miksi jotkut naiset pukeutuvat aikuisten kokoa oleviin lastenvaatteisiin?

Ainakin itseäni hämmentää ja vähän pelottaakin eniten se, että ihmiset muodostavat käsityksensä muista pukeutumisen perusteella eivätkä esim. sen mitä henkilö suustaan päästää. Toisaalta selittää aika paljon asioita.

Määritelkää nyt ensin mille näyttää aikuisten vaate ja mille näyttää lasten vaate.

Ei muuten voi tietää millaisista vaatteista on kyse.

T. Nelikymppinen nainen, joka on ehtinyt nähdä monenlaista tyyliä ja muotia lapsilla, nuorilla, aikuisilla ja vanhuksilla.

Esim. yläkoululaisilla näyttää nyt olevan muotia nuoruuteni ajan pappakengät 😜

Vierailija kirjoitti:

Heiltä puuttuu tyylitaju.

Oletko koskaan ajatellut että ehkä se oletkin sinä keneltä puuttuu tyylitaju?

Oikea kysymys ap:lle: miksi sinua toisten pukeutuminen noin ärsyttää? Minulle on ihan sama, mitä muilla on päällään. Itse pukeudun mustaan. T. hevari

Miehesi kyllä tykkäsi eilisestä asustani: saparot, pieni mekko ja sukkanauhaliivit, toisessa jalassa vihreä sukka ja toisessa punainen sekä vanhat martensit jalassa :)

No kyllähän se säälinsekaisia hymähdyksiä aiheuttaa jos aikuisella naisella on se marimekon taskumekko. Kamala vaate.

En minäkään tykkää niistä. En skitso jos joku muu tykkää niistä.

Eihän ne mitään lastenvaatteita silloin ole, jos niitä tehdään aikuisille.

12 ja 13: ensimmäisessä linkissä oli kyllä sellainen kangas, että yöpuvuksi sen huolisin, en arkikäyttöön edes kotona enkä edes erivärisillä hihoilla varustettuna. Sen sijaan ne värikkäät nilkkasukat olivat oikein sieviä!

Toisessa linkissa nuorella äidillä oli mielestäni oikein mukavan näköinen mekko, varmasti hyvä päällä, kun on joustavaa materiaalia. Mitä pahaa siinä on, että pikkuinen oli saanut äidin mekon jämistä kivan puseron. Eihän tuon kankaan kuosi edes ole mitenkään erityisen lapsellinen.

Minulla oli muuten pienikokoinen täti, sellainen puolitoistametrinen tappi, joka oli suurimman osan elämästään myös hyvin hoikkanen.  Minä, 10 vuotta nuorempi, kasvoin nopeasti hänet kiinni ja perin häneltä vaatteita. Muistan miten tunsin itseni tosi tyylikkääksi tenavaksi, kun minulla oli tädin entiset mustat farkut keltaisin tikkauksin ja keltainen savupiippukauluksinen hihaton froteepusero. Tädillä oli ongelmia löytää sopivien vaatteiden lisäksi myös riittävän pieniä kenkiä, jotka olisivat näyttäneet aikuismaisilta. Vapaa-ajan asut olivat urheilullisia eivätkä ne yleensäkään ole niin ikään sidottuja. Ns. paremmat vaatteet täti joutui teettämään.

Koska pidän vahvoista väreistä ja haluan käyttää niitä vaatteissakin. Lisäksi töissä joudun osan ajasta pukeutumaan neutraalisti asiakkaiden takia, joten sitäkin enemmän tekee mieli käyttää värejä silloin kun se on mahdollista.

Pidän väreistä myös ihan kaikkialla muuallakin. En osaa suhtautua pukeutumiseen siten, että ostaisin sitä, mitä joku tyylikonsultti tai värianalyysi suosittelee, haluan vaatteita, joista itse pidän. On ihana esim. istua autossa ja vilkaista paitaansa ja ihastella sen kuosia tai värisävyä.

Voisko ap tulla nyt kertomaan, minkälaisiin vaatteisiin meidän pitäisi pukeutua? Mustaan jakkupukuun?

Joku voi ihmetellä, miksi toiset pukeutuu mustaan ja harmaaseen. Mä pukeudun, koska se vaan tuntuu oikealta. Ehkä nää värillisiin pukeutuvat pukeutuu niin, koska se tuntuu heistä hyvältä. En mä tiedä, ehkä oon vaan tylsä, kun en jaksa ihmetellä toisten pukeutumisvalintoja. Tuntuu jotenkin itsestäänselvältä, että jokainen pukeutuu niihin vaatteisiin, joissa tuntee olonsa hyväksi. Ei häiritse yhtään.

Naisten(kin) tyylejä voi jotenkin luokitella ja se heijastuu pukeutumiseen. Joku on hyvän näköinen urheiluvaatteissa ja varmaan sitten kampaus ja meikkityyli on sitämukaa. Itse ihailen dramaattista goottityyliä, mutta se ei sopisi mulle. Olen luonnostani tyttömäistä romantikko -tyyppiä vielä näin keski-iän kynnykselläkin. En ikinä voisi pukeutua vaikka jakkupukuihin. Näyttäisin tädiltä ja jotenkin vaan epäuskottavalta. Jollekin fiksummalle ja hillittykäytöksisemmälle sopis tosihyvin.

Kaikesta sitä voikin mielensä pahoittaa. Mieti ap mieluummin omaa tyyliäsi ja jos olet sen jo löytänyt niin toivottavasti kohta oivallat senkin, että meitä on erilaisia.

En tiedä kumpi on kamalampaa, aikuinen "lastenvaatteissa" vai pikku-aikuisiksi puetut lapset.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kumpi on kamalampaa, aikuinen "lastenvaatteissa" vai pikku-aikuisiksi puetut lapset.

Minusta taas molemmat ovat hauskoja näkyjä! Näin erilaisia me ihmiset olemme.

Vierailija kirjoitti:

Facebookin ompelu-ryhmissä vielä esittelevät huonosti ompelemiaan lastenvaatekankaista kyhättyjä rytkyjä, myötähäpeä on suuri. Nää naiset on lähes aina ylipainoisia.

Ai, mulle tulee ensimmäiseksi mieleen joku luurangonlaiha ituhippi-kasvissyöjä-eläinaktivisti.

Mun oli nuorena pakko kun ei löytynyt tarpeeksi pieniä vaatteita ku lastenosastoilta ja Japaninmatkalta. Nyt ei valitettavasti oo enää tätä murhetta. Samat farkut oli muuten lastenosastolla halvemmat ku aikuisten.

Kysymykseni oli että miksi jotkut pukeutuvat näin. Tässä ketjussa on jopa tullut muutama vastauskin tähän kysymykseen. Hassua että pupukuvioita puolustellaan sillä että ei haluta pukeutua tylsään beigeen. Kyllä aikuisillekin tehdään värikkäitä ja hauskoja vaatteita, eikä ainoat vaihtoehdot maailmassa ole hello kitty tai puuterin värinen neuletakki.

En ole mikään vaatenatsi enkä juurikaan ota kierroksia toisten pukeutumisesta. Mutta tuo korostettu lapsellisuus aikuisilla ei vain mene mulla jakeluun.

Megan foxin kuvista sen verran että en näe star warsia lapsellisena.

-Ap

Onpa taas ihmisillä murheet. Kuka jaksaa käyttää energiaansa jatkuvasti miettimällä muiden "vääränlaisen" pukeutumista? Milloin on liian värikästä ja milloin liian harmaata, milloin nolo musta huppari ja milloin nolo Marimekko-paita, milloin liian korkeat hupakkokorot kengissä ja milloin nolot painitossut.

Miten köyhä on pääsisältö ja elämä, jos jaksaa noita murehtia muiden puolesta?

Täällä yli 30v. ja välillä on pakko etsiä vaatteita lasten osastolta, kun aikuisten koot liian isoja. Oon yläosasta ruipelo ja lastenosastolta löytyy kivojakin vaatteita näin aikuiseen makuun. Ne princess ja bling bling-jutut jää ostamatta...