Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on ihastunut toiseen
09.09.2016 |
Mieheni oli viikkoja sitten viettämässä viikonloppua ystävänsä luona isolla porukalla. Huomasin heti sen viikonlopun jälkeen mieheni käytöksessä muutoksen, hän tuntui kovin etäiseltä ja oli koko ajan nenä kiinni puhelimessa ja tätä tapahtui monena päivänä. Kyselin, onko kaikki hyvin ja onko mökillä kenties tapahtunut jotain mikä saa hänet käyttäytymään noin. Hän vakuutti että mitään ei ole tapahtunut ja kaikki on ok. Tivasin ja tivasin ja heitin ilmoille epäilyksen toisesta naisesta, mutta edelleen kielsi mitään tapahtuneen. Yhtenä iltana mieheni oli jo nukkumassa, kun huomasin että hänen puhelimensa piippaili vähän väliä ja viestit olivat eräältä naiselta, joka oli ollut tuona viikonloppuna mukana siellä miehen ystävän luona. Tiedän ettei toisen viestejä saa lukea, en ole koskaan niin tehnyt mutta en voinut olla lukematta. Luin heidän keskustelunsa, mitään ei ollut heidän välillään tapahtunut mutta selvisi että pientä ihastumista on ilmassa ja taitanee olla molemmin puoleista. Nainen on myös itse parisuhteessa. He molemmat puivat keskustelussa olevansa hämillään tunteista ja mieheni oli kirjoittanut, ettei ole pitkään aikaan tuntenut mitää tällaista.
Olemme miehen kanssa seurustelleet 6 vuotta. Suhteemme ei ole nyt tällä hetkellä hirveästi kukoistanut, olemme riidelleet paljon ja tiedän että olen ollu kovin kiukkuinen hänelle, koska olen töiden takia ollut hieman stressaantunut.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Tahtoisin kovasti nostaa kissan pöydälle, mutta en haluaisi kertoa lukeneeni toisen viestejä. Asia ahdistaa senkin takia kovasti, koska he ovat menossa samalla porukalla kuukauden päästä uudestaan illan viettoon ja pelkään, että tunteet ottavat vallan ja selkäni takana tapahtuisi jotain pettämistä..
Kommentit (281)
161/281
|
10.09.2016 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen on usein seurausta tyytymättömyydestä parisuhteeseen. Yleensä syy suhteen huonoon tilaan on kuitenkin pettäjässä (pettäminen itsessään on osoitus taipumuksesta valita huonoja ratkaisutapoja ongelmiin).
Klassinen lapsiperheen isä pettää tilanne on seuraava: vaikka lastenteosta on päätetty yhdessä, vastuu lapsista ja kodista jätetään äidille. Lasten äiti ilmaisee tyytymättömyytensä - muutosta ei tapahdu, lasten äiti ilmaisee tyytymättömyytensä voimakkaammin - lasten äiti on isän mielestä nalkuttaja. Tunnelma kotona muuttuu kireäksi. Mies pakenee kireää tunnelmaa töihin, harrastuksiin ja baariin. Mies tapaa "ymmärtäjän", joka näkee miehen lapset omivan nalkuttajan uhrina. Syntyy suhde, kiinnijäädessään mies syyttää vaimoaan.
Älähän nyt. Aivan yhtä hyvin ongelmana oli se, ettei vaimo tuntenut itseään ja oikeutti väärän miesvalinnan nalkuttamalla, eli koittamalla muuttaa tätä. Tai kuinka moni kertoi miehelle, että jos et tee mitä lupasin aion nalkuttaa? Lisäksi vaimo voisi tuossa tilanteessa opetella suurpiirteisyyttä, jos mies kerran saisi oppia vaimon tavoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta en ajattele, että ihastumisessa mitään väärää on. Minkä ihminen tunteilleen mahtaa.
Anna miehesi olla ihastunut, ei hän tunteilleen mitään voi. Voittehan te asiasta puhua, mutta liika puiminen johtaa vain syyttelyihin ja pahimmillaan eroon. Aika näyttää. Joko miehesi tunteet palaavat sinua kohtaan ja sammuvat toista kohtaan, tai sitten tunteet toista kohtaan ovat tulleet jäädäkseen. Jos hän ei saa rauhassa yksin pohtia tunteitaan vaan sinä painostat vihaisena ja syyttelevänä, et varmasti saa sitä lopputulosta, jonka haluat.
Eihän tässä ole kyse siitä, etteikö mies saisi olla ihastunut, vaan siitä, että mies on lähtenyt leikkimään tulella, ruokkimaan ihastustaan viestittelemällä. Tunteilleen ei juu mitään voi, mutta teoilleen kyllä, ja yhteydenpito on tietoinen valinta. Paitsi ai niin, tämähän olikin sielunsisko, ei ihastus...
Olen ehkä kyyninen, mutta mä en osta tuota sielunsisko-juttua, vaikka mulla on tosi hyviä ja läheisiä miespuolisia ystäviä. Jos joku heistä olis alkanut lähetellä vastaavanlaisia viestejä pian tutustumisen jälkeen, olisin luultavasti ottanut reilusti etäisyyttä. Ei tollasia tartte viestitse puida.
Eli sä et vain ole löytänyt heissä sielunkumppanuutta. Ystävä on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en kyllä usko, että missään suhteessa ihan aina oltaisiin kohteliaita ja lempeitä. Ei tarvitse kiroilla eikä edes huutaa, kun äänestä kuulee, jos joku ottaa aivoon. Mielestäni suhteeseen kuuluu ne huonotkin päivät. Rakkautta on, kun uskaltaa näyttää ja kertoa tunteensa pelkäämättä, että toinen lakkaa rakastamasta.
Tottakai, mutta mustan ja valkean välillä on aika paljon liikkumatilaa. Voi valita vaikka niitä harmaan eri sävyjä! Ei tarvitse olla vittumainen raivooja, koska mulla nyt on oikeus, eikä tarvitse olla hiljainen hissukka, joka pelkää kaikkia tunteita. Siihen väliin mahtuu lukuisia variaatioita, joissa omia tunteita voi näyttää, mutta ilman, että kumppani joutuu huonon päivän sattuessa kohtuuttoman ryöpytyksen kohteeksi.
Tämä selvä. Missä menee se raja että saa oikeuttaa pettämisensä toisen käytöksellä?
Niinpä , ei sellaista rajaa ole.
Erota saa jos ei kestä toista , mutta pettäminen on pettämistä ihan riippumatta siitä millainen toinen on.
Ja kyllä, kaikkea tapahtuu , virheitä sun muuta.
Mutta lähtökohta täytyy olla se että ei petetä vaan selvitetään asia ja erotaan ellei selkene.
Tämän takia apn käytökseen ei ole tässä ketjussa puututtu koska onneksi suurin osa tajuaa tämän.
On mahdollista että ap on mennyt liian pitkälle käytöksessään ja edessä on nyt asioiden selvittely ja/ tai ero.
Mutta silti mies on tehnyt väärin kun on lähtenyt ratkomaan hankalaa tilannetta ryhtymällä jonkin sortin suhteeseen toisen naisen kanssa.
Ja tämä toinen nainen myös vai onko hänelläkin huono parisuhde ja ilkeä puoliso?Ai missäkö menee raja? Minäpä kerron sinulle esimerkkinä yhden tositarinan:
Erän tyttö rakastuu poikaan. Tytön oma koti kaoottinen, perheessä on alkoholismia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Vanhemmilta ei saa rakkautta. Sellaista se on ollut aina. Mutta nyt tyttö löysi pojan. Jolta saa rakkautta. He muuttavat yhteen ja ei aikaakaan, kun asiat muuttuvat, pikkuhiljaa. Tyttöä ruetaan haukkumaan huoraksi, mukaan astuu fyysinen väkivalta. Tyttö opettelee peittämään mustat silmänsä muilta ja keksimään tarinoita. Henkistä väkivaltaa, alistamista, mitätöintiä, lisää fyysistä väkivaltaa. Raiskaus. Pikkuhiljaa tunteet kuilevat tytön sisältä. Hän menettää elämänhalunsa ja haluaa kuolla. Hän ei enää rakasta, ei poikaa eikä itseään. Tyttö rupee näännyttämään itseään nälällä, vihaa poikaa, mutta pelkää, eikä tiedä, miten pääsisi tuosta eroon. Vanhemmille ei voi kertoa, sillä vanhempia ei kiinnosta.Lopulta tyttö tapaa illanvietossa toisen pojan, tutun. Jotain hänen sisällään liikahtaa, ihastus. Hän pettää poikaystäväänsä sinä yönä, koska ei tiedä muutakaan keinoa päästä poia suhteesta, jossa hänet tapetaan siaältä päin. Nurkkaan ajettuna ei keksi muuta keinoa, eikä ole oppinut luottamaan ihmisiin.
Noin, tässä sinulle kertomus ihan todellisesta tilanteesta. Ei omastani, mutta tunnen tarinan henkilön todella hyvin. Tässä on äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun pelkää ja on valittavana vain huonoja vaihtoehtoja. Kun itsetunto on murrettu ja ihminen poljettu maahan.
Minä en tuomitse tämän tarinan tyttöä pettämisestä, vaan ymmärrän täysin. Ymmärrän sen epätoivon ja sen tuomat epätoivoiset ratkaisut. Se on helvetin helppo jeesustella niistä viisaista harkituista valinnoista, jos on syntynyt hyvään perheeseen eikä ole koskaan ollut itsemurhan partaalla, ihmisyys poljettuna. Helvetin helppo syyttää, jos ei ole ollut itse se nurkkaan ajettu eläin.
Kuten näet, elämä ei ole mustavalkoista ja maailma ei ole täydellinen. Ihminen ei ole täydellinen.
Kuten sanoin , virheitä sattuu.
Sinun kertomuksesi oli mustavalkoinen.
Hyvä tyttö ja paha poika joka tahallaan kiusaa.
Todennäköisesti pojankin taustasta löytyisi syitä hänen käytökselleen jos saisi kaiken tietää.
Ja minulla sitten kaiketi on varaa jeesustella.
Äitini oli persoonallisuushäiriöinen ja isä teki konkurssin ja lähti ulkomaille töihin.
Äiti meni sairaalaan jossa vietti kuukausia.
Me lapset jäätiin keskenämme , kaikki oltiin alaikäisiä.
Vieläkin ihmettelen ettei sosiaalihuolto mitenkään puuttunut.
Ymmärrät varmaan millainen äiti on pahasti epävakaa
Silti olen sitä mieltä ettei pettäminen ole ongelmanratkaisua.
Tuo tuntemasi tyttö olisi saanut paremman kokemuksen omasta voimastaan ja itseluottamusta jos olisi kyennyt jättämään poikaystävänsä eikä olisi tarvinnut siihen kyseenalaista tapaa.
Tajuan kyllä tuota tapahtuu enkä minä ketään riennä tuomitsemaan.
Mutta tässähän puhutaan yleisellä tasolla.
Emmehän me tiedä mitä on apn huono käytös. Onko se sitä oikeasti varsinkaan kun on nähnyt todella järkyttävää käytöstä niin kuin esim minä.
Ja jos on , niin ap tarvii sitten apua.
Mulle kävi noin jokin aika sitten, siis todella hyvännäköinen varattu mies kiinnostui musta ja avautui asiasta. Hän oli jonkinlainen peluri, pyöritti naisia kumppaninsa selän takana, mutta vaikka meillä oli mukavaa yhdessä (tavattiin työkuvioissa, rentoja kahvitaukoja ym.), ja hän oli mielestäni myös _todella_ kuuma, ja mielikuvituskin alkoi laukata, sanoin hänelle kiitos mutta ei kiitos. Pelurius jo sinänsä ärsytti, mutta olen toisessa suhteessa pettänyt poikaystävää, ja ja tiedän, etten pysty piilottelemaan - tuo pettämisaika on ollut elämäni vainoharhaisinta. Jo tämä ystävyys ja lähestymisen torjunta aiheutti minussa ahdistusta.
Pointtini, että ei mitään siis välttämättä tapahdu... mutta tämä on tietenkin mun tarina, muilla voi olla toisenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en kyllä usko, että missään suhteessa ihan aina oltaisiin kohteliaita ja lempeitä. Ei tarvitse kiroilla eikä edes huutaa, kun äänestä kuulee, jos joku ottaa aivoon. Mielestäni suhteeseen kuuluu ne huonotkin päivät. Rakkautta on, kun uskaltaa näyttää ja kertoa tunteensa pelkäämättä, että toinen lakkaa rakastamasta.
Tottakai, mutta mustan ja valkean välillä on aika paljon liikkumatilaa. Voi valita vaikka niitä harmaan eri sävyjä! Ei tarvitse olla vittumainen raivooja, koska mulla nyt on oikeus, eikä tarvitse olla hiljainen hissukka, joka pelkää kaikkia tunteita. Siihen väliin mahtuu lukuisia variaatioita, joissa omia tunteita voi näyttää, mutta ilman, että kumppani joutuu huonon päivän sattuessa kohtuuttoman ryöpytyksen kohteeksi.
Tämä selvä. Missä menee se raja että saa oikeuttaa pettämisensä toisen käytöksellä?
Niinpä , ei sellaista rajaa ole.
Erota saa jos ei kestä toista , mutta pettäminen on pettämistä ihan riippumatta siitä millainen toinen on.
Ja kyllä, kaikkea tapahtuu , virheitä sun muuta.
Mutta lähtökohta täytyy olla se että ei petetä vaan selvitetään asia ja erotaan ellei selkene.
Tämän takia apn käytökseen ei ole tässä ketjussa puututtu koska onneksi suurin osa tajuaa tämän.
On mahdollista että ap on mennyt liian pitkälle käytöksessään ja edessä on nyt asioiden selvittely ja/ tai ero.
Mutta silti mies on tehnyt väärin kun on lähtenyt ratkomaan hankalaa tilannetta ryhtymällä jonkin sortin suhteeseen toisen naisen kanssa.
Ja tämä toinen nainen myös vai onko hänelläkin huono parisuhde ja ilkeä puoliso?Ai missäkö menee raja? Minäpä kerron sinulle esimerkkinä yhden tositarinan:
Erän tyttö rakastuu poikaan. Tytön oma koti kaoottinen, perheessä on alkoholismia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Vanhemmilta ei saa rakkautta. Sellaista se on ollut aina. Mutta nyt tyttö löysi pojan. Jolta saa rakkautta. He muuttavat yhteen ja ei aikaakaan, kun asiat muuttuvat, pikkuhiljaa. Tyttöä ruetaan haukkumaan huoraksi, mukaan astuu fyysinen väkivalta. Tyttö opettelee peittämään mustat silmänsä muilta ja keksimään tarinoita. Henkistä väkivaltaa, alistamista, mitätöintiä, lisää fyysistä väkivaltaa. Raiskaus. Pikkuhiljaa tunteet kuilevat tytön sisältä. Hän menettää elämänhalunsa ja haluaa kuolla. Hän ei enää rakasta, ei poikaa eikä itseään. Tyttö rupee näännyttämään itseään nälällä, vihaa poikaa, mutta pelkää, eikä tiedä, miten pääsisi tuosta eroon. Vanhemmille ei voi kertoa, sillä vanhempia ei kiinnosta.Lopulta tyttö tapaa illanvietossa toisen pojan, tutun. Jotain hänen sisällään liikahtaa, ihastus. Hän pettää poikaystäväänsä sinä yönä, koska ei tiedä muutakaan keinoa päästä poia suhteesta, jossa hänet tapetaan siaältä päin. Nurkkaan ajettuna ei keksi muuta keinoa, eikä ole oppinut luottamaan ihmisiin.
Noin, tässä sinulle kertomus ihan todellisesta tilanteesta. Ei omastani, mutta tunnen tarinan henkilön todella hyvin. Tässä on äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun pelkää ja on valittavana vain huonoja vaihtoehtoja. Kun itsetunto on murrettu ja ihminen poljettu maahan.
Minä en tuomitse tämän tarinan tyttöä pettämisestä, vaan ymmärrän täysin. Ymmärrän sen epätoivon ja sen tuomat epätoivoiset ratkaisut. Se on helvetin helppo jeesustella niistä viisaista harkituista valinnoista, jos on syntynyt hyvään perheeseen eikä ole koskaan ollut itsemurhan partaalla, ihmisyys poljettuna. Helvetin helppo syyttää, jos ei ole ollut itse se nurkkaan ajettu eläin.
Kuten näet, elämä ei ole mustavalkoista ja maailma ei ole täydellinen. Ihminen ei ole täydellinen.
Kuten sanoin , virheitä sattuu.
Sinun kertomuksesi oli mustavalkoinen.
Hyvä tyttö ja paha poika joka tahallaan kiusaa.
Todennäköisesti pojankin taustasta löytyisi syitä hänen käytökselleen jos saisi kaiken tietää.
Ja minulla sitten kaiketi on varaa jeesustella.
Äitini oli persoonallisuushäiriöinen ja isä teki konkurssin ja lähti ulkomaille töihin.
Äiti meni sairaalaan jossa vietti kuukausia.
Me lapset jäätiin keskenämme , kaikki oltiin alaikäisiä.
Vieläkin ihmettelen ettei sosiaalihuolto mitenkään puuttunut.
Ymmärrät varmaan millainen äiti on pahasti epävakaa
Silti olen sitä mieltä ettei pettäminen ole ongelmanratkaisua.
Tuo tuntemasi tyttö olisi saanut paremman kokemuksen omasta voimastaan ja itseluottamusta jos olisi kyennyt jättämään poikaystävänsä eikä olisi tarvinnut siihen kyseenalaista tapaa.
Tajuan kyllä tuota tapahtuu enkä minä ketään riennä tuomitsemaan.
Mutta tässähän puhutaan yleisellä tasolla.
Emmehän me tiedä mitä on apn huono käytös. Onko se sitä oikeasti varsinkaan kun on nähnyt todella järkyttävää käytöstä niin kuin esim minä.
Ja jos on , niin ap tarvii sitten apua.
On erittäin hämmästyttävää, miten mustavalkoisesti voit ajatella kaiken kokemasi jälkeen. Ja löydät mustavalkoisuutta kyllä tästä kertomuksesta, mutta et omista ajatuksistasi. Et ymmärrä edes omien kokemustesi valossa, miten traumaattiset kokemukset vaikuttavat ihmisen käytökseen ja kykyyn tehdä valintoja. Tai ymmärrät sen kyllä tuon pahoinpitelijän näkökulmasta, mutta et raiskatun ja pahoinpidellyn naisen! Ei elämä ja ihmismieli ole niin täydellinen ja yksinkertainen, että minuus rikottuna kykenisi tekemään niitä niin sanotusti oikeita valintoja. Eikä tämän tarinan tyttö itseään rikkonut millään tavalla, vaan pääsi vapaaksi suhteesta, jossa häntä pahoinpideltiin monin tavoin.
Kovin tuomitsevalta ja ymmärtämättömältä vaikutat, vaikka luulisi, että kokemuksesi olisi opettanut sinulle jotain ihmisen psyykeestä ja voimavaroista. Kuvittelet, että sisältä rikkonainen ihminen kykenisi ihmeisiin ja tavallaan vaaditkin sitä. Ei voi kuin hämmästellä.
Jospa haastattelisit jotain ihmismielen asiantuntijaa ja kysyisit, miten realistisia sinun kuvitelmasi ovat siitä, mihin ihmiset yleisesti tietyssä tilanteessa pystyvät? Toki traumatisoituneissa ihmisissä on monenlaista persoonaa ja ohmiset selviytyvät eri tavoin. Joistakin tulee ns. puolijumalia, jotka tuomitsevat ja arvostelevat kovin sanoin muita traumatisoituneita, jotka eivät kykene samoihin suorituksiin, mitä he. Jonkinlainen defenssi se sekin on ja tarve tuntea, että elämä on 100% omassa hallinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tulisitko kertomaan sitten, kun olet jutellut asiasta kotona?
Edellisenä iltana ennen sinne mökille tms. lähtöä harrastatte xxx pari kertaa. Sitten aamulla suihkussa yllätät miehen ja otat xxxxn. Sitten se ei kykene enää... Ei vaan, jos homma ei kiinnosta sinua niin miksi pidät kiinni tuosta tyypistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin sain tutustua mieheni sielunsiskoon. Nämä kuulemma ovat yleensä aika jänniä tyyppejä. Naimisissa oleva kolmen lapsen äippä astui laivaan, eli miehen työpaikalle.
Siellä viettivät yhdessä grillijuhlia, keskustelivat henkeviä ja kerran sitten sisko meni omilla avaimillaan miehen hyttiin (siivooja, jolla yleisavain!)
Mies kertoi heti, että tulipas kiva nainen meille siivoojaksi. Oikein tosi kiva. Nainen taas kertoi miehelleni ihan aluksi, että "Olet ainoa miehen näköinen mies täällä, niin komea" :O Oli myös kehottanut lemppaamaan minut.
Sen jälkeen kertoi myös, että haluaa erota, ja että voisiko mieheni näytellä jotain "rakastajaa" (en ymmärrä itsekään mikä oli kupletin juoni, mutta oli sanonut, että tehdään asianomainen mustasukkaiseksi ??? Siis jos haluaa eron, niin miksi toimia noin???), jotta aviomies jättää rauhaan?
En tiedä vieläkään kaikkea, mutta oli hytissä odottamassa miestä, kun tämä tuli työvuorosta. Oli kännissä kuin käki, jättänyt omat duunit tekemättä ja kaiken huipuksi merkannut listaan ylitöitä useita tunteja!!!!!!!!!!!!
Mies väittää, ettei pettänyt, joskin kerran riidan yhteydessä kännissä tunnusti, mutta puhui täysin sekavia muutenkin. Tenttasin sen jälkeen useaan kertaan, ja väittää että hän vislasi pelin poikki ennen kuin...
Mä soitin sielunsiskon miehelle ja pyysin käymään. Tuli, ja juteltiin. Sen jälkeen pariskunta erosi. Mulla on sellainen tunne, että naikkonen kiristi miestä kertomaan mulle, joten miehen oli pakko. Ainoa hyvä teko siltä systeriltä, eli "Jos ei mulle, niin ei sitten sullekaan", heh. Ja kyllä, sisko oli wt. Tähän voisi muuten sopia Sielun veljien musa :D
Juteltu ollaan ja mun on kuulemma turha olla huolissani.. Vituttaa kun sen eukonkin tarvii jotain lässyttää. En tiedä, miten mä voin nyt enää olla muka kyttäämättä puhelinta mitä he viestittelevät??? Eikä se enää tosiaan ole normaalia jos menee kyttäämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vain ymmälläni, en tiedä mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Vähän ahdistaa piparin antaminenkin jos miehellä on toinen mielessä.
Eikös se toisesta fantasioiminen oman kullan kanssa naidessa ole ihan normaalia ja hyväksyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en kyllä usko, että missään suhteessa ihan aina oltaisiin kohteliaita ja lempeitä. Ei tarvitse kiroilla eikä edes huutaa, kun äänestä kuulee, jos joku ottaa aivoon. Mielestäni suhteeseen kuuluu ne huonotkin päivät. Rakkautta on, kun uskaltaa näyttää ja kertoa tunteensa pelkäämättä, että toinen lakkaa rakastamasta.
Tottakai, mutta mustan ja valkean välillä on aika paljon liikkumatilaa. Voi valita vaikka niitä harmaan eri sävyjä! Ei tarvitse olla vittumainen raivooja, koska mulla nyt on oikeus, eikä tarvitse olla hiljainen hissukka, joka pelkää kaikkia tunteita. Siihen väliin mahtuu lukuisia variaatioita, joissa omia tunteita voi näyttää, mutta ilman, että kumppani joutuu huonon päivän sattuessa kohtuuttoman ryöpytyksen kohteeksi.
Tämä selvä. Missä menee se raja että saa oikeuttaa pettämisensä toisen käytöksellä?
Niinpä , ei sellaista rajaa ole.
Erota saa jos ei kestä toista , mutta pettäminen on pettämistä ihan riippumatta siitä millainen toinen on.
Ja kyllä, kaikkea tapahtuu , virheitä sun muuta.
Mutta lähtökohta täytyy olla se että ei petetä vaan selvitetään asia ja erotaan ellei selkene.
Tämän takia apn käytökseen ei ole tässä ketjussa puututtu koska onneksi suurin osa tajuaa tämän.
On mahdollista että ap on mennyt liian pitkälle käytöksessään ja edessä on nyt asioiden selvittely ja/ tai ero.
Mutta silti mies on tehnyt väärin kun on lähtenyt ratkomaan hankalaa tilannetta ryhtymällä jonkin sortin suhteeseen toisen naisen kanssa.
Ja tämä toinen nainen myös vai onko hänelläkin huono parisuhde ja ilkeä puoliso?Ai missäkö menee raja? Minäpä kerron sinulle esimerkkinä yhden tositarinan:
Erän tyttö rakastuu poikaan. Tytön oma koti kaoottinen, perheessä on alkoholismia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Vanhemmilta ei saa rakkautta. Sellaista se on ollut aina. Mutta nyt tyttö löysi pojan. Jolta saa rakkautta. He muuttavat yhteen ja ei aikaakaan, kun asiat muuttuvat, pikkuhiljaa. Tyttöä ruetaan haukkumaan huoraksi, mukaan astuu fyysinen väkivalta. Tyttö opettelee peittämään mustat silmänsä muilta ja keksimään tarinoita. Henkistä väkivaltaa, alistamista, mitätöintiä, lisää fyysistä väkivaltaa. Raiskaus. Pikkuhiljaa tunteet kuilevat tytön sisältä. Hän menettää elämänhalunsa ja haluaa kuolla. Hän ei enää rakasta, ei poikaa eikä itseään. Tyttö rupee näännyttämään itseään nälällä, vihaa poikaa, mutta pelkää, eikä tiedä, miten pääsisi tuosta eroon. Vanhemmille ei voi kertoa, sillä vanhempia ei kiinnosta.Lopulta tyttö tapaa illanvietossa toisen pojan, tutun. Jotain hänen sisällään liikahtaa, ihastus. Hän pettää poikaystäväänsä sinä yönä, koska ei tiedä muutakaan keinoa päästä poia suhteesta, jossa hänet tapetaan siaältä päin. Nurkkaan ajettuna ei keksi muuta keinoa, eikä ole oppinut luottamaan ihmisiin.
Noin, tässä sinulle kertomus ihan todellisesta tilanteesta. Ei omastani, mutta tunnen tarinan henkilön todella hyvin. Tässä on äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun pelkää ja on valittavana vain huonoja vaihtoehtoja. Kun itsetunto on murrettu ja ihminen poljettu maahan.
Minä en tuomitse tämän tarinan tyttöä pettämisestä, vaan ymmärrän täysin. Ymmärrän sen epätoivon ja sen tuomat epätoivoiset ratkaisut. Se on helvetin helppo jeesustella niistä viisaista harkituista valinnoista, jos on syntynyt hyvään perheeseen eikä ole koskaan ollut itsemurhan partaalla, ihmisyys poljettuna. Helvetin helppo syyttää, jos ei ole ollut itse se nurkkaan ajettu eläin.
Kuten näet, elämä ei ole mustavalkoista ja maailma ei ole täydellinen. Ihminen ei ole täydellinen.
Kuten sanoin , virheitä sattuu.
Sinun kertomuksesi oli mustavalkoinen.
Hyvä tyttö ja paha poika joka tahallaan kiusaa.
Todennäköisesti pojankin taustasta löytyisi syitä hänen käytökselleen jos saisi kaiken tietää.
Ja minulla sitten kaiketi on varaa jeesustella.
Äitini oli persoonallisuushäiriöinen ja isä teki konkurssin ja lähti ulkomaille töihin.
Äiti meni sairaalaan jossa vietti kuukausia.
Me lapset jäätiin keskenämme , kaikki oltiin alaikäisiä.
Vieläkin ihmettelen ettei sosiaalihuolto mitenkään puuttunut.
Ymmärrät varmaan millainen äiti on pahasti epävakaa
Silti olen sitä mieltä ettei pettäminen ole ongelmanratkaisua.
Tuo tuntemasi tyttö olisi saanut paremman kokemuksen omasta voimastaan ja itseluottamusta jos olisi kyennyt jättämään poikaystävänsä eikä olisi tarvinnut siihen kyseenalaista tapaa.
Tajuan kyllä tuota tapahtuu enkä minä ketään riennä tuomitsemaan.
Mutta tässähän puhutaan yleisellä tasolla.
Emmehän me tiedä mitä on apn huono käytös. Onko se sitä oikeasti varsinkaan kun on nähnyt todella järkyttävää käytöstä niin kuin esim minä.
Ja jos on , niin ap tarvii sitten apua.On erittäin hämmästyttävää, miten mustavalkoisesti voit ajatella kaiken kokemasi jälkeen. Ja löydät mustavalkoisuutta kyllä tästä kertomuksesta, mutta et omista ajatuksistasi. Et ymmärrä edes omien kokemustesi valossa, miten traumaattiset kokemukset vaikuttavat ihmisen käytökseen ja kykyyn tehdä valintoja. Tai ymmärrät sen kyllä tuon pahoinpitelijän näkökulmasta, mutta et raiskatun ja pahoinpidellyn naisen! Ei elämä ja ihmismieli ole niin täydellinen ja yksinkertainen, että minuus rikottuna kykenisi tekemään niitä niin sanotusti oikeita valintoja. Eikä tämän tarinan tyttö itseään rikkonut millään tavalla, vaan pääsi vapaaksi suhteesta, jossa häntä pahoinpideltiin monin tavoin.
Kovin tuomitsevalta ja ymmärtämättömältä vaikutat, vaikka luulisi, että kokemuksesi olisi opettanut sinulle jotain ihmisen psyykeestä ja voimavaroista. Kuvittelet, että sisältä rikkonainen ihminen kykenisi ihmeisiin ja tavallaan vaaditkin sitä. Ei voi kuin hämmästellä.
Jospa haastattelisit jotain ihmismielen asiantuntijaa ja kysyisit, miten realistisia sinun kuvitelmasi ovat siitä, mihin ihmiset yleisesti tietyssä tilanteessa pystyvät? Toki traumatisoituneissa ihmisissä on monenlaista persoonaa ja ohmiset selviytyvät eri tavoin. Joistakin tulee ns. puolijumalia, jotka tuomitsevat ja arvostelevat kovin sanoin muita traumatisoituneita, jotka eivät kykene samoihin suorituksiin, mitä he. Jonkinlainen defenssi se sekin on ja tarve tuntea, että elämä on 100% omassa hallinnassa.
Eli jos on tullut kohdelluksi paskasti , saa tehdä sitä eteenpäin?
On ikäänkuin lupa?
Sitähän tuo vuodatuksesi tarkoittaa.
Minä en pysty ajattelemaan noin.
Sanon vielä kerran että ymmärrän kyllä että ihmiset tekevät huonoja ratkaisuja johtuen omista kokemuksistaan.
Ihmiset tekevät todella pahojakin asioita koska ovat joutuneet itse kokemaan niitä.
Sen voi ymmärtää , mutta se ei tee niitä oikeiksi tai hyväksytyiksi.
Ja jos nyt jätetään ääriesimerkit pois, niin ap sanoi olleensa stressaantunut eikä siksi ollut kohdellut miestään niin hyvin kuin pitäisi ja haluaisi.
Tästä nyt on vähän matkaa ( näin ainakin oletan) raiskaukseen ja pahoinpitelyyn.
Tähän nyt lähinnä alunperin vastasin kun monilla tuntui olevan ajatus että on aplle ihan oikein että mies alkaa katsella muita ja jopa pettää.
Edelleen ihmettelen että missä se huonon käytöksen raja menee missä" saa" pettää?
Viikko tiuskimista tai nalkutusta?
Kaksi viikkoa?
Ei sellaista rajaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs ne uudet bileet parin viikon päästä? Bileet joihin ap:tä ei taideta taaskaan kutsua mutta tämä sielusisko varmaan lirkuttelee miehelle koko illan ja yön. Jännittävää ja kutkuttavaa...ap unohtuu parissa sekunnissa.
Ihan kaikkea en jaksanut lukea, mutta jos olet ap muokannut tarinasi yksityiskohtia ja olet Kouvolasta niin minä olen todennäköisesti tuo toinen nainen. Miehesi on todella mielenkiintoinen ja älykäs. Meillä vaan klikkaa... suutelua pidemmälle ei tosin olla menty...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs ne uudet bileet parin viikon päästä? Bileet joihin ap:tä ei taideta taaskaan kutsua mutta tämä sielusisko varmaan lirkuttelee miehelle koko illan ja yön. Jännittävää ja kutkuttavaa...ap unohtuu parissa sekunnissa.
Niin törkeetä! Jos ap on tosiaan jutellut asiasta miehensä kanssa ja purkanut tuntojaan, luulisi miehen tajuavan, että ehkä olisi paras jättäytyä noista bileistä pois tällä kertaa, kunnes asia on puitu. Bileitä tulee ja niitä menee. Tämä on jo todella röyhkeää kohtalon rienaamista ja tulella leikkimistä! Ei pienintäkään halua miehellä selvittää asiaa? Ei mitään suojelemisen, selvittämisen ja lohduttamisen tunteita? Omat halut vain tärkeät, ja ainoastaan hurskaiden sielujen kohtaaminen? Vain ystävä? Hahhaaa.
177...miksi et pusuttele omaa ukkoasi. Onko oma ukko vähemmän komea ja älykäs?
Vierailija kirjoitti:
177...miksi et pusuttele omaa ukkoasi. Onko oma ukko vähemmän komea ja älykäs?
Kuten kirjasin niin en lukenut koko ketjua. Jos tää toinen nainen on varattu niin sitten kyseessä ei ole minä.
Jos meillä olisi käynyt näin...minulle itselle tai miehelle...niin tämä ihastunut ei menisi uusiin bileisiin. Ihastunut vain ilmottaisi ettei nyt sovi ja lähtisimme vaikka johonkin kylpylään/hotelliin ym hoitamaan omaa parisuhdetta.
Jos ihastunut vain menisi yksin uusiin bileisiin niin se kyllä kertoisi missä mennään...
Tilaisuus tekee varkaan (ja petturin) ja jos pirulle (ihastukselle) antaa pikkusormen niin se vie koko käden NIIH!
Mieti miksi miehesi enää haluaisi olla sinun kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Jos meillä olisi käynyt näin...minulle itselle tai miehelle...niin tämä ihastunut ei menisi uusiin bileisiin. Ihastunut vain ilmottaisi ettei nyt sovi ja lähtisimme vaikka johonkin kylpylään/hotelliin ym hoitamaan omaa parisuhdetta.
Jos ihastunut vain menisi yksin uusiin bileisiin niin se kyllä kertoisi missä mennään...
Tilaisuus tekee varkaan (ja petturin) ja jos pirulle (ihastukselle) antaa pikkusormen niin se vie koko käden NIIH!
Nämä on aina niin hupaisia kommentteja..mitäpä jos se uusi suhde olisikin ihana ja vanha se piru...