Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on ihastunut toiseen
09.09.2016 |
Mieheni oli viikkoja sitten viettämässä viikonloppua ystävänsä luona isolla porukalla. Huomasin heti sen viikonlopun jälkeen mieheni käytöksessä muutoksen, hän tuntui kovin etäiseltä ja oli koko ajan nenä kiinni puhelimessa ja tätä tapahtui monena päivänä. Kyselin, onko kaikki hyvin ja onko mökillä kenties tapahtunut jotain mikä saa hänet käyttäytymään noin. Hän vakuutti että mitään ei ole tapahtunut ja kaikki on ok. Tivasin ja tivasin ja heitin ilmoille epäilyksen toisesta naisesta, mutta edelleen kielsi mitään tapahtuneen. Yhtenä iltana mieheni oli jo nukkumassa, kun huomasin että hänen puhelimensa piippaili vähän väliä ja viestit olivat eräältä naiselta, joka oli ollut tuona viikonloppuna mukana siellä miehen ystävän luona. Tiedän ettei toisen viestejä saa lukea, en ole koskaan niin tehnyt mutta en voinut olla lukematta. Luin heidän keskustelunsa, mitään ei ollut heidän välillään tapahtunut mutta selvisi että pientä ihastumista on ilmassa ja taitanee olla molemmin puoleista. Nainen on myös itse parisuhteessa. He molemmat puivat keskustelussa olevansa hämillään tunteista ja mieheni oli kirjoittanut, ettei ole pitkään aikaan tuntenut mitää tällaista.
Olemme miehen kanssa seurustelleet 6 vuotta. Suhteemme ei ole nyt tällä hetkellä hirveästi kukoistanut, olemme riidelleet paljon ja tiedän että olen ollu kovin kiukkuinen hänelle, koska olen töiden takia ollut hieman stressaantunut.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Tahtoisin kovasti nostaa kissan pöydälle, mutta en haluaisi kertoa lukeneeni toisen viestejä. Asia ahdistaa senkin takia kovasti, koska he ovat menossa samalla porukalla kuukauden päästä uudestaan illan viettoon ja pelkään, että tunteet ottavat vallan ja selkäni takana tapahtuisi jotain pettämistä..
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trine kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä pullossa ihmiset elää? On ihan normaalia keskustella asioistaan toisten ihmisten kanssa. Avautua parisuhteestaan, vaihtaa mielipiteitä.
Se on sitten asia erikseen jos lähdetään pettämispuuhiin, mutta tämä ei ole pettämistä.
Niin ja toisen viestejä EI lueta.
Niin, eihän se ole pettämistä, että toisella on tunteita vierasta naista kohtaan??
No, mikä se on pettämistä, vasta sitten kun harrastetaan seksiä???
No mitä pettämistä se on, että on tunteita? Tunteita on montaa sorttia. On välittämistä, on kaveruutta on fantasioita, ihastumista ja ties mitä. Onko väärin jos sinulla on tunteita toista ihmistä kohtaan?
Kyllä sen rajan voi helposti vetää vaikka siihen seksiin.
Tunteet itsessään ei, eihän niille mitään voi, mutta tunteiden kertominen todellakin on luottamuksen pettämistä!
Sitähän pettämisellä tarkoitetaan, luottamuksen pettämistä. Ja voiko pahemmin pettää luottamus, kun kertoa jollekin toiselle, että on ihastunut ja kiinnostunut. Todella nöyryyttävää omalle puolisolle.
En tiedä, kumpi on törkeämpää. Ihastukselle kertominen, vai oman kumppanin huono kohtelu. Molemmat ovat pahoja luottamuksen pettämisiä.
Sinä oikeasti vertaat pettämistä ja toisen käytöstä stressaavassa tilanteessa?
Voi luoja sentään.
Onneksi omassa suhteessani voidaan riidellä, saa purkaa stressiä, kiukutellakin ilman, että mies säntää vieraisiin tai minut tuomitaan huonoksi puolisoksi. Tuolla mentaliteetilla mieheni voisi panna muita aina pms-oireideni aikaan (olen silloin kauhea, tiedän, vituttaa koko ajan, tiuskin miehelleni) tai vauvavuoden univelka! Itkin ja tiuskin vuorotellen pahimpaan univajeaikaan.Olen ilmeisesti nyt pettänyt luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, oikein minulle jos mies ihastuu johonkin toiseen, kertoo sen hänelle ja sitten he panevat menemään. Huoh...
Mistä sinä sen pettämisen tähän sait? Hehän vain hämmentyneinä selvittelivät tapahtunutta ja sitä miten toimia jatkossa. Sinä pidät sitä pettämisenä, mutta toisaalta jatkuva toisen haukkuminen on vain käytöstä stressaavassa tilanteessa. Taitavasti manipuloitu kysymys. Voisihan saman muotoilla näinkin:
Sinä oikeasti vertaat puolitutulle puhumista ja jatkuvaa henkistä väkivaltaa? Voi luoja sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
198 lisää vielä.. Kannattaa myös keskustella miehen kanssa siitä, että prioriteetit ovat edelleenkin samat ajankäytön suhteen, eli parisuhde tulee ennen sielunkumppanuutta. Miehen on siis syytä käyttää aikaansa enemmän sinuun kuin uuteen ystävään. Ja jos sama meno jatkuu pitkään, niin kutsut naisen miehensä kanssa istumaan iltaa, kun olette niin hyviä kavereita :-) Jos on pientä ihastusta ilmassa, niin se tuskin kestää päivänvaloa. Onko nainen myös kertonut omalle miehelleen tästä sielunkumppanuudesta? Ja onko hän valmis tapaamaan teitä pariskuntana miehensä kanssa? Ystävien kanssa tämän pitäisi onnistua.
Kertokaapa tämä muillekin naisille. Parisuhde ennen ystäviä. Eli tyttöjen iltoja tai ystävän kanssa yksillä käymisiä vasta sitten kun on käytetty reilusti aikaa siihen omaan mieheen.
En tiedä onko nainen puhunut omalle miehelleen tästä, en edes tiedä kuka mies on. Selkeästi kuitenkin nainen on ollut se joka viesteissä eniten puhuu ja pui asiaa. Juttelin mieheni kanssa taas ja kerroin, että kyllä helvetissä olen mustasukkainen enkä voi olla ajattelematta asiaa. Sanoin miehelle että eikö noista viesteistä saa sellaisen kuvan että nainen on kiinnostunut. Mies vastasi tähän ettei usko, mutta eihän sitä ikinä voi tietää. Suoraa ei ainakaan ole myöntänyt. Ja jos nainen kertoo olevansa ihastunut, mies sanoi että voi kyllä raportoida asiasta minulle. Ja täällä kun on pyydetty menemään sinne illanviettoon mukaan missä tämä nainenkin on, niin itsellä on jo sovittu menoa sille viikonlopulle. Toki voisin perua omat menoni ja ängetä miehen mukana illanviettoon, mutta tuntuu sekin aika typerältä ajatukselta lähteä "vahtimaan" toista ja perua omat sovitut menot sen takia.
Ap
En ole lukenut mieheni viestejä enää, mutta mieli tekisi tarkkailla tilannetta sen avulla. Sitten taas järki kuitenkin sanoo että hereille nyt, ei sellaista voi tietenkään tehdä.
Jätä se pettäjä! Sinkku-siideri-valaana on sitten paremmin aikaa neuvoa muita eroamaan täällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse riudun ihastuksen kourissa enkä aio ihastukselle mitään tunnustaa vaikka molemminpuolista taitaa olla. Keskityn mieheeni, harrastan seksiä entistä enemmän ja keskustelen avioliitostamme muuten, että olisiko aika keksiä jotain uutta ja piristävää. Siinä samalla odottelen ihastuksen laantumista vaikka tämä onkin vaarallisen syvää. Onneksi ihastuksenikin on varattu joten hän ei rohkaise minua mihinkään.
Mulla miehenä vähän sama tilanne, no kyseinen nainen nyt ei ole varattu, mutta en halua hajottaa perhettäni ihastumisen vuoksi. Hyvä pointti, että seksiä kannattaa harrastaa aina kun mahdollista, itsekin olen tietoisesti tätä lisännyt, jotta saisin läheisyyden vaimoon pidettyä kunnossa.
Voiko tuollainen toimia? Tai hyvä jos toimii, mutta entä sitten jos näkee mielessään vain sen ihastuksen kohteen ja haaveilee ja fantasioi hänestä?
Itsellä ihastus on sen verran vartalosta läpilyövää, että on vaikeaa vastustaa ajatusta tuosta ihastuksen kohteesta…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse riudun ihastuksen kourissa enkä aio ihastukselle mitään tunnustaa vaikka molemminpuolista taitaa olla. Keskityn mieheeni, harrastan seksiä entistä enemmän ja keskustelen avioliitostamme muuten, että olisiko aika keksiä jotain uutta ja piristävää. Siinä samalla odottelen ihastuksen laantumista vaikka tämä onkin vaarallisen syvää. Onneksi ihastuksenikin on varattu joten hän ei rohkaise minua mihinkään.
Mulla miehenä vähän sama tilanne, no kyseinen nainen nyt ei ole varattu, mutta en halua hajottaa perhettäni ihastumisen vuoksi. Hyvä pointti, että seksiä kannattaa harrastaa aina kun mahdollista, itsekin olen tietoisesti tätä lisännyt, jotta saisin läheisyyden vaimoon pidettyä kunnossa.
Voiko tuollainen toimia? Tai hyvä jos toimii, mutta entä sitten jos näkee mielessään vain sen ihastuksen kohteen ja haaveilee ja fantasioi hänestä?
Itsellä ihastus on sen verran vartalosta läpilyövää, että on vaikeaa vastustaa ajatusta tuosta ihastuksen kohteesta…
Mun sänkyyn ei ole ihastus tervetullut. Joudun toki pyristelemään tosissani että keskityn vain mieheeni enkä anna fantasioiden tulla väliimme. Sen hän on ansainnut eikä yhtään vähempää :)
T. Lainattu nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse tuntenut parisuhteeni aikana yhdessä vaiheessa pientä, hyvin pientä, vetoa toiseen ihmiseen, enkä puhunut siitä puolisolleni. Miksikö? Siksi että minulla ei ollut pienintäkään aikomusta tehdä asian suhteen mitään enkä halunnut pahoittaa mieheni mieltä turhaan. Mielestäni tein oikein. En ole tuon toisen ihmisen kanssa nykyään juuri koskaan tekemisissä enkä kaihoa häntä millään tavalla. Olipahan vain ihan viehättävä tuttavuus, mutta ei missään nimessä sen arvoinen että olisin antanut hänen uhata omaa parisuhdettani. Mieheni on minulle numero uno ja rakkain maailmassa. Kerron tämän siksi, että minusta ei tarvitse olla mikään automaatio että kaikista tunteiden risauksistakin pitäisi toiselle raportoida. En itsekään haluaisi että mieheni kertoisi minulle jos hänellä olisi jotain vastaavia pintapuolisia, ohikiitäviä viehätyksen tunteita jotain toista kohtaan.
Toinen asia tuli mieleen tuosta sielunsisko-termistä. Kun olin itse vielä sinkku, minulla oli miespuolinen ystävä, siis todellakin vain ystävä, jonka kanssa koimme jonkunlaista hengenheimolaisuutta ja yhteyttä. Vetovoimaakin oli selkeästi ilmassa. Olimme siis pintapuolisesti vain platonisia ystäviä/kavereita, mutta pinnan alla oli enemmänkin tunteita ja niistä välillä myös puhuttiin (tai viestiteltiin, kasvotusten ei koskaan kissaa pöydälle nostettu). Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, koska meistä kummastakin se olisi ollut väärin. Se oli siis sellainen molemminpuolin kunnioittava ajatustenvaihtoystävyys, jossa kuitenkin oli eroottistakin latausta. Mitä siitäkin nyt sitten jälkeenpäin ajattelisi, en osaa sanoa. Kerran hairahduimme kännispäissään vähän pussailemaan, muuta ei tapahtunut. Siitä on aikaa nyt kymmenisen vuotta ja miehen parisuhde porskuttaa edelleen, joten olisiko sekin ollut vain melua tyhjästä, jos hän olisi asiasta vaimolleen ruvennut avautumaan? Eihän se tietenkään kivaa ollut että hänellä selkeästi oli jotain tunteita minua kohtaan, mutta tunteet vaimoa kohtaan kuitenkin voittivat ihan 100-0 eikä siitä ollut mitään kysymystäkään. Nykyään olemme yhä kaveriväleissä mutta emme juurikaan tekemisissä, ehkä kerran vuodessa vaihdamme kuulumiset jos sitäkään, ja latinki väliltämme on haipunut jo aikoja sitten, lämpimästi kuitenkin puolin ja toisin suhtaudumme koska jollain tasolla ystäviä tulemme varmaan aina olemaan ja toisillemme hyvää toivomme. Mitään uhkaa tuo ystävyys ei kuitenkaan muodosta meidän kummankaan parisuhteelle eikä kumpikaan varmasti millään tavalla haikaile toisen perään. Ehkä se meidän intensiivisin ystävyysaika johtui minun puoleltani yksinäisyydestä ja hänen puoleltaan siitä että hänellä oli omassa parisuhteessaan vähän kuivempi kausi, mutta ei kuitenkaan mitään sen vakavampaa kriisiä. Ja sitten kun tuo tilanne puolin ja toisin helpotti, niin meidänkin "sielunveljeys" tms lakkasi olemasta niin merkittävä asia.
Notta niin, olisinko ap:nä huolissani vai en. Ehkä on niin että aika näyttää. Jos miehesi oikeasti rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi, hän valitsee sinut, olipa hänellä vaikka minkälaisia sielunsiskoja maailma pullollaan.
212 jatkaa: piti siis tietysti kirjoittaa että miespuolinen VARATTU ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea tarkemmin, mutta jos teillä ei ole yhteisiä lapsia, niin ero on vain ( lyhen ) ajan kysymys. Ja mitä ihmeellistä siinä on, ihan normi meno, että erotaan. Avioliitto, lapset tai yhteinen asuntolaina saattaa monilla pitkittää eron tapahtumista, muttei juuri ikinä avoliitto + vuokrakämppä - siitä pääsee niin nopeasti eteenpäin ja hyvä niin. Miesystäväsi katselee jo vahvasti toisaalle ja niin pitäis sinunkin katsella. Kaikki suhteet eivät ole tarkoitettu koko elämän mittaisiksi, hyväksy nyt vaan se tosiasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ignooraa tässä sen olennaisen pointin: ap kertoi että on ollut miehelleen tiuskiva ja kireä työstressin vuoksi.
Mitä opimme tästä: Älä pura pahaa oloasi kumppaniin vaan muista aina hyvä kohtelu! Jos stressaa ja ahdistaa, puhu ja hae tukea, mutta älä ala kiukuttelemaan ja vittumaiseksi.
Ap:n kannattaa nyt jutella miehen kanssa rehellisesti. Mies on tehnyt sinänsä väärin, mutta tämä olkoon herätys teille. Vihalla ja vittuilulla tätä ei kuitenkaan korjata, vaan kumppanin aidolla kohtaamisella: sieltä löytyy se alkuaikojen rakkaus.
Mulle kävi entisessä suhteessa niin että ihastuin toiseen, kun oma puoliso kohteli huonosti. Yritimme ihastuksen jälkeen koska se oli todella viatonta.. mutta itsekin olin jo ymmärtänyt ihastuessa, miten voisin saada paremman suhteen. Lopulta erosimme kun jätin miehen ja mies vielä vuoden jälkeenkin tuli sanomaan, kuinka katui kun kohteli minua niin huonosti. Mies siis purki pahat tunteensa minuun haukkumalla, mitätöimällä ja vittuilulla. Sitä oli jatkunut jo pari vuotta. Luulen että oikeasti miehelläkin oli paha olla suhteessa. Jokaisella on joskus pahoja oloja, mutta jatkuvaa tiuskimista ja haukkua ei jaksa, ei yksinkertaisesti jaksa.
Olen samaa mieltä. Jostain kumman syystä kaikki haukkuvat vain ap:n poikaystävää, mutta kukaan ei penää ap:n vastuuta. Jos toiselle on inhottava, vittumainen, jos toiseen purkaa oman vihansa ja turhautumisensa, niin ei ole ihme, että kumppanin tunteet kuolevat ja ihastuu toiseen. Sitä en tosian käsitä, että jos mies on ap:lle niinkin tärkeä, niin miksi hän on kohdellut tärkeää ihmistä niin huonosti?
Minäkin ihastuin ja erosin suhteesta, jossa minulle tiuskittiin ja huudettiin sekä vittuiltiin joka päivä. Ei sellaista jaksa, vaan tunteet kuolevat ja kun tunteet kuolee, on tilaa muille ihmisille.
Joten miettikää, miten kohtelette niitä elämänne tärkeitä ihmisiä, harva jaksaa epäasiallista ja törkeää kohtelua loputtomasti.
Samaa mieltä! Mutta....miksi pitää lähteä hiljalleen hiipumaan kohti uutta, kun voisi sanoa vain yksinkertaisesti, että mulla on paha olla, voitaisko jutella, miksi kohtelet noin ja aina vihaisena? Ja kysyä siltä tiuskijalta, että mikä on? Ei se huono kohtelukaan voi olla oikeutus/tilaisuus alkaa pettää tai jopa rakentaa uutta suhdetta selän takana.
Mä ainakin kysyn mieheltä jatkuvasti, että millä mielellä? Vaikka se on leikillistä, on se silti todellista. Näen heti ilmeestä missä mennään. Kaikkia ei tosin ole yhtä helppoa tulkita. Mutta on jotenkin outoa, kun on helpompi pettää, kuin pitää parisuhde koossa puhumalla ja olemalla rehellinen. Säröilevää jäätä.
Miksi oletit, etten olisi yrittänyt puhua ja kysyä? Eikö se nyt ole ensimmäinen asia, jossa parisuhteessa lähdetään liikenteeseen.
Ajattelin asioita ihan yleisellä tasolla, ja ajatukseni kai karkasivat kaukaisuuteen, omiin kokemuksiini. Joskus näin käy. En suinkaan tarkoittanut arvostella tai loukata.
Tietenkin on ihan ensimmäinen asia aloittaa keskustelu. Luulisin kuitenkin, että miehet sen aika harvoin tekevät. Ja se naisen klassinen "nalkutus" on oikeasti "Voitaisko jutella, kun mun mieltä painaa yksi asia"? tai "Pitäiskö meidän yhdessä selvitellä meidän suhteen tilaa"? Vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina on, siksi eroaminen ei ole niin yksinkertaista että pakkaisin vaan tavarani ja häipyisin. Enkä tahtoisi edes erota.
Viikonloppu meni reissussa hyvin ja yhteisiä juttuja on tulevaisuudelle suunniteltuna. Aika näyttää..
Tämä asia kuitenkin kolkuttaa jatkuvasti takaraivossa. Kun miehen puhelin piippailee tietenkin mietin lähettääkö nainen viestiä. Välillä kysyn kuka viestittelee. Tekisi kovasti mieli katsoa viestit. Tiedän että se on väärin enkä niin ole enää tehnyt, mutta... Ääh
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihastus yössä unohdu. Mutta se että syytetään toista pettäjäksi pahentaa asiaa, sillä vielä kukaan ei ole tehnyt mitään väärää. Täällähän osa syytti ihastujaa pettämisestä.
Ap:n tapauksessa ap tietää, että heillä on ollut vähän vaikeaa ap:n töiden takia. Enneminkin haluaisin heidän menevän jonnekin muistelevan hyviä aikoja, kuin miettivän ihastumista ja väittelevän siitä. Ja samalla miettisivät, etyä puuttuuko heidän suhteestaan jotain. Ihastumisen jättäisin mainitsematta.
Turha sitä parisuhteen ongelmaa on työn tai stressin syyksi pistää. AP on itse kiukutellut puolisolleen, syyttömälle osapuolelle. Kiukuttelijan tulisi itse miettiä jotakin muuta keinoa, kuin purkaa paha olonsa toisen niskaan. Aika usein asioihin löytyy syy, kun vilkaisee peiliin, eikä ulkoista syytä johonkin aivan muuhun.
Ei huono kohtelu tietenkään pettämiseen oikeuta, mutta ymmärrän kyllä miksi ajatus kääntyy toiseen ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina on, siksi eroaminen ei ole niin yksinkertaista että pakkaisin vaan tavarani ja häipyisin. Enkä tahtoisi edes erota.
Viikonloppu meni reissussa hyvin ja yhteisiä juttuja on tulevaisuudelle suunniteltuna. Aika näyttää..
Tämä asia kuitenkin kolkuttaa jatkuvasti takaraivossa. Kun miehen puhelin piippailee tietenkin mietin lähettääkö nainen viestiä. Välillä kysyn kuka viestittelee. Tekisi kovasti mieli katsoa viestit. Tiedän että se on väärin enkä niin ole enää tehnyt, mutta... Ääh
Ap.
Siis sinä esität niinkuin et tietäisikään? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina on, siksi eroaminen ei ole niin yksinkertaista että pakkaisin vaan tavarani ja häipyisin. Enkä tahtoisi edes erota.
Viikonloppu meni reissussa hyvin ja yhteisiä juttuja on tulevaisuudelle suunniteltuna. Aika näyttää..
Tämä asia kuitenkin kolkuttaa jatkuvasti takaraivossa. Kun miehen puhelin piippailee tietenkin mietin lähettääkö nainen viestiä. Välillä kysyn kuka viestittelee. Tekisi kovasti mieli katsoa viestit. Tiedän että se on väärin enkä niin ole enää tehnyt, mutta... Ääh
Ap.
Siis sinä esität niinkuin et tietäisikään? Miksi?
En esitä, kyllähän mä asiasta jatkuvasti puhun. Vai mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Erota? Kyllä mä ainakin haluan yrittää taistella tämän kriisin läpi. Tietenkään en sille mitään voi jos mieheni tahtoisi erota, mutta hän on puhunut asian selvittyä päivittäin kanssani tästä aiheesta, eikä tahdo erota ja vakuuttaa ettei ole mitään ihastumista naista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trine kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä pullossa ihmiset elää? On ihan normaalia keskustella asioistaan toisten ihmisten kanssa. Avautua parisuhteestaan, vaihtaa mielipiteitä.
Se on sitten asia erikseen jos lähdetään pettämispuuhiin, mutta tämä ei ole pettämistä.
Niin ja toisen viestejä EI lueta.
Niin, eihän se ole pettämistä, että toisella on tunteita vierasta naista kohtaan??
No, mikä se on pettämistä, vasta sitten kun harrastetaan seksiä???
No mitä pettämistä se on, että on tunteita? Tunteita on montaa sorttia. On välittämistä, on kaveruutta on fantasioita, ihastumista ja ties mitä. Onko väärin jos sinulla on tunteita toista ihmistä kohtaan?
Kyllä sen rajan voi helposti vetää vaikka siihen seksiin.
Tunteet itsessään ei, eihän niille mitään voi, mutta tunteiden kertominen todellakin on luottamuksen pettämistä!
Sitähän pettämisellä tarkoitetaan, luottamuksen pettämistä. Ja voiko pahemmin pettää luottamus, kun kertoa jollekin toiselle, että on ihastunut ja kiinnostunut. Todella nöyryyttävää omalle puolisolle.
En tiedä, kumpi on törkeämpää. Ihastukselle kertominen, vai oman kumppanin huono kohtelu. Molemmat ovat pahoja luottamuksen pettämisiä.
Sinä oikeasti vertaat pettämistä ja toisen käytöstä stressaavassa tilanteessa?
Voi luoja sentään.
Onneksi omassa suhteessani voidaan riidellä, saa purkaa stressiä, kiukutellakin ilman, että mies säntää vieraisiin tai minut tuomitaan huonoksi puolisoksi. Tuolla mentaliteetilla mieheni voisi panna muita aina pms-oireideni aikaan (olen silloin kauhea, tiedän, vituttaa koko ajan, tiuskin miehelleni) tai vauvavuoden univelka! Itkin ja tiuskin vuorotellen pahimpaan univajeaikaan.Olen ilmeisesti nyt pettänyt luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, oikein minulle jos mies ihastuu johonkin toiseen, kertoo sen hänelle ja sitten he panevat menemään. Huoh...
Teidän suhteelle todella on erilainen, mitä minun ja mieheni. Luojan kiitos meillä ei huudeta ja vittuilla toiselle, kun itsellä on paha olla ja stressaava päivä. Luojan kiitos meistä kumpikaan ei ajattele, että se on minun oikeuteni purkaa tämä paha oloni toiseen. Ja usko pois, vaikeaa on ollut, molemmilla, omissa elämissämme. Ja luojan kiitos osaan hallita käyttäytymistäni, vaikka kierim tuskasta lattialla kuukautisten aikaan, eikä mitkään kipulääkkeet auta. Jos huutaisin ja vittuilisin, en saisi hellyyttä ja silityksiä, juotavaa ja muuta, jota sillä hetkellä kaipaisin.
Parisuhteita on monia ja näköjään kommunikointityylejä. En voisi jakaa elämäni draamailevan raivopään kanssa, onneksi ei miehenikään.
Kommunikaatiotapoja on monia, se ei ollut se pointti vaan se, oikeuttaako toisen käytös pettämisen.
Te olette sitten sopivat kumppanit tuossa asiassa toisillenne, mieheni sanoja lainaten hän ei jaksaisi sellaista reagoimatonta ja kilttiä puolisoa, on ollut sellaisten kanssa pitkissäkin suhteessa (ja jättänyt) ja kuulemma rakastaa sitä, että olen vähän tulinen (joka tarkoittaa että näytän tunteeni niin hyvässä kuin pahassa) enkä kuulemma ole ihmisenä tylsä ja väritön. Jos sinä kuvaat sitä tulkinnalla draamaileva raivopää, niin ihan vapaasti :D Minä olen kuvaillut sitä vahvalla temperamentilla. Tämä meni nyt ohi aiheesta, pahoittelut.
Se mitä miehesi kuvaa tulkinnalla reagoimaton, tylsä ja väritön ihminen on vain hieman miedompi temperamentti.
Minua ärsyttää miten nämä erilaiset temperamentit tulevat keskusteluun mukaan kun selitetään voimakkaasti ailahtelevaa käytöstä ja haetaan sille hyväksyntää. Nämä miedommat temperamentteja harvemmin mainitaan vaan tuomitaan kylmyydeksi tai tylsyydeksi. Ne toiset ovat herkempiä lukemaan hienovaraisempiakin viestejä. Toinen ääripää sen sijaan tarvitsee "halosta päähän" että huomaavat jotain viestiä olevankaan.
Paitsi että tämä ei mielestäni pidä paikkaansa. Olen itse melko temperamenttinen, mutta luen silti ihmisiä hyvin, hienovaraisiakin viestejä. Mieheni on paljon vähemmän temperamenttinen, mutta häntä voisi kuvailla tuollaiseksi halosta päähän tyypiksi, vaikkakin on todella sosiaalisesti lahjakas ja ulospäin suuntautunut.
Ne eivät mielestäni liity toisiinsa millään tavalla, temperamentti ja ihmisten lukeminen. Se temperamentti kertoo vain omasta tavastani reagoida.
Kun tulkitaan tylsäksi, puhutaan yleensä hiljaisista ja sosiaalisesti lahjattomista/rajoittuneista ihmisistä. Sosiaalisesti lahjakas taas voi olla temperamentiltaan millainen tahansa.
Oletteko koskaan suunnitelleet lapsia? Jos saa udella..
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan suunnitelleet lapsia? Jos saa udella..
Ei voi sanoa että olisimme suunnitelleet, mutta asiasta on puhuttu. Molemmat haluamme tulevaisuudessa lapsia. Olemme miettineet, että asia olisi ajankohtaista joskus 2-3 vuoden päästä.
Oliko sinusta miehen selitykset hänen omista sanomisistaan uskottavia? Kun luit viestit niin minkälaista puhetta siellä oli? Jäi mietityttämään kun sanoit alussa, että siellä on tunteita puitu ja oltu hämmentyneitä niistä, puhuttu ettei ole aiemmin tunnettu tällä tavalla muuta kohtaan yms. Miten tulkintasi tästä on miehen selityksen myötä muuttunut, niin että on uskottavaa sanoa, ettei mitään ihastusta ole? Jos otat askeleen taaksepäin ja mietit niitä viestejä, niin ovatko ne viattomia ja tarinaan sopivia?
Se mitä miehesi kuvaa tulkinnalla reagoimaton, tylsä ja väritön ihminen on vain hieman miedompi temperamentti.
Minua ärsyttää miten nämä erilaiset temperamentit tulevat keskusteluun mukaan kun selitetään voimakkaasti ailahtelevaa käytöstä ja haetaan sille hyväksyntää. Nämä miedommat temperamentteja harvemmin mainitaan vaan tuomitaan kylmyydeksi tai tylsyydeksi. Ne toiset ovat herkempiä lukemaan hienovaraisempiakin viestejä. Toinen ääripää sen sijaan tarvitsee "halosta päähän" että huomaavat jotain viestiä olevankaan.