miten selvisitte avioerosta taloudellisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ongelmaa. Meillä on aina ollut rahat erikseen ja olen elänyt omien tulojeni mukaan. Erossa mikään muu ei muutu kuin osoite, asuntolaina siirtyy uuteen asuntoon (lainaa jäljellä enää noin 25 000 e, ei mahdotonta maksaa).

Millaisilla tuloilla elelet?

Ap

Ihan normaalit suomalaisen keskitulot eli bruttona noin 3500 e/kk. Siihen 3 lapsesta verottomat elatusmaksut eli noin 800 e/kk ja lapsilisät suunnilleen 470 e. Päivähoitomaksu kuopuksesta on noin 120 e/kk ja eskarilaisesta noin 100 e. Ei todellakaan voi sanoa, että ei pärjäisi, jos on oppinut omalla palkalla elämään.

Omilla tuloillani osaan kyllä elää, mutta nyt en maksa vuokraa. Tuloni ovat kuitenkin Jonkin verran alhaisemmat kuin sulla. Elareista ei mitään tietoa, nutta tuskinpa niitä saan jos lapset ovat viikko-viikko isällään. Vaatehuolto ja -hankinta jää kuitenkin mulle, auto on oltava (asuinpaikan takia, julkiset ei juurikaan kulje), siihen IP-kerhomaksut, puhelimet ja netit... Kyllä kauhistuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ongelmaa. Meillä on aina ollut rahat erikseen ja olen elänyt omien tulojeni mukaan. Erossa mikään muu ei muutu kuin osoite, asuntolaina siirtyy uuteen asuntoon (lainaa jäljellä enää noin 25 000 e, ei mahdotonta maksaa).

Millaisilla tuloilla elelet?

Ap

Ihan normaalit suomalaisen keskitulot eli bruttona noin 3500 e/kk. Siihen 3 lapsesta verottomat elatusmaksut eli noin 800 e/kk ja lapsilisät suunnilleen 470 e. Päivähoitomaksu kuopuksesta on noin 120 e/kk ja eskarilaisesta noin 100 e. Ei todellakaan voi sanoa, että ei pärjäisi, jos on oppinut omalla palkalla elämään.

Omilla tuloillani osaan kyllä elää, mutta nyt en maksa vuokraa. Tuloni ovat kuitenkin Jonkin verran alhaisemmat kuin sulla. Elareista ei mitään tietoa, nutta tuskinpa niitä saan jos lapset ovat viikko-viikko isällään. Vaatehuolto ja -hankinta jää kuitenkin mulle, auto on oltava (asuinpaikan takia, julkiset ei juurikaan kulje), siihen IP-kerhomaksut, puhelimet ja netit... Kyllä kauhistuttaa.

Siis kaikki, mistä olen tähän asti maksanut keskimäärin puolet.

Meillä tein osituspaperiehdotuksia itse netin mallien mukaan, laskit itselle epäedullisen version joka miehelle käytännön kannalta helppo, tarjosin vielä ositusta tehtäväksi rooleja vaihtaen (minä saisin hänelle ehdottamani ja hän minun) - silloin laittoi tuohon paperiin nimensä ja saatiin menemään ilman tappeluja. Lasten asioista sopiminen oli helpompaa, lapset kun molemmille se tärkein. Vuoroviikot, ei elareita kumminkaan päin, kalliimmat kustannukset jaetaan. Kaikki meni tosi helposti. Asuntolainaa hakiessa hain hieman ylimääräistä (eli jätin osituksesta saamaani jemmaan muutaman tonnin), noilla ostin kaiken tarvittavan uuteen asuntoon, paljon käytettynä mutta ihan kiva ja toimiva koti heti minulla ja lapsilla. Muutin samalle paikkakunnalle ja lapsilla helppo matka molemmista kodeista kouluihin, tuo minusta tärkeää arjessa (harkitse tarkkaan haluatko muuttaa paikkakuntaa, vaikeuttaa lasten elämää). Eka vuosi oli tiukempaa laskemista, sen jälkeen arki sujunut ihan hyvin. Eihän ne ex perheen kustannukset niin hirveästi nouse eron yhteydessä, lähinnä asumiskulut jos niistä lasten muista kustannuksista päästään yhteisymmärrykseen. Mutta olen varmaan hyväosainen eroajanainen/eroajaperhe, saan yksin käteen suurin piirtein keskiverto perheen kuukausisumman ja ex mies saa saman verran.

Rakkaus on elämää suurempi, mutta erovaiheessa ajatellaan vain rahaa :D

Huonosti selviäisin, siksi en aio missään tapauksessa erota.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on elämää suurempi, mutta erovaiheessa ajatellaan vain rahaa :D

Niin, kyllä erovaiheessa on tärkeää elättää ne lapset, ja ne elätetään rahalla

Miksi et saisi elareita, vaikka olisi viikko viikko? Kun kerran itsekin sanot, että lasten vaatteet jäisivät sinulle, ip-maksut jäisivät sinulle, harrastusmaksuista yms. puhumattakaan siitä, että kyse ei edes ole viikko-viikosta, vaan lapset olisivat sinun luonasi myös miehen työmatkojen vuoksi? lasten elatus lasketaan suhteessa tuloihin, joten jos miehen tulot ovat isommat, niin silloin hän maksaa suhteessa enemmän elatuksesta. sama tietysti myös toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Huonosti selviäisin, siksi en aio missään tapauksessa erota.

En minäkään haluaisi, mutta en voi miestä väkisinkään naimisissa kanssani pitää. Eli mitenkään toivottava tilannehan tämä ei ole. Talo on melko suuri ja uusi, onneksi lähes velaton. Mies sen haluaa varmasti pitää, joten vuokraluukku on mun tulevaisuus.

Pahinta on kuitenkin yhteisen tulevaisuuden ja toiveiden murskaantuminen, ei yhdessä tehtyjä reissuja ja yhdessä hoidettuja lastenlapsia. Ei onnenhetkiä yhteisistä muistoista, joita on lähes 20 vuotta tehty. Juuri nyt tulevaisuus näyttää melko mustalta. Ja talvikin tulossa. Omat sukulaiset asuvat toisella paikkakunnalla, sen vuoksi paikkakunnan vaihto on jokseenkin todennäköinen jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ongelmaa. Meillä on aina ollut rahat erikseen ja olen elänyt omien tulojeni mukaan. Erossa mikään muu ei muutu kuin osoite, asuntolaina siirtyy uuteen asuntoon (lainaa jäljellä enää noin 25 000 e, ei mahdotonta maksaa).

Millaisilla tuloilla elelet?

Ap

Ihan normaalit suomalaisen keskitulot eli bruttona noin 3500 e/kk. Siihen 3 lapsesta verottomat elatusmaksut eli noin 800 e/kk ja lapsilisät suunnilleen 470 e. Päivähoitomaksu kuopuksesta on noin 120 e/kk ja eskarilaisesta noin 100 e. Ei todellakaan voi sanoa, että ei pärjäisi, jos on oppinut omalla palkalla elämään.

Omilla tuloillani osaan kyllä elää, mutta nyt en maksa vuokraa. Tuloni ovat kuitenkin Jonkin verran alhaisemmat kuin sulla. Elareista ei mitään tietoa, nutta tuskinpa niitä saan jos lapset ovat viikko-viikko isällään. Vaatehuolto ja -hankinta jää kuitenkin mulle, auto on oltava (asuinpaikan takia, julkiset ei juurikaan kulje), siihen IP-kerhomaksut, puhelimet ja netit... Kyllä kauhistuttaa.

Mikä kauhistuttaa? Vuokra-asuntoon saa asumistukea, käytännössä maksat vuokraa ehkä 200 e/kk jos sitäkään. Puhelimet jne. on esineitä, joiden ostoon osallistuu isäkin.

Up

Meillä viiko-viikkosysteemi ja lasten isä maksaa elareita, koska kulut minulla (poislukien ruokakulut isäviikoilla). Eli maksan kaiken mahdollisen. Helpompaa. Ei kuittihässäkkää tai neuvotteluja siitä, mitä lapsi voi harrastaa tai minkä hintainen fillari ostetaan.

Ositushommat hoidettiin ilman juristia. Kiinteistönvälittäjä arvioi yhteisen talon hinnan, auton hinta katsottiin netistä ja näistä vähennettiin yhteiset velat ja puoliksi meni. Irtaimisto jaettiin sopimuksen ulkopuolella. Ei mitään rakettitiedettä.

Minä tulen paljon paremmin toimeen nyt lasten kanssa, kun mies ei ole kuluttamassa omia ja yhteisiä rahoja. Miehen pitämisestä tulee liian suuret kulut. Ei ikinä enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti selviäisin, siksi en aio missään tapauksessa erota.

En minäkään haluaisi, mutta en voi miestä väkisinkään naimisissa kanssani pitää. Eli mitenkään toivottava tilannehan tämä ei ole. Talo on melko suuri ja uusi, onneksi lähes velaton. Mies sen haluaa varmasti pitää, joten vuokraluukku on mun tulevaisuus.

Pahinta on kuitenkin yhteisen tulevaisuuden ja toiveiden murskaantuminen, ei yhdessä tehtyjä reissuja ja yhdessä hoidettuja lastenlapsia. Ei onnenhetkiä yhteisistä muistoista, joita on lähes 20 vuotta tehty. Juuri nyt tulevaisuus näyttää melko mustalta. Ja talvikin tulossa. Omat sukulaiset asuvat toisella paikkakunnalla, sen vuoksi paikkakunnan vaihto on jokseenkin todennäköinen jossain vaiheessa.

Miksi vuokraluukku? Etkö omista melkein velattomasta talosta mitään? Mä saisin tällä omalla puoliskollani ihan hulppean omistuskämpän yksikseni.

Vastauksena otsikon kysymykseen: Selviän samoin kuin kaikesta muustakin elämästä: itsenäisesti ja omin rahoin. Ei parisuhde tarkoita että aikuinen voi heittäytyä toisen varaan tai lakata huolehtimasta omasta taloudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena otsikon kysymykseen: Selviän samoin kuin kaikesta muustakin elämästä: itsenäisesti ja omin rahoin. Ei parisuhde tarkoita että aikuinen voi heittäytyä toisen varaan tai lakata huolehtimasta omasta taloudesta.

Kyllä tässä on omasta taloudesta hyvin huolehdittu. Eipä vaan ole tarvinnut ottaa selvää sen enempää asumistuesta tai elareistakaan, eikä mistään yh-korotuksista vaan perheenä ollaan elelty ilman kyseisiä tukia. En ehkä ollut ajatellut yhteiskunnan varaan heittäytyväni yh:nakaan, vaan kaipa se on pakko, koska omilla tuloilla ei suuria vuokria makseta tai kolmea lasta elätetä.

T. Ap, tuleva sossupummi

Miksi sun pitää vaihtaa paikkakuntaa,miehesi kiusaksi vai?Jos miehelläsi olisi lapset joka toisen viikon,tajuatko,mitä teet,kun riistät ne häneltä niin ettei näkis kuin joka toinen viikonloppu.

Mikä meitä naisia riivaa,minä kyllä valitsisin jo itseni takia sen viikko-viikko systeemin.Saisi omaakin aikaa,ja ennenkaikkea,haluatko tuottaa lasten isälle vaan pahaa mieltä?Onneksi murrosikäisesi on toista mieltä.

Ihan hyvin. Miehen mukana kun lähti myös kaikki osamaksulla hankittu kuten auto, moottoripyörä, telkkari, kotiteatteri yms. Samoin maksulliset tv-kanavat, tupakka sekä suurin osa ruokamenoista. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sun pitää vaihtaa paikkakuntaa,miehesi kiusaksi vai?Jos miehelläsi olisi lapset joka toisen viikon,tajuatko,mitä teet,kun riistät ne häneltä niin ettei näkis kuin joka toinen viikonloppu.

Mikä meitä naisia riivaa,minä kyllä valitsisin jo itseni takia sen viikko-viikko systeemin.Saisi omaakin aikaa,ja ennenkaikkea,haluatko tuottaa lasten isälle vaan pahaa mieltä?Onneksi murrosikäisesi on toista mieltä.

Kuten aiemmin jo mainitsin, mun omat sukulaiset on pidemmän matkan päässä ja siis miehen kotikaupungissa asutaan nyt. Mulla ei siis varsinaisesti ole mitään siteitä tänne, muutamaa ystävää ja hyvänpäiväntuttuja lukuunottamatta. Jos siis mies menee, koen että voin elää enempi omannäköistä elämää lähempänä omia juuriani. Siis oman itseni takia, en miestä kiusatakseni.

Ap

Tosi hyvin. Eron jälkeen sain pitää rahani, eikä niitä otettu minulta lyömällä. Sen jälkeen elämä on ollut yhtä nousua.

Niin mutta miehes siitä tulee kärsimään.Jätäsiinä tapauksessa lapset isälleen,ainaskin ne jotka haluaa.On sillä miehelläskin tunteita varmaan lapsiaan kohtaan,sua kohtaan ei varmaan ole muta ei ole sullakaan.En tahdo sinua mitenkään tuomita ,mjutta mietin vaan,että joka toinen lapsiviikko muuttuu isälle joka toiseksi viikonlopuksi,aika julmaa.