Lue keskustelun säännöt.
En halua kutsuttavan äitipuoleksi
12.09.2016 |
mielestäni karmea nimi. Ensinnäkään en halu olla minkäänlainen äiti puolisoni lapsille. Lapset ovat luonamme jokatoinen vkl, yritän sietää heitä mieheni vuoksi. Ärsyynnyn nimestä ja siitä, että oletetaan, että olen valmis hoitamaan ylimielisiä ja ilkeitä lapsia.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en välitä mieheni lapsesta tippaakaan. Meillä on ihana suhde keskenämme. Kun lapsi kerran kuussa tulee meille viikoksi, isä vastaa kaikesta. Minä teen mitä huvittaa. Isä saa olla niin hyvä tai huono isä, kuin itse haluaa. Tehkööt omat virheensä lapsensa kanssa. Lapsella on ollut varmaan vuoden jo samat lakanat sängyssään, kun isukki on vähän keskinkertainen isänä, eikä muista mitä kaikkea pitäisikään tehdä, kun on vastuussa pienestä lapsesta. En pidä lapsista joten en ymmärrä tätä vouhotusta, että lapsi on tärkein ja lässynlää. Jos lapsi nukkuu likaisissa lakanoissa, ja ruokana on joka päivä ranskalaisia, niin olkoot. Isä pilatkoon lapsensa jos niin haluaa. Minulle on ihan sama miten ällölle räkänokalle käy.
Miehelle minä tulen ykkösenä. Lasta hän jaksaa nähdä harvoin ja vain sellaiselta "no onhan se nyt kiva potkia palloa ja käydä ongella oman pojan kanssa" pohjalta. Tavallista lapsiperheen elämää ei mieskään jaksa, siksipä lähti edellisestä suhteestaan, kun lapsi syntyi. Tässä nykyisessä suhteessa ei ole ketään nalkuttamassa siitä miten lasta pitää oikeaoppisesti hoitaa ja mies pitää siitä. Minä kun en lapsen huonosta hoidosta nalkuta, kun minua se ei kiinnosta. Niin kauan, kun kukaan ei täällä lasta pahoinpitele henkisesti tai fyysisesti, niin minä en lapsenhoitoon puutu.
Silloin olen puuttunut, kun lapsi on sairastanut ja mies on ollut sairaan lapsen hoidossa ihan käsi. Silloin on ollut pakko ottaa ohjat käsiin, sillä en ole sosiopaatti. Olen istunut lapsen kanssa yöllä ammeessa höyryhengittelemässä spiderman lelu kainalossa ja opastanut miestä kuumelääkkeen valinnassa ja annostelussa, siivonnut oksennuksia sängystä ja varannut lääkäriaikoja.
oikea asenne👍👍👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun ei tarvi hoitaa vieraita kakaroita. Jos isä ei hoida, nii pysykööt koto aan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mennä yhteen henkilön kanssa jolla on lapsia jos ei itse ole halukas olemaan osa lastenkin elämää? Ne kuitenkin tulee "paketissa" ja menevät aina miehellä sinun edellesi, niin se vain on kuten kuuluukin olla. Itse en yksinkertaisesti alkaisi suhteeseen miehen kanssa jolla jo on pieniä lapsia (poikkeuksena ehkä jos olisinme molemmat iäkkäämpiä ja lapset täysi-ikäisiä..), en itsekään halua äitipuoleksi/kasvattajan rooliin. Ja kasvattamaan sinä väkisinkin joutuisit jos asut miehen kanssa ja niitä lapsia siellä käy. :/ Elämä on valintoja, joku toinen saattaisi vain iloita miehesi lapsista, toiselle se olisi kauhistus. Miettikää nyt ihmiset lastenkin kannalta onko kiva kun isällä on se vaikea naisystävä joka ei halua edes yrittää olla tekemisissä... jos sitä roolia ei halua kannattaa harkita ryhtyykö suhteeseen, lapsettomia miehiä on. Ja lapsettomia naisia jotka haluavat miehen jolla jo lapsia on. Tai molemmilla lapsia ja kuviot ok molemmille. Näin.
Haluan miehen en hänen lapsiaan. Yleensä saan kaiken, mitä haluan.Nyt vaan manipulointia kehiin. Eiköhän ne pian lakkaa käymästä. Vielä äitinsä pakottaa, mutta pian saavat päättää itse. Mies haluaa ennemmin minut kuin lapset. On sanonut niin monet kerrat.
Ja vieläkö joku näistä AP:n puolustelijoista väittää, ettei AP ole narsisti? :D
Mutta trolli sinä taidatkin olla, ei kukaan oikeasti voi olla noin sosiopaattinen.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en välitä mieheni lapsesta tippaakaan. Meillä on ihana suhde keskenämme. Kun lapsi kerran kuussa tulee meille viikoksi, isä vastaa kaikesta. Minä teen mitä huvittaa. Isä saa olla niin hyvä tai huono isä, kuin itse haluaa. Tehkööt omat virheensä lapsensa kanssa. Lapsella on ollut varmaan vuoden jo samat lakanat sängyssään, kun isukki on vähän keskinkertainen isänä, eikä muista mitä kaikkea pitäisikään tehdä, kun on vastuussa pienestä lapsesta. En pidä lapsista joten en ymmärrä tätä vouhotusta, että lapsi on tärkein ja lässynlää. Jos lapsi nukkuu likaisissa lakanoissa, ja ruokana on joka päivä ranskalaisia, niin olkoot. Isä pilatkoon lapsensa jos niin haluaa. Minulle on ihan sama miten ällölle räkänokalle käy.
Miehelle minä tulen ykkösenä. Lasta hän jaksaa nähdä harvoin ja vain sellaiselta "no onhan se nyt kiva potkia palloa ja käydä ongella oman pojan kanssa" pohjalta. Tavallista lapsiperheen elämää ei mieskään jaksa, siksipä lähti edellisestä suhteestaan, kun lapsi syntyi. Tässä nykyisessä suhteessa ei ole ketään nalkuttamassa siitä miten lasta pitää oikeaoppisesti hoitaa ja mies pitää siitä. Minä kun en lapsen huonosta hoidosta nalkuta, kun minua se ei kiinnosta. Niin kauan, kun kukaan ei täällä lasta pahoinpitele henkisesti tai fyysisesti, niin minä en lapsenhoitoon puutu.
Silloin olen puuttunut, kun lapsi on sairastanut ja mies on ollut sairaan lapsen hoidossa ihan käsi. Silloin on ollut pakko ottaa ohjat käsiin, sillä en ole sosiopaatti. Olen istunut lapsen kanssa yöllä ammeessa höyryhengittelemässä spiderman lelu kainalossa ja opastanut miestä kuumelääkkeen valinnassa ja annostelussa, siivonnut oksennuksia sängystä ja varannut lääkäriaikoja.
Aikamoisen kultakimpaleen oletkin "mieheksesi" napannut. Not. Millainen nilviäinen jättää lapsensa, koska ei vaan "jaksa" tätä?
Nuo isän metodit lapsensa huoltamisessa kuulostavat sellaisilta, että toivon tosi hartaasti lastensuojelun puuttuvan asiaan :(
Miksi ihminen, kuten sinä, aina päädyt sitten tuollaiseen tilanteeseen, eikö se ole ihan sinun oma vika ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap et ole äitipuoli, olet hirviönoita.
Ap yrittää kaikin voimin provosoida. Jos tuota asennetta ei huomioida, niin olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä.
Minä en myöskään ole äitipuoli mieheni lapsille. Minulla on jo teinit. Miehen pienemmät lapset ovat täysin miehen vaatuulla. Minä en viihdytä enkä hoida. Olen täysin aave heille. Ja se sopii miehelle.
Minusta tuntuu, että tämä järjestely sopii useimmille miehille. Naiset valittavat tätä, ei miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko varma, että ne on ne lapset, jotka on ylimielisiä ja ilkeitä...
Vierailija kirjoitti:
Mulla on äitipuoli ja hyvä sellainen. Aluksi olin lapsena ärsyttävä ja ilkeä äitipuolelleni siksi koska en tykänyt isälläni on uusi nainen, ja ei halua olla meidän äidin kanssa, mutta nyt olen oppinut tottumaan äitipuoleni on paras äitipuoli jota en vaihtaisi mihinkään koska se on isäni kanssa ollut pitkään yhdessä ja huomaan niillä on hyvä olla yhdessä.
Mietin sun kohdalla pystyt hyväksymään miehen lapsia ajallaan, koska munkin äitipuoli tottui meihin ja oppi rakastamaan meitä kuin omia lapsia. Meillä on hyvät välit ja hyviä ystäviä.
Myös mun ensimmäinen äitipuoli oli aivan ihana tyyppi,ompeli prinsessamekkoja ja paistoi munkkeja vappuna,hänellä ei ollut tuolloin omia lapsia mutta tajusi,että me miehen lapset kuulumme samaan pakettiin kun on ottanut miehen jolla on lapsia ja kohteli meitä aina hyvin.Isä erosi toisesta vaimostaan jo silloin kun olin pieni,mutta olen yhä entisen äitipuolen kanssa tekemisissä.
Tietysti sanoina äitipuoli ja isäpuoli ovat vanhanaikaisia,ja eivät merkitse varmaan enää ihan samaa,kun nykyään useimmiten erotaan sen sijaan että jäätäisiin leskeksi.Minusta ne kuitenkin ovat ihan hyviä sanoja tarkoittamaan vanhemman uutta puolisoa.
Toivottavasti ap oppii ajan kanssa sietämään miehen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on luonteeltaan lempeä ihminen, ei voi olla pitämättä lapsista ja hoitamatta heitä vaikka eivät olisikaan omia. Lapset voivat aluksi olla töykeitä kun siellä kotona äiti on evästänyt heitä että uusi äitipuoli on vienyt hänen paikkansa, mutta lapset tottuvat ja oppivat pitämään jos heille antaa mahdollisuuden.
Ap on täysin oikeassa. Ei hänen tarvitse toisen penskoista huolehtia, mies hoitakoon. Mä tekisin aivan samanlailla jos mun miehellä olis ollu lapsia muista suhteista. Tosin mä en olisi koskaan jatkanut suhdetta miehen kanssa, joka olisi sanonut että hällä on jo lapsia. Olisin tiennyt jo etukäteen että inhoan niitä penskoja enkä olis jaksanut enkä halunnut mitään säätämistä jonkun eksän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan sama miksi toivot itseäsi kutsuttavan niin olet vanhempien kanssa samassa veneessä. Aikuisena sinulla on aikuisen velvollisuudet.
Jaxuhali<3
En ole AP, mutta voin vakuuttaa sinulle, että en todellakaan ole millään tapaa samassa veneessä vanhempien kanssa. En yhtään sen enempää kuin lähikaupan kassa on mieheni lapsen kanssa. Tämän olen tehnyt hyvin selväksi myös mieheni exälle viimeksi keväällä, kun yritti aamulla klo 7 nakittaa puhelinsoitollaan minun vastuulleni/syyksi sitä, ettei tytöllä ollut kevätjuhlavaatteet kunnossa. Mitä ihmettä sellaiset mulle kuuluu? Minä olen isän tyttöystävä, en yhtään sen enempää ja jos se riittää minulle, on sen riitettävä myös exälle ja lapselleen. Joskus tulevaisuudessa saatan olla isän uusi vaimo, mutta edelleenkään en ole samassa veneessä kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mennä yhteen henkilön kanssa jolla on lapsia jos ei itse ole halukas olemaan osa lastenkin elämää? Ne kuitenkin tulee "paketissa" ja menevät aina miehellä sinun edellesi, niin se vain on kuten kuuluukin olla. Itse en yksinkertaisesti alkaisi suhteeseen miehen kanssa jolla jo on pieniä lapsia (poikkeuksena ehkä jos olisinme molemmat iäkkäämpiä ja lapset täysi-ikäisiä..), en itsekään halua äitipuoleksi/kasvattajan rooliin. Ja kasvattamaan sinä väkisinkin joutuisit jos asut miehen kanssa ja niitä lapsia siellä käy. :/ Elämä on valintoja, joku toinen saattaisi vain iloita miehesi lapsista, toiselle se olisi kauhistus. Miettikää nyt ihmiset lastenkin kannalta onko kiva kun isällä on se vaikea naisystävä joka ei halua edes yrittää olla tekemisissä... jos sitä roolia ei halua kannattaa harkita ryhtyykö suhteeseen, lapsettomia miehiä on. Ja lapsettomia naisia jotka haluavat miehen jolla jo lapsia on. Tai molemmilla lapsia ja kuviot ok molemmille. Näin.
Haluan miehen en hänen lapsiaan. Yleensä saan kaiken, mitä haluan.Nyt vaan manipulointia kehiin. Eiköhän ne pian lakkaa käymästä. Vielä äitinsä pakottaa, mutta pian saavat päättää itse. Mies haluaa ennemmin minut kuin lapset. On sanonut niin monet kerrat.
Vaikutat siltä että sulla on mielenterveysongelmia ja olet erittäin fanaattinen narsisti.
Vaihda miestä, mies ei eroa lapsistaan vaikka naista voi vaihtaa. Lapsilla on oikeus isään ja tulla isänsä kotiin ilman, että siellä on joku lapsia inhoava ihminen. Kuvittelet, että lapset eivät huomaa mitään, mutta lapset ovat paljon tarkempia kuin aikuiset ja sinun asenneongelmasi pilaa lapsilta isäviikonloput.
Haluan miehen en hänen lapsiaan. Yleensä saan kaiken, mitä haluan.Nyt vaan manipulointia kehiin. Eiköhän ne pian lakkaa käymästä. Vielä äitinsä pakottaa, mutta pian saavat päättää itse. Mies haluaa ennemmin minut kuin lapset. On sanonut niin monet kerrat.[/quote]
Vaikutat siltä että sulla on mielenterveysongelmia ja olet erittäin fanaattinen narsisti.[/quote]
Tai sitten kilpaileva pirttihirmu joka saa tahtonsa läpi "ero" uhkailulla saa miehen ittelleen että "joko minä tai lapset" huokaus...
Eli ei kannata suuria toiveita rakentaa täällä...
olet kuitenkin toinen aikuinen taloudessa, halusit tai et. jos olet miehen kanssa vaikka 20v. yhdessä, niin meinaatko koko sen ajan vältellä näitä lapsia ja pysyä heistä inhoten mahdollisimman kaukana, ettet vahingossakaan tutustu heihin? kuulostaa naurettavalta, ja voi vaan miettiä millainen ihminen noin muuten olet esim. työkaverina ja ystävänä. aika syrjäytyneeltä kuulostaa. Oikeesti, kannattaa ajatella että ne lapset on ihan oikeita ihmisiä joihin pitkällä aikavälillä on hyvä rakentaa mukava suhde.
Vierailija kirjoitti:
Haluan miehen en hänen lapsiaan. Yleensä saan kaiken, mitä haluan.Nyt vaan manipulointia kehiin. Eiköhän ne pian lakkaa käymästä. Vielä äitinsä pakottaa, mutta pian saavat päättää itse. Mies haluaa ennemmin minut kuin lapset. On sanonut niin monet kerrat.
Vaikutat siltä että sulla on mielenterveysongelmia ja olet erittäin fanaattinen narsisti.
Tai sitten kilpaileva pirttihirmu joka saa tahtonsa läpi "ero" uhkailulla saa miehen ittelleen että "joko minä tai lapset" huokaus...
Eli ei kannata suuria toiveita rakentaa täällä...
Siinäpä onkin uusi keskustelun aihe, pirttihirmu, minkälainen on pirttihirmu:)
Minäkään en välitä mieheni lapsesta tippaakaan. Meillä on ihana suhde keskenämme. Kun lapsi kerran kuussa tulee meille viikoksi, isä vastaa kaikesta. Minä teen mitä huvittaa. Isä saa olla niin hyvä tai huono isä, kuin itse haluaa. Tehkööt omat virheensä lapsensa kanssa. Lapsella on ollut varmaan vuoden jo samat lakanat sängyssään, kun isukki on vähän keskinkertainen isänä, eikä muista mitä kaikkea pitäisikään tehdä, kun on vastuussa pienestä lapsesta. En pidä lapsista joten en ymmärrä tätä vouhotusta, että lapsi on tärkein ja lässynlää. Jos lapsi nukkuu likaisissa lakanoissa, ja ruokana on joka päivä ranskalaisia, niin olkoot. Isä pilatkoon lapsensa jos niin haluaa. Minulle on ihan sama miten ällölle räkänokalle käy.
Miehelle minä tulen ykkösenä. Lasta hän jaksaa nähdä harvoin ja vain sellaiselta "no onhan se nyt kiva potkia palloa ja käydä ongella oman pojan kanssa" pohjalta. Tavallista lapsiperheen elämää ei mieskään jaksa, siksipä lähti edellisestä suhteestaan, kun lapsi syntyi. Tässä nykyisessä suhteessa ei ole ketään nalkuttamassa siitä miten lasta pitää oikeaoppisesti hoitaa ja mies pitää siitä. Minä kun en lapsen huonosta hoidosta nalkuta, kun minua se ei kiinnosta. Niin kauan, kun kukaan ei täällä lasta pahoinpitele henkisesti tai fyysisesti, niin minä en lapsenhoitoon puutu.
Silloin olen puuttunut, kun lapsi on sairastanut ja mies on ollut sairaan lapsen hoidossa ihan käsi. Silloin on ollut pakko ottaa ohjat käsiin, sillä en ole sosiopaatti. Olen istunut lapsen kanssa yöllä ammeessa höyryhengittelemässä spiderman lelu kainalossa ja opastanut miestä kuumelääkkeen valinnassa ja annostelussa, siivonnut oksennuksia sängystä ja varannut lääkäriaikoja.