Lue keskustelun säännöt.
Treffien tarkoitus on arvioida miehen sosiaalinen status
21.09.2016 |
Siksi siellä puhutaan töistä ja opiskeluista. Ei sitä kemiaa yksinkertaisesti synny jos mies on matalampaa sosiaalis-taloudellista tasoa kuin nainen.
Kommentit (100)
Tässä korjattu versio miehen mietteistä naisista:
"Onko se naiset niin, että treffit on miehille vähän kuin työhaastattelu. Tarkoitatteko naiset, että kysymyksenne ovat enemmän tai vähemmän muotoa "mikä on opiskelu-, työ- ja parisuhdehistoriasi" sekä "missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua". Ehkä ei näin suoraan, mutta sieltä rivien välistä tiedustellen. Ja onko niinkin, että hakijoitahan teille naisille riittää jos ei ole ihan seinästä reväistyn näköinen. Onko teillä varaa valkata se mies jolla ulkonäkö, status, varallisuus ja muut tällaiset tärkeät seikat sopii parhaiten naisen suunnittelemaan elintasoon ja tulevaisuudensuunnitelmiin. Onko teille naisille kuitenkin pitkällä tähtäimellä tärkeää se millaisessa kämpässä asutaan, miten paljon on varaa matkustella ja shoppailla jne. Lisäksi arvioitteko te omien ystävien ja heidän miestensä elintaso ja varallisuus ja onko se niin, että tässä kisassa ei saa jäädä jälkeen. Olisiko noloa ottaa köyhempi mies kuin kaverilla. Koska itsestä tuntuu, että näin on. Mitä voisin tehdä toisin, että ei tuntuisi näin harhaiselta? Millaisia naisia, tai millä asenteella, kannattaisi tapailla?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä treffeillä puhunut töistä ja opinnoista, onneksi.
Sais olla jo aika tylsä mies, jos treffeillä ei mielenkiintoisempaa puhuttavaa olisi.
Työ- ja koulutusasiat tulee kyllä ajan kanssa luontevasti esiin, jos jokin suhde treffeistä kehkeytyy.N25
Anteeksi vain, mutta minua jotenkin huvittaa nämä "voi miten tylsää puhua töistä ja opinnoista, minä puhun mieluummin taiteesta ja filosofiasta". Minusta ihan normaaliin kanssakäymiseen kuuluu tutustua ensin ihmiseen ja sitä kautta vähän tunnustella, mistä hän mahtaa olla kiinnostunut eikä pamauttaa ensimmäisenä sitä Kantin kategorista imperatiivia tiskiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä treffeillä puhunut töistä ja opinnoista, onneksi.
Sais olla jo aika tylsä mies, jos treffeillä ei mielenkiintoisempaa puhuttavaa olisi.
Työ- ja koulutusasiat tulee kyllä ajan kanssa luontevasti esiin, jos jokin suhde treffeistä kehkeytyy.N25
Minä olen puhunut työstä ja koulutuksesta jokaisilla ensitreffeillä, omastani ja miehen. Meillä ei ollut tylsää.
Sinulla ei ole ollut tylsää. Tässä on selvä ero.
Miten ihmeessä siihen ihmiseen voi tutustua, jos tapaaminen ei saa olla "työhaastattelu"? En minä voi lähteä rakentamaan tuttavuutta ja parisuhdetoiveita sen perusteella, pitääkö joku salmiakista ja mikä on hänen suosikkipokemoninsa. (Näinhän ne mielikuvitukselliset ja jännittävät ihmiset juttelevat)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä treffeillä puhunut töistä ja opinnoista, onneksi.Sais olla jo aika tylsä mies, jos treffeillä ei mielenkiintoisempaa puhuttavaa olisi.Työ- ja koulutusasiat tulee kyllä ajan kanssa luontevasti esiin, jos jokin suhde treffeistä kehkeytyy.
N25Anteeksi vain, mutta minua jotenkin huvittaa nämä "voi miten tylsää puhua töistä ja opinnoista, minä puhun mieluummin taiteesta ja filosofiasta". Minusta ihan normaaliin kanssakäymiseen kuuluu tutustua ensin ihmiseen ja sitä kautta vähän tunnustella, mistä hän mahtaa olla kiinnostunut eikä pamauttaa ensimmäisenä sitä Kantin kategorista imperatiivia tiskiin.
Onhan työstä puhuminen aika ikävää. Paljon mielenkiintoisempi aihe on harrastukset, koska niissä valtaosalla ihmisistä on se intohimo. Työ on ikävä puheenaihe myös siksi, että kaikki eivät ole oikein sinut sen kanssa mitä tekevät ja ajattelevat, että heitä arvotetaan heidän työnsä kautta, mikä onkin kohtalaisen totta etenkin kaupungeissa.
Onhan nuo ihan luontevia keskustelunaiheita toisaalta, mutta en ainakaan itse jaksaisi niistä kovin paljon lähteä puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Treffit on miehille vähän kuin työhaastattelu. Naisen kysymykset on enemmän tai vähemmän muotoa "mikä on opiskelu-, työ- ja parisuhdehistoriasi" sekä "missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua". Ehkä ei näin suoraan, mutta sieltä rivien välistä tiedustellen. Ja hakijoitahan naisille riittää jos ei ole ihan seinästä reväistyn näköinen. On varaa valkata se mies jolla ulkonäkö, status, varallisuus ja muut tällaiset tärkeät seikat sopii parhaiten naisen suunnittelemaan elintasoon ja tulevaisuudensuunnitelmiin. Naisille on kuitenkin pitkällä tähtäimellä tärkeää se millaisessa kämpässä asutaan, miten paljon on varaa matkustella ja shoppailla jne. Lisäksi pitää arvioida omien ystävien ja heidän miestensä elintaso ja varallisuus ja tässä kisassa ei saa jäädä jälkeen. Olisi noloa ottaa köyhempi mies kuin kaverilla.
Jos sinussa on jotain vikaa, niin miksi edes käyt treffeillä? Mene suosiolla jonnekin masentuneiden vertaistukiryhmään, sieltä löydät takuulla naisen, jota ei kiinnosta em. seikat. Löydät ottajan.
Ai, ei kiinnostakaan? Miksi ei?! :D
Ei tässä ole kysymyksessä masentunut mies; vaan mies, joka kertoo omista treffikokemuksistaan kaunistelematta. Itselläni on myös hyvin samankaltaisia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä treffeillä puhunut töistä ja opinnoista, onneksi.Sais olla jo aika tylsä mies, jos treffeillä ei mielenkiintoisempaa puhuttavaa olisi.Työ- ja koulutusasiat tulee kyllä ajan kanssa luontevasti esiin, jos jokin suhde treffeistä kehkeytyy.
N25Anteeksi vain, mutta minua jotenkin huvittaa nämä "voi miten tylsää puhua töistä ja opinnoista, minä puhun mieluummin taiteesta ja filosofiasta". Minusta ihan normaaliin kanssakäymiseen kuuluu tutustua ensin ihmiseen ja sitä kautta vähän tunnustella, mistä hän mahtaa olla kiinnostunut eikä pamauttaa ensimmäisenä sitä Kantin kategorista imperatiivia tiskiin.
Onhan työstä puhuminen aika ikävää. Paljon mielenkiintoisempi aihe on harrastukset, koska niissä valtaosalla ihmisistä on se intohimo. Työ on ikävä puheenaihe myös siksi, että kaikki eivät ole oikein sinut sen kanssa mitä tekevät ja ajattelevat, että heitä arvotetaan heidän työnsä kautta, mikä onkin kohtalaisen totta etenkin kaupungeissa.
Onhan nuo ihan luontevia keskustelunaiheita toisaalta, mutta en ainakaan itse jaksaisi niistä kovin paljon lähteä puhumaan.
Aika monelle se työkin on kuitenkin intohimo. Suuri osa on sen työnsä kuitenkin itse valinnut. Ja eihän siitä tarvitse sen kummemmin jauhaa, mutta minusta on kyllä outoa, jos jo sen kysyminen tai mainitseminen saa ihmisen ahdistumaan tai tavattomasti tylsistymään. Ihan sama asia, kuin jos kysyt, missä joku asuu. Kiva tietää, että osaa jotenkin sijoittaa hänet kartalle ja siitä voi löytyä jokin yhdistävä tekijä (esim mummo asuu naapurissa), mutta ei kai sille sen kummempaa merkitystä tarvitse antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä treffeillä puhunut töistä ja opinnoista, onneksi.Sais olla jo aika tylsä mies, jos treffeillä ei mielenkiintoisempaa puhuttavaa olisi.Työ- ja koulutusasiat tulee kyllä ajan kanssa luontevasti esiin, jos jokin suhde treffeistä kehkeytyy.N25
Anteeksi vain, mutta minua jotenkin huvittaa nämä "voi miten tylsää puhua töistä ja opinnoista, minä puhun mieluummin taiteesta ja filosofiasta". Minusta ihan normaaliin kanssakäymiseen kuuluu tutustua ensin ihmiseen ja sitä kautta vähän tunnustella, mistä hän mahtaa olla kiinnostunut eikä pamauttaa ensimmäisenä sitä Kantin kategorista imperatiivia tiskiin.
Onhan työstä puhuminen aika ikävää. Paljon mielenkiintoisempi aihe on harrastukset, koska niissä valtaosalla ihmisistä on se intohimo. Työ on ikävä puheenaihe myös siksi, että kaikki eivät ole oikein sinut sen kanssa mitä tekevät ja ajattelevat, että heitä arvotetaan heidän työnsä kautta, mikä onkin kohtalaisen totta etenkin kaupungeissa.
Onhan nuo ihan luontevia keskustelunaiheita toisaalta, mutta en ainakaan itse jaksaisi niistä kovin paljon lähteä puhumaan.Aika monelle se työkin on kuitenkin intohimo. Suuri osa on sen työnsä kuitenkin itse valinnut. Ja eihän siitä tarvitse sen kummemmin jauhaa, mutta minusta on kyllä outoa, jos jo sen kysyminen tai mainitseminen saa ihmisen ahdistumaan tai tavattomasti tylsistymään. Ihan sama asia, kuin jos kysyt, missä joku asuu. Kiva tietää, että osaa jotenkin sijoittaa hänet kartalle ja siitä voi löytyä jokin yhdistävä tekijä (esim mummo asuu naapurissa), mutta ei kai sille sen kummempaa merkitystä tarvitse antaa.
Mun mielestä on ihan luonnollista että miehiä ahdistaa tuo kuoulutuksesta tai työstä kysyminen koska miehet tietää että se on se kynnyskysymys. Mies tietää että jatkoa tulee jos vastaa lentokapteeni/lääkäri/juristi ja vastaavasti jos mies vastaa lähihoitaja niin hän tietää että jatkoa on turha odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Treffit on miehille vähän kuin työhaastattelu. Naisen kysymykset on enemmän tai vähemmän muotoa "mikä on opiskelu-, työ- ja parisuhdehistoriasi" sekä "missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua". Ehkä ei näin suoraan, mutta sieltä rivien välistä tiedustellen. Ja hakijoitahan naisille riittää jos ei ole ihan seinästä reväistyn näköinen. On varaa valkata se mies jolla ulkonäkö, status, varallisuus ja muut tällaiset tärkeät seikat sopii parhaiten naisen suunnittelemaan elintasoon ja tulevaisuudensuunnitelmiin. Naisille on kuitenkin pitkällä tähtäimellä tärkeää se millaisessa kämpässä asutaan, miten paljon on varaa matkustella ja shoppailla jne. Lisäksi pitää arvioida omien ystävien ja heidän miestensä elintaso ja varallisuus ja tässä kisassa ei saa jäädä jälkeen. Olisi noloa ottaa köyhempi mies kuin kaverilla.
Jos sinussa on jotain vikaa, niin miksi edes käyt treffeillä? Mene suosiolla jonnekin masentuneiden vertaistukiryhmään, sieltä löydät takuulla naisen, jota ei kiinnosta em. seikat. Löydät ottajan.
Ai, ei kiinnostakaan? Miksi ei?! :DEi tässä ole kysymyksessä masentunut mies; vaan mies, joka kertoo omista treffikokemuksistaan kaunistelematta. Itselläni on myös hyvin samankaltaisia kokemuksia.
Mikä ongelma tuollaisissa treffikokemuksessa sitten on? Nainen on aika usein treffeillä parisuhdemielessä. Miksi ihmeessä hän ei saisi selvittää, millaisen miehen kanssa on tekemisissä ja ehkä tavoittelemassa parisuhdetta?
En ole tuo äskeinen kommentoija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä treffeillä puhunut töistä ja opinnoista, onneksi.Sais olla jo aika tylsä mies, jos treffeillä ei mielenkiintoisempaa puhuttavaa olisi.Työ- ja koulutusasiat tulee kyllä ajan kanssa luontevasti esiin, jos jokin suhde treffeistä kehkeytyy.N25
Anteeksi vain, mutta minua jotenkin huvittaa nämä "voi miten tylsää puhua töistä ja opinnoista, minä puhun mieluummin taiteesta ja filosofiasta". Minusta ihan normaaliin kanssakäymiseen kuuluu tutustua ensin ihmiseen ja sitä kautta vähän tunnustella, mistä hän mahtaa olla kiinnostunut eikä pamauttaa ensimmäisenä sitä Kantin kategorista imperatiivia tiskiin.
Onhan työstä puhuminen aika ikävää. Paljon mielenkiintoisempi aihe on harrastukset, koska niissä valtaosalla ihmisistä on se intohimo. Työ on ikävä puheenaihe myös siksi, että kaikki eivät ole oikein sinut sen kanssa mitä tekevät ja ajattelevat, että heitä arvotetaan heidän työnsä kautta, mikä onkin kohtalaisen totta etenkin kaupungeissa.
Onhan nuo ihan luontevia keskustelunaiheita toisaalta, mutta en ainakaan itse jaksaisi niistä kovin paljon lähteä puhumaan.Aika monelle se työkin on kuitenkin intohimo. Suuri osa on sen työnsä kuitenkin itse valinnut. Ja eihän siitä tarvitse sen kummemmin jauhaa, mutta minusta on kyllä outoa, jos jo sen kysyminen tai mainitseminen saa ihmisen ahdistumaan tai tavattomasti tylsistymään. Ihan sama asia, kuin jos kysyt, missä joku asuu. Kiva tietää, että osaa jotenkin sijoittaa hänet kartalle ja siitä voi löytyä jokin yhdistävä tekijä (esim mummo asuu naapurissa), mutta ei kai sille sen kummempaa merkitystä tarvitse antaa.
Mun mielestä on ihan luonnollista että miehiä ahdistaa tuo kuoulutuksesta tai työstä kysyminen koska miehet tietää että se on se kynnyskysymys. Mies tietää että jatkoa tulee jos vastaa lentokapteeni/lääkäri/juristi ja vastaavasti jos mies vastaa lähihoitaja niin hän tietää että jatkoa on turha odottaa.
Ei se oikeasti ole kynnyskysymys kenellekään muulle, kuin sellaiselle, joka ei ole töissä eikä ole aikomuksissa sellaiseen mennäkään. Lukekaas taas tuonne ketjun alkupäähän lainaamani Prisma-kommentti. Kyllä niille lähihoitajillekin on ottajia.
Jos minulla on kymmenen vuoden suunnitelmissa lähteä maalle luomuviljelijäksi, niin kyllä minua kiinnostaa, josko treffikumppanilla on suuniltelmissa lähteä ulkomaille töihin. Tai jos haluan ehdottomasti lapsia, niin minua kiinnostaa, onko toinen vakaumuksellinen vela.
En tajua, miksi pitäisi seurustella ihmisen kanssa, jonka tulevaisuuden suunnitelmat ovat täysin poikkeavat omieni kanssa. Suhde ei toimi, jos joka asiassa joutuu tekemään kompromissin tai vielä pahempaa, vain toinen luopuu unelmistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurusteluaikana olen tutustunut lukuisiin miesystäväni sukulaisiin, ystäviin, naapureihin ja liikekumppaneihinkin. Varmaan jokainen, jonka kanssa olen jutellut vähänkin enemmän muusta kuin säästä, on kysynyt mitä teen työkseni. Ja kun kerron mitä teen työkseni niin tulen paljastaneeni myös koulutukseni.
En ymmärrä miksi puheenaihe on jollekin kamala mörkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä treffeillä puhunut töistä ja opinnoista, onneksi.Sais olla jo aika tylsä mies, jos treffeillä ei mielenkiintoisempaa puhuttavaa olisi.Työ- ja koulutusasiat tulee kyllä ajan kanssa luontevasti esiin, jos jokin suhde treffeistä kehkeytyy.N25
Anteeksi vain, mutta minua jotenkin huvittaa nämä "voi miten tylsää puhua töistä ja opinnoista, minä puhun mieluummin taiteesta ja filosofiasta". Minusta ihan normaaliin kanssakäymiseen kuuluu tutustua ensin ihmiseen ja sitä kautta vähän tunnustella, mistä hän mahtaa olla kiinnostunut eikä pamauttaa ensimmäisenä sitä Kantin kategorista imperatiivia tiskiin.
Onhan työstä puhuminen aika ikävää. Paljon mielenkiintoisempi aihe on harrastukset, koska niissä valtaosalla ihmisistä on se intohimo. Työ on ikävä puheenaihe myös siksi, että kaikki eivät ole oikein sinut sen kanssa mitä tekevät ja ajattelevat, että heitä arvotetaan heidän työnsä kautta, mikä onkin kohtalaisen totta etenkin kaupungeissa.
Onhan nuo ihan luontevia keskustelunaiheita toisaalta, mutta en ainakaan itse jaksaisi niistä kovin paljon lähteä puhumaan.Aika monelle se työkin on kuitenkin intohimo. Suuri osa on sen työnsä kuitenkin itse valinnut. Ja eihän siitä tarvitse sen kummemmin jauhaa, mutta minusta on kyllä outoa, jos jo sen kysyminen tai mainitseminen saa ihmisen ahdistumaan tai tavattomasti tylsistymään. Ihan sama asia, kuin jos kysyt, missä joku asuu. Kiva tietää, että osaa jotenkin sijoittaa hänet kartalle ja siitä voi löytyä jokin yhdistävä tekijä (esim mummo asuu naapurissa), mutta ei kai sille sen kummempaa merkitystä tarvitse antaa.
Niin, jos toinen sanoo olevansa töissä valtameritankkerilla, se tarkoittaa pitkiä poissaoloja kotoa ja jatkuvaa ikävää. Ei kuulosta ainakaan minusta kivalle. Ja pahoin eläimille allerginen tuskin ilahtuu, kun toinen kertoo olevansa eläintenhoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä siihen ihmiseen voi tutustua, jos tapaaminen ei saa olla "työhaastattelu"? En minä voi lähteä rakentamaan tuttavuutta ja parisuhdetoiveita sen perusteella, pitääkö joku salmiakista ja mikä on hänen suosikkipokemoninsa. (Näinhän ne mielikuvitukselliset ja jännittävät ihmiset juttelevat)
Eli ahneena loisen mittaat miehen markkina-arvon ( asia jota palstamammojen mielestä ei ole olemassakaan)
ja pääset makustelemaan kuinka isoon omakotitaloon pääsisit miehen ansiosta ja kuinka hienosti elintasosi nousisi miehen siivellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Treffit on miehille vähän kuin työhaastattelu. Naisen kysymykset on enemmän tai vähemmän muotoa "mikä on opiskelu-, työ- ja parisuhdehistoriasi" sekä "missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua". Ehkä ei näin suoraan, mutta sieltä rivien välistä tiedustellen. Ja hakijoitahan naisille riittää jos ei ole ihan seinästä reväistyn näköinen. On varaa valkata se mies jolla ulkonäkö, status, varallisuus ja muut tällaiset tärkeät seikat sopii parhaiten naisen suunnittelemaan elintasoon ja tulevaisuudensuunnitelmiin. Naisille on kuitenkin pitkällä tähtäimellä tärkeää se millaisessa kämpässä asutaan, miten paljon on varaa matkustella ja shoppailla jne. Lisäksi pitää arvioida omien ystävien ja heidän miestensä elintaso ja varallisuus ja tässä kisassa ei saa jäädä jälkeen. Olisi noloa ottaa köyhempi mies kuin kaverilla.
Jos sinussa on jotain vikaa, niin miksi edes käyt treffeillä? Mene suosiolla jonnekin masentuneiden vertaistukiryhmään, sieltä löydät takuulla naisen, jota ei kiinnosta em. seikat. Löydät ottajan.
Ai, ei kiinnostakaan? Miksi ei?! :DEi tässä ole kysymyksessä masentunut mies; vaan mies, joka kertoo omista treffikokemuksistaan kaunistelematta. Itselläni on myös hyvin samankaltaisia kokemuksia.
En mä sanonutkaan, että täytyisi olla masentunut, vaan että masentuneiden parista ei löydä vaatimuslistaa ojentavia naisia, jos se kerran ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä siihen ihmiseen voi tutustua, jos tapaaminen ei saa olla "työhaastattelu"? En minä voi lähteä rakentamaan tuttavuutta ja parisuhdetoiveita sen perusteella, pitääkö joku salmiakista ja mikä on hänen suosikkipokemoninsa. (Näinhän ne mielikuvitukselliset ja jännittävät ihmiset juttelevat)
Eli ahneena loisen mittaat miehen markkina-arvon ( asia jota palstamammojen mielestä ei ole olemassakaan)
ja pääset makustelemaan kuinka isoon omakotitaloon pääsisit miehen ansiosta ja kuinka hienosti elintasosi nousisi miehen siivellä.
Entä jos ei halua, että oma elintaso laskee miehen takia? Onko se hyväksyttävämpää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä treffeillä puhunut töistä ja opinnoista, onneksi.
Sais olla jo aika tylsä mies, jos treffeillä ei mielenkiintoisempaa puhuttavaa olisi.
Työ- ja koulutusasiat tulee kyllä ajan kanssa luontevasti esiin, jos jokin suhde treffeistä kehkeytyy.N25
Ja et myöskään ennen treffejä ollut tietoinen miehen koulutuksesta tai työstä? Jos noin on niin sitten kuulostaa jo aika hyvältä.
En ole ollut.
Miten olisinkaan, kun ei nuo asiat tule puheeksi heti uuteen ihmiseen tutustuessa?
En kysele miehen koulutuksesta ja työstä, kertoo sitten kun kertoo.
Oikeastiko ihmiset kyselevät heti alkuunsa uusilta ihmisiltä tuollaisia?
Aika epäkohteliasta mielestäni.
N25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä siihen ihmiseen voi tutustua, jos tapaaminen ei saa olla "työhaastattelu"? En minä voi lähteä rakentamaan tuttavuutta ja parisuhdetoiveita sen perusteella, pitääkö joku salmiakista ja mikä on hänen suosikkipokemoninsa. (Näinhän ne mielikuvitukselliset ja jännittävät ihmiset juttelevat)
Eli ahneena loisen mittaat miehen markkina-arvon ( asia jota palstamammojen mielestä ei ole olemassakaan)
ja pääset makustelemaan kuinka isoon omakotitaloon pääsisit miehen ansiosta ja kuinka hienosti elintasosi nousisi miehen siivellä.
Et vastannut kysymykseeni. Miten sinä tutustut ihmiseen, jos et saa kysyä mitään hänen elämästään? Vai haluatko edes tutustua? Olisikohan ongelmasi sittenkin tässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä siihen ihmiseen voi tutustua, jos tapaaminen ei saa olla "työhaastattelu"? En minä voi lähteä rakentamaan tuttavuutta ja parisuhdetoiveita sen perusteella, pitääkö joku salmiakista ja mikä on hänen suosikkipokemoninsa. (Näinhän ne mielikuvitukselliset ja jännittävät ihmiset juttelevat)
Eli ahneena loisen mittaat miehen markkina-arvon ( asia jota palstamammojen mielestä ei ole olemassakaan)
ja pääset makustelemaan kuinka isoon omakotitaloon pääsisit miehen ansiosta ja kuinka hienosti elintasosi nousisi miehen siivellä.
Entä jos ei halua asua omakotitalossa? Omakotitalo tai kesämökki ei ole kaikkien unelma, ei myöskään matkustelu.
Itse taas taidat makustella, että tuossapa sipsakka pirjo tekee kaikki kotityöt ja laittaa ruuat, eipä tarvitse enää muuta kuin vääntäytyä sohvalta ruokapöytään ja takaisin.
Minä olen puhunut työstä ja koulutuksesta jokaisilla ensitreffeillä, omastani ja miehen. Meillä ei ollut tylsää.