Lue keskustelun säännöt.
Todella hyväksikäytetty ja paha mieli :(
09.09.2016 |
Olen auttanut erästä perhettä, jonka suhdetta minuun en nyt lähde tarkemmin avaamaan.
Apua olen antanut esim ruoan, vaatteiden tms. muodossa. Nyt kun koulut alkoi ostin tytölle pari kouluun liittyvää kalliimpaa tavaraa joita ei nyt voi laskea enää välttämättömyydeksi. Olen myös käynyt leffassa tms mukavassa tapahtumassa perheen lapsien kanssa pari kertaa.
Olen aina kokenut auttamisen mukavana kokemuksena, ja perheen äiti vakuuttaa aina kuinka tiukasti heillä menee ja miten kiitollisia he ovat avusta (sanallinen kiitos nyt ei ole se pääasia, vaan että lapset saisivat edes jotain kivaa).
Tähän väliin huomauttaisin, etten itse todellakaan ole rikas tai edes normituloinen, mutta olen lapseton ja sinkku joten rahaa luonnollisesti jää välillä tehdä jotain mukavaa. Perheen äiti tietää tulotasoni kyllä hyvin.
No, nyt kun eilen olin viemässä lasta kotiinsa, tyttö kysyi, että "millon ostat liput [helvetin kallis tapahtuma x tähän]". Järkytyin vähän ja sanoin, etten nyt ymmärrä mistä puhut, mitä tarkoitat?
Tyttö sanoi ihan iloisesti, että "äiti sanoi, että sä kuitenkin ostat, mun pitää kysyä sulta koska sä kuitenkin annat ne ja äiti ei haluu ite ostaa" Ja päälle, että nyt pitäisi pitää asian kanssa kiirettä.
Tuli kyllä todella paha mieli. Lapsen syy ei asia tietenkään ole missään määrin, mikä tekee asiasta paljon pahemman koska päässä kävi jopa, että pitäisikö sittenkin ostaa ne koska asia merkkaisi lapselle varmasti hyvin paljon. Mutta olen aidosti järkyttynyt, koska tässä ei puhuta mistään pienestä summasta, eikä sen ikäinen lapsi voi mennä tapahtumaan yksin, joten ilmeisesti kotona on keskusteltu kahdesta lipusta.
Tietynlainen yksinkertainen vilpittömyys, millä tyttö esitti asian kertoi selkeästi siitä, että musta on puhuttu automaattisena pankkiautomaattina kotona. Ei lapset osaa itse keksiä tuollaisia asioita. Olen kokenut, että autan perhettä joka on todella tiukilla ja hyvin harvoin hemmotellut pienillä kivoilla asioilla (kuten leffaillalla), ettei aina tarvitsisi jäädä paitsi tai olla se joka ei pääse mihinkään tai saa yhtään mitään kivaa. Kuitenkin nyt on oikeasti todella paha mieli. Tapahtuma maksaa enemmän kuin mun yhden kuukauden ruoat yhteensä, ja äiti on sanonut, että mä varmasti ostan. Koen, ettei tässä ole kyse enää "sinnittelevän perheen" auttamisesta vaan oikeasti, että mua pidetään idioottina joka rahoittaa luksusmenoja (johon esim. itse en päässyt lapsena koskaan). Aika iso hyppy siitä, ettei rahat riitä ruokaan siihen, että halutaan tapahtumaan johon luultavasti esim. tytön luokalta ei osallistu kukaan. Tai voisin kuvitella todella harvalla olevan rahaa laittaa tuonikäisen menoon sen verran. En oikeastaan edes tiedä, onko tapahtuma asiallinen tytön ikäiselle.
Äiti tekstasi eilen ja kiitti päivästä, oli ihan normaali ystävällinen itsensä. En ole vastannut. Tuntuu, etten haluaisi enää pitää yhteyttä koko perheeseen mutta en halua tehdä sitä lapsille.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeekahan ketju ennen ohjeiden antoa, ap on keskustellut äidin kanssa... Älkää syyttäkö lasta kun vika on äidissä
Monesko postaus? Lainaus tähän?
Sivulla 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä soittaisin tuolle äidille, kertoisin neutraalisti että hänen lapsensa oletti itsestäänselvyytenä minun ostavan nuo liput, ja sanoisin sitten tuon saman minkä sinäkin, että kyseessä olisi koko kuukauden ruokabudjettisi suuruinen kustannuserä.
"Ymmärrät varmaan, että en tietenkään noin kalliita lippuja voi ostaa ja minua huolettaa, että olet ilmeisesti antanut ymmärtää tämän olevan itsestäänselvyys. Nyt tytölle on tullut ihan vääränlainen käsitys tilanteesta. Miten ehdottaisit, että korjaamme asian?"
Suhtautuminen jatkossa riippuen siitä, mitä hän vastaa.
Voi laittaa äidille tekstarinkin jos ei halua soittaa. Sanoo että oliko lapsella jokin väärinkäsityis joistakin lipuista ja että et nyt ole ostamassa lippuja mihinkään toistaiseksi. Pitää laita omaa taloutta kuriin. Tiedän että on vanhempia jotka surutta käyttävät hyväuskoisten 'hölmöjen' hyväntahtoisuutta hyväkseen. Lopeta se nyt rahan muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä soittaisin tuolle äidille, kertoisin neutraalisti että hänen lapsensa oletti itsestäänselvyytenä minun ostavan nuo liput, ja sanoisin sitten tuon saman minkä sinäkin, että kyseessä olisi koko kuukauden ruokabudjettisi suuruinen kustannuserä.
"Ymmärrät varmaan, että en tietenkään noin kalliita lippuja voi ostaa ja minua huolettaa, että olet ilmeisesti antanut ymmärtää tämän olevan itsestäänselvyys. Nyt tytölle on tullut ihan vääränlainen käsitys tilanteesta. Miten ehdottaisit, että korjaamme asian?"
Suhtautuminen jatkossa riippuen siitä, mitä hän vastaa.
Voi laittaa äidille tekstarinkin jos ei halua soittaa. Sanoo että oliko lapsella jokin väärinkäsityis joistakin lipuista ja että et nyt ole ostamassa lippuja mihinkään toistaiseksi. Pitää laita omaa taloutta kuriin. Tiedän että on vanhempia jotka surutta käyttävät hyväuskoisten 'hölmöjen' hyväntahtoisuutta hyväkseen. Lopeta se nyt rahan muodossa.
Kaikessa muodossa.
Lapsi on voinut sanoa ettei äiti viitsi ostaa lippuja koska lasta hävettää perheen köyhyys. Se tuntuu lapsesta nololta.
Jos lapsi on kotona vinkunut lippuja äidiltään on tämä saattanut sanoa että kysy ap:lta. Ja lapsi on saattanut ymmärtää että äiti lupasi että ap ostaa ne liput.
Itse kasvoin hyvin köyhässä perheessä enkä kehdannut koskaan myöntää perheeni köyhyyttä.
Lapseni köyhä koulukaveri taas on kertonut ettei voi hiihtää koulussa sillä äiti ei anna viedä suksia kouluun. Todellisuudessa tällä lapsella ei ole suksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeekahan ketju ennen ohjeiden antoa, ap on keskustellut äidin kanssa... Älkää syyttäkö lasta kun vika on äidissä
Monesko postaus? Lainaus tähän?
Sivulla 3
Ääh. Mulla näkyy puhelimessa eri määrä viestejä per sivu. Ei ole siis eri laitteilla samat viestit samalla sivulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen kaksi ap:n kaltaista auttajaa. Ovat ihania ihmisiä mutta antavat muiden käyttää itseään hyväksi.
Itsekin koen olevani heille velkaa sillä olen saanut heiltä enemmän kuin olen heille antanut vaikka pyrin tasa-arvoiseen ystävyyteen. Toisinaan se tuntuu vaivaannuttavalle kun toinen antaa niin paljon.
Tunnen myös yhden joka yrittää auttaa väkisellä vaikka apua ei halua vastaanottaa. Tämä henkilö suuttuu jos ei saa auttaa. Monet kerrat on haukkunut minut ja ahdistuneena kysynyt "miksi sinua ei saa auttaa".
Nämä tilanteet ovat olleet mm. sellaisia että henkilö huomaa meillä käydessään pölypalleron sohvan alla ja ryntää siivouskaapille "täällä pitää siivota". Sitten suuttuu kun sanon että ei nyt tarvitse siivota, mennään juomaan vaikka kahvit.
Sekin on kyllä vaarallista sillä keittiössä saattaa olla jossain tahra. Tai muutama likainen astia tiskikoneessa.
Muutaman kerran on vienyt kaikki roskapussit roskiin. Ottanut ne siis pois roskiksista ja vienyt ulos riippumatta siitä onko niissä roskia vai ei. Ja minun on sitten pitänyt laittaa uudet pussit roskiksiin. Ei tämä muuten haittaa mutta vessojen roskiksiin niitä pusseja on tympeä askarrella paikoilleen. Eikä hänen oikeasti olisi tarvinnut viedä niitä roskapusseja ulos. Muutamat kerrat hän on pessyt wc-pöntöstä raikastimen pois. Semmoisen napin mikä tarttuu pöntön reunaan. Valitti vielä oli kova homma saada se nappi pestyä siitä pois. Hauskinta tässä oli se että olin pessyt vessat juuri ennen hänen saapumistaan. Ja laittanut uudet raikastimet paikoilleen.
Muutenkin hirveissä stressissä siivoan aina ennen vierailujaan ettei hän vaan löytäisi mitään auttamisen tarvetta 😨
Joo, meni vähän ohi aiheesta.
Mutta ap:n kannattaa oikeasti harkita terapian jatkamista ja yrittää löytää elämäänsä muita mielihyvän lähteitä auttamisen rinnalle jotta auttaminen pysyisi kohtuudessa.
Auttamisestahan tulee hyvä mieli, se on aivan normaalia, mutta joillakin se näyttäisi toimivan kuin huume. Sitä, auttamisen antamaa mielihyvää, pitää saada aina vaan lisää.
Vierailija kirjoitti:
No mites sä otat etäisyyttä lokkeilevaan avomieheesi..?
Otat eron. Niin minä tein.
Surullisinta siinä erotilanteessa oli se, että mietin kuukausitolkulla ennen eroa, että mies ei pärjää yksin ja luulin olevani vastuussa hänen hyvinvoinnistaan ja taloudenpidosta. Mies kun ei osannut hoitaa raha-asioita lainkaan. Osteli ties mitä kallista palkkapäivänä ja loppukuusta oli rahaton. Ei voinut osallistua vuokran maksuun eikä ostaa ruokaa. Kaikki oli minun vastuullani.
Meillä oli yhtä suuret tulot mutta hänellä ei ollut varaa maksaa asumista, ei ruokia, ei omia lounaitaan.
Vielä eron jälkeenkin mietin pitkään että olenko paha ihminen kun jätin niin kylmästi miehen selviytymään yksin.
Onneksi opin sen suhteen ja eron ansiosta sen että en ole vastuussa kuin omasta hyvinvoinnistani. Ja että liiallinen auttaminen tuhoaa minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kaksi ap:n kaltaista auttajaa. Ovat ihania ihmisiä mutta antavat muiden käyttää itseään hyväksi.
Itsekin koen olevani heille velkaa sillä olen saanut heiltä enemmän kuin olen heille antanut vaikka pyrin tasa-arvoiseen ystävyyteen. Toisinaan se tuntuu vaivaannuttavalle kun toinen antaa niin paljon.Tunnen myös yhden joka yrittää auttaa väkisellä vaikka apua ei halua vastaanottaa. Tämä henkilö suuttuu jos ei saa auttaa. Monet kerrat on haukkunut minut ja ahdistuneena kysynyt "miksi sinua ei saa auttaa".
Nämä tilanteet ovat olleet mm. sellaisia että henkilö huomaa meillä käydessään pölypalleron sohvan alla ja ryntää siivouskaapille "täällä pitää siivota". Sitten suuttuu kun sanon että ei nyt tarvitse siivota, mennään juomaan vaikka kahvit.
Sekin on kyllä vaarallista sillä keittiössä saattaa olla jossain tahra. Tai muutama likainen astia tiskikoneessa.
Muutaman kerran on vienyt kaikki roskapussit roskiin. Ottanut ne siis pois roskiksista ja vienyt ulos riippumatta siitä onko niissä roskia vai ei. Ja minun on sitten pitänyt laittaa uudet pussit roskiksiin. Ei tämä muuten haittaa mutta vessojen roskiksiin niitä pusseja on tympeä askarrella paikoilleen. Eikä hänen oikeasti olisi tarvinnut viedä niitä roskapusseja ulos. Muutamat kerrat hän on pessyt wc-pöntöstä raikastimen pois. Semmoisen napin mikä tarttuu pöntön reunaan. Valitti vielä oli kova homma saada se nappi pestyä siitä pois. Hauskinta tässä oli se että olin pessyt vessat juuri ennen hänen saapumistaan. Ja laittanut uudet raikastimet paikoilleen.
Muutenkin hirveissä stressissä siivoan aina ennen vierailujaan ettei hän vaan löytäisi mitään auttamisen tarvetta 😨Joo, meni vähän ohi aiheesta.
Mutta ap:n kannattaa oikeasti harkita terapian jatkamista ja yrittää löytää elämäänsä muita mielihyvän lähteitä auttamisen rinnalle jotta auttaminen pysyisi kohtuudessa.Auttamisestahan tulee hyvä mieli, se on aivan normaalia, mutta joillakin se näyttäisi toimivan kuin huume. Sitä, auttamisen antamaa mielihyvää, pitää saada aina vaan lisää.
Enpä kyllä päästäisi tuollaista hullua kynnyksen yli. Selvästi käyttää sinua omanarvontunteensa pönkittämiseen ja hyvässä lykyssä vielä levittää väärää tietoa sotkuisesta huushollistasi ympäri kyliä. Vessanpönttöönkin oli pinttynyt joku ällö minkä poishinkkaamiseen meni puoli tuntia...
Löydän ap:n kanssa samaa itsestäni. Kai sitä jonkinlaiseksi hyväuskoiseksi hölmöydeksi voi sanoa, minulla syyt löytyvät kuitenkin helposti. Yllätys ei liene, että lapsuuden ja nuoruuden kohtelu - kasvatukseni siis - on tehnyt minusta sellaisen. Äitini yrittää, edelleen, hyödyntää sitä: soittaa jostakin asiasta, joka pitäisi hoitaa kuntoon tai korjata. Puhuu sellaisella voivottelevan värisevällä, syyllistävällä äänellä. Jos kieltäydyn, huokailee syvään että kaipa hän nyt tällä pärjää, rikkihän tämä on mutta eiköhän tällä selviä. Ääni narisee, vapisee, huokailee, etsii tukea.
Se osuu juuri siihen kohtaan kehossani, johon on opetettu, että tilanne on minun vikani. Minun syytäni, että äidilläni on nyt hankalaa, tai ainakin se ettei tilanne korjaannu. Se tökkii täsmälleen siihen omantunnon kohtaan, jossa sanotaan että vanhempia pitää kunnioittaa ja totella, he ovat aina oikeassa, lähimpiä pitää auttaa.
Aiemmin hän on useinkin luvannut minun puolestani jollekin toiselle, että minä kyllä pystyn auttamaan tätä kolmatta henkilöä. Ja jos kieltäydyin, alkaa sama kierrellen syyllistäminen ja huokailu. MINUN pitäisi selvitellä sen toisen kanssa, miksen voi auttaa. Minun pitäisi soittaa sille kolmannelle (jopa täysin minulle tuntemattomalle) henkilölle, miksi minä en häntä halua auttaa, vaikka äitini on luvannut että kyllä X varmasti näin tekee. Kysymättä ensin minulta.
En kauheasti ole tekemisissä äitini kanssa. AP voi odotella, että tämä autettava siipeilijä osaa myös vetoavimmat menetelmät syyllistämiseen. Että on sinun syysi, kun lapsi ei nyt saakaan haluamaansa ja koko elämä on pilalla.
Ei ole sinun syytäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö tästä jaksetaan jauhaa?
Tässä ja monessa muussa ketjussa (vähävaraisten auttamisryhmä fb:ssa jne.) tulee esiin se, miten käy jos kaikki yhteiskunnan tuet leikataan vähäosaisilta ja vähäosaiset joutuvat ns. hyväosaisten armonpalojen ja "hyväntekeväisyyden" armoille, kuten jenkeissä taitaa olla.
Niin nöyrää ja kiitollista köyhää ei sitten enää löydykään, ettei joku keskari (=keskiluokkainen) pahoita mielensä jostain. Kuvitelkaa vaan sitä mielivaltaisuutta, mihinkä siinä sitten mennään. Ja jos kärsitte empatiaväsymyksestä kuten moni täällä, niin koittakaa kerran asettua sen köyhän ihmisen asemaan.
Tosi moni täällä neuvoo ap selostamaan raha-asioitaan tälle autettavalle perheelle. (ei voi ostaa lippuja kun ei ole varaa...)
Tämä on väärin. Ensinnäkin; ap:lla ei ole mitään velvollisuutta maksaa mitään (lippuja tai muutakaan). Hänellä ei myöskään ole mitään velvollisuutta selittää, miksi hän ei halua ostaa mitään lippuja.
On hienoa, että ap olet auttanut lasta, ja lapsen kannalta varmaan olisi mukava jos voisit olla jatkossakin läsnä hänen elämässään.
Mutta sinun pitää tehdä se omilla ehdoillasi, äläkä nyt enää käytä rahaa heihin vaan teette vain ilmaisia tai hyvin halpoja juttuja jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö tästä jaksetaan jauhaa?
Sinä jauhat asian vierestä. Leikkasin off topic horinasi pois.
Toivon todella, että järjestöissä ja minkä kautta avustustoimintaa nyt sitten järjestetäänkin, puhuttaisiin myös tästä avustamisen "nurjasta puolesta." Tuo auttamisen kolme vaihetta oli todella hyvä kiteytys. Aiemmin joku kertoi siitäkin, että auttaja avustaa samaa perhettä korkeintaan kolme kertaa väärinkäytöstä ehkäisemiseksi. Se kuulosti todella hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö tästä jaksetaan jauhaa?
Sinä jauhat asian vierestä. Leikkasin off topic horinasi pois.
Just food for thought for you, fat ass.
Tuli tällä mieleen oma kokemus ja yhden tuttavan kokemus eräästä lapsiperheen vanhemmista... Olimme yks viikonloppu tutun kanssa lastenvahtina ja näiden lasten vanhemmat lähtivät baariin että saisivat olla kahden kesken mikä oli ymmärrettävää, sitteb kun vanhemmat lähtivät teimme mitä yleensä kuuluu leikkiminen, syöttäminen ja nukuttaminen meillä sujui kaikki hyvin silloin ja saimme seuraavalla kerralla molemmat rahaa palkkioksi, ja toisen kerran meitä oli kutsuttu lastenvahdiksi, mutta alkoholi oli meillä palkkio siihen en suostunut ja sanoin tutulle että en lähde sinne alkoholin takia... Sinne en mennyt sen jälkeen, mutta tuttuni lähti joka viikonloppu tai arkipäivänä lastenvahdiksi koitin sanoa toiselle oppisi sanomaan "Ei" joka kerta laittoi viestiä että on tylsää kun en ole mukana (lastenvahtimassa) ja ei halua sinne mennä toiste, sitten kuitenkin lasten äiti sai tuttuni päänsä käännettyy houkuteltuu mukaan että saisi alkoholia, ja yks kerta tämä tuttu oli sanonut ei aio vahtia lasta kun oli pyydetty, niin se sai haukut vanhemmilta
En tykkää lastenvahtimisesta jos on kyse alkoholi, koska alkoholi ei sovi mulle yhtään 😂
Kuulostaa, että auttelet muslimiperhettä, en ihmettele tuota asennetta lainkaan kun vääräuskoinen kun olet.
Ehkä tosiaan kannattaisi ottaa nyt hieman etäisyyttä koko perheeseen. Olen itse ollut vähän samanlaisessa tilanteessa ja mun mielestä oli kiva ilahduttaa lasta, jolle pienetkin asiat oli elämyksiä. Joku lauttamatka Suomenlinnaan oli itsellekin hienoa kun pieni kanssamatkustajia intoili vieressä. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin tuntua siltä, että mikään ei ollut riittävästi ja olisi pitänyt tehdä jotain ihmeellistä kolmannen nimen nimipäivänäkin. Viimeinen pisara oli lapsen äiti, joka pyysi että ostaisin kaksi synttärilahjaa ja hän voisi sanoa että toinen on häneltä. Vähensin yhteydenpitoa ja pidin huolen että tehtiin vain halpoja juttuja ja vähitellen yhteys katkesi kokonaan. Yhteisten tuttujen kautta kuulin että lapsen äiti oli kiukkuinen etten nyt varmaan teekään testamenttia hänen lapsensa hyväksi. No ei kyllä ollut mennyt mieleenkään eikä vähiten siksi että opiskelijalla on aika vähän testamentattavaa noin yleensä... Tsemppiä ap, älä syyllistä itseäsi.
Voi miten tutun kuuloista. Minullekin tuli vain paha mieli yhden perheen auttamisesta. Lapsille ei olisi mikään riittänyt ja perheen äiti osoittautui aika valheelliseksi ihmiseksi. Emme ole enää tekemisissä.
Klikkasin kun en ole koskaan nähnyt noin montaa yläpeukkua. Olet vähän liian hyväluontoinen ja siksi hyväksikäytetty. Harmi lapsen kannalta tosiaan mutta jos isona lainkaan äitiinsä tulee niin en usko, että 10 vuoden päästä sinua harmittaa jos et nyt auta tämän enempää.