Olen sijaisäiti. Miksi jatkuvasti vihjaillaan, että on törkeää, kun minulle maksetaan niin paljon??

Vierailija kirjoitti:

Paljonko saat? Jos tämänkin rahan kohdentaisi kunnolliseen perheen auttamistyöhön niin... Tukiperheet yhtä puppua ja, ollaan kohdattu kaikenlaisia jotka itse hyötyisivät "avusta".

Ja nyt kiillottamaan sädekehää siitä, saatana.

Sulta jäi vissiin tuet saamatta.. krapulaa pukkaa päälle kun jäi viinat alkoon ja tupakit kauppaan. Ja ne huonosti hoidetut lapseskin taitaa nyt v*tuttaa.. selvä pelihän tää on, mistä kenkää puristaa.

Yhteiskunta vois panostaa sun kaltaisten ihmisten pakkosterilointiin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä itse olen sivusta seurannut, niin hyvä lastenkoti paras vaihtoehto heti omien vanhempien jälkeen. Lastenkodissa työskentelee koulutettuja ammattilaisia ja jos ilmapiiri on vielä hyvä niin asiat ovat aika hyvin.

Lastenkodin etu on se että kaltoinkohtelua ei tapahdu niin paljon, vanhemmat saavat tavata lastaan usein niin paljon kuin haluavat ja saavat myös paikan työntekijöiltä (mm psykologeilta) keskusteluapua tilanteeseensa. Asiat lähtevät usein etenemään hyvään suuntaan kun on monta silmäparia ymmärtämään perheen tilannetta ja antamaan tukea.

Olen täysin samaa mieltä. Laitos on monesti hyvä ratkaisu. Valvonta toimii, kun on monia ihmisiä, lapsilla oma hoitaja, tilat toimivat ja saman tyyppisiä lapsia samassa paikassa. Laitoksille yhteistyö biojen ja sosiaalityön kanssa ei ole samanlainen stressi, kuin perheille. Lapsen mahdollinen paluu omien vanhempien luo on myös todennäköisempää. Myös lapsen mahdollisesti tarvitsema tuki on lähellä. Laitosten hoito ei myöskään perustu siihen että joku ei saa omia lapsia (Sijaislapsen ei ole kenenkään sijainen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla joku katkera sijaislapsi valitti, kun ei ollut saanut sijaisvanhemmiltaan lainkaan perintöä!

Näin sekaisin ja kiittämättömiä voivat olla.

Perintö meni tietty omille lapsille.

Sori vaan. Uskon ennemmin sijaislasta. Hänellä varmaan riittäisi paljon kerrottavaa siitä, miltä tuntuu kasvaa "melkein" perheenjäsenen asemassa jossain, jossa häntä käytetään vain rahastuksen välineenä.

Mut saahan se lapsi niiltä biovanhemmiltaan perinnön. Harvoin sitä toki on paljoa, koska porukat ovat dokanneet tai tykittäneet suoneen sen kaiken rahan. Mutta sekös vasta oliskin epäreilua, että sijoitetut lapset saisi - sen lisäksi, että saivat turvatun lapsuuden ja pelastuksen paskoista elinolosuhteista - myös tuplaperinnön sekä bio- että sijaisvanhemmilta!

Hmm... jos todellakin tuntuu siltä, ettei ole sijaislapselle mitään annettavaa, ei varmaan kannata ottaa sijaislasta? Ja jos nyt perintöasiat kaihertaa niin eiköhän ne sijaisvanhemmat voi tehdä vaikka testamenttia tämän lapsen hyväksi, jolloin biolapset saavat omat lakiosuutensa ja sijaislapsi kuitenkin huomioidaan? 

Tässä taas tullaan siihen ongelmaan, että on olemassa eripituisia ja erilaisia sijoituksia. Jotkut sijaisperheet toimivat kriisiperheinä, jotka saattavat ottaa vastaan kiireellisesti, mutta melko lyhyeksi aikaa lapsen. Ja sijoitettuja lapsia voi olla useampia, eri aikoina tai samaan aikaan. On lapsia, jotka viettävät aikansa sijaisperheessä vain vajaa vuoden tai sitten useita vuosia aikuisuuteen asti. Joskus ne lapset totta tosiaan palautetaan asumaan biovanhemman luo, kun katsotaan, että vanhempi on taas kykenevä turvaamaan lapsen hyvinvoinnin (tai ihan mistä vaan mielipuolisesta syystä).

Siksi olisikin ihan älytöntä, että lapsi, joka on ollut sijaisperheessä joskus 5-vuotiaana vuoden päivät, saisi sitten vuosikymmenien päästä perinnön sijaisvanhemmilta. Ja ota huomioon, että on paljon biovanhempia (ja bioisovanhempia), joilla on paljon varallisuutta. Ei ne sosiaaliset ongelmat katso rahan määrää. Mielenterveys- ja päihdeongelmat voivat koitua kenen tahansa kohtaloksi. Eli kyllä ne biolapsetkin saavat perintöä. Ja monet sijaisvanhempien omat lapset saattavat elää ihan yhtälailla kurinalaisesti ilman sen kummempaa hemmottelua. Ja sijoituslapsien hyysääminen on aina pois perheen omilta lapsilta, joten rahallinen hemmottelu on pieni lohtu siitä, että lapsi jää vaille omien vanhempien huoniota, kun vanhemmat painivat häiriintyneen sijaislapsen kanssa päivästä toiseen.

Jos on niin köyhä että ajattelee, että sijaislapsen "hyysäminen" on pois omilta lapsilta, niin silloin voi vain ihmetellä mitä sekin perhe tekee "sijaisperhejonossa". Niin hirveän asenteellista että hirvittää.

Eiköhän sijaisperheen ensisijainen tehtävä ole nimenomaan kuntouttaa lapsi, luoda hänelle vakaat turvalliset olosuhteet. Mutta jos lapsi jo kättelyssä leimataan "häirintyneeksi" niin millaiset mahdollisuudet hänellä on ylipäätään selviytyä? Silloin ajatus sijaisperheestä on ihan turha. Pahentavat vain lapsen tilannetta ja kuittaavat samalla ylisuuret korvaukset pilaamalla yhden elämän.

Ja niin kuin on tuhat kertaa jo sanottu: kenekään ei ole pakko ryhtyä sijaisperheeksi. Mutta kummasti se raha aina kiinnostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä itse olen sivusta seurannut, niin hyvä lastenkoti paras vaihtoehto heti omien vanhempien jälkeen. Lastenkodissa työskentelee koulutettuja ammattilaisia ja jos ilmapiiri on vielä hyvä niin asiat ovat aika hyvin.

Lastenkodin etu on se että kaltoinkohtelua ei tapahdu niin paljon, vanhemmat saavat tavata lastaan usein niin paljon kuin haluavat ja saavat myös paikan työntekijöiltä (mm psykologeilta) keskusteluapua tilanteeseensa. Asiat lähtevät usein etenemään hyvään suuntaan kun on monta silmäparia ymmärtämään perheen tilannetta ja antamaan tukea.

Olen täysin samaa mieltä. Laitos on monesti hyvä ratkaisu. Valvonta toimii, kun on monia ihmisiä, lapsilla oma hoitaja, tilat toimivat ja saman tyyppisiä lapsia samassa paikassa. Laitoksille yhteistyö biojen ja sosiaalityön kanssa ei ole samanlainen stressi, kuin perheille. Lapsen mahdollinen paluu omien vanhempien luo on myös todennäköisempää. Myös lapsen mahdollisesti tarvitsema tuki on lähellä. Laitosten hoito ei myöskään perustu siihen että joku ei saa omia lapsia (Sijaislapsen ei ole kenenkään sijainen).

Laitos parempi kuin perhehoito? Hoitajat vaihtuvat työvuorojen mukaan ja vaikka kuinka lapselle olisi nimetty omahoitaja, niin työvuorolistan mukaiset työajat hänkin vaan tekee, lisättynä vapaapäivillä. Kuka vanhempi haluaisi lapsensa laitokseen?

Ajatusmaailman täytyy olla vinoutunut, jos tämä on parasta biovanhemman mukaan, ei voi ymmärtää, ei.

Tässä ketjussa on selkeästi yksi hiukan häiriintynyt henkilö, joka vastaa jokaiseen kirjoitukseen, myös itse kirjoittamiinsa.

Lapsi/lapset huostaanotettu ja on ottanut elämäntyökseen sijaisvanhempien mollaamisen.

En jaksanut lukea aiempia, mutta mielestäni et todellakaan saa liikaa palkkaa.

Arvostelijathan lienevät pääasiassa niitä, joiden lapset on huostaanotettu tai joilla muuten on tämä uhka päällä. He ovat kelle tahansa asiakaspalvelijalle ns. haastavia asiakkaita, jotka tuppaavat haukkumaan kaikki muut ihmiset eivätkä koskaan näe vikaa omassa toiminnassaan. Osansa saavat kaikki, jotka joutuvat heidän kanssaan työtä tekemään tai joiden he kokevat uhkaavan omaa elämäänsä, eli siis myös sijaisvanhemmat. Työn luontoisetu.

Olemme itse aikanaan harkinneet sijoitettua lasta. Sijoitusperheistä lienee huutava pula, koska meillekin olisi luvattu suurin piirtein mitä tahansa, jos olisimme lapsen ottaneet - siis olisimme saaneet mielemme mukaisen pienen vauvan, jota mitä suurimmalla todennäköisyydellä ei olisi koskaan palautettu vanhemmilleen, vaan olisimme saaneet "pitää hänet". Käytännössä olisimme jääneet hommassa taloudellisesti tappiolle, koska sossun maksama palkkio lapsen hoidosta olisi ollut pienempi kuin ansiosidonnainen vanhempainpäiväraha omasta lapsesta. Lisäksi sossun kulukorvaukset eivät olisi kattaneet lapselle samanlaisia harrastuksia kuin omilla lapsillamme on, joten olisimme joutuneet maksamaan lisää omasta pussistamme tai sitten pitämään sijoitettua lasta eriarvoisessa asemassa kuin omiamme. Se, mikä lopullisesti ratkaisi ettemme lasta ottaneet, oli kuitenkin matkusteluharrastuksemme: Sen lisäksi, että sossu ei luonnollisestikaan olisi maksanut lapsen matkustelua ulkomailla meidän kanssamme, olisi meidän vielä pitänyt etukäteen hyväksyttää kaikki matkamme heillä (ei varmuutta, että hyväksyisivät), eikä ulkomaille olisi saanut muuttaa pidemmäksi aikaa lapsen kanssa. Totesimme, että tähän emme voi sitoutua. Harmi, koen että olisimme olleet hyvä sijoitusperhe ja joku lapsi olisi saanut luotamme hyvän kodin.

Vierailija kirjoitti:

Sijaisperheiden palkkiot on ihan ok, mutta se, että jotkut ryhtyvät siihen rahan vuoksi ei ole. Ihan varmasti joukossa on sijaisvanhempia, jotka tekevät hommaa muista syistä kuin kutsumuksesta ja se on tällaisessa työssä aika iso riski lasten kannalta.

Suurin epäkohta on kuitenkin se, että biologisilla vanhemmillakin on vaikeahoitoisia lapsia, joiden hoitoon kuluu tavallista enemmän aikaa, rahaa ja vaivaa, mutta ei heille kustanneta mitään töistäpoissaolokorvauksia, jotta voisivat jäädä kotiin lapsesta huolehtimaan. Siinä sitten käydään kokopäivätöissä ja yritetään sumplia aina työaikana olevat kuntoutukset ja lääkärit ja päivittäiset hoitotoimenpiteet vaan jotenkin, ja Kelalta tulee vammaistukea ruhtinaalliset 90 e/kk.

Tuotahan se juuri on. Yritin jaksaa vuosikaudet, ja sitten kun vaikeaoireinen as+add+Tourette lapseni otettiin huostaan hän on saanut kiertää paikasta toiseen koska häntä ei ole jaksettu...Minä jaksoin 14 vuotta omaishoitajana istua haukuttavana palavereissa, kuljettaa neljä kertaa viikossa eri kuntoutuksissa, vertaisryhmissä, ja terapioissa, ja kasvattaa päivästä toiseen hyviin sosiaalisiin tapoihin. Siihen lisäksi kaksi tervettä lasta ( joita ei ole huostaanotettu). Nyt sitten ihmiset joille maksetaan siitä, että he hoitavat minun lastani, ja jotka tiesivät millainen lapsi on, kierrätettävät häntä talosta taloon, kuin huutolaista. Älkää hyvänen aika ottako lapsia, joita ette (siitä huolimatta että teillä on puolisokin) jaksa tai osaa hoitaa. Ja hyvät sosiaalityöntekijät laitos on joillekkin lapsille paljon parempi, kuin tuntemattomat sijaisvanhemmat, tai perhekodit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko saat? Jos tämänkin rahan kohdentaisi kunnolliseen perheen auttamistyöhön niin... Tukiperheet yhtä puppua ja, ollaan kohdattu kaikenlaisia jotka itse hyötyisivät "avusta".

Ja nyt kiillottamaan sädekehää siitä, saatana.

Voi idiootti. Siinä taas puhutaan asioista joista ei tiedetä mitään.

Ollaan oltu tukiperheena vuosia ja niin paljon saatu kiitosta itse tuettavalta perheeltä. Nämä (ainakin meillä) on perheitä joilla ei ole itsellä tukiverkostoa ja ovat itse hakeneet ja jonottaneet tukiperhettä vuosia. Nämä tahtoo olla myös pienituloisia perheitä.

Kun meille tulee tukiperhe lapsia, tehdään monesti asioita joita he ei kotona tee/ harrasta. Kun kylpylässä käydään, käydään aina myös siellä syömässä/ jäätelöllä joka on meidän perheen tapa. Ei näihin edes riitä tuo maksettava 21€/vrk. Tai kun käydään markkinoilla ja vedetään narua, ostetaan ilmapallo, pyöritetään onnenpyörää, syödään makkarat ja metrilakua. Nämä on lapsille niitä asioita joita se muistaa lopun elämää. Ei näiden arvoksi lasketa 21/vrk. Me tukiperheet muistetaan lasten syntymäpäivät ja joulut. Me ostetaan kivoja juttuja myös tuettaville kun käydään kaupassa, ei tätä työtä rahantakia tehdä.

Täytyy olla melko sielultaan köyhä joka tässä asiassa katsoo vain tuota nimelliskorvausta.

Kuulostatte mukavilta tukijoilta:)

Noh, meillä homma kaatui viimeistään siihen kun 6-vuotiaani soitti tukiperheestä ääni väristen haluten heti kotiin koska paha olla. Kertoi että "äiskä" oli sanonut että nyt jos soitat ja menet kotiin niin takaisin ei tarvitse enää tulla. Perheessä sääntölista taisi olla kilometrin pituinen, ahtaat tilat, lapsellani joku onneton patjanriekale vetoisella lattialla  sekaisessa törkyisessä huoneessa, ei suostuttu ymmärtämään että lapseni on herkkis, ei tehty lapsen oloa mukavaksi, ei ollut mitään tekemistä (tv auki koko päivän, siinä se "virike")ja pääsyy rahan lisäksi "tuettavaan" oli se että "meidän lapsi on niin yksinäinen ja tarvitsee kaverin". 

Sen vuoksi se saatana. 

Enkä ole sielultani köyhä josko rikaskaan -mitä nyt pienessä ilkeässä mielessäni ajattelen omat ajatukseni:)

Neljä vuotta odotettiin tukiperhettä kuin herran enkeliä. 

Enää en Suomen valtiolta apua pyytele kuin siinä tapauksessa että kuolen.

Lisäyksenä : Perkele.

No ei meilläkään lapsille omaa huonetta ole tai sänkyjä, kuten ei muillekaan yökavereille. Nämä on 2 yötä / kk! Kenellä on vara alkaa talolaajennusta tekemään parin yön takia kk? Tai pitää pienissä tiloissa kahta ylimääräistä sänkyä kahden yön takia kuukaudessa? Ei mekään sentään mitään kroisoksia olla ja 51€/kk ei oikeasti ole mikään summa että kukaan sitä rahan takia tekisi! ( vajaa päivät pe ja su = 17€)

Ja siivouksesta. Meillä siivotaan pe ennen kuin lapset tulee, viikonloppu tehdään ihan muita juttuja. Sunnuntaina kun haetaan niin onhan täällä kaikki levällään. Huomattavasti lapsen kannalta parempi että täällä aletaan siivota vasta kun väki vähenee vaikka vanhempien silmiin sattuisikin.

Ikävää on toki se että jos siellä ei mitään touhuta, mutta olisikohan asia kuitenkaan todellisuudessa näin? Tukiperheen tarkoitushan ei ole järjestää mitään leiriohjelmaa vaan elää normaali arkea. Ei mekään joka vkl. kylpylässä käydä, mutta jos yhteen viikonloppuun saadaan 1 kiva retki tai lastentapahtuma niin se on hyvä.

Meillä on onnistuneet kokemukset suurimmaksi osaksi siksi että tullaan hyvin juttuun hoidettavien vanhempien kanssa ja heillä myös ajatus että täällä on meidän säännöt eikä mekään mitään täydellisiä olla. Hyvistä väleistä tällainen vuosien hoitosuhde rakentuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä itse olen sivusta seurannut, niin hyvä lastenkoti paras vaihtoehto heti omien vanhempien jälkeen. Lastenkodissa työskentelee koulutettuja ammattilaisia ja jos ilmapiiri on vielä hyvä niin asiat ovat aika hyvin.

Lastenkodin etu on se että kaltoinkohtelua ei tapahdu niin paljon, vanhemmat saavat tavata lastaan usein niin paljon kuin haluavat ja saavat myös paikan työntekijöiltä (mm psykologeilta) keskusteluapua tilanteeseensa. Asiat lähtevät usein etenemään hyvään suuntaan kun on monta silmäparia ymmärtämään perheen tilannetta ja antamaan tukea.

Olen täysin samaa mieltä. Laitos on monesti hyvä ratkaisu. Valvonta toimii, kun on monia ihmisiä, lapsilla oma hoitaja, tilat toimivat ja saman tyyppisiä lapsia samassa paikassa. Laitoksille yhteistyö biojen ja sosiaalityön kanssa ei ole samanlainen stressi, kuin perheille. Lapsen mahdollinen paluu omien vanhempien luo on myös todennäköisempää. Myös lapsen mahdollisesti tarvitsema tuki on lähellä. Laitosten hoito ei myöskään perustu siihen että joku ei saa omia lapsia (Sijaislapsen ei ole kenenkään sijainen).

Laitos parempi kuin perhehoito? Hoitajat vaihtuvat työvuorojen mukaan ja vaikka kuinka lapselle olisi nimetty omahoitaja, niin työvuorolistan mukaiset työajat hänkin vaan tekee, lisättynä vapaapäivillä. Kuka vanhempi haluaisi lapsensa laitokseen?

Ajatusmaailman täytyy olla vinoutunut, jos tämä on parasta biovanhemman mukaan, ei voi ymmärtää, ei.

Olen yh-äitini psyykkisen sairauden vuoksi huostaanotettu aikoinaan. Asuin kahdessa sijaisperheessä ja myöhemmin teininä laitoksessa. Sijaisperheet kumpikin olivat päällepäin hyviä perheitä. Toisessa olin ylimääräinen ja tarpeeton tilanviejä. "Veljeni" ja biologiset lapset niitä tärkeitä. Toisille näyttelyesine. Kyllä laitos oli paljon parempi paikka asua. Oli kavereita ja tekemistä, oli mukava omahoitaja ja äiti tuli usein kylään, kun ei ollut osastohoidossa. Näin äitiäni todella harvoin kun Olin perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt ymmärrä, miksi joku alkoi vertailla tässä ketjussa (biologisen?) erityislapsen ja sijaislapsen hoitokustannuksia/tukia.

-Se, että päätät hankkia lapsen, on ihan oma päätöksesi ja olet siitä myös vastuussa ja tiedät vallan hyvin hankkiutuessasi paksuks, että lapsi voi olla vammainen. Olisit onnellinen, että tässä maassa saa ylipäätään mitään tukia ja apua erityislapsen kasvatukseen. Joissain maissa erityislapsia tapetaan, kun yhteiskunta ei turvaa näiden elämää.

-Se, että päätät huolehtia jonkun toisen lapsesta, on jo lähtökohtaisesti palkitsemisen arvoinen juttu. Saati sitten vaikeista olosuhteista tulevien lasten huolehtiminen. Ja usein myös nämä sijoitetut lapset voivat olla erityislapsia. Eli kaksinkertainen taakka ja vastuu. Sijoitus on aina viimeinen päätös ja hätäkeino turvata lapsen kehitys ja hyvinvointi. Aina ei kaikki lapset pääse elämään prinsessaelämää ja saa täyttä rakkautta - sijaisvanhemmiltakaan. Kyllä se päätös sijoituksesta on aina katsottu LAPSEN kannalta paremmaksi vaihtoehdoksi, kuin pahoinpitelevän/mielenterveysongelmaisen/fyysisesti tosi sairaan/päihdeongelmaisen aikuisen luona asuminen. Joskus vaan valitettavasti pitää valita se pienempi kahdesta pahasta.

-Sijaisperheeksi ilmoittautuessa voi ja pitää kertoa, minkälaisen lapsen kanssa on valmis työskentelemään. Eli sijaisperheetkin voivat ilmoittaa, että eivät halua ottaa vastaan erityislasta. Ja ylipäätään sijaisperheeksi tekeytyminen on oma vastuu ja päätös. Ei kukaan siihen pakota. Eli jos sulla on sijaislapsi, jolla on erityisvaikeuksia - se on voivoi. Kyllä siitä erityislapsen kuluista saa korvauksen sossusta/kelalta ihan yhtälailla kuin jos sen olisi biologinen erityislapsesi.

Hyvin sanottu muuten, mutta ei sitä sijoitetun lapsen mahdollista vammaa tai erityisyyttä aina tiedetä sijoitusvaiheessa.

Niin. Siksi mä sanoinkin, että sijaisvanhemmaksi ryhtyessä ottaa suuren vastuun ja pitäisi tietää kaikki riskit. Ei siihen kukaan pakota ja sijaisperheitä koulutetaan ja valmistellaan tehtäväänsä. Toki ymmärrä, että osa sijaisvanhemmista on kauheita jeesustelijoita, jotka ryhtyvät hommaan vaan uskonnollisesta "kutsumuksesta" ja ovat sitten pettyneitä, kun kaikki ei mennytkään niin kun strömsöössä. Mutta se riski, että saako sijaisperhe normaalin vai erityislapsen, koske ihan yhtälailla biologistakin vanhemmuutta. Ei voi aina tietää. Eli turhaan sijaisvanhempana urputtaa siitä erityislapsesta, koska saa kuitenkin kaikki tuet, huollon ja palvelut, jotka saisi biologisenkin erityislapsen kohdalla. En ymmärrä, mikä mättää? Sanoinhan myös, että sijaisvanhemmaksi ryhtyminen on 9palkitsemisen arvoinen juttu ja sijoitetun erityislapsen vastaanottaminen on sitäkin haasteellisempi ja kunnioitettavampi. Kommenttini ei siis millään tavalla ollut tarkoitus mitätöidä tai vähätellä sijaisvanhemman asemaa, jolla on erityislapsi. Olen pahoillani, jos ryhdyit hyvää hyvyyttäsi sijaisvanhemmaksi ja jouduiy pettymään saatuasi erityislapsen. Sellaista se elämä on. Varmista, että saat kaikki tuet ja palvelut, jotka sinulle ja sijaislapsellesi kuuluu.

Kuka urputtaa? Kuka on puhunut pettymisestä? Kuka jeesustelee? Tässä ketjussa ainakin urputetaan siitä, että sijaisvanhempi saa pienen palkkion. Tässä ketjussa unohdettiin sukulaiset. Sukuun tai lapsen lähipiiriin sijoittaminen on aina ensisijainen vaihtoehto. Jos rakkaan sukulaislapsen ottaa luokseen, on niin monenlaiset tunteet pinnassa. Rankkaa kuulla, että mitäs aloit hommaan ja saathan tuosta rutkasti rahaa. Kyllä me hoitaisimme ilman palkkiotakin, mutta en kieltäydy tuesta. Toisaalta yrittäisimme adoptoida , mutta lapsen vanhempien takia ei vielä ainakaan. Testamenttia suunnittelemme lapsen hyväksi. Työstäni irtisanouduin ja teen nyt sijaisuuksia osapäiväisesti, jos sattuu löytymään. Usein ei löydy. Kokopäivätyö ei onnistu tässä tilanteessa. Mutta en ole hetkeäkään katunut tätä ratkaisua. Rakastan niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ymmärrä. Jos se nyt on niin hirevää kuitata muutama tonni/kk siitä, että oman pesueen kyljessä menee yksi sijoitettu lapsi niin ei todellakaan tarvitse ryhtyä sijaisäidiksi. Ketään ei pakoteta siihen toimintaan. Itse hakeutuvat. Turha siis jeesustella. Jos ei jaksa haastavaa traumatisoitunutta lasta, jolla huonot eväät ja lähtökohdat elämään - mikään mahti maailmassa ei pakota siihen, että JUURI SINÄ olet se uusi keinoemo.

Muutama tonni yhden lapsen hoitamisesta? Miksikähän minä en saa yhdestä erityislapsestakaan tuollaista summaa. Se on se vähän päälle 600 euroa se tavallisin palkkio lasta kohden. Toki sitten se hurja neljänsadan kulukorvaus, jolla katetaan lapsen ruoka, vaatteet, hygieniatuotteet, harrastukset, lääkitykset jne. Verohan menee myös, jotta kokonaan noita hurjia summia ei saa käteen.

Saat siis reilun tonnin? Paljonko maksaa lapsen hygieniatuotteet kk? Hammasharja, hammastahna, saippua ja shamppoo. Perheessä todennäköisesti noita on omasta takaa ja hammasharja uusitaan 3 kk välein a 2 euroa. Vaatteet sama juttu, etenkin jos omassa perheessä on samanikäinen ja samaa sukupuolta oleva lapsi... Todennäköisesti lapsi on kävellyt perheeseen kassillinen omia vaatteita ja tavaroita mukanaan. Harrastukset, mitä lapsi harrastaa teillä? Lääkkeet tulevat apteekista kelakorvauksin. Lapsi syö teillä samaa ruokaa kuin muutkin, ei luulisi yhden lautasellinen ruokaa aterialla hetkauttavan perheenne budejttia? Että tonni on aika hyvin.

Eihän noita asioita erikseen mietitä meillä ainakaan. Harrastus on tällä hetkellä sellainen, että siihen menee 40/ viikko ja varusteet sitten erikseen. Varusteita ei tarvitse ostaa kuin ehkä kerran vuodessa uusia. Vaatteita toki oli vauvalla jonkin verran tullessaan, mutta niitä on pitänyt melko monta kertaa tähän mennessä uusia, kun lapset ymmärrettävästi kasvavat koko ajan. On tonneroinen ( josta menee vero) kuitenkin sen verran pieni summa, ettei yksistään riitä . Joten en voi olla pelkästään kotona ja siitä taas tulee omat hankaluutensa. Kun täytyy käydä palavereissa ja hoitaa sitä ja tätä ja johonkin saumaan kaikki tarvittavat lääkärit ja terapeutit sovitettava. Mutta en minä valita. Tässä ketjussahan ei lähdetty liikkeelle valittamisesta vaan siitä, miten meidän kuvitellaan tienaavan isoja summia.

No, vammaisen lapsi vanhempi saa kelasta  perusvammaistukea 92,94e/ kk tai korotettua vammaistukea 216,87e/kk tai ylintä vammaistukea (ota ja pala) 420,51 e/kk. Että suhteuta se "tonneroinen" noihin lukuihin ja lopeta marina.

Niin ja sen vammaisen lapsen vanhemmat kumpikin saavat jostain jotain omaa toimeentuloa, todella usein sijaisperheessä vähintään toisen vanhemman kohdalla hoitopalkkio ja kulukorvaus on ainoa tulo. Ei nämä ole vertailukelpoisia asioita. 

Miksi sijaisvanhemmista toisen on oltava kotona, eikö hänkin voi sitten käydä töissä jos se kerran biologiselta vanhemmaltakin onnistuu siinä lapsen hoidon ohessa?

Niin usein onkin. 

Mutta juurihan täällä on moni perustellut, että palkkiot ovat siksi riittävän suuria, että korvaavat sijaisperheen ansionmenetyksiä kun toisen vanhemman on jäätävä kotiin.

Jos esim. siivoojana työskennellyt saa 5000 € parista lapsesta, korvaa se tosiaan hänen jääntinsä pois työelämästä. Korkeasti koulutetut eivät yleensä ryhdy tähän työhön, tai on harvinaista jätttää oma ura.

Mutta lienee arvioitu sopiva korvaus työstä kun sitä kerran maksetaan ja on ainainen pula näistä sijaisperheistä.  Kunnioitan heitä jotka jaksavat sitä työtä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

entinen sijoitettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä maksettiin omakotitalo, rotu koirat ja niiden vaatteet, sekä yrityksen pohja. Meihin ei kulutettu kk enempää kuin 30-40e joka kattoi eines ruuat kahdelta ja halpahallin kuteet kerran vuodessa. Huoneessa piti istua ilman mölytoosia. Joulut vietimme yhdessä. Aina kuuli kuinka sijaislapsia ollaan. Olimme raskaita ja äippä sai burnoutin. Ja kustannetun etelän loman perheelleen. Todellisuudessa emme edes puhuneet äidille kuin pääsenkö ulos tai kiitos ruuasta.

Valitettavasti sijaislasten kokemukset kuulostavat tältä. Jotenkin vielä ymmärrän sen, että kunnon korvauksilla pyritään juuri ehkäisemään tätä, mutta valitettavasti se ahneus on pohjatonta ja hädänalaisia lapsia käytetään juuri härskisti siihen, että "omalle" perheelle saadaan parempi elintaso. Sijoituslapset eivät sisälly oman perheen "konseptiin", kuten täällä monesti on tullut esiin. Heillä ei ole juridisesti lapsen asemaa (perintöoikeus) ja toisenluokan kansalaisuus perheessä tulee jatkuvasti esiin puheissa ja teoissa. Sikäli en ymmärrä vielä sitten marinaa sijaislasten vanhemmilta korvauksen pienuudesta ja "työn" raskaudesta. 

Tässä yhteiskunnassa kaltoinkohdellut ja huono-osaiset lapset ovat olleet aina lähellä sydäntä siitä lähtien kun näin dokumentit "Kuttulasta". Silloin tuli ikävällä tavalla esiin, että sellaisten lasten, jotka epäonnekseen syntyvät huonoihin oloihin, kärsimys ei valitettavasti pääty siihen kun heidät huostaanotetaan, eikä kukaan ulkopuolinen osaa olla tarpeeksi rakastava vanhempi kuin se oma biologinen, vaan väärinkäytösten vaara on suuri.

Se sijaislapsen juridinen asema ja perintöoikeus ei nyt meillä ainakaan ole ongelma. Meille on tulossa biologiselta suvulta miljoonaperintö, mutta vasta kahden vanhemman sukupolven kuoltua. Eli se on siis joskus vanhuusiässä, ei vaikuta juurikaan tähän päivään. Mitä nyt biovanhemmat antavat sen verran rahaa vuosittain ettei lahjaveron raja kuitenkaan ylity. Suomessa siis ei siijoiteta ainoastaan köyhien lapsia.

Ja jos sijaislapsi saa sijoituksen aikana perinnön, sillä jatetaan ensisijassa sijoitetun lapsen elinkustannukset sijoituksen ajaksi.

Ei pidä paikkaansa. Perintö menee lapsen itsenäistymistilille, josta kukaan ei nosta rahaa ennen kuin lapsi on täysi- ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Turha tota henkilökohtaisesti on ottaa.

Ikävä kyllä on olemassa niitä ihmisiä jotka ovat kateellisia ihan kaikesta.. ihan vähän aikaa sitten tällä av palstalla taivasteltiin ja kauhisteltiin asfalttimiesten palkkoja..

Itse olen lentoemäntä, ja saan jatkuvasti kuulla kuinka ylipalkattu kahvinkaataja olen... helppoa työtä kuulema pienillä työtuntimäärillä.. mutta ei kateellisille tule mieleen se että olen tässäkin kuussa 12 vuorokautta pois kotoa + muut normi edestakaiset lennot, vaikka palkka on keskiluokkaa, olen todella paljon pois kotoa, joten siihen nähden korvaus on mielestäni kohtuullinen. Mutta tätähän ei kukaan ota huomion, kun kuitenkin saan liikaa palkkaa.

Sinä ap teet arvokasta ja hyvää työtä, älä anna kateellisten panettelun mennä tunteisiin. Kaikkea hyvää sinulle!!!

Eli palkkasi on 2500€/kk vai miten keskiluokkaa? Koultuksen kesto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaisperheiden palkkiot on ihan ok, mutta se, että jotkut ryhtyvät siihen rahan vuoksi ei ole. Ihan varmasti joukossa on sijaisvanhempia, jotka tekevät hommaa muista syistä kuin kutsumuksesta ja se on tällaisessa työssä aika iso riski lasten kannalta.

Suurin epäkohta on kuitenkin se, että biologisilla vanhemmillakin on vaikeahoitoisia lapsia, joiden hoitoon kuluu tavallista enemmän aikaa, rahaa ja vaivaa, mutta ei heille kustanneta mitään töistäpoissaolokorvauksia, jotta voisivat jäädä kotiin lapsesta huolehtimaan. Siinä sitten käydään kokopäivätöissä ja yritetään sumplia aina työaikana olevat kuntoutukset ja lääkärit ja päivittäiset hoitotoimenpiteet vaan jotenkin, ja Kelalta tulee vammaistukea ruhtinaalliset 90 e/kk.

Tuotahan se juuri on. Yritin jaksaa vuosikaudet, ja sitten kun vaikeaoireinen as+add+Tourette lapseni otettiin huostaan hän on saanut kiertää paikasta toiseen koska häntä ei ole jaksettu...Minä jaksoin 14 vuotta omaishoitajana istua haukuttavana palavereissa, kuljettaa neljä kertaa viikossa eri kuntoutuksissa, vertaisryhmissä, ja terapioissa, ja kasvattaa päivästä toiseen hyviin sosiaalisiin tapoihin. Siihen lisäksi kaksi tervettä lasta ( joita ei ole huostaanotettu). Nyt sitten ihmiset joille maksetaan siitä, että he hoitavat minun lastani, ja jotka tiesivät millainen lapsi on, kierrätettävät häntä talosta taloon, kuin huutolaista. Älkää hyvänen aika ottako lapsia, joita ette (siitä huolimatta että teillä on puolisokin) jaksa tai osaa hoitaa. Ja hyvät sosiaalityöntekijät laitos on joillekkin lapsille paljon parempi, kuin tuntemattomat sijaisvanhemmat, tai perhekodit.

Tämä on kirjoittanut puolet ketjun viesteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko saat? Jos tämänkin rahan kohdentaisi kunnolliseen perheen auttamistyöhön niin... Tukiperheet yhtä puppua ja, ollaan kohdattu kaikenlaisia jotka itse hyötyisivät "avusta".

Ja nyt kiillottamaan sädekehää siitä, saatana.

Sulta jäi vissiin tuet saamatta.. krapulaa pukkaa päälle kun jäi viinat alkoon ja tupakit kauppaan. Ja ne huonosti hoidetut lapseskin taitaa nyt v*tuttaa.. selvä pelihän tää on, mistä kenkää puristaa.

Yhteiskunta vois panostaa sun kaltaisten ihmisten pakkosterilointiin.

Jaa sulla on kristallipallo mistä näkee suoraan meille?

Katsopa siihen kristallipalloon nyt.

Näetkö?

:)

Jostain syystä sijaisvanhemmista on jatkuvasti huutava pula. Itselle kyllä tulee mieleen, että työ sijaisvanhempina ei ole helppoa, eikä siitä makseta riittävästi.

Työstä kuuluu maksaa palkka, eikä joku 600 euroa kyllä sitä ole. Se on suorastaan vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on aivan naurettava. Puhutaan että sijaisvanhempien pitäisi omalla palkallaan maksaa lapselle hammastahnat, taata lapselle parempi elintaso ja vielä säästää siitä lapsen opintoja varten. Ei se sijaisvanhemman palkkio ole lapsen kuluja varten, se on sijaisvanhemman palkka. Lapsen kulukorvaus on erikseen. Sijaislapsen elatus maksetaan lapsilisällä ja molempien biovanhempien maksamalla elatusavulla. Elatusavulla jota etävanhempi aina joutuu maksamaan Suomessa. Jos ei biovanhemmilla ole varaa maksaa, elarit tulevat Kelalta vanhemman alentuneen maksukyvyn takia. Sen lisäksi lastensuojelu vielä maksaa lapselle ylimääräiset kulukorvaukset. Kyllä tämän jokainen sijaisvanhempi tietää, turha sinun on siinä väittää että sinä elättäisit sijaislasta omalla palkallasi. Se "tonneroinen" jää joka kuukausi sinulle itsellesi, sinun ommiin hammastahnoihin ja sinun elintason ylläpitämiseen ja säästöihin, kokonaisuudessaan. Et sinä sijaoalapselle sillä mitään osta. Eikä kukaan niin vaadikaan. Vrt biovanhemman palkasta biovanhempi elättää myös omia lapsiaan, se palkka ei mene ainoastaan vanhemman menoihin. Sitten kyselet täällä netissä että "Miksi kukaan ei tykkää sinusta kun sinä käärit rahaa tuollaisesta työstä?" No se johtuu ihan siitä että koko sinun työsi epämoraalista lähtökohtaa ja motiiveja arvostellaan. Ei ihmiset tyhmiä ole.

Palkkion suuruus on siis reilut 600 euroa. Kulukorvaus 400 euroa. Kulukorvaus on tarkoitettu kattamaan kaikki lapsen kulut. Muuta ylimääräistä elatusta tai tukea kunta ei maksa. Jos vanhempi pystyy, hän maksaa jonkin summan kunnalle. Emme me sijaisvanhemmat sitä saa. Lapsilisää tässä kaupungissa saamme anomuksella. Sitäkään kunnan ei tarvitse automaattisesti sijareille antaa. Tonneroisesta menee vero. Kulukorvauksen osalta voi anoa sitä takaisin. Eipä kyllä tänä vuonna onnistu, kun joudun maksamaan mätkyjä.

Vierailija kirjoitti:

Sijaislapsille huostaanotto kunta maksaa myös erikseen mm. pyörät, luistimet,sukset ja harrastuksen. Siis palkan, kulukorvauksen, lapsilisän, kk ja vuosi bonuksen sekä vanhemmille kustannetun ulkomaanmatkan lisäksi.

Ei pidä paikkaansa. Kunta voi harkintansa ja varojensa mukaan tukea harrastuksissa. Oma kuntani on nihkeä tässä asiassa. Itse ostamme pyörät, luistimet, sukset ynnämuut. Ihan itse maksamme harrastukset. Mitään kuukausi- tai vuosibonuksia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri perheissä eri tilanne, mutta kyllä itselläni elintaso heikkeni, kun sijaisvanhemmaksi aloin. Vaihto palkkatyöstä pieneen palkkion oli suuri muutos. Pientä vauvaa ei voi päivähoitoonkaan laittaa. Ja sanonpa nyt senkin, että aina se sijaisvanhemmuus ei ole oma valinta. Joskus se on ainoa vaihtoehto, jonka omat tunteet sallivat. 

Kysynkin siis onko sijaislapsi "duuni" vai onko se lapsi siinä missä oma lapsi? Se ei liene kenellekään vanhemmalle ylläri, että lapsesta aiheutuu paljon työtä: yövalvomisia, huolta, elatusta ym. Aika kylmältä kuulostaa, että lapsi on vain työ ja rasite, ei mitään muuta. Missä on ne "tunteet". Eikö sijaisvanhempi saa rakastaa lasta siten kuin omaansa ja kohdella lasta samoin periaattein? Silloin ei todennäköisesti pähkäillä paljonko "omasta" palkkiosta menee hammastahnoihin?

Ei ole duuni. Kyllä saa rakastaa ja ihan taatusti meillä rakastetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ymmärrä. Jos se nyt on niin hirevää kuitata muutama tonni/kk siitä, että oman pesueen kyljessä menee yksi sijoitettu lapsi niin ei todellakaan tarvitse ryhtyä sijaisäidiksi. Ketään ei pakoteta siihen toimintaan. Itse hakeutuvat. Turha siis jeesustella. Jos ei jaksa haastavaa traumatisoitunutta lasta, jolla huonot eväät ja lähtökohdat elämään - mikään mahti maailmassa ei pakota siihen, että JUURI SINÄ olet se uusi keinoemo.

Muutama tonni yhden lapsen hoitamisesta? Miksikähän minä en saa yhdestä erityislapsestakaan tuollaista summaa. Se on se vähän päälle 600 euroa se tavallisin palkkio lasta kohden. Toki sitten se hurja neljänsadan kulukorvaus, jolla katetaan lapsen ruoka, vaatteet, hygieniatuotteet, harrastukset, lääkitykset jne. Verohan menee myös, jotta kokonaan noita hurjia summia ei saa käteen.

Saat siis reilun tonnin? Paljonko maksaa lapsen hygieniatuotteet kk? Hammasharja, hammastahna, saippua ja shamppoo. Perheessä todennäköisesti noita on omasta takaa ja hammasharja uusitaan 3 kk välein a 2 euroa. Vaatteet sama juttu, etenkin jos omassa perheessä on samanikäinen ja samaa sukupuolta oleva lapsi... Todennäköisesti lapsi on kävellyt perheeseen kassillinen omia vaatteita ja tavaroita mukanaan. Harrastukset, mitä lapsi harrastaa teillä? Lääkkeet tulevat apteekista kelakorvauksin. Lapsi syö teillä samaa ruokaa kuin muutkin, ei luulisi yhden lautasellinen ruokaa aterialla hetkauttavan perheenne budejttia? Että tonni on aika hyvin.

Eihän noita asioita erikseen mietitä meillä ainakaan. Harrastus on tällä hetkellä sellainen, että siihen menee 40/ viikko ja varusteet sitten erikseen. Varusteita ei tarvitse ostaa kuin ehkä kerran vuodessa uusia. Vaatteita toki oli vauvalla jonkin verran tullessaan, mutta niitä on pitänyt melko monta kertaa tähän mennessä uusia, kun lapset ymmärrettävästi kasvavat koko ajan. On tonneroinen ( josta menee vero) kuitenkin sen verran pieni summa, ettei yksistään riitä . Joten en voi olla pelkästään kotona ja siitä taas tulee omat hankaluutensa. Kun täytyy käydä palavereissa ja hoitaa sitä ja tätä ja johonkin saumaan kaikki tarvittavat lääkärit ja terapeutit sovitettava. Mutta en minä valita. Tässä ketjussahan ei lähdetty liikkeelle valittamisesta vaan siitä, miten meidän kuvitellaan tienaavan isoja summia.

No, vammaisen lapsi vanhempi saa kelasta  perusvammaistukea 92,94e/ kk tai korotettua vammaistukea 216,87e/kk tai ylintä vammaistukea (ota ja pala) 420,51 e/kk. Että suhteuta se "tonneroinen" noihin lukuihin ja lopeta marina.

Niin ja sen vammaisen lapsen vanhemmat kumpikin saavat jostain jotain omaa toimeentuloa, todella usein sijaisperheessä vähintään toisen vanhemman kohdalla hoitopalkkio ja kulukorvaus on ainoa tulo. Ei nämä ole vertailukelpoisia asioita. 

Miksi sijaisvanhemmista toisen on oltava kotona, eikö hänkin voi sitten käydä töissä jos se kerran biologiselta vanhemmaltakin onnistuu siinä lapsen hoidon ohessa?

Niin usein onkin. 

Mutta juurihan täällä on moni perustellut, että palkkiot ovat siksi riittävän suuria, että korvaavat sijaisperheen ansionmenetyksiä kun toisen vanhemman on jäätävä kotiin.

Jos esim. siivoojana työskennellyt saa 5000 € parista lapsesta, korvaa se tosiaan hänen jääntinsä pois työelämästä. Korkeasti koulutetut eivät yleensä ryhdy tähän työhön, tai on harvinaista jätttää oma ura.

Mutta lienee arvioitu sopiva korvaus työstä kun sitä kerran maksetaan ja on ainainen pula näistä sijaisperheistä.  Kunnioitan heitä jotka jaksavat sitä työtä tehdä.

Ei normi sijaisperhe saa 5000 euroa/kk parista sijoitetusta lapsesta.

Päivystävät kriisiperheet saattavat saada, mutta he ovatkin jatkuvassa valmiudessa.

He ovat myös ns. lyhytaikaisia sijaisperheitä, eli lapsi/lapset ovat heillä vain sen ajan, joka kuluu lapsen asioiden selvittämiseen. Näitä ovat esim.: Palaako lapsi biovanhempien luokse, tai pitääkö ruveta järjestelemään pidempiaikaista sijoitusta jne.

Tulot eivät siis ole vakio joka kuukausi.