne ominaisuuksia. Että rakkaalla pienellä ihmisellä ei olekaan pitkiä sääriä vaan lyhyet ja vähän väärät, eikä valokuvamallin kasvoja ja vartaloa ja paksuja hiuksia, vaan ohuet hiukset tai poikanne alkaa kaljuuntua vähän yli kaksikymppisenä jne.jne. Tämä kaikki voi olla edessä juuri teille.

Ei persjalkaisuus, rintojen tai peniksen koko, kasvonpiirteet, nenä, hiusten ohuus jne. ihmistä huonommaksi tee, mutta faktat on aina faktoja. Itse olen persjalkainen, isoperseinen ja pienirintainen ja kyllä sen saa ääneen sanoa, kun asia kerran pitää paikkansa. Minulla on muita ominaisuuksia, joista olen ylpeä, ja jotka ovat tärkeitä. Ihan samalla tavalla se oma lapsi voi olla yhtä aikaa maailman rakkain ja persjalkainen, pieni- tai isonenäinen/rintainen/munainen jne.

Siis jotenkin ärsyttää, että siitä pitää loukkaantua, kun joku sanoo tosiasiat ääneen. Tulee sellainen olo, että ne loukkaantujat itse arvioivat oman arvonsa näiden ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella, kun kaikesta pitää uhriutua. Asenteen pitäisi enemmänkin olla "mitä sitten vaikka olenkin sitä, tätä ja tuota, olen hyvä juuri tällaisena".

Mistä lähtien toisten ulkonäöstä huomauttamisesta on tullut salonkikelpoista kypsien aikuisten ihmisten toimintaa?

En vain ymmärrä, miksi tosiasioita ei saisi sanoa ääneen, tai miksi siitä pitää loukkaantua, jos joku sanoo. Etenkin, jos itsekin tiedostaa asian.

Minusta olisi tärkeää oppia näkemään ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Se on sellainen asia, joka lähtee itsestä, sisältä päin. Ja jos ja kun rakastaa itseään omana itsenään, ei muiden mielipiteillä ole lopulta enää merkitystä.

Sinä et päätä toisten puolesta, miltä se tuntuu kun nälvitään. Joko olet kusipää tai sosiaalisesti todella rajoittunut, kun et tajua miksi ei ole ok mennä laukomaan "tosiasioita".

Sinä et tiedä minusta mitään, mutta olet toki oikeutettu mielipiteeseesi ja sen ilmaisemiseen. :)

En ole kyseinen kirjoittaja mutta sorry, olet kusipää. Rehellisyys ja törkeä "totuuksien" latelu ovat kaksi ihan eri asiaa, jotka sinunkaltaiset ilkeät ihmiset yleensä (tarkoituksellisesti) sekoittavat toisiinsa oikeuttaakseen muiden ihmisten haukkumisen. Olet objektiivisilla määreillä inhottava persoona, se ei ole mielipideasia vaan fakta. Sinulla ei selvästikään ole laisinkaan empatiakykyä etkä ole sosiaalisesti lahjakas ihminen, joka osaisi luovia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa sujuvasti erilaisten ihmisten kanssa. Olet kuin pahainen, uhmaikäinen kakara, jolle täytyy erikseen sanoa että mikä on soveliasta ja mikä ei ole. Jos aikuinen ihminen ei ymmärrä yleisiä sosiaalisia käyttäytymissääntöjä, niin ei niitä sellaiselle taukille oikein voi opettaakaan koska itsestä se pitää olla alunperin lähtöisin. Ihmiset jotka töksäyttelevät ihan mitä sattuu, ovat jollakin tavalla henkisesti ja sosiaalisesti alikehittyneitä, siitä ei ole epäilystäkään.

Taisit ottaa itseesi. Minulla on itse asiassa paljon ystäviä, mies, sekä työpaikka, jossa tehdään paljon hommia tiimeissä. Olen aina saanut kaikilta kehuja muun muassa empaattisuudestani, tunneälykkyydestäni, huumorintajustani ja reiluudestani. Siis ihmisiltä, joiden kanssa olen tekemisissä oikeassa elämässä ja jotka tuntevat minut. Vapaa-ajallani olen mukana muun muassa vanhusten ystäväpalvelussa, kusipää kun olen. :)

En missään kommentissani sanonut, että menisin töksäyttelemään noita mielipiteitäni kenellekään päin naamaa, mutta mielestäni tämä mielensäpahoittajien ja uhriutumisen kulttuuri saisi jo väistyä. Paras näpäytys ilkeyttään pilkkaaville on se, ettei välitä, ja rationaalinen ihminen pystyy toisaalta ottamaan faktat faktoina. Onko todella niin vaikea ymmärtää, että tällaisten poliittisesti epäkorrektien mielipiteiden takana voi olla ihan tavallisia ihmisiä? Mikään, mitä minusta sanoit, ei ollut totta, vaan pelkkiä olettamuksia.

Minusta kuulostaa siltä, että sinulla on joku ikävä kokemus pilkkaamisen kohteeksi joutumisesta, ja kohdistit sen kokemuksen sinussa aiheuttaman pahan olon minuun. Sinä et kuitenkaan tunne minua, etkä tiedä mitään kenestäkään muustakaan palstalaisesta pelkkien kommenttien perusteella. Ymmärräthän sen?

En ole kukaan edellä kommentoineista. Lähdet siis siitä, että faktat on faktoja ja faktan voi aina tuoda esiin. Eli satun bussissa istumaan todella ylipainoisen ihmisen viereen. Vilkaisen häntä ja totean: "Kylläpä sinä olet lihava. Onneksi minä olen näin hoikka, niin sentään mahdutaan tähän molemmat." Tuo on sinusta ilmeisesti vain kepeää jutustelua kahden ventovieraan välillä. Olet toisaalta sitä mieltä, että ehkä lihava vierustoverini ei tykkää toteamuksestani, mutta koska kyseessä on fakta, minulla ei ole mitään syytä katua sanomisiani, vaan vierustoverini pitäisi tajuta, että kenellä tahansa on oikeus kommentoida hänen painoaan. 

Kyllä empaattinen ihminen pyrkii välttämään sellaisten asioiden esilleottoa noin vain, jotka saattavat loukata toista. Eri asia on sitten, että joskus vaikeistakin asioista on puhuttava. 

Ei, en pitäisi sitä kepeänä jutusteluna, enkä ikinä avaisi keskustelua kenenkään kanssa noin. Pääni sisällä varmaan kyllä ajattelisin niin, myös sivustaseuraajan asemassa.

Mutta jos nainen itse toteaisi, että kylläpä on ahdasta, niin minusta siihen olisi ihan oikeutettua kommentoida rehellisesti, mikäli vierustoveri todella olisi itseäni huomattavasti lihavampi ja ahtaus johtuisi siitä. Sosiaalisten normien vuoksi tämä ei ole suotavaa eikä hyväksyttävää, ja rehellinen kommentointi aiheuttaisi varmasti paheksuntaa.