Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on ihastunut toiseen
09.09.2016 |
Mieheni oli viikkoja sitten viettämässä viikonloppua ystävänsä luona isolla porukalla. Huomasin heti sen viikonlopun jälkeen mieheni käytöksessä muutoksen, hän tuntui kovin etäiseltä ja oli koko ajan nenä kiinni puhelimessa ja tätä tapahtui monena päivänä. Kyselin, onko kaikki hyvin ja onko mökillä kenties tapahtunut jotain mikä saa hänet käyttäytymään noin. Hän vakuutti että mitään ei ole tapahtunut ja kaikki on ok. Tivasin ja tivasin ja heitin ilmoille epäilyksen toisesta naisesta, mutta edelleen kielsi mitään tapahtuneen. Yhtenä iltana mieheni oli jo nukkumassa, kun huomasin että hänen puhelimensa piippaili vähän väliä ja viestit olivat eräältä naiselta, joka oli ollut tuona viikonloppuna mukana siellä miehen ystävän luona. Tiedän ettei toisen viestejä saa lukea, en ole koskaan niin tehnyt mutta en voinut olla lukematta. Luin heidän keskustelunsa, mitään ei ollut heidän välillään tapahtunut mutta selvisi että pientä ihastumista on ilmassa ja taitanee olla molemmin puoleista. Nainen on myös itse parisuhteessa. He molemmat puivat keskustelussa olevansa hämillään tunteista ja mieheni oli kirjoittanut, ettei ole pitkään aikaan tuntenut mitää tällaista.
Olemme miehen kanssa seurustelleet 6 vuotta. Suhteemme ei ole nyt tällä hetkellä hirveästi kukoistanut, olemme riidelleet paljon ja tiedän että olen ollu kovin kiukkuinen hänelle, koska olen töiden takia ollut hieman stressaantunut.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Tahtoisin kovasti nostaa kissan pöydälle, mutta en haluaisi kertoa lukeneeni toisen viestejä. Asia ahdistaa senkin takia kovasti, koska he ovat menossa samalla porukalla kuukauden päästä uudestaan illan viettoon ja pelkään, että tunteet ottavat vallan ja selkäni takana tapahtuisi jotain pettämistä..
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikkea en jaksanut lukea, mutta jos olet ap muokannut tarinasi yksityiskohtia ja olet Kouvolasta niin minä olen todennäköisesti tuo toinen nainen. Miehesi on todella mielenkiintoinen ja älykäs. Meillä vaan klikkaa... suutelua pidemmälle ei tosin olla menty...
En ole Kouvolasta, läheltäkään. Mutta jos tapailet varattua miestä, voisit ehkä pari kertaa miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en kyllä usko, että missään suhteessa ihan aina oltaisiin kohteliaita ja lempeitä. Ei tarvitse kiroilla eikä edes huutaa, kun äänestä kuulee, jos joku ottaa aivoon. Mielestäni suhteeseen kuuluu ne huonotkin päivät. Rakkautta on, kun uskaltaa näyttää ja kertoa tunteensa pelkäämättä, että toinen lakkaa rakastamasta.
Tottakai, mutta mustan ja valkean välillä on aika paljon liikkumatilaa. Voi valita vaikka niitä harmaan eri sävyjä! Ei tarvitse olla vittumainen raivooja, koska mulla nyt on oikeus, eikä tarvitse olla hiljainen hissukka, joka pelkää kaikkia tunteita. Siihen väliin mahtuu lukuisia variaatioita, joissa omia tunteita voi näyttää, mutta ilman, että kumppani joutuu huonon päivän sattuessa kohtuuttoman ryöpytyksen kohteeksi.
Tämä selvä. Missä menee se raja että saa oikeuttaa pettämisensä toisen käytöksellä?
Niinpä , ei sellaista rajaa ole.
Erota saa jos ei kestä toista , mutta pettäminen on pettämistä ihan riippumatta siitä millainen toinen on.
Ja kyllä, kaikkea tapahtuu , virheitä sun muuta.
Mutta lähtökohta täytyy olla se että ei petetä vaan selvitetään asia ja erotaan ellei selkene.
Tämän takia apn käytökseen ei ole tässä ketjussa puututtu koska onneksi suurin osa tajuaa tämän.
On mahdollista että ap on mennyt liian pitkälle käytöksessään ja edessä on nyt asioiden selvittely ja/ tai ero.
Mutta silti mies on tehnyt väärin kun on lähtenyt ratkomaan hankalaa tilannetta ryhtymällä jonkin sortin suhteeseen toisen naisen kanssa.
Ja tämä toinen nainen myös vai onko hänelläkin huono parisuhde ja ilkeä puoliso?Ai missäkö menee raja? Minäpä kerron sinulle esimerkkinä yhden tositarinan:
Erän tyttö rakastuu poikaan. Tytön oma koti kaoottinen, perheessä on alkoholismia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Vanhemmilta ei saa rakkautta. Sellaista se on ollut aina. Mutta nyt tyttö löysi pojan. Jolta saa rakkautta. He muuttavat yhteen ja ei aikaakaan, kun asiat muuttuvat, pikkuhiljaa. Tyttöä ruetaan haukkumaan huoraksi, mukaan astuu fyysinen väkivalta. Tyttö opettelee peittämään mustat silmänsä muilta ja keksimään tarinoita. Henkistä väkivaltaa, alistamista, mitätöintiä, lisää fyysistä väkivaltaa. Raiskaus. Pikkuhiljaa tunteet kuilevat tytön sisältä. Hän menettää elämänhalunsa ja haluaa kuolla. Hän ei enää rakasta, ei poikaa eikä itseään. Tyttö rupee näännyttämään itseään nälällä, vihaa poikaa, mutta pelkää, eikä tiedä, miten pääsisi tuosta eroon. Vanhemmille ei voi kertoa, sillä vanhempia ei kiinnosta.Lopulta tyttö tapaa illanvietossa toisen pojan, tutun. Jotain hänen sisällään liikahtaa, ihastus. Hän pettää poikaystäväänsä sinä yönä, koska ei tiedä muutakaan keinoa päästä poia suhteesta, jossa hänet tapetaan siaältä päin. Nurkkaan ajettuna ei keksi muuta keinoa, eikä ole oppinut luottamaan ihmisiin.
Noin, tässä sinulle kertomus ihan todellisesta tilanteesta. Ei omastani, mutta tunnen tarinan henkilön todella hyvin. Tässä on äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun pelkää ja on valittavana vain huonoja vaihtoehtoja. Kun itsetunto on murrettu ja ihminen poljettu maahan.
Minä en tuomitse tämän tarinan tyttöä pettämisestä, vaan ymmärrän täysin. Ymmärrän sen epätoivon ja sen tuomat epätoivoiset ratkaisut. Se on helvetin helppo jeesustella niistä viisaista harkituista valinnoista, jos on syntynyt hyvään perheeseen eikä ole koskaan ollut itsemurhan partaalla, ihmisyys poljettuna. Helvetin helppo syyttää, jos ei ole ollut itse se nurkkaan ajettu eläin.
Kuten näet, elämä ei ole mustavalkoista ja maailma ei ole täydellinen. Ihminen ei ole täydellinen.
Miten sun tarina liittyy ap:n asiaan?
Ja miksi kiroillen syytät niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä niitä jotka pettävät selän takana?
Hyvä perhe ei takaa sitä etteikö ihminen kokisi kovia. Pitäisikö sinun vähän avartaa omaa näkemystä?
Vaikka olisi kuinka sekaisin ja kovia kokenut ihminen, niin ei se oikeuta toimimaan väärin. Pettäminen on väärin. Se on henkistä väkivaltaa itseä ja ainakin kahta muuta kohtaan.
Mutta on totta, että hyvä tukiverkosto auttaa oikeiden valintojen harkinnassa. Yksin ei kukaan pärjää.
Jokainen ihminen tekee virheitä ja fiksut ottavat opiksi. Joten älä sinäkään syytä sormellasi niitä, joiden mielestä pettämistä ei pitäisi tehdä. Oli tausta mikä tahansa.
Ultra Lilac kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en kyllä usko, että missään suhteessa ihan aina oltaisiin kohteliaita ja lempeitä. Ei tarvitse kiroilla eikä edes huutaa, kun äänestä kuulee, jos joku ottaa aivoon. Mielestäni suhteeseen kuuluu ne huonotkin päivät. Rakkautta on, kun uskaltaa näyttää ja kertoa tunteensa pelkäämättä, että toinen lakkaa rakastamasta.
Tottakai, mutta mustan ja valkean välillä on aika paljon liikkumatilaa. Voi valita vaikka niitä harmaan eri sävyjä! Ei tarvitse olla vittumainen raivooja, koska mulla nyt on oikeus, eikä tarvitse olla hiljainen hissukka, joka pelkää kaikkia tunteita. Siihen väliin mahtuu lukuisia variaatioita, joissa omia tunteita voi näyttää, mutta ilman, että kumppani joutuu huonon päivän sattuessa kohtuuttoman ryöpytyksen kohteeksi.
Tämä selvä. Missä menee se raja että saa oikeuttaa pettämisensä toisen käytöksellä?
Niinpä , ei sellaista rajaa ole.
Erota saa jos ei kestä toista , mutta pettäminen on pettämistä ihan riippumatta siitä millainen toinen on.
Ja kyllä, kaikkea tapahtuu , virheitä sun muuta.
Mutta lähtökohta täytyy olla se että ei petetä vaan selvitetään asia ja erotaan ellei selkene.
Tämän takia apn käytökseen ei ole tässä ketjussa puututtu koska onneksi suurin osa tajuaa tämän.
On mahdollista että ap on mennyt liian pitkälle käytöksessään ja edessä on nyt asioiden selvittely ja/ tai ero.
Mutta silti mies on tehnyt väärin kun on lähtenyt ratkomaan hankalaa tilannetta ryhtymällä jonkin sortin suhteeseen toisen naisen kanssa.
Ja tämä toinen nainen myös vai onko hänelläkin huono parisuhde ja ilkeä puoliso?Ai missäkö menee raja? Minäpä kerron sinulle esimerkkinä yhden tositarinan:
Erän tyttö rakastuu poikaan. Tytön oma koti kaoottinen, perheessä on alkoholismia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Vanhemmilta ei saa rakkautta. Sellaista se on ollut aina. Mutta nyt tyttö löysi pojan. Jolta saa rakkautta. He muuttavat yhteen ja ei aikaakaan, kun asiat muuttuvat, pikkuhiljaa. Tyttöä ruetaan haukkumaan huoraksi, mukaan astuu fyysinen väkivalta. Tyttö opettelee peittämään mustat silmänsä muilta ja keksimään tarinoita. Henkistä väkivaltaa, alistamista, mitätöintiä, lisää fyysistä väkivaltaa. Raiskaus. Pikkuhiljaa tunteet kuilevat tytön sisältä. Hän menettää elämänhalunsa ja haluaa kuolla. Hän ei enää rakasta, ei poikaa eikä itseään. Tyttö rupee näännyttämään itseään nälällä, vihaa poikaa, mutta pelkää, eikä tiedä, miten pääsisi tuosta eroon. Vanhemmille ei voi kertoa, sillä vanhempia ei kiinnosta.Lopulta tyttö tapaa illanvietossa toisen pojan, tutun. Jotain hänen sisällään liikahtaa, ihastus. Hän pettää poikaystäväänsä sinä yönä, koska ei tiedä muutakaan keinoa päästä poia suhteesta, jossa hänet tapetaan siaältä päin. Nurkkaan ajettuna ei keksi muuta keinoa, eikä ole oppinut luottamaan ihmisiin.
Noin, tässä sinulle kertomus ihan todellisesta tilanteesta. Ei omastani, mutta tunnen tarinan henkilön todella hyvin. Tässä on äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun pelkää ja on valittavana vain huonoja vaihtoehtoja. Kun itsetunto on murrettu ja ihminen poljettu maahan.
Minä en tuomitse tämän tarinan tyttöä pettämisestä, vaan ymmärrän täysin. Ymmärrän sen epätoivon ja sen tuomat epätoivoiset ratkaisut. Se on helvetin helppo jeesustella niistä viisaista harkituista valinnoista, jos on syntynyt hyvään perheeseen eikä ole koskaan ollut itsemurhan partaalla, ihmisyys poljettuna. Helvetin helppo syyttää, jos ei ole ollut itse se nurkkaan ajettu eläin.
Kuten näet, elämä ei ole mustavalkoista ja maailma ei ole täydellinen. Ihminen ei ole täydellinen.
Miten sun tarina liittyy ap:n asiaan?
Ja miksi kiroillen syytät niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä niitä jotka pettävät selän takana?
Hyvä perhe ei takaa sitä etteikö ihminen kokisi kovia. Pitäisikö sinun vähän avartaa omaa näkemystä?
Vaikka olisi kuinka sekaisin ja kovia kokenut ihminen, niin ei se oikeuta toimimaan väärin. Pettäminen on väärin. Se on henkistä väkivaltaa itseä ja ainakin kahta muuta kohtaan.
Mutta on totta, että hyvä tukiverkosto auttaa oikeiden valintojen harkinnassa. Yksin ei kukaan pärjää.
Jokainen ihminen tekee virheitä ja fiksut ottavat opiksi. Joten älä sinäkään syytä sormellasi niitä, joiden mielestä pettämistä ei pitäisi tehdä. Oli tausta mikä tahansa.
Olenko minä väittänytkään, että tarinani liittyy ap:n tarinaan? Kuten aina, nämä keskustelut rönsyilevät ja tässä tuli tällainen sivujuonne. Pettäminen ei ole aina väärin. Sinusta se saa olla väärin, minusta ei. Silloin kun ihminen raiskataan ja pahoinpidellään, niin silloin se ei ole väärin (edelleen, minun mielestäni). Esim. murhaaminenkaan ei aina ole väärin. Jos pitää valita, että annanko henkilön tappaa oman lapseni/itseni/läheiseni/ vai tapanko hänet itse ensin. Tai tämä on minun tapani käsitellä asioita. On tietyt inhimilliset rajat, joissa yleiset lait toimivat, ja tietyt rajat, missä ne eivät enää päde. Tästä ei tarvitse kaikkien olla samaa mieltä, mutta näin minä ajattelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en kyllä usko, että missään suhteessa ihan aina oltaisiin kohteliaita ja lempeitä. Ei tarvitse kiroilla eikä edes huutaa, kun äänestä kuulee, jos joku ottaa aivoon. Mielestäni suhteeseen kuuluu ne huonotkin päivät. Rakkautta on, kun uskaltaa näyttää ja kertoa tunteensa pelkäämättä, että toinen lakkaa rakastamasta.
Tottakai, mutta mustan ja valkean välillä on aika paljon liikkumatilaa. Voi valita vaikka niitä harmaan eri sävyjä! Ei tarvitse olla vittumainen raivooja, koska mulla nyt on oikeus, eikä tarvitse olla hiljainen hissukka, joka pelkää kaikkia tunteita. Siihen väliin mahtuu lukuisia variaatioita, joissa omia tunteita voi näyttää, mutta ilman, että kumppani joutuu huonon päivän sattuessa kohtuuttoman ryöpytyksen kohteeksi.
Tämä selvä. Missä menee se raja että saa oikeuttaa pettämisensä toisen käytöksellä?
Niinpä , ei sellaista rajaa ole.
Erota saa jos ei kestä toista , mutta pettäminen on pettämistä ihan riippumatta siitä millainen toinen on.
Ja kyllä, kaikkea tapahtuu , virheitä sun muuta.
Mutta lähtökohta täytyy olla se että ei petetä vaan selvitetään asia ja erotaan ellei selkene.
Tämän takia apn käytökseen ei ole tässä ketjussa puututtu koska onneksi suurin osa tajuaa tämän.
On mahdollista että ap on mennyt liian pitkälle käytöksessään ja edessä on nyt asioiden selvittely ja/ tai ero.
Mutta silti mies on tehnyt väärin kun on lähtenyt ratkomaan hankalaa tilannetta ryhtymällä jonkin sortin suhteeseen toisen naisen kanssa.
Ja tämä toinen nainen myös vai onko hänelläkin huono parisuhde ja ilkeä puoliso?Ai missäkö menee raja? Minäpä kerron sinulle esimerkkinä yhden tositarinan:
Erän tyttö rakastuu poikaan. Tytön oma koti kaoottinen, perheessä on alkoholismia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Vanhemmilta ei saa rakkautta. Sellaista se on ollut aina. Mutta nyt tyttö löysi pojan. Jolta saa rakkautta. He muuttavat yhteen ja ei aikaakaan, kun asiat muuttuvat, pikkuhiljaa. Tyttöä ruetaan haukkumaan huoraksi, mukaan astuu fyysinen väkivalta. Tyttö opettelee peittämään mustat silmänsä muilta ja keksimään tarinoita. Henkistä väkivaltaa, alistamista, mitätöintiä, lisää fyysistä väkivaltaa. Raiskaus. Pikkuhiljaa tunteet kuilevat tytön sisältä. Hän menettää elämänhalunsa ja haluaa kuolla. Hän ei enää rakasta, ei poikaa eikä itseään. Tyttö rupee näännyttämään itseään nälällä, vihaa poikaa, mutta pelkää, eikä tiedä, miten pääsisi tuosta eroon. Vanhemmille ei voi kertoa, sillä vanhempia ei kiinnosta.Lopulta tyttö tapaa illanvietossa toisen pojan, tutun. Jotain hänen sisällään liikahtaa, ihastus. Hän pettää poikaystäväänsä sinä yönä, koska ei tiedä muutakaan keinoa päästä poia suhteesta, jossa hänet tapetaan siaältä päin. Nurkkaan ajettuna ei keksi muuta keinoa, eikä ole oppinut luottamaan ihmisiin.
Noin, tässä sinulle kertomus ihan todellisesta tilanteesta. Ei omastani, mutta tunnen tarinan henkilön todella hyvin. Tässä on äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun pelkää ja on valittavana vain huonoja vaihtoehtoja. Kun itsetunto on murrettu ja ihminen poljettu maahan.
Minä en tuomitse tämän tarinan tyttöä pettämisestä, vaan ymmärrän täysin. Ymmärrän sen epätoivon ja sen tuomat epätoivoiset ratkaisut. Se on helvetin helppo jeesustella niistä viisaista harkituista valinnoista, jos on syntynyt hyvään perheeseen eikä ole koskaan ollut itsemurhan partaalla, ihmisyys poljettuna. Helvetin helppo syyttää, jos ei ole ollut itse se nurkkaan ajettu eläin.
Kuten näet, elämä ei ole mustavalkoista ja maailma ei ole täydellinen. Ihminen ei ole täydellinen.
Kuten sanoin , virheitä sattuu.
Sinun kertomuksesi oli mustavalkoinen.
Hyvä tyttö ja paha poika joka tahallaan kiusaa.
Todennäköisesti pojankin taustasta löytyisi syitä hänen käytökselleen jos saisi kaiken tietää.
Ja minulla sitten kaiketi on varaa jeesustella.
Äitini oli persoonallisuushäiriöinen ja isä teki konkurssin ja lähti ulkomaille töihin.
Äiti meni sairaalaan jossa vietti kuukausia.
Me lapset jäätiin keskenämme , kaikki oltiin alaikäisiä.
Vieläkin ihmettelen ettei sosiaalihuolto mitenkään puuttunut.
Ymmärrät varmaan millainen äiti on pahasti epävakaa
Silti olen sitä mieltä ettei pettäminen ole ongelmanratkaisua.
Tuo tuntemasi tyttö olisi saanut paremman kokemuksen omasta voimastaan ja itseluottamusta jos olisi kyennyt jättämään poikaystävänsä eikä olisi tarvinnut siihen kyseenalaista tapaa.
Tajuan kyllä tuota tapahtuu enkä minä ketään riennä tuomitsemaan.
Mutta tässähän puhutaan yleisellä tasolla.
Emmehän me tiedä mitä on apn huono käytös. Onko se sitä oikeasti varsinkaan kun on nähnyt todella järkyttävää käytöstä niin kuin esim minä.
Ja jos on , niin ap tarvii sitten apua.On erittäin hämmästyttävää, miten mustavalkoisesti voit ajatella kaiken kokemasi jälkeen. Ja löydät mustavalkoisuutta kyllä tästä kertomuksesta, mutta et omista ajatuksistasi. Et ymmärrä edes omien kokemustesi valossa, miten traumaattiset kokemukset vaikuttavat ihmisen käytökseen ja kykyyn tehdä valintoja. Tai ymmärrät sen kyllä tuon pahoinpitelijän näkökulmasta, mutta et raiskatun ja pahoinpidellyn naisen! Ei elämä ja ihmismieli ole niin täydellinen ja yksinkertainen, että minuus rikottuna kykenisi tekemään niitä niin sanotusti oikeita valintoja. Eikä tämän tarinan tyttö itseään rikkonut millään tavalla, vaan pääsi vapaaksi suhteesta, jossa häntä pahoinpideltiin monin tavoin.
Kovin tuomitsevalta ja ymmärtämättömältä vaikutat, vaikka luulisi, että kokemuksesi olisi opettanut sinulle jotain ihmisen psyykeestä ja voimavaroista. Kuvittelet, että sisältä rikkonainen ihminen kykenisi ihmeisiin ja tavallaan vaaditkin sitä. Ei voi kuin hämmästellä.
Jospa haastattelisit jotain ihmismielen asiantuntijaa ja kysyisit, miten realistisia sinun kuvitelmasi ovat siitä, mihin ihmiset yleisesti tietyssä tilanteessa pystyvät? Toki traumatisoituneissa ihmisissä on monenlaista persoonaa ja ohmiset selviytyvät eri tavoin. Joistakin tulee ns. puolijumalia, jotka tuomitsevat ja arvostelevat kovin sanoin muita traumatisoituneita, jotka eivät kykene samoihin suorituksiin, mitä he. Jonkinlainen defenssi se sekin on ja tarve tuntea, että elämä on 100% omassa hallinnassa.
Eli jos on tullut kohdelluksi paskasti , saa tehdä sitä eteenpäin?
On ikäänkuin lupa?
Sitähän tuo vuodatuksesi tarkoittaa.
Minä en pysty ajattelemaan noin.Sanon vielä kerran että ymmärrän kyllä että ihmiset tekevät huonoja ratkaisuja johtuen omista kokemuksistaan.
Ihmiset tekevät todella pahojakin asioita koska ovat joutuneet itse kokemaan niitä.
Sen voi ymmärtää , mutta se ei tee niitä oikeiksi tai hyväksytyiksi.Ja jos nyt jätetään ääriesimerkit pois, niin ap sanoi olleensa stressaantunut eikä siksi ollut kohdellut miestään niin hyvin kuin pitäisi ja haluaisi.
Tästä nyt on vähän matkaa ( näin ainakin oletan) raiskaukseen ja pahoinpitelyyn.
Tähän nyt lähinnä alunperin vastasin kun monilla tuntui olevan ajatus että on aplle ihan oikein että mies alkaa katsella muita ja jopa pettää.
Edelleen ihmettelen että missä se huonon käytöksen raja menee missä" saa" pettää?
Viikko tiuskimista tai nalkutusta?
Kaksi viikkoa?
Ei sellaista rajaa ole.
Nyt saat luvan lainauksien kanssa perustella, missä "vuodatukseni" vaiheessa väitin, että huono kohtelu oikeuttaa omien huonojen kokemuksien edelleen siirtämistä? Millä ihmeen perusteella pystyt väittämään noin? Jos ystäväni pahoinpidellään useita kertoja, nujerretaan henkisesti ja raiskataan saman ihmisen toimesta ja hän pettää tätä RAISKAAJAANSA, niin millä ihmeen perusteella kehtaat väittää, että hän olisi siirtänyt kurjuuttaan eteenpäin? Ja että minä oikeuttaisin sen? Oletko sekaisin, vai vääristeletkö sinä ihan tahallasi?
Eikö eteenpäin siirtämistä ole omien huonojen ja traumojen siirtäminen SYYTTÖMILLE osapuolille? Ja syytön ei ole se, joka raiskaa ja pahoinpitelee? Vai onko todella sinun mielestäsi? Hänkö on sinulle se raukka parka, jota pitää ymmärtää, kun ilkeä tyttöystävä pettää, kun jätkä vähän hakkaa, pahoinpitelee henkisesti ja raiskaa? Sellaisiako ihmisiä sinä yleisesti sympatiseeraat?
Ja mitäkö vaatii? Ihan tosissaanko sinä täysin tietoisesti vähättelet jollain "muutamilla ilkeillä sanoilla"? Etkö ole osannut poimia tästä esimerkistä ja muista mitään sen suurempaa, kuin "muutamat ilkeät sanat"? Ei voi kuin ihmetellä eräiden ajatuksen juoksua.
Ymmärrän, sinua on selkeästi petetty ja se on satuttanut. Olet sen jälkeen manannut pettäjäsi ja kaikki kaltaiset alimpaan helvettiin, mutta ymmärrä, että niitä tarinoita on miljoona muuta, kuin sinun ja hänen tarinansa. Ja nämä tarinat eivät ole aina niin yksinkertaisia, mitä haluat päässäsi selittää ja vääristellä. Kaikki pettäjät eivät automaattisesti ole kusipäitä ja väärintekijöitä, vaan toisinaan se on inhimillinen seuraus kohtelusta, joka alittaa kaikki inhimillisyyden rajat. Ja on täysin oikeutettua (esim. pettäminen vs. raiskaus).
AP, jos miehesi on lähettänyt todella tuolle toiselle nauselle viestin kuinka "ei ole koskaan tuntenut näin ketään kohtaan", niin minusta se on todella vaikea selittää pois. Edes tuolla sielunsisko-asialla. Jos kyseessä ei ole muuta kuin kaveruutta, eiköhän sitä asettausi sanansa hieman toisin? Älä usko nyt ihan helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ihastumiset mene aina ohi. Itselläni alkoi noin ja ajan kanssa rakastuimme ja erosimme koska me halusimme olla yhdessä.
Sinunkin ihastumisesi olisi mennyt ohi, jos et olisi jatkanut yhteydenpitoa ihastukseesi puolisosi selän takana.
Ei se nyt ihan noinkaan mene. Itselläni ihastus ei ole mennyt vuodessakaan ohi, vaikka en ole edes puheväleissä ihastukseni kanssa. Ja itse seurustelen.
No mä olin työkaverin kanssa sekoillut pari kertaa humalassa. Ihastuttiin, ja vasta näiden muutaman tapailun jälkeen alettiin laittamaan viestiä. Ihan pari viikossa ja ei niistä olisi saanut mitään selvälle paitsi, että tilanne on hankala molemmille ja viihdytään toistemme seurassa. Mutta ei niistä kukaan ulkopuolinen olisi voinut ymmärtää, mitä kaikkea välillämme on jo tapahtunut.. ja mitä ollaan sanottu toisillemme kahden kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VoimaLissu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en kyllä usko, että missään suhteessa ihan aina oltaisiin kohteliaita ja lempeitä. Ei tarvitse kiroilla eikä edes huutaa, kun äänestä kuulee, jos joku ottaa aivoon. Mielestäni suhteeseen kuuluu ne huonotkin päivät. Rakkautta on, kun uskaltaa näyttää ja kertoa tunteensa pelkäämättä, että toinen lakkaa rakastamasta.
Tottakai, mutta mustan ja valkean välillä on aika paljon liikkumatilaa. Voi valita vaikka niitä harmaan eri sävyjä! Ei tarvitse olla vittumainen raivooja, koska mulla nyt on oikeus, eikä tarvitse olla hiljainen hissukka, joka pelkää kaikkia tunteita. Siihen väliin mahtuu lukuisia variaatioita, joissa omia tunteita voi näyttää, mutta ilman, että kumppani joutuu huonon päivän sattuessa kohtuuttoman ryöpytyksen kohteeksi.
Tämä selvä. Missä menee se raja että saa oikeuttaa pettämisensä toisen käytöksellä?
Niinpä , ei sellaista rajaa ole.
Erota saa jos ei kestä toista , mutta pettäminen on pettämistä ihan riippumatta siitä millainen toinen on.
Ja kyllä, kaikkea tapahtuu , virheitä sun muuta.
Mutta lähtökohta täytyy olla se että ei petetä vaan selvitetään asia ja erotaan ellei selkene.
Tämän takia apn käytökseen ei ole tässä ketjussa puututtu koska onneksi suurin osa tajuaa tämän.
On mahdollista että ap on mennyt liian pitkälle käytöksessään ja edessä on nyt asioiden selvittely ja/ tai ero.
Mutta silti mies on tehnyt väärin kun on lähtenyt ratkomaan hankalaa tilannetta ryhtymällä jonkin sortin suhteeseen toisen naisen kanssa.
Ja tämä toinen nainen myös vai onko hänelläkin huono parisuhde ja ilkeä puoliso?Ai missäkö menee raja? Minäpä kerron sinulle esimerkkinä yhden tositarinan:
Erän tyttö rakastuu poikaan. Tytön oma koti kaoottinen, perheessä on alkoholismia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Vanhemmilta ei saa rakkautta. Sellaista se on ollut aina. Mutta nyt tyttö löysi pojan. Jolta saa rakkautta. He muuttavat yhteen ja ei aikaakaan, kun asiat muuttuvat, pikkuhiljaa. Tyttöä ruetaan haukkumaan huoraksi, mukaan astuu fyysinen väkivalta. Tyttö opettelee peittämään mustat silmänsä muilta ja keksimään tarinoita. Henkistä väkivaltaa, alistamista, mitätöintiä, lisää fyysistä väkivaltaa. Raiskaus. Pikkuhiljaa tunteet kuilevat tytön sisältä. Hän menettää elämänhalunsa ja haluaa kuolla. Hän ei enää rakasta, ei poikaa eikä itseään. Tyttö rupee näännyttämään itseään nälällä, vihaa poikaa, mutta pelkää, eikä tiedä, miten pääsisi tuosta eroon. Vanhemmille ei voi kertoa, sillä vanhempia ei kiinnosta.Lopulta tyttö tapaa illanvietossa toisen pojan, tutun. Jotain hänen sisällään liikahtaa, ihastus. Hän pettää poikaystäväänsä sinä yönä, koska ei tiedä muutakaan keinoa päästä poia suhteesta, jossa hänet tapetaan siaältä päin. Nurkkaan ajettuna ei keksi muuta keinoa, eikä ole oppinut luottamaan ihmisiin.
Noin, tässä sinulle kertomus ihan todellisesta tilanteesta. Ei omastani, mutta tunnen tarinan henkilön todella hyvin. Tässä on äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun pelkää ja on valittavana vain huonoja vaihtoehtoja. Kun itsetunto on murrettu ja ihminen poljettu maahan.
Minä en tuomitse tämän tarinan tyttöä pettämisestä, vaan ymmärrän täysin. Ymmärrän sen epätoivon ja sen tuomat epätoivoiset ratkaisut. Se on helvetin helppo jeesustella niistä viisaista harkituista valinnoista, jos on syntynyt hyvään perheeseen eikä ole koskaan ollut itsemurhan partaalla, ihmisyys poljettuna. Helvetin helppo syyttää, jos ei ole ollut itse se nurkkaan ajettu eläin.
Kuten näet, elämä ei ole mustavalkoista ja maailma ei ole täydellinen. Ihminen ei ole täydellinen.
Kuten sanoin , virheitä sattuu.
Sinun kertomuksesi oli mustavalkoinen.
Hyvä tyttö ja paha poika joka tahallaan kiusaa.
Todennäköisesti pojankin taustasta löytyisi syitä hänen käytökselleen jos saisi kaiken tietää.
Ja minulla sitten kaiketi on varaa jeesustella.
Äitini oli persoonallisuushäiriöinen ja isä teki konkurssin ja lähti ulkomaille töihin.
Äiti meni sairaalaan jossa vietti kuukausia.
Me lapset jäätiin keskenämme , kaikki oltiin alaikäisiä.
Vieläkin ihmettelen ettei sosiaalihuolto mitenkään puuttunut.
Ymmärrät varmaan millainen äiti on pahasti epävakaa
Silti olen sitä mieltä ettei pettäminen ole ongelmanratkaisua.
Tuo tuntemasi tyttö olisi saanut paremman kokemuksen omasta voimastaan ja itseluottamusta jos olisi kyennyt jättämään poikaystävänsä eikä olisi tarvinnut siihen kyseenalaista tapaa.
Tajuan kyllä tuota tapahtuu enkä minä ketään riennä tuomitsemaan.
Mutta tässähän puhutaan yleisellä tasolla.
Emmehän me tiedä mitä on apn huono käytös. Onko se sitä oikeasti varsinkaan kun on nähnyt todella järkyttävää käytöstä niin kuin esim minä.
Ja jos on , niin ap tarvii sitten apua.On erittäin hämmästyttävää, miten mustavalkoisesti voit ajatella kaiken kokemasi jälkeen. Ja löydät mustavalkoisuutta kyllä tästä kertomuksesta, mutta et omista ajatuksistasi. Et ymmärrä edes omien kokemustesi valossa, miten traumaattiset kokemukset vaikuttavat ihmisen käytökseen ja kykyyn tehdä valintoja. Tai ymmärrät sen kyllä tuon pahoinpitelijän näkökulmasta, mutta et raiskatun ja pahoinpidellyn naisen! Ei elämä ja ihmismieli ole niin täydellinen ja yksinkertainen, että minuus rikottuna kykenisi tekemään niitä niin sanotusti oikeita valintoja. Eikä tämän tarinan tyttö itseään rikkonut millään tavalla, vaan pääsi vapaaksi suhteesta, jossa häntä pahoinpideltiin monin tavoin.
Kovin tuomitsevalta ja ymmärtämättömältä vaikutat, vaikka luulisi, että kokemuksesi olisi opettanut sinulle jotain ihmisen psyykeestä ja voimavaroista. Kuvittelet, että sisältä rikkonainen ihminen kykenisi ihmeisiin ja tavallaan vaaditkin sitä. Ei voi kuin hämmästellä.
Jospa haastattelisit jotain ihmismielen asiantuntijaa ja kysyisit, miten realistisia sinun kuvitelmasi ovat siitä, mihin ihmiset yleisesti tietyssä tilanteessa pystyvät? Toki traumatisoituneissa ihmisissä on monenlaista persoonaa ja ohmiset selviytyvät eri tavoin. Joistakin tulee ns. puolijumalia, jotka tuomitsevat ja arvostelevat kovin sanoin muita traumatisoituneita, jotka eivät kykene samoihin suorituksiin, mitä he. Jonkinlainen defenssi se sekin on ja tarve tuntea, että elämä on 100% omassa hallinnassa.
Eli jos on tullut kohdelluksi paskasti , saa tehdä sitä eteenpäin?
On ikäänkuin lupa?
Sitähän tuo vuodatuksesi tarkoittaa.
Minä en pysty ajattelemaan noin.Sanon vielä kerran että ymmärrän kyllä että ihmiset tekevät huonoja ratkaisuja johtuen omista kokemuksistaan.
Ihmiset tekevät todella pahojakin asioita koska ovat joutuneet itse kokemaan niitä.
Sen voi ymmärtää , mutta se ei tee niitä oikeiksi tai hyväksytyiksi.Ja jos nyt jätetään ääriesimerkit pois, niin ap sanoi olleensa stressaantunut eikä siksi ollut kohdellut miestään niin hyvin kuin pitäisi ja haluaisi.
Tästä nyt on vähän matkaa ( näin ainakin oletan) raiskaukseen ja pahoinpitelyyn.
Tähän nyt lähinnä alunperin vastasin kun monilla tuntui olevan ajatus että on aplle ihan oikein että mies alkaa katsella muita ja jopa pettää.
Edelleen ihmettelen että missä se huonon käytöksen raja menee missä" saa" pettää?
Viikko tiuskimista tai nalkutusta?
Kaksi viikkoa?
Ei sellaista rajaa ole.Nyt saat luvan lainauksien kanssa perustella, missä "vuodatukseni" vaiheessa väitin, että huono kohtelu oikeuttaa omien huonojen kokemuksien edelleen siirtämistä? Millä ihmeen perusteella pystyt väittämään noin? Jos ystäväni pahoinpidellään useita kertoja, nujerretaan henkisesti ja raiskataan saman ihmisen toimesta ja hän pettää tätä RAISKAAJAANSA, niin millä ihmeen perusteella kehtaat väittää, että hän olisi siirtänyt kurjuuttaan eteenpäin? Ja että minä oikeuttaisin sen? Oletko sekaisin, vai vääristeletkö sinä ihan tahallasi?
Eikö eteenpäin siirtämistä ole omien huonojen ja traumojen siirtäminen SYYTTÖMILLE osapuolille? Ja syytön ei ole se, joka raiskaa ja pahoinpitelee? Vai onko todella sinun mielestäsi? Hänkö on sinulle se raukka parka, jota pitää ymmärtää, kun ilkeä tyttöystävä pettää, kun jätkä vähän hakkaa, pahoinpitelee henkisesti ja raiskaa? Sellaisiako ihmisiä sinä yleisesti sympatiseeraat?
Ja mitäkö vaatii? Ihan tosissaanko sinä täysin tietoisesti vähättelet jollain "muutamilla ilkeillä sanoilla"? Etkö ole osannut poimia tästä esimerkistä ja muista mitään sen suurempaa, kuin "muutamat ilkeät sanat"? Ei voi kuin ihmetellä eräiden ajatuksen juoksua.
Ymmärrän, sinua on selkeästi petetty ja se on satuttanut. Olet sen jälkeen manannut pettäjäsi ja kaikki kaltaiset alimpaan helvettiin, mutta ymmärrä, että niitä tarinoita on miljoona muuta, kuin sinun ja hänen tarinansa. Ja nämä tarinat eivät ole aina niin yksinkertaisia, mitä haluat päässäsi selittää ja vääristellä. Kaikki pettäjät eivät automaattisesti ole kusipäitä ja väärintekijöitä, vaan toisinaan se on inhimillinen seuraus kohtelusta, joka alittaa kaikki inhimillisyyden rajat. Ja on täysin oikeutettua (esim. pettäminen vs. raiskaus).
Pieleen meni. Olen ollut mieheni kanssa jo todella pitkään eikä koskaan ole ainakaan jäänyt pettämisestä kiinni.
Enkä ole koskaan itse pettänyt vaikka tilaisuuksia olisi ollut useita.
Se vaan ei ratkaise koskaan mitään ja on todella henkistä väkivaltaa toista kohtaan ihan sama miten puolustelet.
Enkä mitenkään sympatiseeraa tarinasi poikaa, totta kai hän teki väärin.
Mutta en kuitenkaan usko että hänelläkään on voinut olla tasapainoinen ja onnellinen lapsuus eli sinun logiikkasi mukaan hänkin sai käyttäyttyä siten kuin käyttäytyi.
Se että saatan kuvitella tuon pojan taustat ja syyt käyttäytymiselleen ei yhtään tarkoita sitä että hyväksyisin hänen käytöksensä.
Sama on tuon tytön kanssa, ymmärrän kyllä miksi hän petti, silti se oli väärin tehty.
Jotain vääryyttä ei voi perustella toisella vääryydellä.
Lapsuudestani on jäänyt traumoja joita olen koko ikäni joutunut käsittelemään enkä todellakaan ole aina ollut ihannekumppani mutta silti mies on jaksanut uskoa parempaan joka on myös aina tullut. Sinun mielestäsi varmaan meheni olisi saanut pettää, minun mielestäni ei.
Sama pätee myös toisin päin, ei miehenikään ole ollut aina toiveideni mukainen, silti en ole pettänyt vaikka olisin voinut.
Ja olen kyllä onnellinen siitä että näin meillä on, koska meidän on ollut pakko selvittää asioitamme ja välejämme ja ne ovat tuoneet lisää läheisyyttä ja toisen ja oman itsensäkin tuntemusta.
Pettäminen olisi ollut sitä että mennään yli siitä missä aita on matalin.
Itselläni on yli 20 vuotta avioliittoa takana ja liittoon on kuulunut niin hyviä kuin huonoja aikoja. Olen ollut ihastunut toiseen monta kertaa, mutta ikinä en ole tehnyt mitään asialle. Ei ole outoa, että ihminen ihastuu toiseen. Varsinkin silloin kun oma suhde on huono, sitä vain kaipaa jotain ja on alttiimpi ihastumaan.
Mutta minä en nostaisi kissaa pöydälle. Sinä et siitä mitään hyödy vaan pahimmillaan syytät miestä ja sitten kummallakin on paha mieli. Sanot, että olet ollut stressaantunut työsi takia. Mitä, jos veisitkin miehen syömään tai menisitte kylpylään yöksi tm kivaa. Unohda stressi ja pidä hauskaa miehesi kanssa, sillä ihastus loppuu yhtä nopeaa kuin alkoikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on yli 20 vuotta avioliittoa takana ja liittoon on kuulunut niin hyviä kuin huonoja aikoja. Olen ollut ihastunut toiseen monta kertaa, mutta ikinä en ole tehnyt mitään asialle. Ei ole outoa, että ihminen ihastuu toiseen. Varsinkin silloin kun oma suhde on huono, sitä vain kaipaa jotain ja on alttiimpi ihastumaan.
Mutta minä en nostaisi kissaa pöydälle. Sinä et siitä mitään hyödy vaan pahimmillaan syytät miestä ja sitten kummallakin on paha mieli. Sanot, että olet ollut stressaantunut työsi takia. Mitä, jos veisitkin miehen syömään tai menisitte kylpylään yöksi tm kivaa. Unohda stressi ja pidä hauskaa miehesi kanssa, sillä ihastus loppuu yhtä nopeaa kuin alkoikin.
Et oo tosissas? =D Viemällä miehen yöksi kylpylään, hän kyllä unohtaa mahdollisen sielunkumppaninsa, palavien tunteiden kohteen? Aivan..
No tottakai kännissä panevta. Sinulla on vapaa valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VoimaLissu kirjoitti:
Ultra Lilac kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en kyllä usko, että missään suhteessa ihan aina oltaisiin kohteliaita ja lempeitä. Ei tarvitse kiroilla eikä edes huutaa, kun äänestä kuulee, jos joku ottaa aivoon. Mielestäni suhteeseen kuuluu ne huonotkin päivät. Rakkautta on, kun uskaltaa näyttää ja kertoa tunteensa pelkäämättä, että toinen lakkaa rakastamasta.
Tottakai, mutta mustan ja valkean välillä on aika paljon liikkumatilaa. Voi valita vaikka niitä harmaan eri sävyjä! Ei tarvitse olla vittumainen raivooja, koska mulla nyt on oikeus, eikä tarvitse olla hiljainen hissukka, joka pelkää kaikkia tunteita. Siihen väliin mahtuu lukuisia variaatioita, joissa omia tunteita voi näyttää, mutta ilman, että kumppani joutuu huonon päivän sattuessa kohtuuttoman ryöpytyksen kohteeksi.
Tämä selvä. Missä menee se raja että saa oikeuttaa pettämisensä toisen käytöksellä?
Niinpä , ei sellaista rajaa ole.
Erota saa jos ei kestä toista , mutta pettäminen on pettämistä ihan riippumatta siitä millainen toinen on.
Ja kyllä, kaikkea tapahtuu , virheitä sun muuta.
Mutta lähtökohta täytyy olla se että ei petetä vaan selvitetään asia ja erotaan ellei selkene.
Tämän takia apn käytökseen ei ole tässä ketjussa puututtu koska onneksi suurin osa tajuaa tämän.
On mahdollista että ap on mennyt liian pitkälle käytöksessään ja edessä on nyt asioiden selvittely ja/ tai ero.
Mutta silti mies on tehnyt väärin kun on lähtenyt ratkomaan hankalaa tilannetta ryhtymällä jonkin sortin suhteeseen toisen naisen kanssa.
Ja tämä toinen nainen myös vai onko hänelläkin huono parisuhde ja ilkeä puoliso?
Ai missäkö menee raja? Minäpä kerron sinulle esimerkkinä yhden tositarinan:
Erän tyttö rakastuu poikaan. Tytön oma koti kaoottinen, perheessä on alkoholismia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Vanhemmilta ei saa rakkautta. Sellaista se on ollut aina. Mutta nyt tyttö löysi pojan. Jolta saa rakkautta. He muuttavat yhteen ja ei aikaakaan, kun asiat muuttuvat, pikkuhiljaa. Tyttöä ruetaan haukkumaan huoraksi, mukaan astuu fyysinen väkivalta. Tyttö opettelee peittämään mustat silmänsä muilta ja keksimään tarinoita. Henkistä väkivaltaa, alistamista, mitätöintiä, lisää fyysistä väkivaltaa. Raiskaus. Pikkuhiljaa tunteet kuilevat tytön sisältä. Hän menettää elämänhalunsa ja haluaa kuolla. Hän ei enää rakasta, ei poikaa eikä itseään. Tyttö rupee näännyttämään itseään nälällä, vihaa poikaa, mutta pelkää, eikä tiedä, miten pääsisi tuosta eroon. Vanhemmille ei voi kertoa, sillä vanhempia ei kiinnosta.
Lopulta tyttö tapaa illanvietossa toisen pojan, tutun. Jotain hänen sisällään liikahtaa, ihastus. Hän pettää poikaystäväänsä sinä yönä, koska ei tiedä muutakaan keinoa päästä poia suhteesta, jossa hänet tapetaan siaältä päin. Nurkkaan ajettuna ei keksi muuta keinoa, eikä ole oppinut luottamaan ihmisiin.
Noin, tässä sinulle kertomus ihan todellisesta tilanteesta. Ei omastani, mutta tunnen tarinan henkilön todella hyvin. Tässä on äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun pelkää ja on valittavana vain huonoja vaihtoehtoja. Kun itsetunto on murrettu ja ihminen poljettu maahan.
Minä en tuomitse tämän tarinan tyttöä pettämisestä, vaan ymmärrän täysin. Ymmärrän sen epätoivon ja sen tuomat epätoivoiset ratkaisut. Se on helvetin helppo jeesustella niistä viisaista harkituista valinnoista, jos on syntynyt hyvään perheeseen eikä ole koskaan ollut itsemurhan partaalla, ihmisyys poljettuna. Helvetin helppo syyttää, jos ei ole ollut itse se nurkkaan ajettu eläin.
Kuten näet, elämä ei ole mustavalkoista ja maailma ei ole täydellinen. Ihminen ei ole täydellinen.
Miten sun tarina liittyy ap:n asiaan?
Ja miksi kiroillen syytät niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä niitä jotka pettävät selän takana?
Hyvä perhe ei takaa sitä etteikö ihminen kokisi kovia. Pitäisikö sinun vähän avartaa omaa näkemystä?
Vaikka olisi kuinka sekaisin ja kovia kokenut ihminen, niin ei se oikeuta toimimaan väärin. Pettäminen on väärin. Se on henkistä väkivaltaa itseä ja ainakin kahta muuta kohtaan.
Mutta on totta, että hyvä tukiverkosto auttaa oikeiden valintojen harkinnassa. Yksin ei kukaan pärjää.
Jokainen ihminen tekee virheitä ja fiksut ottavat opiksi. Joten älä sinäkään syytä sormellasi niitä, joiden mielestä pettämistä ei pitäisi tehdä. Oli tausta mikä tahansa.
Olenko minä väittänytkään, että tarinani liittyy ap:n tarinaan? Kuten aina, nämä keskustelut rönsyilevät ja tässä tuli tällainen sivujuonne. Pettäminen ei ole aina väärin. Sinusta se saa olla väärin, minusta ei. Silloin kun ihminen raiskataan ja pahoinpidellään, niin silloin se ei ole väärin (edelleen, minun mielestäni). Esim. murhaaminenkaan ei aina ole väärin. Jos pitää valita, että annanko henkilön tappaa oman lapseni/itseni/läheiseni/ vai tapanko hänet itse ensin. Tai tämä on minun tapani käsitellä asioita. On tietyt inhimilliset rajat, joissa yleiset lait toimivat, ja tietyt rajat, missä ne eivät enää päde. Tästä ei tarvitse kaikkien olla samaa mieltä, mutta näin minä ajattelen.
Kuulostaa aika sairaalta vertaukselta tuo tappaminen. Ei sekään ole koskaan oikein, vaikka kuinka itsepuolustaisi.
Syötkö lääkkeitä? Ei nyt millään pahalla, mutta ajatusmaailmasi kuulostaa hälyttävältä.
Takaisin tähän muuhun näkemykseedi. En kerro tarkemmin, mutta koettu on ja paljon enemmän. En silti pettänyt. Lähdin lopulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Ihme pelleilyä. TOTUUS. on se minkä varaan voi mitään rakentaa. Ap kertoo mitä on tehnyt ja mitä tietää. Kertoo mitä toivoo ja pelkää. Siiitä se lähtee sitten johonkin suuntaan. Kaikenlainen pelleily ja pelaaminen on itsepetosta. Fakta on kuitenkin se, että kuviossa on kolmas ihminen. Jokaisen pitää selvittää mitä tahtoo, ihan oikeasti = rehellisesti. Siitä sitten eteenpäin. Ap;lla on oikeus tuntea tulleensa petetyksi, loukatuksi jne. Jos mies haluaa jatkaa, hänen tulee pyytää anteeksi ja toimia sen mukaan. Eihän tuosta muuten eteenpäin pääse ilman että rakkaus loppuu, tilalle tulee pelko, katkeruus, mustasukkaisuus, valheet. Suoraan asiaan vaan ap, sillä elämässä oikeasti pääsee eteenpäin. En tajua missä mielikuvitusmaailmassa nämä säätäjät mahtavatkaan elää. Parisuhteen perusta on rehellisyys ja luottamus. Ne pitää korjata jos haluaa jatkaa.
Eiköhän myös miehellä ole oikeus tuntea itsensä petetyksi ja loukatuksi. Itse en sietäisi sitä, että toinen lukee viestini. Parisuhteen perusta on rehellisyys ja luottamus, joita kumpikaan ei tässä tapauksessa ole osoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kysy mieheltäsi miksei hän kertonut asiasta sinulle, jos kerran mitään salattavaa ei ole. Ja kysy samalla että miten tämä sielunkumppanuus näkyy hänen elämässään jatkossa, eli aikooko mies jatkossakin viestitellä hänen kanssaan päivittäin? Jos nainen on kaveri, hänen kanssaan ei tarvitse olla päivittäin yhteydessä ja häntä voi tavata sinun aikanasi. Eli kerro reippaasti, että odotatkin jo seuraavaa illanviettoa että pääset myös tutustumaan miehen uuteen ystävään.
Ai nyt tämä sielunsisko onkin vain kaveri.
No nythän tosiaan ap:kin voi sitten tutustua kyseiseen naiseen...vaikka siellä seuraavissa bileissä. Jos mies on vielä sinne menossa niin ehkä olisi parempi jos ap:n seura kelpaa vai pilaako ap "juttutuokion" kaverin kanssa. Jää pian sielunyhteys kokematta.
198 lisää vielä.. Kannattaa myös keskustella miehen kanssa siitä, että prioriteetit ovat edelleenkin samat ajankäytön suhteen, eli parisuhde tulee ennen sielunkumppanuutta. Miehen on siis syytä käyttää aikaansa enemmän sinuun kuin uuteen ystävään. Ja jos sama meno jatkuu pitkään, niin kutsut naisen miehensä kanssa istumaan iltaa, kun olette niin hyviä kavereita :-) Jos on pientä ihastusta ilmassa, niin se tuskin kestää päivänvaloa. Onko nainen myös kertonut omalle miehelleen tästä sielunkumppanuudesta? Ja onko hän valmis tapaamaan teitä pariskuntana miehensä kanssa? Ystävien kanssa tämän pitäisi onnistua.
Ehdota miehellesi että nyt kutsutaan tämä uusi ystävä miehensä kanssa teille iltaa viettämään.
Ehkä sinäkin saat uuden ystävän? Sielunsisko mieshän voi olla sinun sielunveljesi!
Ei mutta oikeesti ehdota miehelle tuota kyläilyä ja tule kertomaan miltä ukko näytti kun kuuli ehdotuksen...
Muslimit eivät ole koskaan iskeneet WTC torneihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on yli 20 vuotta avioliittoa takana ja liittoon on kuulunut niin hyviä kuin huonoja aikoja. Olen ollut ihastunut toiseen monta kertaa, mutta ikinä en ole tehnyt mitään asialle. Ei ole outoa, että ihminen ihastuu toiseen. Varsinkin silloin kun oma suhde on huono, sitä vain kaipaa jotain ja on alttiimpi ihastumaan.
Mutta minä en nostaisi kissaa pöydälle. Sinä et siitä mitään hyödy vaan pahimmillaan syytät miestä ja sitten kummallakin on paha mieli. Sanot, että olet ollut stressaantunut työsi takia. Mitä, jos veisitkin miehen syömään tai menisitte kylpylään yöksi tm kivaa. Unohda stressi ja pidä hauskaa miehesi kanssa, sillä ihastus loppuu yhtä nopeaa kuin alkoikin.Et oo tosissas? =D Viemällä miehen yöksi kylpylään, hän kyllä unohtaa mahdollisen sielunkumppaninsa, palavien tunteiden kohteen? Aivan..
Ei ihastus yössä unohdu. Mutta se että syytetään toista pettäjäksi pahentaa asiaa, sillä vielä kukaan ei ole tehnyt mitään väärää. Täällähän osa syytti ihastujaa pettämisestä.
Ap:n tapauksessa ap tietää, että heillä on ollut vähän vaikeaa ap:n töiden takia. Enneminkin haluaisin heidän menevän jonnekin muistelevan hyviä aikoja, kuin miettivän ihastumista ja väittelevän siitä. Ja samalla miettisivät, etyä puuttuuko heidän suhteestaan jotain. Ihastumisen jättäisin mainitsematta.
Niin pettäminen ja valehtelu vasta hupaisaa onkin!
Niinhän se on jos nykyinen suhde ei kiinnosta enää ja on uusi ihastus niin eikö voi vain erota.
Ei kun pitää ensin varmistaa että tämä uusi onni kestää niin sitten vasta sen vanhan voi heivata vaikka olisi mikä piru.
Vanha taas kummasti kelpaa jos ihastus ei olekaan tosissaan tai tulee ryppy rakkauteen!