Mun on vaikea ymmärtää miksi ihmiset ei kouluttaudu toista astetta korkeammalle!

Jotkut saa työtä ilman korkeakoulututkintoa ja tyytyvät siihen. Tai saavat työtä mistä tykkäävät - same shit kuin meillä muillakin.

Ehkä osuvampi kysymys oli se, miksi sivistykseen suhtaudutaan niin kielteisesti. Opiskella voi muutenkin kuin tutkintotavoitteellisesti. Tässäkin ketjussa koetaan ettei koulutuksesta ole ammatillisesti mitään hyötyä, ja elämä on työn ulkopuolella. Jos on mahdollisuus kehittyä sillä saralla, miksi jättää se tekemättä? Koska siitä ei saa tutkintoa?

Miksi Suomessa vihataan sivistystä ja palvotaan rahaa? Mitään ei ole ilman rahaa! Jopa opiskelu tehdään rahan kiilto silmissä. "Haluan lääkäriksi jotta saan RAHAA!"

Henkisesti köyhiä rikkaita.

Vierailija kirjoitti:

Koska haista vttu, mitä se sulle kuuluu.

Jotenkin asiaa aika hyvin selittävä vastaus tämä. :)

Mun piti lähihoitajakoulutus jälkeen tehdä vähän töillä rahaa ja lähtee sitte taas kituuttamaan sairaanhoitajaopintojen pariin. Noh, kun siihen rahanmakuun pääs niin ei paljo enää opiskelubudjetti maistunu. Eihän lähärinä paljon tienaa, mut kyllä sillä sinkkuna hyvin elää kun jaksaa vaan tehdä paljon vuoroja.

Koska kaikkien ei tarvitse kouluttautua sen pidemmälle. Tuntuu julmalle sanoa, mutta myös duunareita tarvitaan. Sitä paitsi se ettei ole kouluttautunut korkeammalle ei välttämättä meinaa sitä ettei voisi tienata. Itsellä tuttu joka kouluttautunut kuorma-auto kuskiksi amiksessa. Nykyään tienaa noin 3000-5000 e kuussa. Tekee kyllä kahta työtä, mutta toinen työ sellainen jossa on aina 2viikkoa ja 2 viikkoa vapaalla. Tämän lisäksi heittää keikkaa. Itse en varmaan koskaan ammattikorkeastakaan valmistuttua tienaa noin hyvin.

No enpä oo töitä saanu maisterin papereilla. Lähihoitajana oisin ehtiny jo varmaan olla duunissa vuosia. Voisin tällä tutkintotodistuksella pyyhkii vaikka perseeni, koska töitä vaan ei ole :). Olisinpa älynnyt mennä amikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihinkähän olisin aikoinani tarvinnut korkeakoulututkintoa. Peruskoulupohja/kaupallinen perustutkinto. Tällä hetkellä vielä työelämässä 5-10 vuotta. Omakotitalo pk-seudulla, hyvä työ, jossa tienaan 8000.-/kk lisäksi on työsuhdeauto arvoltaan 50000 ja kahden vuoden välein tulee uusi jne.

Olisinko jotenkin onnellisempi, jos olisin mennyt korkeakoulutukseen, en. Olisiko minulla varallisuutta enemmän, jos olisin käynyt yliopiston, ei, todennäköisesti vähemmän. Voisinko "patsastella" kaikissa kissanristiäisissä enemmän, voisin, mutta se ei minua kiinnosta. Eli kerroppa, miksi olisi pitänyt?

Olisit ehkä saanut sivistystä. Tietäisit asioista enempi, voisit vaikuttaa myös yhteiskunnallisesti.

HAH HAH!

Omaan lähipiiriini kuuluu yhtä lailla ammattikoulun käyneitä kuin korkeakoulutettuja ihmisiä, ja en ole havainnut selkeää korrelaatiota koulutustason ja "tietämystason"  sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisen välillä.

Olen törmännyt yliopistossa hämmentävän sivistymättömiin ihmisiin, jotka pokkana ilmoittavat että "olen lukenut eläessäni vain yhden kirjan ja senkin koska koulussa oli pakko" ja "en jaksa seurata politiikkaa tai uutisia, koska ei kiinnosta". 

Minulla on ystäviä, jotka ovat käyneet "vain" ammattikoulun mutta seuraavat aikaansa, ovat kiinnostuneet yhteiskunnasta ja heidän kanssaan syntyy syvällisiä keskusteluja yhteiskunnallisista asioista, politiikasta ja vaikkapa taiteesta.

Turha siis kuvitella, että korkea koulutustaso takaa sivistyksen tai mielenkiinnon siihen mitä maailmassa ja politiikassa tapahtuu. 

lääkisopiskelija

En tykkää opiskelusta, minulla ei ole kunnianhimoa, haluan tehdä käytännön hommia. En halua opiskella, eikä minun työelämän kannalta myöskään tarvitse.

.

Näissä keskusteluissa kannattaa muistaa myös se, että monet hakeutuvat sitten myös vanhemmalla iällä opiskelemaan. On meillä yliopistolla työllistävällä, vaikean sisäänpääsyn alalla tyyppejä, jotka ovat tosi fiksuja ja nyt 3-4kymppisinä ekaa kertaa korkeakoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen paiskinut lähärinä jo 11 vuotta, ja suoraan vakituisen, eikä yhtään pätkää.

Haittalisiä pukkaa ja omassa asutaan tyttöystävän kanssa (lähäri) lähes velattomina.

Mihin tarvitsisin jotain yliopistokoulutusta? Vakituinen työ ja vapaat, sekä lomat pyörii.

Lisäksi asumme pienellä paikkakunnalla, jossa on lyhyet työmatkat, vaikka kävellen.

En ymmärrä? Jokin fiini yliopiston loppututkinto johonkin...

Sinulle ilmeisesti raha on kaikki kaikessa. Opiskelemalla lisää voisit nähdä oman kuplasi ulkopuolelle ja tienata silti hyvin. Et voi hävitä.

Opiskelun idea on saada parempi työpaikka ei mitään muuta. Juuri sinunkaltaisten takia koulutuksesta pitääkin leikata. Ei siellä koulussa pidä istua vain koska siellä on kivaa.

Minä menin AMKiin, mutta jätin kesken. Syynä se, että olin jo ennen AMKia hankkinut opistotason tutkinnon ja työllistynyt sillä. Sitten kun menin "oikeaan kouluun" huomasin, että osasin jo kaiken. Ei sitä duunin ohessa jaksanut kovin kauaa opiskeluja pyörittää. Edelleen 17 vuotta myöhemmin alalla. Ei paha?

Nykyään moni on pätkätöissä. Sellainen ei voi oikein opiskella ellei halua saada opiskelijastatusta. Kun töiden välissä joutuu työttömäksi niin menettää oikeuden ansiopäivärahaan jos on ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa.

Ammattikorkeassakin on duunareiksi valmistuvia. Ei kaikista tule johtajia. Nykyään tradenomit, restonomit yms tekee samoja hommia kuin merkonomit ja kokit.

Mulla on amk- ja yliopistotutkinto. Ja salaa haaveilen amiksesta. Olen saanut ihan tarpeeksi näistä " vaativista asiantuntija-tehtävistä". Mun tekis niin mieli pistää elämä uusiksi, opiskella amis- tuntkinto ja alkaa alan yrittäjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen perinyt yrityksen, ja kovalla työllä saanut sen menestyksen nousemaankin.

Ei ole ollut aikaa opiskella muuta kuin satunnaisia avoimen opintoja.

Hyvä kun oot kuitenkin hakenut teoriaa käytännön taakse. Siitä on hyötyä. Jäsentää kivasti koettua jos ei muuta. Tsemppiä yrityksen kanssa!

Enemmän ihmetyttää nää jotka nykyään 2016 opiskelevat jotain turhaa tutkintoa työllistymisen toivossa. Tyyliin joku sihteerin ammattitutkinto jne..  Tuttuni aloitti juuri ja väitti että töitä löytyy heille :D

Olen lastenhoitaja. Jos lukisin itseni sosionomiksi tai lastentarhanopettajaksi nousee vastuu töissä suuresti mutta palkka vain vähän, n. 300e kuukaudessa. Ei kiitos sillä opiskelua olisi vähintään 4 vuotta. Olen tyytyväinen työhöni.

Koska jatkokouluttautuminen ei takaisi yhtään varmempaa työpaikkaa. Olen nyt puutarhuri, ja eipä juuri hyödyttäisi jos menisin neljäksi vuodeksi ammattikorkeaan ja opiskelisin hortonomiksi. Päinvastoin, eivät varmaan palkkaisi hortonomia vaan haluaisivat matalampaan palkkaan "tyytyvän" puutarhurin.

Vierailija kirjoitti:

No enpä oo töitä saanu maisterin papereilla. Lähihoitajana oisin ehtiny jo varmaan olla duunissa vuosia. Voisin tällä tutkintotodistuksella pyyhkii vaikka perseeni, koska töitä vaan ei ole :). Olisinpa älynnyt mennä amikseen.

Ei se myöhäistä ole. Lokeroiden välillä voi liikkua.

Minä menin lukiosta amikseen, perustin perheen ja maksoin duunaritason työnteolla asuntolainan pois. Valmistun silti yliopistosta alle nelikymppisenä, tosin nyt houkuttavat jatko-opinnot. On todella vapauttavaa opiskella aidosta mielenkiinnosta sitä ominta alaa, rahalla ei enää ole niin väliä. Onneksi, nykyistä työllisyystilannetta ajatellen. Voin aina palata vanhaan työhön, jos ei muuta löydy.