Lue keskustelun säännöt.
Olenko outo tai yliherkkä? Asiaa huonosti käyttäytyvistä aikuisista.
21.09.2016 |
Aloitin pari kuukautta sitten työprojektin uuden kollegan kanssa. Työ vaatii aika tiivistä yhteistyötä eli olemme lähes sen 8h päivässä kaksin tai isommassa ryhmässä. Työparini on ns. suorapuheinen henkilö eli sanoo aina juuri sen mitä ajattelee. Minusta tämä kuulostaa välillä hieman tökeröltä (kun ei esimerkiksi mieti loppuun ja sanoo ääneen virheellisiä asioita tms) mutta olen ajatellut asiaa positiivisen kautta siten, että kun kerran teemme yhteistyötä on hyvä että ilmapiiri on sellainen, että molemmat pystyvät sanomaan oman näkemyksensä.
Viimeaikoina kollegani on kuitenkin alkanut kohdistaa "kritiikkiään" suoraa minuun. Eli sanoo asioita, jotka eivät ole työn kannalta oleellisia vaan minusta jopa kiusaamista. Esimerkiksi sanoi meikkiäni rumaksi, johon vastasin hämmentyneenä "öö..okei?" jonka jälkeen kollegani jatkoi "eihän mun tarvitse sua mielistellä, parempi että joku sanoo ääneen". Meikkini ei sinänsä ole oleellinen, mutta se oli tyyppiä ripsiväri+huulivoide, ei mikään työpaikalle sopimaton raskas meikki. Pari päivää sitten minulla oli syntymäpäivä, jota en sinänsä tuonut esiin itse mutta pomomme oli tilannut kahvihuoneeseen kakun ja antoi minulle pikku lahjan. En ole ollut tässä työpaikassa itsekään yli vuotta eli pomoni kultaisuus tuli täytenä yllätyksenä ja olin aidosti otettu lahjasta vaikkei kyseessä ole todellakaan mitään arvokasta. Lounaalla yritin aloittaa keskustelua kollegani kanssa sanomalla jotakuinkin: "Eikä miten ihana päivä, en olisi arvannut että saan kakkua ja lahjan. Mulla ei ole ennen ollut näin kivoja pomoja, onko sulla?" Mutta kollegani katsoikin minua todella ilkeästi ja tokaisi: "No en kyllä todellakaan haluaisi mitään krääsälahjoja, mulle on pomot aina sanoneet että oon yks parhaimmista työntekijöistä mitä niillä on koskaan ollut. Ei mua todellakaan tarvii lahjoa."
Tässä pari esimerkkiä. Muutoinkin kollega on koko ajan minun mielestäni jokseenkin outo. Muun muassa kutsuu mukaansa lounaalle mutta sitten sanoo ettei halua keskustella vaan haluaa nyt lukea uutiset puhelimesta, tiuskii jne. Olemme molemmat kuitenkin aikuisia ihmisiä ja olen itse kokenut nämä tilanteet todella oudoiksi. Minut on opetettu lapsena ottamaan muut huomioon sekä olemaan kohtelias joten en nyt yhtään osaa sanoa onko minussa oikeasti jotain vikaa, ylireagoinko tai olenko yliherkkä. Töissä käyminen on vain alkanut tuntua todella kiusalliselta ja ahdistavalta.
Mielipiteitä?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
17 vuotta ulkomailla asuttuani voin todeta että suomalaiset ovat kerta kaikkiaan joko autisteja tai niin vähän aikaa sitten puusta pudonneita että ihmiset voivat sanoa ihan mitä vaan mikä missä tahansa sivistysmaassa olisi sosiaalinen itsemurha. Suomalainen voi vääntää vaikka ripulip*skan pitopöytään jos tarjoilu ei miellytä, eikä mikään muu kansallisuus räknää vaikkapa ravintolalaskun jakamisen kanssa sentilleen niin penaalisesti kuin suomalainen. Suomalainen "rehellisyys" ts. töksäyttely on niin hirveää kuultavaa ettei ihmetytä yhtään miksi suomalaisilla firmoilla ja koko yhteiskunnalla menee niin huonosti.
Joo ja mikä pahinta niin aloittajan kollegan kaltainen """""rehellisyys""""" on monien mielestä hyväksyttävämpää kuin esimerkiksi ruotsalaisten tai jenkkien yliystävällisyys. Sehän on niin tekopyhää voi kauhistus! No ainakaan se ei satuttaisi ketään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
17 vuotta ulkomailla asuttuani voin todeta että suomalaiset ovat kerta kaikkiaan joko autisteja tai niin vähän aikaa sitten puusta pudonneita että ihmiset voivat sanoa ihan mitä vaan mikä missä tahansa sivistysmaassa olisi sosiaalinen itsemurha. Suomalainen voi vääntää vaikka ripulip*skan pitopöytään jos tarjoilu ei miellytä, eikä mikään muu kansallisuus räknää vaikkapa ravintolalaskun jakamisen kanssa sentilleen niin penaalisesti kuin suomalainen. Suomalainen "rehellisyys" ts. töksäyttely on niin hirveää kuultavaa ettei ihmetytä yhtään miksi suomalaisilla firmoilla ja koko yhteiskunnalla menee niin huonosti.
Ulkomailla kaikki on aina paremmin...
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä jos et puhuisi vain itsestäsi vaan huomioisit tämän kollegasi. Kysyisit mitä kuuluu jne...Ehkä vika onkin sinussa ja huonot käytöstavat.
Ap nimenomaa yritti kysyä kollegansa kokemuksista. Kollega on tässä se joka selvästi puhuu vain itsestään.
Vierailija kirjoitti:
No yksi työkaverini jo kertoikin, että kollega puhuu minusta pahaa... ei halunnut sen tarkemmin eritellä koska varmaan näki että tulin surulliseksi. Ymmärtääkseni tilanne oli ollut sellainen, että työkaverini oli suunnitellut toisen työkaverinsa kanssa että perjantaina pitäisi lähteä koko työporukan voimin syömään töiden jälkeen, johon kollegani oli reagoinut kysymällä voidaanko minut jättää kutsumatta koska olen niin paskaa ja tylsää seuraa... Menin vessaan itkemään :(
AP
No on taas tarinat...ei jatkoon
Vierailija kirjoitti:
Itse tapailisin mieluummin kollegan kaltaista VAHVAA NAISTA kun jotain kynnysmattoa, hyhhh.
M34
Jos vahvuuden määritelmä on ilkeys, niin onpa ihanaa ettei aloittaja ole vahva!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää sun työkaverin puolustelijat/sinun syyksi kääntäjät ovat itse luultavasti sellaisia ihania räväköitä ja vahvoja naisia jotka sanovat mitä ajattelevat! Kiusaaja on kiusaaja miten tahansa sen muotoileekaan. Ilkeyden syyllä ei ole mitään merkitystä. Ilkeä on ilkeä, vaikka tekisikin sen "näpäyttääkseen neiti täydellistä" niinkuin joku asian ilmaisi.
Oltaisko ennemmin mukavia toisiamme kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi työkaverini jo kertoikin, että kollega puhuu minusta pahaa... ei halunnut sen tarkemmin eritellä koska varmaan näki että tulin surulliseksi. Ymmärtääkseni tilanne oli ollut sellainen, että työkaverini oli suunnitellut toisen työkaverinsa kanssa että perjantaina pitäisi lähteä koko työporukan voimin syömään töiden jälkeen, johon kollegani oli reagoinut kysymällä voidaanko minut jättää kutsumatta koska olen niin paskaa ja tylsää seuraa... Menin vessaan itkemään :(
AP
No on taas tarinat...ei jatkoon
Mikä tässä on outoa? Itse työpaikkakiusattuna voin kertoa että tällaista tapahtuu. Ja paljon pahempaakin. Minulla viimeinen tikki oli se kun työpaikallani 2 naista (molemmat AIKUISIA!) varastivat kuukautissidepaketin laukustani. Eivät aluksi myöntäneet ja hädissäni lähdin sairaalan apteekista ostamaan uutta pakettia. Kyse siis hoitotyöstä ja valkoiset vaatteet... Tämä oli todella nöyryyttävää. Onneksi heille tuli seurauksia.
En voi mielestäni mitenkään korostaa tarpeeksi että tekijät olivat AIKUISIA NAISIA. En vain voi ymmärtää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi työkaverini jo kertoikin, että kollega puhuu minusta pahaa... ei halunnut sen tarkemmin eritellä koska varmaan näki että tulin surulliseksi. Ymmärtääkseni tilanne oli ollut sellainen, että työkaverini oli suunnitellut toisen työkaverinsa kanssa että perjantaina pitäisi lähteä koko työporukan voimin syömään töiden jälkeen, johon kollegani oli reagoinut kysymällä voidaanko minut jättää kutsumatta koska olen niin paskaa ja tylsää seuraa... Menin vessaan itkemään :(
AP
No on taas tarinat...ei jatkoon
Mikä tässä on outoa? Itse työpaikkakiusattuna voin kertoa että tällaista tapahtuu. Ja paljon pahempaakin. Minulla viimeinen tikki oli se kun työpaikallani 2 naista (molemmat AIKUISIA!) varastivat kuukautissidepaketin laukustani. Eivät aluksi myöntäneet ja hädissäni lähdin sairaalan apteekista ostamaan uutta pakettia. Kyse siis hoitotyöstä ja valkoiset vaatteet... Tämä oli todella nöyryyttävää. Onneksi heille tuli seurauksia.
En voi mielestäni mitenkään korostaa tarpeeksi että tekijät olivat AIKUISIA NAISIA. En vain voi ymmärtää...
Siis mitä helv***?!?! Miten naiset voivatkaan olla noin ilkeitä toisilleen? Miksei tueta ja ymmärretä? Voimia <3
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ryhtyisi tivaamaan, miksi, ai miksi ei, miksi noin, ja kerro tarkemmin, täsmennätkö vähän, ai nyt en kuullut, sanotko uudelleen, vähän kovempaa jne. Oisko siinä sopiva näpäytys takaisin. Sitten kun se oppii, että ei hemmetti joidun ahtaalle taas kun puhun hulluja, niin se luovuttaa jo etukäten.
Jotain tämän tapaista itsekin tekisin, mutta ei ehkä onnistu ap:ltä koska häntä itkettää ilkeys. (Herkkyydessä ei ole mitään väärin, mutta silloin on vaikeampi puolustaa itseään.) Tässä menetelmässä on tärkeä säilyttää oma pokka, olla "aidon utelias", eikä tippaakaan itkuinen, herkkä tai loukkaantunut, koska silloin kiusaaja saa yliotteen. Ja tuo, miksi tämä kiusaaja pyytää aina ap:tä lounaalle, siksi tietenkin että ap ei tutustuisi muihin työkavereihin ja kiusaaja saisi rauhassa puhua jaskaa ap:stä! Eli ei mitään yhteisiä lounaita tai muita. Sanot vain suoraan että ei kiitos tällä kertaa en lähde. Ei mitään selittelyjä miksi, jos kiusaaja kysyy suoraan miksi, niin sanoo vain että ehkä joku toinen kerta ja ryhtyy puhumaan jostain muusta. Mahdollisimman etäiset välit ja vain työasioista puhe tän tyypin kanssa. Jos hän kommentoi meikkiä tai vaatteitasi negatiivisesti, kehu häntä takaisin, "joo, tähän on vaan tämmönen, mutta onneksi sulla on niin istuvat ja hyvännäköiset vaatteet / paita / hame /tms." Ja oleellista on, että se kohta jota kehut on hänessä päin p:tä. Eli pömpöttävän vatsan esiin tuova hame, kiristävä paita, levähtänyt ripsiväri, mikä tahansa. Keksit varmasti. Aina kun hän alkaa puhua sinusta henkilökohtaisia, käännä huomio heti häneen. Älä jää sanattomaksi vaan ohita kiusaajan sanoma haukku ja ryhdy puhumaan hänen asuistaan, hienostuneesta tavasta syödä (not), sydämellisestä luonteesta jne. Kyllä luulisi jossain vaiheessa tajuavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eiköhän kaikki tiedä millainen tämä työkaveri on. Näitä mätäomenoita on melkein joka työpaikalla. Jos ovat hyviä työntekijöitä, niin heitä siedetään työpaikalla. Joku voi myös ajatella niin, että koska on hyvä työssään, voi kohdella toisia (vatsinkin noviiseja) niinkuin huvittaa. Oikeasti tuo on vain ihmisen typeryyttä. Siedä häntä vain sen verran kuin on tarvis, jotta työt sujuvat.
Haistata tommoselle ämmälle vitut äläkä ala sen olla sun yläpuolella kiusaamassa. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Voisit vielä heittää takaisin yhtä paskamaisia kommentteja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla kateellinen tai kokea sut uhkaksi, mutta ehkä myös kyllästynyt suhun kun työskentelette todella tiiviinä parina. Ottaisin etäisyyttä sen verran kuin tilanteessa mahdollista.
Veikkaan myös että kyllästynyt.
Tämä oli myös minun ensimmäinen ajatukseni, jonka yritin hoitaa kysymällä haluaako että tehdään projektia välillä etänä ja vähän vihjasin että "jos pystyt keskittymään paremmin omissa oloissasi" mutta ei käynyt. Sitten myös ihmettelen näitä lounaskutsuja yms. Jos ärsytän häntä niin miksi hän haluaa olla seurassani? Lisäksi hän änkee seuraan kun olen muiden työkavereiden kanssa. Tänään esimerkiksi meillä oli vierailija jolle piti esitellä tiloja ja pomoni pyysi minua, kollegani tahtoi ehdottomasti myös tulla mukaan. Menimme sitten kahdestaan ja koko esittelyni ajan kollegani "viimeisteli lauseeni" eli kun kuuli mistä alan kertomaan jatkoi lauseeni loppuun ihan kuin hän olisi asian alunperin tiennyt. Kun kierros oli loppu vieras sanoi että haluaa nimenomaa nyt minulta vastauksen pariin kysymykseen jolloin kollegani rupesi "huomaamattomasti" kävelemään niin nopeasti että emme enää vieraan kanssa pysyneet perässä ja häipyi. Minua nolotti todella paljon ja vieras oli aika hämmentynyt...
AP
Ai tämä ihmistyyppi. Ei tässä ole kyse oikeastaan sinusta tai sinun "ärsyttävyydestäsi", vaan siitä, että työparisi tarvitsee vastinparikseen jonkun, jota kyykyttää. Todennäköisesti hän kyykyttäisi ketä tahansa toistakin työntekijää, jonka kanssa täytyy tehdä yhteistyötä. Ehkä hän kokee sinut jollakin tasolla itselleen uhaksi, tai ainakin ihmiseksi, jonka kanssa hän ei "alennu" tekemään yhteistyötä tasa-arvoisena kollegana. Niinpä hän pomottaa, kyykyttää, ja tekee selväksi, että sinun paikkasi on häntä alempana. Epäilen, että työyhteisössä on kyllä työntekijöitä, jotka tietävät hänet hankalaksi työpariksi: tuollaiset ihmiset ovat hyvin harvoin vain yhdelle ihmiselle ilkeitä, ja muille mitä kultaisimpia.
Minulla on tuttavapiirissäni eräs versio tästä luonnetyypistä: ihminen valitsee itselleen puolisoksi ihmisen, joka on alistuva ja ylikiltti, ja/tai ihminen, jolla on jokin silmiinpistävä piirre, josta sättiä. Liitto on yhtä riitelyä ja tuskailua puolison kelvottomuudesta, mutta kuitenkin tämä puoliso pidetään vielä eron jälkeenkin tiukasti lieassa tavalla tai toisella. Että kai pointti on siinä, että päällepäsmärin on vain saatava joku, jota päsmäröidä.
Musta nämä "ota etäisyyttä" -kommentit ovat outoja. Ja ymmärtääkseni ap ei voi ottaa tähän tyyppiin etäisyyttä. Itseasiassa töiden tekoja tai välejä ei myöskään paranna tuollaiset jäiset välit, että toinen yrittää vältellä ja vetäytyä, toki on hyvä neuvo laittaa osa noista jutuista toisesta korvasta ulos.
Itse kannattaisin, että ap ja tämä työkaveri käsittelisivät tämän työkaverin käytöstä jonkun kolmannen osapuolen paikallaollessa. Ilmeisesti ovat hyvin erilaisia ihmisiä ja heillä ei kemiat joka tapauksessa niin sanotusti kohtaa. Kuitenkin toimeen pitäisi tulla. Minusta tuon työkaverin käytös on kuitenkin loukkaavaa ja minusta olisi paikallaan esittää tämä asia hänelle. Koska sekin vaikuttaa työntekoon, jos ap:lla on paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on tyypillinen nykypäivän heikko loukkantuja marttyyri nainen jota pitää aina liehitellä ja kehua ja olla ystävällinen ja jos ei ole niin isin pitää tulla pelastamaan
Vierailija kirjoitti:
Multa meni täysin ohi että missä se ilkeys oli? Sanoi meikkiäsi huonoksi ja jos se oli niin totuus se vaan oli. Olisit vastannut että sun meikkisi ei kuulu hänelle. Ja mitä ilkeää siinä oli että hän ei halua krääsälahjoja? Siihenkin voi vaan todeta että hyvä ettet ole ikinä sitten saanut lahjoja. Piste. Olet ihan yliherkkä ja itseäsi aika täynnä myös.
Heh mulla oli just tällainen kaveri joka teki tämän kaltaista tulkintaa.
Vierailija kirjoitti:
Musta nämä "ota etäisyyttä" -kommentit ovat outoja. Ja ymmärtääkseni ap ei voi ottaa tähän tyyppiin etäisyyttä. Itseasiassa töiden tekoja tai välejä ei myöskään paranna tuollaiset jäiset välit, että toinen yrittää vältellä ja vetäytyä, toki on hyvä neuvo laittaa osa noista jutuista toisesta korvasta ulos.
Itse kannattaisin, että ap ja tämä työkaveri käsittelisivät tämän työkaverin käytöstä jonkun kolmannen osapuolen paikallaollessa. Ilmeisesti ovat hyvin erilaisia ihmisiä ja heillä ei kemiat joka tapauksessa niin sanotusti kohtaa. Kuitenkin toimeen pitäisi tulla. Minusta tuon työkaverin käytös on kuitenkin loukkaavaa ja minusta olisi paikallaan esittää tämä asia hänelle. Koska sekin vaikuttaa työntekoon, jos ap:lla on paha mieli.
Itse ainakin etäisyyden ottamisella tarkoitin että ap:n ei kannata kertoa mitään henkilökohtaisia juttuja, vaan puhua kiusaajan kanssa vain ja ainoastaan työasioita. Jos asian esittää tuolla tavoin, että kolmas osapuoli on paikalla ja että kiusaajan käytös on loukkaavaa ja tekee ap:lle pahan mielen, niin tilanne on aika äkkiä niin päin, että ap on liian herkkä ja hankala ja että koko tilanne hänen syytään. En suosittele, ei näihin kiusaajiin suora puhe tepsi.
Vierailija kirjoitti:
Työkaverissa vika. Sano suoraan, että jos hänellä ei ole mitään kivaa sanottavaa, niin pysyköön hiljaa. Tuo pahenee, jos annat hänen haukkua.
Juuri noin.
Jättäisin kaikki nuo typerät kommentit omaan arvoonsa. Jos kollega ei ole täysi idiootti (eli tökerö, sosiaalisesti lahjaton pelle, joka ei oikeasti tajua olevansa inhottava tyyppi), on hänellä luultavasti aika lailla jotain omia, selvittämättömiä epävarmuuksia ja ongelmia.
Itse tein aikanaan puoli vuotta töitä työparin kanssa, joka oli ihan ok tyyppi, mutta vittuili aina kaikesta, jos siihen tuli tilaisuus. Sanoi myös toistuvasti, kuinka olen ihan hänen 150-kiloisen siskonsa näköinen :D Koskaan en kommentoinut mitään takaisin, sillä sitä hän varmaan olisi kaikkein eniten toivonut.
Pahalta tuntuu, miten herkästi ihmiset kääntyvät kiusattua syyttelemään kommenteissaan. Itse olen kokenut myös kertaalleen työpaikkakiusaamista (pomon taholta) ja voin kertoa, että siinä tilanteessa kyllä pitkään epäilee itseään: olenko tehnyt väärin, olenko minä vain niin tyhmä tai huono? Vie hirveästi voimia uskoa, että tapahtunut ei ole omaa syytä. Mikään ei oikeuta kohtelemaan kanssaihmisiä epäasiallisesti, siinä pitäisi olla ehdoton nollatoleranssi työpaikoilla. Vaikka sitten olisikin tyhmä tai huono, palaute pitää joka tapauksessa antaa asiallisesti.
Sanomattakin on selvää, että tuollaiset ulkonäöstä töksäyttelyt eivät kuulu työpaikalle. Oma puoliso ehkä voisi sanoa suoraan, jos joku meikki on hänen mielestään "ei niin toimiva", mutta työpaikalla toisten meikkiin puuttuminen menee yksityisyyden rajan yli. (Eri asia tietysti, jos meikki ei todella sovellu työhön, voi siitä esimies huomauttaa kahden kesken.)
Uskoisin, että kuka tahansa pahoittaisi mielensä tällaisista työkaverin kommenteista. Toiset ovat luonnostaan reippaampia avaamaan sanaisen arkkunsa takaisin päin. Toisille (varsinkin kiltin tytön syndroomaisille) se on huomattavasti vaikeaa, miltein mahdoton tehtävä, kun on tilanteesta niin hämmentynyt ja tunnemyrskyn vallassa.
Sanoisin vinkiksi, että usko omaan tarinaasi ja kokemuksiisi ja puhu niistä luotettavien ihmisien kanssa. Jos vain pystyt, kerro kiusaajallesi suoraan, miltä sinusta hänen käytös tuntuu ja pyydä häntä muuttamaan käytöstään. Huono idea ei ole myöskään kääntyä esim. työterveyshuollon puoleen, siellä näitä työpaikkakiusaamisasioita käsitellään melkoisen usein. Tietysti esimies ja työsuojeluvaltuutettu sekä liiton (jos sellaiseen kuuluu) luottamusmies ovat tärkeitä tilanteen ratkaisemisessa. Usein näissä tilanteissa tarvitaan jotakuta "puolueetonta" osapuolta avittamaan keskusteluissa.
Kiusaaminen on sosiaalisten taitojen, empatian ja itsetunnon puutetta ja nähdäkseni sillä yritetään pönkittää omaa asemaa yhteisössä/ tuntea itsensä paremmaksi. Nykyään pyrin ajattelemaan, että tällainen käytös on ajattelemattomuutta ja "rakkauden puutetta". Jokin haavahan siihen ihmiseen on syntynyt, kun näin käyttäytyy muita kohtaan.
Itse ottaisin esille kahden kesken päin naamaa huomioni siitä, miten vähättelee minua ja mitä olen kuullut hänen puhuvan muille - että ei halunnut mukaan lounaalle jne. Kysyisin, haluaako kertoa missä syy ja häiritseekö se hänen puolestaan teidän yhteistä projektianne. Tekisin myös selväksi, ettei henkilökohtainen kritiikki, kuten ulkonäön arvostelu, kuulu työpaikalle.
Tämän jälkeen sitten työnteko jatkuisi puhtaasti asialinjalla, ei yhteisiä lounastaukoja tai viikonlopun suunnitelmien läpikäyntiä. Jos tämän jälkeen vielä ongelmia, yhteys saman tien pomoon.