Läheinen juonut itsensä aivan kuutamolle, mitä voi odottaa?

Yksi valhe ja kaksi totuutta, juontajana Santeri Kinnunen

No olipa hauska vastaus ihmiselle, joka on todella huolissaan rakkaasta ihmisestä. En tiedä mistä saisin vastauksia, käypä hoidon mukaan deliriumin pitäisi mennä nopeasti ohi mutta nyt ei ole käynyt niin, vaan päin vastoin. 

Kyllä mun tutut ovat toipuneet päivässä noista kohtauksista.

Ottakoon lisää kuppia...juoppo kun on,juuva pittää..hauskaa katella kun joku on v--un soosissa!

2vk on paha.. mun läheisellä (joka joi) todettiin tommosen deliriumin jälkeen pysyvä mt/aivosairaus. 

 

varmaan ne siellä sairaalassa koittaa nyt tehdä erotusdiagnostiikkaa, että mistä kyse. 

 

raskasta raskasta

Mahdollisesti alkoholi on vahingoittanut aivoja pysyvästi, eikä kysymys ollut ohimenevästä deliriumista.

Alkoholi voi vahingoittaa aivova monella eri tavalla. Itsellänikin on tällainen sukulainen joka ei vaan enää pysy pystyssä, vaikka muu on melko normaaliksi palautunut, kun lopetti kokonaan alkoholin käytön.

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisesti alkoholi on vahingoittanut aivoja pysyvästi, eikä kysymys ollut ohimenevästä deliriumista.

Alkoholi voi vahingoittaa aivova monella eri tavalla. Itsellänikin on tällainen sukulainen joka ei vaan enää pysy pystyssä, vaikka muu on melko normaaliksi palautunut, kun lopetti kokonaan alkoholin käytön.

Eikö tuossa vaiheessa ole jo sama juoda loppuun asti?

Sun läheinen ei välttämättä tule deliriumistaan enää toipumaan ainakaan entiselleen. Surullinen loppu juomiselle.

Näin vähän pelkäsinkin, että tämä tila on pysyvä. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Jääkö hän laitoshoitoon sekoilemaan? Ja mitä voi odottaa? Jos jollain on edessä vähän samasta kokemusta niin arvostaisin jos jotain pientä osviittaa tulevasta edes saisin. 

Ja kyllä. Hän on itse juonut itsensä tuohon tilaan, siitä ei kahta sanaakaan. Se ei muuta sitä, että hän on yksi kilteimmistä ihmisistä jonka tiedän enkä kestä ajatusta siitä, että hän on nyt tuossa tilassa, ettei tunnista lastaan, ei tiedä missä on ja höpöttää mitä sattuu. Hän ei kävele ainakaan tällä hetkellä.

Kuulostaa alkoholidementialta. Juominen aiheuttanut aivovaurion. Jos tila on kestänyt jo noin pitkään, ennuste on aika huono. 

Älkää ainakaan mitään alaikäisiä lapsia jättäkö seuraan ilman valvontaa. Koskaan.

Laitokseen minun läheiseni jäi. Suunnittelivat tuettuun asumisyksikköön muuttoa kun ei olisi kotona pärjännyt Äärirankkaa settiä. Joutuu puoliso nyt miettimään miten suhtautuu yrityksestä tuoda sairastunut kotiinsa. Omaishoitoahan ne tarjoaa. En suosittele. Se on äärimmäisen raskas polku.

Kiitos vastanneille. Vaikea löytää tietoa ja kokemuksia kun omaan elämään ei liity päihteet ja niiden käyttöympyrät ja toisaalta sairaalasta eivät sano juuta eikä jaata. Naiivisti luulin, että maksakirroosi on se lopullinen viikate mutta tämä on paljon hirveämpää. Mielessä pyörii koko ajan ajatuksia: miten suhtautua häneen, voiko jotenkin auttaa, tekevätkö sairaalassa mitään hänen hyväkseen vai pitävätkö vaan onnettomana juoppona, joka on kohtalonsa ansainnut. Varsinkin tuo viimeinen asia mietityttää. Osaston oleskelutila oli täynnä katatonisia hahmoja, jotka vaikuttivat olevansa oman onnensa nojassa. Haluaisin, että hänestä pidetään huolta, ettei hänellä olisi turvaton olo. 

Mun isällä oli paha delirium kolme vuotta sitten. Oli sairaalassa kolme viikkoa, hänellä oli muitakin ongelmia. Kotiutettiin vielä jonkin verran sekavana, pari-kolme viikkoa oli melkoista menoa, tunsi meidät läheiset kyllä koko ajan. Mutta toipui siitä, ei ihan ennalleen, mutta melkein. Valitettavasti juominen jatkui ja jatkuu vieläkin. 

Lääkityskin voi pahentaa sekavuutta. Joskus sairaalassa tuupataan pakon sanelemana (ei tarpeeksi henkilökuntaa) sekaville rauhottavia, jotka pahentavat sekavuutta.

Kyllä tuo melko pysyvältä tilalta kuulostaa jos se on jo noin pitkään kestänyt.

Vierailija kirjoitti:

Lääkityskin voi pahentaa sekavuutta. Joskus sairaalassa tuupataan pakon sanelemana (ei tarpeeksi henkilökuntaa) sekaville rauhottavia, jotka pahentavat sekavuutta.

Miten se henkilökunnan määrä parantaisi sekavuuden?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastanneille. Vaikea löytää tietoa ja kokemuksia kun omaan elämään ei liity päihteet ja niiden käyttöympyrät ja toisaalta sairaalasta eivät sano juuta eikä jaata. Naiivisti luulin, että maksakirroosi on se lopullinen viikate mutta tämä on paljon hirveämpää. Mielessä pyörii koko ajan ajatuksia: miten suhtautua häneen, voiko jotenkin auttaa, tekevätkö sairaalassa mitään hänen hyväkseen vai pitävätkö vaan onnettomana juoppona, joka on kohtalonsa ansainnut. Varsinkin tuo viimeinen asia mietityttää. Osaston oleskelutila oli täynnä katatonisia hahmoja, jotka vaikuttivat olevansa oman onnensa nojassa. Haluaisin, että hänestä pidetään huolta, ettei hänellä olisi turvaton olo. 

Mitä tilanteelle voisi tehdä jos ja kun aivot on mitä ilmeisemmin vaurioituneet?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastanneille. Vaikea löytää tietoa ja kokemuksia kun omaan elämään ei liity päihteet ja niiden käyttöympyrät ja toisaalta sairaalasta eivät sano juuta eikä jaata. Naiivisti luulin, että maksakirroosi on se lopullinen viikate mutta tämä on paljon hirveämpää. Mielessä pyörii koko ajan ajatuksia: miten suhtautua häneen, voiko jotenkin auttaa, tekevätkö sairaalassa mitään hänen hyväkseen vai pitävätkö vaan onnettomana juoppona, joka on kohtalonsa ansainnut. Varsinkin tuo viimeinen asia mietityttää. Osaston oleskelutila oli täynnä katatonisia hahmoja, jotka vaikuttivat olevansa oman onnensa nojassa. Haluaisin, että hänestä pidetään huolta, ettei hänellä olisi turvaton olo. 

Kyllähän noita pidetään onnettomina juoppoina. Se hoidetaan mikä hoidettavissa on mutta usein se hoito tulee vähän myöhässä. Turvassa sairaalassa ei ole oikein kukaan. Ei ne vankiloita ole. Useinkin päihdeongelmainen ottaa ns hatkat ja lähtee juomaan. Mahdollista on tietysti sekin että sekvuus johtuu päihteistä. Ongelmainen löytää sairaalasta päihdyttäviä aineita tai saa niitä sairaala ulkopuolelta.

Tässä ketjun aloittaja palaa asian äärelle: läheisen kunto on edelleen sama, nyt yli 2kk jo mennyt näin, ettei muisti toimi ja on disorientoitunut lähes koko ajan. Mitä tässä nyt voi odottaa, onko ihan laitoskuntoinen loppuelämänsä vai mitä tapahtuu? Kävin häntä taas katsomassa ja raskasta on, kun kyllä minut hyvin tunnistaa mutta jutuista päätellen luulee, ettei viimeistä 20 vuotta ole ollutkaan. En saanut hoitohenkilökunnalta mitään muuta kuin "katsellaan kuin käy"-tyyppisen arvion tilanteesta. Mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? 

En siis ole henkilön lapsi tai puoliso, joten koen etten kuulu niihin, joilla on oikeutta kovin syvällisesti kysellä hänen asioistaan vaikka lähisukulainen olenkin.