Vapaaehtoisen lapsettomuuden suosio kasvaa: 15 % aikuisista ei halua ollenkaan lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jumalauta lähtekää nyt vittuun mamu-pelkurivellihousuiset ripulipaskoissanne tästä ketjusta!

En ole varma ymmärsinkö tämän viestin oikein, mutta maahanmuutto tulee olemaan iso ongelma euroopalle tulevaisuudessa. Ilmastonmuutos, luonnonvarojen loppuminen, ylikansoitus tuo mukanaan kansainvaelluksia. Tämänhetkinen maahanmuuttoaalto on vielä pientä siihen verrattuna. Meille tulee vielä ahdasta täällä ja se tietää isomman luokan konflikteja. 

länsimaat on kuitenkin nämä ongelmat aiheuttanut, tyhmää alkaa maahanmuuttajia syyttää. tarkoitan siis että länsimaalaisethan käyttää paljon enemmän luonnonvaroja, usa pommittaa lähi-itää, eurooppa on rikastunut riistämällä kehitysmaita jne en nyt jaksa mennä syvälle aiheeseen mutta en itse osaa syyttää ihmisiä jotka tulevat tänne paremman elämän toivossa, miksi hyvä elämä kuuluisi vain niille jotka ovat tänne syntyneet. on euroopastakin lähtenyt ihmisiä huonoina aikoina esim usaan ja suomesta sodan aikaan vaikkapa ruotsiin. konflikteja on tiedossa mutta syyllisiä eivät ole maahanmuuttajat vaan valtioiden nykyiset ja aikaisemmat johtajat ja suuret yritykset jotka eivät välitä luonnosta tai ihmisoikeuksista

Ei mullakaan ollut koskaan vauvakuumetta, ennen kuin sain oman. Luulin, etten koskaan haluaisi lasta, sillä mulle lapset olivat ärsyttäviä, narisevia ja huomionkipeitä kääpiöitä. Ja sitähän moni näyttää pelkäävän, että joutuu vaihtamaan vapauden räkänokkien sanelemaan lähiöelämään. Mutta mutta, en ole eläessäni kokenut niin suurta ja totaalista rakastumisen tunnetta kuin mitä oma lapsi sai aikaan ja ne hyvät hetket pesevät heittämällä kaikki elämykset, joita tähän mennessä on kertynyt. Totta kai edessä voi olla paljon hampaiden kiristelyä ja synkkiä hetkiä, jolloin kyseenalaistaa päätöksen. Mut ennemmin nekin kuin täydellisen ennalta arvattava arki sinkkuna tai avosuhteessa, zzzz... Miettikää elämäänne pari vuosikymmentä eteenpäin, kyllä ne parhaat hetket ovat silloin jo takanapäin, jos elää vain itseään varten.

Miksi vapaaehtoinen lapsettomuus yhdistetään aina johonkin ravintoloissa syömiseen, matkusteluun ja bilettämiseen?? Me olemme lapsettomia emmekä harrasta noista mitään. Elämme hyvin rauhallista elämää maalla. Joskus toki matkustellaan. Alkoholia ei käytetä, ja elämämme on hyvin perhekeskeistä, vain ilman lapsia.

Tuon tämän esille siksi, että hyvin usein on tämä vastakkainasettelu lapsiperhe- ja villit lapsettomat. Jotkut lapsettomat voivat elää hyvinkin tavallista ja rauhallista elämää.

Kun joku täällä edellä kertoi että lapseton aika tarkoitti hotelleja, ravintoloita ja matkustelua mutta pidemmän päälle se ei tuo elämään sisältöä. Ei varmasti tuo. Kyllä se onni pitää löytää muista asioista ja jotenkin sisältään.

Mutta kyllä kuulostaa vaaralliselta sekin, että oma onni rakennetaan pienen lapsen harteille/varaan. Tämä nyt kärjistettynä, mutta ymmärrätte varmaan pointin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä en ymmärrä, miksi parisuhteessa olevat haluavat niin paljon useammin lapsia. Avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävistä vain 6,4 % ei halua lapsia, avoliitossa elävistä 11,7 % ja ei missään liitossa elävistä 27,9 %. Onko jollakulla ideoita, miten tätä pitäisi tulkita? Mieli muuttuu, kun tapaa "sen oikean"? Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat erakoita tai eivät koe yhtä suurta tarvetta muuttaa yhteen? -ap

Jonkun tutkimuksen mukaan lapsettomat sinkkumiehet ilmoittavat käytännössä aina, etteivät halua lapsia, mahdollisesti koska miehet usein liittävät lasten hankkimisen kiinteäksi osaksi parisuhdetta (ymmärrettävästi, koska yksinäisen miehen on erittäin vaikea hankkia lasta) ja tulkitsevat kysymyksen koskevan nykyhetkeä. Tosin jos on kysytty selkeästi "haluatko koskaan lapsia" niin en tiedä voiko tämä vaikuttaa.

Perhebarometrissa kysytään "ihanteellista lapsilukua". Mutta tuossa ei tosiaan erotella mitenkään ihmisiä, jotka ovat tehneet pysyvän päätöksen lapsettomuudesta, ja ihmisiä, jotka pitävät lapsettomuutta toistaiseksi itselleen ihanteellisena vaihtoehtona. Vaikea oikein saada kiinni tuosta ajatuksesta, että erityisesti miehet sanoisivat, etteivät halua lasta, vaikka oikeasti lapsi olisi heille mieluinen.

Missä tutkimuksessa on havaittu, että lapsettomat sinkkumiehet ilmoittavat, etteivät halua lapsia, vaikka oikeasti voisivat niitä halutakin? -ap

Ei minun tietääkseni missään. About kuukausi sitten hesarissa oli juttua näistä tilastoista, ja siinä sanottiin, että sinkkumiehet sanovat lähes kaikki, että eivät halua lapsia, kun taas joku osa sinkkunaisista sanoo haluavansa. Joten ajattelin (koska mietit asiaa), että riippuen kysymysten muotoilusta, sinkkumiehet ovat saattaneet ajatella kysymyksen tarkoittavan lapsen haluamista tällä hetkellä eikä yleisesti, mikä olisi voinut vaikuttaa noihin ihmettelemiisi prosentteihin. Mutta ilmeisesti näin ei siis ole ottaen huomioon perhebarometrin kysymysten muotoilun.

Minulla ei siis ole mitään tarvetta kiistää vapaaehtoisen lapsettomuuden lisääntyneen, vaan tuo hesarin juttu yksinkertaisesti juolahti mieleeni mahdollisena selityksenä kun luin tuon aiemman viestisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mullakaan ollut koskaan vauvakuumetta, ennen kuin sain oman. Luulin, etten koskaan haluaisi lasta, sillä mulle lapset olivat ärsyttäviä, narisevia ja huomionkipeitä kääpiöitä. Ja sitähän moni näyttää pelkäävän, että joutuu vaihtamaan vapauden räkänokkien sanelemaan lähiöelämään. Mutta mutta, en ole eläessäni kokenut niin suurta ja totaalista rakastumisen tunnetta kuin mitä oma lapsi sai aikaan ja ne hyvät hetket pesevät heittämällä kaikki elämykset, joita tähän mennessä on kertynyt. Totta kai edessä voi olla paljon hampaiden kiristelyä ja synkkiä hetkiä, jolloin kyseenalaistaa päätöksen. Mut ennemmin nekin kuin täydellisen ennalta arvattava arki sinkkuna tai avosuhteessa, zzzz... Miettikää elämäänne pari vuosikymmentä eteenpäin, kyllä ne parhaat hetket ovat silloin jo takanapäin, jos elää vain itseään varten.

Mikä tarve sinulla on tulla todistelemaan lisääntymisauvoasi ketjuun, joka ei sinua lainkaan kosketa? Kuulostat siltä, että koetat vakuuttaa lähinnä itsesi siitä, ettet ole tehnyt kammottavaa virhettä. Jos olisit oikeasti varma valinnastasi, suhtautuisit muiden elämäntapavalintoihin kuten tuo viiden lapsen äiti. Nyt annat itsestäsi lähinnä säälittävän vaikutelman. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jumalauta lähtekää nyt vittuun mamu-pelkurivellihousuiset ripulipaskoissanne tästä ketjusta!

En ole varma ymmärsinkö tämän viestin oikein, mutta maahanmuutto tulee olemaan iso ongelma euroopalle tulevaisuudessa. Ilmastonmuutos, luonnonvarojen loppuminen, ylikansoitus tuo mukanaan kansainvaelluksia. Tämänhetkinen maahanmuuttoaalto on vielä pientä siihen verrattuna. Meille tulee vielä ahdasta täällä ja se tietää isomman luokan konflikteja. 

länsimaat on kuitenkin nämä ongelmat aiheuttanut, tyhmää alkaa maahanmuuttajia syyttää. tarkoitan siis että länsimaalaisethan käyttää paljon enemmän luonnonvaroja, usa pommittaa lähi-itää, eurooppa on rikastunut riistämällä kehitysmaita jne en nyt jaksa mennä syvälle aiheeseen mutta en itse osaa syyttää ihmisiä jotka tulevat tänne paremman elämän toivossa, miksi hyvä elämä kuuluisi vain niille jotka ovat tänne syntyneet. on euroopastakin lähtenyt ihmisiä huonoina aikoina esim usaan ja suomesta sodan aikaan vaikkapa ruotsiin. konflikteja on tiedossa mutta syyllisiä eivät ole maahanmuuttajat vaan valtioiden nykyiset ja aikaisemmat johtajat ja suuret yritykset jotka eivät välitä luonnosta tai ihmisoikeuksista

Kyllä, olet aivan oikeassa! En ole havainnut mitään syyttelyä täällä, se vain on yksi niistä uhkakuvista jotka tulevaisuudessa häämöttää, ellei ongelmia saada ratkotuksi. Pahoin pelkään, että rauhanomaisin keinoin se ei onnistu koska raha, raha, raha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erinomaista kehitystä, kun alla olevaa mittaria katsoo.

http://www.worldometers.info/world-population/

Kyllä, mutta Suomen asukasluku on vain niin pieni, reilusti alle tuhannesosa koko maailman asukasluvusta, että siksi suomalaisten päätökset tehdä lapsia tai olla tekemättä lapsia ei vaikuta koko maailman väestönkehitykseen juuri lainkaan, vaan pääasiassa vain Suomen väestönkehitykseen.

Maailma kiittäisi paljon enemmän siitä, jos vapaaehtoinen lapsettomuus yleistyisi niillä seuduilla, jossa asuu jo nyt ihmisiä kymmenistä miljoonista satoihin miljooniin ja joissa lisäännytään silti edelleen kanien lailla.

Ymmärräthän, että kun maassa on olematon sosiaaliturva, lapsia tehdään jotta olisi joku, joka pitää susta huolta kun olet sairas tai iäkäs. Ja mielellään tehdään isohko liuta niitä lapsia, että edes joku niistä elää pitkän elämän sua auttaen. Vain hyvän sosiaaliturvan maissa lapset ovat joku ylellisyys, jonka voi valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaa yhtään. On parempi, että he jotka eivät halua lapsia, eivät hanki lapsia. Itse olen omasta ratkaisustani onnellinen ja keskityn omaan elämääni. Muut matkustelkoot (en ole ikinä välittänyt matkustelusta), juhlikoot (en pidä alkoholista) jne.

Joten mikä tässä nyt on ongelma? Pitäisikö jotain osapuolta surkutella? No, ei todellakaan.

T. Viiden lapsen äiti

Ok, mutta jos jokainen huolehtii vaan siitä omasta halustaan ja omasta toteutuksestaan, niin kuka huolehtii yhteiskunnan hyvinvoinnista?

Hyvinvointiyhteiskunta ei toimi kunnolla niin, että suurin osa väestöstä on vanhuksia ja kuolee enemmän jengiä vuosittain kuin syntyy uusia tilalle.

Pitäisi miettiä myös sitä että niille syntyville on tulevaisuudessa tosi raskas taakka!

Joten kaikki nyt talkoisiin ja ne jotka oikeasti haluavat, mutta epäröivät: rohkeutta lapsentekoon!

Lapsia syntyy paljon muualla maailmassa (Euroopan ulkopuolella). Suomeen voidaan tuoda vaikka kaksi  miljoonaa tulijaa, eikä se heilauta joidenkin alueiden västökäyriä mihinkään suuntaan. Onko suomalaisuuden säilyminen jokin itseisarvo? Ei ole, enkä ole siksi lapsia hankkinut.

Minun mielestäni lapset ovat ärsyttäviä ja kun kaikki valittavat "Onpa söpö sinulla vauva!" tai "Ihana tytär sinulla!". Minua aina kuvottaa tommoinen käytös. En siksi aio ikinä lisääntyä, mutta ei se haittaa. Valitettavasti siskoni ehkä haluaisi lapsen jonka näkisin aina, kun menen kyläilemään heille. Lapset tuhlaavat ja pilaavat sinun elämäsi. En itse suosittele hankkimaan lasta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mullakaan ollut koskaan vauvakuumetta, ennen kuin sain oman. Luulin, etten koskaan haluaisi lasta, sillä mulle lapset olivat ärsyttäviä, narisevia ja huomionkipeitä kääpiöitä. Ja sitähän moni näyttää pelkäävän, että joutuu vaihtamaan vapauden räkänokkien sanelemaan lähiöelämään. Mutta mutta, en ole eläessäni kokenut niin suurta ja totaalista rakastumisen tunnetta kuin mitä oma lapsi sai aikaan ja ne hyvät hetket pesevät heittämällä kaikki elämykset, joita tähän mennessä on kertynyt. Totta kai edessä voi olla paljon hampaiden kiristelyä ja synkkiä hetkiä, jolloin kyseenalaistaa päätöksen. Mut ennemmin nekin kuin täydellisen ennalta arvattava arki sinkkuna tai avosuhteessa, zzzz... Miettikää elämäänne pari vuosikymmentä eteenpäin, kyllä ne parhaat hetket ovat silloin jo takanapäin, jos elää vain itseään varten.

Mikä tarve sinulla on tulla todistelemaan lisääntymisauvoasi ketjuun, joka ei sinua lainkaan kosketa? Kuulostat siltä, että koetat vakuuttaa lähinnä itsesi siitä, ettet ole tehnyt kammottavaa virhettä. Jos olisit oikeasti varma valinnastasi, suhtautuisit muiden elämäntapavalintoihin kuten tuo viiden lapsen äiti. Nyt annat itsestäsi lähinnä säälittävän vaikutelman. -ap

Haha, mitä sitten itse keuhkoat miten hienoa on olla lapseton, itsellesikö sitä vakuuttelet? Mä en tunne tippaakaan kateutta sun elämästä ja valinnoista, kuten säkään et perheellisten. Mut sen vaan sanon, että ennen kuin on oma lapsi, sitä ei voi ulkopuolisena tietää mistä puhuu. Sitä luulee tajuavansa katsomalla sivusta. Siksi oon varma et nykyään moni hyvää elämää elävä pariskunta saattaisi itsekin yllättyä tilanteen kohdatessa ja olla maailman parhaat vanhemmat. Sen näkee jo miten moni tuttu pari hoitaa koiriaan kuin omia lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä en ymmärrä, miksi parisuhteessa olevat haluavat niin paljon useammin lapsia. Avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävistä vain 6,4 % ei halua lapsia, avoliitossa elävistä 11,7 % ja ei missään liitossa elävistä 27,9 %. Onko jollakulla ideoita, miten tätä pitäisi tulkita? Mieli muuttuu, kun tapaa "sen oikean"? Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat erakoita tai eivät koe yhtä suurta tarvetta muuttaa yhteen? -ap

Jonkun tutkimuksen mukaan lapsettomat sinkkumiehet ilmoittavat käytännössä aina, etteivät halua lapsia, mahdollisesti koska miehet usein liittävät lasten hankkimisen kiinteäksi osaksi parisuhdetta (ymmärrettävästi, koska yksinäisen miehen on erittäin vaikea hankkia lasta) ja tulkitsevat kysymyksen koskevan nykyhetkeä. Tosin jos on kysytty selkeästi "haluatko koskaan lapsia" niin en tiedä voiko tämä vaikuttaa.

Perhebarometrissa kysytään "ihanteellista lapsilukua". Mutta tuossa ei tosiaan erotella mitenkään ihmisiä, jotka ovat tehneet pysyvän päätöksen lapsettomuudesta, ja ihmisiä, jotka pitävät lapsettomuutta toistaiseksi itselleen ihanteellisena vaihtoehtona. Vaikea oikein saada kiinni tuosta ajatuksesta, että erityisesti miehet sanoisivat, etteivät halua lasta, vaikka oikeasti lapsi olisi heille mieluinen.

Missä tutkimuksessa on havaittu, että lapsettomat sinkkumiehet ilmoittavat, etteivät halua lapsia, vaikka oikeasti voisivat niitä halutakin? -ap

Ei minun tietääkseni missään. About kuukausi sitten hesarissa oli juttua näistä tilastoista, ja siinä sanottiin, että sinkkumiehet sanovat lähes kaikki, että eivät halua lapsia, kun taas joku osa sinkkunaisista sanoo haluavansa. Joten ajattelin (koska mietit asiaa), että riippuen kysymysten muotoilusta, sinkkumiehet ovat saattaneet ajatella kysymyksen tarkoittavan lapsen haluamista tällä hetkellä eikä yleisesti, mikä olisi voinut vaikuttaa noihin ihmettelemiisi prosentteihin. Mutta ilmeisesti näin ei siis ole ottaen huomioon perhebarometrin kysymysten muotoilun.

Minulla ei siis ole mitään tarvetta kiistää vapaaehtoisen lapsettomuuden lisääntyneen, vaan tuo hesarin juttu yksinkertaisesti juolahti mieleeni mahdollisena selityksenä kun luin tuon aiemman viestisi.

Mitenköhän tuon jutun jäljille pääsisi? En löytänyt googlaamalla sitä Hesarin verkkosivuilta. Ihan mielenkiinnosta sen lukisin. Hesari on kirjoittanut viimeisen vuoden ajan todella paljon perheasioista. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaa yhtään. On parempi, että he jotka eivät halua lapsia, eivät hanki lapsia. Itse olen omasta ratkaisustani onnellinen ja keskityn omaan elämääni. Muut matkustelkoot (en ole ikinä välittänyt matkustelusta), juhlikoot (en pidä alkoholista) jne.

Joten mikä tässä nyt on ongelma? Pitäisikö jotain osapuolta surkutella? No, ei todellakaan.

T. Viiden lapsen äiti

Ok, mutta jos jokainen huolehtii vaan siitä omasta halustaan ja omasta toteutuksestaan, niin kuka huolehtii yhteiskunnan hyvinvoinnista?

Hyvinvointiyhteiskunta ei toimi kunnolla niin, että suurin osa väestöstä on vanhuksia ja kuolee enemmän jengiä vuosittain kuin syntyy uusia tilalle.

Pitäisi miettiä myös sitä että niille syntyville on tulevaisuudessa tosi raskas taakka!

Joten kaikki nyt talkoisiin ja ne jotka oikeasti haluavat, mutta epäröivät: rohkeutta lapsentekoon!

Lapsia syntyy paljon muualla maailmassa (Euroopan ulkopuolella). Suomeen voidaan tuoda vaikka kaksi  miljoonaa tulijaa, eikä se heilauta joidenkin alueiden västökäyriä mihinkään suuntaan. Onko suomalaisuuden säilyminen jokin itseisarvo? Ei ole, enkä ole siksi lapsia hankkinut.

Lisään vielä. Ei lapsia pidä hankkia jostain ulkoisesta syystä: esimerkiksi koska muillakin on, tai tässä elämänvaiheessa niin kuuluu tehdä, tai puoliso haluaa, siskollakin on, yhteiskunnalle niin on parasta jne. Kyllä halun täytyy tulla sisältäpäin, silloin äitiyden (ajottain raskaatkin) vaiheet jaksaa paremmin. Ulkokohtaiset ratkaisut ovat aina heikoimpia, ihan joka asiassa.

Itselläni on lapsettomia ystäviä, jotka kuitenkin käyvät lastemme juhlissa, lähettelevät postia heille ja ottavat muutenkin osaa perhe-elämäämme. Tämä on rikastuttanut sekä meidän että heidän elämäänsä. (Jos eivät haluaisi olla lastemme kanssa tekemisissä, olisi sekin tietysti ok. Olen itsekin ollut aina lapsirakas, joten luultavasti itsekin toimisin samoin jos elämä ei olisi kuljettanut tähän tilanteeseen)

T. Viiden äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mullakaan ollut koskaan vauvakuumetta, ennen kuin sain oman. Luulin, etten koskaan haluaisi lasta, sillä mulle lapset olivat ärsyttäviä, narisevia ja huomionkipeitä kääpiöitä. Ja sitähän moni näyttää pelkäävän, että joutuu vaihtamaan vapauden räkänokkien sanelemaan lähiöelämään. Mutta mutta, en ole eläessäni kokenut niin suurta ja totaalista rakastumisen tunnetta kuin mitä oma lapsi sai aikaan ja ne hyvät hetket pesevät heittämällä kaikki elämykset, joita tähän mennessä on kertynyt. Totta kai edessä voi olla paljon hampaiden kiristelyä ja synkkiä hetkiä, jolloin kyseenalaistaa päätöksen. Mut ennemmin nekin kuin täydellisen ennalta arvattava arki sinkkuna tai avosuhteessa, zzzz... Miettikää elämäänne pari vuosikymmentä eteenpäin, kyllä ne parhaat hetket ovat silloin jo takanapäin, jos elää vain itseään varten.

Mikä tarve sinulla on tulla todistelemaan lisääntymisauvoasi ketjuun, joka ei sinua lainkaan kosketa? Kuulostat siltä, että koetat vakuuttaa lähinnä itsesi siitä, ettet ole tehnyt kammottavaa virhettä. Jos olisit oikeasti varma valinnastasi, suhtautuisit muiden elämäntapavalintoihin kuten tuo viiden lapsen äiti. Nyt annat itsestäsi lähinnä säälittävän vaikutelman. -ap

Haha, mitä sitten itse keuhkoat miten hienoa on olla lapseton, itsellesikö sitä vakuuttelet? Mä en tunne tippaakaan kateutta sun elämästä ja valinnoista, kuten säkään et perheellisten. Mut sen vaan sanon, että ennen kuin on oma lapsi, sitä ei voi ulkopuolisena tietää mistä puhuu. Sitä luulee tajuavansa katsomalla sivusta. Siksi oon varma et nykyään moni hyvää elämää elävä pariskunta saattaisi itsekin yllättyä tilanteen kohdatessa ja olla maailman parhaat vanhemmat. Sen näkee jo miten moni tuttu pari hoitaa koiriaan kuin omia lapsiaan.

Ei minusta lapsettomuus ole mitenkään "henoa". Se on vain normaalia. Tunnen toki itseni sen verran hyvin, että tiedän olevani onnellisempi lapsettomana kuin vanhempana. Minua ei kiinnosta ollenkaan, olisinko vanhempana hyvä vai huono, koska en arvosta vanhemmuutta ollenkaan.  Lapsiperhe-elämä on todella kaukana siitä, mitä elämältä haluan. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etelästä tulleilla on aina mukanaan runsaasti omia lapsiaan, kun kadulla tapaa. Kohta heitä on enemmän kuin meitä.

Suomen väestö 5 487 308

Äidinkieli:

Suomi 4 883 704

Ruotsi 290 827

Venäjä 69 688

"Vuonna 2014 Suomessa asui 219 675 ihmistä, joilla oli jonkun muun maan kansalaisuus kuin Suomen. Heistä viidennes oli virolaisia ja 14 % venäläisiä. Yli viisituhatta kansalaista oli Ruotsista, Kiinasta, Somaliasta, Thaimaasta ja Irakista. Suomen kansalaisuuden vuonna 2013 saaneiden kansallisuuksista yleisimmät olivat Venäjä, Somalia, Irak, Afganistan ja Viro."

Hetken vielä kestää kun nämä "etelästä tulleet" syrjäyttävät kantasuomalaiset. Kannattaa myös muistaa, että moni kantasuomalainen näyttää "etelästä tulleelta". Muista, ihonväri ei aina kerro ihan kaikkea ;)

ja myöskin toisinpäin. Moni suomen kansalainen ei oikeasti ole suomalainen.

suoli24 3.3% on lapsettomia ja ei halua lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen korkeakoulutettu 31-vuotias Helsingistä, joka tällä hetkellä viettää mammista 3 kk vauvan kanssa. Se on tietenkin hyvä, ettei ihmiset hanki lapsia jos oikeasti kokee, ettei lasta pysty rakastamaan. Mutta itse koen, että moni ei voi käsittääkään mistä kaikesta silloin jää paitsi.

Kyllä me käsitämme. Ja  juuri siksi emme niitä lapsia haluakaan. -ap

Miten voitte käsittää jos teillä ei sitä lasta ole? Ette mitenkään.

Ongelmahan taitaa olla se, että eniten lapsia tekee juuri se aines, jonka ehkä toivoisi pysyvän lapsettomina. Järkevämmät ja tasapainoiset (henkisesti ja taloudellisesti) sitten todennäköisemmin valitsevat lapsettomuuden. Tahattomasti lapsettomiksikin tuntuvat jäävän usein ne, joilla olisi tarjota hyvä koti ja elämä lapselle, harmi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen korkeakoulutettu 31-vuotias Helsingistä, joka tällä hetkellä viettää mammista 3 kk vauvan kanssa. Se on tietenkin hyvä, ettei ihmiset hanki lapsia jos oikeasti kokee, ettei lasta pysty rakastamaan. Mutta itse koen, että moni ei voi käsittääkään mistä kaikesta silloin jää paitsi.

Kyllä me käsitämme. Ja  juuri siksi emme niitä lapsia haluakaan. -ap

Miten voitte käsittää jos teillä ei sitä lasta ole? Ette mitenkään.

Ihan hyvin sen voi käsittää. Miksi ei voisi? Etkö kykene ollenkaan käsitteelliseen ajatteluun? Puuttuuko sinulta itsetuntemus ja ymmärrys siitä, mitä elämältä haluat? Sitten voikin tietysti olla vaikeaa. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä en ymmärrä, miksi parisuhteessa olevat haluavat niin paljon useammin lapsia. Avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävistä vain 6,4 % ei halua lapsia, avoliitossa elävistä 11,7 % ja ei missään liitossa elävistä 27,9 %. Onko jollakulla ideoita, miten tätä pitäisi tulkita? Mieli muuttuu, kun tapaa "sen oikean"? Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat erakoita tai eivät koe yhtä suurta tarvetta muuttaa yhteen? -ap

Jonkun tutkimuksen mukaan lapsettomat sinkkumiehet ilmoittavat käytännössä aina, etteivät halua lapsia, mahdollisesti koska miehet usein liittävät lasten hankkimisen kiinteäksi osaksi parisuhdetta (ymmärrettävästi, koska yksinäisen miehen on erittäin vaikea hankkia lasta) ja tulkitsevat kysymyksen koskevan nykyhetkeä. Tosin jos on kysytty selkeästi "haluatko koskaan lapsia" niin en tiedä voiko tämä vaikuttaa.

Perhebarometrissa kysytään "ihanteellista lapsilukua". Mutta tuossa ei tosiaan erotella mitenkään ihmisiä, jotka ovat tehneet pysyvän päätöksen lapsettomuudesta, ja ihmisiä, jotka pitävät lapsettomuutta toistaiseksi itselleen ihanteellisena vaihtoehtona. Vaikea oikein saada kiinni tuosta ajatuksesta, että erityisesti miehet sanoisivat, etteivät halua lasta, vaikka oikeasti lapsi olisi heille mieluinen.

Missä tutkimuksessa on havaittu, että lapsettomat sinkkumiehet ilmoittavat, etteivät halua lapsia, vaikka oikeasti voisivat niitä halutakin? -ap

Ei minun tietääkseni missään. About kuukausi sitten hesarissa oli juttua näistä tilastoista, ja siinä sanottiin, että sinkkumiehet sanovat lähes kaikki, että eivät halua lapsia, kun taas joku osa sinkkunaisista sanoo haluavansa. Joten ajattelin (koska mietit asiaa), että riippuen kysymysten muotoilusta, sinkkumiehet ovat saattaneet ajatella kysymyksen tarkoittavan lapsen haluamista tällä hetkellä eikä yleisesti, mikä olisi voinut vaikuttaa noihin ihmettelemiisi prosentteihin. Mutta ilmeisesti näin ei siis ole ottaen huomioon perhebarometrin kysymysten muotoilun.

Minulla ei siis ole mitään tarvetta kiistää vapaaehtoisen lapsettomuuden lisääntyneen, vaan tuo hesarin juttu yksinkertaisesti juolahti mieleeni mahdollisena selityksenä kun luin tuon aiemman viestisi.

Mitenköhän tuon jutun jäljille pääsisi? En löytänyt googlaamalla sitä Hesarin verkkosivuilta. Ihan mielenkiinnosta sen lukisin. Hesari on kirjoittanut viimeisen vuoden ajan todella paljon perheasioista. -ap

Minäkään en enää valitettavasti löydä sitä. Paperisesta lehdestä sen luin, mutta oli ehkä sittenkin Tiede- tai joku muu aikakauslehti,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen korkeakoulutettu 31-vuotias Helsingistä, joka tällä hetkellä viettää mammista 3 kk vauvan kanssa. Se on tietenkin hyvä, ettei ihmiset hanki lapsia jos oikeasti kokee, ettei lasta pysty rakastamaan. Mutta itse koen, että moni ei voi käsittääkään mistä kaikesta silloin jää paitsi.

Kyllä me käsitämme. Ja  juuri siksi emme niitä lapsia haluakaan. -ap

Miten voitte käsittää jos teillä ei sitä lasta ole? Ette mitenkään.

Ihan hyvin sen voi käsittää. Miksi ei voisi? Etkö kykene ollenkaan käsitteelliseen ajatteluun? Puuttuuko sinulta itsetuntemus ja ymmärrys siitä, mitä elämältä haluat? Sitten voikin tietysti olla vaikeaa. -ap

Eihän käsitteellisen ajattelun kautta voi tavoittaa kokemuksia ja elämyksiä. (ihan nyt itse asiaan liittymättä). Esimerkiksi minä en ole koskaan ollut asunnoton, enkä haluakaan, mutta en silti väittäisi ymmärtäväni, miltä TUNTUU olla asunnoton.