Lue keskustelun säännöt.
Masennuksen jälkeinen outo ongelma nauruun liittyen
11.09.2016 |
Minulla on ollut viimeiset pari vuotta todella vaikeaa. Nyt asiat ovat kuitenkin alkaneet taas järjestymään ja sitä mukaa olokin paranemaan. Lääkkeitä en ole syönyt missään vaiheessa, mutta terapiassa olen käynyt ja senkin olen nyt lopettanut.
Olo on siis siedettävä ja jaksan hyvin tehdä työni, kotityöt ja kuvioihin on tullut takaisin myös päivittäinen liikunta..Nämä ei tuota ongelmia, vireystilani on siis ihan normaalilla tasolla.
Ongelma on se, että en koe oikein iloa silti mistään. Tyytyväinen olen kyllä, mutta jos vahingossa satun tuntemaan jotakin ilon tapaista, niin minulle tulee huono olo. Epämääräinen pelokas ja ahdistunut olo tulee lähes heti jos erehdyn nauruun asti ja tulee mieleen kaikkea mitä pahaa voisi sattua ja tapahtua. Tuntuu että keho ei anna minun iloita. Onko tämä normaalia masennuksesta selviytyvälle? pääseekö tästäkin yli joskus ja miten? Olen vasta havainnut tämän asian, koska ei minua suoraan sanottuna viime vuosina ole paljon naurattanut. Mutta nyt kun naurattaisi niin en vaan pysty siihen :(
Kommentit (2)
Voi olla, että kun olet ollut pitkään masentunut, niin siitä on ikään kuin tullut se tuttu ja turvallinen 'normitila'. Tämä päivittäinen olotila alkaakin nyt pikku hiljaa muuttua ja ilon tunteet saattaa tuntua hämmentävältä, koska eivät ole sitä 'tuttua ja turvallista' masennusta. Voi myös olla, että masennusta on vielä hieman jäljellä ns. 'häntää', joka vähitellen sitten häipyy kokonaan. Eihän se masennuskaan salamana laukea, joten siitä parantuminenkin vie aikansa ja etenee vähitellen. Masennukseen liittyy syyllisyyden tunteet jne. Jos sulla on vielä mahdolisuus käydä terapiassa, niin käyttäisin kyllä sitä mahdollisuutta, koska juuri tällaisia asioita voi terapeutin kanssa käydä läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli aika sama juttu, että pelkäsin olla iloinen koska yleensä aina seuraavana päivänä joku seinä romahti ja sitä tuli tavallaan taikauskoseks, että ei uskalla olla iloinen tai muuten saa samalla mitalla takaisin. Mulla autto lääkitys vaan noihin, se oli kyl mun mieleni pelastus..