Lue keskustelun säännöt.
Ylempi keskiluokka, alempi keskiluokka, duunarit, köyhät ja wt-porukka - miten määrittelet?
17.09.2016 |
Tuli mieleen tuosta "Mikä on mielestänne alemman keskiluokan elämälle leimallista?" -ketjusta.
Millainen ihminen kuuluu mielestänne ylempään keskiluokkaan? Entä alempaan? Miten käyttäytyy white trash? Av:lla aina viljellään näitä termejä ahkerasti, mutta jokaisella tuntuu olevan eri käsitys, mitä ne tarkoittavat. Miten itse määrittelisit nämä? Onko kyse enimmäkseen henkilön elämäntyylistä vai ennemminkin koulutustaustasta tai perhetaustasta? Entäs jos henkilö on onnistunut nousemaan lähtökohdistaan, vaikkapa maanviljelijäperheestä tai pitkäaikaistyöttömien suvusta ison firman toimitusjohtajaksi, määritteletkö hänen luokkansa taustan vai nykyisen elämäntilanteen mukaan?
Kommentit (172)
En pidä itseäni köyhänä, vaikka tienaan bruttona 2000e. Ei tarvitse katsoa ruokakaupassa hintoja, ei odottaa tilipäivää vaikka maksankin asuntolainaa (kaunis remontoitu asunto) ja velattoman autonkin omistan.
En pidä itseäni wt-ihmisenä, vaikka on värjätyt hiukset ja tatuointeja. En örvellä kännissä, nosta tukia, syljeskele kaduille ja ole epäkohtelias muita kohtaan.
En pidä itseäni keskituloisena, koska ei ole sitä isoa omakotitaloa kesämökkeineen ja 40 000e velatonta autoa, eikä ystäväpiirini koostu lääkäreistä ja johtajista, joiden kanssa illanistujaisia vietetään simpukoita syöden.
Olen ihan tavallinen duunari ja pyrin olemaan osa toimivaa yhteiskuntaa. Ja olen ylpeä siitä. Se riittäköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama kokemus kuin 31 ja 39. Yliopistomaailmassa ja myöhemmin työelämässä lapsuudestaan ja perheestään puhuvat vain ne, joilla on aateliset sukujuuret tai professorisukulaisia. Kukaan ei kysele eikä huonojen lähtökohtien kertomiseen ole mitään luontevia tilanteita, pikemminkin jos joku niistä kertoisi, aiheuttaisi se vaivautunutta hiljaisuutta ja myötähäpeää.
Me nousukkaat olemme tottuneet vaikenemaan lähtökohdistamme ja mieluummin kärsimme sen paheksunnan, mikä tulee siitä, että meitä pidetään kaiken ilmaiseksi saaneina hyväosaisina. Emme ole kotonamme missään, mutta osaamme luovia polkumme läpi mistä vain.
Kyllä meitä on vaikka kuinka paljon, mutta meidän olemassaolomme tunnustaminen ei palvele luokkayhteiskuntaa arvostelevien poliittisia tarkoitusperiä ;-)
Vierailija kirjoitti:
Mä en voi sietää tätä luokka-ajattelua, kun siihen niin vahvasti tuntuu liittyvän ajatus siitä, että ihminen aina ja ikuisesti kuuluu johonkin luokkaan eikä asialle ainakaan itse voi tehdä mitään. Ei se niin mene!! Suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisellä on hhvät mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä kunhan keskittyy parantamaan sitä omaa elämäänsä eikä valittamaan, miten muut riistää eikä kukaan anna mitään ilmaiseksi.
Itse olen kulkenut läpi liki kaikki "luokat". Olen kasvanut lapsuuteni alkoholistiperheessä, missä minulla ei ollut varaa mihinkään, koska kaikki raha meni vanhempien ryyppäämiseen. Pidin huolta sisaruksistani, vanhemmista ja kodista - sekä vannoin itselleni, että tänne en jää vaan elämäni menee toisin.
12-vuotiaasta tein töitä, hoidin naapureiden lapsia, siivosin tein puutarhatöitä jne. Lähes kaikki rahat menivät säästöön lukuunottamatta sitä, minkä välttämättä tarvitsin elämiseen. Lukion pinnistelin läpi hyvillä arvosanoilla siitä huolimatta, että sivussa kävin töissä, hoidin kodin ja sisarukset sekä yöt kujntelin kännisten vanhempieni riitelyä.
Pääsin yliopistoon haluamaani paikkaan ekalla yrittämällä suoraan lukiosta - tietenkin, koska motivaatio oli aika kova. Tuntui että taivas aukesi, kun pääsin kurjista kotioloista halvimpaan opiskelijasoluun mitä löysin. Koska olin oppinut elämään niukasti, selvisin opintorahalla ruhtinaallisesti, opintolaina ja työn ohella tehdystä työstä saadut rahat menivät edelleen kaikki säästöön. Neljännen opiskeluvuoden jälkeen pystyin ostamaan ensimmäisen oman asuntoni pelkillä säästöillä. Valmistuttuani jatkoin niukasti elämistä ja palkkatyöhön päästyä tuntui että rahaa tulee ovista ja ikkunoista - palkkani ei siis ollut iso, mutta olin tottunut elämään niin niukasti, että rahaa jäi säästöön rutkasti.
Nyt valmistumisestani on 20 vuotta. Minulla on perhe, velaton omakotitalo, pari autoa ja kalliisti harrastavat kermaperse-lapset. Käymme vuosittain useita kertoja ulkomailla ja elämä on varsin mukavaa. Viimeisimmän verotuksen tuloilla ylsin ekaa kertaa "juorukalentereihin", eli nimeni löytyi lehtien julkaisemista eniten ansaitsevista.
Voisiko joku kertoa, mihin luokkaan kuulun ja millä perusteella? Erityisesti haluaisin tietää, mihin perustuu ajatus siitä, että ihminen ei voisi itse vaikuttaa elämäänsä, vaan lapsuuden perhe määräisi kaiken.
Olet keskiluokkaa, mutta wt. Yliopistolla ei sinuun ainakaan sivistys tarttunut.
Vierailija kirjoitti:
18. Mun mielestä tiettyyn "luokkaan" kuuluminen ei ole tulokysymys, joten siks noi mun tulot oli vähän sinne päin. Ja kysymys oli loppupeleissä mitä minä asiasta ajattelen. Jako alempaan ja ylempään keskiluokkaan on muutenkin hämärä. Sen perusteella sanoisin suurimman osan suomalaisista kuuluvan alempaan keskiluokkaan. Duunarius on mulle lähinnä asennekysymys, lähes jokainen suomalainen työssä käyvä kuuluu vähintään alempaan keskiluokkaan.
Vaikka ylempi keskiluokka tossa mun kuuluu jo rikkaisiin (ylin 10%) niin ei henkilö välttämättä ole kuitenkaan rikas. Rikas on henkilö jolla on miljoonaomaisuus, YKlla sitä ei välttämättä ole.
Ja tämä oli siis minun mielipiteeni kun kerta kysyttiin mielikuvia ei tilastoihin pohjautuvaa faktaa, hyviä pointteja kuitenkin sulta.
- 16
Ei duunarius ole mitään mitä voi päättää olla tai olla olematta, jos teet töitä jollekin toiselle, eli et ole yrittäjä, ja et ole pomo, niin olet duunari, eli työntekijä. Toki yrittäjä voi tehdä samaa työtä, mutta hän on itsensä herra, eli ei ole työntekijä siinä mielessä. Duunareissa on sitten erilaisia duunareita, on niitä perinteisiä karvaperseduunareita eli sinikaulusduunareita ja sitten on valkokaulusduunareita.
Sitten on vielä se surkisluusereiden luokka, joiden on pakko lytätä muita, koska eivät ole itse saavuttaneet mitään ja ovat kulkeneet luokkahississä vain alaspäin. Tämän ketjun kirjoittajissa heillä näyttää olevan aika suuri edustus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärjistettynä:
Vanharaha, nousukkaat, duunarit , white trash ja vasemmisto.
Vierailija kirjoitti:
En pidä itseäni köyhänä, vaikka tienaan bruttona 2000e. Ei tarvitse katsoa ruokakaupassa hintoja, ei odottaa tilipäivää vaikka maksankin asuntolainaa (kaunis remontoitu asunto) ja velattoman autonkin omistan.
En pidä itseäni wt-ihmisenä, vaikka on värjätyt hiukset ja tatuointeja. En örvellä kännissä, nosta tukia, syljeskele kaduille ja ole epäkohtelias muita kohtaan.
En pidä itseäni keskituloisena, koska ei ole sitä isoa omakotitaloa kesämökkeineen ja 40 000e velatonta autoa, eikä ystäväpiirini koostu lääkäreistä ja johtajista, joiden kanssa illanistujaisia vietetään simpukoita syöden.
Olen ihan tavallinen duunari ja pyrin olemaan osa toimivaa yhteiskuntaa. Ja olen ylpeä siitä. Se riittäköön.
Olet Kokoomusta äänestävät herrojen hovinarri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylempi keskiluokka:
-Kantakaupunki ja modernit omakotitalot
-prameileva tai steriili sisustus
-Yksityiskoulun rehtorit, yliopiston proffat, lääkärit, juristit, rikkaa yrittäjät
-keskusta-oikeisto
-BMW, uudet Mersut, AUDI, citymaasturit
-Viinien maistelu, golf, tennis, purjehtiminen
-lapsien elämään tehdään käsikirjoitus
-sovinnaisuus
Alempi keskiluokka:
-Paremmat lähiöt, rintamamiestalot ja YKL-alueiden halvemmat kämpät
-Sisustus voi olla eksentristä tai steriiliä
-Opettajat, poliisit, keskituloiset yrittäjät, valkokaulusporukka, konttorirotat, paremmin pärjänneet AMK-hoitsut
-SDP ja Kokoomus saa vahvaa kannatusta
-farmariautot
-Oluen juonti, viiniä silloin tällöin, lätkän seuraaminen, salkkarit
-välillä vaikeaa tehdä pesäeroa työväenluokan tavoille
-monilla 1960-luvulla kaupunkiin muuttaneet duunarivanhemmat
Duunarit:
-ei paljoo nykyään eroa alempaan keskiluokkaan
-usein konservatiivisempia kuin alempi keskiluokka
Köyhät:
-No miettikää itte, meitä köyhiä on huolestuttavan paljon!!!!!!!!!
WT:
-Velaksi elävät pissikset ja pirinistit
-MV-lehti ja Seiska
Noinpa se tahtoo olla enimmäkseen ee voi muuta kuin valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä kysymykset yms. luokkajaot yms. ihan jonniin joutava asioita edes keskustella, lapset ei voi valita vanhempiaan, toivottavasti omakohtainen kokemuksesi löytyy sinusta tällä hetkellä empatiana hädässä olevia lapsia kohtaan. Itse en ole materialisti yms ja paljon laitan tuttavien orpokotiin lahjoituksena rahaa yms. Itse en jaottele ihmisiä millään tavalla, vaan otan ihmiset vastaan sellaisenaan, riippumatta koulutuksesta, varallisuudesta jne.
En mä kyllä koskaan oo saanu 10 000 edestä tukia vaikka olin aikoinaan vuoden työtön..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä puhuminen ahdistaa.
Ikään kuin pitäisi pyrkiä ylempään keskiluokkaan tai on huono.
Tuntuu, että olen epäonnistunut elämässäni.
Asun vuokralla, meillä on vanha auto ja muutenkin tuhlataan paljon.
Molemmat käymme töissä, vuositulot n. 45t per hlö. Säästöön saan vain 200e kuukaudessa, kouluja en jaksa käydä. Harrastan kuitenkin lukemista ( joogaa ja pilatesta) mutta koulut eivät ole minua varten. Syy huonoon koulutukseen on se, että kiinnostun vain minua kiinnostavista aiheista.
Äitini on akateeminen, isä duunari, joten kai olen sitten tullut isääni. Myös duunari-isäni lukee paljon, joten sikäli yleissivistystä on jonkin verran. Olen myös kiinnostunut politiikasta ja ylipäätään maailman taloudesta.
Tällaiset keskustelut ahdistaa, koska vaikka olen periaatteessa wt, en koe olevani. Pelkään, että lapsemme saa huonoja vaikutteita koska me vanhemmat olemme tällaisia huithapeleita. Pelkään myös lapsen tulevien luokkakaverien vanhempien suhtautumista, koska hän ei ole rikkaasta ja akateemisesta perheestä. Tuntuu, että minun olisi pakko kouluttautua ja hakea pankista laina kivaan taloon ennen kuin lapsi aloittaa koulun. En kuitenkaan haluaisi ottaa okt-riskiä ja sitoutua mihinkään rakennukseen.
Nykyään näitä luokkajuttuja tulee joka tuutista, jopa hs kirjoitti aiheesta pitkän jutun. Miksei vaan voitaisi olla yksilöitä?
Vierailija kirjoitti:
Näistä puhuminen ahdistaa.
Ikään kuin pitäisi pyrkiä ylempään keskiluokkaan tai on huono.Tuntuu, että olen epäonnistunut elämässäni.
Asun vuokralla, meillä on vanha auto ja muutenkin tuhlataan paljon.Molemmat käymme töissä, vuositulot n. 45t per hlö. Säästöön saan vain 200e kuukaudessa, kouluja en jaksa käydä. Harrastan kuitenkin lukemista ( joogaa ja pilatesta) mutta koulut eivät ole minua varten. Syy huonoon koulutukseen on se, että kiinnostun vain minua kiinnostavista aiheista.
Äitini on akateeminen, isä duunari, joten kai olen sitten tullut isääni. Myös duunari-isäni lukee paljon, joten sikäli yleissivistystä on jonkin verran. Olen myös kiinnostunut politiikasta ja ylipäätään maailman taloudesta.
Tällaiset keskustelut ahdistaa, koska vaikka olen periaatteessa wt, en koe olevani. Pelkään, että lapsemme saa huonoja vaikutteita koska me vanhemmat olemme tällaisia huithapeleita. Pelkään myös lapsen tulevien luokkakaverien vanhempien suhtautumista, koska hän ei ole rikkaasta ja akateemisesta perheestä. Tuntuu, että minun olisi pakko kouluttautua ja hakea pankista laina kivaan taloon ennen kuin lapsi aloittaa koulun. En kuitenkaan haluaisi ottaa okt-riskiä ja sitoutua mihinkään rakennukseen.Nykyään näitä luokkajuttuja tulee joka tuutista, jopa hs kirjoitti aiheesta pitkän jutun. Miksei vaan voitaisi olla yksilöitä?
Ainakin meillä koulutuksen puute oli nolompaa kuin keskituloisuus. Yhtä duunarien kakaraa pilkattiin huolella, vaikka sen vanhemmilla oli ihan menestynyt firma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse koen että perheemme on alempaa keskiluokkaa, vaikkakin olemme molemmat ekonomeja. Bruttotulot vuodessa noin 110 000€, mutta ihan kaikki menee mikä tulee. Lainarahalla ostetussa rivarissa asustellaan lähiössä, vanhalla Toyota Corollalla ajellaan (joka sekin aikanaan lainarahalla ostettiin), koiran ja lapsen kanssa. Ylellisestä elämästä ei tietoakaan.
Paljo tosta jää nettoa? Asun ruotsissa, ei ole haisuakaan suomen veroprosenteista. Musta kyllä korkea brutto, vaikkakin kahdelle.
Wt voi kuulua mihin luokkaan vain. Tarkoittaa henkisesti laiskoja ihmisiä, jotka haluavat kaiken, mutta eivät ole valmiita tekemään mitään minkään eteen. Varastelevat, kiusaavat, keskittyvät muiden kadehtimiseen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä puhuminen ahdistaa.
Ikään kuin pitäisi pyrkiä ylempään keskiluokkaan tai on huono.Tuntuu, että olen epäonnistunut elämässäni.
Asun vuokralla, meillä on vanha auto ja muutenkin tuhlataan paljon.Molemmat käymme töissä, vuositulot n. 45t per hlö. Säästöön saan vain 200e kuukaudessa, kouluja en jaksa käydä. Harrastan kuitenkin lukemista ( joogaa ja pilatesta) mutta koulut eivät ole minua varten. Syy huonoon koulutukseen on se, että kiinnostun vain minua kiinnostavista aiheista.
Äitini on akateeminen, isä duunari, joten kai olen sitten tullut isääni. Myös duunari-isäni lukee paljon, joten sikäli yleissivistystä on jonkin verran. Olen myös kiinnostunut politiikasta ja ylipäätään maailman taloudesta.
Tällaiset keskustelut ahdistaa, koska vaikka olen periaatteessa wt, en koe olevani. Pelkään, että lapsemme saa huonoja vaikutteita koska me vanhemmat olemme tällaisia huithapeleita. Pelkään myös lapsen tulevien luokkakaverien vanhempien suhtautumista, koska hän ei ole rikkaasta ja akateemisesta perheestä. Tuntuu, että minun olisi pakko kouluttautua ja hakea pankista laina kivaan taloon ennen kuin lapsi aloittaa koulun. En kuitenkaan haluaisi ottaa okt-riskiä ja sitoutua mihinkään rakennukseen.Nykyään näitä luokkajuttuja tulee joka tuutista, jopa hs kirjoitti aiheesta pitkän jutun. Miksei vaan voitaisi olla yksilöitä?
Ainakin meillä koulutuksen puute oli nolompaa kuin keskituloisuus. Yhtä duunarien kakaraa pilkattiin huolella, vaikka sen vanhemmilla oli ihan menestynyt firma
Meidän koulussa 90-luvulla juoppoperheiden kakarat olivat pahimpia kiusaajia. Hyvien perheiden kilttejä pilttejä kiusattiin paljon, ei kaikkia. Parhaiten pärjättiin me sosiaaliset tavikset.
Samaiset kiusaajat jäi tosin ajamaan pikkupaikkakunnan pillurallia.
Kiusatulle kunnanjohtajanpojalle kävi oikein hyvin, samoin vuosia kiusatulle apteekkarin tyttäreille. Molemmat hyvissä viroissa. Myös minulle, tavisperheen vilkkaalle lapsiraukalle periytyi matemaattinen lahjakkuus, joka aktivoitui vasta lukiossa, ja myöhemmin hyvä tuuri sijoituksissa.
Kertokaa joku viisas että mihin luokkaan meikäläinen kuuluu.
Olen lähtöisin työläisperheestä ja itse olen perheemme ensimmäinen ylioppilas. Muuta koulutusta minulla ei sitten olekaan.
Tykkään katsella Salkkareita, kuuntelen metallimusiikkia ja ulkoiselta habitukseltani näytän rokkarilta. Harrastukseni on kuntosali, olen hoikka, syön terveellisesti ja minulla on tatuointeja.
Tienaan vuodessa yli 100000€, minulla on sijoituksia ja pakon edessä olen kouluttanut itsestäni ihmisen, joka pärjää suht hyvin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Olen luonteeltani todellinen introvertti.
Itse en ainakaan osaa luokitella itseäni mihinkään luokkaan ja uskon että kaltaisiani on paljon. Miksi pitäisi lokeroida ja mitä hyötyä siitä loppujen lopuksi on? Toiselle olen varmasti wt ja toiselle keskiluokkaa.
Lue joku sosiologian perusteos, äläkä täällä kysele.