Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisen lapsettomuuden suosio kasvaa: 15 % aikuisista ei halua ollenkaan lapsia
16.09.2016 |
Tämä on osalle varmaan jo vanhaa tietoa, mutta Väestöliiton tuoreimman perhebarometrin mukaan 20-45-vuotiaista suomalaista peräti 15 % ilmoittaa ihannelapsimääräkseen pyöreän nollan. Erot esimerkiksi eri ammatti- ja koulutusryhmien välillä ovat pienet, mutta pääkupunkiseudulla lukema on yli 20 %. Vanhemmiten varmuus lapsettomuudesta kasvaa vähän. Lapsettomista 34 % ei halua ei lapsia tulevaisuudessakaan, ja mielenkiintoisesti yhden lapsen vanhemmistakin melkein neljä prosenttia ilmoittaa myös ihannelapsiluvukseen nollan...
Nostin tämän tiedon esiin paitsi juhlistaakseni vapaaehtoisen lapsettomuuden kasvavaa suosiota, myös rohkaistakseni muita veloja, jotka etsivät tällä hetkellä kumppania. Kyllä meitä täällä on!
Oletko yllättynyt siitä, että noinkin moni ei lapsia halua?
Kommentit (130)
Ei yllätä.
ihmiset eivät halua sitoutua edes kumppaniin niin miten voisi sitoutua 20 vuodeksi lapseen.
3kymppiset luulee olevansa vielä niiiin nuoria ja eletään yhä teinikuplassa.
Mikään ei saa olla "pakko" ja on vain oikeuksia eikä velvollisuuksia.
Itsekkyys on huipussaan eikä ole empatiaa tai halua ottaa muita huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen palveluksen ihmiskunnalle kun en tue ylikansoitusta. Eivätkä geenini ole niin ylivertaiset että ne hinnalla millä hyvänsä pitäisi saada jakoon.
En halua tehdä lasta tähän maailmaan. Ympäristöongelmat, empatian häviäminen, ja tämmöiset psykopaattihallitukset kuin mitä meillä tällä hetkellä on. Ei ikinä, tulevaisuushan näyttää hirveältä!
Vierailija kirjoitti:
Hyvähän tuo on selvittää kun parisuhdetta alkaa muodostamaan miten toinen suhtautuu lapsiin. Jokaisen oma asia, lähinnä mietin, että toivottavasti ne lapsia hankkivat ovat korkeastikoulutettuja ja älykkäitä ja siirtävät nuo ominaisuudet lapsilleen. Saadaan tulevaisuuteen niitä osaajia, nduunareitahan koko ajan tarvitaan vähemmän ja niitä töitä tekemään saamme ihmisiä maahanmuuttajista ja heidän lapsistaan - näin jos ja kun se koulutustaso periytyy niinkuin tutkimukset näyttävät.
Kuulostaa eugeniikalta. Olet häiriintynyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä.
ihmiset eivät halua sitoutua edes kumppaniin niin miten voisi sitoutua 20 vuodeksi lapseen.
3kymppiset luulee olevansa vielä niiiin nuoria ja eletään yhä teinikuplassa.
Mikään ei saa olla "pakko" ja on vain oikeuksia eikä velvollisuuksia.
Itsekkyys on huipussaan eikä ole empatiaa tai halua ottaa muita huomioon.
Lähdetään perusasioista: lisääntyminen ei ole velvollisuus ja lisääntymättä jättäminen on nimenomaan oikeus. Toisekseen lasten hankkiminen ei ole millään tavalla "muiden huomioonottamista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin itsekin odottanut tähän kunnioitettavaan 35 vuoden ikään ensin ja vasta nyt alkanut pohtia lasten tekoa, väliin olisi jäänyt. Omani tein jo parikymppisenä. En näe ainuttakaan järkisyytä lapsia tehdä tähän maailmaan. Hyvä, että ihmiset uskaltavat jo elää omaakin elämäänsä omilla ehdoilla, ja jättää ympäristön painostuksen lisääntymisestä ihan omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä.
ihmiset eivät halua sitoutua edes kumppaniin niin miten voisi sitoutua 20 vuodeksi lapseen.
3kymppiset luulee olevansa vielä niiiin nuoria ja eletään yhä teinikuplassa.
Mikään ei saa olla "pakko" ja on vain oikeuksia eikä velvollisuuksia.
Itsekkyys on huipussaan eikä ole empatiaa tai halua ottaa muita huomioon.
Ja miten se on sinulta pois, tai muilta, jotka haluavat perinteisen perheratkaisun lapsineen? Kolmekymppiset ovat aika usein parhaimmillaan työelämässä, monet rakentavat uraa ja tekevät paljon töitä, joten ei se elämä ole todellakaan mitään hauskanpitoa ilman pakkoa ja velvollisuuksia. Teinikuplaksi en kutsuisi elämää, jossa ollaan sitoutuneita kumppaniin, tai sinkkuja, maksetaan kotia, raadetaan aamusta iltaan, ollaan hyviä työntekijöitä jne. Onko omien lapsien hoitaminen maailman ainoa epäitsekäs ja empaattiseksi tekevä asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä.
ihmiset eivät halua sitoutua edes kumppaniin niin miten voisi sitoutua 20 vuodeksi lapseen.
3kymppiset luulee olevansa vielä niiiin nuoria ja eletään yhä teinikuplassa.
Mikään ei saa olla "pakko" ja on vain oikeuksia eikä velvollisuuksia.
Itsekkyys on huipussaan eikä ole empatiaa tai halua ottaa muita huomioon.
Olen itse niin empaattinen, etten tee lasta maailmaan missä jo nyt maisterit jäävät työttömiksi vasten tahtoaan ja missä työsuhteet ovat uuvuttavan rikkonaisia ja palkoilla ei elätä edes itseään. En tee lasta maailmaan, missä ihan kaikessa on kysymys pyristelystä siiheen pienenpieneen eliittiin. Missä ystävyyssuhteet ovat työelämää hyödyttäviä hyväveluverkostoja. Se lapsi elää kuitenkin lähes satavuotiaaksi. Maailmassa, missä yritysten ympäristövastuuta supistetaan voiton maksimoinniksi ja sitten on kalojen vatsat täynnä muovia, merissä jättimäiset jätepyörteet, savusumu... kuvitteletko, että nämä asiat eivät ehdi paheta vielä moninkertaiseksi siinä sadan vuoden aikana? Todennäköisesti itsemurhat ja vakavat mielenterveysongelmat lisääntyvät roimasti siinä ajassa. Miksi ihmeessä tekisin lapsen toivottomaan maailmaan, missä aidosti parhaansa tekeminen ei riitä ja missä yhteisöllisyys on vaihtunut kuvottavaan, individualistiseen kyynärpäätaktiikkaan.
Vierailija kirjoitti:
jos otetaan esim. minä ja siskoni. Itsellä on yksi lapsi eikä lisää tule. Siskolla ei miehensä kanssa ole ainuttakaan lasta eikä tule. Siskon miehellä on sisko ja naimisissa oleva veli, joilla ei kummallakaan ole lapsia eikä tule. Heidän sukuhaaransa sammuu siis kokonaan.
6 suomalaista ja vain yksi lapsi. Ei ole kovin hääppöinen tulos.
Mikähän tässä oli alapeukutettavaa?
Osa on jo yli 50v ja osa vähän alle joten aika varmaa on että lapsia ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli oikeasti aika huojentavaa tietoa. Välillä mietin, löydänkö itselleni ketään. Milläköhän todennäköisyydellä 25-35-vuotias lapseton ei halua lapsia?
Minä olen 32-vuotias nainen Helsingistä ja tuttavapiirissäni ei ole yhtään ihmistä jolla olisi lapsi. Lähes jokainen on myös sanonut ettei halua lapsia. Vapaaehtoinen lapsettomuus tuntuu olevan tietyissä piireissä hyvin yleinen valinta. Toki osan mieli varmasti vielä muuttuu, mutta nuorempana kuvittelin, että tässä iässä kaveripiirissä olisi jo useampia lapsia. Monet häät on kyllä ollut viimeisen viiden vuoden aikana, eli kyse ei ole siitäkään etteikö kumppaneita olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä en ymmärrä, miksi parisuhteessa olevat haluavat niin paljon useammin lapsia. Avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävistä vain 6,4 % ei halua lapsia, avoliitossa elävistä 11,7 % ja ei missään liitossa elävistä 27,9 %. Onko jollakulla ideoita, miten tätä pitäisi tulkita? Mieli muuttuu, kun tapaa "sen oikean"? Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat erakoita tai eivät koe yhtä suurta tarvetta muuttaa yhteen? -ap
Tuossa on muuten ko. raportti: http://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/94d3ba390bbb50504d824e7909aa… Taulukko löytyy sivulta 28. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kamalaa jos ihmiset olettavat että haluan ja kaipaan lapsia.
Ärsyttää jos joku mielessään säälii minua ja kuvittelee että kärsin ja olen tilanteeseeni tyytymätön.
Tiedän että tämä on vähän hölmöä. Sillä ei pitäisi olla mitään väliä mitä muut ajattelevat, mutta kuitenkin on.
Ei siinä mitään tyhmää ole. Kyllähän se ärsyttää jos jatkuvasti joutuu kohtaamaan tuota ennakko-oletusta ja vastaamaan tuohon kysymykseen. Itseäni ei kiinnosta yhtään lapsikysymykset tai niistä keskusteleminen siinä kontekstissä, jossa niitä yleensä käydään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvähän tuo on selvittää kun parisuhdetta alkaa muodostamaan miten toinen suhtautuu lapsiin. Jokaisen oma asia, lähinnä mietin, että toivottavasti ne lapsia hankkivat ovat korkeastikoulutettuja ja älykkäitä ja siirtävät nuo ominaisuudet lapsilleen. Saadaan tulevaisuuteen niitä osaajia, nduunareitahan koko ajan tarvitaan vähemmän ja niitä töitä tekemään saamme ihmisiä maahanmuuttajista ja heidän lapsistaan - näin jos ja kun se koulutustaso periytyy niinkuin tutkimukset näyttävät.
Kuulostaa eugeniikalta. Olet häiriintynyt.
Sanos muuta. Tuollainen ajattelu, että vain älykkäiden tulisi lisääntyä, on kammottavaa. Suoraan kuin natsi-Saksasta. Ja mitähän tuo kirjoittaja mahtaa tarkoittaa älykkyydellä? Älyä on niin monenlaista, että jos lisääntyminen rajattaisiin esim. Mensa-testin tulosten perusteella vaikkapa niihin, jotka ylittävät 120, niin jäisi paljon älyä ja lahjakkuutta lisääntymismahdollisuuksien ulkopuolelle.
Eli kyllä lisääntymisen pitää säilyä tulosajattelun ulkopuolisena keitaana tässä kylmässä maailmassa.
Laman lapset ovat nyt tulleet parhaaseen lapsentekoikään (itsekin 26v.) ja väittäisin että aika moni kokee jo pelkästään taloudellisen tilanteen sellaisena, ettei siihen lapsia halua tehdä. Omalle ikäluokalleni on tyypillistä joko pätkätyöt tai työttömyys. Lapsena katseltiin vanhempien kamppailua talousongelmien kanssa eikä sitä samaa halua itse kokea, kun näin lapsettomanakin tulot riittää vain pienessä vuokrakaksiossa asumiseen.
Niin ja 90-luvun lama poiki myös mielenterveysongelmia monille silloisille perheellisille ja ovat valitettavasti siirtyneet kulttuuriperintönä meille parikymppisille.
Jos vielä yhtään seuraa nykyistä maailmanmenoa, huomaa että 50 vuoden sisällä paska tulee osumaan tuulettimeen oikein kunnolla.
Aika synkältä näyttää lasten tulevaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Sitä en ymmärrä, miksi parisuhteessa olevat haluavat niin paljon useammin lapsia. Avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävistä vain 6,4 % ei halua lapsia, avoliitossa elävistä 11,7 % ja ei missään liitossa elävistä 27,9 %. Onko jollakulla ideoita, miten tätä pitäisi tulkita? Mieli muuttuu, kun tapaa "sen oikean"? Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat erakoita tai eivät koe yhtä suurta tarvetta muuttaa yhteen? -ap
Tästä kuulisin mielelläni tulkintoja.
Tiedän, että mielipiteen muuttuminen näin tärkeässä asiassa seurustelun seurauksena on kiusallinen ajatus, mutta on tunnetua, että romanttisen suhteen solminen lisää vauvakuumeen kokemisen todennäköisyyttä. Voi olla, että vastaavasti vakaasti lapsettomaan kumppaniin rakastuminen saa lapsettoman tulevaisuuden tuntumaan hyvältä vaihtoehdlta, mene ja tiedä. Mutta tuo ero sinkkujen ja yhdessä asuvien välillä on niin suuri, että jokin selitys olisi kiva saada. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvastaa hyvin sitä, että ihmiset ovat pääsemässä vihdoinkin oikealla tavalla elämänsä herraksi, sen sijaan että eläisivät jotain "pitää tehdä"-mallia tai pelkästään velvollisuudentunnosta.
Silti löytyy onneksi niitä hölmöjä jotka lisääntyvät muidenkin edestä. Minäkin yksi niistä :(
Miksi pidät itseäsi hölmönä? Kadutko vanhemmaksi ryhtymistä? -ap
Kyllä. Siinä menettää täysin päätösvallan omista asioistaan ja joutuu venymään taloudellisesti enemmän kuin olisi pakko verrattuna ikisinkku-tilanteeseen. Voisi asua kaksiossa/kolmiossa, vain yksi auto jos sitäkään, ei tarvitsi tehdä viiden päivän duuniviikkoa. Nyt saa vuorokaudessa peräti 2h itselleen jos sitäkään, ne parisen tuntia ennen kuin menee nukkumaan...
Voihan tuo liittyä myös siihen, että vahvasti lapsia haluavalla on myös tärkeää löytää se oikea kumppani. Siis parisuhde prioriteettina on myös korkealla, mikä selittää tuota.
Itse en halua lapsia ja olen tosi laiska etsimään parisuhdetta. Lähinnä ajattelen, että tulee jos tulee, mutta olen todella epäaktiivinen tekemään mitän asian eteen.
Mutta tämä vaan yksi teoria.
Ei kukaan tyhmyydestä puhunutkaan? Vähäosaisuus periytyy silti oli vanhemmat miten fiksuja tahansa.