Miksi suomalaiset ei uskalla tehdä lapsia

Yksilapsisuus on todella yleistä nykyisin. Tuttavapiirissä on lähes kymmenen ainoaa lasta. Lapseni(4v.) päiväkotiryhmän lapsista puolet on ainoita lapsia. Omani on ainoa. Molemmat parhaista ystävistäni odottavat tällä hetkellä ensimmäistään, eivätkä aio tehdä enempää. Kaikki tietämäni yksilapsiset ovat korkeasti koulutettuja ja hyväpalkkaisessa ammatissa, joten taloudesta se ei kaikilla jää kiinni. Elämän arvot ovat muuttuneet 2010-luvulla. Arvostetaan matkustamista ja elämyksiä. Ja ennenkaikkea helppoa elämää. Halutaan kokea sekä vanhemmuus että kohtuullisen vapaa elämä. Sen lisäksi lähes kaikki joiden kanssa olen jutellut ovat huolissaan maailmalla tapahtuvista muutoksista, ilmastonlämpenemisestä sekä suomalaisen hyvinvointivaltion rakenteellisista muutoksista. Yhdelle lapselle voi taata hyvän elämän, vaikka hyvinvointivaltio romahtaisikin. Useammalle se on paljon vaikeampaa.

Sen lisäksi tunnen useamman velan, jotka arvostavat näitä samoja asioita: matkustamista, elämyksiä ja vapaata elämää. He ovat huolissaan maailmantilasta, ilmastonlämpenemisestä ja suomalaisen hyvinvointivaltion murenemisesta. He eivät kuitenkaan tunne mitään tarvetta perhe-elämään ja vanhemmuuteen, joten jättävät sen yhdenkin tekemättä.

Eli ei se ole uskaltamisesta kiinni, vain uudenlaisista arvoista. Ja ymmärryksestä, että meitä on täällä maapallolla aivan liian paljon.

Minä olen uskaltanut. Olen 31v ja minulla on kolme alle 5 vuotiasta lasta. Suurin syy "uskallukseen" on se, että äitini maksoi meille omakotitalon. Hän on sittemmin jo nukkunut pois ja olin ainoa perillinen. Vanhemmillani oli avioehto. Olen kohtuu hyvässä taloudellisessa tilanteessa ja minulla on vakituinen työ terveydenhuoltoalalta. Mieheni on perhekeskeinen ja lapsia rakastava. Eli siis hyvä taloudellinen tilanne ja hyvä mies ovat edesauttaneet lisääntymistäni.

Itse olen alkanut ajattelemaan, että meillä taitaa jäädä lapsiluku aiemmin suunniteltua pienemmäksi. Puolisoni on sen verran kyvytön elämänhallinnaltaan, että kaksi lasta on nyt minun jaksamisen äärirajoilla. Anoppi mankuu lisää lapsenlapsia, ja tekisi mieli sanoa, että olisit tuon omasi hoitanut kunnolla, niin uskaltaisi sen kanssa enemmän lapsia tehdä. Täydellinen vanhempi lapsille ja puoliso minulle on kyllä, mutta ei oikein osaa huolehtia aina edes itsestään. Hyvin turvattoman lapsuuden on itse elänyt suurta ikäluokkaa edustavien vanhempiensa kanssa.

Miksihän ihmiset ovat koko ajan masentuneempia ja onnettomampia kuin ennen? Ennen oli huomattavasti niukempaa, ei ollut varaa matkustella eikä rakentaa näitä 200 neliöisiä lukaaleja. Nyt ihmisillä on kaikkea, mutta silti valitetaan jatkuvasti, mikään ei tunnu olevan hyvin. Miksi ihmiset maaseudulla ovat onnellisempia kuin kaupungeissa? Eikö just kaupungeissa ole tarjolla kaikki harrastusmahdollisuudet, niitä haasteellisia ja mielenkiintoisia töitä, ihania ruokapaikkoja, kahviloita, elämyksiä jos jonkinnäköisiä, paljon vapaata ja lapsetonta elämää viettäviä ihmisiä ja vanhemmat ja isovanhemmatkin usein niin kaukana, ettei heistä tarvitse välittää juuri mitään? Luulisi, että siellä ollaan ihan onnensa kukkuloilla.

Täällä pohjoisemmassa kyllä tehdään lapsia, enkä nyt tarkoita vain lestoja. Ihan normaalia on se 2-3 lasta, eikä useampikaan ole harvinaista. Ja on paljon niitäkin, jotka hankkii lapsia reippaasti alle 30-vuotiaana. Tänne ei oo vissiin saapunut vielä tuo lapsettomuusmuoti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kanssasi suurimmaksi osaksi samaa mieltä. Tuossa on kuitenkin muutama ongelma. Ensinnäkin työllistyminen pitkän työelämästä poissaolon jälkeen. Kaikki kehittyy ja muuttuu niin nopeaa tahtia, että työntekijän osaaminen voi olla auttamattomasti vanhentunutta, jos on ollut pitkään kotona hoitamassa lapsia. Tilanteessa, jossa työikäisiä ihmisiä on liikaa verrattuna työpaikkojen määrään, on ihan selvää, että tuoreemmalla osaamisella varustettu saa työn. Kotona lapsia hoitavan pitäisi siis ylläpitää ammatillista osaamistaan myös sillä aikaa, kun on pois työelämästä. Toinen ongelma on, että hyvin usein kotiin jäävä on nainen. Vaikka mies maksaisikin eläkevakuutusta naiselle, niin mikäli tulee ero, sekin lysti loppuu. Palataan jälleen edelliseen tilanteeseen eli pitäisi löytää töitä. Mulla on parikin tällaista ystävää, joilla on tämä tilanne. Paitsi ettei töitä ole löytynyt työkkärin erilaisia tempputyöllistämisiä lukuunottamatta. Vaikka ei olekaan ollut avioehtoa, ei parisuhteessa ole yhden palkalla saatu muuta varallisuutta kuin asunto. Sekin on tietysti jo hyvä asia ja erossa saadulla osuudella on voinut hankkia pienen asunnon itselleen, mutta tulot ovat silti edelleen hyvin pienet. Kotäitiydessä ei ole mitään vikaa ja monesti se on lapselle suorastaan ihanteellinen kasvuympäristö, mutta kotona pitkään ollut vanhempi jää aika tyhjän päälle, jos tuleekin ero eikä töitä löydykään. 

jos tulisi ero tai muuta yllättävää, jokainen osaa varmasti toimia sen eteen niin, että saa tulonlähdettä tai vaikka opiskelee. Parempi keskittyä kunnolla lapsiin, kuin stressata tulevilla huomoilla työnäkymillä ja tartuttaa se stressi lapsiinkin. Elämä kuljettaa.

Tuossa muuten on yksi syy Suomen laskevaan syntyvyyteen. Ruotsissa, jossa syntyvyys ei mene alas kuin lehmän häntä, on sallitumpaa ja todella yleistä, että äidit käyvät osapäivätöissä. He palaavat osa-aikaisesti töihin jo silloin, kun lapsi on ihan vauva - päivähoito kuitenkin onnistuu.

Näin äidit eivät syrjäydy työelämästä eivätkä jää tyhjän päälle, ja paluu kokopäivätöihin sujuu jouhevasti.

Suomessa vain elää sitkeästi se vanhanaikainen ajatus siitä, että "äidin on AINA oltava kotona, kaikki muu on SYNTIÄ ja MORAALITONTA ja ITSEKÄSTÄ, kyllä nyt kunnon suomalainen nainen uhraa itsensä ja tulevaisuutensa lasten takia koska LAPSET!"

Ja juuri tämä orastava "Ruotsin malli" torpattiin taas hienosti. Ei ihme, että hiekkalaatikon vangiksi jääminen ei houkuttele.

Samaa mieltä, Ruotsin malli olisi tässä suhteessa järkevä ja toimiva meillekin.

Itselläni ei ole lapsia. Haluaisin, mutta yrittämisestä huolimatta ei ole vielä kuulunut.

Niin olisi toimiva malli meillekin. En tajua, Suomi ottaa aina mallia ruotsista niin miksi perhepolitiikka on asia josta ei oteta oppia ruotsista kun se selkeästi toimii siellä?

Ruotsissa myös järkevä vanhempainvapaamalli, koska isällä ja äidillä saman verran päiviä käytössä. Työnantaja ei voi taktikoida palkkaamalla miehen, koska mies jää ihan yhtä moneksi päiväksi isyysvapaalle kuin äitikin. Tämä myös vähentää pienyrittäjien taakkaa, sillä yksi vanhempi ei ole niin kauan pois töistä.

Ruotsin malli edellyttää, että molemmilla vanhemmilla on työpaikka. Suomessa on hyvin tavallista, että nuoren naisen määräaikainen työsuhde päättyy joko ennen äitiysloman alkua tai viimeistään sen aikana. Jos isät pakotetaan jäämään pidemmäksi aikaa kotiin perhevapaalle, on äidin ilmoittauduttava työkkäriin työttömäksi työnhakijaksi muutamaksi kuukaudeksi (eikä töitä välttämättä löydy). Isän saama tuki ja äidin saama työkkärin tuki (jos edes täyttää työssäoloehtoja ja saa yhtään mitään) voi aiheuttaa tilanteen, jossa perheen talous uhkaa kaatua. Sossusta ei saa apua asuntolainojen maksuun eikä  kai ole yhteiskunnan kannalta mielekästäkään, että tällä tavala pakotettaisiin hakemaan toimeentulotukea. 

Vierailija kirjoitti:

Miksihän ihmiset ovat koko ajan masentuneempia ja onnettomampia kuin ennen? Ennen oli huomattavasti niukempaa, ei ollut varaa matkustella eikä rakentaa näitä 200 neliöisiä lukaaleja. Nyt ihmisillä on kaikkea, mutta silti valitetaan jatkuvasti, mikään ei tunnu olevan hyvin. Miksi ihmiset maaseudulla ovat onnellisempia kuin kaupungeissa? Eikö just kaupungeissa ole tarjolla kaikki harrastusmahdollisuudet, niitä haasteellisia ja mielenkiintoisia töitä, ihania ruokapaikkoja, kahviloita, elämyksiä jos jonkinnäköisiä, paljon vapaata ja lapsetonta elämää viettäviä ihmisiä ja vanhemmat ja isovanhemmatkin usein niin kaukana, ettei heistä tarvitse välittää juuri mitään? Luulisi, että siellä ollaan ihan onnensa kukkuloilla.

Täällä ollaankin. JOS on rahaa noihin kaikkiin kivoihin juttuihin. Ihmisillä ei todellakaan ole nyt kaikkea vaan vain niillä, joilla on rahaa siihen kaikkeen. Kaupungeissa on paljon työttömiä, sairaita tai muuten vaan pienituloisia, jotka vain sivusta seuraavat, miten muut saavat nauttia noista kivoista asioista. He eivät kuitenkaan ole halukkaita muuttamaan maallekaan, koska kaupungissa heillä kuitenkin on perhe, sukulaiset ja ystävät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksihän ihmiset ovat koko ajan masentuneempia ja onnettomampia kuin ennen? Ennen oli huomattavasti niukempaa, ei ollut varaa matkustella eikä rakentaa näitä 200 neliöisiä lukaaleja. Nyt ihmisillä on kaikkea, mutta silti valitetaan jatkuvasti, mikään ei tunnu olevan hyvin. Miksi ihmiset maaseudulla ovat onnellisempia kuin kaupungeissa? Eikö just kaupungeissa ole tarjolla kaikki harrastusmahdollisuudet, niitä haasteellisia ja mielenkiintoisia töitä, ihania ruokapaikkoja, kahviloita, elämyksiä jos jonkinnäköisiä, paljon vapaata ja lapsetonta elämää viettäviä ihmisiä ja vanhemmat ja isovanhemmatkin usein niin kaukana, ettei heistä tarvitse välittää juuri mitään? Luulisi, että siellä ollaan ihan onnensa kukkuloilla.

Täällä ollaankin. JOS on rahaa noihin kaikkiin kivoihin juttuihin. Ihmisillä ei todellakaan ole nyt kaikkea vaan vain niillä, joilla on rahaa siihen kaikkeen. Kaupungeissa on paljon työttömiä, sairaita tai muuten vaan pienituloisia, jotka vain sivusta seuraavat, miten muut saavat nauttia noista kivoista asioista. He eivät kuitenkaan ole halukkaita muuttamaan maallekaan, koska kaupungissa heillä kuitenkin on perhe, sukulaiset ja ystävät. 

Ja lisään vielä, että ehkäpä ongelmana kaupungeissa onkin juuri se, että vaikka kaikki on käden ulottuvilla, monelle ne ovat silti saavuttamattomissa. Kun ei ole rahaa. Et sä tuolla kahviloissa näe pitkäaikaistyöttömiä lattea lipittelemässä, ei heillä ole varaa sellaiseen, vaikka mieli tekisikin. Maalla tilanne voi olla ihan toinen, kun lähin hieno lattekahvila on kaukana.

No mää just kirjoitti:

Ei ole uskaltamisesta kiinni, en halua. Maapallolla on aivan liikaa ihmisiä kuluttamassa luonnonvaroja ja tuottamassa jätettä jo nyt. Eikä Suomi ole muusta maailmasta irrallaan.

Afrikaanit tekee sun puolesta 10. Ylikansoitus on täysin kehitysmaiden ongelma. Kyllä suomalaisen 2 kersaa ei vaikuta ylikansoitukseen paskaakaan joten tuo syy on ihan mitätön.

Itse en ole tehnyt lapsia, koska koko nuoruusikä meni koulukiusaamistraumoista toipumiseen. Nyt olen jo toipunut, mutten ole ehtinyt rakentaa minkäänlaista taloudellista turvaa lapsen tekoon. Nykyään ei kaikki tee automaattisesti lapsia. Vahvat ympäristöönsä sopeutuvat lisääntyy. Ne joilla on hyvä stressinsietokyky ja riittävästi sosiaalisia taitoja selviytyä. Niin sen pitäs varmaan mennäkkin, viidakon laki.

Vierailija kirjoitti:

Hallituksen päätös vähentää lapsilisiä oli virhe! Ymmärrän jos suurituloisilta jotka keräävät lisät makaamaan säästötililleen tehdään näin, mutta että tavalliselta lapsiperheeltä aikana jolloin on muutenkin epävarmuutta mm. töiden suhteen. Asenneilmapiiri on myös se, että vain rikkailla on oikeus lisääntyä, yhteiskunnan ei kuulu maksaa kenenkään lasten elätystä. Ja jos satut uupumaan huudellaan vain että mitäs teit sen lapsen, oma valinta. Onko siis ihme että lapsia ei synny??

Nohnoh, monessa afrikan maassa ei ole lapsilisistä tietoakaan ja silti mukuloita pukkaa maailmaan jatkuvalla syötöllä. Japanissa on lähestulkoon maailman korkein elintaso ja kaikki high-tech mitä voi kuvitella ja vielä mitä, siellä lapsia syntyy vielä paljon vähemmän kuin Suomessa. Työpaikkojen puutteellakaan tätä on vaikea perustella kun tosiaan monilla työttömilläkin on isoja pesueita.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei ole järkevä tarkastella tätä kysymystä vain Suomen vinkkelistä, jos/kun muita asioita tarkastellaan globaalista tai EU:n vinkkelistä.

Maapallolla on liikaa väkeä, mutta resurssit jakautuneet täysin väärin. Syntyvyyttä pitäisi säännöstellä rajusti, ja jos olisin maailmanvaltias, säätäisin niin, että kukin ihminen saa hankkia vain kaksi lasta koko elämänsä aikana.

Mutta JOS nyt todellakin halutaan lisätä syntyvyyttä nimenomaan Suomessa, niin suomalaisten elämää on parannettava, tulevaisuudenuskoa lisättävä, kansallisvaltiota vahvistettava. Piti niistä toimenpiteistä tai ei, niin syntyvyys lisääntyy, kun ns perinteiset arvot ovat vallalla.

En määrittele niitä sen tarkemmin.

Tuo ei ole tarpeellista enää koska maailmanlaajuisesti nainen synnyttää enää 2,4 lasta elämänsä aikana (luku vuodelta 2014) ja se laskee joka vuosi. Tuostakin pitää huomioida että osa lapsista kuolee ennen aikuisikää niin "uusi sukupolvi" ei enää ole edeltäjäänsä suurempi vaan samankokoinen. Maapallon väestö kasvaa maailmanlaajuisesti siksi koska elinikä nousee, ihmiset elää vanhaksi. Tästä voi katsoa maapallon naisten lapsiluvun eri vuosina, 60-luvulla se oli 5 ja nyt vähän yli 2 http://data.worldbank.org/indicator/SP.DYN.TFRT.IN?end=2014&start=1960

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä vouhotusta. Ihmisiä on ihan liikaa ja syntyvyys pitäisi saada jyrkkään laskuu kaikkialla tällä pallolla. Itselläni on pari lasta, mutta kun katsoo nykyistä maailman menoa, niin joka päivä huolestuttaa yhä enemmän.

Syntyvyys on jo laskussa. Väestömäärä lisääntyy, koska jo syntyneet jäävät useammin eloon kuin ennen. Lisäksi monet elävät pitempään. 

Mielestäni Suomessa on juuri sopivasti väkeä, ei ole syytä lisääntyä, mutta ei mitään syytä kuolla sukupuuttoonkaan. Jokainen voi tietenkin tehtä oman henkilökohtaisen ratkaisunsa ja olla hankkimatta lapsia, mutta yleisenä ajattelumallina tuo että nimenomaan suomalaisten (ja muiden eurooppalaisten) pitäisi uhrautua ja jättää halutut lapset tekemättä, on todella syvältä!

Miksi? Länsimaiset ihmiset kuluttavat suhteessa paljon enemmän verrattuna köyhiin maihin. Toki jenkit ovat ihan oma lukunsa, mutta silti länsimaisissa maissa ollaan ihan eri sfääreissä.

Noin äkkiseltään voidaan sanoa, että ihmiseten määrä pitäisi saada puolitettua. Vähintään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kanssasi suurimmaksi osaksi samaa mieltä. Tuossa on kuitenkin muutama ongelma. Ensinnäkin työllistyminen pitkän työelämästä poissaolon jälkeen. Kaikki kehittyy ja muuttuu niin nopeaa tahtia, että työntekijän osaaminen voi olla auttamattomasti vanhentunutta, jos on ollut pitkään kotona hoitamassa lapsia. Tilanteessa, jossa työikäisiä ihmisiä on liikaa verrattuna työpaikkojen määrään, on ihan selvää, että tuoreemmalla osaamisella varustettu saa työn. Kotona lapsia hoitavan pitäisi siis ylläpitää ammatillista osaamistaan myös sillä aikaa, kun on pois työelämästä. Toinen ongelma on, että hyvin usein kotiin jäävä on nainen. Vaikka mies maksaisikin eläkevakuutusta naiselle, niin mikäli tulee ero, sekin lysti loppuu. Palataan jälleen edelliseen tilanteeseen eli pitäisi löytää töitä. Mulla on parikin tällaista ystävää, joilla on tämä tilanne. Paitsi ettei töitä ole löytynyt työkkärin erilaisia tempputyöllistämisiä lukuunottamatta. Vaikka ei olekaan ollut avioehtoa, ei parisuhteessa ole yhden palkalla saatu muuta varallisuutta kuin asunto. Sekin on tietysti jo hyvä asia ja erossa saadulla osuudella on voinut hankkia pienen asunnon itselleen, mutta tulot ovat silti edelleen hyvin pienet. Kotäitiydessä ei ole mitään vikaa ja monesti se on lapselle suorastaan ihanteellinen kasvuympäristö, mutta kotona pitkään ollut vanhempi jää aika tyhjän päälle, jos tuleekin ero eikä töitä löydykään. 

jos tulisi ero tai muuta yllättävää, jokainen osaa varmasti toimia sen eteen niin, että saa tulonlähdettä tai vaikka opiskelee. Parempi keskittyä kunnolla lapsiin, kuin stressata tulevilla huomoilla työnäkymillä ja tartuttaa se stressi lapsiinkin. Elämä kuljettaa.

Tuossa muuten on yksi syy Suomen laskevaan syntyvyyteen. Ruotsissa, jossa syntyvyys ei mene alas kuin lehmän häntä, on sallitumpaa ja todella yleistä, että äidit käyvät osapäivätöissä. He palaavat osa-aikaisesti töihin jo silloin, kun lapsi on ihan vauva - päivähoito kuitenkin onnistuu.

Näin äidit eivät syrjäydy työelämästä eivätkä jää tyhjän päälle, ja paluu kokopäivätöihin sujuu jouhevasti.

Suomessa vain elää sitkeästi se vanhanaikainen ajatus siitä, että "äidin on AINA oltava kotona, kaikki muu on SYNTIÄ ja MORAALITONTA ja ITSEKÄSTÄ, kyllä nyt kunnon suomalainen nainen uhraa itsensä ja tulevaisuutensa lasten takia koska LAPSET!"

Ja juuri tämä orastava "Ruotsin malli" torpattiin taas hienosti. Ei ihme, että hiekkalaatikon vangiksi jääminen ei houkuttele.

Samaa mieltä, Ruotsin malli olisi tässä suhteessa järkevä ja toimiva meillekin.

Itselläni ei ole lapsia. Haluaisin, mutta yrittämisestä huolimatta ei ole vielä kuulunut.

Niin olisi toimiva malli meillekin. En tajua, Suomi ottaa aina mallia ruotsista niin miksi perhepolitiikka on asia josta ei oteta oppia ruotsista kun se selkeästi toimii siellä?

Ruotsissa myös järkevä vanhempainvapaamalli, koska isällä ja äidillä saman verran päiviä käytössä. Työnantaja ei voi taktikoida palkkaamalla miehen, koska mies jää ihan yhtä moneksi päiväksi isyysvapaalle kuin äitikin. Tämä myös vähentää pienyrittäjien taakkaa, sillä yksi vanhempi ei ole niin kauan pois töistä.

Eilisessä ohjelmassa mainittiin hyvin lyhyesti, että Ruotsissa yleensä perheessä on kaksi lasta ja Suomessa taas on tavallista, että lapsia ei ole ollenkaan tai niitä on monta. Mietin, että miten tuo Ruotsin malli toimisi Suomessa? Äitihän olisi jokatapauksessa kotona (koska hänellä ei edes ole työpaikkaa) ja isä olisi sitten monta kertaa pakollisella vanhempainvapaalla, jos lapsia on vaikkapa viisi. 

Tämä on niin totta! Oma otanta on vaan suku mutta eiköhän tuo pidä paikkansa laajemminkin.

Mulla on ruotsissa sukulaisia, mummon kaksi siskoa muutti ruotsiin aikanaan, molemmat sai kaksi lasta eli isälläni on ruotsissa neljä serkkua. Kaikki nää serkut on saanut kaksi lasta eli mulla on kahdeksan pikkuserkkua ruotsissa. Heidän lisääntyminen ei ole vielä ajankohtaista kun ovat vielä nuoria mutta veikkaan että pari lasta hekin tekee aikanaan. Sit jos vertaa suomessa asuviin sukulaisiin niin lapsia on yleensä 3 tai 4 tai ei ollenkaan :D muutama yksilapsinen perhe suvussa suomen puolella mutta siinäkin tilanne sellainen että vanhemmilla paljon sisaruksia niin lapsella oli paljon serkkuja joiden kanssa leikkiä lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ootteko te koskaan ajatelleet, että kuka teitä hoitaa kun olette vanhoja? Yhteiskunnalla ei ole resursseja ja vaikka teillä olisikin hyväpalkkainen työ, ei ole maksajia eläkkeellenne.

Ne, joilla on lapsia, ovat kuitenkin turvatummassa asemassa kuin lapsettomat.

Kerään sen verran rahaa säästöön, että voin muuttaa Aasiaan vanhenemaan ja kuolemaan, hoito ja asuminen on halpaa ja hyvää. Tarkoitukseni ei ole jäädä eläköitymään Suomen loskakeleihin. Jos tulee vakavampi sairaus, Sveitsissä ja Hollannissa on klinikoita, joissa voi käydä päättämässä päivänsä inhimillisesti.

Meinaat että aasiassa asuminen on tulevaisuudessa halpaa ja hyvää? Ei ole, koko maanosa on tulevaisuudessa kuin japani, asuminen kallista ja kaikki asuu yksiöissä. Suomessakaan tuskin enää on loskakelejä, tiedä vaikka täällä kasvaa jo palmut tai jotain

"Selvityksemme mukaan tietoteknistyminen uhkaa noin kolmannesta Suomen työpaikoista", sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan tutkimusjohtaja Petri Rouvinen.

Nuo työpaikat ovat vaarassa kadota 10–20 vuoden kuluessa."

http://www.hs.fi/talous/a1389592860989

Kun alkaa olla jo ilmiselvää että automatisaatio tulee johtamaan valtavaan massatyöttömyyteen tulevaisuudessa niin milläs tavalla voisin varmistua nyt syntyvälle lapselle varman työuran 20vuoden päästä kun se ei ole varmaa edes itselle?

no wonder kirjoitti:

Kohta lapsien pukkaamisen hoitaa yksinään maahanmuuttajat, pakolaiset jne. Suomalainen lapsiperhe on kuitenkin keskimääräisesti ollut ns. omillaan toimeen tuleva: pikkuvauvavuosien jälkeen vanhemmat palanneet työelämään ja lapset elätetty omilla palkoilla, ei sossuntuella. Samahan ei tule tapahtumaan näiden tulijoiden kanssa. Ne kasvattaa lapsensa alusta loppuun sossun rahojen turvin. Hyvin harmillista ettei jotkut näe tätä eroa ja siksi ymmärrä suosia suomalaisten lisääntymistä.

Pidemmän ajan kuluessa tämä voi johtaa väestön vaihtumiseen eurooppalaisissa valtioissa aivan erityyppiseksi. Jos maahanmuuttajat lisääntyvät kantaväestöä huomattavasti enemmän, vaikutus kertautuu joka sukupolvelta, ja ehkä tulevaisuudessa täällä vaikuttaa hyvin erilainen kulttuurillinen ilmapiiri. Onko mukavaa elää muslimimaita vastaavassa kulttuuriympäristössä, sitä voi jokainen itse miettiä. Asiasta on tehty laskelmia ainakin Ruotsin ja Saksan osalta, ja pidemmän aikavälin kehityksenä tämä lienee mahdollinen kehityssuunta, kun pieni syntyvyys kantaväestön osalta näyttää olevan yleistä Suomen lisäksi lukuisissa muissakin Euroopan maissa.

Ite en henk.koht kyllä edes lasta halua, ainakaan ihan lähivuosina, mutta vaikka haluaisinkin, niin jättäisin silti tekemättä. Ei hirveästi nappaa, kun oma elämä on jo ilman lastakin epävarmuutta ja haasteita täynnä, asiaa myöskään auta se, että ympyröivä maailma tuntuu hiihtelevän kriisistä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hallituksen päätös vähentää lapsilisiä oli virhe! Ymmärrän jos suurituloisilta jotka keräävät lisät makaamaan säästötililleen tehdään näin, mutta että tavalliselta lapsiperheeltä aikana jolloin on muutenkin epävarmuutta mm. töiden suhteen. Asenneilmapiiri on myös se, että vain rikkailla on oikeus lisääntyä, yhteiskunnan ei kuulu maksaa kenenkään lasten elätystä. Ja jos satut uupumaan huudellaan vain että mitäs teit sen lapsen, oma valinta. Onko siis ihme että lapsia ei synny??

Nohnoh, monessa afrikan maassa ei ole lapsilisistä tietoakaan ja silti mukuloita pukkaa maailmaan jatkuvalla syötöllä. Japanissa on lähestulkoon maailman korkein elintaso ja kaikki high-tech mitä voi kuvitella ja vielä mitä, siellä lapsia syntyy vielä paljon vähemmän kuin Suomessa. Työpaikkojen puutteellakaan tätä on vaikea perustella kun tosiaan monilla työttömilläkin on isoja pesueita.

No niissä Afrikan maissa väännetään niitä lapsia, jotta olisi jälkikasvu huolehtimassa itsestä tulevaisuudessa, lapsikuolleisuus on myös sitä luokkaa, että yhden lapsen varaan ei kauheasti kannata pistää, joten niitä hommataan sitten pienen kylän verran. Periaatteessa ne lapset itsessään on se "lapsilisä" siellä köyhissä maissa.

Mitä köyhempi maa, sen suurempi syntyvyys.

up