Lue keskustelun säännöt.
Todella hyväksikäytetty ja paha mieli :(
09.09.2016 |
Olen auttanut erästä perhettä, jonka suhdetta minuun en nyt lähde tarkemmin avaamaan.
Apua olen antanut esim ruoan, vaatteiden tms. muodossa. Nyt kun koulut alkoi ostin tytölle pari kouluun liittyvää kalliimpaa tavaraa joita ei nyt voi laskea enää välttämättömyydeksi. Olen myös käynyt leffassa tms mukavassa tapahtumassa perheen lapsien kanssa pari kertaa.
Olen aina kokenut auttamisen mukavana kokemuksena, ja perheen äiti vakuuttaa aina kuinka tiukasti heillä menee ja miten kiitollisia he ovat avusta (sanallinen kiitos nyt ei ole se pääasia, vaan että lapset saisivat edes jotain kivaa).
Tähän väliin huomauttaisin, etten itse todellakaan ole rikas tai edes normituloinen, mutta olen lapseton ja sinkku joten rahaa luonnollisesti jää välillä tehdä jotain mukavaa. Perheen äiti tietää tulotasoni kyllä hyvin.
No, nyt kun eilen olin viemässä lasta kotiinsa, tyttö kysyi, että "millon ostat liput [helvetin kallis tapahtuma x tähän]". Järkytyin vähän ja sanoin, etten nyt ymmärrä mistä puhut, mitä tarkoitat?
Tyttö sanoi ihan iloisesti, että "äiti sanoi, että sä kuitenkin ostat, mun pitää kysyä sulta koska sä kuitenkin annat ne ja äiti ei haluu ite ostaa" Ja päälle, että nyt pitäisi pitää asian kanssa kiirettä.
Tuli kyllä todella paha mieli. Lapsen syy ei asia tietenkään ole missään määrin, mikä tekee asiasta paljon pahemman koska päässä kävi jopa, että pitäisikö sittenkin ostaa ne koska asia merkkaisi lapselle varmasti hyvin paljon. Mutta olen aidosti järkyttynyt, koska tässä ei puhuta mistään pienestä summasta, eikä sen ikäinen lapsi voi mennä tapahtumaan yksin, joten ilmeisesti kotona on keskusteltu kahdesta lipusta.
Tietynlainen yksinkertainen vilpittömyys, millä tyttö esitti asian kertoi selkeästi siitä, että musta on puhuttu automaattisena pankkiautomaattina kotona. Ei lapset osaa itse keksiä tuollaisia asioita. Olen kokenut, että autan perhettä joka on todella tiukilla ja hyvin harvoin hemmotellut pienillä kivoilla asioilla (kuten leffaillalla), ettei aina tarvitsisi jäädä paitsi tai olla se joka ei pääse mihinkään tai saa yhtään mitään kivaa. Kuitenkin nyt on oikeasti todella paha mieli. Tapahtuma maksaa enemmän kuin mun yhden kuukauden ruoat yhteensä, ja äiti on sanonut, että mä varmasti ostan. Koen, ettei tässä ole kyse enää "sinnittelevän perheen" auttamisesta vaan oikeasti, että mua pidetään idioottina joka rahoittaa luksusmenoja (johon esim. itse en päässyt lapsena koskaan). Aika iso hyppy siitä, ettei rahat riitä ruokaan siihen, että halutaan tapahtumaan johon luultavasti esim. tytön luokalta ei osallistu kukaan. Tai voisin kuvitella todella harvalla olevan rahaa laittaa tuonikäisen menoon sen verran. En oikeastaan edes tiedä, onko tapahtuma asiallinen tytön ikäiselle.
Äiti tekstasi eilen ja kiitti päivästä, oli ihan normaali ystävällinen itsensä. En ole vastannut. Tuntuu, etten haluaisi enää pitää yhteyttä koko perheeseen mutta en halua tehdä sitä lapsille.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Sinuna puhuisin perheen äidin kanssa. Ei tarvitse edes töksäyttää tuota pankkiautomaatti-juttua, sanot vain että sinusta on mukavaa auttaa ja haluat vastedeskin mahdollistaa lapsille kivoja hetkiä ja asioita, mutta että omat varasi ovat nyt tiukilla. Alat ehdottaa myös ilmaisia tekemisiä; jos välit viilenee, kyseessä on ollut hyväksikäyttöä. Jos välit säilyy ja kiitoksia tulee edelleen, asiat on ihan hyvin.
Jos asian ilmaisee tähän sävyyn, niin voi saada väärän kuvan, että Kalevalan myyttinäkin pidetty Sampo on vain väliaikaisesti epäkunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkossa ehkä panostaisin enemmän edullisiin juttuihin, kuten uimahalli, puistot, museot, näyttelyt, eväsretki, rannalla käynti..
Miksi ap:n tulisi panostaa täysin uppo-oudon, vieraan ihmisen ja hänen lapsensa elämään noin merkittävästi? Ymmärtäisin, jos kyse olisi ystäväperheestä, kummilapsesta tai sukulaisesta, mutta kyseinen äiti ja tytär ovat käytännössä täysin vieraita ihmisiä, jotka ovat vaan iskeneet kultasuoneen.
Avustustöitä tehdessä kannattaa suhtautua siihen kuin työhön. Ei hoitaja, sosiaaliviranomainen yms ryhdy muka-ystäväksi asiakkaille eli ryhdy "panostamaan juttuihin". Tässä ei ole edes kyse siitä, että ap:n ja äidin välille olisi kehittynyt ystävyys tai tuttavuus. Ap:ta vain ja ainoastaan kupataan.
Toivottavasti ap tajuat tämän ja lopetat homman. Ajattele omaa terveyttäsi.
uimahalli, museot, näyttelyt, eväsretket - ei nämäkään mitään ilmaisia ole ja vievät ap:n omaa aikaa..
Mitä jos se auttaminen olisikin aineetonta eikä rahallista?
Ja vain joskus harvoin olisi raha kyseessä eli ap ostaisi jotain pientä jos olisi sellainen tilanne.
Tiedän yhden ihmisen joka on useissa paikoissa vähävaraisena esiintyen. Voi ollakin vähävarainen mutta olivat kuitenkin ulkomaanmatkalla koko perhe.
Ja olen löytänyt merkkejä siitä että perhe keinottelee tukien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös saanut siipeeni muiden avustamisessa ja nyt en avusta enää muita kuin läheisiä. Ihan nolottaa, kun tajusi mikä kynnysmatto olin! Nyt en lahjoita edes mihinkään joululahjakeräyksiin. Minun tehtävänäni on pitää huolta omasta perheestä, ei murehtia sitä, että joku muu lapsi ei saa lahjoja. Tämä voi kuulostaa kylmältä, mutta apuni vastaanottajat ovat saaneet minut näkemään todellisuuden.
Noi 5 vuotiasta ylöspäin lapsi kyllä ymmärtää pelinhenken. Ei ole missäään määrin viaton.
Päiväkodeissa usein kuulee lauseen "olis kivaa jos te olisitte palvelijoita" ja tasan tarkkaan lapsi ymmärtää siinä pääsevänsä helpolla.
Itse esitin äidilleni 4 vuotiaana etten osaa pukea. Jäin kiinni valheesta kun tätini kehui äidilleni että olen nopein pukemaan kun olin kylässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli noista lapsen puheista mieleen oma tyttäreni joka kokeile kyläillessämme kerran säästöpossua joka oli täynnä kolikoita ja kysyi innostuneen vilpittömästi säästöpossun omistajalta että "Oletko rikas?" juuri sillä äänellä että pakko sun on olla kun noin paljon kolikoita (säästöpossu oli ilmeisesti painava). Tytöllä itsellään on pari kolikkoa 20 sentin, 50 sentin ja euron kolikot kukkarossaan eikä meillä ole säästöpossua kun ei niitä pankeista enää oikein saa eikä hän muutenkaan ymmärrä rahasta mitään, saati sen arvosta. Emme siis todellakaan olleet keskustelleet tämän säästöpossun omistajan varallisuudesta ikinä sanaakaan vaikka siitä vähän sellainen kuva saattoikin jäädä koska kuka nyt säästöpankin painavuuden perusteella alkaa ketään rikkaaksi tai köyhäksi arvioimaan. Haluan vain että tiedostat että lapsen maailma on valitettavan yksinkertainen ja tapa esittää asiat mustavalkoinen. Ehkä lapsi on itsekin huomannut että hän saa sinulta enemmän kuin kotoaan. En usko että kenelläkään on ollut tarkoitus käyttää sinua hyväkseen mutta on totta että itse määrittelet mitä lapselle ostat ja mitä et ja mihin häntä viet ja mihin et. Eikä sinun pidä tuntea syyllisyyttä jos et jotain lapsen toivetta pysty täyttämään. Lippuja sinun ei missään tapauksessa pidä ostaa ja sen voit lapsellekin kertoa että se ei ole mahdollista.
Äidille varmaan pakko puhua, kyseessä kuitenkin lapset. Jouluna & syntymäpäivinäkään et ole velvollinen antamaan rahaa vaativia lahjoja. Tästä olen täysin samaa mieltä kanssasi: "Kerrot lapselle suoraan että 'ei minulla ole varaa sellaisiin tapahtumiin, jos äitisi on sinulle sellaista luvannut niin hänen on itse lunastettava lupaus toisen puolesta ei milloinkaan voi asioita luvata' ".[/quote]
Ajattelin asian niin että mikäli ei lapsen puheista mieltään pahoittanut niin voi jättää ne omaan arvoonsa eikä niistä tarvitse äidille enempää avautua.
Sitten taas noista raha lahjoista oli ajatukseni se että jos kyseinen henkilö haluaa rahallisesti avustaa niin joulu ja syntymäpäivä ovat sellaisia mutta totta ei tietenkään koskaan pakollista niinkuin ei koko auttaminenkaan =).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin juttelisin äidin kanssa suoraan, koska lasten ajatukset kulkee mitä kummallisimpia reittejä. Voi olla että lapsi on ymmärtänyt väärin tai jopa keksinyt koko jutun itse, kuten moni täällä mietti.
Esimerkiksi oma 5-vuotiaani aiheutti kesällä sukukriisin isovanhempien kanssa hyvin samalla tavalla. Olemme keskituloinen perhe, rahaa on elämiseen ihan mukavasti vaikka tottakai elämme taloudellisesti järkevästi kun minä olen äitiyslomalla ja meillä on asuntolaina maksettavana. Ja tarkoitan että rahaa on näin aikuisten mittapuulla mukavasti, saadaan laskut ja lainaerät maksettua, samoin kuin eläminen ja hiukan jää sukanvarteenkin.
Esikoisemme näkökulmasta taas elämme suuressa köyhyydessä: hänelle ei ole ostettu kesällä omaa lasten motocross pyörää, hevosta, koko Lego ninjago tuoteperhettä tai omaa henkilökohtaista tablettia pelaamiseen. Emme myöskään hankkineet parvekkeelle jättitrampoliinia tai (kun käytännön ongelmia listattiin) suostuneet korjaamaan pihan puutetta ostamalla omakotitaloa Helsingistä.
Olemme pyrkineet perustelemaan asiat hänelle ymmärrettävällä tavalla ja rehellisesti, esim. "Et saa omaa hevosta, koska hevosen ostaminen ja ylläpitäminen maksaa niin paljon että meillä ei ole siihen rahaa.(Ja ei, hevosia ei vaihdeta pikkusiskoihin.)"
Kesällä poika saunoi miehen vanhempien kanssa, ja oli siellä sitten uskoutunut vakavana että meillä ei ole rahaa mihinkään ja että äiti ja isä eivät voi ostaa hänelle edes synttärilahjaa (sitä halvarun hevosta) kun rahat "menee elämiseen". Onneksi anoppi otti asian puheeksi myöhemmin illalla, ja saimme oikaistua että emme odota että isovanhemmat alkavat meitä elättää ja ostella lapsille lahjojakin jo puolestamme.
Että näinkin voi käydä:D
Lukeekahan ketju ennen ohjeiden antoa, ap on keskustellut äidin kanssa... Älkää syyttäkö lasta kun vika on äidissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin juttelisin äidin kanssa suoraan, koska lasten ajatukset kulkee mitä kummallisimpia reittejä. Voi olla että lapsi on ymmärtänyt väärin tai jopa keksinyt koko jutun itse, kuten moni täällä mietti.
Esimerkiksi oma 5-vuotiaani aiheutti kesällä sukukriisin isovanhempien kanssa hyvin samalla tavalla. Olemme keskituloinen perhe, rahaa on elämiseen ihan mukavasti vaikka tottakai elämme taloudellisesti järkevästi kun minä olen äitiyslomalla ja meillä on asuntolaina maksettavana. Ja tarkoitan että rahaa on näin aikuisten mittapuulla mukavasti, saadaan laskut ja lainaerät maksettua, samoin kuin eläminen ja hiukan jää sukanvarteenkin.
Esikoisemme näkökulmasta taas elämme suuressa köyhyydessä: hänelle ei ole ostettu kesällä omaa lasten motocross pyörää, hevosta, koko Lego ninjago tuoteperhettä tai omaa henkilökohtaista tablettia pelaamiseen. Emme myöskään hankkineet parvekkeelle jättitrampoliinia tai (kun käytännön ongelmia listattiin) suostuneet korjaamaan pihan puutetta ostamalla omakotitaloa Helsingistä.
Olemme pyrkineet perustelemaan asiat hänelle ymmärrettävällä tavalla ja rehellisesti, esim. "Et saa omaa hevosta, koska hevosen ostaminen ja ylläpitäminen maksaa niin paljon että meillä ei ole siihen rahaa.(Ja ei, hevosia ei vaihdeta pikkusiskoihin.)"
Kesällä poika saunoi miehen vanhempien kanssa, ja oli siellä sitten uskoutunut vakavana että meillä ei ole rahaa mihinkään ja että äiti ja isä eivät voi ostaa hänelle edes synttärilahjaa (sitä halvarun hevosta) kun rahat "menee elämiseen". Onneksi anoppi otti asian puheeksi myöhemmin illalla, ja saimme oikaistua että emme odota että isovanhemmat alkavat meitä elättää ja ostella lapsille lahjojakin jo puolestamme.
Että näinkin voi käydä:D
Sulla on kyllä harvinaisen huonosti kasvatettu kakara. Itselle ei olisi tullut mieleenkään puhua mitään tuollaisia, edes pienenä lapsena. Jesús sentään .....
Lapset osaavat olla myös hyvin manipulatiivisia. Millainen lapsi on kyseessä? Sellainen rehti, säyseä vai?
Serkun lapsi vääristelee aina totuutta, jotta saa tahtonsa läpi. Tähän vanhemmat ovat puuttuneet useasti, mutta ei auta, kun lapsi on pääasiassa isovanhemmilla hoidossa ja isovanhemmat jatkaa hemmottelua/ei näe ongelmana. Kyllä sitä moraalia pitää lapsille opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukeekahan ketju ennen ohjeiden antoa, ap on keskustellut äidin kanssa... Älkää syyttäkö lasta kun vika on äidissä
Monesko postaus? Lainaus tähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeekahan ketju ennen ohjeiden antoa, ap on keskustellut äidin kanssa... Älkää syyttäkö lasta kun vika on äidissä
Monesko postaus? Lainaus tähän?
Tässä on helvata 12 sivua kommentteja. Kukaan ei varmaan ala sitä Ap:n viestiä sun puolesta etsimään saati muista ulkoa. Siitä vaan lukemaan, jos kiinnostaa.
Hei relaa vähän ja päätä itse miten rahojasi käytät.
Lopettakaa jo hyvänen aika nuo "lapset on ovelia, kas tässäpä asiaan mitään liittymätön tarina Purjo-Pietarista, joka kerran.." juttunne ja lukekaa EDES PARI EKAA SIVUA keskustelua.
Vai lapsen äitikö se täällä yrittää kääntää ap:n päätä takaisin lypsylehmäksi ja kupattavaksi?!
Vierailija kirjoitti:
Älä heti oleta kaikkea pahaa, ennekuin tutkit asian. Saattaa olla ainoastaan lapsen omaa puhetta, ei tämän äidin. Lapset ovat ymmärtämättömiä useinkin raha ja hyväntekeväisyysasioista ja saattavat pitää itsestäänselvänä sinun apusi. Ei ymmärtänyt olevansa ahne, mikä on ihan luonnollista ja harmitonta.
Sano lapselle, että sinulla ei ole varaa viedä häntä tapahtumaan ja selitä miksi. Selitä tytölle myös sinun roolisi perheen auttajana. Sen, ettet ole raha-automaatti.
Samaa mieltä. Lapsi ja äiti ovat varmaan puhuneet noista lipuista. Tuskin äiti on sanonut, että aloittaja varmaan ostaa ne. Voi olla vaikka niin, että lapsi on ehdottanut aloittajaa kustantajaksi ja äiti on vaikka vain mietteissään sanonut niin ja lapsi on sitten siitä tehnyt päätelmät. En luottaisi ollenkaan lapsen kertomukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä heti oleta kaikkea pahaa, ennekuin tutkit asian. Saattaa olla ainoastaan lapsen omaa puhetta, ei tämän äidin. Lapset ovat ymmärtämättömiä useinkin raha ja hyväntekeväisyysasioista ja saattavat pitää itsestäänselvänä sinun apusi. Ei ymmärtänyt olevansa ahne, mikä on ihan luonnollista ja harmitonta.
Sano lapselle, että sinulla ei ole varaa viedä häntä tapahtumaan ja selitä miksi. Selitä tytölle myös sinun roolisi perheen auttajana. Sen, ettet ole raha-automaatti.
Samaa mieltä. Lapsi ja äiti ovat varmaan puhuneet noista lipuista. Tuskin äiti on sanonut, että aloittaja varmaan ostaa ne. Voi olla vaikka niin, että lapsi on ehdottanut aloittajaa kustantajaksi ja äiti on vaikka vain mietteissään sanonut niin ja lapsi on sitten siitä tehnyt päätelmät. En luottaisi ollenkaan lapsen kertomukseen.
Mun mielestä on oksettavaa miten aina paskavanhempien lapset joutuvat toimimaan syntipukkeina.
Tuossakin tapauksessa se äiti on selvä paskalokki, ja se ei ole sen lapsen syytä, vaikka te kuinka haluaisitte.
Mä köyhänä autoin yhtäkin perhettä, tinkien omistakin välttämättömistä menoistani. Oli niin tiukkaa heillä...No, selvisi mutkain kautta, että perheen käyttelytilillä oli 20 000 € ja kk-tulot olivat aivan riittävät.. Tyhmä ei ole se joka vastaan ottaa ja pyytää, vaan se joka maksaa ja suostuu kusetettavaksi. Mä olen viisastunut :)