Lue keskustelun säännöt.
Anoppini mielestä olisin liian empaattinen lääkäriksi
08.09.2016 |
Joskus aiemmin oli puhetta, että näin "vanhemmalla iällä" (=kolmekymppisenä) vielä hakisin lääkikseen. Lukiossa matemaattiset aineet olivat kymppejä ja ysejä erittäin vähäisellä panostuksella aikoinaan ja opiskelin mm. pitkän matematiikan kiitettävin arvosanoin.
Anoppini sitten kuuli ajatuksistani ja täräytti suoraan, että en sovi lääkäriksi, sillä olen liian empaattinen, lempeäluonteinen ja herkkä. Siinä pitää olla kuulemma kovaluontoinen ja kylmähermoinen. Se varmasti pitää paikkansa, mutta osaan pysyä rauhallisena stressaavissakin tilanteissa, mutta olen silti empaattinen ja herkkä.
Anopin mielestä mun pitäisi ehdottomasti luopua haaveistani ja kuulemma sopisin kiinteistönvälittäjäksi parhaiten (mitäh?). Taustanani on sellainen, että olen työskennellyt nyt vuosikaudet IT-alalla ja mulla on insinöörintutkinto suoritettuna sekä opintoja yliopistosta valtsikasta. Miltä kuulostaa?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinteistövälittäjä!!? Ja itse haluat lääkäriksi. Alkoi ihan väkisin naurattamaan tämä, mitenkään siis kiinteistövälittäjiä väheksymättä. Miksi sinun pitäisi anoppiasi kuunnella tai sen puoleen miestäsikään. Mikä niitä vaivaa?
Ainoa mikä arveluttaa, on, että kun lääkäriksi opiskellaan monta vuotta, löytyykö sulla määrätietoisuutta saattaa opinnot loppuun, kun noin annat anopin mielipiteiden vaikuttaa. Onko sillä pätevyyttä sanoa lääkäriopinnoista yhtikäs mitään?
Kyllä määrätietoisuutta ja muiden mielipiteiden omaan arvoonsa jättämistä voi harjoitella, mitä sinä tänne lyttäämään tulet? Tuo ei ole rakentava kommentti.
Mitäpä iloa on kenellekään aivottomasta myötäilystä, jos AP kyselee mielipidettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttu lopetti sairaanhoitajana ensimmäisen kuolemantapauksen jälkeen, ja opiskeli terveydenhoitajaksi. Minusta ongelma ei niinkään ollut liika empaattisuus, vaan heikko stressinsietokyky ja myös vaikeus kohdata kritiikkiä. Kuolleen omaiset kun halusivat selvittää olosuhteita.
Mutta joku ammatinvalintapsykologi voisi tässä olla parempi auktoriteetti kuin anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Anopin kanssa samaa mieltä. Sopiva annos empatiaa, mutta ei liikaa. Ei voi mennä mukaan potilaiden tapahtumiin, muuten ei jaksa alalla. Pitää kestää painetta ja kovaa työtahtia, kylmähermoinen jaksaa. Perustan mielipiteeni tuttavalääkäriin. Tosin tunnen muitakin, meillä suvussa miehen puolella.
Ei empaattisuus tarkoita sitä että jäisi vatvomaan asioita.
Lääkäriopinnot vaativat sisua ja pitkäjänteisyyttä. Niin monta mieltä kuin miestä/naista. Jokainen saa ajatella, kuten haluaa. Lääkärin pitää olla varma. Miksi ap kyselet muilta? Sillä ei ole väliä,mitä muut ajattelevat.