Leikkautin hiukset lyhyiksi - reaktiot yllättivät

Munkin mies tykkäsi, kun mulla oli pitkät. Vaikka mulla on niin ohkaiset, että ponnarilla on hiirenhäntä. En tunne sinua, joten en tiedä mikä on totuus. Päätä itse. Jos sinusta ei tuntunut hyvältä, pitkät on paremmat. Itse tykkäisin pitkistä, mutta hiusten ohuus korostuu liikaa. Jos on tuuheat kiiltävät hiukset, pitkät sopii paremmin melkein kaikille. Sen sijaan taas ohuet harvat hiukset, kuten minulla, silloin ei pitkä sovi kellekään. Siltä väliltä sitten enemmän ratkaisee kasvojen muoto. 

Nuo miesten ja nuorten naisten antamat kommentit ova totuudenmukaisia, vanhat naiset ovat kateuksissaan ihan innoissaan jos heitä nuorempi ja viehättävämpi nainen muuttaa tyyliään siihen suuntaan että hänet nähdään pienempänä uhkana. Miesmäiset, lyhyet hiukset eivät ole kauniit, nekin harvat naiset joilla kyseisenlainen kampaus näyttää edes siedettävältä, ovat huomattavasti kauniimpia pitkillä hiuksilla.

Ajatelkaa, jos Riitta Väisänen, Kirsti Paakkanen, Lenita Airisto tai vaikkapa Anu Saagim (jo 54-vuotias hänkin) leikkaisivat jonkun kananperseen. Heillä on (enemmän tai vähemmän) pitkät hiukset kaikilla ja se on osa heidän olemustaan, iästä viis. Kirsti Paakkanen on upea nainen, 87-vuotiaanakin hyvin naisellinen ja kaunis.

Itse uskon, että aika moni leikkaa ihan hiusten kunnon takia. Äitillä ainakin hiukset ohentuneet vanhentuessa kovasti ja kovin ohuet hiukset nyt eivät vaan näytä hyville kovin pitkinä. Itse leikkasin lyhyet hiukset sairastumisen takia (sairastuin autoimmuunisairauteen joka ohensi hiukset ja teki niistä haperoa.) Nyt saatu minut kuntoon ja uutta hiusta alkanut myös kasvaa. Toivon mukaan saan vielä joku päivä kasvatettua samanlaisen pitkän leijonanharjan kuin ennen tätä kaikkea :D. Viihdyin kyllä kovasti lyhyessäkin tukassa ei sen puoleen.

Yli 70-vee on tottuneet leikkauttamaan "aikuisen" (tyyliä Ansa Ikonen) kampauksen jo parikymppisenä. Oma mummoni suhtautuu todella kriittisesti pitkiin hiuksiin muilla kuin lapsilla. Itse olen sitä mieltä, että pitkistä hiuksista ei kannata pitää kynsin hampain kiinni. Olen viihtynyt pitkissä ja lyhyissä hiuksissa, surkuttelua olen kuullut eri ikäsiltä hiukset leikkautettuani. Uudet ihmiset eivät osaa kaivata pidempää, eli eiköhän kyse ole tottumiskysymyksestä. Suomessa usein jämähdetään yhteen kampaukseen, joten tietysti monelle on shokki, oli muutos mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 46-vuotias nainen enkä aio ikinä leikata "mieskampausta". Pitkät ja hyväkuntoiset hiukset ovat naisen kruunu koko elämän ajan.

Mutta sekin kannattaa hyväksyä, että se sun kruunu ei välttämättä ole enää viidenkympin jälkeen hyväkuntoinen.

Terv. pitkätukka minäkin

Pitkä polkkatukka on lyhin, mihin voisin tulevaisuudessa myöntyä, jos hiukset ohenevat ja menevät huonokuntoisiksi. Aika kaukana miestukasta kuitenkin.

Ja tämä olosuhteiden pakosta oleva polkkatukka on ehdottomasti mun pisin. En pidä pitkistä hiuksista itselläni, eivät sovi mun vartalon mittasuhteisiin tai kasvojen malliin. Lisäksi ovat ohuet ja liukkaat eivätkä näytä miltään.

Luultavasti puolen vuoden päästä voin leikata niskan lyhyeksi ja korvat esiin, jolloin korostaa kasvoja ja niskaa. Miesmäisesti leikattu, laittamaton lyhyt tukka on kyllä karmea, ennemmin vaikka mummopermis.

Olisi kyllä kiva, jos hiukset olisivat sen verran paksut, että voisi pitää tyylikkäällä ponnarilla tai jopa auki, mutta kun ei sovi niin ei sovi.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa, jos Riitta Väisänen, Kirsti Paakkanen, Lenita Airisto tai vaikkapa Anu Saagim (jo 54-vuotias hänkin) leikkaisivat jonkun kananperseen. Heillä on (enemmän tai vähemmän) pitkät hiukset kaikilla ja se on osa heidän olemustaan, iästä viis. Kirsti Paakkanen on upea nainen, 87-vuotiaanakin hyvin naisellinen ja kaunis.

Ensimmäinen ainakin voisi lyhentää reilusti, ehkei kananperseeksi asti. En olisi ikinä uskonut että on ollut missi, ellen olisi nähnyt kuvia, kun kasvonpiirteet hukkuvat pehkon taakse. Luulen, että paakkasestakin saisi tyylikkäämmän lyhyemmillä hiuksilla. Lenitalle ja sagimille sopii noinkin.

Minä olen 56-v. ja olen ollut aina lyhythiuksinen muutamaa kokeilua lukuun ottamatta, ja kokeiluksi tosiaan nuo pitkähköt hiukset jäivät. Ne eivät sovi minulle yhtään. Näytän itsenikin mielestä ihan kamalalta, jos hiukset alkavat lähestyä olkapäitä ja vielä kamalammalta, kun ne kasvavat olkapäiden yli. Viimeksi keväällä sain paljon kehuja miehiltä (myös omaltani), kun olin leikkauttanut selkeän lyhyen polkan ja suoran siistin otsatukan. Mulla on pienet sydämenmuotoiset kasvot ja sain kuulla olevani söpö, mikä ei mua haitannut yhtään, vaikka joku voisi ajatella, että vain pikkutyttöjä ja koiranpentuja sanotaan söpöiksi. Mielestäni kasvojen ja pään malli vaikuttavat vielä hiusten kuntoakin enemmän siihen, sopiiko pitkät vai lyhyet hiukset paremmin. 

En tiedä mikä siinä on, mutta minua harmitti tyttäreni pitkät hiukset. Ne oli sellaiset tyypilliset yläastelaisen tytön hiukset, pitkät ja paksut, puoleen selkään asti. Hän ei kuitenkaan jaksanut niitä harjata muuten kuin kerran päivässä, aina olivat takussa. Lobbasin lyhyempiä hiuksia ja sitten niitä lyhennettiin ensin 20cm ja sen jälkeen 10cm ja sitten tyttö itsekin halusi vaihtelua elämään ja leikattiin taas 10cm lyhyeksi poikatukaksi. Minusta aivan mahtava juttu, tyttö alkoi näyttää enempi omalta itseltään kun ei piiloutunut sinne hiusten taakse. Yksi kaveripoika kommentoi, että näytti kivemmalta pitkissä hiuksissa ja toinen kaveripoika kommentoi, että näyttää kivalta lyhyissä hiuksissa. Ei siis kannata ollenkaan vaivata päätänsä sillä, mistä miehet tykkää, koska heilläkin mieltymykset vaihtelee.

Kesällä -14 leikkautin jostain edelleenkin itellenikin käsittämättömästä syystä ihan lyhyen kananpersetukan... VIRHE! Tajusin sen vajaassa viikossa😐 No nyt mulla on olkapäiden alle ylettävät paksut mukavan pehmeätkin hiukset - ja taatusti annan niitten kasvaa ihan rauhassa😊😊😆 Niin ja olen nyt 43 vuotias!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 46-vuotias nainen enkä aio ikinä leikata "mieskampausta". Pitkät ja hyväkuntoiset hiukset ovat naisen kruunu koko elämän ajan.

Kaikki ei tykkää kruunuista. Minä en voi sietää pitkiä liehuvia hiuksia. Ne ei sovi mun aktiiviseen ja urheilulliseen elämäntapaan ja ulkonäköön. En jaksa hoitaa niitä, enkä halua että ne on tiellä ja roikkuu, tai sitten niitä joutuu olla sitomassa ja solmimassa jatkuvasti. 

Pitkät hiukset ovat kyllä paljon helppohoitoisemmat kuin lyhyet, joita pitää säännöllisesti leikata, föönata ja muotoilla. Pitkät hiukseni leikkautan ehkä kerran puolessa vuodessa enkä käytä ollenkaanmuotoilutuotteita. Pitkä tukkaon pese ja pidä -mallia, mutta silti aina kaunis. En pidä hiuksia kiinni kuin jumpalla tai lenkillä. Voin myös hyvin mennä nukkumaan kosteilla hiuksilla ja lampaus on silti harjaamalla valmis aamuisin. Lyhythiuksisena kosteilla hiuksilla nukkuessa kampaus on aamulla täynnä painaumia, lommoja ja töyhtöjä.

No, tuokin vähän riippuu ja roikkuu. Itselläni on ollut sekä lapaluihin yltävää mallia että ns. poikatukkaa, ja oma kokemukseni on, että lyhyet ovat huomattavasti helpommat. Pitkät hiukset menevät helposti takkuun, auki ollessaan jäävät vähän joka väliin kiinni (kuten vaikka olkalaukun tai repun hihnoihin), sähköisinä olleessaan leijuvat häiritsevästi siellä sun täällä, niiden pesu-ja kuivatteluaika kestää kauemmin jne. jne.

Lyhyet hiukset kampaa parissa sekunnissa läpi ja sitten niiden voi vaan antaa olla. Käyn vuodessa ehkä kolme kertaa parturissa. En omista hiustenkuivaajaa tai mitään muotoilutuotteita. Enkä edes aina käytä hoitoainetta. On ihan sama, menenkö hiukset märkinä nukkumaan vai en, ei se näy mitenkään siinä, miten hiukset asettuvat. Pitkätukkaisena oli pakko pestä ne iltaisin, koska en aamulla ehtinyt kuivattelemaan, mutta nyt voin viidessä minuutissa huuhtaista ne ja antaa kuivua samalla kun syön aamupalaa, jos iltasuihku ei houkuttelekaan.

Luultavasti monet panostavat hiusten kanssa höseltämiseen minua enemmän, mutta näin äärimmäisen laiskan ja mukavuudenhaluisen au naturel -tyyliä suosivan ihmisen kannalta lyhyet ovat kyllä helpommat melkeinpä millä tahansa mittarilla mitattuna. Parturissa lyhyen tukan hiustenleikkuuseen menee ehkä hitusen kauemmin kuin jos vain tasoittaa pitkää tukkaa, mutta kokonaisuudessaan lyhyttukkaisten hiustenhoitoon menevä aika on vain murto-osa verrattuna pitkätukkaisten hiusrutiineihin.

Minä koen myös pidemmän helpommaksi.

Pidin 8 vuotta räväkkää kananpersettä, ja sitä piti laittaa joka aamu (+leikkaus 4-6 viikon välein + värjäys). Kun kyllästyin siihen (ja vaivannäköön), kasvatin hiukset vyötäröpitkiksi ja lakkasin käsittelemästä niitä. En käy kampaajalla.

Nykyinen rutiini on pesu ja harjaus, pidän hiuksia yleensä kiinni, joten kumpaakaan ei tarvitse tehdä joka päivä.

Perusnutturaani menee minuutti, lettikampauksiin enemmän. Auki ollessa tämä ei enää ole hankala ja pyri lautaselle kuten lyhyempänä. Nyt on uusia riskejä; tukka voi jäädä auton oven väliin tai mies nukkua sen päällä. Niin pitkäksi en anna kasvaa että istun sen päälle.

Vierailija kirjoitti:

kokonaisuudessaan lyhyttukkaisten hiustenhoitoon menevä aika on vain murto-osa verrattuna pitkätukkaisten hiusrutiineihin.

Pakko kysyä, että mihin ihmeen pitkätukkaisten hiusrutiineihin menee aikaa? :-D Itselläni on selän puoliväliin yltävät hiukset, ja mun hiusrutiinit on: pesu 1-2 kertaa viikossa ja käytän tietysti hoitoainetta, harjaan 1-2 kertaa viikossa (okei, tiedän että suurimman osan pitää harjata päivittäin), ja joskus harvoin laitan hiukset kiinni mihin menee ehkä minuutti, kampaajalla käynti 1-2 kertaa vuodessa.

Mulla on ollut myös lyhyt tukka, ja sen hoitotoimenpiteet meni näin: pesu joka toinen päivä (muotoilutuotteet saa hiukset likaisiksi nopeammin, ja lyhyillä hiuksilla ei voi myöskään huijata ja pidentää pesuväliä laittamalla ponnarille) ja hoitoainetta, pesun jälkeen muotovaahtoa, joka aamu piti laittaa geelillä tai lakalla ja mahdollisesti suoristusraudalla + kuumennussuojasuihkeella hiukset hyvin, ja joka ilta piti harjata aineet pois hiuksista, kampaajalla käynti  kuuden viikon välein.

Oon kokenut että pitkät hiukset on sata kertaa helpommat, nimenomaan tuon päivittäisen muotoilun takia. Toki ne kuivuu hitaammin, mutta mulle ei tuota vaikeuksia pestä niitä edellisenä päivänä jos ulkona on pakkasta, eikä haittaa vaikka hiukset olis märät kun meen nukkumaan, laitan vaan pyyhkeen tyynyn päälle jos ovat kovin märät. Toki jos on ihan tosi lyhyt tukka niin ei tarvitse muotoilla. :-)

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 46-vuotias nainen enkä aio ikinä leikata "mieskampausta". Pitkät ja hyväkuntoiset hiukset ovat naisen kruunu koko elämän ajan.

Mieskampaus?

Lyhyitä on ihan naiskampauksia myös.

Ja hiirenhöntähiukset pitkät ohuet vaikka hyvin hoidetut ei niin kovin koree kruunu ole.

Olen 52 v. minulla on vuosia ollut puolipitkät, vähän korvien alapuolelle. Nyt ovat venähtäneet, ajattelin melko lyhyen polkan leikata. Nuorena jaksoi ohuita hiuksiani korkeintaan olkapäille kasvattaa. Nyt vanhempana olen huomannut, että hiukset kasvavat hitaammin. Kananpersettä olen vältellyt ja räikeitä värejä, olen aito blondi, vanhemmiten hieman tummuneet.

Joillekin sopii lyhyet hiukset: Diana, Marilyn, Mia Farrow nuorena, Winona Ryder, Annie Lennoxin tavaramerkki, Arja Koriseva . Esim. Sarah Jessica Pakerille ei sopisi. Nuoruuden tyyliin ei kannata jämähtää, esim. Armi Aavikko tyylisiin barbie-hiuksiin.

Jäämeren Mursu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kokonaisuudessaan lyhyttukkaisten hiustenhoitoon menevä aika on vain murto-osa verrattuna pitkätukkaisten hiusrutiineihin.

Pakko kysyä, että mihin ihmeen pitkätukkaisten hiusrutiineihin menee aikaa? :-D Itselläni on selän puoliväliin yltävät hiukset, ja mun hiusrutiinit on: pesu 1-2 kertaa viikossa ja käytän tietysti hoitoainetta, harjaan 1-2 kertaa viikossa (okei, tiedän että suurimman osan pitää harjata päivittäin), ja joskus harvoin laitan hiukset kiinni mihin menee ehkä minuutti, kampaajalla käynti 1-2 kertaa vuodessa.

Mulla on ollut myös lyhyt tukka, ja sen hoitotoimenpiteet meni näin: pesu joka toinen päivä (muotoilutuotteet saa hiukset likaisiksi nopeammin, ja lyhyillä hiuksilla ei voi myöskään huijata ja pidentää pesuväliä laittamalla ponnarille) ja hoitoainetta, pesun jälkeen muotovaahtoa, joka aamu piti laittaa geelillä tai lakalla ja mahdollisesti suoristusraudalla + kuumennussuojasuihkeella hiukset hyvin, ja joka ilta piti harjata aineet pois hiuksista, kampaajalla käynti  kuuden viikon välein.

Oon kokenut että pitkät hiukset on sata kertaa helpommat, nimenomaan tuon päivittäisen muotoilun takia. Toki ne kuivuu hitaammin, mutta mulle ei tuota vaikeuksia pestä niitä edellisenä päivänä jos ulkona on pakkasta, eikä haittaa vaikka hiukset olis märät kun meen nukkumaan, laitan vaan pyyhkeen tyynyn päälle jos ovat kovin märät. Toki jos on ihan tosi lyhyt tukka niin ei tarvitse muotoilla. :-)

Mä en kestä hiuksia auki, koska silloin ne on jatkuvasti kiinni jossain. Olen täysi käsi hiustenlaiton kanssa, joten paras mihin kykenen on matala ponnari. Minulla on paksut ja liukkaat hiukset, joten hiukseni aina vain valuvat päätä pitkin. Jos haluaisin kivannäköiset hiukset, pitäisi niitä jotenkin kohottaa. En pidä hiuksista, jotka vain valuvat selkää pitkin ja jotka ovat täysin litteät päältä.

Lyhyitä hiuksia tarvitsee hädintuskin kammata eikä niitä tarvitse laittaa mitenkään, jos malli on kiva.

Eli lyhyet ovat selkeästi helpommat, koska en edes yritä tehdä kampauksia, jotka tuskastuttaisivat minua. Tosin en ole selkeästikään oppinut läksyäni, koska kasvatan taas pitkiä hiuksia. Nyt ne ovat jo hieman olkapäiden yli. :D

no mitä jos miettisit noista vaihtoehdoista kenen mielipide sinua kiinnostaa?

minulla on parta ja pidän sen siistinä. ainut ketä siihen voi vaikuttaa on oma naiseni. jos hän haluaisi sileän naaman niin sillä mennään ja jos taas joulupukki version tai jotain siltä väliltä niin, selvä sellainen tulee. hänhän sitä naamaa joutuu katselemaan. itselleni on aivan sama vaikka pitäisin "hitlereitä"

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa, jos Riitta Väisänen, Kirsti Paakkanen, Lenita Airisto tai vaikkapa Anu Saagim (jo 54-vuotias hänkin) leikkaisivat jonkun kananperseen. Heillä on (enemmän tai vähemmän) pitkät hiukset kaikilla ja se on osa heidän olemustaan, iästä viis. Kirsti Paakkanen on upea nainen, 87-vuotiaanakin hyvin naisellinen ja kaunis.

Minä luulen, että Lenitan pehko on jo pitkään ollut peruukki.

Mummuni (on jo yli 90v) aina jaksaa kauhistella ylipitkää tukkaani,ja kehottaa leikkaamaan."Vakiintuneelle" ja perheelliselle naiselle ei kuulema sovi pitkät hiukset.Häiden jälkeen kuuluisi leikata hiukset ainakin olkapäille asti.Harmillista,kun en ole naimisissa,nii voin kiertää tätä sääntöä =D Myös äitini käski leikata hiukseni,kun sain ensimmäisen lapsen.On kuulema käytännöllisempi ja aikuisempi.Hiukseni ovat punaiseksi värjätyt,aika paksut ja pituutta on lapaluiden alle.En osaa sanoa miksi ne niin kovasti sukumme naisia häiritsevät.

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden tyyliin ei kannata jämähtää, esim. Armi Aavikko tyylisiin barbie-hiuksiin.

Olen eri mieltä. Sellainen tyyli vanhemmallakin naisella on äärettömän naisellinen.

Äidilläni oli nuorena paksut olkapäille ulottuvat hiukset n. 60 v. Nyt ovat 10 vuodessa ohentuneet paljon, lyhyehkö  tukeva leikkaus olisi parempi. Pitää itsepintaisesti näitä ohuita luihuja hamaan hautaan asti, omapa asiansa.