Lue keskustelun säännöt.
Olen sijaisäiti. Miksi jatkuvasti vihjaillaan, että on törkeää, kun minulle maksetaan niin paljon??
13.09.2016 |
Maksetaan paljon? Mikä on paljon?
Ensinnäkin, tämä on työtä. Sijaisvanhemmilla ei ole elatusvelvollisuutta muiden lapsista. Toisekseen, en minäkään elä ilman toimeentuloa ja tässä hommassa olen joutunut jäämään kotiin. Työ on raskasta kaikkine osa-alueineen, enkä voi ymmärtää, mikä muita tässä palkanmaksussa hiertää. Jokainen voi ryhtyä sijaisvanhemmaksi, siinä ne suomut karisee aika nopsaan sijaisperheiden glamour-elämästä.
Kommentit (399)
Vierailija kirjoitti:
Eri perheissä eri tilanne, mutta kyllä itselläni elintaso heikkeni, kun sijaisvanhemmaksi aloin. Vaihto palkkatyöstä pieneen palkkion oli suuri muutos. Pientä vauvaa ei voi päivähoitoonkaan laittaa. Ja sanonpa nyt senkin, että aina se sijaisvanhemmuus ei ole oma valinta. Joskus se on ainoa vaihtoehto, jonka omat tunteet sallivat.
Kysynkin siis onko sijaislapsi "duuni" vai onko se lapsi siinä missä oma lapsi? Se ei liene kenellekään vanhemmalle ylläri, että lapsesta aiheutuu paljon työtä: yövalvomisia, huolta, elatusta ym. Aika kylmältä kuulostaa, että lapsi on vain työ ja rasite, ei mitään muuta. Missä on ne "tunteet". Eikö sijaisvanhempi saa rakastaa lasta siten kuin omaansa ja kohdella lasta samoin periaattein? Silloin ei todennäköisesti pähkäillä paljonko "omasta" palkkiosta menee hammastahnoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin ketjussa suurin osa viesteistä on yhdeltä ihmiseltä.
On surullista ettei ole muuta elämää ja pakkomielle ohjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla joku katkera sijaislapsi valitti, kun ei ollut saanut sijaisvanhemmiltaan lainkaan perintöä!
Näin sekaisin ja kiittämättömiä voivat olla.
Perintö meni tietty omille lapsille.
Sori vaan. Uskon ennemmin sijaislasta. Hänellä varmaan riittäisi paljon kerrottavaa siitä, miltä tuntuu kasvaa "melkein" perheenjäsenen asemassa jossain, jossa häntä käytetään vain rahastuksen välineenä.
Mut saahan se lapsi niiltä biovanhemmiltaan perinnön. Harvoin sitä toki on paljoa, koska porukat ovat dokanneet tai tykittäneet suoneen sen kaiken rahan. Mutta sekös vasta oliskin epäreilua, että sijoitetut lapset saisi - sen lisäksi, että saivat turvatun lapsuuden ja pelastuksen paskoista elinolosuhteista - myös tuplaperinnön sekä bio- että sijaisvanhemmilta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme kriisiperhe, eli sijoitukset ovat lyhytaikaisia, keskimäärin 1 päivästä puoleen vuoteen. Lapsi/lapset tulevat kiirehälytyksenä vaikka keskellä yötä, mitään ei voi ennakoida.
Tilanteet eivät ole helppoja kenellekään, sen enempää sijaisperheelle, lapsille, kuin biovanhemmillekaan.
Sijoitettua lasta on arvioitava, tavattava sos.viranomaisia ja lapsen vanhempia. Joskus biovanhemmat ovat todella hankalia ja uhkaavia, eivätkä he huostaanoton kriisissään meinaa tajuta, ettei sijaisperhe ole tehnyt päätöstä lapsen huostaanotosta. Sen tekee sosiaalityöntekijät.
Minä saan n. 80 euroa/vrk 'palkkaa', johon sisältyy kulukorvaus, eli itse palkka on todella pieni. Vastuu on rajaton, eikä työaikoja ole. Palkka maksetaan vain niiltä ajoilta, jolloin lainalapsi on meillä, joten tulot eivät ole säännöllisiä. Tervetuloa kadehtijoiden kerhoon!Häh? Tuohon tekee kahdesta lapsesta melkein 5000 euroa kuussa? Ymmärsinkö oikein?
MInusta sinun kannattaisi nyt todella äkkiä kaivaa peruskoulun alaluokkien matikankirjat esiin ja opiskella niitä.
80 euroa päivässä on 2 400 euroa kuussa. Ei sitä kahdella kerrota, jos tulee kaksi hoitolasta. Summa muodostuu hoitopalkkiosta, kulukorvauksesta ja käynnistämispalkkiosta.
http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kuntainfo-perhehoidon-palkkio…
Koulutustaso? 2400€ on aika hyvin, jos ei ole kovin kummaa koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla joku katkera sijaislapsi valitti, kun ei ollut saanut sijaisvanhemmiltaan lainkaan perintöä!
Näin sekaisin ja kiittämättömiä voivat olla.
Perintö meni tietty omille lapsille.
Sori vaan. Uskon ennemmin sijaislasta. Hänellä varmaan riittäisi paljon kerrottavaa siitä, miltä tuntuu kasvaa "melkein" perheenjäsenen asemassa jossain, jossa häntä käytetään vain rahastuksen välineenä.
Mut saahan se lapsi niiltä biovanhemmiltaan perinnön. Harvoin sitä toki on paljoa, koska porukat ovat dokanneet tai tykittäneet suoneen sen kaiken rahan. Mutta sekös vasta oliskin epäreilua, että sijoitetut lapset saisi - sen lisäksi, että saivat turvatun lapsuuden ja pelastuksen paskoista elinolosuhteista - myös tuplaperinnön sekä bio- että sijaisvanhemmilta!
Hmm... jos todellakin tuntuu siltä, ettei ole sijaislapselle mitään annettavaa, ei varmaan kannata ottaa sijaislasta? Ja jos nyt perintöasiat kaihertaa niin eiköhän ne sijaisvanhemmat voi tehdä vaikka testamenttia tämän lapsen hyväksi, jolloin biolapset saavat omat lakiosuutensa ja sijaislapsi kuitenkin huomioidaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä maksettiin omakotitalo, rotu koirat ja niiden vaatteet, sekä yrityksen pohja. Meihin ei kulutettu kk enempää kuin 30-40e joka kattoi eines ruuat kahdelta ja halpahallin kuteet kerran vuodessa. Huoneessa piti istua ilman mölytoosia. Joulut vietimme yhdessä. Aina kuuli kuinka sijaislapsia ollaan. Olimme raskaita ja äippä sai burnoutin. Ja kustannetun etelän loman perheelleen. Todellisuudessa emme edes puhuneet äidille kuin pääsenkö ulos tai kiitos ruuasta.
Valitettavasti sijaislasten kokemukset kuulostavat tältä. Jotenkin vielä ymmärrän sen, että kunnon korvauksilla pyritään juuri ehkäisemään tätä, mutta valitettavasti se ahneus on pohjatonta ja hädänalaisia lapsia käytetään juuri härskisti siihen, että "omalle" perheelle saadaan parempi elintaso. Sijoituslapset eivät sisälly oman perheen "konseptiin", kuten täällä monesti on tullut esiin. Heillä ei ole juridisesti lapsen asemaa (perintöoikeus) ja toisenluokan kansalaisuus perheessä tulee jatkuvasti esiin puheissa ja teoissa. Sikäli en ymmärrä vielä sitten marinaa sijaislasten vanhemmilta korvauksen pienuudesta ja "työn" raskaudesta.
Tässä yhteiskunnassa kaltoinkohdellut ja huono-osaiset lapset ovat olleet aina lähellä sydäntä siitä lähtien kun näin dokumentit "Kuttulasta". Silloin tuli ikävällä tavalla esiin, että sellaisten lasten, jotka epäonnekseen syntyvät huonoihin oloihin, kärsimys ei valitettavasti pääty siihen kun heidät huostaanotetaan, eikä kukaan ulkopuolinen osaa olla tarpeeksi rakastava vanhempi kuin se oma biologinen, vaan väärinkäytösten vaara on suuri.
Se sijaislapsen juridinen asema ja perintöoikeus ei nyt meillä ainakaan ole ongelma. Meille on tulossa biologiselta suvulta miljoonaperintö, mutta vasta kahden vanhemman sukupolven kuoltua. Eli se on siis joskus vanhuusiässä, ei vaikuta juurikaan tähän päivään. Mitä nyt biovanhemmat antavat sen verran rahaa vuosittain ettei lahjaveron raja kuitenkaan ylity. Suomessa siis ei siijoiteta ainoastaan köyhien lapsia.
entinen sijoitettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä maksettiin omakotitalo, rotu koirat ja niiden vaatteet, sekä yrityksen pohja. Meihin ei kulutettu kk enempää kuin 30-40e joka kattoi eines ruuat kahdelta ja halpahallin kuteet kerran vuodessa. Huoneessa piti istua ilman mölytoosia. Joulut vietimme yhdessä. Aina kuuli kuinka sijaislapsia ollaan. Olimme raskaita ja äippä sai burnoutin. Ja kustannetun etelän loman perheelleen. Todellisuudessa emme edes puhuneet äidille kuin pääsenkö ulos tai kiitos ruuasta.
Valitettavasti sijaislasten kokemukset kuulostavat tältä. Jotenkin vielä ymmärrän sen, että kunnon korvauksilla pyritään juuri ehkäisemään tätä, mutta valitettavasti se ahneus on pohjatonta ja hädänalaisia lapsia käytetään juuri härskisti siihen, että "omalle" perheelle saadaan parempi elintaso. Sijoituslapset eivät sisälly oman perheen "konseptiin", kuten täällä monesti on tullut esiin. Heillä ei ole juridisesti lapsen asemaa (perintöoikeus) ja toisenluokan kansalaisuus perheessä tulee jatkuvasti esiin puheissa ja teoissa. Sikäli en ymmärrä vielä sitten marinaa sijaislasten vanhemmilta korvauksen pienuudesta ja "työn" raskaudesta.
Tässä yhteiskunnassa kaltoinkohdellut ja huono-osaiset lapset ovat olleet aina lähellä sydäntä siitä lähtien kun näin dokumentit "Kuttulasta". Silloin tuli ikävällä tavalla esiin, että sellaisten lasten, jotka epäonnekseen syntyvät huonoihin oloihin, kärsimys ei valitettavasti pääty siihen kun heidät huostaanotetaan, eikä kukaan ulkopuolinen osaa olla tarpeeksi rakastava vanhempi kuin se oma biologinen, vaan väärinkäytösten vaara on suuri.
Se sijaislapsen juridinen asema ja perintöoikeus ei nyt meillä ainakaan ole ongelma. Meille on tulossa biologiselta suvulta miljoonaperintö, mutta vasta kahden vanhemman sukupolven kuoltua. Eli se on siis joskus vanhuusiässä, ei vaikuta juurikaan tähän päivään. Mitä nyt biovanhemmat antavat sen verran rahaa vuosittain ettei lahjaveron raja kuitenkaan ylity. Suomessa siis ei siijoiteta ainoastaan köyhien lapsia.
Tavallisempi tarina on kuitenkin se, että sijoitettu lapsi on köyhistä oloista ja sijaisperheenä toimiva alempaa keskiluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ymmärrä, miksi joku alkoi vertailla tässä ketjussa (biologisen?) erityislapsen ja sijaislapsen hoitokustannuksia/tukia.
-Se, että päätät hankkia lapsen, on ihan oma päätöksesi ja olet siitä myös vastuussa ja tiedät vallan hyvin hankkiutuessasi paksuks, että lapsi voi olla vammainen. Olisit onnellinen, että tässä maassa saa ylipäätään mitään tukia ja apua erityislapsen kasvatukseen. Joissain maissa erityislapsia tapetaan, kun yhteiskunta ei turvaa näiden elämää.
-Se, että päätät huolehtia jonkun toisen lapsesta, on jo lähtökohtaisesti palkitsemisen arvoinen juttu. Saati sitten vaikeista olosuhteista tulevien lasten huolehtiminen. Ja usein myös nämä sijoitetut lapset voivat olla erityislapsia. Eli kaksinkertainen taakka ja vastuu. Sijoitus on aina viimeinen päätös ja hätäkeino turvata lapsen kehitys ja hyvinvointi. Aina ei kaikki lapset pääse elämään prinsessaelämää ja saa täyttä rakkautta - sijaisvanhemmiltakaan. Kyllä se päätös sijoituksesta on aina katsottu LAPSEN kannalta paremmaksi vaihtoehdoksi, kuin pahoinpitelevän/mielenterveysongelmaisen/fyysisesti tosi sairaan/päihdeongelmaisen aikuisen luona asuminen. Joskus vaan valitettavasti pitää valita se pienempi kahdesta pahasta.
-Sijaisperheeksi ilmoittautuessa voi ja pitää kertoa, minkälaisen lapsen kanssa on valmis työskentelemään. Eli sijaisperheetkin voivat ilmoittaa, että eivät halua ottaa vastaan erityislasta. Ja ylipäätään sijaisperheeksi tekeytyminen on oma vastuu ja päätös. Ei kukaan siihen pakota. Eli jos sulla on sijaislapsi, jolla on erityisvaikeuksia - se on voivoi. Kyllä siitä erityislapsen kuluista saa korvauksen sossusta/kelalta ihan yhtälailla kuin jos sen olisi biologinen erityislapsesi.
Hyvin sanottu muuten, mutta ei sitä sijoitetun lapsen mahdollista vammaa tai erityisyyttä aina tiedetä sijoitusvaiheessa.
Niin. Siksi mä sanoinkin, että sijaisvanhemmaksi ryhtyessä ottaa suuren vastuun ja pitäisi tietää kaikki riskit. Ei siihen kukaan pakota ja sijaisperheitä koulutetaan ja valmistellaan tehtäväänsä. Toki ymmärrä, että osa sijaisvanhemmista on kauheita jeesustelijoita, jotka ryhtyvät hommaan vaan uskonnollisesta "kutsumuksesta" ja ovat sitten pettyneitä, kun kaikki ei mennytkään niin kun strömsöössä. Mutta se riski, että saako sijaisperhe normaalin vai erityislapsen, koske ihan yhtälailla biologistakin vanhemmuutta. Ei voi aina tietää. Eli turhaan sijaisvanhempana urputtaa siitä erityislapsesta, koska saa kuitenkin kaikki tuet, huollon ja palvelut, jotka saisi biologisenkin erityislapsen kohdalla. En ymmärrä, mikä mättää? Sanoinhan myös, että sijaisvanhemmaksi ryhtyminen on palkitsemisen arvoinen juttu ja sijoitetun erityislapsen vastaanottaminen on sitäkin haasteellisempi ja kunnioitettavampi. Kommenttini ei siis millään tavalla ollut tarkoitus mitätöidä tai vähätellä sijaisvanhemman asemaa, jolla on erityislapsi. Olen pahoillani, jos ryhdyit hyvää hyvyyttäsi sijaisvanhemmaksi ja jouduiy pettymään saatuasi erityislapsen. Sellaista se elämä on. Varmista, että saat kaikki tuet ja palvelut, jotka sinulle ja sijaislapsellesi kuuluu.
entinen sijoitettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä maksettiin omakotitalo, rotu koirat ja niiden vaatteet, sekä yrityksen pohja. Meihin ei kulutettu kk enempää kuin 30-40e joka kattoi eines ruuat kahdelta ja halpahallin kuteet kerran vuodessa. Huoneessa piti istua ilman mölytoosia. Joulut vietimme yhdessä. Aina kuuli kuinka sijaislapsia ollaan. Olimme raskaita ja äippä sai burnoutin. Ja kustannetun etelän loman perheelleen. Todellisuudessa emme edes puhuneet äidille kuin pääsenkö ulos tai kiitos ruuasta.
Valitettavasti sijaislasten kokemukset kuulostavat tältä. Jotenkin vielä ymmärrän sen, että kunnon korvauksilla pyritään juuri ehkäisemään tätä, mutta valitettavasti se ahneus on pohjatonta ja hädänalaisia lapsia käytetään juuri härskisti siihen, että "omalle" perheelle saadaan parempi elintaso. Sijoituslapset eivät sisälly oman perheen "konseptiin", kuten täällä monesti on tullut esiin. Heillä ei ole juridisesti lapsen asemaa (perintöoikeus) ja toisenluokan kansalaisuus perheessä tulee jatkuvasti esiin puheissa ja teoissa. Sikäli en ymmärrä vielä sitten marinaa sijaislasten vanhemmilta korvauksen pienuudesta ja "työn" raskaudesta.
Tässä yhteiskunnassa kaltoinkohdellut ja huono-osaiset lapset ovat olleet aina lähellä sydäntä siitä lähtien kun näin dokumentit "Kuttulasta". Silloin tuli ikävällä tavalla esiin, että sellaisten lasten, jotka epäonnekseen syntyvät huonoihin oloihin, kärsimys ei valitettavasti pääty siihen kun heidät huostaanotetaan, eikä kukaan ulkopuolinen osaa olla tarpeeksi rakastava vanhempi kuin se oma biologinen, vaan väärinkäytösten vaara on suuri.
Se sijaislapsen juridinen asema ja perintöoikeus ei nyt meillä ainakaan ole ongelma. Meille on tulossa biologiselta suvulta miljoonaperintö, mutta vasta kahden vanhemman sukupolven kuoltua. Eli se on siis joskus vanhuusiässä, ei vaikuta juurikaan tähän päivään. Mitä nyt biovanhemmat antavat sen verran rahaa vuosittain ettei lahjaveron raja kuitenkaan ylity. Suomessa siis ei siijoiteta ainoastaan köyhien lapsia.
Ja jos sijaislapsi saa sijoituksen aikana perinnön, sillä jatetaan ensisijassa sijoitetun lapsen elinkustannukset sijoituksen ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla joku katkera sijaislapsi valitti, kun ei ollut saanut sijaisvanhemmiltaan lainkaan perintöä!
Näin sekaisin ja kiittämättömiä voivat olla.
Perintö meni tietty omille lapsille.
Sori vaan. Uskon ennemmin sijaislasta. Hänellä varmaan riittäisi paljon kerrottavaa siitä, miltä tuntuu kasvaa "melkein" perheenjäsenen asemassa jossain, jossa häntä käytetään vain rahastuksen välineenä.
Mut saahan se lapsi niiltä biovanhemmiltaan perinnön. Harvoin sitä toki on paljoa, koska porukat ovat dokanneet tai tykittäneet suoneen sen kaiken rahan. Mutta sekös vasta oliskin epäreilua, että sijoitetut lapset saisi - sen lisäksi, että saivat turvatun lapsuuden ja pelastuksen paskoista elinolosuhteista - myös tuplaperinnön sekä bio- että sijaisvanhemmilta!
Hmm... jos todellakin tuntuu siltä, ettei ole sijaislapselle mitään annettavaa, ei varmaan kannata ottaa sijaislasta? Ja jos nyt perintöasiat kaihertaa niin eiköhän ne sijaisvanhemmat voi tehdä vaikka testamenttia tämän lapsen hyväksi, jolloin biolapset saavat omat lakiosuutensa ja sijaislapsi kuitenkin huomioidaan?
Tässä taas tullaan siihen ongelmaan, että on olemassa eripituisia ja erilaisia sijoituksia. Jotkut sijaisperheet toimivat kriisiperheinä, jotka saattavat ottaa vastaan kiireellisesti, mutta melko lyhyeksi aikaa lapsen. Ja sijoitettuja lapsia voi olla useampia, eri aikoina tai samaan aikaan. On lapsia, jotka viettävät aikansa sijaisperheessä vain vajaa vuoden tai sitten useita vuosia aikuisuuteen asti. Joskus ne lapset totta tosiaan palautetaan asumaan biovanhemman luo, kun katsotaan, että vanhempi on taas kykenevä turvaamaan lapsen hyvinvoinnin (tai ihan mistä vaan mielipuolisesta syystä).
Siksi olisikin ihan älytöntä, että lapsi, joka on ollut sijaisperheessä joskus 5-vuotiaana vuoden päivät, saisi sitten vuosikymmenien päästä perinnön sijaisvanhemmilta. Ja ota huomioon, että on paljon biovanhempia (ja bioisovanhempia), joilla on paljon varallisuutta. Ei ne sosiaaliset ongelmat katso rahan määrää. Mielenterveys- ja päihdeongelmat voivat koitua kenen tahansa kohtaloksi. Eli kyllä ne biolapsetkin saavat perintöä. Ja monet sijaisvanhempien omat lapset saattavat elää ihan yhtälailla kurinalaisesti ilman sen kummempaa hemmottelua. Ja sijoituslapsien hyysääminen on aina pois perheen omilta lapsilta, joten rahallinen hemmottelu on pieni lohtu siitä, että lapsi jää vaille omien vanhempien huoniota, kun vanhemmat painivat häiriintyneen sijaislapsen kanssa päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
entinen sijoitettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä maksettiin omakotitalo, rotu koirat ja niiden vaatteet, sekä yrityksen pohja. Meihin ei kulutettu kk enempää kuin 30-40e joka kattoi eines ruuat kahdelta ja halpahallin kuteet kerran vuodessa. Huoneessa piti istua ilman mölytoosia. Joulut vietimme yhdessä. Aina kuuli kuinka sijaislapsia ollaan. Olimme raskaita ja äippä sai burnoutin. Ja kustannetun etelän loman perheelleen. Todellisuudessa emme edes puhuneet äidille kuin pääsenkö ulos tai kiitos ruuasta.
Valitettavasti sijaislasten kokemukset kuulostavat tältä. Jotenkin vielä ymmärrän sen, että kunnon korvauksilla pyritään juuri ehkäisemään tätä, mutta valitettavasti se ahneus on pohjatonta ja hädänalaisia lapsia käytetään juuri härskisti siihen, että "omalle" perheelle saadaan parempi elintaso. Sijoituslapset eivät sisälly oman perheen "konseptiin", kuten täällä monesti on tullut esiin. Heillä ei ole juridisesti lapsen asemaa (perintöoikeus) ja toisenluokan kansalaisuus perheessä tulee jatkuvasti esiin puheissa ja teoissa. Sikäli en ymmärrä vielä sitten marinaa sijaislasten vanhemmilta korvauksen pienuudesta ja "työn" raskaudesta.
Tässä yhteiskunnassa kaltoinkohdellut ja huono-osaiset lapset ovat olleet aina lähellä sydäntä siitä lähtien kun näin dokumentit "Kuttulasta". Silloin tuli ikävällä tavalla esiin, että sellaisten lasten, jotka epäonnekseen syntyvät huonoihin oloihin, kärsimys ei valitettavasti pääty siihen kun heidät huostaanotetaan, eikä kukaan ulkopuolinen osaa olla tarpeeksi rakastava vanhempi kuin se oma biologinen, vaan väärinkäytösten vaara on suuri.
Se sijaislapsen juridinen asema ja perintöoikeus ei nyt meillä ainakaan ole ongelma. Meille on tulossa biologiselta suvulta miljoonaperintö, mutta vasta kahden vanhemman sukupolven kuoltua. Eli se on siis joskus vanhuusiässä, ei vaikuta juurikaan tähän päivään. Mitä nyt biovanhemmat antavat sen verran rahaa vuosittain ettei lahjaveron raja kuitenkaan ylity. Suomessa siis ei siijoiteta ainoastaan köyhien lapsia.
Ja jos sijaislapsi saa sijoituksen aikana perinnön, sillä jatetaan ensisijassa sijoitetun lapsen elinkustannukset sijoituksen ajaksi.
Siis oikeesti? Valtiohan saa miljoonia vuosittain siksi kun perillisiä ei ole? Mitä kummaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunnia adoptioperheille. Ei sijaisvanhemmille. Heitä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta halveksun. Rahastavat ja valmiina pesemään kädet paskasta. Ulos talosta ennen kuin on oikeutettu perilliseksi. Häijyjä kulissin pyörittäjiä, jossa on meidän lapset ja pahat sijaisäpärät.Voi selitellä omaa olemistaan, koska nämä kamalat lapset. Ja suku ja lähipiiri pitää pyhimyksenä. Lapset saavat kohtuuttomia rangaistuksia jotka mitataan tunneissa ja päivissä. Hyi. Adoptio lapset kokevatkin olevansa perheen omia. Se on aitoa rakkautta.
Nyt on mennyt joltakin pahasti puurot ja vellit sekaisin :)
Sijoitettu lapsi on sijaisperheessä hoidossa. Hän ei ole sijaisperheen biolapsi, eikä adoptoitu perheeseen. Hän ei peri sijaisvanhempiaan, vaan perii tietysti omat biovanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko saat? Jos tämänkin rahan kohdentaisi kunnolliseen perheen auttamistyöhön niin... Tukiperheet yhtä puppua ja, ollaan kohdattu kaikenlaisia jotka itse hyötyisivät "avusta".
Ja nyt kiillottamaan sädekehää siitä, saatana.
Voi idiootti. Siinä taas puhutaan asioista joista ei tiedetä mitään.
Ollaan oltu tukiperheena vuosia ja niin paljon saatu kiitosta itse tuettavalta perheeltä. Nämä (ainakin meillä) on perheitä joilla ei ole itsellä tukiverkostoa ja ovat itse hakeneet ja jonottaneet tukiperhettä vuosia. Nämä tahtoo olla myös pienituloisia perheitä.
Kun meille tulee tukiperhe lapsia, tehdään monesti asioita joita he ei kotona tee/ harrasta. Kun kylpylässä käydään, käydään aina myös siellä syömässä/ jäätelöllä joka on meidän perheen tapa. Ei näihin edes riitä tuo maksettava 21€/vrk. Tai kun käydään markkinoilla ja vedetään narua, ostetaan ilmapallo, pyöritetään onnenpyörää, syödään makkarat ja metrilakua. Nämä on lapsille niitä asioita joita se muistaa lopun elämää. Ei näiden arvoksi lasketa 21/vrk. Me tukiperheet muistetaan lasten syntymäpäivät ja joulut. Me ostetaan kivoja juttuja myös tuettaville kun käydään kaupassa, ei tätä työtä rahantakia tehdä.
Täytyy olla melko sielultaan köyhä joka tässä asiassa katsoo vain tuota nimelliskorvausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
entinen sijoitettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä maksettiin omakotitalo, rotu koirat ja niiden vaatteet, sekä yrityksen pohja. Meihin ei kulutettu kk enempää kuin 30-40e joka kattoi eines ruuat kahdelta ja halpahallin kuteet kerran vuodessa. Huoneessa piti istua ilman mölytoosia. Joulut vietimme yhdessä. Aina kuuli kuinka sijaislapsia ollaan. Olimme raskaita ja äippä sai burnoutin. Ja kustannetun etelän loman perheelleen. Todellisuudessa emme edes puhuneet äidille kuin pääsenkö ulos tai kiitos ruuasta.
Valitettavasti sijaislasten kokemukset kuulostavat tältä. Jotenkin vielä ymmärrän sen, että kunnon korvauksilla pyritään juuri ehkäisemään tätä, mutta valitettavasti se ahneus on pohjatonta ja hädänalaisia lapsia käytetään juuri härskisti siihen, että "omalle" perheelle saadaan parempi elintaso. Sijoituslapset eivät sisälly oman perheen "konseptiin", kuten täällä monesti on tullut esiin. Heillä ei ole juridisesti lapsen asemaa (perintöoikeus) ja toisenluokan kansalaisuus perheessä tulee jatkuvasti esiin puheissa ja teoissa. Sikäli en ymmärrä vielä sitten marinaa sijaislasten vanhemmilta korvauksen pienuudesta ja "työn" raskaudesta.
Tässä yhteiskunnassa kaltoinkohdellut ja huono-osaiset lapset ovat olleet aina lähellä sydäntä siitä lähtien kun näin dokumentit "Kuttulasta". Silloin tuli ikävällä tavalla esiin, että sellaisten lasten, jotka epäonnekseen syntyvät huonoihin oloihin, kärsimys ei valitettavasti pääty siihen kun heidät huostaanotetaan, eikä kukaan ulkopuolinen osaa olla tarpeeksi rakastava vanhempi kuin se oma biologinen, vaan väärinkäytösten vaara on suuri.
Se sijaislapsen juridinen asema ja perintöoikeus ei nyt meillä ainakaan ole ongelma. Meille on tulossa biologiselta suvulta miljoonaperintö, mutta vasta kahden vanhemman sukupolven kuoltua. Eli se on siis joskus vanhuusiässä, ei vaikuta juurikaan tähän päivään. Mitä nyt biovanhemmat antavat sen verran rahaa vuosittain ettei lahjaveron raja kuitenkaan ylity. Suomessa siis ei siijoiteta ainoastaan köyhien lapsia.
Ja jos sijaislapsi saa sijoituksen aikana perinnön, sillä jatetaan ensisijassa sijoitetun lapsen elinkustannukset sijoituksen ajaksi.
Siis oikeesti? Valtiohan saa miljoonia vuosittain siksi kun perillisiä ei ole? Mitä kummaa?
Tämä ei pidä paikkaansa. Sijoitetuilla lapsilla on edunvalvoja, joka katsoo, ettei sijaisvanhemmat tai kukaan pääse käsiksi lapselle osoitettuun varallisuuteen. Laki määrittelee tähän tietyt toimintamallit, miten toimitaan. Ei kukaan voi käyttää lapselle määräytynyttä perintöä mielivaltaisesti. Sijoitetun lapsen "elinkustannukset sijoituksen aikana" tulee ihan normisti sossusta ja kelasta. Sitten kun lapsi on 17v, lapsen tilillä oleva varallisuus voi vaikuttaa asumislisään, opintotukeen yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnia adoptioperheille. Ei sijaisvanhemmille. Heitä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta halveksun. Rahastavat ja valmiina pesemään kädet paskasta. Ulos talosta ennen kuin on oikeutettu perilliseksi. Häijyjä kulissin pyörittäjiä, jossa on meidän lapset ja pahat sijaisäpärät.Voi selitellä omaa olemistaan, koska nämä kamalat lapset. Ja suku ja lähipiiri pitää pyhimyksenä. Lapset saavat kohtuuttomia rangaistuksia jotka mitataan tunneissa ja päivissä. Hyi. Adoptio lapset kokevatkin olevansa perheen omia. Se on aitoa rakkautta.
Nyt on mennyt joltakin pahasti puurot ja vellit sekaisin :)
Sijoitettu lapsi on sijaisperheessä hoidossa. Hän ei ole sijaisperheen biolapsi, eikä adoptoitu perheeseen. Hän ei peri sijaisvanhempiaan, vaan perii tietysti omat biovanhempansa.
Tämä on vähän sama kuin olettaisi että lastenkodin työntekijä jakaisi perintönsä lastenkodin kaikille työuransa aikana kohtaamille lapsille. 😂
Kaikkea sitä ihmiset kuvitteleekin. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla joku katkera sijaislapsi valitti, kun ei ollut saanut sijaisvanhemmiltaan lainkaan perintöä!
Näin sekaisin ja kiittämättömiä voivat olla.
Perintö meni tietty omille lapsille.
Sori vaan. Uskon ennemmin sijaislasta. Hänellä varmaan riittäisi paljon kerrottavaa siitä, miltä tuntuu kasvaa "melkein" perheenjäsenen asemassa jossain, jossa häntä käytetään vain rahastuksen välineenä.
Mut saahan se lapsi niiltä biovanhemmiltaan perinnön. Harvoin sitä toki on paljoa, koska porukat ovat dokanneet tai tykittäneet suoneen sen kaiken rahan. Mutta sekös vasta oliskin epäreilua, että sijoitetut lapset saisi - sen lisäksi, että saivat turvatun lapsuuden ja pelastuksen paskoista elinolosuhteista - myös tuplaperinnön sekä bio- että sijaisvanhemmilta!
Hmm... jos todellakin tuntuu siltä, ettei ole sijaislapselle mitään annettavaa, ei varmaan kannata ottaa sijaislasta? Ja jos nyt perintöasiat kaihertaa niin eiköhän ne sijaisvanhemmat voi tehdä vaikka testamenttia tämän lapsen hyväksi, jolloin biolapset saavat omat lakiosuutensa ja sijaislapsi kuitenkin huomioidaan?
Tässä taas tullaan siihen ongelmaan, että on olemassa eripituisia ja erilaisia sijoituksia. Jotkut sijaisperheet toimivat kriisiperheinä, jotka saattavat ottaa vastaan kiireellisesti, mutta melko lyhyeksi aikaa lapsen. Ja sijoitettuja lapsia voi olla useampia, eri aikoina tai samaan aikaan. On lapsia, jotka viettävät aikansa sijaisperheessä vain vajaa vuoden tai sitten useita vuosia aikuisuuteen asti. Joskus ne lapset totta tosiaan palautetaan asumaan biovanhemman luo, kun katsotaan, että vanhempi on taas kykenevä turvaamaan lapsen hyvinvoinnin (tai ihan mistä vaan mielipuolisesta syystä).
Siksi olisikin ihan älytöntä, että lapsi, joka on ollut sijaisperheessä joskus 5-vuotiaana vuoden päivät, saisi sitten vuosikymmenien päästä perinnön sijaisvanhemmilta. Ja ota huomioon, että on paljon biovanhempia (ja bioisovanhempia), joilla on paljon varallisuutta. Ei ne sosiaaliset ongelmat katso rahan määrää. Mielenterveys- ja päihdeongelmat voivat koitua kenen tahansa kohtaloksi. Eli kyllä ne biolapsetkin saavat perintöä. Ja monet sijaisvanhempien omat lapset saattavat elää ihan yhtälailla kurinalaisesti ilman sen kummempaa hemmottelua. Ja sijoituslapsien hyysääminen on aina pois perheen omilta lapsilta, joten rahallinen hemmottelu on pieni lohtu siitä, että lapsi jää vaille omien vanhempien huoniota, kun vanhemmat painivat häiriintyneen sijaislapsen kanssa päivästä toiseen.
Kuten jo moni on maininnut, ei kenenkään ole pakko ryhtyä sijariksi. Jos tuntuu ettei rakkautta ja jaksamista riitä sille ylityöllistävälle kirotulle kakaralle niin muitakin vaihtoehtoja lienee.
Mielenterveysongelmia on monenlaisia ja monentasoisia eikä kaikki koidu kohtaloksi. Lääkkeitä, terapiaa, ymym. arjen hallinnan taitoja löytyy ihan vaikka jos mistä.
Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
entinen sijoitettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä maksettiin omakotitalo, rotu koirat ja niiden vaatteet, sekä yrityksen pohja. Meihin ei kulutettu kk enempää kuin 30-40e joka kattoi eines ruuat kahdelta ja halpahallin kuteet kerran vuodessa. Huoneessa piti istua ilman mölytoosia. Joulut vietimme yhdessä. Aina kuuli kuinka sijaislapsia ollaan. Olimme raskaita ja äippä sai burnoutin. Ja kustannetun etelän loman perheelleen. Todellisuudessa emme edes puhuneet äidille kuin pääsenkö ulos tai kiitos ruuasta.
Valitettavasti sijaislasten kokemukset kuulostavat tältä. Jotenkin vielä ymmärrän sen, että kunnon korvauksilla pyritään juuri ehkäisemään tätä, mutta valitettavasti se ahneus on pohjatonta ja hädänalaisia lapsia käytetään juuri härskisti siihen, että "omalle" perheelle saadaan parempi elintaso. Sijoituslapset eivät sisälly oman perheen "konseptiin", kuten täällä monesti on tullut esiin. Heillä ei ole juridisesti lapsen asemaa (perintöoikeus) ja toisenluokan kansalaisuus perheessä tulee jatkuvasti esiin puheissa ja teoissa. Sikäli en ymmärrä vielä sitten marinaa sijaislasten vanhemmilta korvauksen pienuudesta ja "työn" raskaudesta.
Tässä yhteiskunnassa kaltoinkohdellut ja huono-osaiset lapset ovat olleet aina lähellä sydäntä siitä lähtien kun näin dokumentit "Kuttulasta". Silloin tuli ikävällä tavalla esiin, että sellaisten lasten, jotka epäonnekseen syntyvät huonoihin oloihin, kärsimys ei valitettavasti pääty siihen kun heidät huostaanotetaan, eikä kukaan ulkopuolinen osaa olla tarpeeksi rakastava vanhempi kuin se oma biologinen, vaan väärinkäytösten vaara on suuri.
Se sijaislapsen juridinen asema ja perintöoikeus ei nyt meillä ainakaan ole ongelma. Meille on tulossa biologiselta suvulta miljoonaperintö, mutta vasta kahden vanhemman sukupolven kuoltua. Eli se on siis joskus vanhuusiässä, ei vaikuta juurikaan tähän päivään. Mitä nyt biovanhemmat antavat sen verran rahaa vuosittain ettei lahjaveron raja kuitenkaan ylity. Suomessa siis ei siijoiteta ainoastaan köyhien lapsia.
Ja jos sijaislapsi saa sijoituksen aikana perinnön, sillä jatetaan ensisijassa sijoitetun lapsen elinkustannukset sijoituksen ajaksi.
Siis oikeesti? Valtiohan saa miljoonia vuosittain siksi kun perillisiä ei ole? Mitä kummaa?
Tämä ei pidä paikkaansa. Sijoitetuilla lapsilla on edunvalvoja, joka katsoo, ettei sijaisvanhemmat tai kukaan pääse käsiksi lapselle osoitettuun varallisuuteen. Laki määrittelee tähän tietyt toimintamallit, miten toimitaan. Ei kukaan voi käyttää lapselle määräytynyttä perintöä mielivaltaisesti. Sijoitetun lapsen "elinkustannukset sijoituksen aikana" tulee ihan normisti sossusta ja kelasta. Sitten kun lapsi on 17v, lapsen tilillä oleva varallisuus voi vaikuttaa asumislisään, opintotukeen yms.
Kyllä pitää paikkansa. Näin ilmoitti minulle sossutäti. Sosiaalitoimisto perustaa sijoitetulle lapselle myös oman pankkitilin johon kunta voi säästää osan lapsilisästä ja johon kunta yrittää saada perinnön maksettavaksi. Tätähän voi myös kiertää jos lapsella on ainoastaan biovanhemman käytettäväksi perustettu tili jonka lapsi saa käytettäväksi vasta täysikäisenä. Ja jos esim biovanhempi nimeää pankin lapsen edunvalvojaksi täysikään saakka. Vanhemmalla saattaa esim olla kiinteistöjä joihin on tehnyt testamentissaan pankin lapsen edunvalvojaksi esim siinä tilanteessa kun on ottanut asuntolainaa. Mutta kyllä sossu yrittää aina hyötyä rahallisesti sijaislapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonko saat? Jos tämänkin rahan kohdentaisi kunnolliseen perheen auttamistyöhön niin... Tukiperheet yhtä puppua ja, ollaan kohdattu kaikenlaisia jotka itse hyötyisivät "avusta".
Ja nyt kiillottamaan sädekehää siitä, saatana.
Voi idiootti. Siinä taas puhutaan asioista joista ei tiedetä mitään.
Ollaan oltu tukiperheena vuosia ja niin paljon saatu kiitosta itse tuettavalta perheeltä. Nämä (ainakin meillä) on perheitä joilla ei ole itsellä tukiverkostoa ja ovat itse hakeneet ja jonottaneet tukiperhettä vuosia. Nämä tahtoo olla myös pienituloisia perheitä.
Kun meille tulee tukiperhe lapsia, tehdään monesti asioita joita he ei kotona tee/ harrasta. Kun kylpylässä käydään, käydään aina myös siellä syömässä/ jäätelöllä joka on meidän perheen tapa. Ei näihin edes riitä tuo maksettava 21€/vrk. Tai kun käydään markkinoilla ja vedetään narua, ostetaan ilmapallo, pyöritetään onnenpyörää, syödään makkarat ja metrilakua. Nämä on lapsille niitä asioita joita se muistaa lopun elämää. Ei näiden arvoksi lasketa 21/vrk. Me tukiperheet muistetaan lasten syntymäpäivät ja joulut. Me ostetaan kivoja juttuja myös tuettaville kun käydään kaupassa, ei tätä työtä rahantakia tehdä.
Täytyy olla melko sielultaan köyhä joka tässä asiassa katsoo vain tuota nimelliskorvausta.
Kuulostatte mukavilta tukijoilta:)
Noh, meillä homma kaatui viimeistään siihen kun 6-vuotiaani soitti tukiperheestä ääni väristen haluten heti kotiin koska paha olla. Kertoi että "äiskä" oli sanonut että nyt jos soitat ja menet kotiin niin takaisin ei tarvitse enää tulla. Perheessä sääntölista taisi olla kilometrin pituinen, ahtaat tilat, lapsellani joku onneton patjanriekale vetoisella lattialla sekaisessa törkyisessä huoneessa, ei suostuttu ymmärtämään että lapseni on herkkis, ei tehty lapsen oloa mukavaksi, ei ollut mitään tekemistä (tv auki koko päivän, siinä se "virike")ja pääsyy rahan lisäksi "tuettavaan" oli se että "meidän lapsi on niin yksinäinen ja tarvitsee kaverin".
Sen vuoksi se saatana.
Enkä ole sielultani köyhä josko rikaskaan -mitä nyt pienessä ilkeässä mielessäni ajattelen omat ajatukseni:)
Neljä vuotta odotettiin tukiperhettä kuin herran enkeliä.
Enää en Suomen valtiolta apua pyytele kuin siinä tapauksessa että kuolen.
Lisäyksenä : Perkele.
Turha tota henkilökohtaisesti on ottaa.
Ikävä kyllä on olemassa niitä ihmisiä jotka ovat kateellisia ihan kaikesta.. ihan vähän aikaa sitten tällä av palstalla taivasteltiin ja kauhisteltiin asfalttimiesten palkkoja..
Itse olen lentoemäntä, ja saan jatkuvasti kuulla kuinka ylipalkattu kahvinkaataja olen... helppoa työtä kuulema pienillä työtuntimäärillä.. mutta ei kateellisille tule mieleen se että olen tässäkin kuussa 12 vuorokautta pois kotoa + muut normi edestakaiset lennot, vaikka palkka on keskiluokkaa, olen todella paljon pois kotoa, joten siihen nähden korvaus on mielestäni kohtuullinen. Mutta tätähän ei kukaan ota huomion, kun kuitenkin saan liikaa palkkaa.
Sinä ap teet arvokasta ja hyvää työtä, älä anna kateellisten panettelun mennä tunteisiin. Kaikkea hyvää sinulle!!!
No se on sama juttu adoptioperheissäkin. Kaverini oli adoptoitu, samoin hänen siskonsa. Perheessä oli pari biologistakin poikaa. Sisko teki itsemurhan aikuisiässä ja kaverini masentui ja rupesi myymään seksiä. Kaverini mukaan hän ja hänen adoptiosiskonsa oli perheessä ala-kastia, heitä ei rakastettu. Koko biologinen perhe piti adoptiolapsia pilkkanaan.