Ylempi keskiluokka, alempi keskiluokka, duunarit, köyhät ja wt-porukka - miten määrittelet?

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Oma mielipiteeni on että kaikissa on vähän kaikkea ja koko luokittelu on samaa kuin ihmisten luokittelu yli-ihmisiin ja ali-ihmisiin syntyperän perusteella.

Tulotasot ovat sentään objektiivinen asia mutta koska tuo "ylempi" ja "alempi" on niin asenteellinen sanavalinta, monet köyhemmät haluavat nostaa itsensä pikkusormea taivuttamalla sinne ylempirotuisten hitlereiden joukkoon.

Eli toisin sanoen toisten elämäntyyli on huonompaa ja halveksittavampaa kuin toisten, vaikka noudattaisi erilaisia lakeja ja ei aiheuttaisi tahallaan pahaa mieltä kenellekään. Minun harrastukseni ovat hienoja, sinun harrastuksesi ovat paskoja, koska joku on joskus keksinyt että romaanin lukeminen on yläluokkaista ja sarjakuvan lukeminen on rahvaanomaista.

Lopputulos lienee se että monet ihmiset tekevät ylemmyyden toivossa hampaat irvessä sellaisia asioita, joista eivät nauti ollenkaan kuten vaikka niitä pitkästyttäviä avoimen yliopiston opintoja. Vastaavasti taas varsinkin miehillä on kovat sosiaaliset paineet  harrastaa myös niitä alempia juttuja kuten ottaa tatuointeja ja käydä päähänlyöntitreeneissä jotta tuntisivat itsensä monipuolisiksi ja herättäisivät naisissa 'bad boy' vaikutelman.

Miksi olet poistanut sen linkin sun allekirjoituksesta?

Vierailija kirjoitti:

Ylempi keskiluokka

- hyvät vaikutusmahdollisuudet päätöksentekoon, joko itse mukana tai tuntee oikeat ihmiset

- tulot +100 000 euroa vuodessa

- pääomaa löytyy, eikä talous mene sekaisin esim. potkuista

- koulutettu

- käyttää kulttuuripalveluja ja käy usein kaikissa "kissanristiäisissä"

- laajat sosiaaliset verkostot

- sivistynyt ja osaa käyttäytyä ainakin pintapuolisesti

- tyypillinen ammatti: asiantuntija, päällikkö, tj... työ jossa on vastuuta

- on kiinnostunut hyvinvoinnistaan

Alempi keskiluokka

- pienet vaikutusmahdollisuudet, ei tunneta oikeita henkilöitä

- tulot 25 000 - 50 000 euroa vuodessa

- omaisuus lähinnä asunnossa tai perintömökissä / -metsässä

- suuret henkilökohtaiset erot sos. piireissä, koulutuksessa, hyvinvoinnissa, sivistyksessä ja kulttuuripalvelujen käytössä

- tyypillinen ammatti: kaikki ammatit, jotka menevät yllä mainittuun tulotasoon

Duunarit

- tulot 10 000 - 25 000 euroa vuodessa

- alempi keskiluokka = duunari, duunari sillä erotuksella, että henkilö kokee olevansa duunari

Köyhät

- elää sos. tuilla

- paljon sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia

- pienet tukiverkostot

WT-porukka

- tulojen puolesta mitä vain

- ravinto koostuu eineksistä

- tv:stä pelkkää tosi tv:tä

- mv-lehti pääasiallinen tiedonlähde

- itse ei ole vastuussa mistään, jos joku menee vikaan niin vika on aina muissa

- kaikki on perseestä -asenne

- maahanmuuttovastainen, ei ole oikeassa elämässä puhunut koskaan ulkomaalaisen kanssa

- vahvat ennakkoluulot

Mielestäsikö keskiluokka on sitten 50.001.- - 99.999.- tienaavat?

18. Mun mielestä tiettyyn "luokkaan" kuuluminen ei ole tulokysymys, joten siks noi mun tulot oli vähän sinne päin. Ja kysymys oli loppupeleissä mitä minä asiasta ajattelen. Jako alempaan ja ylempään keskiluokkaan on muutenkin hämärä. Sen perusteella sanoisin suurimman osan suomalaisista kuuluvan alempaan keskiluokkaan. Duunarius on mulle lähinnä asennekysymys, lähes jokainen suomalainen työssä käyvä kuuluu vähintään alempaan keskiluokkaan.

Vaikka ylempi keskiluokka tossa mun kuuluu jo rikkaisiin (ylin 10%) niin ei henkilö välttämättä ole kuitenkaan rikas. Rikas on henkilö jolla on miljoonaomaisuus, YKlla sitä ei välttämättä ole.

Ja tämä oli siis minun mielipiteeni kun kerta kysyttiin mielikuvia ei tilastoihin pohjautuvaa faktaa, hyviä pointteja kuitenkin sulta.

- 16

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen tuosta "Mikä on mielestänne alemman keskiluokan elämälle leimallista?" -ketjusta.

Millainen ihminen kuuluu mielestänne ylempään keskiluokkaan? Entä alempaan? Miten käyttäytyy white trash? Av:lla aina viljellään näitä termejä ahkerasti, mutta jokaisella tuntuu olevan eri käsitys, mitä ne tarkoittavat. Miten itse määrittelisit nämä? Onko kyse enimmäkseen henkilön elämäntyylistä vai ennemminkin koulutustaustasta tai perhetaustasta? Entäs jos henkilö on onnistunut nousemaan lähtökohdistaan, vaikkapa maanviljelijäperheestä tai pitkäaikaistyöttömien suvusta ison firman toimitusjohtajaksi, määritteletkö hänen luokkansa taustan vai nykyisen elämäntilanteen mukaan?

Keskiluokkaisuus (ylempi ja alempi) sekä köyhyys määritellään ainostaan henkilön omien tulojen ja varakkuuden mukaan. Esimerkiksi isonfirman kovapalkkainen toimitusjohtaja ei mahdu todennäköisesti ylempäänkään keskiluokkaan, sillä minkälaisissa oloissa hän on viettänyt lapsuutensa ei ole merkitystä.

Duunari/akateeminen taas kertoo henkilön koulutustaustasta tai millaista työtä hän tekee. Duunarikin voi olla ylempää keskiluokkaa (esimerkisi meidän erittäin hyvä ja suosittu remonttimiehemme) ja akateeminen voi olla köyhä.

Nämä ylläolevat käsitteet eivät ole yksittäisten henkilöiden määriteltävissä vaan yleisiä käsitteitä. White trash nimitys on sen verran epämääräinen, että määritelmiä on varmasti hyvin monia. Toisin kuin ylläolevat määritelmät, se on myös hyvin negatiivinen ja halveksiva.

Kyllähän nuo tulot ja yhteiskunnallinen asema usein korreloivat, mutta miettikääpä oikeasti, kuuluvatko 4500/kk tienaava tupakoiva, monster-autoja harrastava ja tupakoiva putkiasentaja ja 2500/kk tienaava kirjallisuutta, historiaa ja aktiiviliikuntaa harrastava maisteri samaan yhteiskuntaluokkaan.

Pontti tuossa on, että kyseisillä ihmisillä on täysin erilaiset arvot ja elämänolot huolimatta niistä tuloeroista. Varallisuudestaan huolimatta ensimmäinen kärsii todennäköisemmin elintapavaivoista ja kuolee paljon nuorempana kuin jälkimmäinen. Tulot eivät huomioi henkisiä eroja yhteiskuntaluokkien välillä.

Miks pitäis katerigorisoida joku em.luokkiin?

Tervohan on sanonut, että suomalaiset rasistit ovat paska ja roskasakkia ! Ei mulla muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen tuosta "Mikä on mielestänne alemman keskiluokan elämälle leimallista?" -ketjusta.

Millainen ihminen kuuluu mielestänne ylempään keskiluokkaan? Entä alempaan? Miten käyttäytyy white trash? Av:lla aina viljellään näitä termejä ahkerasti, mutta jokaisella tuntuu olevan eri käsitys, mitä ne tarkoittavat. Miten itse määrittelisit nämä? Onko kyse enimmäkseen henkilön elämäntyylistä vai ennemminkin koulutustaustasta tai perhetaustasta? Entäs jos henkilö on onnistunut nousemaan lähtökohdistaan, vaikkapa maanviljelijäperheestä tai pitkäaikaistyöttömien suvusta ison firman toimitusjohtajaksi, määritteletkö hänen luokkansa taustan vai nykyisen elämäntilanteen mukaan?

Keskiluokkaisuus (ylempi ja alempi) sekä köyhyys määritellään ainostaan henkilön omien tulojen ja varakkuuden mukaan. Esimerkiksi isonfirman kovapalkkainen toimitusjohtaja ei mahdu todennäköisesti ylempäänkään keskiluokkaan, sillä minkälaisissa oloissa hän on viettänyt lapsuutensa ei ole merkitystä.

Duunari/akateeminen taas kertoo henkilön koulutustaustasta tai millaista työtä hän tekee. Duunarikin voi olla ylempää keskiluokkaa (esimerkisi meidän erittäin hyvä ja suosittu remonttimiehemme) ja akateeminen voi olla köyhä.

Nämä ylläolevat käsitteet eivät ole yksittäisten henkilöiden määriteltävissä vaan yleisiä käsitteitä. White trash nimitys on sen verran epämääräinen, että määritelmiä on varmasti hyvin monia. Toisin kuin ylläolevat määritelmät, se on myös hyvin negatiivinen ja halveksiva.

Kyllä se luokka määritellään nimenomaan koulutustason JA varallisuuden mukaan. Remonttimies ei ole mitään ylempää keskiluokkaa. Hän voi olla yläluokkaa, jos hänellä on taustalla esim. miljoonaperintö, mutta ei ylempään keskiluokkaan. Koulutus määrittää nimenomaan ryhmänä eniten ylempää keskiluokkaa. Alempi voi olla melkein mitä vain.

Eihän nyt hyvin tienaava remonttimies mitään ylempää keskiluokkaa ole, vaan hyvätuloinen duunari! Ylempi keskiluokka on niitä, jotka yrittää matkia rikkaita (Uu lennettiin Pertsan kanssa busineksessä Aruballe ja juotiin samppanjaa). Alempi keskiluokka yrittää matkia ylempää (hillitön asuntolaina, luottokorttivelkaa). Duunarit/työväenluokka taas yrittää kuulua keskiluokkaan äänestämällä kokoomusta vaikka se on täysin omien etujen vastaista ja ostamalla kalliita brändivaatteita ainakin lapsilleen osamaksulla. Köyhät/ syrjäytyneet joko ovat tyytyväisiä marjastajia tai syrjäytyneitä juoppoja, eivätkä enää edes yritä matkia ketään.

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Oma mielipiteeni on että kaikissa on vähän kaikkea ja koko luokittelu on samaa kuin ihmisten luokittelu yli-ihmisiin ja ali-ihmisiin syntyperän perusteella.

Tulotasot ovat sentään objektiivinen asia mutta koska tuo "ylempi" ja "alempi" on niin asenteellinen sanavalinta, monet köyhemmät haluavat nostaa itsensä pikkusormea taivuttamalla sinne ylempirotuisten hitlereiden joukkoon.

Eli toisin sanoen toisten elämäntyyli on huonompaa ja halveksittavampaa kuin toisten, vaikka noudattaisi erilaisia lakeja ja ei aiheuttaisi tahallaan pahaa mieltä kenellekään. Minun harrastukseni ovat hienoja, sinun harrastuksesi ovat paskoja, koska joku on joskus keksinyt että romaanin lukeminen on yläluokkaista ja sarjakuvan lukeminen on rahvaanomaista.

Lopputulos lienee se että monet ihmiset tekevät ylemmyyden toivossa hampaat irvessä sellaisia asioita, joista eivät nauti ollenkaan kuten vaikka niitä pitkästyttäviä avoimen yliopiston opintoja. Vastaavasti taas varsinkin miehillä on kovat sosiaaliset paineet  harrastaa myös niitä alempia juttuja kuten ottaa tatuointeja ja käydä päähänlyöntitreeneissä jotta tuntisivat itsensä monipuolisiksi ja herättäisivät naisissa 'bad boy' vaikutelman.

Miksi olet poistanut sen linkin sun allekirjoituksesta?

Se ei ole enää ajankohtainen. Kurssi on alkanut.

Mä en voi sietää tätä luokka-ajattelua, kun siihen niin vahvasti tuntuu liittyvän ajatus siitä, että ihminen aina ja ikuisesti kuuluu johonkin luokkaan eikä asialle ainakaan itse voi tehdä mitään. Ei se niin mene!! Suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisellä on hhvät mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä kunhan keskittyy parantamaan sitä omaa elämäänsä eikä valittamaan, miten muut riistää eikä kukaan anna mitään ilmaiseksi.

Itse olen kulkenut läpi liki kaikki "luokat". Olen kasvanut lapsuuteni alkoholistiperheessä, missä minulla ei ollut varaa mihinkään, koska kaikki raha meni vanhempien ryyppäämiseen. Pidin huolta sisaruksistani, vanhemmista ja kodista - sekä vannoin itselleni, että tänne en jää vaan elämäni menee toisin.

12-vuotiaasta tein töitä, hoidin naapureiden lapsia, siivosin tein puutarhatöitä jne. Lähes kaikki rahat menivät säästöön lukuunottamatta sitä, minkä välttämättä tarvitsin elämiseen. Lukion pinnistelin läpi hyvillä arvosanoilla siitä huolimatta, että sivussa kävin töissä, hoidin kodin ja sisarukset sekä yöt kujntelin kännisten vanhempieni riitelyä.

Pääsin yliopistoon haluamaani paikkaan ekalla yrittämällä suoraan lukiosta - tietenkin, koska motivaatio oli aika kova. Tuntui että taivas aukesi, kun pääsin kurjista kotioloista halvimpaan opiskelijasoluun mitä löysin. Koska olin oppinut elämään niukasti, selvisin opintorahalla ruhtinaallisesti, opintolaina ja työn ohella tehdystä työstä saadut rahat menivät edelleen kaikki säästöön. Neljännen opiskeluvuoden jälkeen pystyin ostamaan ensimmäisen oman asuntoni pelkillä säästöillä. Valmistuttuani jatkoin niukasti elämistä ja palkkatyöhön päästyä tuntui että rahaa tulee ovista ja ikkunoista - palkkani ei siis ollut iso, mutta olin tottunut elämään niin niukasti, että rahaa jäi säästöön rutkasti.

Nyt valmistumisestani on 20 vuotta. Minulla on perhe, velaton omakotitalo, pari autoa ja kalliisti harrastavat kermaperse-lapset. Käymme vuosittain useita kertoja ulkomailla ja elämä on varsin mukavaa. Viimeisimmän verotuksen tuloilla ylsin ekaa kertaa "juorukalentereihin", eli nimeni löytyi lehtien julkaisemista eniten ansaitsevista.

Voisiko joku kertoa, mihin luokkaan kuulun ja millä perusteella? Erityisesti haluaisin tietää, mihin perustuu ajatus siitä, että ihminen ei voisi itse vaikuttaa elämäänsä, vaan lapsuuden perhe määräisi kaiken.

#31 Olet tehnyt hienon luokkanousun alaluokasta ylempään keskiluokkaan. Monesti moinen onnistuu vain reittä pitkin, onnittelut hienosta työstä!

Lapsuuden perhe ei tietenkään sinetöi absoluuttisesti ihmisen kohtaloa, mutta kyllä sinne yliopistolle vaan helpommin pääsee jos esimerkiksi on varaa osallistua julmetun kalliille valmennuskursseille ja pitää lukemista varten kalenteri vuoden verran tyhjänä työvuoroista. Puhumattakaan siitä että koko aiempi elämä on ollut kokemusrikkaampaa ja ravinto parempaa. Et tainnut ihan hirveän montaa alkoholistiperheen lasta tavata siellä yliopistolla?

Vierailija kirjoitti:

#31 Olet tehnyt hienon luokkanousun alaluokasta ylempään keskiluokkaan. Monesti moinen onnistuu vain reittä pitkin, onnittelut hienosta työstä!

Lapsuuden perhe ei tietenkään sinetöi absoluuttisesti ihmisen kohtaloa, mutta kyllä sinne yliopistolle vaan helpommin pääsee jos esimerkiksi on varaa osallistua julmetun kalliille valmennuskursseille ja pitää lukemista varten kalenteri vuoden verran tyhjänä työvuoroista. Puhumattakaan siitä että koko aiempi elämä on ollut kokemusrikkaampaa ja ravinto parempaa. Et tainnut ihan hirveän montaa alkoholistiperheen lasta tavata siellä yliopistolla?

Ei homma todellakaan valmennuskursseista tai työvuoroista kiinni jää. Asenne opiskeluun ja yritteliäisyyteen on se, mikä tässä ratkaisee, ja sehän periytyy ymmärrettävästi. Toinen asia on sitten toki älynlahjat, jotka keskimäärin menestyneen perheen lapsella on paremmat kuik heikoista oloista ponnistaneella.

Itse koen että perheemme on alempaa keskiluokkaa, vaikkakin olemme molemmat ekonomeja. Bruttotulot vuodessa noin 110 000€, mutta ihan kaikki menee mikä tulee. Lainarahalla ostetussa rivarissa asustellaan lähiössä, vanhalla Toyota Corollalla ajellaan (joka sekin aikanaan lainarahalla ostettiin), koiran ja lapsen kanssa. Ylellisestä elämästä ei tietoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä wt on sellainen, jolla ei ole toisen asteen tutkintoa tai on käynyt pelkästään sen. Työpaikka on joku amiksen ala, tai esim. kaupan/pikaruokapaikan kassa, tai sitä ei ole ollenkaan. On ns. huonosta perheestä, vanhemmat ehkä työttömiä, eronneet, alkoholisteja, väkivaltaisia. Vanhemmillakaan ei ole ainakaan kolmannen asteen koulutusta. Lähtökohdat elämään eivät siis ole olleet parhaat mahdolliset.

Lisäksi miellän wt-tyyliksi pitkät hämähäkkiripset, vahvasti värjätyt hiukset (vaikka mustat tai ihan blondit, ei luonnollisia sävyjä), paljon meikkiä, varsinkin paksusti meikkivoidetta, ehkä hieman pullukka, koska ei harrasta urheilua, liian pienet ja epäistuvat vaatteet, liian lyhyt mekko/hame (peppu vilkkuu), tosi korkeat korot. Syö huonosti, ei ole kuullutkaan mistään salaateista, lähinnä syö valmisruokia tai roskaruokaa. Ihmissuhteet: saattaa olla paljon irtosuhteita, tai sitten pitkäaikainen poikaystävä joka kohtelee huonosti, pettää tai on väkivaltainen. Poikaystävä saattaa myös vaihtua suht usein. Voi olla myös nuorena tehtyjä lapsia, joita kasvattaa vähän miten sattuu (koska ei ole itsekään saanut kunnollista kasvatusta).

Mikään näistä tekijöistä ei yksinään tee wt:tä, mutta tämmöiseksi kuvailisin yleisesti ottaen suomalaista wt-ihmistä (naista).

No entäs ne miehet? Nämä sun kuvailemat piirteet löytyy näistä julkkisnaisista joita jotkut nykyään ihailee, jotka on yleensä esiintyneet tosi-tv-sarjoissa, onko ne pakkeloidut, blondatut, lyhyessä mekossa ja korkeissa koroissa esiintyvät naiset sitten wt vai ei? Ne varmaan käy kuntosalilla ja syö salaatteja, ei tee ehkä lapsia nuorena, mutta poikaystäviä piisaa ja jopa väkivaltaisia sellaisia.

En oikein tunne wt-miehiä, mutta sen sijaan tunnen kuvailemani kaltaisia naisia. Sen takia en oikein osannut sanoa miehistä mitään. Ja kuten sanoin, kaikki nuo piirteet yhdessä aiheuttavat minussa wt-mielleyhtymän, ei yksinään vaikka värjätyt hiukset tai liikaa meikkiä. Voisin lisätä tuohon mun listaan vielä tupakan polton (aloittanut joskus yläasteella) sekä humalahakuisen juomisen usein, vähintään joka viikonloppu.

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi sietää tätä luokka-ajattelua, kun siihen niin vahvasti tuntuu liittyvän ajatus siitä, että ihminen aina ja ikuisesti kuuluu johonkin luokkaan eikä asialle ainakaan itse voi tehdä mitään. Ei se niin mene!! Suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisellä on hhvät mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä kunhan keskittyy parantamaan sitä omaa elämäänsä eikä valittamaan, miten muut riistää eikä kukaan anna mitään ilmaiseksi.

Itse olen kulkenut läpi liki kaikki "luokat". Olen kasvanut lapsuuteni alkoholistiperheessä, missä minulla ei ollut varaa mihinkään, koska kaikki raha meni vanhempien ryyppäämiseen. Pidin huolta sisaruksistani, vanhemmista ja kodista - sekä vannoin itselleni, että tänne en jää vaan elämäni menee toisin.

12-vuotiaasta tein töitä, hoidin naapureiden lapsia, siivosin tein puutarhatöitä jne. Lähes kaikki rahat menivät säästöön lukuunottamatta sitä, minkä välttämättä tarvitsin elämiseen. Lukion pinnistelin läpi hyvillä arvosanoilla siitä huolimatta, että sivussa kävin töissä, hoidin kodin ja sisarukset sekä yöt kujntelin kännisten vanhempieni riitelyä.

Pääsin yliopistoon haluamaani paikkaan ekalla yrittämällä suoraan lukiosta - tietenkin, koska motivaatio oli aika kova. Tuntui että taivas aukesi, kun pääsin kurjista kotioloista halvimpaan opiskelijasoluun mitä löysin. Koska olin oppinut elämään niukasti, selvisin opintorahalla ruhtinaallisesti, opintolaina ja työn ohella tehdystä työstä saadut rahat menivät edelleen kaikki säästöön. Neljännen opiskeluvuoden jälkeen pystyin ostamaan ensimmäisen oman asuntoni pelkillä säästöillä. Valmistuttuani jatkoin niukasti elämistä ja palkkatyöhön päästyä tuntui että rahaa tulee ovista ja ikkunoista - palkkani ei siis ollut iso, mutta olin tottunut elämään niin niukasti, että rahaa jäi säästöön rutkasti.

Nyt valmistumisestani on 20 vuotta. Minulla on perhe, velaton omakotitalo, pari autoa ja kalliisti harrastavat kermaperse-lapset. Käymme vuosittain useita kertoja ulkomailla ja elämä on varsin mukavaa. Viimeisimmän verotuksen tuloilla ylsin ekaa kertaa "juorukalentereihin", eli nimeni löytyi lehtien julkaisemista eniten ansaitsevista.

Voisiko joku kertoa, mihin luokkaan kuulun ja millä perusteella? Erityisesti haluaisin tietää, mihin perustuu ajatus siitä, että ihminen ei voisi itse vaikuttaa elämäänsä, vaan lapsuuden perhe määräisi kaiken.

Taidat olla julkkarin virkaköpi, kun noin typeriä kyselemällä olet päässyt noinkin pitkälle? Siellähän ei paljon vaadittu etenkään sinun sukupolveltasi.

Vierailija kirjoitti:

Itse koen että perheemme on alempaa keskiluokkaa, vaikkakin olemme molemmat ekonomeja. Bruttotulot vuodessa noin 110 000€, mutta ihan kaikki menee mikä tulee. Lainarahalla ostetussa rivarissa asustellaan lähiössä, vanhalla Toyota Corollalla ajellaan (joka sekin aikanaan lainarahalla ostettiin), koiran ja lapsen kanssa. Ylellisestä elämästä ei tietoakaan.

Surkeat tulot koulutukseen verrattuna kertovat, että olette älyllisesti, henkisesti ja yhteiskunnallisella pääomalla ("suhteet ja vaikutusvalta") mitattuna heikohkoa ainesta. Alempi keskiluokka on varmastikin hyvä määritelmä.

Vierailija kirjoitti:

#31 Olet tehnyt hienon luokkanousun alaluokasta ylempään keskiluokkaan. Monesti moinen onnistuu vain reittä pitkin, onnittelut hienosta työstä!

Lapsuuden perhe ei tietenkään sinetöi absoluuttisesti ihmisen kohtaloa, mutta kyllä sinne yliopistolle vaan helpommin pääsee jos esimerkiksi on varaa osallistua julmetun kalliille valmennuskursseille ja pitää lukemista varten kalenteri vuoden verran tyhjänä työvuoroista. Puhumattakaan siitä että koko aiempi elämä on ollut kokemusrikkaampaa ja ravinto parempaa. Et tainnut ihan hirveän montaa alkoholistiperheen lasta tavata siellä yliopistolla?

Mihin perustat väitteesi? Onko tuosta helppoudesta jotain oikeaa näyttöä? Minä väitän, että huonot olot voivat myös opettaa sinnikkyyttä ja työnteon merkitystä ja liian helppo elämä tuudittaa uskoon, että asiat hoituu tekemättä mitään.

Mitä tulee kysymykseesi, niin kyllä meitä siellä yliopistolla oli aika paljonkin vaikeista ja köyhistä oloista lähteneitä, mutta eihän siitä puhuta! Ei kukaan tule kysymään, millainen lapsuutesi oli eikä kukaan ala itse kertoa. Perheistään kertovat vain ne, joilla on jotain "kerrottavaa" (=kehuttavaa), muut ovat hiljaa tai mumisevat kysyttäessä jotain epämääräistä, valehtelevat tai lyövät pöytään sen lapsuutensa ainoan positiivisen kokemuksen, josta siitäkin pitää jättää puolet kertomatta. Ei kukaan ole niin kiinnostunut toisten elämästä että vaikeneminen kiinnittäisi huomiota. Erityisesti jos olet itse hyvistä oloista niin todennäköisyys sille että joku tulisi kertomaan sinulle huonommistaan on likipitäen nolla.

Vaikeista oloista tulevat kertovat elämästään korkeintaan niille lähimmille ystävilleen, jotka ovat yhtä vaikeista oloista kotoisin - minä olen kertonut yhdelle opiskelukaverille enkä hänellekään kaikkea. Muut sitten kuvittelevat mitä kuvittelevat ja olettavat (kuten sinä) kaikkien olevan parempien perheiden vesoja. Totuuden kertominen ei olisi niinkään ahdistavaa itselle kuin niille muille: kun porukka kertoo pikkumukavia sattumuksia perheestään illanvietossa, saisi tunnelman aika lailla totaalisesti latistumaan kertomalla totuuksia omastaan ja samalla leimattaisiin huonokäytöksiseksi luuseriksi, joka ei ymmärrä, mitä on soveliasta kertoa ja mitä ei.

Oikeastaan tämä on meille elinehtokin. Opiskelun ja erityisesti alkuvaiheen työnsaannin jonkinasteinen edellytys on, että onnistuu näyttämään samalta kuin muutkin. Tämä on noidankehä: kaikki olettavat kaikkien olevan ylempää keskiluokkaa ja kaikilla on intressi siihen, että jänen oletetaan olevan ko luokkaa. Systeemi pyörii iloisesti ja kaikki ovat tyytyväisiä kun voivat uskoa omiin pikku ennakkoluuloihinsa ja siihen että kohtalo määrää kaiken.

t . 31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#31 Olet tehnyt hienon luokkanousun alaluokasta ylempään keskiluokkaan. Monesti moinen onnistuu vain reittä pitkin, onnittelut hienosta työstä!

Lapsuuden perhe ei tietenkään sinetöi absoluuttisesti ihmisen kohtaloa, mutta kyllä sinne yliopistolle vaan helpommin pääsee jos esimerkiksi on varaa osallistua julmetun kalliille valmennuskursseille ja pitää lukemista varten kalenteri vuoden verran tyhjänä työvuoroista. Puhumattakaan siitä että koko aiempi elämä on ollut kokemusrikkaampaa ja ravinto parempaa. Et tainnut ihan hirveän montaa alkoholistiperheen lasta tavata siellä yliopistolla?

Mihin perustat väitteesi? Onko tuosta helppoudesta jotain oikeaa näyttöä? Minä väitän, että huonot olot voivat myös opettaa sinnikkyyttä ja työnteon merkitystä ja liian helppo elämä tuudittaa uskoon, että asiat hoituu tekemättä mitään.

Mitä tulee kysymykseesi, niin kyllä meitä siellä yliopistolla oli aika paljonkin vaikeista ja köyhistä oloista lähteneitä, mutta eihän siitä puhuta! Ei kukaan tule kysymään, millainen lapsuutesi oli eikä kukaan ala itse kertoa. Perheistään kertovat vain ne, joilla on jotain "kerrottavaa" (=kehuttavaa), muut ovat hiljaa tai mumisevat kysyttäessä jotain epämääräistä, valehtelevat tai lyövät pöytään sen lapsuutensa ainoan positiivisen kokemuksen, josta siitäkin pitää jättää puolet kertomatta. Ei kukaan ole niin kiinnostunut toisten elämästä että vaikeneminen kiinnittäisi huomiota. Erityisesti jos olet itse hyvistä oloista niin todennäköisyys sille että joku tulisi kertomaan sinulle huonommistaan on likipitäen nolla.

Vaikeista oloista tulevat kertovat elämästään korkeintaan niille lähimmille ystävilleen, jotka ovat yhtä vaikeista oloista kotoisin - minä olen kertonut yhdelle opiskelukaverille enkä hänellekään kaikkea. Muut sitten kuvittelevat mitä kuvittelevat ja olettavat (kuten sinä) kaikkien olevan parempien perheiden vesoja. Totuuden kertominen ei olisi niinkään ahdistavaa itselle kuin niille muille: kun porukka kertoo pikkumukavia sattumuksia perheestään illanvietossa, saisi tunnelman aika lailla totaalisesti latistumaan kertomalla totuuksia omastaan ja samalla leimattaisiin huonokäytöksiseksi luuseriksi, joka ei ymmärrä, mitä on soveliasta kertoa ja mitä ei.

Oikeastaan tämä on meille elinehtokin. Opiskelun ja erityisesti alkuvaiheen työnsaannin jonkinasteinen edellytys on, että onnistuu näyttämään samalta kuin muutkin. Tämä on noidankehä: kaikki olettavat kaikkien olevan ylempää keskiluokkaa ja kaikilla on intressi siihen, että jänen oletetaan olevan ko luokkaa. Systeemi pyörii iloisesti ja kaikki ovat tyytyväisiä kun voivat uskoa omiin pikku ennakkoluuloihinsa ja siihen että kohtalo määrää kaiken.

t . 31

Toi on just noin! Sama tausta, sama kokemus. Kerran eräs nyt jo entinen esimies kysyi puolihuolimattomasti työhaastattelun yhteydessä, että missä isäni on töissä. Koska kysymys oli noin aseteltu, pystyin vastaamaan rehellisesti, että yliopistolla. Sain työpaikan. Myöhemmin kuulin eräältä työkaverilta, että pomo oli kertonut isäni olevan professori. Isäni oli siis oikeasti yliopistolla vahtimestarina ja kaikkien pikkuvikojen korjaajana. Jäin miettimään, että olisinko saanut työpaikkaa jos pomo olisi tiennyt totuuden..

En mieti tuollaisia asioita. Lisäksi esim. wt ei ole mitenkään varakkuuteen sidoksissa. Britney Spears on erittäin wt, vaikka varsin varakas.