Lue keskustelun säännöt.
En pysty päästämään irti vihastani
08.09.2016 |
Elämässäni on ollut muutama ihminen joita vihaan, enkä pysty päästämään tuosta vihasta irti. Yksi heistä on viiden vuoden takainen poikaystävä, joka teki minulle paljon pahaa. Olin henkisesti aivan romuna tuon suhteen jälkeen, ja vieläkin tunnen vihan läikähdyksiä häntä kohtaan lähes päivittäin. Toinen henkilö on mies joka vedätti minua joitakin kuukausia sitten: sain tietää olevani toinen nainen, enkä edes häneltä vaan yhteisen tuttavan kautta. Olin jo rakastumaisillani kyseiseen mieheen, joten tämä satutti todella.
Olen ajatellut, että aika parantaa. Mutta niin ei ole käynyt. Ajattelen edelleen kokemiani loukkauksia päivittäin ja koen vihaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat tehneet minua kohtaan väärin. Vuosien varrella on ollut muitakin vaikeita asioita, ja nämä ihmissuhdejutut sitten vielä siihen päälle. Olen 26-vuotias nainen, enkä ole koskaan ollut hyvässä parisuhteessa. Olen alkanut ajatella, että sellaista tuskin koskaan tuleekaan, sillä en pysty enää luottamaan ihmisiin enkä halua päästää ketään lähelle. Tuo viiden vuoden takainen, ensimmäinen vakava seurustelusuhteeni haavoitti minua todella pahasti, mutta silti annoin mahdollisuuden tälle uudelle miehelle. Ja hän sitten paljastuikin täydeksi valehtelijaksi. Kuinka voisin enää luottaa yhteenkään mieheen?
Voin hyväksyä sen, että saatan olla loppuelämäni yksin, mutta tämä vihan tunne on alkanut todella häiritä ja pelottaa minua. Pelkään katkeroituvani lopullisesti ja muuttuvani kylmäksi ja kyyniseksi, tai suorastaan tulevani hulluksi näiden ajatusten ja tunteiden takia. Miksi vieläkin, viiden vuoden jälkeen, mieleeni pompahtaa päivittäin muistoja tuosta vanhasta poikaystävästä, yksittäisiä kommentteja, tapahtumia, hetkiä? Sama juttu tämän uudemman kanssa, ja ajatusten mukana todella voimakas vihan ja inhon tunne. Mieleen tulee suorastaan väkivaltaisia ajatuksia, kuten kamalia kostofantasioita joissa viillän heiltä kurkun auki tai hakkaan pesismailalla henkihieveriin. Olen ujo ja hiljainen ihminen, sellainen joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään, mutta vihani alkaa jo pelottaa minua. Miten pääsisin siitä eroon?
Kommentit (51)
Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Viha loppuu kun toinen meistä kuolee.
Eli olet valmis pilaamaan oman loppuelämäsi ihmisen takia, jota vihaat? Hän elää porskuttaa onnellisena, nauttii elämästään, ei edes muista sinua saati millään tavalla kärsi vihastasi - mutta sinä tuhlaat oman ainutkertaisen elämäsi vihaamalla mielessäsi häntä? Mitä ihmeen järkeä??
Tässä on nyt havaittavissa se ongelma, joka on aina tämän tyyppisissä keskusteluissa: osa keskustelijoista ymmärtää sanan 'viha' ja 'vihata' tunteeksi (jolle ei voi mitään) ja osa valinnaksi (jolle voi jotain). Minä ymmärsin, että aloittajalla kyse on tunteesta eli emootiosta, jolle ei voi mitään.
On epämielekästä nuhdella toista tunteesta eli emootiosta: "Älä tunne noin! Siinä ei ole järkeä. Tajuatko miten typerää tuo on?"
Sen sijaan on mielekästä nuhdella häntä valinnasta: "Tuo on väärä valinta. Lopeta se ja valitse toisin."
No niin, aloittaja. Kummasta sinulla on kyse? Tulevatko ensin tunteet, emootiot, ja sen jälkeen ajatukset ja asenteet vai toisin päin?
En oikein ymmärrä kysymystä. En tietoisesti vello ikävissä tunteissa enkä aktiivisesti ajattele näitä asioita, vaan viha purskahtaa mieleeni yllättäen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Don't get mad get even.
I can forgive but I'll never forget.
Revenge is a dish best served cold.
Jamitänäitänyton.
No älä anna sitä pillua ennen papin aamenta niin ei tule kovia pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras kostoni on olla onnellinen itseni kanssa! :)
No jaa, en ole ihan samaa mieltä. Jos eteeni tulisi mahdollisuus kostaa oikein mojovasti, niin taatusti tarttuisin tilaisuuteen ja nauttisin siitä. Jos minulle pahaa tehneet ihmiset kuolisivat, niin tanssisin heidän haudoillaan enkä katuisi pätkääkään.
Ap
Miksi? Mikä siinä olisi niin ihanaa? Ja siis kärsin itsekin vihasta, mutta... Sähän olet täynnä vihaa, laittoiko noi ihmiset sen sinuun vai annoitko itse luvan? Ehkä jo niin pienenä lapsena, ettet voinut estääkään? Mutta siis...onko noin ajatteleminen sinusta ihan tervettä, siis...etkö halua apua kostonajatuksiisi lähinnä mietin?
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kommentteja, kiitos! Tuo kiltti tyttö -syndroomani taitaa olla suuri syy siihen, miksi tämä viha on niin voimakasta. Kun on kaiken vihan ja muut negatiiviset tunteet padonnut lapsesta saakka, niin ei kai tämä tunne-elämä voi olla muuta kuin vähän" epävakaata.
Onkohan lapsuutesi ollut turvaton? Siis tuon vihan osoittamisen (ja miksei muutnkn emotionaalisesti) osalta? Jos sulla ei ole ollut henkistä normaalia turvaa lapsena niin et ole koskaan voinut käsitellä vihaa. Sä et ole ollut turvassa. En tiedä miten sitä aikuisena saa, koska kärsin itse siitä, että lapsena olin oikeastaan täysin yksin suurta pahaa äitiä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä ainut asia elämässäsi, josta et ole päässyt yli? Vai onko sulla tapana muihin pienempiinkin vastoinkäymisiin takertua ja jäädä vatvomaan?
Tekstisi on kyllä aivan kuin omasta elämästäni.. Olen myös 26v. Minulle oli jonkunverran apua laastarisuhteista jos sattuu oikeanlaisen tyypin vaan löytämään.. En rakastu helposti ja olen ihan sievä joten helppo löytää joku jota vähän "hyväksikäyttää" laastarina ilman syvempiä tunteita..
Myös työ auttoi ja ystävien kanssa olo, baareilu, shoppailu, liikunta. Kunhan on muuta tekemistä ja aktiviteettia. Löydä tavat siirtää tuskaa ja lokeroida sitä pois hetkittäin.
Ei minusta viha, kylmyys ja kyynisyys ole välttämättä pahoja asioita, niin ihminen vaan toimii. Kunhan et vaivu epätoivoon. En itsekkään varmaan enää ikinä tule luottamaan kehenkään täysin ja olen kyyninen ja kylmä, mutta ei voi mittään.
Koskaan ei voi unohtaa eikä anteeksiantaa. Tuska on ikuinen, mutta eiköhän se helpota joskus. Sen eteen täytyy tehdä töitä.
Minulla ei ole tällä hetkellä ketään, enkä liiemmin nauti sinkkuilusta, mutta aika näyttää.
Muista, että sinä olet Itsellesi se tärkein ihminen maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sinua vanhempi ja en aivan samassa tilanteessa, mutta myös minulla on eksä joka teki vuosia minulle pahaa ja eron jälkeenkin on tehnyt kaikkea todella inhottavaa. Nyt kun aloin kirjoittamaan tätä katkeruus ja viha palasivat minuun. Mutta näin käy enää hyvin harvoin ja se johtuu vain siitä että jossain vaiheessa vain tein päätöksen siitä etten uhraa hänelle enää energiaani, eli aina kun hän tai hänen tekonsa palasivat mieleeni päätin yksinkertaisesti ajatella jotain muuta. Hänen aiheuttamansa akuutit kriisit keskustelin terapiassa (jossa kävin siis hänen takiaan). Muutoin keskityin omaan elämääni ja kaikkeen siihen liittyvän miettimiseen. Eksäni aiheutti ja aiheuttaa elämääni niin suuria ongelmia, että niissä on jo tarpeeksi pohtimista. Jos lisäksi käyttäisin energiaani vihaan, katkeruuteen ja ahdistukseen, ei tästä tulisi mitään. Joku neuvoi että tunteet pitää tuntea pois. Minä neuvon että kun olet tietoisesti käsitellyt sen minlä pystyt niin luovu sitten yhtä tietoisesti niistä sinua syövyttävistä tunteista. Kun tunne yrittää puskea päälle, älä jää siihen vellomaan vaan mieti jotain aivan muuta.
Olet vielä tosi nuori. Se on ensimmäinen juttu. Toinen on se, että kokeile vaikka mindfulnessia, ja lue Nelson Mandelan ajatuksia vihasta ja anteeksiannosta. Sillä oli tosiaan syytä vihaan.
Mä olen itse vihannut, mutta se viha on mennyt pois. Tein töitä sen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan naapurin akkaa. Hän haukkuu mua lihavaksi ja laiskaksi. Hän on vanhurskas kristitty, hän rukoilee pahaa toisille, hän käy ehtoollisella rukoilemassa pahaa ihmisille ja on tilannut öylättejä ja kirkon viiniä kotiinsa, rukoillakseen pahaa. Uskoo näet että ehtoollisleipä suussa Jumala kuulee heitä paremmin. Minulla menee kaikki päin persettä, vehkeet hajoavat, en saa töitä, en avustuksia, minun pitää muuttaa pois kotoa kun ei ole rahaa, olen yrittänyt kaikenlaista mutta kaikki menee mönkään. Naapurin akka puhuu ilkeitä kirkonmäellä, hänellä on lapatossu mies joka löysä, selkärangaton nahjus, häntä akka jaksaa kehua, he räkyttää jos käyn lenkillä. Uskon itse j Jeesukseen ja rukoilen paljon, en kuitenkaan pahaa kellekään, en julista uskoani suureen ääneen, ihmiset luulee että elän synnissä. Naapurin akka istuu mielellään kirkonmiesten vieressä ja pilkkaauita
Oho se rupes uikuttamaan.