Mitä haukkumasanoja sait kuulla, kun kävit peruskoulua?

Kirahvinturpa, puolinenähevonen, läskipakkaus.

Sanon kiertoilmaisuna. Koska olin nuorempi kuin muut luokassa, oli vauvaa ilmaiseva nimike, en tiedä oliko se kovin mairitteleva. Se tuli muistaakseni "isompana", eli ei ala-asteella. Teininä joku keksi taas tupakkaa kuvaavan nimen, koska teinejä kiinnosti kai tupakka aiheena (ei ollut mikään Tumppi, se oli yhdellä pojalla). Muuten yksi poika haukkui rumaksi, koska ei pitänyt. Ja yksi sanoi että oot nätti, mutta sulla on akne. Ja elämän aikana onkin kuultu vaikka mitä, myös aikuisilta, virkailijoiltakin. Pitäisikö heidän kasvaa aikuiseksi?

Oli jotain nimeeni liitettyjä liikanimiä, jotka jaksoivat vuodesta toiseen huvittaa poikia.

Ikävintä oli kuitenkin jatkuva arvostelu ja kyttääminen erityisesti tytöiltä. Ei saisi näyttää siltä tai tältä tai käyttää sellaisia vaatteita.  

Vammainen, lesbo, rillikalle, rupikonna, sukunimestä tehtyjä pilkkanimiä jne.jne. 

Homo.

Lauta, hikari.

änk änk änkyttäjä. Se kyllä olin ja olen edelleen r-vian lisäksi, mutta vähällä pääsin, ei päivittäistä kiusaamista. Pientä kuittalua joskus. Ei jäänyt mitään hampaankoloon.

Mua ei varmaan oikein uskallettu haukkua, vaikka olin ehkä vähän erikoinen (luonteeltani, en ulkonäöltä). Syy lienee, että samalla luokalla ollut kaksoisveljeni oli sosiaalinen ja suosittu. Joskus sanottiin pinkoksi, mutta en välittänyt vaan otin kohteliaisuutena ja kateellisten puheena. Olen varma, etten olisi päässyt näin vähällä ilman rakasta veljeäni.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei varmaan oikein uskallettu haukkua, vaikka olin ehkä vähän erikoinen (luonteeltani, en ulkonäöltä). Syy lienee, että samalla luokalla ollut kaksoisveljeni oli sosiaalinen ja suosittu. Joskus sanottiin pinkoksi, mutta en välittänyt vaan otin kohteliaisuutena ja kateellisten puheena. Olen varma, etten olisi päässyt näin vähällä ilman rakasta veljeäni.

Kyllähän se vaikuttaa nämä sisarussuhteetkin ketä uskalletaan kiusata ja ketä ei siellä koulussa...

Ulkonäköön liittyviä haukkumasanoja ja muutenkin olin kaikkien vihaama ja hyljeksimä.

Sukunimestäni kuulin pilkkaa niin kauan kunnes vaihdoin sen. Suoraan minua ei ole haukuttu muutoin mutta on annettu ymmärtää että esim akne tulisi hoitaa pois (niin kuin en olisi yrittänyt..!). 

Ala-asteella taidettiin muutaman kerran sanoa rillipäästä (sain lasit jo ekalla luokalla). 

Mistähän se johtuu, ettei kiusaamisesta näytä tulevan loppua, vaikka siitä puhutaan ja yritetään hillitä. Onko se kiusaaminen jotenkin geeneihin koodattu asia, vai kulttuurisidonnainen juttu? Onko maailmassa yhteisöjä, esim. jotain pieniä heimoyhdyskuntia, joissa kiusaamista ei esiinny? Tätä pitäisi jonkun tutkia.

Lestaksi muutama poika haukkui.

Hikari. Vaikka en pinkoillutkaan. Opin vaan paremmin helpommalla. Eipä haukkumanimiä oikeastaan ainakaan päin naamaa. Paitsi huoraksi sanoi joskus tytöt, kun ainoat kaverit oli poiikia, ja pari poikaa, jotka sai pakit. Ulkonäössäni ei ollut vikaa. Päinvastoin olin nuorena aika nätti. Jouduin vaihtamaan monta kertaa koulua vanhempien muuttamisen takia. Ulkopuolellejättäminen oli se minuun kohdistuva kiusaaminen. Se on nyt ajateltuna määritellyt kymmeniä vuosia elämääni vaikuttamalla tekoihini ja valintoihini. Myös mahdollisuuksiin.

Hönö ja pösilö joistakin ja ja tuhdit tytöt oli lehmiä ja taas vuorostaan laudat.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se johtuu, ettei kiusaamisesta näytä tulevan loppua, vaikka siitä puhutaan ja yritetään hillitä. Onko se kiusaaminen jotenkin geeneihin koodattu asia, vai kulttuurisidonnainen juttu? Onko maailmassa yhteisöjä, esim. jotain pieniä heimoyhdyskuntia, joissa kiusaamista ei esiinny? Tätä pitäisi jonkun tutkia.

Kiusaaminen on luonnevika. Ilmeisesti on sukuja joita vaivaa parantumaton luonnevikaisuus sukupolvesta toiseen. Katsokaa nyt noita oikeistolaisiakin jotka spammaa tällekin palstalle työttömiä maalittavia roskaviestejä, se ei ole mitään muuta kuin luonnevikaista kiusaamista.

Idiootti ja kehitysvammainen! Terv. Filosofian maisteri, yhdeksää kieltä puhuva, IQ 130! P.S. Minut olisi kuulemma saanut 'paskoa teholle'. 

Olen 70-luvun lapsi ja pojat härnäsivät ja huutelivat koko ajan toisilleen törkeyksiä. En nyt toista niitä - minullekin. Oli pakko sanoa takaisin ja pitää puolensa. Tarvittaessa näyttää, että on valmis väkivaltaan.

Se oli hyvin ikävää aikaa. Vihasin jo silloin poikana kaikkea toksista maskuliinisuutta ja väkivaltaa, mutta siihen oli sopeuduttava, tai tuli tallotuksi - niin kirjaimellisesti, kuin fyysisestikin. 

Olen ylpeä siitä, että jo lapsena/teini-ikäisenä yritin puuttua kiusaamiseen siitä asemasta katsoen, joka minulla oli.  En huudellut ho#moa, enkä sietänyt tyttöjen ulkonäön kommentointia epäasiallisesti heidän kuullen. Porukassa sitten suljin korvani. 800-hengen yläaste oli lähinnä sirkus, jossa yritti pysyä hengissä. Kadun sitä, että hylkäsin nörtti-ystäväni yläasteelle tultaessa oman epävarmuuteni ja statukseni vuoksi. En todellakaan ollut siinä asemassa, että olisin voinut vaikuttaa kulttuuriin - lähinnä kavereiden kanssa puhuttiin asiasta. Mutta ajan hengessä oli pakko mennä nyrkkeilysalille hakemaan itsepuolustusvälineitä elämään.

Siis kuuluun tähän pelailukulttuuri -sukupolveen, jossa huudeltiin aika törkeitä, jos et osannut syöttää ajoissa futiskentällä, tai väärän väriset luistimet. Sama jatkui teini-iässä: kuuntelet väärää musaa, diggailet väärää misua - aina piti olla kukkopoikana, nyrkit mentaalisessa nyrkissä valmis puolustamaan itseään verbaalisesti. Ymmärrän, että tämä oli rankkaa aikaa monelle, mutta tästä kulttuurista syntyi kuitenkin aika paksunahkainen, luova, työteliäs sukupolvi, joka ei juurikaan nujerru vastoinkäymisten alle. 

Hikke sain aina kuulla olevani, koska tykkäsin koulusta, sitten nää perus painosta ilkkumiset, vaikka en todellakaan ollut mitenkään ylipainoinen mutta paras kaverini oli tikkulaiha ja sukunimestä väännettiin kaikenlaista.