Lue keskustelun säännöt.
Todella hyväksikäytetty ja paha mieli :(
09.09.2016 |
Olen auttanut erästä perhettä, jonka suhdetta minuun en nyt lähde tarkemmin avaamaan.
Apua olen antanut esim ruoan, vaatteiden tms. muodossa. Nyt kun koulut alkoi ostin tytölle pari kouluun liittyvää kalliimpaa tavaraa joita ei nyt voi laskea enää välttämättömyydeksi. Olen myös käynyt leffassa tms mukavassa tapahtumassa perheen lapsien kanssa pari kertaa.
Olen aina kokenut auttamisen mukavana kokemuksena, ja perheen äiti vakuuttaa aina kuinka tiukasti heillä menee ja miten kiitollisia he ovat avusta (sanallinen kiitos nyt ei ole se pääasia, vaan että lapset saisivat edes jotain kivaa).
Tähän väliin huomauttaisin, etten itse todellakaan ole rikas tai edes normituloinen, mutta olen lapseton ja sinkku joten rahaa luonnollisesti jää välillä tehdä jotain mukavaa. Perheen äiti tietää tulotasoni kyllä hyvin.
No, nyt kun eilen olin viemässä lasta kotiinsa, tyttö kysyi, että "millon ostat liput [helvetin kallis tapahtuma x tähän]". Järkytyin vähän ja sanoin, etten nyt ymmärrä mistä puhut, mitä tarkoitat?
Tyttö sanoi ihan iloisesti, että "äiti sanoi, että sä kuitenkin ostat, mun pitää kysyä sulta koska sä kuitenkin annat ne ja äiti ei haluu ite ostaa" Ja päälle, että nyt pitäisi pitää asian kanssa kiirettä.
Tuli kyllä todella paha mieli. Lapsen syy ei asia tietenkään ole missään määrin, mikä tekee asiasta paljon pahemman koska päässä kävi jopa, että pitäisikö sittenkin ostaa ne koska asia merkkaisi lapselle varmasti hyvin paljon. Mutta olen aidosti järkyttynyt, koska tässä ei puhuta mistään pienestä summasta, eikä sen ikäinen lapsi voi mennä tapahtumaan yksin, joten ilmeisesti kotona on keskusteltu kahdesta lipusta.
Tietynlainen yksinkertainen vilpittömyys, millä tyttö esitti asian kertoi selkeästi siitä, että musta on puhuttu automaattisena pankkiautomaattina kotona. Ei lapset osaa itse keksiä tuollaisia asioita. Olen kokenut, että autan perhettä joka on todella tiukilla ja hyvin harvoin hemmotellut pienillä kivoilla asioilla (kuten leffaillalla), ettei aina tarvitsisi jäädä paitsi tai olla se joka ei pääse mihinkään tai saa yhtään mitään kivaa. Kuitenkin nyt on oikeasti todella paha mieli. Tapahtuma maksaa enemmän kuin mun yhden kuukauden ruoat yhteensä, ja äiti on sanonut, että mä varmasti ostan. Koen, ettei tässä ole kyse enää "sinnittelevän perheen" auttamisesta vaan oikeasti, että mua pidetään idioottina joka rahoittaa luksusmenoja (johon esim. itse en päässyt lapsena koskaan). Aika iso hyppy siitä, ettei rahat riitä ruokaan siihen, että halutaan tapahtumaan johon luultavasti esim. tytön luokalta ei osallistu kukaan. Tai voisin kuvitella todella harvalla olevan rahaa laittaa tuonikäisen menoon sen verran. En oikeastaan edes tiedä, onko tapahtuma asiallinen tytön ikäiselle.
Äiti tekstasi eilen ja kiitti päivästä, oli ihan normaali ystävällinen itsensä. En ole vastannut. Tuntuu, etten haluaisi enää pitää yhteyttä koko perheeseen mutta en halua tehdä sitä lapsille.
Kommentit (204)
Immanuel Kanth kirjoitti:
Ihminen rakastaa kaikista vähiten sitä, josta se on taloudellisesti riippuvainen??
No emmä nyt mitään rakkautta ole tässä hakemassa, huh :D Tietyllä tavalla ei ole väliä vaikka lapsi ei edes pitäisi musta.
On muuten aika pelottavaa huomata, että luulet olevasi "normaali" ja sitten tajuat olleesi taas siinä tilanteessa, ettet OIKEASTI ymmärrä, kun joku ylittää normaalit rajat ja käyttää sua hyväkseen.
Kun asiaa käsiteltiin terapiassa terapeutti sanoi, että käytän tätä auttamista ja ns.korvaamattomana oloa myös itsetuntoa pönkittävänä asiana koska se saa minut tuntemaan oloni tärkeäksi, ja minusta siinä oli paljon järkeä ja työskenneltiin asian parissa.
Ja sitten löydän itseni taas tilanteesta, missä ihmiset ihmettelevät ympärilläni, miksi syydän rahaa ja aikaa tuntemattomille.
Viimeksi siis en tajunnut, että tilanteessa oli jotain epänormaalia ennne kuin kämppi pyysi, että olisin alkanut maksaa isomma osan vuokraa, jotta hän olisi voinut säästää rahaa matkustaakseen poikaystävänsä luokse usa:an.Niin kauan siinä meni. Ja silloinkin tarvitsin ulkopuolista ihmettelemään asiaa.
En tiiä edes miksi avaudun tänne. Kai se on vaan niin pelottavaa, ettei voi itseensä luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko kyseessä oleva perhe sukua jos kerran eivät ole ystäviä?
Ei ole mitään sukua.
joo, maksa vaan. Onhan sulla varaa. Voisit maksaa heidän asuntolainankin,eihän se oo kun kerran kuussa pieni menoerä. Ja saat sitten hyvän mielen.
Ap, kaipaatko ystävää? Tai jos et ystävää, niin jotakuta, jolle jutella ilman mitään velvollisuuksia. Kuulumisten vaihtoa, ihan tavallista elämää.
Olen täällä.
N25
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä jo monesti neuvottu, tietenkään et jatka tuota menoa, nyt himmailet auttamistarvettasi ja pidät etäisyyttä.
Sulla on oikeus laittaa rahojasi säästöön ja suoda itsellesi once in lifetime matka, esimerkiksi.
Lapselle olet tietysti päässyt muodostumaan läheiseksi, jos olet häntä säännöllisesti tavannut. Tämän vuoksi on kyllä parempi kummallekin, että et tylysti katkaise välejä lapseen. Äitiin voit etäännyttää itsesi, ja viedä lasta vaikka uimaan tai luontoretkelle, mutta niitäkin käyntejä voit harventaa. Lapselle voit myös ihan suoraan selittää, että ei sinullakaan ihan kauheasti sitä rahaa ole, niinpä meidän kaikkien täytyy joskus vaan opetella olemaan ilman asioita joita tekee mieli.
Ja oikeasti, laita itsellesi tavoite. Kolmen viikon maailmanympärysmatka. Jotain tarpeeksi kallista, johon sun oikeasti pitää säästää. ITSELLESI.
Siis mä oon tehnyt nimenomaan tuota. Olen vienyt molempia lapsia ja yhtä lasta uimaan, kirjastossa käydään usein, puistoon, ollaan opiskeltu yhdessä toista äidinkieltäni ja urheiltu.
Kyllä, se on ollut mulle mukavaa. Lapset kertovat itse aina, miten kotona vaan istutaan ja äiti katsoo telkkaria ja miten kiva on tehdä jotain.
Kyllä, tunnen ihan helvetin huonoa omaatuntoa kun mietin, että lopettaisin nämä. Koska siis opiskelen ja käyn töissä, niin ei tosiaan mene niin, että vaan tupsahdan paikalle, vaan mun pitää myös mahduttaa nämä aikatauluun. Oon järkeillyt, että jos mä en tee tätä, niin rankaisen lapsia ilman heidän omaa syytänsä.
Mutta niin, puhun itseasiassa samaan aikaan kaverini kanssa, ja hän vaan yksinkertaisesti sanoi, etten mä ole vastuussa näistä lapsista.
Tietyllä tavalla haluaisin vaan lopettaa koko kontaktin. Äiti pitäisi sitten huolta kuten on ennnenkin pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kundalini kirjoitti:
Ap, kaipaatko ystävää? Tai jos et ystävää, niin jotakuta, jolle jutella ilman mitään velvollisuuksia. Kuulumisten vaihtoa, ihan tavallista elämää.
Olen täällä.
N25
Kiitos ihana ihminen, arvostan elettäsi. :) Onneksi elämääni on siunaantunut paljon ystäviä ja kavereita, että juttukavereita riittää ja koen voivani keskustella avoimesta asioista, sellaisena kuin olen. Kiitos kuitenkin paljon!
Kuulostaa kyllä mun korvaan siltä, että kannattaa ottaa pieni aikalisä tuosta auttamisesta. Olet tehnyt paljon hyvää, mutta jos sitä ei osata arvostaa oikein, ei sun tietenkään kuulu sitä tehdä.
Kaikista tärkeintä on sun oma hyvinvointi. Vaikka varmasti tuttujen lastenkin hyvinvointi on tärkeää, sun täytyy laittaa nyt itsesi heidän edelleen. Lapsilla on äiti, jonka velvollisuutena on hoitaa heitä ja hankkia heille tarpeelliset tarveaineet elämän polulle.
Sinä olet hyvä ihminen. Ota aikalisä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapselle olet tietysti päässyt muodostumaan läheiseksi, jos olet häntä säännöllisesti tavannut. Tämän vuoksi on kyllä parempi kummallekin, että et tylysti katkaise välejä lapseen. Äitiin voit etäännyttää itsesi, ja viedä lasta vaikka uimaan tai luontoretkelle, mutta niitäkin käyntejä voit harventaa.
Perhe ei ole ap:n sukulaisia eikä ystäviä. Ap kutsuu viesteissään vieraiksi. Kuinka monta ihmistä tunnet, joka käyttää käytännössä tuntemattomien lapsia reissuilla ja järjestää ohjelmaa ihan vaan hyvää hyvyyttään? Henk.koht. mielipiteeni on, että tuo ilmainen piikominenkin saisi loppua. Ei vaan ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Kundalini kirjoitti:
Ap, kaipaatko ystävää? Tai jos et ystävää, niin jotakuta, jolle jutella ilman mitään velvollisuuksia. Kuulumisten vaihtoa, ihan tavallista elämää.
Olen täällä.
N25Kiitos ihana ihminen, arvostan elettäsi. :) Onneksi elämääni on siunaantunut paljon ystäviä ja kavereita, että juttukavereita riittää ja koen voivani keskustella avoimesta asioista, sellaisena kuin olen. Kiitos kuitenkin paljon!
Tosi kiva kuulla! Avautumisviestisi olivat niin surullisia, että mun tuli paha mieli ja huoli susta. Hienoa, että läheisiä löytyy!
Samainen N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä viilentäisin välit nyt ja sukkelaan. Ja laittaisin äidille myös suorat sanat viestissä. Ja tähdentäisin, että mutsin hyväksikäytön takia loppui lapsiltakin kiva.
Mulla ei olis ikinä pokkaa vaatia lisää ja lisää ihmisiltä, jotka auttaa mua. Päinvastoin, koitan korvata velat edes jotenkin takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Immanuel Kanth kirjoitti:
Ihminen rakastaa kaikista vähiten sitä, josta se on taloudellisesti riippuvainen??
No emmä nyt mitään rakkautta ole tässä hakemassa, huh :D Tietyllä tavalla ei ole väliä vaikka lapsi ei edes pitäisi musta.
On muuten aika pelottavaa huomata, että luulet olevasi "normaali" ja sitten tajuat olleesi taas siinä tilanteessa, ettet OIKEASTI ymmärrä, kun joku ylittää normaalit rajat ja käyttää sua hyväkseen.
Kun asiaa käsiteltiin terapiassa terapeutti sanoi, että käytän tätä auttamista ja ns.korvaamattomana oloa myös itsetuntoa pönkittävänä asiana koska se saa minut tuntemaan oloni tärkeäksi, ja minusta siinä oli paljon järkeä ja työskenneltiin asian parissa.
Ja sitten löydän itseni taas tilanteesta, missä ihmiset ihmettelevät ympärilläni, miksi syydän rahaa ja aikaa tuntemattomille.
Viimeksi siis en tajunnut, että tilanteessa oli jotain epänormaalia ennne kuin kämppi pyysi, että olisin alkanut maksaa isomma osan vuokraa, jotta hän olisi voinut säästää rahaa matkustaakseen poikaystävänsä luokse usa:an.Niin kauan siinä meni. Ja silloinkin tarvitsin ulkopuolista ihmettelemään asiaa.
En tiiä edes miksi avaudun tänne. Kai se on vaan niin pelottavaa, ettei voi itseensä luottaa.
Hyvä, että avauduit. Nyt näät varmasti tilanteen selvemmin. Äläkä suotta mollaa itsees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, lohdutuksena: olet varmasti auttanut tuon perheen lapsia ihan oikeasti, huolimatta siitä, että äiti on hyväksikäyttäjä.
Mielestäni on oikea ratkaisu ottaa etäisyyttä ottaen huomioon taustasi. Jos sinulla on ollut vaikeuksia vetää henkisiä rajoja niin tämä suhde voi pilata toipumisesi.
Aloittaja, olen pahoillani puolestasi. Toivon, että pääset tästä pettymyksestä ylitse ja voit edelleen viettää aikaa lasten kanssa törsäämättä siihen liikaa rahaa. Voit olla varma, että he muistavat lopulta parhaiten ne "halvimmat" hetket. Heidän oma äitinsä ei ehkä kykene olemaan heille samalla tavalla voimavara kuin sinä olet ja tavallaan haluaa kutistaa osallistumisesi pelkän kustantajan rooliksi. Et voi suostua siihen itsesi ja lasten vuoksi. Aineeton tuki on tärkeintä ja sen arvon voit heille kaikille opettaa. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin suosittelen sinua ottamaan etäisyyttä perheeseen. Ikävää ehkä lasten kannalta, mutta joskus pitää olla itsekäs.
Jos koet auttamisen mielekkäänä, miten olisi vapaaehtoistoiminta vaikkapa kodittomien eläinten parissa? Ne ei ainakaan kaipaa rahaa, joten se voisi olla aika turvallinen avustuskohde (ja anna nimenomaan aikaasi, ei rahaa.)
Vierailija kirjoitti:
Veljen vaimo sanoi mulle hyvin suoraa, että heidän lapsille pitäisi antaa lahjat rahana. Tuli vähän samanlainen olo, koska heillä on oikeasti huipputulot ja itselleni esimerkiksi jouluna on todella tiukkaa saada rahat riittämään veljeni lasten ja omien vanhempieni lahjoihin. On totta, että pari kertaa on pitänyt vähän nyhjäistä tyhjästä.
En myöskään halua muuttua pankkiautomaatiksi. En koskaan saa heiltä lahjaa, joka vastaisi sitä summaa,jolla heidän lapsilleen ostan lahjat. Veljeni tulot ovat yksin jo yli 6000 ja minun kuukausipalkkani puolet tästä. Vaimolla myös parempi palkka kuin mulla.
Vähän ohis, mutta olen tympääntynyt samankaltaisesta kuviosta. Sisaruksillani on kaikilla lapsia (yksi tai useampi), ja ovat kaikki vähintään keskituloisissa töissä, kuten myös puolisonsa. Lisääntyvässä määrin lasten synttäri- ja joululahjarahat pyydetään rahana. Tuntuu vähän tympeältä joko latoa yhteensä satasia tiskiin yhtenä jouluna (tai satasia vuoden aikana ripotellen synttäreille), tai vaihtoehtoisesti olla se luuseri, jonka rahalahja on joku kymppi. Itse olen naimaton ja pienituloinen. Mieluusti siis annan lapsille lahjoja, mutta vähän kyllä tympäisee antaa vaikka neljä kertaa vuodessa (kahdet synttärit + joulu) kymmeniä euroja per kerta hyvätuloiselle perheelle, kun käväisen juhlissa syömässä palan kakkua ja juomassa kahvit. Lapset odottavat kieli pitkällä rahalahjoja, toki kohteliaaksi kasvatettuina avaavat kuoret vasta myöhemmin, mutta silti.
Nyt kun selvensit asiaa ja tämän perheen kanssakäymisen historiaa, ovat tunteesi aivan oikeassa. Sinua käytetään hyväksi. Älä salli sitä, vaan oikeasti lopetat sen tähän paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut väärinkäsitys. Äiti kyllä pahoitteli hirveästi koko puhelun ajan, ensin kielsi täysin, ettei asiasta olla puhuttu ollenkaan. Sitten kyllä sanoi, että hei konsertista kyllä ollaan puhuttu kotona (ai nyt yhtäkkiä oltiikin) ja tietysti noin once in a lifetime-mahdollisuus olisi ikimuistoinen syntymäpäivä ja on ihan luonnollista, että tyttö vähän sekoaa, ja että "tietenkin ymmärtää, ettei mulla ole tähän mahdollisuutta". Että wink wink vaan.
Ei suoraan sanonut yhtään mitään. Meillä oli helvetin kiusallinen hiljaisuus kun en yksinkertaisesti tiennyt mitäköhän tähän pitäisi vastata.
Niin, että jos mulla olisi mahdollisuus maksaa niin asia olisi sitten niin, että liput olisi saatava? Mitä helvetin ymmärtämistä siinä on, ettei vieras ihminen osta sulle konserttilippuja? Pysäytänkö minä vieraita ihmisiä kadulla, ja sanon ymmärtäväni jos he eivät halua ostaa mulle kahta 80 euron lippua? Että velvollisuus olisi, mutta hän nyt tämän kerran ymmärtää.
Äiti on just sellanen rempseä ihminen, joka vie muntyyppisiä nynneröjä 6-0. Mun on hirveän vaikeaa sanoa ihmisille asioita suoraan. Nytkin osasin vaan sanoa, että ok kun äiti kysyi tulenko taas ensi viikolla viemään tytön.
Musta tuntuu, että asia on vaivannut mua ennen mutta en ole osannut laittaa selkeästi sormea siihen kohtaan, mikä ahdistaa. Mulla on valitettava historia siitä, että mua on hyväksikäytetty hyvinkin törkeästi, ja mun on ollut vaikea ymmärtää sitä. Mut on äärimmäisen helppo saada manipuloitua uskomaan, että olen tietyllä tavalla vastuussa toisesta ihmisestä. Esim. kämppikseni veti safkojani pari vuotta, ja sai mut näkemään tilanteen niin, että jos en auta minä olen syyllinen jos aikuisella ihmisellä ei rahat riitä ruokaan. Nyt mulla on käynyt tämän perheen kanssa niin, että koen olevani velvollinen auttamaan ja olevani syyllinen jos jostain kieltäydyn.
Asia raivostuttaa siksi, että olen lopettanut n. vuosi sitten terapian, missä käsiteltiin esim. just tätä todella paljon ja luulin olevani "voitolla". Nyt on vaan itkettäny koko päivän. Laitoin kaverille kuvakaappauksen pankkitilistä, ja sanoin et hei sano rehellisesti, onko tää normaalia. Mä en enää tiedä.
Kaveri sanoi heti, että ei todellakaan ole, ja olenko mä todella kykenemätön ymmärtämään, ettei ole normaalia, ettei äiti mene itse _oman_ lapsensa kanssa ostamaan koulutarvikkeita vaan laittaa käytännössä ventovieraan piikkiin. (On siis äärimmäisen läheinen ystävä mulle)
Mä oon tietyllä tavalla kokenut, että mulla ei oo "varaa" kieltäytyä. Luin vanhoja viestejä, ja nään niiden oikeaa sävyä jotenkin vasta nyt. Äiti tavallaan "tilaa" multa ruokaa. Jos ehdotan jotain, äiti ei hämmästele tai kiitä, vaan yksinkertaisesti sopii asian. Tai tavallaan vaan nappaa hanakasti asiaan kiinni. Äiti siis _ei_ ole ystäväni, enkä ole saanut tässä suhteessa yhtään mitään vastalahjaksi.
Kyllä nyt vain on parasta lopettaa koko touhu. Tietysti nuo liput ovat iso taloudellinen uhraus, mutta jotenkin kuulostaa siltä, että se on vain se ns. viiminen oljenkorsi, joka katkaisee kamelin selän. Nimittäin itsekin tuossa kirjoitat, että sinun on vaikea sanoa omaa kantaasi asianomaiselle. Eli tuollaista pientä ja isompaa kaunaa on tuon teidän suhteenne aikana päässyt kerääntymään todennäköisesti jo pidemmältä ajalta. Et osaa sanoa "ei". No nyt on korkea aika opetella. Eli ehkä suurin viha sinussa on tällä hetkellä sitä, ettet vaan pysty pitämään puoliasi muiden ihmisten kanssa. Kukaan ei ole pakottanut sinua auttamaan tuota perhettä mitenkään. Sinä olet vain tavallasi ajautunut siihen, koska et osaa tarpeeksi selvästi vetää rajaa näihin ihmisiin. Eli kanna vastuu omalta osaltasi. Ymmärrä että olet itsekin tavallaan mahdollistanut tilanteen kehittymisen.
Kas kun ei ollenkaan pälkähtänyt päähäsi kertoa lapselle totuus: ei sinulla ole oikeasti niin paljon rahaa, että sinä voisit niin kalliit liput ostaa.
Kuka opettaa sillekin lapselle rahan arvoa ja käyttöä, jos kotona ei ole rahaa, millä opetella? Eihän lapsella voi olla mitään käsitystä siitä, mitä maksaa sinun kuukauden ruuat, ja mitä se lippu. Sinä voit kertoa, että sinä tarvitset omaan elämiseesi x euroa, ja jos sinulla on ylimääräistä, voit ostaa jonku y euroa maksavan jutun, mutta rahasi eivät riitä x+y euroa maksavaan.
Ymmärrän loukkaantumisesi, mutta kyllä reaktiosi on pikkuisen liioiteltu.
Heh. Tulee eilinen ilta elävästi mieleen.
Varhaisteini-ikäinen kummityttö oli kylässä, käytiin koirapuistossa, ravintolassa syömässä, juteltiin mukavia, hassuteltiin ja kuvattiin koiria instagramiin. Mukava ilta oli.
Tyttö teki lähtöä, ja alkoi kurkistella kaappeihini (jopa astiakaappiin) ja kysyin, mitä ihmettä teet. Vastaus: "Mä otan jotain kivaa mukaan täältä. Aina sä annat jotain, mun täytyy nyt saada jotain." Kerroin rauhallisesti, että eihän se nyt noin mene, että hän vain ottaa omin luvin tavaroita täältä, voidaan taas käydä vaateostoksilla joskus, tai katsella olisiko mulla kivoja koruja vailla omistajaa, mutta ihan voi etukäteen puhua minulle, jos tarvitsee jotakin.
Minusta on tullut tavara-automaatti. Hän on köyhästä perheestä, ja mielelläni olen ostellut vaatteita tms., mutta nyt on ilmeisesti mennyt överiksi se.
Haloo. Sitä varten äidit saa mm. lapsilisää että sillä voi hankkia koulutarvikkeet.
Pidä rajaa tohon touhuun.