Mistä 38-vuotias voi enää löytää seurustelukumppania?
Olen pian eroamassa ja tämän ikäisenä naisena jo muutenkin paarialuokkaa, joten mistä voisin löytää mahdollisen puolison?
Nuorenakin puolison löytäminen oli erittäin vaikeaa, sillä arkeni koostuu lähinnä siitä, että käyn töissä ja menen illaksi aina kotiin (nuorempana oli sama homma paitsi että kävin opiskelemassa, mutten ikinä osallistunut opiskelijarientoihin).
En ole kiinnostunut baareista ym. lainkaan ja olen aika ujo introvertti. Olen myös liian ujo nettideittailemaankin, kun on käsitys, että kaikki miehet vain hakevat isorintaista blondia bikinifitnessmisua ja muut ovat ei-toivottuja lohdutuspalkintoja.
Ulkomailla miehet tulevat aktiivisesti juttelemaan ja ehdottamaan treffejäkin, mutta asun kuitenkin Suomessa. Joten onko enää toivoa?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Ero vielä kesken ja uuden suhteen puutetta ollaan jo murehtimassa.
Eikä vain suhteen vaan _puolison_.
Tekstistä saa kuvan, että parisuhteen muodostus olisi pelkästään miehen vastuulla. Lisäksi se vilisee ihmeellisiä uskomuksia, kuten "kaikki miehet vain hakevat isorintaista blondia bikinifitnessmisua ja muut ovat ei-toivottuja lohdutuspalkintoja". Käsittämätöntä tekstiä.
Syyslomamatka Saksaan. Saksalainen mies ;)
Tapoihin muutos. Tinder, baarit. Kukaan ei tule kotoota hakemaan / kadulla juttelemaan.
Täällä 38-vuotias nainen joka ei koskaan ole edes seurustellut vakavasti!
Jospa käsittelisit sen erosi ihan rauhassa ja ajan kanssa ensin ennen kuin alat hakea uutta kumppania jottet sorru vääränlaisiin miehiin yksinolon epätoivosta.
Yli nelikymppinenkin löytää kumppanin, vaikkei ois haku päällä. Yleensä silloin just.
Mistä sä sen ekan miehen sait? Nettiin nyt sitten vaan, teet selväksi siellä millainen olet ja katsot mitä vastauksia saat. Tai vielä parempi; luet miesten profiilit ja valkkaat niistä sopivimman.
Vierailija kirjoitti:
Ero vielä kesken ja uuden suhteen puutetta ollaan jo murehtimassa.
Turha paheksua, kun et tiedä ap:n tilannetta tarkemmin. Hän ja puolisonsa ovat saattaneet elää jo vuosikausia erillistä elämää ja nyt vihdoin on virallisen eron aika.
Toivoa totta kai on, mutta itse -miehenä, jos nyt sukupuolellani on tässä väljä- eroaisin ensin ja antaisin pölyn rauhassa ensin laskeutua. Tietenkin on erinomaisen vaikea sanoa, että milloin on oikea aika tai hetki löytää "se" elämän kumppani. Mutta harva meistä haluaa ryhtyä laastariksi, joka lienee helpommin mahdollista jos tai kun tavoite on saada vain "kumppani " , jolle asetettu ainoa vaatimus on, että on edes joku, ettei vaan joutuisi olemaan yksin. Tai jolla kuvitellaan voivan ikään kuin näpäyttää ex- kumppania; kato ny mit menetit heti löysin itselleni "tällaisen" saaliin joka on" öö" niinkuin no siis jotain muuta kuin sä.
Omaa kokemusta minulla ei ole nettitreffailusta, mutta olen harkinnut sitä kerran jos toisenkin. Se on kaiketi tätä päivää ja siinä mielessä reilumpi tapa hakea kumppania, että voi avoimesti sanoa hakevansa kumppania ja jopa yrittää rajata potenttiaalisia kumppaniehdokkaita. Sillä missä sitten olsi paras paikka hakea kumppania, jollei baait ja yökerhot kovasti nappaa? - Toki se kumppani voi tulla vastaan missä vain. Mutta harvaa meistä kai tullaan kotoa hakemaan. - Ja jos tullaan, niin uskallatko avata oven?
Mitä me vanhat akat enää miehellä? Yksin on ihan hyvä olla.
N28
Vierailija kirjoitti:
Ero vielä kesken ja uuden suhteen puutetta ollaan jo murehtimassa.
Se potentiaalinen uuden suhteen mahdottomuus vaikuttaa jo itsessään siihen eropäätökseenkin. Nimittäin voisin teoriassa jatkaa taloudellisista ja sosiaalisista syistä kitkuttelua epäsopivan, ilkeän ja väkivaltaisenkin puolison kanssa. Sori, että ajattelen joskus kuin mies. :)
Onneksi Suomeenkin on viimeaikoina muuttanut paljon miehiä jotka estottomasti tulevat kadullakin ih..juttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
kun on käsitys, että kaikki miehet vain hakevat isorintaista blondia bikinifitnessmisua ja muut ovat ei-toivottuja lohdutuspalkintoja.
Ja minun intressini miehenä kiinnostua tällaisesta stereotypioijasta on...?
Muistan kyllä tuon tunteen, kun itselläkin ero oli vasta alkutekijöissä. Kyllä siinä suruhässäkässä samalla suri vähän myös sitä, että kaikki alkaa taas alusta, ja paljon epäsuosiollisemmassa iässä. Mahdanko enää ketään löytää, mistä, millaisen, mitä jos en... Se oli tietyllä tavalla yhtä paniikkia ja pakokauhua koko elämä siihen aikaan.
Tuosta on nyt reilu vuosi, paniikista on selvitty ja elämä rakentunut uusin palikoin - ja arvaa mitä. Olen edelleen "sinkku", eikä se enää ahdista yhtään. Nyt on niin valtavan hyvä olla, että sitä uutta miestä ei todellakaan väen vängällä huvita etsiä! Totta kai toisinaan kaipaan miesseuraa, läheisyyttä, seksiä, mutta ei niitä varten parisuhdetta välttämättä tarvita. Totta puhuan miehen tarvitsisi nyt olla poikkeuksellisen hyvä tyyppi, että edes harkitsisin parisuhdetta. Periaatteessa olen siihen valmis, mutta paras tunne on tämä, kun se ei ole mikään pakko.
Tsemppiä, kukaan ei voi luvata löydätkö sinä uutta miestä, mutta toivon että sinäkin pääset siihen tilaan, että voit todeta, ettei sekään ole mikään paniikki, vaikket löytäisikään.
N39
Viljonen kirjoitti:
Tekstistä saa kuvan, että parisuhteen muodostus olisi pelkästään miehen vastuulla. Lisäksi se vilisee ihmeellisiä uskomuksia, kuten "kaikki miehet vain hakevat isorintaista blondia bikinifitnessmisua ja muut ovat ei-toivottuja lohdutuspalkintoja". Käsittämätöntä tekstiä.
Mikä on sitten totuus? Olen ainakin netin keskustelupalstoilta ja mieheltäni saanut sellaisen käsityksen, että juurikaan muista naisista ei ole mihinkään.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä tuon tunteen, kun itselläkin ero oli vasta alkutekijöissä. Kyllä siinä suruhässäkässä samalla suri vähän myös sitä, että kaikki alkaa taas alusta, ja paljon epäsuosiollisemmassa iässä. Mahdanko enää ketään löytää, mistä, millaisen, mitä jos en... Se oli tietyllä tavalla yhtä paniikkia ja pakokauhua koko elämä siihen aikaan.
Tuosta on nyt reilu vuosi, paniikista on selvitty ja elämä rakentunut uusin palikoin - ja arvaa mitä. Olen edelleen "sinkku", eikä se enää ahdista yhtään. Nyt on niin valtavan hyvä olla, että sitä uutta miestä ei todellakaan väen vängällä huvita etsiä! Totta kai toisinaan kaipaan miesseuraa, läheisyyttä, seksiä, mutta ei niitä varten parisuhdetta välttämättä tarvita. Totta puhuan miehen tarvitsisi nyt olla poikkeuksellisen hyvä tyyppi, että edes harkitsisin parisuhdetta. Periaatteessa olen siihen valmis, mutta paras tunne on tämä, kun se ei ole mikään pakko.
Tsemppiä, kukaan ei voi luvata löydätkö sinä uutta miestä, mutta toivon että sinäkin pääset siihen tilaan, että voit todeta, ettei sekään ole mikään paniikki, vaikket löytäisikään.
N39
Kiitoksia! :) Se on totta, että täytyisi arvostaa sitäkin, kun saa elää rauhassa ilman sitä huonoa suhdetta ja ettei tosiaan ole mikään pakko löytää jotain toista tilalle. Kieltämättä nykytilanteeni on aika stressaava ja ahdistava jo sinänsä ja avioero myöskin on aikamoinen myllerrys elämässä. T. Ap
Miehet tykkää ihan tavallisista naisista. Ei ne fitnesspimut oo läheskään kaikkien ihanne. Olet liian vanha kuvittelemaan noin.
"Mikä on sitten totuus? Olen ainakin netin keskustelupalstoilta ja mieheltäni saanut sellaisen käsityksen, että juurikaan muista naisista ei ole mihinkään. T. Ap"
No jos vaikka poistuisit niiltä keskustelupalstoilta ja tekisit huomenna -launantai aamuna- retken mihin tahansa suomalaiseen automarkeettiin, kuten prismaan tai cittariin tai vaikka stockkalle. Tai mene istuskelemaan läheisen bensa-aseman kahvilaan.
- Kuinka monta pariskuntaa näet, joissa pariskunnista mies on punakan kalpea, vähän ylipainoinen suomalainen mies ja nainen on isorintainen fitness blondi?
Voi olla, että jotkut pojanklopit hakevat sellaista -mutta ihan yhtä lailla voisi väittää, että kaikki naiset hakevat korkeasti koulutettua kiiltokuvapoikaa.
Mutta luultavasti ja / tai ulkoisten havaintojeni perusteella parit joissa toinen on isorinatine fitness pimatsu ja toinen "tavis " tai toinen "korkeasti koulutettu kiiltokuvapoika" ja toinen jotain aivan muuta ovat aika harvinaisia. - Millaisia havaintoja sinä mahdat saada?
Jos miehelläsi on oikeasti tuollainen käsitys siitä, mitä odottaa naisilta, niin ilm. ainakin minä (miehenä) haen jotain aivan muuta, kuin miehesi antaa ymmärtää "kaikkien miesten hakevan" . Mutta en osaa valehdella ja väittää, etteikö ukonäöllä olisi mitään merkitystä. - Ulkonäköön saatan ihastua, mutta sisältöön toivottavasti, sitten rakastun; mutta tämä vain koska ainakaan minulla ei ole kykyä tai taitoa nähdä kenenkään pään sisälle.
Mutta toisaalta ihminen voi tehdä ja vaikuttaa puoleensa vetävyyteensä minusta myös sillä, miten yleisesti käyttäytyy ja huomioi ympäristöään ja kanssa ihmisiä.. Ja vielä olen huomannut, että alkuun -yksinkertaistaen- myrtsiltä vaikuttanut nainen saattaa puhjeta kukkaan ja loistoon jos ja kun häneen tutustuu paremmin. Mutta se vaatii aloitteellisuutta, mutta myös sitä, että toinen antaa siihen mahdollisuuden.(..)
Ero vielä kesken ja uuden suhteen puutetta ollaan jo murehtimassa.