Lue keskustelun säännöt.
Lasten koulu on liian raskasta
11.09.2016 |
Minulla on neljä lasta, kaikki alakouluikäisiä. Yhdet kaksoset, jotka ovat samalla luokalla. Kaksi muuta eri luokka-asteilla 3-6-luokilla.
Juuri tuli opettajalta wilma-tiedote, jossa sanottiin että on vanhempien vastuulla että läksyt on tehty. Mitä ihmettä?
Opettaja ei merkitse läksyjä wilmaan kun se ei kuulu hänen toimenkuvaansa. Jos tulee läksyunohduksia enemmän, pidetään kasvatuskeskustelu vanhempien kanssa että miksei olla varmistettu että ne on tehty.
Jos on vaikkapa sairaana, pitää läksyt kysyä kaverilta. Vaikka pojat laittaa läksykyselyä koko luokan pojille whatsappissa, tekstiviestinä ja vielä instassakin, kukaan ei anna läksyjä. Osa sanoo suoraan että en jaksa sanoa niitä, tai ***tuilee jotain epämääräistä. Sama on 5-luokkalaisen luokalla, hyvä jos yhdeltä saa jonkun tolkun vastauksen.
Sitten läksyjen määrästä. Esim. 5-luokkalaisella saattaa tulla seuraavaksi päiväksi 3 sivua laskuja, joista osa on vaikeita päättelytehtäviä. Historian läksyksi tehdä lyhennelmä kappaleen olennaisimmista asioista ja tehtävät. Englannista sanakoe seur.päiväksi ja kappaleen suomennus kotona+työkirjan tehtävät. Äidinkielestä lukea 5-sivuinen kirjan teksiti ja 7 tehtävää siitä.
Eikä tässä vielä kaikki. Opettaja vaatii että kerran kuukaudessa luetaan kirja ja thdään siitä arvostelu. Näin syksyllä vielä pitää palauttaa kesällä tehty kasvio ym ym.
Onko nykykoulu näin vaativaa kaikilla, vai onko lastni koulu poikkeus? Minulla on vastuu lasten koulunkäynnistä opettajan mukaan. Lisänä kotityöt ja päivätyö.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pojalla vitosella uusi opettaja, jolta tuli JOKA päivä Wilma-viestiä ja lisäksi repussa oli irtolappusia, joihin oli kirjoitellut viestejään. Kiva oli edellisenä iltana saada viestiä, että pojan pitää tulla aikaisemmin kouluun seuraavana päivänä, koska oli läksyunohdus jne. Se oli ihan helkkarin raskasta, en itse ollut koulussa, joten en tiennyt mitä oli läksynä ja sitten tää intopiukkaope jankutti joka päivä miten läksyt pitää tarkistaa kotona. Ope oli niin rasittava, että luulen että poika ei tehnyt niitä läksyjä lopuksi enää kiusallakaan. Lopelta ope rauhottui kun alkoi pitää läksykerhoa, jossa tehtiin unohdettuja läksyjä ja sain vähemmän hänen viestejään. Seuraavaksi olisin silti vaihtanut pojan koulua, mutta onneksi ope lähti muualle. Miten joku voi olla noin saakelin hankala? Nykyisin läksyt sujuu ihan ok, välillä tulee unohduksia, mutta kun niistä ei koko ajan jankuteta ja pidetä jotain hätäpalaveria niin asiat menee omalla painollaan.
Oikeassa elämässä se ongelma on se että jos niitä läksyjä ei tee eikä tajua oikeaa asennetta, se lapsi tippuu kyydistä.
Mulla on vitosluokkalainen eikä yhtä ainutta lappua ole tullut.
Hän kun hoitaa läksynsä ja oikealla asenteella.
No siinäpä se onkin, että vaikka sinä tippuisit kyydistä niin kaikki eivät tipu. On oppilaita, joille kaikki on liian helppoa ja siitä tässäkin syvätasolla kysymys. Kun tietää jo opetettavat asiat niin kuulo menee välillä pois päältä ja keskittyminen herpaantuu, ja sitten jää läksyt merkkaamatta. Kävin just tämän samaisen pojan kanssa läpi hänen tämän vuoden enkun kirjaansa yläasteelta ja hän hallitsi jo sanaston ja opetettavat asiat. On oppinut ne itsekseen. Koita siinä sitten pitää hyvää asennetta, kun kyydistä ei tipu vahingossakaan vaikka nukkuisi tunnilla.Sitten opettajaksi osuu tuollainen pilkkupirkko, joka ei näe nenäänsä pitemmälle. Olisi antanut vaikeampia harjoituksia, mutta ei.
Ja joo, arvaan jo, että sanot että mullakin on äitinä huono asenne ja lapsi on oppinut sen minulta. Niin mulla tavallaan onkin, itse istuin koulussa vuosikaudet turhanpanttina kun kaikki oli liian helppoa, eikä mitään eriyttämistä ollut. Asennetta ei silti voi opettaa, mulla on muitakin lapsia, jotka tekee läksyt ihan mielellään, että ehkä tää yksi sitten vaan voitti geenibingossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei niitä läksyjä muka voi kysyä opettajalta, open asenteessa vähän vikaa? Meillä ainakin jokainen opettaja on lähettänyt Wilmassa läksyt, jos lapset on olleet sairaana.
Tuo viidesluokkalaisen läksymäärä kuulostaa tosi paljolta, meillä viime vuonna viidesluokkalaiselle tuli mielestäni aika paljon läksyjä, kun oli joka päivä useammasta eri aineesta jokaisesta jotain, mutta ei lähellekään noin paljon. Miten matematiikasta voi edes tulla kolme sivua laskuja, kun yleensä koko tunnin aihealue on sen kolme sivua, mukaanlukien kotitehtävät? Tuollaisia määriä luulisi siis tulevan jos tunnilla ei ole tehnyt mitään.
Opettaja on sanonut että ei ole hänen asiansa auttaa läksyjen saamisessa. Olen kyllä muissa kouluissa tavannut opettajia jotka laittavat kaikki läksyt wilmaan. Juuri siksi että kukaan ei jäisi tietoa vaille. Tämä opettaja on asenteeltaan aika nuiva, epäkohtelias ja suorastaan ilkeä monesti muissakin asioissa, joten hänen asenteensa ei enää näiden vuosien jälkeen hämmästytä yhtään.
Ap.
Jos opettaja pyynnöstä huolimatta ei suostu kertomaan läksyjä ja silti rankaisee läksyjen tekemättä jättämisestä, on se ihan puhdasta kiusaamista. Itse ottaisin tuollaisessa tapauksessa yhteyttä rehtoriin, seikkaperäisesti kertoisin että läksyjä ei suostu kertomaan sen enempää opettaja kuin oppilaatkaan ja kokisin tämän olevan ilmiselvää koulukiusaamista ja vaatisin rehtorin ottamaan kantaa asiaan.
Ei ole opettajan tehtävä paapoa 11-vuotiasta, jos tämä on sosiaalisilta taidoiltaan niin onneton ettei kykene ottamaan läksyjä luokkalaisiltaan selville. Tuollainen on ihan perusvuorovaikutustaitoa lasten välillä.
Joskus ne sosiaaliset taidotkin on vain opeteltava, mikäli meinaa maailmassa selvitä. Ehkä tuon muksun kanssa tämä vaihe elämässä olisi siihen otollinen. Vanhemman kanssa voisivat esimerkiksi miettiä, ketä luokan oppilasta kannattaa asiasta lähestyä (ja miten!!), tai jos joku antaa tahallaan väärän läksyn, niin ei muuta kuin häntä pystyyn ja seuraavalla kerralla kysyy eri oppilaalta. Siinäkin saa kokemuksen periksi antamattomuudesta, ei kannata itse lannistua jos joku toinen leikkii apinaa.
Näistä opettajien paapomista pikku tohvelisankareista kasvaa niitä, joille aikanaan ammattiin opiskellessa pitää olla hojkseja ja helpotuksia ja erityisjärjestelyitä ja sittenkin ei meinaa opinnot onnistua kun ei ooe sitkeyttä eikä taitoja ratkaista asioita. Ei voi olla niin että ope hoitaa kaikki asiat ekaluokkalaisesta kaksikymppiseksi asti.
Mun lapseni asuu ihan muualla kuin missä koulu on ja luokkakaverit. Eli emme tunne niitä muita. Paras kaverinsa on erityisoppilas joten häneltä ei kannata kyayä.
Oletteko vasta aloittaneet koulun tuolla ja ette tunne muita vielä? Jos tämä vaihtoehto kyseessä niin sitten rohkeasti aikuisetkin tutustumaan koulukavereiden vanhempiin! Helpottaa paljon jos tuntee lapsen koulukavereiden vanhempia, voi kysyä läksyjä yms. Jos ollut koulussa pidempään niin ihmettelen miten ette ole kehenkään tutustunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pojalla vitosella uusi opettaja, jolta tuli JOKA päivä Wilma-viestiä ja lisäksi repussa oli irtolappusia, joihin oli kirjoitellut viestejään. Kiva oli edellisenä iltana saada viestiä, että pojan pitää tulla aikaisemmin kouluun seuraavana päivänä, koska oli läksyunohdus jne. Se oli ihan helkkarin raskasta, en itse ollut koulussa, joten en tiennyt mitä oli läksynä ja sitten tää intopiukkaope jankutti joka päivä miten läksyt pitää tarkistaa kotona. Ope oli niin rasittava, että luulen että poika ei tehnyt niitä läksyjä lopuksi enää kiusallakaan. Lopelta ope rauhottui kun alkoi pitää läksykerhoa, jossa tehtiin unohdettuja läksyjä ja sain vähemmän hänen viestejään. Seuraavaksi olisin silti vaihtanut pojan koulua, mutta onneksi ope lähti muualle. Miten joku voi olla noin saakelin hankala? Nykyisin läksyt sujuu ihan ok, välillä tulee unohduksia, mutta kun niistä ei koko ajan jankuteta ja pidetä jotain hätäpalaveria niin asiat menee omalla painollaan.
Oikeassa elämässä se ongelma on se että jos niitä läksyjä ei tee eikä tajua oikeaa asennetta, se lapsi tippuu kyydistä.
Mulla on vitosluokkalainen eikä yhtä ainutta lappua ole tullut.
Hän kun hoitaa läksynsä ja oikealla asenteella.
No siinäpä se onkin, että vaikka sinä tippuisit kyydistä niin kaikki eivät tipu. On oppilaita, joille kaikki on liian helppoa ja siitä tässäkin syvätasolla kysymys. Kun tietää jo opetettavat asiat niin kuulo menee välillä pois päältä ja keskittyminen herpaantuu, ja sitten jää läksyt merkkaamatta. Kävin just tämän samaisen pojan kanssa läpi hänen tämän vuoden enkun kirjaansa yläasteelta ja hän hallitsi jo sanaston ja opetettavat asiat. On oppinut ne itsekseen. Koita siinä sitten pitää hyvää asennetta, kun kyydistä ei tipu vahingossakaan vaikka nukkuisi tunnilla.Sitten opettajaksi osuu tuollainen pilkkupirkko, joka ei näe nenäänsä pitemmälle. Olisi antanut vaikeampia harjoituksia, mutta ei.
Ja joo, arvaan jo, että sanot että mullakin on äitinä huono asenne ja lapsi on oppinut sen minulta. Niin mulla tavallaan onkin, itse istuin koulussa vuosikaudet turhanpanttina kun kaikki oli liian helppoa, eikä mitään eriyttämistä ollut. Asennetta ei silti voi opettaa, mulla on muitakin lapsia, jotka tekee läksyt ihan mielellään, että ehkä tää yksi sitten vaan voitti geenibingossa.
Jeps. Tämä on kuultu. Ne yläkoulun häirikköpojat on aina näitä ala-asteelle liian älykkäitä, jotka yhtäkkiä ei pärjääkään yläkoulussa kun "aina on ollut liian helppoa".
Omat lapseni ovat ottaneet lisähaastetta jos on tuntunut liian helpolta. Luokan ylikin voi hypätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei niitä läksyjä muka voi kysyä opettajalta, open asenteessa vähän vikaa? Meillä ainakin jokainen opettaja on lähettänyt Wilmassa läksyt, jos lapset on olleet sairaana.
Tuo viidesluokkalaisen läksymäärä kuulostaa tosi paljolta, meillä viime vuonna viidesluokkalaiselle tuli mielestäni aika paljon läksyjä, kun oli joka päivä useammasta eri aineesta jokaisesta jotain, mutta ei lähellekään noin paljon. Miten matematiikasta voi edes tulla kolme sivua laskuja, kun yleensä koko tunnin aihealue on sen kolme sivua, mukaanlukien kotitehtävät? Tuollaisia määriä luulisi siis tulevan jos tunnilla ei ole tehnyt mitään.
Opettaja on sanonut että ei ole hänen asiansa auttaa läksyjen saamisessa. Olen kyllä muissa kouluissa tavannut opettajia jotka laittavat kaikki läksyt wilmaan. Juuri siksi että kukaan ei jäisi tietoa vaille. Tämä opettaja on asenteeltaan aika nuiva, epäkohtelias ja suorastaan ilkeä monesti muissakin asioissa, joten hänen asenteensa ei enää näiden vuosien jälkeen hämmästytä yhtään.
Ap.
Jos opettaja pyynnöstä huolimatta ei suostu kertomaan läksyjä ja silti rankaisee läksyjen tekemättä jättämisestä, on se ihan puhdasta kiusaamista. Itse ottaisin tuollaisessa tapauksessa yhteyttä rehtoriin, seikkaperäisesti kertoisin että läksyjä ei suostu kertomaan sen enempää opettaja kuin oppilaatkaan ja kokisin tämän olevan ilmiselvää koulukiusaamista ja vaatisin rehtorin ottamaan kantaa asiaan.
Ei ole opettajan tehtävä paapoa 11-vuotiasta, jos tämä on sosiaalisilta taidoiltaan niin onneton ettei kykene ottamaan läksyjä luokkalaisiltaan selville. Tuollainen on ihan perusvuorovaikutustaitoa lasten välillä.
Joskus ne sosiaaliset taidotkin on vain opeteltava, mikäli meinaa maailmassa selvitä. Ehkä tuon muksun kanssa tämä vaihe elämässä olisi siihen otollinen. Vanhemman kanssa voisivat esimerkiksi miettiä, ketä luokan oppilasta kannattaa asiasta lähestyä (ja miten!!), tai jos joku antaa tahallaan väärän läksyn, niin ei muuta kuin häntä pystyyn ja seuraavalla kerralla kysyy eri oppilaalta. Siinäkin saa kokemuksen periksi antamattomuudesta, ei kannata itse lannistua jos joku toinen leikkii apinaa.
Näistä opettajien paapomista pikku tohvelisankareista kasvaa niitä, joille aikanaan ammattiin opiskellessa pitää olla hojkseja ja helpotuksia ja erityisjärjestelyitä ja sittenkin ei meinaa opinnot onnistua kun ei ooe sitkeyttä eikä taitoja ratkaista asioita. Ei voi olla niin että ope hoitaa kaikki asiat ekaluokkalaisesta kaksikymppiseksi asti.
Mun lapseni asuu ihan muualla kuin missä koulu on ja luokkakaverit. Eli emme tunne niitä muita. Paras kaverinsa on erityisoppilas joten häneltä ei kannata kyayä.
Oletteko vasta aloittaneet koulun tuolla ja ette tunne muita vielä? Jos tämä vaihtoehto kyseessä niin sitten rohkeasti aikuisetkin tutustumaan koulukavereiden vanhempiin! Helpottaa paljon jos tuntee lapsen koulukavereiden vanhempia, voi kysyä läksyjä yms. Jos ollut koulussa pidempään niin ihmettelen miten ette ole kehenkään tutustunut.
Ai mitenkö? Lapsi kulkee sinne, on sen erityislapsikavwrinsa ja vuotta ylempänä olevan kaverinsa kanssa. Missä minä siis varsinaisesti niihin toisiin vanhempiin tutustuisin?
isolta kuulostaa läksyt: onko painotusluokka? Usein niissä vaaditaan liikaakin ja vanhemmat valikoitunutta porukkaa. Opettaja saisi päivittyä uuteen opsiin: työtä tehdään oppimista ei läksykuulustelua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei niitä läksyjä muka voi kysyä opettajalta, open asenteessa vähän vikaa? Meillä ainakin jokainen opettaja on lähettänyt Wilmassa läksyt, jos lapset on olleet sairaana.
Tuo viidesluokkalaisen läksymäärä kuulostaa tosi paljolta, meillä viime vuonna viidesluokkalaiselle tuli mielestäni aika paljon läksyjä, kun oli joka päivä useammasta eri aineesta jokaisesta jotain, mutta ei lähellekään noin paljon. Miten matematiikasta voi edes tulla kolme sivua laskuja, kun yleensä koko tunnin aihealue on sen kolme sivua, mukaanlukien kotitehtävät? Tuollaisia määriä luulisi siis tulevan jos tunnilla ei ole tehnyt mitään.
Opettaja on sanonut että ei ole hänen asiansa auttaa läksyjen saamisessa. Olen kyllä muissa kouluissa tavannut opettajia jotka laittavat kaikki läksyt wilmaan. Juuri siksi että kukaan ei jäisi tietoa vaille. Tämä opettaja on asenteeltaan aika nuiva, epäkohtelias ja suorastaan ilkeä monesti muissakin asioissa, joten hänen asenteensa ei enää näiden vuosien jälkeen hämmästytä yhtään.
Ap.
Jos opettaja pyynnöstä huolimatta ei suostu kertomaan läksyjä ja silti rankaisee läksyjen tekemättä jättämisestä, on se ihan puhdasta kiusaamista. Itse ottaisin tuollaisessa tapauksessa yhteyttä rehtoriin, seikkaperäisesti kertoisin että läksyjä ei suostu kertomaan sen enempää opettaja kuin oppilaatkaan ja kokisin tämän olevan ilmiselvää koulukiusaamista ja vaatisin rehtorin ottamaan kantaa asiaan.
Ei ole opettajan tehtävä paapoa 11-vuotiasta, jos tämä on sosiaalisilta taidoiltaan niin onneton ettei kykene ottamaan läksyjä luokkalaisiltaan selville. Tuollainen on ihan perusvuorovaikutustaitoa lasten välillä.
Joskus ne sosiaaliset taidotkin on vain opeteltava, mikäli meinaa maailmassa selvitä. Ehkä tuon muksun kanssa tämä vaihe elämässä olisi siihen otollinen. Vanhemman kanssa voisivat esimerkiksi miettiä, ketä luokan oppilasta kannattaa asiasta lähestyä (ja miten!!), tai jos joku antaa tahallaan väärän läksyn, niin ei muuta kuin häntä pystyyn ja seuraavalla kerralla kysyy eri oppilaalta. Siinäkin saa kokemuksen periksi antamattomuudesta, ei kannata itse lannistua jos joku toinen leikkii apinaa.
Näistä opettajien paapomista pikku tohvelisankareista kasvaa niitä, joille aikanaan ammattiin opiskellessa pitää olla hojkseja ja helpotuksia ja erityisjärjestelyitä ja sittenkin ei meinaa opinnot onnistua kun ei ooe sitkeyttä eikä taitoja ratkaista asioita. Ei voi olla niin että ope hoitaa kaikki asiat ekaluokkalaisesta kaksikymppiseksi asti.
Mun lapseni asuu ihan muualla kuin missä koulu on ja luokkakaverit. Eli emme tunne niitä muita. Paras kaverinsa on erityisoppilas joten häneltä ei kannata kyayä.
Meillä sama tilanne, että asutaan syrjässä koulusta ja lasten koulukavereista, mutta en silti ole osannut käyttää sitä tekosyynä mihinkään. Olen (lasten toiveesta) kutsunut luokkakavereita meille leikkimään ja synttäreille, samalla on päässyt vaihtamaan muutaman sanan vanhempien kanssa. Kun lapset ovat saaneet kutsuja luokkakavereiden kotiin, olen käynyt ovella asti juttelemassa jälleen siitä syystä, että tutustuisin vanhempiin. En kaipaa heistä kavereita itselleni vaan lasten takia olen kiinnostunut. Olen kotona kiinnostunut kuuntelemaan ja kyselemään kenen kanssa lapset koulussa leikkii ja osallistun myös vanhempainiltoihin ja itseasiassa nuo on ollut niitä tilanteita, joissa olen saanut pyydettyä puhelinnumeroita, jotta lapset voisi joskus vapaa-ajallakin tavata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pojalla vitosella uusi opettaja, jolta tuli JOKA päivä Wilma-viestiä ja lisäksi repussa oli irtolappusia, joihin oli kirjoitellut viestejään. Kiva oli edellisenä iltana saada viestiä, että pojan pitää tulla aikaisemmin kouluun seuraavana päivänä, koska oli läksyunohdus jne. Se oli ihan helkkarin raskasta, en itse ollut koulussa, joten en tiennyt mitä oli läksynä ja sitten tää intopiukkaope jankutti joka päivä miten läksyt pitää tarkistaa kotona. Ope oli niin rasittava, että luulen että poika ei tehnyt niitä läksyjä lopuksi enää kiusallakaan. Lopelta ope rauhottui kun alkoi pitää läksykerhoa, jossa tehtiin unohdettuja läksyjä ja sain vähemmän hänen viestejään. Seuraavaksi olisin silti vaihtanut pojan koulua, mutta onneksi ope lähti muualle. Miten joku voi olla noin saakelin hankala? Nykyisin läksyt sujuu ihan ok, välillä tulee unohduksia, mutta kun niistä ei koko ajan jankuteta ja pidetä jotain hätäpalaveria niin asiat menee omalla painollaan.
Oikeassa elämässä se ongelma on se että jos niitä läksyjä ei tee eikä tajua oikeaa asennetta, se lapsi tippuu kyydistä.
Mulla on vitosluokkalainen eikä yhtä ainutta lappua ole tullut.
Hän kun hoitaa läksynsä ja oikealla asenteella.
No siinäpä se onkin, että vaikka sinä tippuisit kyydistä niin kaikki eivät tipu. On oppilaita, joille kaikki on liian helppoa ja siitä tässäkin syvätasolla kysymys. Kun tietää jo opetettavat asiat niin kuulo menee välillä pois päältä ja keskittyminen herpaantuu, ja sitten jää läksyt merkkaamatta. Kävin just tämän samaisen pojan kanssa läpi hänen tämän vuoden enkun kirjaansa yläasteelta ja hän hallitsi jo sanaston ja opetettavat asiat. On oppinut ne itsekseen. Koita siinä sitten pitää hyvää asennetta, kun kyydistä ei tipu vahingossakaan vaikka nukkuisi tunnilla.Sitten opettajaksi osuu tuollainen pilkkupirkko, joka ei näe nenäänsä pitemmälle. Olisi antanut vaikeampia harjoituksia, mutta ei.
Ja joo, arvaan jo, että sanot että mullakin on äitinä huono asenne ja lapsi on oppinut sen minulta. Niin mulla tavallaan onkin, itse istuin koulussa vuosikaudet turhanpanttina kun kaikki oli liian helppoa, eikä mitään eriyttämistä ollut. Asennetta ei silti voi opettaa, mulla on muitakin lapsia, jotka tekee läksyt ihan mielellään, että ehkä tää yksi sitten vaan voitti geenibingossa.
Luulis että noin fiksu lapsi osaisi sen 5minä keskittyä et saa läksyt katsottuu. Anna vaikka vaikeampi englanninkirja mukaan jos on niin kamalan helppoa.
Kaverini oli ala-asteesta lähtien muita paljon edellä matikassa, mutta hänet päätettiin pitää meidän muiden kanssa samalla tunnilla kuitenkin. Kaverilla oli vaikeampia tehtäviä joko opettajan toimesta + vanhempien ostama vaikeampi kirja käytössä, jota teki itsenäisesti. Toisinaan teki esim muiden aineiden läksyt jo matikan tunnin aikana. Ainoa velvoite oli antaa muille laskurauha, muuten sai työskennellä hiljaa itsekseen. Tuskin kovin moni opettaja kieltäytyy tästä jos oppilas selkeästi osaa jo tunnin aiheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läksyt kuulostaa paljolta. Tohon että jos kaverit ei anna läksyjä niin laita opelle viesti asiasta. Eihän ope tiedä ettei niitä läksyjä oikeesti anneta. Sun läksyjen valvomiseen riittää että näyttävät et ovat tehneet jotain.
Opettaja tietää läksyjen saamisen ongelman. Sanoi että muutama puhelinnumero ei riitä. Pitää kuulemma laittaa jokaiselle luokkalaiselle viestiä niin kauan että saa läksyt.
Ap
Mitä ihmettä sä selität?
Laita vanhempien sähköpostirinkiin tästä. Se läksyjen saaminenhan on kaikkien vanhempien etu.
Mihin ihmeen sähköpostirinkiin?
Kai luokan vanhemmilla on toistensa yhteystiedot???
No ei todellakaan ole.
-toinen joka ihmettele sähköpostirinkiä
Kannattaisi olla. Sillä tämäkin ongelma hoituisi. Että vanhemmat keskenään katsoisi että lapset antavat todella toisilleen sen läksyavun.
Ei vittu... "Kannattais olla", koulukiusaajan vastaus faktaan, kun jotain ei ole. Kannattais olla :D
Öh. Miksette hoida sellaista? Heti saman tien vaikka alat hommata. Ei se muillakaan mistään tipahtwnut ole...
Kerro ratkaisu miten jos puolet luokan vanhemmista ei tähän lähde tai ole missään illoissa mukana?
Voi elämän kevät. Keräät niiltä aktiivisilta sitten. Jos on puolet eli 12 - 13 aktiivisinta niin kyllähän sieltä jo ne läksytkin saa.
12 aktiivista? :D :D Joo, kaikki on isoissa kouluissa ja silleen. Meillä tämä tarkoittaa n 4-5 aktiivista. Ei flunssakautena ole hirvittävän iso määrä.
Siis teillä on lapsella 8-10 oppilaan luokka?
Kyllä vain.
Erityisoppilas? No hän saa läksyt kyllä opeltakin.
Et liene erityisen välkky olevan. Ihan tavallinen koulu, pieni kyläkoulu. Niitäkin on näet olemassa.
Ja silti ei tieto kulje?
Tiettyjen ihmisten kanssa, ei. Itselläni ei ole toistaiseksi ko ongelmia mutta vastasin vain tuohon ihmettelyyn siitä etteikö kaikilla ole luokkalaisten vanhempien tiedot. Ei monellakaan ole.
Eli et puhunutkaam 8 oppilaan luokasta vaan ihan tavallosesta 25 oppilaan luokasta jossa puolet on sanojesi mukaan aktiivisia eli se 10-13. Mikä oli ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei niitä läksyjä muka voi kysyä opettajalta, open asenteessa vähän vikaa? Meillä ainakin jokainen opettaja on lähettänyt Wilmassa läksyt, jos lapset on olleet sairaana.
Tuo viidesluokkalaisen läksymäärä kuulostaa tosi paljolta, meillä viime vuonna viidesluokkalaiselle tuli mielestäni aika paljon läksyjä, kun oli joka päivä useammasta eri aineesta jokaisesta jotain, mutta ei lähellekään noin paljon. Miten matematiikasta voi edes tulla kolme sivua laskuja, kun yleensä koko tunnin aihealue on sen kolme sivua, mukaanlukien kotitehtävät? Tuollaisia määriä luulisi siis tulevan jos tunnilla ei ole tehnyt mitään.
Opettaja on sanonut että ei ole hänen asiansa auttaa läksyjen saamisessa. Olen kyllä muissa kouluissa tavannut opettajia jotka laittavat kaikki läksyt wilmaan. Juuri siksi että kukaan ei jäisi tietoa vaille. Tämä opettaja on asenteeltaan aika nuiva, epäkohtelias ja suorastaan ilkeä monesti muissakin asioissa, joten hänen asenteensa ei enää näiden vuosien jälkeen hämmästytä yhtään.
Ap.
Jos opettaja pyynnöstä huolimatta ei suostu kertomaan läksyjä ja silti rankaisee läksyjen tekemättä jättämisestä, on se ihan puhdasta kiusaamista. Itse ottaisin tuollaisessa tapauksessa yhteyttä rehtoriin, seikkaperäisesti kertoisin että läksyjä ei suostu kertomaan sen enempää opettaja kuin oppilaatkaan ja kokisin tämän olevan ilmiselvää koulukiusaamista ja vaatisin rehtorin ottamaan kantaa asiaan.
Ei ole opettajan tehtävä paapoa 11-vuotiasta, jos tämä on sosiaalisilta taidoiltaan niin onneton ettei kykene ottamaan läksyjä luokkalaisiltaan selville. Tuollainen on ihan perusvuorovaikutustaitoa lasten välillä.
Joskus ne sosiaaliset taidotkin on vain opeteltava, mikäli meinaa maailmassa selvitä. Ehkä tuon muksun kanssa tämä vaihe elämässä olisi siihen otollinen. Vanhemman kanssa voisivat esimerkiksi miettiä, ketä luokan oppilasta kannattaa asiasta lähestyä (ja miten!!), tai jos joku antaa tahallaan väärän läksyn, niin ei muuta kuin häntä pystyyn ja seuraavalla kerralla kysyy eri oppilaalta. Siinäkin saa kokemuksen periksi antamattomuudesta, ei kannata itse lannistua jos joku toinen leikkii apinaa.
Näistä opettajien paapomista pikku tohvelisankareista kasvaa niitä, joille aikanaan ammattiin opiskellessa pitää olla hojkseja ja helpotuksia ja erityisjärjestelyitä ja sittenkin ei meinaa opinnot onnistua kun ei ooe sitkeyttä eikä taitoja ratkaista asioita. Ei voi olla niin että ope hoitaa kaikki asiat ekaluokkalaisesta kaksikymppiseksi asti.
Mun lapseni asuu ihan muualla kuin missä koulu on ja luokkakaverit. Eli emme tunne niitä muita. Paras kaverinsa on erityisoppilas joten häneltä ei kannata kyayä.
Meillä sama tilanne, että asutaan syrjässä koulusta ja lasten koulukavereista, mutta en silti ole osannut käyttää sitä tekosyynä mihinkään. Olen (lasten toiveesta) kutsunut luokkakavereita meille leikkimään ja synttäreille, samalla on päässyt vaihtamaan muutaman sanan vanhempien kanssa. Kun lapset ovat saaneet kutsuja luokkakavereiden kotiin, olen käynyt ovella asti juttelemassa jälleen siitä syystä, että tutustuisin vanhempiin. En kaipaa heistä kavereita itselleni vaan lasten takia olen kiinnostunut. Olen kotona kiinnostunut kuuntelemaan ja kyselemään kenen kanssa lapset koulussa leikkii ja osallistun myös vanhempainiltoihin ja itseasiassa nuo on ollut niitä tilanteita, joissa olen saanut pyydettyä puhelinnumeroita, jotta lapset voisi joskus vapaa-ajallakin tavata.
Niin. Kyllä meilläkin ne kaverit käyneet, mutta se heidän arki pyörii siellä omalla alueella ja ne kaveripiirit on vakiintuneet.
Olen istunut kaikki vanhempainillt, ollet vanhempainyhdistyksessä ja odalliatunut joka tempaukseen, mutta kiinteässä kyläkouluryyppisessä koulussa ulkopuoliset nyt vaan jää ulkopuolisiksi.
Lapsellanikin on omat vakiintuneet kaverinsa ja omat kaverinsa. Tuntuu hassulta keinotekoisesti alkaa usuttaa häntä jonkun vieraan kaveriksi vain jotta kerran vuodessa saisimme kysyttyä läkayt.
Huomattavasti helpompaa ja yksinkertaisempaa on vaan tehdä sitä kirjaa eteenpäin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läksyt kuulostaa paljolta. Tohon että jos kaverit ei anna läksyjä niin laita opelle viesti asiasta. Eihän ope tiedä ettei niitä läksyjä oikeesti anneta. Sun läksyjen valvomiseen riittää että näyttävät et ovat tehneet jotain.
Opettaja tietää läksyjen saamisen ongelman. Sanoi että muutama puhelinnumero ei riitä. Pitää kuulemma laittaa jokaiselle luokkalaiselle viestiä niin kauan että saa läksyt.
Ap
Laita vanhempien sähköpostirinkiin tästä. Se läksyjen saaminenhan on kaikkien vanhempien etu.
Mihin ihmeen sähköpostirinkiin?
Kai luokan vanhemmilla on toistensa yhteystiedot???
No ei todellakaan ole.
-toinen joka ihmettele sähköpostirinkiä
Kannattaisi olla. Sillä tämäkin ongelma hoituisi. Että vanhemmat keskenään katsoisi että lapset antavat todella toisilleen sen läksyavun.
Ei vittu... "Kannattais olla", koulukiusaajan vastaus faktaan, kun jotain ei ole. Kannattais olla :D
Öh. Miksette hoida sellaista? Heti saman tien vaikka alat hommata. Ei se muillakaan mistään tipahtwnut ole...
Kerro ratkaisu miten jos puolet luokan vanhemmista ei tähän lähde tai ole missään illoissa mukana?
Voi elämän kevät. Keräät niiltä aktiivisilta sitten. Jos on puolet eli 12 - 13 aktiivisinta niin kyllähän sieltä jo ne läksytkin saa.
12 aktiivista? :D :D Joo, kaikki on isoissa kouluissa ja silleen. Meillä tämä tarkoittaa n 4-5 aktiivista. Ei flunssakautena ole hirvittävän iso määrä.
Siis teillä on lapsella 8-10 oppilaan luokka?
Kyllä vain.
Erityisoppilas? No hän saa läksyt kyllä opeltakin.
Et liene erityisen välkky olevan. Ihan tavallinen koulu, pieni kyläkoulu. Niitäkin on näet olemassa.
Ja silti ei tieto kulje?
Tiettyjen ihmisten kanssa, ei. Itselläni ei ole toistaiseksi ko ongelmia mutta vastasin vain tuohon ihmettelyyn siitä etteikö kaikilla ole luokkalaisten vanhempien tiedot. Ei monellakaan ole.
Eli et puhunutkaam 8 oppilaan luokasta vaan ihan tavallosesta 25 oppilaan luokasta jossa puolet on sanojesi mukaan aktiivisia eli se 10-13. Mikä oli ongelma?
Mitä ihmettä selität?
Saman huomannut ettei kavereilta saa läksyjä koska ne ei vaan jaksa tai kukaan luokalta ei jaksa.
Vastuu läksyistä on oppilaalla, näin siis meillä.
Kaksi unohdusta niin tulee jälkkää.
Meidän kuopus kutosella ja todella vähän tulee läksyjä ja se ei ole hyvä.
Lapsi nukkui kerran pommiin ja opettaja ei edes huomannut asiaa vaikka lapsi käveli opettajaa vastaan että tällee meillä päin.
Opettajissa on tosiaan paljonkin eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei niitä läksyjä muka voi kysyä opettajalta, open asenteessa vähän vikaa? Meillä ainakin jokainen opettaja on lähettänyt Wilmassa läksyt, jos lapset on olleet sairaana.
Tuo viidesluokkalaisen läksymäärä kuulostaa tosi paljolta, meillä viime vuonna viidesluokkalaiselle tuli mielestäni aika paljon läksyjä, kun oli joka päivä useammasta eri aineesta jokaisesta jotain, mutta ei lähellekään noin paljon. Miten matematiikasta voi edes tulla kolme sivua laskuja, kun yleensä koko tunnin aihealue on sen kolme sivua, mukaanlukien kotitehtävät? Tuollaisia määriä luulisi siis tulevan jos tunnilla ei ole tehnyt mitään.
Opettaja on sanonut että ei ole hänen asiansa auttaa läksyjen saamisessa. Olen kyllä muissa kouluissa tavannut opettajia jotka laittavat kaikki läksyt wilmaan. Juuri siksi että kukaan ei jäisi tietoa vaille. Tämä opettaja on asenteeltaan aika nuiva, epäkohtelias ja suorastaan ilkeä monesti muissakin asioissa, joten hänen asenteensa ei enää näiden vuosien jälkeen hämmästytä yhtään.
Ap.
Jos opettaja pyynnöstä huolimatta ei suostu kertomaan läksyjä ja silti rankaisee läksyjen tekemättä jättämisestä, on se ihan puhdasta kiusaamista. Itse ottaisin tuollaisessa tapauksessa yhteyttä rehtoriin, seikkaperäisesti kertoisin että läksyjä ei suostu kertomaan sen enempää opettaja kuin oppilaatkaan ja kokisin tämän olevan ilmiselvää koulukiusaamista ja vaatisin rehtorin ottamaan kantaa asiaan.
Ei ole opettajan tehtävä paapoa 11-vuotiasta, jos tämä on sosiaalisilta taidoiltaan niin onneton ettei kykene ottamaan läksyjä luokkalaisiltaan selville. Tuollainen on ihan perusvuorovaikutustaitoa lasten välillä.
Joskus ne sosiaaliset taidotkin on vain opeteltava, mikäli meinaa maailmassa selvitä. Ehkä tuon muksun kanssa tämä vaihe elämässä olisi siihen otollinen. Vanhemman kanssa voisivat esimerkiksi miettiä, ketä luokan oppilasta kannattaa asiasta lähestyä (ja miten!!), tai jos joku antaa tahallaan väärän läksyn, niin ei muuta kuin häntä pystyyn ja seuraavalla kerralla kysyy eri oppilaalta. Siinäkin saa kokemuksen periksi antamattomuudesta, ei kannata itse lannistua jos joku toinen leikkii apinaa.
Näistä opettajien paapomista pikku tohvelisankareista kasvaa niitä, joille aikanaan ammattiin opiskellessa pitää olla hojkseja ja helpotuksia ja erityisjärjestelyitä ja sittenkin ei meinaa opinnot onnistua kun ei ooe sitkeyttä eikä taitoja ratkaista asioita. Ei voi olla niin että ope hoitaa kaikki asiat ekaluokkalaisesta kaksikymppiseksi asti.
Mun lapseni asuu ihan muualla kuin missä koulu on ja luokkakaverit. Eli emme tunne niitä muita. Paras kaverinsa on erityisoppilas joten häneltä ei kannata kyayä.
Oletteko vasta aloittaneet koulun tuolla ja ette tunne muita vielä? Jos tämä vaihtoehto kyseessä niin sitten rohkeasti aikuisetkin tutustumaan koulukavereiden vanhempiin! Helpottaa paljon jos tuntee lapsen koulukavereiden vanhempia, voi kysyä läksyjä yms. Jos ollut koulussa pidempään niin ihmettelen miten ette ole kehenkään tutustunut.
Ai mitenkö? Lapsi kulkee sinne, on sen erityislapsikavwrinsa ja vuotta ylempänä olevan kaverinsa kanssa. Missä minä siis varsinaisesti niihin toisiin vanhempiin tutustuisin?
Onhan noita tapoja tutustua, lue vaikka viesti 148. Kyse on lähinnä siinä haluatko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei niitä läksyjä muka voi kysyä opettajalta, open asenteessa vähän vikaa? Meillä ainakin jokainen opettaja on lähettänyt Wilmassa läksyt, jos lapset on olleet sairaana.
Tuo viidesluokkalaisen läksymäärä kuulostaa tosi paljolta, meillä viime vuonna viidesluokkalaiselle tuli mielestäni aika paljon läksyjä, kun oli joka päivä useammasta eri aineesta jokaisesta jotain, mutta ei lähellekään noin paljon. Miten matematiikasta voi edes tulla kolme sivua laskuja, kun yleensä koko tunnin aihealue on sen kolme sivua, mukaanlukien kotitehtävät? Tuollaisia määriä luulisi siis tulevan jos tunnilla ei ole tehnyt mitään.
Opettaja on sanonut että ei ole hänen asiansa auttaa läksyjen saamisessa. Olen kyllä muissa kouluissa tavannut opettajia jotka laittavat kaikki läksyt wilmaan. Juuri siksi että kukaan ei jäisi tietoa vaille. Tämä opettaja on asenteeltaan aika nuiva, epäkohtelias ja suorastaan ilkeä monesti muissakin asioissa, joten hänen asenteensa ei enää näiden vuosien jälkeen hämmästytä yhtään.
Ap.
Jos opettaja pyynnöstä huolimatta ei suostu kertomaan läksyjä ja silti rankaisee läksyjen tekemättä jättämisestä, on se ihan puhdasta kiusaamista. Itse ottaisin tuollaisessa tapauksessa yhteyttä rehtoriin, seikkaperäisesti kertoisin että läksyjä ei suostu kertomaan sen enempää opettaja kuin oppilaatkaan ja kokisin tämän olevan ilmiselvää koulukiusaamista ja vaatisin rehtorin ottamaan kantaa asiaan.
Ei ole opettajan tehtävä paapoa 11-vuotiasta, jos tämä on sosiaalisilta taidoiltaan niin onneton ettei kykene ottamaan läksyjä luokkalaisiltaan selville. Tuollainen on ihan perusvuorovaikutustaitoa lasten välillä.
Joskus ne sosiaaliset taidotkin on vain opeteltava, mikäli meinaa maailmassa selvitä. Ehkä tuon muksun kanssa tämä vaihe elämässä olisi siihen otollinen. Vanhemman kanssa voisivat esimerkiksi miettiä, ketä luokan oppilasta kannattaa asiasta lähestyä (ja miten!!), tai jos joku antaa tahallaan väärän läksyn, niin ei muuta kuin häntä pystyyn ja seuraavalla kerralla kysyy eri oppilaalta. Siinäkin saa kokemuksen periksi antamattomuudesta, ei kannata itse lannistua jos joku toinen leikkii apinaa.
Näistä opettajien paapomista pikku tohvelisankareista kasvaa niitä, joille aikanaan ammattiin opiskellessa pitää olla hojkseja ja helpotuksia ja erityisjärjestelyitä ja sittenkin ei meinaa opinnot onnistua kun ei ooe sitkeyttä eikä taitoja ratkaista asioita. Ei voi olla niin että ope hoitaa kaikki asiat ekaluokkalaisesta kaksikymppiseksi asti.
Mun lapseni asuu ihan muualla kuin missä koulu on ja luokkakaverit. Eli emme tunne niitä muita. Paras kaverinsa on erityisoppilas joten häneltä ei kannata kyayä.
Oletteko vasta aloittaneet koulun tuolla ja ette tunne muita vielä? Jos tämä vaihtoehto kyseessä niin sitten rohkeasti aikuisetkin tutustumaan koulukavereiden vanhempiin! Helpottaa paljon jos tuntee lapsen koulukavereiden vanhempia, voi kysyä läksyjä yms. Jos ollut koulussa pidempään niin ihmettelen miten ette ole kehenkään tutustunut.
Ai mitenkö? Lapsi kulkee sinne, on sen erityislapsikavwrinsa ja vuotta ylempänä olevan kaverinsa kanssa. Missä minä siis varsinaisesti niihin toisiin vanhempiin tutustuisin?
Onhan noita tapoja tutustua, lue vaikka viesti 148. Kyse on lähinnä siinä haluatko?
Kommentoin tuota jo. Hänet on kahdesti kutsuttu jonkun siellä asuvan luo. Toinen muutti Englantiin ja toinen vaihtoi koulua
Me olemme kutsuneet joka vuosi meille esim. synttäreihin. Vastakutsu tullut siis noilta kahdelta.
Ekana vuonna vuokrasimme sieltä paikallisen leikkipuiston synttäreihin. Silti kukaan ei kutsunut vastakutsuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei niitä läksyjä muka voi kysyä opettajalta, open asenteessa vähän vikaa? Meillä ainakin jokainen opettaja on lähettänyt Wilmassa läksyt, jos lapset on olleet sairaana.
Tuo viidesluokkalaisen läksymäärä kuulostaa tosi paljolta, meillä viime vuonna viidesluokkalaiselle tuli mielestäni aika paljon läksyjä, kun oli joka päivä useammasta eri aineesta jokaisesta jotain, mutta ei lähellekään noin paljon. Miten matematiikasta voi edes tulla kolme sivua laskuja, kun yleensä koko tunnin aihealue on sen kolme sivua, mukaanlukien kotitehtävät? Tuollaisia määriä luulisi siis tulevan jos tunnilla ei ole tehnyt mitään.
Opettaja on sanonut että ei ole hänen asiansa auttaa läksyjen saamisessa. Olen kyllä muissa kouluissa tavannut opettajia jotka laittavat kaikki läksyt wilmaan. Juuri siksi että kukaan ei jäisi tietoa vaille. Tämä opettaja on asenteeltaan aika nuiva, epäkohtelias ja suorastaan ilkeä monesti muissakin asioissa, joten hänen asenteensa ei enää näiden vuosien jälkeen hämmästytä yhtään.
Ap.
Jos opettaja pyynnöstä huolimatta ei suostu kertomaan läksyjä ja silti rankaisee läksyjen tekemättä jättämisestä, on se ihan puhdasta kiusaamista. Itse ottaisin tuollaisessa tapauksessa yhteyttä rehtoriin, seikkaperäisesti kertoisin että läksyjä ei suostu kertomaan sen enempää opettaja kuin oppilaatkaan ja kokisin tämän olevan ilmiselvää koulukiusaamista ja vaatisin rehtorin ottamaan kantaa asiaan.
Ei ole opettajan tehtävä paapoa 11-vuotiasta, jos tämä on sosiaalisilta taidoiltaan niin onneton ettei kykene ottamaan läksyjä luokkalaisiltaan selville. Tuollainen on ihan perusvuorovaikutustaitoa lasten välillä.
Joskus ne sosiaaliset taidotkin on vain opeteltava, mikäli meinaa maailmassa selvitä. Ehkä tuon muksun kanssa tämä vaihe elämässä olisi siihen otollinen. Vanhemman kanssa voisivat esimerkiksi miettiä, ketä luokan oppilasta kannattaa asiasta lähestyä (ja miten!!), tai jos joku antaa tahallaan väärän läksyn, niin ei muuta kuin häntä pystyyn ja seuraavalla kerralla kysyy eri oppilaalta. Siinäkin saa kokemuksen periksi antamattomuudesta, ei kannata itse lannistua jos joku toinen leikkii apinaa.
Näistä opettajien paapomista pikku tohvelisankareista kasvaa niitä, joille aikanaan ammattiin opiskellessa pitää olla hojkseja ja helpotuksia ja erityisjärjestelyitä ja sittenkin ei meinaa opinnot onnistua kun ei ooe sitkeyttä eikä taitoja ratkaista asioita. Ei voi olla niin että ope hoitaa kaikki asiat ekaluokkalaisesta kaksikymppiseksi asti.
Mun lapseni asuu ihan muualla kuin missä koulu on ja luokkakaverit. Eli emme tunne niitä muita. Paras kaverinsa on erityisoppilas joten häneltä ei kannata kyayä.
Meillä sama tilanne, että asutaan syrjässä koulusta ja lasten koulukavereista, mutta en silti ole osannut käyttää sitä tekosyynä mihinkään. Olen (lasten toiveesta) kutsunut luokkakavereita meille leikkimään ja synttäreille, samalla on päässyt vaihtamaan muutaman sanan vanhempien kanssa. Kun lapset ovat saaneet kutsuja luokkakavereiden kotiin, olen käynyt ovella asti juttelemassa jälleen siitä syystä, että tutustuisin vanhempiin. En kaipaa heistä kavereita itselleni vaan lasten takia olen kiinnostunut. Olen kotona kiinnostunut kuuntelemaan ja kyselemään kenen kanssa lapset koulussa leikkii ja osallistun myös vanhempainiltoihin ja itseasiassa nuo on ollut niitä tilanteita, joissa olen saanut pyydettyä puhelinnumeroita, jotta lapset voisi joskus vapaa-ajallakin tavata.
Niin. Kyllä meilläkin ne kaverit käyneet, mutta se heidän arki pyörii siellä omalla alueella ja ne kaveripiirit on vakiintuneet.
Olen istunut kaikki vanhempainillt, ollet vanhempainyhdistyksessä ja odalliatunut joka tempaukseen, mutta kiinteässä kyläkouluryyppisessä koulussa ulkopuoliset nyt vaan jää ulkopuolisiksi.
Lapsellanikin on omat vakiintuneet kaverinsa ja omat kaverinsa. Tuntuu hassulta keinotekoisesti alkaa usuttaa häntä jonkun vieraan kaveriksi vain jotta kerran vuodessa saisimme kysyttyä läkayt.
Huomattavasti helpompaa ja yksinkertaisempaa on vaan tehdä sitä kirjaa eteenpäin...
Minusta teidän molempien tavat ovat hyvät. Tärkeintähän on että ne tehtävät tulee tehtyä ja lapsi oppii, ei sillä että kysytäänkö ne opettajalta, kaverilta, Wilmasta vai tehdäänkö vaan itse eteenpäin. Tosin itse kannatan sitä että lapsella on sellaiset välit luokkatovereihin että läksyjen kysyminen on helppoa.
Suurin ongelma on nää avuttomat vanhemmat jotka ei jaksa ees tehdä mitään tehtäviä itsenäisesti lapsen kanssa, saati sosiaalistua ja kysyä muita. Valitetaan vain kun opettaja ei merkkaa läksyjä lapsen /vanhempien puolesta.
Onko teidän lapset sitten useinkin sairaana kun tuo läksyjen saanti kaverilta on ongelma? Eli mitä väliä nyt jos kerran kaksi vuoteen on läksyt tekemättä jonkun pari-muutaman päivän? Se ettei koulussa ollessaan itse osaa merkata läksyjään on jo ihan eri asia - pitäisikö vanhemman miettiä miten asia korjataan?
Ja vielä tuohon sairasteluun ja läksyjen tekoon, eikös teillä ole ko.päivien lukujärjestykset tiedossa, joten itse opetan ja laitan lapset tekemään seuraavia sivuja eteenpäin, eikös se ole hyvin todennäköistä että näin on jatkettu tunneilla?
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän lapset sitten useinkin sairaana kun tuo läksyjen saanti kaverilta on ongelma? Eli mitä väliä nyt jos kerran kaksi vuoteen on läksyt tekemättä jonkun pari-muutaman päivän? Se ettei koulussa ollessaan itse osaa merkata läksyjään on jo ihan eri asia - pitäisikö vanhemman miettiä miten asia korjataan?
Ja vielä tuohon sairasteluun ja läksyjen tekoon, eikös teillä ole ko.päivien lukujärjestykset tiedossa, joten itse opetan ja laitan lapset tekemään seuraavia sivuja eteenpäin, eikös se ole hyvin todennäköistä että näin on jatkettu tunneilla?
Se riippu kovasti aineesta miten edetään.
Kuullostaa, että tällä opettajalla on nyt aika tehtävä- ja suoriutumiskeskeinen opetussuunnitelma. Uusi koulu kun tähtää enemmän laaja-alaiseen oppimiseen, kokemiseen ja kasvamiseen. Siinä olen samaa mieltä opettajan kanssa, että lapsen kotiläksyt ovat vanhempien valvottava samoin kuin kaikki muukin kotona tapahtuva. En sinua tarkoita, mutta yleensä on vallalla pelottava käsitys, että oman lapsen kasvattamisen voi ulkoistaa instituutioille. Sillä opettajalla on siinä luokassa lähemmäs kolmekymmentä pikku Petra-Petteriä, joista jokainen on spesiaali ja vaatii ehdottoman huomion. Ja samalla pitäisi hoitaa se työ eli opettaminen.
Näin 17-vuotiaan näkökulmasta sanon, että tuonkaltainen systeemi on oikeasti tosi perseestä. Ei kannusteta tehdystä vaan annetaan epäinhimillisiä läksykasoja kotona tehtäväksi. Valitettavasti olen myös omalla kohdalla huomannut tuossa sen ongelman, että kun nyt lukiossa taas saa päättää omasta työpanoksestaan, ei niitä tule tehdyksi. Sellainen katkeruus jäi peruskoulujen läksyvahtaamisesta...
Yliopistossakin voi vastuuopettajat merkitä tehtävät ja ohjeet oodiin tai sähköpostiin, mutta alakoulussa pitää muistaa itse ja jos on poissa niin ei kerrota sitten mitenkään. Helpottaisihan se oppilaiden, vanhempien ja niiden opettajien elämää kun ne läksyt ois aina wilmassa.
Onko tässä nyt joku opettajan valtataistelu menossa.
No kiitos! Mutta edelleenkään en ymmärrä, että jos tilanne on tuo, niin levitellään vain käsiä kun elämä on. Melkein voisin jo tähän todeta, että oma moka. Keinoja on, jos on tahtoa. Kyse nyt on kumminkin vain läksyistä.
Ihan noin esimerkkinä kun oma lapseni oli ensimmäisen kerran pois koulusta, laitoin viestin erään lähellä asuvan luokkakaverin äidille, että voisiko mikko tuoda emmalle, läksyt kun emma on kipeä. Kun tämä oli sovittu, laitoin opelle viestin Wilmaan, että emma on kipeä ja mikon kanssa on sovittu että hän tuo emman läksyt ja tadaa! emma sai läksynsä. Jatkossa tästä tuli käytäntö ja sama toimii myös toiseen suuntaan. Ja harvoinpa noita sairauspoissaoloja tulee, pari kertaa vuodessa, että ei ylivoimainen vaiva kellekään.