Mikä siinä on, kun seurusteleva nainen hakee huomiota toisten varatuista miehistä?! Kokemukset jakoon!

Minun isomummoni opettama asia on että ei koskaan kannata tuoda naispuolisia ystäviä kotiin silloin kun mies on paikalla ja muutenkin pitää mies ja nämä ystävät erillään. Minullakin oli ystävä joka heti erottuani exästä vietteli tämän sänkyyn kanssaan ja tuli siitä kertomaan ylpeänä minulle.

Tämänkö takia sinkkuja aina leimataan miestennielijäksi, kun varatutkin estoitta iskevät toisten miehiin

Vierailija kirjoitti:

Minun isomummoni opettama asia on että ei koskaan kannata tuoda naispuolisia ystäviä kotiin silloin kun mies on paikalla ja muutenkin pitää mies ja nämä ystävät erillään. Minullakin oli ystävä joka heti erottuani exästä vietteli tämän sänkyyn kanssaan ja tuli siitä kertomaan ylpeänä minulle.

Hyi helv...i mikä naissika!

Olen sinkku ja tiedän useita varattuja naisia, jotka joko avoimesti flirttailevat muille miehille (joko kaveriporukassa tai baarissa) tai jopa ovat pettäneet/pettävät puolisoaan. Näillä ihmisillä ei tunnu olevan minkäänlaisia estoja.

Vähän, ehkä ohi aiheen, mutta toteampa silti, että olen -miehenä- ollut ihmeisssäni, joskus siitä, että kun olen seurustellut, niin useampi nainen mutta toisinaan myös jotkut miehet  ovat osoittaneet minua kohtaan huomattavasti enemmän kiinnostusta minua kohtaan kuin nyt kun olen sinkku. - Toki nytkin mutta ei niin paljon.   

Naisista on vaan kiva olla keskipisteenä ihan kaikkialla.

Se on vaan kivaa. Muuta selitystä en osaa sanoa. Elän avoimessa parisuhteessa joten miestäni ei flirtti haittaa.

Itsetuntobuustaus?

Sen kun flirttailevat miehelleni, ei ole multa mitenkään pois. Mulla ei ole mitään pelättävää, mieheni ei ole ääliö!

N35

Isätraumoja. Eikös ne ole syy kaikkeen. :D

Pidän taitoa yllä! Se kivasti nostaa tunnelmaa ja jännitettä. Pientä seikkailua ja testailua. Hauska nähdä, miten kukin reagoi, aika helppoja ovat miehet varattuina ja vapaina. Oikeastaan vain harrastus siis.

En petä kuitenkaan.

Tunnustan, olen sellainen nainen! Olen puolisuomalainen ja tottunut katsomaan ihmisiä silmiin ja hymyilemään. Minulla on pitkät hiukset, korostan usein myös naisellisuuttani, nauran helposti miesten (ja naistenkin!) vitseille. Pukeudun joskus hiukan liian paljastavasti, koska se kuuluu tyyliini ja on minulle luontevaa.

Olen kuitenkin naimisissa ja TÄYSIN USKOLLINEN miehelleni. Silti olen juurikin se juhlien haahka, miestennielijä ja vaarallinen peto, vaikka en puhuisi sanaakaan toisille miehille. Pelkkä läsnäoloni saa jotkut naiset kyhnäämään miestensä käsivarressa ja pussailemaan heitä nenäni edessä.

Nykyisin tuskin uskallan edes hymyillä kenellekään suomalaiselle miehelle. Varattujen lähellä on uskaltanut joskus olla hiukan rennommin, mutta sinkkujen kohdalla menen jo täysin lukkoon (etteivät he vain "kuvittele", että yrittäisin varattuna pokata heitä).

Ihmettelen samaa. Sinkkuna en saanut oikein yhtään huomiota naisilta, mut varattuna ollessa alkoi exätkin osoittamaan kummasti kiinnostusta. Ihan outoa.

Se että miehet osoittavat huomiota naiselle ei aina tarkoita että nainen itse sitä on hakenut tai kaivannut...

up

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan, olen sellainen nainen! Olen puolisuomalainen ja tottunut katsomaan ihmisiä silmiin ja hymyilemään. Minulla on pitkät hiukset, korostan usein myös naisellisuuttani, nauran helposti miesten (ja naistenkin!) vitseille. Pukeudun joskus hiukan liian paljastavasti, koska se kuuluu tyyliini ja on minulle luontevaa.

Olen kuitenkin naimisissa ja TÄYSIN USKOLLINEN miehelleni. Silti olen juurikin se juhlien haahka, miestennielijä ja vaarallinen peto, vaikka en puhuisi sanaakaan toisille miehille. Pelkkä läsnäoloni saa jotkut naiset kyhnäämään miestensä käsivarressa ja pussailemaan heitä nenäni edessä.

Nykyisin tuskin uskallan edes hymyillä kenellekään suomalaiselle miehelle. Varattujen lähellä on uskaltanut joskus olla hiukan rennommin, mutta sinkkujen kohdalla menen jo täysin lukkoon (etteivät he vain "kuvittele", että yrittäisin varattuna pokata heitä).

Mielestäni tilanteesi on eri asia, jos tosiaan et flirttaile?

Minun raja menee tuttavien kohdalla. Silloin en flirttaile, koska en halua loukata miehen kumppania ja aiheuttaa turhaa kitkaa meidän naisten välillä.

Kitkaa ja kateutta syntyy kovin helposti. Pukeudun itsekin naisellisesti ja olen ihan nätti. Se tuntuu olevan riittävä naisille ärsyyntyä, vaikka en flirttaile kellekään.

Naisilla on huono itsetunto kun ulkonäön tärkeyttä toitotetaan kaikkialla. Montakohan ihan hyvää miestä itsellänikin on ollut, jotka ovat avoimesti ihailleet kaunottaria? Vähemmästäkin tulee vainoharhaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan, olen sellainen nainen! Olen puolisuomalainen ja tottunut katsomaan ihmisiä silmiin ja hymyilemään. Minulla on pitkät hiukset, korostan usein myös naisellisuuttani, nauran helposti miesten (ja naistenkin!) vitseille. Pukeudun joskus hiukan liian paljastavasti, koska se kuuluu tyyliini ja on minulle luontevaa.

Olen kuitenkin naimisissa ja TÄYSIN USKOLLINEN miehelleni. Silti olen juurikin se juhlien haahka, miestennielijä ja vaarallinen peto, vaikka en puhuisi sanaakaan toisille miehille. Pelkkä läsnäoloni saa jotkut naiset kyhnäämään miestensä käsivarressa ja pussailemaan heitä nenäni edessä.

Nykyisin tuskin uskallan edes hymyillä kenellekään suomalaiselle miehelle. Varattujen lähellä on uskaltanut joskus olla hiukan rennommin, mutta sinkkujen kohdalla menen jo täysin lukkoon (etteivät he vain "kuvittele", että yrittäisin varattuna pokata heitä).

Odotat vaan muutaman vuoden niin saat olla se miehen silmiä ja nuoria kaunokaisia kyttäävä osapuoli. Parasta ennen-päiväys se on ulkomaisessa rotukarjan lihassakin.

Aamulla kun heräsin, niin unisilla silmillä rupesin katsomaan avokin puhelimesta kelloa ja ilmeisesti hän oli unohtanut tai "unohtanut" sulkea erään keskustelun. Keskustelussa kaksi varattua henkilöä hymyssä suin mainitsivat toisilleen olevansa varattuja ja tyyliin mitäs siitä. En oman pääkopan takia halunnut tai kyennyt lukemaan koko keskustelua, enkä halunnut sen enempää rikkoa luottamusta lukemalla enempää. Valitettavasti vahinko ehti tapahtua ja näin tarpeeksi päivän pilaamiseen. Viimeisin viesti eilisillalta muutama minuutti ennenkuin menimme nukkumaan. Että semmosta näin vuosien yhteiselon jälkeen.

up

Mieheni oli kolmisen vuotta sinkkuna ennen tapaamistani. Hänellä on naispuolisia ystäviä ja tuttuja, jotka on tavannut joko sinkkuaikana tai vuosia aiemmin, enkä todellakaan osaa olla heistä mustasukkainen, koska jos jotain heidän välillään tapahtuisi, se olisi tapahtunut jo kauan sitten.

Ja SILTIKIN kun hän alkoi seurustelemaan kanssani, tapasin muutamia hänen naispuoleisia tuttujaan, jotka näyttivät aika kateudesta vihreiltä kun mieheni julkisesti leperteli minulle, suuteli ja halaili, pidimme kädestä jne. Eräskin nainen näytti aivan ihastuneelta mieheeni, mm. flirttaili avoimesti, ja myöhemmin kuulin että mieheni oli joskus pyytänyt häntä treffeille mutta hän oli kieltäytynyt. Eli varattu kelpaa mutta sinkussa on jotain vikaa.

Nämä asiat ovat mulle ihan ok, en joudu näiden ihmisten kanssa olemaan tekemisissä (mitä nyt joskus baarissa/samoissa bileissä tulevat vastaan) ja miehen oikeat ystävät eivät tällaisia ole. Mutta on eräs naikkonen joka on ihan suoraan yrittänyt miestäni parikin kertaa ja kun ei siinä onnistu, niin laittanut kaikenlaisia juoruja liikkeelle, tavoitteena ilmiselvästi että jättäisin mieheni. Hän ei ole kovin hyvä manipuloimaan kun ne juorut ovat ihan typeriä :D Tämä on siis ainoa tapaus jota en voi sietää. Ja tietenkin hän on minuakin kohtaan ollut aina todella mukava, vaikka minulla onkin ollut etäinen aavistus, että tässä naisessa on jotain mätää. Paljastuihan se lopulta.