Lue keskustelun säännöt.
Mua vähän ihmetyttää tuolla fb vähävaraisten ryhmässä...
09.09.2016 |
Ensinnäkin se, että nää perheet on siis niin vähävaraisia että pyydetään ruoka-apua kaiken muun lisäksi, silloin ollaan jo mun käsityksen mukaan todella vähissä varoissa jos joutuu ruokaa pyytämään. No, kuitenkin melkein poikkeuksetta kun katsoo näitä ilmoituksia niin perheen aikuisten vaatekoot on XL tai XXL, ei silloin ihan peeaa ole oltu kun on syöty itsensä tuon kokoseksi. Saan varmaan paskaa niskaan tästä, mutta menköön. Ja ei, kenenkään en halua näkevän nälkää, mutta jos itselläni olisi rahat niin vähissä ettei ruokaan riittäisi kunnolla rahaa niin looginen seuraus siitä todennäköisesti olisi että paino tippuisi kun yrittäisin sitten pärjätä niin vähällä kuin mahdollista.
Ja vielä toinen asia, ylläpito kirjoitti tuolla että nämä apua hakevat perheet EI KIITÄ. Siis mitä helvettiä? Tuntematon ihminen hyvää hyvyyttään antaa sulle omistaan ja sä et kiitä? En voi uskoa että näin kiittämättömiä ja huonotapaisia ihmisiä edes on olemassa. Mikä siinä kiitoksessa on niin vaikeaa? Kiitättekö yleensä mistään muustakaan? Meillä esimerkiksi kiitetään joka kerta kun noustaan pöydästä, ihan oman perheen keskenkin. Se tapa on itseasiassa niin juurtunut että joskus huomaan sanovani "kiitos" vaikka söisin yksin :D
No eipä muuta. Miettikää nyt vähän.
Kommentit (241)
No mitä helkuttia. Paino ei todellakaan kerro siitä, että "on varaa syödä paljon". Päinvastoin. Vähävaraiset ihmiset ovat usein myös masentuneita ja väsyneitä, joten mitäs veikkaat; kumpi tarttuu heidän ostoskoriinsa jouhevammin - parin euron pakastepizza ja alle 1e mikrohamppari vai salaattiainekset (yhteensä tekevät vähintään 5e) tai joku kanan rintafilee soijarouheella? Kahdessa jälkimmäisessä paitsi kova hinta, myös kauhea tekeminen. Pakaste- ja mikroruuat taas ovat halpoja ja nopeita tehdä.
Terveisin toimeentulotuella elävä lähes 100kg läski, jolla vaikea masennus + ahdistuneisuus/paniikkihäiriö, kaksisuuntainen jne jne. Joskus ei voimat riitä edes sängystä nousuun ja pelkkä kuselle meneminen tuntuu suurelta suoritukselta. Joku hirveä kokkaaminen (vaikka kyse olisikin vain salaatista) kuulostaa ihan mahdottomuudelta.
Ei ole varaa eikä voimia syödä terveellisesti. Ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi itse työelämässä olin laiha ja nyt työkyvyttömyyseläkkeellä olen lihava. Osa johtuu liikkumisen vaikeudesta ja lääkkeistä. Ennen kun halusi rentoutua, meni teatteriin tai konserttiin. Oli kiva kokeilla eri liikuntalajeja tanssista joukkuepeleihin ja pitää kuntosalia vakiharrastuksena. Nyt tympäisee käydä aina kävelyllä ja vielä samoissa maisemissa. Ja rentoutumiseen hankin sipsipussin teatterin tilalle. Se tuskin kuitenkaan on lihomisen syy. Yritän sanoa, että jostain syystä elämäni on aivan erilaista nyt köyhänä kuin normaalisti toimeentulevana. Kauhea ajatella jos olen muuttunut kiittämättömäksi ja typeräksi köyhyyden myötä.
Itse kyselin huonekaluja eri paikoista, mutta monilla on liian pienet tilat niiden keräämistä varten. Olen yksi joka ei kehtaa naamallaan pyytää apua. Ja kuvittelen pyutäjien olevan joko tosi epätoivoisia tai sitten ehkä röyhkeitä.
Yritän siis sanoa,että asiat ei ole niin yksinkertaisia eikä samanlaisia syntymästä hautaan.
En lukenut koko ketjua, mutta tiivistetysti ja kärjistetysti:
- Afrikassa köyhät ihmiset ovat laihoja, koska ruokaa ei ole tai sitä on erittäin vähän. He myös liikkuvat paljon (hakevat vettä 10 km päästä tms.).
- Suomessa köyhät ihmiset saattavat olla ylipainoisia, koska vähillä rahoilla ostetaan niin paljon täyttävää ruokaa kuin vaan mahdollista, esim. makaronia/valmishamppareita/roiskeläppiä vs. salaattia ja kurkkua samalla hinnalla. Kun tähän yhdistää sen faktan, ettei liikuta tarpeeksi, lihominen on väistämätöntä. Siinä selitys koolle XL.
Kyse on suhteellisesta köyhyydestä (Suomi), ei absoluuttisesta (Afrikka). Mutta tämänhän melkein kaikki jo tiesivätkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse laihduin kokoon XS kun oli rahat tiukilla.
Vuodessa 42-44 koosta 36-38, kun piti lopettaa mm kaikki makeat.
Lapset viikko-viikko ja söin pitkään yksin ollessani pelkkää puuroa.
Nälkä meni ja paketti kesti lähes viikon.
Töissä esimies oli huolissaan .
Pakko sanoa et oikeasti köyhillä ei välttämättä ole varaa valita. Itse olen ollut elämäntilanteessa jolloin tuli asioitua ruokajonossa ja mitä sieltä sai? No leipää, eineksiä, lisää vaaleaa leipää.. Kiitos kuitenkin ruokajonolle että pysyin hengissä mutta onneksi nykyään on mahdollisuus vaikuttaa omaan ruokavalioon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ei ole vara edes valita, lähteäkö liikkumaan ja siten pitämään kunnostaan ja mielialastaan huolta. Olen itse joutunut kohtaamaan tilanteen, ettei fyysisesti aktiivinen elämäntapa ole ajoittain mahdollista jalkavaivojen vuoksi. Miten turhauttavaa on, kun ei voi hoitaa kunnolla kotia, käydä ulkoilemassa tms. Mielialakin laskee, kun keho ei toimi kuten haluaisi ja mihin on tottunut. Onneksi itselläni tilanne ei ole krooninen, olen työelämässä ja normaalipainoinen. Niillä joilla terveydentila tai liikkumiskyky on heikentynyt on varmasti suuret haasteet esim. painonhallinnassa ja mielialan säätelyssä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein paras ja terveellisin ruokahan on ilmaista ja päälle saa vielä liikuntaa ja raitista ilmaa. Jos hyvän marja-, sieni- tai kalapaikan löytää niin niitähän voi sitten vielä yrittää myydäkin lähikauppiaalle tai torille. Tulokin on verotonta kunhan ei käsittele eli keitä hilloiksi, tee sienisalaattia tai perkaa kaloja.
Kun vielä niille kaloillekin kerrottaisiin etteivät sitten vain siirry siitä muualle. Oikeasti, jos ihan mato-ongella onkii niin ei siitä kyllä myytäväksi jää, varsinkaan jos haluaa omaan pakkaseen kalaa. Mitään kovin isoa kalaa on turha haaveilla saavansa mato-ongella ja tyypillisesti saalis on ahven, särki, säynävä yms. Viimeksi mainittuja ei kyllä kaupoissa myydä koska niillä on edelleen roskakalan maine (niistä saa kyllä hyviä kalapullia jos vain omistaa lihamyllyn).
Ja vaikka sieltä tulisikin ahventa niin oletkos nähnyt myytävän niitä pieniä ahvenia? Niinpä. Ei niissä ole paljoa syötävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvispitoinen ruoka on kaikkein terveellisintä eikä sitä jauhelihaakaan pidä ostaa rasvattomana. Lihan määrää kun vähentää ja syö enemmän kasviksia niin on terve ja rahaa menee vähemmän.
Suomalaiset köyhät ovat kiittämättömiä ja kaiken lisäksi vielä röyhkeitä. Nämä köyhät niinsanotusti pistävät pienet rahansa sellaiseen mikä ei ole välttämätöntä ja pummaavat sitten ruokaa ja vaatetta koska ne heltiävät apuina paremmin muilta. He ihan laskevat että mitä kaikkea voi olettaa että muut lahjoittavat. Esimerkiksi lapsille kannattaa ruinata mitä vaan. Vahinko vaan että ne lapset eivät usein näe niistä lahjoituksista mitään kun ne myydään eteenpäin. Toivon olevani väärässä mutta harmittavasti tiedän etten ole:/
Öö, mies kokoa XXXL jäi työttömäksi kesäkuussa, kiitos työvoimatoimiston edelleen puuttuvan lausunnon, ollaan kituuteltu koko kesä köyhyysrajan alapuolella. Pitäiskö miehen siis olla nyt jo simpsakassa kunnossa? Koska köyhä ei voi olla ylipainoinen? Tosin ei missään ryhmässä olla kerjäilty..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun oikeesti mun mielestä epäterveellinen ruoka ei edes ole halpaa! Mietitään nyt; mennään koko perhe mäkkäriin, kaksi aikuisten ateriaa ja kaksi lasten ateriaa - varmasti menee about 25e vähintään. (En muista mäkkärin hintoja nyt kovin tarkasti) Sillä 25 eurolla saisin kaupasta kassillisen ruokaa josta syötäisiin ainakin kahden päivän kaikki ateriat helposti! Mäkkärin jälkeen menee pari tuntia ja kaikilla on uudestaan nälkä. Tai joku pizzeria, aikuisten pizzat on sen kympin kipale, siihen lasten annokset päälle niin ei 30e edes riitä. Mun mielestä ja meidän perheessä nää roskaruoka mätöt on sellasia erityistapauksia, joskus ehkä kerran kuussa siis käydään. Muuten syödään tavallista ruokaa.
Kun sitä epäterveellistä, halpaa ruokaa saa ihan marketistakin... jos eletään kaupan maksalaatikolla, makaronilaatikolla, pakasteperunoilla ja syödään leipänä kuituvapaata pullahöttöä, päälle puolen sentin kerros halpismargista, siihen muutama siivu metwurstia, kotiruokana kokataan nakit ja ranskikset ja puoli kuuta syödään pelkkää perunaa makkarakastikkeen kanssa. Ylisuuria annoksia, liikuntaa ei yhtään -> taatusti paino nousee.
Se että on lihava ei tarkoita että olisi paljon rahaa. Ne lihottavat ruuat ovat juuri kaikista halvimpia. Ei se nakkikastike makaroonilla paljoa maksa, mutta on lihottava ruoka, jos usein syödään ja isoja määriä.
Aika usein alennuksessa just vielä löytyy hamppareita 5 kpl /1euro. Tai mitä viimeks näin niin kananugetteja sai 1e hinnalla / paketti. Joskus näkee, että 2 makkarapakettia saa eurolla, samal noissa valmisaterioissa.
Kyllähän sitä terveellistä ruokaa saa halvalla, mutta jos on oppinut huonot tavat ruuanlaiton ja syömisen suhteen, sitä tahtoo mennä noihin helppjen valmisruokien suuntaan sen sijaan, että yrittäisi vähän panostaa ruuan terveyteen ja laatuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun oikeesti mun mielestä epäterveellinen ruoka ei edes ole halpaa! Mietitään nyt; mennään koko perhe mäkkäriin, kaksi aikuisten ateriaa ja kaksi lasten ateriaa - varmasti menee about 25e vähintään. (En muista mäkkärin hintoja nyt kovin tarkasti) Sillä 25 eurolla saisin kaupasta kassillisen ruokaa josta syötäisiin ainakin kahden päivän kaikki ateriat helposti! Mäkkärin jälkeen menee pari tuntia ja kaikilla on uudestaan nälkä. Tai joku pizzeria, aikuisten pizzat on sen kympin kipale, siihen lasten annokset päälle niin ei 30e edes riitä. Mun mielestä ja meidän perheessä nää roskaruoka mätöt on sellasia erityistapauksia, joskus ehkä kerran kuussa siis käydään. Muuten syödään tavallista ruokaa.
Ei se köyhien epäterveellinen ruoka ole ravintolaruokaa, ääliö. Mäkkäristä haetaan joskus korkeintaan se euron juusto kakaroille niin luulevat syöneensä ravintolassa hekin.
Ne halvat einesruuat on esim. makkaraa tai maksalaatikkoa, siihen vielä perunaa tai makaroonia. Voi toki ostaa jotain esim. kurkkua tai tomaattia silloin kun ne on halpoja, mutta kyllä niitten sisällöstä suurin osa on vettä, ei niillä raavaan miehen tai kasvavan lapsen nälkä kauan pois pysy, jo se suklaalevykin mikä maksaa saman kuin isohko kurkku, pitää nälkää pidemmän aikaa loitolla ja tunnet syöneesi jotain, ja kyllähän se suklaa myös piristää.
Tuo kiittämättömyys on kyllä ihan totta. Laitoin paikalliseen roskalavaryhmään jokunen aika sitten pussillisen lastenvaatteita. Olivat hieman kuluneita, mutta ei mitään käyttökelvotonta. Kyseiset vaatteet olisi varmasti saanut kaupaksi kirppiksellä, mutta ajattelin nyt auttaa kun itse tiesin millaista on olla tiukilla. Ilmoitus oli tyyliin:
”Pussillinen ok -kuntoisia lastenvaatteita. Paitoja noin 1-3v tytölle, seassa muutamat housut, yhdet kengät, ja pehmolelu. Ensimmäiselle hakijalle paikasta x.”
Heti tuli ”av,yv” viestejä. Ensimmäinen varaaja olisi halunnut kuvat jokaisesta vaatteesta, ja olisi sitten tehnyt päätöksensä. Sanoin että en millään jaksaisi kuvata 20 eri paitaa ja lähettää kuvia hänelle ja vastaus oli sitten ”Vapautan”. Seuraava pyysi josko voisin kuljettaa vaatteet heille, noin puolen tunnin ajomatkan päähän, johon totesin että ei ole mahdollista, ja sitten vapautettiin. Kolmannen kanssa sitten sovittiin treffit kaupungin keskustaan, ja kun ojensin pussin hänelle vastaus oli tyyliin ”Jotku näistä on nukkasia, mut kai mää ne silti otan.” Huikkasi jonkun ”Joo kiitti.” olan yli ennen kuin poistui paikalta, ja itselle jäi paska maku suuhun.
Noissa roskalavaryhmissä itseä muutenkin aina ärsyttää se ”Otetaan vastaan keittiön pöytä. Hyväkuntoinen, mielellään musta tai tummaa puuta. Ei Ikean lastulevytavaraa. Kuuden ihmisen pitää mahtua pöydän ääreen. Tarjoa kuvan kanssa. Ei mahdollisuutta hakuun.”
Tulee mieleen vanha sanonta: Beggars can’t be choosers
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo kiittämättömyys pistää aina minunkin silmään/korvaan. Eri kautta olemme antaneet niin omia vanhoja lastentarvikkeita kuin ruokalahjakortteja tmv ja olen täysin kyllästynyt siihen, että minulle jää aina se fiilis, että vastaanottaja on sitä mieltä että nyt tapahtui vain oikeus ja kohtuus eikä ikinä kukaan ole pienen pientä kiitosta sanonut/kirjoittanut :(
Enkä nyt tarkoita, että pitäisi olla aivan yltiöekstaasissa jostain 50€ S-lahjakortista mutta PERUS käytöstapoihin kuitenkin tuo kiitoksen huikkaaminen tavalla tai toisella kuuluu !
Juuri näin. Vaikka olisikin vain tapahtunut oikeus ja kohtuus, niin kiitos ei paljoa maksa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä pitkän jaarittelun pihvi on tämä:
Se epäystävällisyys/kiittämättömyys on yksi henkinen keino selvitä köyhyyden aiheuttamasta negatiivisesta tunnetaakasta. "Joo, pohjalla ollaan, mutta en kyllä perkele rupea tuota ämmää kumartelemaan jostain vanhoista paskavaatteista!". Toisin sanoen joku ei välttämättä näe kiittämistä kohteliaisuutena vaan lisänöyryytyksenä jo valmiiksi nöyryyttävässä tilanteessa. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista, eikä sitä loukkauksena pitäisi mielestäni ottaa. Sinä, hyväosainen vaatteiden, ruoan tahi minkä ikinä lahjoittaja, palaat armeliaisuushetkesi jälkeen mukavaan keskiluokkaiseen elämääsi. Lahjoituksen vastaanottaja palaa ties mihin vuokraluukkuun murehtimaan, että mistäköhän sitä huomenna saadaan ruokaa, kun sossun tuet tulevat vasta kahden viikon päästä. No, parempi varmaan lainata Penalta kymppi ja vetää kännit ennen kuin pää sekoaa turhasta murehtimisesta.
Tiedän monia vähävaraisille tavaraa lahjoittavia ja ihan tavallisia duunareita he ovat. On ne omat menot, budjetoidaan laskuja ja ruokaa varten, vertaillaan hintoja, säästetään pahan päivän varalle/remppaa/isompaa hankintaa varten...moni kierrättää mm. lastenvaatteita, hankkii käytettynä tavaraa, säilöö talvea varten pakkaseen metsän antimia jne. Mukavaa elämää toki elävät, mutta joutuvat myös miettimään paljon oman elämän hankintoja ja mihin on milloinkin varaa. Eikä todellakaan matkustella ulkomailla joka vuosi.
Joten, ehkä juuri siksi tällaisia ihmisiä ottaa päähän se, että ilmainen ja täysin käyttökelpoinen tavara ei kelpaa tai se otetaan vastaan pitkin hampain. Kun ei se oma elämääkään mitään jatkuvaa kulutusjuhlaa ole, vaan menot on asetettava tuloihin. Ja monesti tehdään kompromisseja ja lapsille opetetaan, että kaikkea ei voi saada.
Monet jotka auttavat vähävaraisia, saattavat tietää itse miltä tuntuu olla köyhä ja nyt kun itsellä menee paremmin, haluavat antaa siitä vähästäänkin apua ja sitten avunsaaja kitisee täysin typerien ulkonäköseikkojen tms. takia.
Minä olen kohdannut suurta kiitollisuutta ja ihan aidon tuntuista iloitsemista, kun olen lahjoittanut jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee lähipäivinä poislahjoitettavaa melkein kokonainen kodin irtaimisto ja vaatteita, myös lasten. Olin ajatellut laittaa niitä tuonne fb ryhmään. Onko mitään muuta paikkaa, missä apu kohdistuisi paremmin tarvitseville? Tuntuu että nykyään oikeasti kukaan ei tarvitse tavaraa, kun kaikilla on niin paljon.
Kävin kysymässä mm seurakunnan diakonilta ja hän sanoi, ettei heilläkään ole ketään, joka tarvitsisi sellaista. Ainoa mikä meiltä seurakuntaan kelpasi, oli varastoon jääneet vauvan korvikemaitotölkit. Ei siis millekään muulle ollut tarvetta... melkoinen hyvinvointivaltio tämä. Mutta siis - mihin voisi antaa käyttötavaraa, jotta menee hyötykäyttöön? Musta toi fb ryhmä kuulostaa tän ketjun pohjalta melkein ainoalta, jolle kelpaa läges "kaikki mitä irti lähtee".
Lähetystori Fida. He vastaanottavat kodin irtaimistoa, vaatteita, asusteita yms. Saattavat myös tulla maksutta hakemaan lahjoitettavia tavaroita. Heillä on useita kirppismyymälöitä ympäri Suomea, joihin voi itsekin viedä tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
THL:n raportin mukaan nimenomaan vähävaraiset ovat kaikkein huonoimpia elämäntavoiltaan. Ostetaan niillä vähillä varoilla esimerkiksi valmisruokia, pelkkää hiilaria (puuroja, leipää) eikä syödä säännöllisesti vaan skipataan aterioita, jolloin aineenvaihdunta häiriintyy. Myös liikunnan vähyys/ liikkumattomuus näkyy aineenvaihdunnassa sen hitautena.
Paskanvitut. Tulepa opiskelelijaksi. Elä opintotuella. Vuokran jälkeen käteen jää 70-90e, sillä saa kouluruoan. Vähän säästöjä käytellään. Hyvä, jos yhdellä aterialla eletään. Kaiken syön mitä on ja oon hoikka
Usein työssäkäyvät ovat niitä kaikkein paksuimpia. Ajelevat autolla joka paikkaan, eivätkä tee hyötyliikuntaa juur missää
Vierailija kirjoitti:
Köyhyydessä on ennen kaikkea kyse henkisestä loukusta, ei niinkään materiaalisesta puutostilasta. Suomen kaltaisessa maassa ihmisen kaikki perustarpeet täyttyvät, vaikka olisi köyhä. On asunto, ruokaa ja vaatteita päällä. Köyhyys on suhteellinen käsite. Toimeentulotuella kitkuttavan pitkäaikaistyöttömän näkökulmasta autoa kolmen vuoden välein vaihtava keskiluokkainen naapuri elää kuin eri planeetalla.
Köyhyys synnyttää kateutta, katkeruutta, vihaa, passiivisuutta, näköalattomuutta, toivottomuutta, mielenterveys- ja päihdeongelmia ja ennen kaikkea häpeää. Jos elämä on perseestä, eikä huomenna ole mitään parempaa odotettavissa, niin miksipä sitä ei vetäisi kunnon kännejä? Siitä sentään tulee hetkeksi ihan siedettävä ja voimaantunut olo. Mietitään niitä vuokranmaksuja ja muita sitten huomenna.
Useimmat korkean asteen koulutuksen hankkineet voivat sanoa olleensa yhdessä elämänvaiheessaan köyhiä, millä monet puolestaan oikeuttavat empatiavajeensa vähävaraisia kohtaan. Mutta opiskelijaköyhyys nyt ei vain perhana sentään ole sama asia kuin pitkäaikaisköyhyys! Olen itsekin ollut viisi vuotta köyhä opiskelija ja ne vuodet olivat melkeinpä elämäni parasta aikaa. Olin materiaalisesti tiukilla, mutta henkisesti elin todella rikasta elämää. Opettelin ajat, jolloin kaupoista löytyy tavallista enemmän viimeisen myyntipäivän tuotteita, dyykkasin, mielenkiinnosta kävin leipäjonossakin. Suhtauduin köyhäilyyn kuin empiiriseen kouluprojektiin, tein köyhäilystä taidetta joka tuotti onnistumisen elämyksiä. Ja miksikö suhtauduin niin? Koska se oli VÄLIAIKAISTA! Olisin hetken köyhä, sitten minulla olisi ammatti, menisin töihin enkä enää olisi köyhä. Näin tapahtuikin. Niin ei tapahdu syrjäytyneillä, pelkän peruskoulun käyneillä pitkäaikaistyöttömillä. He ovat köyhiä todennäköisesti koko keskimääräistä väestöä huomattavasti lyhyemmän loppuelämänsä ajan.
Tämä pitkän jaarittelun pihvi on tämä:
Se epäystävällisyys/kiittämättömyys on yksi henkinen keino selvitä köyhyyden aiheuttamasta negatiivisesta tunnetaakasta. "Joo, pohjalla ollaan, mutta en kyllä perkele rupea tuota ämmää kumartelemaan jostain vanhoista paskavaatteista!". Toisin sanoen joku ei välttämättä näe kiittämistä kohteliaisuutena vaan lisänöyryytyksenä jo valmiiksi nöyryyttävässä tilanteessa. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista, eikä sitä loukkauksena pitäisi mielestäni ottaa. Sinä, hyväosainen vaatteiden, ruoan tahi minkä ikinä lahjoittaja, palaat armeliaisuushetkesi jälkeen mukavaan keskiluokkaiseen elämääsi. Lahjoituksen vastaanottaja palaa ties mihin vuokraluukkuun murehtimaan, että mistäköhän sitä huomenna saadaan ruokaa, kun sossun tuet tulevat vasta kahden viikon päästä. No, parempi varmaan lainata Penalta kymppi ja vetää kännit ennen kuin pää sekoaa turhasta murehtimisesta.
Noissa FB:n avustusryhmissä hyvin moni lahjoittaja on itsekin pienituloinen. Kun he huomaavatkin avustaneensa itseään varakkaampaa, joka ei vaivaudu edes kiittämään, niin lienee ihan ymmärrettävää, jos lahjoittajaa ärsyttää.
Jooh, näihin keskusteluihin tulee aina joku mussuttamaan että kyllähän ne vihannekset ovat niin ja niin halpoja ja kilohintakin vain sen ja sen verran. Unohtaen kuitenkin että harva pelkällä lantulla ja kurkulla elää ja kokoliha, fileet, juustot yms. terveelliset ja ravintorikkaat ruoka-ainekset ovat kalliita. Helpompi mättää se roiskeläppä tai kananugetteja kun pääsee halvemmalla.