En halua kutsuttavan äitipuoleksi

Kodinhoitaja sinä oot miehelles ja lapsilleen

Mikä ihme teillä äityleillä oikein on, kun ette ymmärrä eroa sen välillä, että hoitaako säännöllisesti jonkun toisen lapsia vs. pelastaa lapsen pulasta jos näkee että tällä on hätä. Jälkimmäisen tekee jokainen järkevä ihminen toiselle, olkoon lapsi tai aikuinen, mutta ensimmäistä ei yleensä tee ellei ole näin sovittu. Tämäkin ketju meni jo toisesta sivusta lähtien saivarteluksi.

Minä olen mieheni kanssa sopinut, että jos hänen lapsensa tulee meille, hän on vastuussa tämän viihtymisestä ja muista arkirutiineista. Minä teen samoja asioita kuin normaalistikin arkena, kokkaan tietty myös lapselle ja siivoan myös tämän sotkuja, mutta hoitamaan minä en häntä rupea. Tämä on kaikille ok, lapsikin haluaa tietysti ennemmin viettää aikaa isänsä kanssa kuin minun. Miksi minun pitäisi alkaa leikkimään jotain lapsirakasta maijapoppasta, kun näin on sovittu alusta alkaen toimittavan? Lisään vielä, jos näen lapsella olevan hätä, autan tietenkin asiassa kuin asiassa kuten jokaista lasta tuollaisessa tilanteessa.

Jdldldb68 kirjoitti:

Kodinhoitaja sinä oot miehelles ja lapsilleen

Minäpä menin yhteen sellaisen miehen kanssa, joka hoitaa kotia. Joka toisena viikonloppuna ihan kokonaan. Ne on hänen lapsensa, jotka vaatii ruokaa ja sotkee niin mies hoitakoon. Minä käyn kahvilla, leffassa, baareissa, salilla, lenkillä, yms kavereiden kanssa miehen ollessa palvelija lapsilleen. Äitipuolena on ihanaa, kun ei tarvitse kotia ja lapsia hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu että AP on vaan mustasukkainen kun mies antaa huomiota myös lapsille, narsismi on jännä sairaus.

Ei se aika voi olla keneltäkää pois jos lapsi on joka toisen viikonlopun. Kaksi viikoa hyvää yhdessä oloa ja joka toisen viikonlopun voi vapaasti keskittyä itseensä. Teillä mammoilla on aina ne lapset pyörimässä siinä jaloissa ja saatte tehdä aloituksia kuinka ei jää sitä omaa aikaa, eikä isä ota lapsia, kun se keskityy uuteen naiseensa.

 Hyökkättäkö ap kimppuun silkaan kateuttanne, mustasukkaisuuttanne ja katkeruuttanne?[/quot

Kiitos kommentistasi! Kuten olen kirjoittanut, en puutu mieheni suhteeseen lapsiensa kanssa. Itaelläni on monta om aa lasta ja lastenlapsia. Nautin heidän seurastaan ja todellakin vietän aikani ennemmin heidän kanssaan. Lisäksi minulla on paljon harrastuksia joissa voin nyt vapaasti kulkeaa.Nautin elämästäni. itsetuntoni on hyvä. En ole enää nuori, mutta kelpaisin kyllä monelle muullekkin kuin miehelleni:).

Sano lapsille/lasten isälle, että kutsuvat sinua nimellä. Tosin en oikein ymmärrä miksi teidän pitää asua yhdessä jos miehesi lapset sinua niin paljon ärsyttävät. Muuttakaa yhteen vasta kun lapset ovat muuttaneet pois.

Vierailija kirjoitti:

Sano lapsille/lasten isälle, että kutsuvat sinua nimellä. Tosin en oikein ymmärrä miksi teidän pitää asua yhdessä jos miehesi lapset sinua niin paljon ärsyttävät. Muuttakaa yhteen vasta kun lapset ovat muuttaneet pois.

Muuta sinä erillesi miehestäsi ja tule sitten kysymään uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Sano lapsille/lasten isälle, että kutsuvat sinua nimellä. Tosin en oikein ymmärrä miksi teidän pitää asua yhdessä jos miehesi lapset sinua niin paljon ärsyttävät. Muuttakaa yhteen vasta kun lapset ovat muuttaneet pois.

Miten olisi rakkaudesta siihen mieheen ja tahto elää tämän kanssa sitä päivittäistä arkea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano lapsille/lasten isälle, että kutsuvat sinua nimellä. Tosin en oikein ymmärrä miksi teidän pitää asua yhdessä jos miehesi lapset sinua niin paljon ärsyttävät. Muuttakaa yhteen vasta kun lapset ovat muuttaneet pois.

Muuta sinä erillesi miehestäsi ja tule sitten kysymään uudelleen.

hyvä kommentti..miksi pitäisi kieltäytyä elämästä ja rakkaudesta..täällä eletään vain kerran..kun toista rakastaa haluaa oll hänen kanssaan mahd. paljon..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano lapsille/lasten isälle, että kutsuvat sinua nimellä. Tosin en oikein ymmärrä miksi teidän pitää asua yhdessä jos miehesi lapset sinua niin paljon ärsyttävät. Muuttakaa yhteen vasta kun lapset ovat muuttaneet pois.

Muuta sinä erillesi miehestäsi ja tule sitten kysymään uudelleen.

Eihän tuossa ole mitään muuta ongelmaa, kuin taloudellinen puoli. Voithan sinä miehesi luona kuitenkin käydä niin usein kuin haluat. Eipä tuossa oikein muita vaihtoehtoja ole, kuin joko sietää niitä lapsia tai sitten muuttaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano lapsille/lasten isälle, että kutsuvat sinua nimellä. Tosin en oikein ymmärrä miksi teidän pitää asua yhdessä jos miehesi lapset sinua niin paljon ärsyttävät. Muuttakaa yhteen vasta kun lapset ovat muuttaneet pois.

Muuta sinä erillesi miehestäsi ja tule sitten kysymään uudelleen.

hyvä kommentti..miksi pitäisi kieltäytyä elämästä ja rakkaudesta..täällä eletään vain kerran..kun toista rakastaa haluaa oll hänen kanssaan mahd. paljon..

Miten erillään asuminen tuon estää?

Huomaatko aloittaja, se on ihan sama mitä kirjoitat, mutta kun sairas, katkeroitunut av-mamma tajuaa että kirjoittajana on "joku kauhea nyxähuora", niin saat vihat niskaasi. Teit mitä teit. Lauma pyhimysmäisiä ikineitsyt-lähihuoltajamammoja repii verkkarinsa kun iskevät raivon sokaisemat silmänsä sanaan "äitipuoli". Olet uhka heille, vaikkeivät sitä myönnä. Verhoavat epävarmuuden ilkeyteen ja suoranaiseen sairaaseen nimittelyyn. Näissä lähimammojen ns. ohjeissa ei ole myöskään mitään logiikkaa; yhdessä ketjussa lauma kanoja kaakattaa, että äitipuoli on aina ÄITIpuoli, vaikkei haluaisi. Toisessa ketjussa akat morkkaavat, että äitipuoli ei ole mikään äiti, vaan ikuinen kakkonen. Samaan hengenvetoon muistavat kertoa, että olet vain halpa panopatja miehelle, kun ME ainoat ja alkuperäiset lähimammat olemme exillemme kauniita muistoja siitä, kun rakastelimme hiekkarannalla auringonnousuun asti.

Näin sairas ja katkeroitunut on av:lla liikkuvan lähimammelin mieli.

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko aloittaja, se on ihan sama mitä kirjoitat, mutta kun sairas, katkeroitunut av-mamma tajuaa että kirjoittajana on "joku kauhea nyxähuora", niin saat vihat niskaasi. Teit mitä teit. Lauma pyhimysmäisiä ikineitsyt-lähihuoltajamammoja repii verkkarinsa kun iskevät raivon sokaisemat silmänsä sanaan "äitipuoli". Olet uhka heille, vaikkeivät sitä myönnä. Verhoavat epävarmuuden ilkeyteen ja suoranaiseen sairaaseen nimittelyyn. Näissä lähimammojen ns. ohjeissa ei ole myöskään mitään logiikkaa; yhdessä ketjussa lauma kanoja kaakattaa, että äitipuoli on aina ÄITIpuoli, vaikkei haluaisi. Toisessa ketjussa akat morkkaavat, että äitipuoli ei ole mikään äiti, vaan ikuinen kakkonen. Samaan hengenvetoon muistavat kertoa, että olet vain halpa panopatja miehelle, kun ME ainoat ja alkuperäiset lähimammat olemme exillemme kauniita muistoja siitä, kun rakastelimme hiekkarannalla auringonnousuun asti.

Näin sairas ja katkeroitunut on av:lla liikkuvan lähimammelin mieli.

Kyllä sen huomaa :). Ja vielä kamalampaa on jäädä taas kerran kakkoseksi.

Joka toinen viikonloppu on oikeasti tosi vähän. Suurin osa ajasta ollaan kuitenkin kahdestaan. Ei siinä paljon itseänsä äitipuoleksi tunne ja miksi pitäisikään. Oman mieheni ex yritti määrätä, ettei mies saa joka toinen viikonloppu tulla lasten kanssa meidän yhteiseen kotiin. Sitten kun tulivat, en saanut pitää kädestä kaupungilla yms., lapsia ohjeistettiin olemaan puhumatta minulle. Ei minua sinänsä haitannut. Meille muodostui kohteliaat, mutta melko etäiset välit. Lapset ovat jo isoja, mutta pidän heistä ja hekin minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä äitipuolena oleminen voi tuntuu noin kauhealta?

en koe enkä halua olla minkäänlainen huoltaja näille lapsille, varmaan on muitakin samanhenkisiä, se eitarkoita, että olisin heille ilkeä.

Ymmärrän sinua kun olen itsekin ollut vastahakoinen äitipuoli. Siksi sanonkin että tuosta ei mitään hyvää seuraa. Et voi ottaa miehestä ja hänen elämästään vain osaa. Tunnusta tosiasiat ja etsi mies jonka haluat ottaa kokonaan.

Kannattaa myöntää itselleen, että tuli tehtyä virhearvio, että on asioita joihin ei vaan sopeudu. Ei voi elää elämäänsä tilanteessa jota inhoaa. Ajattele nyt miltä se tuntuu niistä muista. Tottakai se näkyy sinusta.

Mäkin oon yrittäny kaikkeni mieheni lasten kanssa, mutta ne vaan ei hyväksy mua :/ Tosi kiva olla omassa kotonaan silloin joka toinen vkl, kun nää lellityt pennut tulee paikalle ja kohtelee mua törkeästi. Tästä lähin taidan lähettää miehen ja lapset johonkin sukulaisille, en jaksa katella tollasia pieniä huonosti kasvatettuja paskapäitä. Niin ja siis näiden lasten äiti on heidät kasvattanut, ei mieheni (erosivat kun lapset ihan pieniä).

Vierailija kirjoitti:

Joka toinen viikonloppu on oikeasti tosi vähän. Suurin osa ajasta ollaan kuitenkin kahdestaan. Ei siinä paljon itseänsä äitipuoleksi tunne ja miksi pitäisikään. Oman mieheni ex yritti määrätä, ettei mies saa joka toinen viikonloppu tulla lasten kanssa meidän yhteiseen kotiin. Sitten kun tulivat, en saanut pitää kädestä kaupungilla yms., lapsia ohjeistettiin olemaan puhumatta minulle. Ei minua sinänsä haitannut. Meille muodostui kohteliaat, mutta melko etäiset välit. Lapset ovat jo isoja, mutta pidän heistä ja hekin minusta.

Herranen aika.. Toi teksti voisi olla mun kirjoittama, paitsi mä vielä joudun sietämään tätä "äitipuolen" elämää joka toinen vkl, kun lapset ovat vielä suht pieniä.

En mäkään halua tulla kutsutuksi äitipuoleksi. Miehen lapsilla on äiti, ei siihen mua tarvita enää minkään sortin äidin virkaa täyttämään, vaikka mielelläni mä vietän heidän kanssaan aikaa ja haen harrastuksista ja kaikkea, mutta en halua astua sen lasten äidin varpaille. Varmempi välien kannalta, että lapset kutsuu mua etunimellä.

Vierailija kirjoitti:

En mäkään halua tulla kutsutuksi äitipuoleksi. Miehen lapsilla on äiti, ei siihen mua tarvita enää minkään sortin äidin virkaa täyttämään, vaikka mielelläni mä vietän heidän kanssaan aikaa ja haen harrastuksista ja kaikkea, mutta en halua astua sen lasten äidin varpaille. Varmempi välien kannalta, että lapset kutsuu mua etunimellä.

on äitiä joitta ärsyttää pelkkä olemassaolosi..teet niin tai näin

Miksi mennä yhteen henkilön kanssa jolla on lapsia jos ei itse ole halukas olemaan osa lastenkin elämää? Ne kuitenkin tulee "paketissa" ja menevät aina miehellä sinun edellesi, niin se vain on kuten kuuluukin olla. Itse en yksinkertaisesti alkaisi suhteeseen miehen kanssa jolla jo on pieniä lapsia (poikkeuksena ehkä jos olisinme molemmat iäkkäämpiä ja lapset täysi-ikäisiä..), en itsekään halua äitipuoleksi/kasvattajan rooliin. Ja kasvattamaan sinä väkisinkin joutuisit jos asut miehen kanssa ja niitä lapsia siellä käy. :/ Elämä on valintoja, joku toinen saattaisi vain iloita miehesi lapsista, toiselle se olisi kauhistus. Miettikää nyt ihmiset lastenkin kannalta onko kiva kun isällä on se vaikea naisystävä joka ei halua edes yrittää olla tekemisissä... jos sitä roolia ei halua kannattaa harkita ryhtyykö suhteeseen, lapsettomia miehiä on. Ja lapsettomia naisia jotka haluavat miehen jolla jo lapsia on. Tai molemmilla lapsia ja kuviot ok molemmille. Näin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mennä yhteen henkilön kanssa jolla on lapsia jos ei itse ole halukas olemaan osa lastenkin elämää? Ne kuitenkin tulee "paketissa" ja menevät aina miehellä sinun edellesi, niin se vain on kuten kuuluukin olla. Itse en yksinkertaisesti alkaisi suhteeseen miehen kanssa jolla jo on pieniä lapsia (poikkeuksena ehkä jos olisinme molemmat iäkkäämpiä ja lapset täysi-ikäisiä..), en itsekään halua äitipuoleksi/kasvattajan rooliin. Ja kasvattamaan sinä väkisinkin joutuisit jos asut miehen kanssa ja niitä lapsia siellä käy. :/ Elämä on valintoja, joku toinen saattaisi vain iloita miehesi lapsista, toiselle se olisi kauhistus. Miettikää nyt ihmiset lastenkin kannalta onko kiva kun isällä on se vaikea naisystävä joka ei halua edes yrittää olla tekemisissä... jos sitä roolia ei halua kannattaa harkita ryhtyykö suhteeseen, lapsettomia miehiä on. Ja lapsettomia naisia jotka haluavat miehen jolla jo lapsia on. Tai molemmilla lapsia ja kuviot ok molemmille. Näin.

Haluan miehen en hänen lapsiaan. Yleensä saan kaiken, mitä haluan.Nyt vaan manipulointia kehiin. Eiköhän ne pian lakkaa käymästä. Vielä äitinsä pakottaa, mutta pian saavat päättää itse. Mies haluaa ennemmin minut kuin lapset. On sanonut niin monet kerrat.