Lue keskustelun säännöt.
Nuoret köyhempiä kuin ennen - mitä tapahtuu yhteiskunnallemme?
07.09.2016 |
Kuulun itse siihen sukupolveen (kolmekymppiset ja alle) joiden palkkakehitys jää auttamatta jälkeen aiemmin uransa luoneista. Olen valmistunut alalle, joka oli vielä joitain vuosia sitten niitä hyvin palkattuja ja "varmoja" valintoja. Sittemmin työpaikkojen väheneminen ja ylikoulutus ovat tehneet tehtävänsä, kuten monilla muillakin aloilla.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on vakityö. Palkkani on kuitenkin todella huomattavasti alle alan suositusten, ja työn vaativuuteen nähden olen todellakin alipalkattu. Miksi en etsi muita töitä? No minähän etsin, olen etsinyt jo kauan, mutta ilman menestystä. Ei kai pitäisi liikaa valittaa, kun samalla alalla on tuttuja työttömänä. Kun mietin muilla aloilla toimivia ystäviäni, niin aika samanlaista se on työelämä kaikilla. Poikkeuksena muutama lääkäri.
Minua oikeasti huolestuttaa meidän n. kolmekymppisten tulevaisuus. Rahat ovat niin tiukoilla, että esim. perheen perustamista tai asuntojen ostamista täytyy todella tarkkaan harkita. Tutuistani ei juuri kukaan ole hankkinut lapsia, ja vuokralla asuu suurin osa. En usko, että sellaista päivää tulee koskaan, että valtaosa meistä saisi hankittua esim. kesämökin kaiken muun lisäksi.
Työelämää määrittää työpanoksen vähäisen arvostuksen ja surkeiden rahallisten korvausten lisäksi muukin epävarmuus; on pätkätöitä, määräaikaisia sopimuksia ja muuta "kivaa". Suunnittele siinä sitten elämääsi pidemmälle.
Ainut lohduttava tekijä itselleni on se tieto, että suuri osa ikäisistäni on samassa tilanteessa siitä huolimatta, että koulutus on hankittu ja työkokemusta yritetään kartuttaa vaikka väkisin. Mutta kyllä kokonaisuus huolettaa. Missä vaiheessa me hankimme perheet tai kartutamme minkäänlaista omaisuutta? Näen tulevaisuuden todella pelottavana, enkä ole ainut. Kun vietän aikaa ystävieni kanssa, kääntyy puhe usein tähän kaikkien jakamaan epävarmuuteen, ahdistukseen ja pelkoon. Kovasta halusta ja kyvyistä huolimatta et välttämättä tässä maailmassa pääse enää mihinkään.
Kommentit (542)
Vierailija kirjoitti:
Kun valmistuin viisi vuotta sitten, valmistuin uskossa siihen että elämme palveluyhteiskunnassa. Ihmiset siis tuottavat ja kuluttavat palveluita. No, ei ole enää semmoista. Palvelut kuolee, kun ihmisillä ei ole palkan pienuuden ja pitkän työttömyyden takia varaa kuluttaa palveluita. Esim. kampaaja, personal trainer, elämyspalvelut, ravintolat. Nämä ovat kuolevia aloja, kuten kaikki palvelut. Viisi vuotta sitten vielä perustettiin palvelualan firmoja, kun sitä palveluyhteiskuntaa oli toitotettu joka tuutista. Nyt romahtaa palkat, työ on silppua, sosiaaliturvaa heikennetään, työttömyys kohtaa meistä jokaisen ja takaisin töihin pääsee vain murto-osa, ja siitäkin promille kokoaikaiseen vakituiseen työhön.
Palveluiden tuottajat ovat hyvin huolissaan. Ja luksusbuumikin tuli ihan väärään aikaan, kun kellään ei enää ole ikinä varaa niihin brändituotteisiin. Miten siis käy talouden, mitä köyhille ja pienituloisille voi markkinoida ja myydä?
Ja sinä uskoit, että Suomi pyörii, kun pesemme toinen toistemme pyykkejä? Älä sure, et varmasti ole ainoa. Suomi pyörii, kun vienti vetää. Silloin on myös julkisella sektorilla ja palvelualoilla töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas ketjuun iski nuorten tilanteen vähättelijöitä.
Syy on aina jonkun muun.
Tällä hetkellä nuorilla on pienemmät tulot kuin eläkeläisillä. Alle 35-vuotiaat tienaa saman verran kuin sama ikäluokka tienasi 90-luvulla. Kaikilla muilla ikäluokilla tulotaso on tuosta noussut huomattavasti. Jos ei oikeasti tehdä jotain tilanteelle niin ei tästä oikeasti hyvä seuraa huoltosuhteenkin muuttuessa yhä huonommaksi.
Ja mitä omat silmäni ja tilastot ovat osanneet kertoa niin nykyaikana alle 35-vuotiaat ovat opiskelemassa muiden rahoilla jotta saavat korkeakoulutuksen, kun ennen tässä samassa iässä käytiin jo niissä "surkeissa" "paska" töissä joihin nämä nykyajan korkeastikoulutetut eivät halua mennä. Ei siis mikään ihme, että tulotaso on pienempi vai pitäisikö mielestäsi opiskelijan tulotaso olla saman, kuin työtäte kevän?
Mitähän nämä "surkeat paskaduunit" on? Siis sellaisia, joita vielä nykyäänkin on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt jotenkin hämmentynyt näistä kirjoituksista.
Olen itse syntynyt vuonna 1989 joten kuulun kai ap:n mainitsemaan toivottomaan ikäluokkaan, ja mieheni myös, hän on syntynyt 1990. Vaan meillä ei ole mitään toivotonta tunnetta.
Mieheni valmistui juuri, ja hänelle tarjottiin kesän aikana viittä eri työpaikkaa, osa vakituisia, osa pitkiä määräaikaisuuksia, josta hän valitsi minkä halusi. Ja toisista työpaikoista toivotettiin tervetulleeksi jos ei viihdykään siinä minkä valitsi, pitävät paikkaa pari kuukautta auki hänelle varmuuden vuoksi.
Itse olen ollut työelämässä useamman vuoden, ihan ok-palkalla mielestäni. Olisin saanut yksinkin lainan kivaan uuteen paritalonpuolikkaaseen jota katselin 9-vuotiaan tyttäreni kanssa ennen kun tapasin nykyisen mieheni. Itse olen tehnyt pätkätöitä johtuen ihan siitä että alallani on töitä tarjolla niin paljon kun jaksaa tehdä ja pidän vaihtelusta, joten en ole ikinä edes hakenut vakipaikkaa. Nyt syksyllä aloitin AMK-opinnot, ja työnäkymät ovat senkin jälkeen hyvät, ja opintojen ohessakin saa töitä tehdä niin paljon kun ehtii.
Omaa asuntoa meillä ei vielä ole, säästämme ASP-tilille. Itselläni on myös hieman perintöä isovanhemmilta, kiinteistön puolikkaan ja maan muodossa. Autot on molemmilla ja tulevaisuuden näkymät hyvät. Mies on ollut töissä vasta pari kuukautta mutta puhuvat jo ylennyksestä. Asumme myös muuten Helsingissä tällä hetkellä, mutta tänne toki emme aio loppuiäksi jäädä.
Myös kaikki oman ikäiset ystäväni ovat aikalailla samantyyppisissä tilanteissa ympäri Suomen, eikä kenenkään tulevaisuus näytä tai tunnu ap:n maalailemalta kauhukuvalta.
Kuulostat onnekkaalta ihmiseltä, mutta et ehkä kovin fiksulta kuitenkaan. Miksi muuten yleistäisit oman tuurisi koskemaan kaikkia muita, kun raaka fakta on, että työelämä on epävarmempaa ja pirstaleisempaa kuin koskaan ennen.
Tässä maassa on tuhansia, tuhansia ja taas tuhansia nuoria aikuisia, jotka ovat hankkineet korkeakoulutuksen ja jotka tekisivät mitä vain saadakseen ylennyksiä ja voidakseen tehdä työtä "niin paljon kuin jaksaa tehdä". Maailma ei vain enää toimi sillä lailla, ja todella monet jäävät osattomiksi ilman omaa syytään. Tietenkin aina on niitä, joille käy mäihä, mutta nämä onnekkaat eivät todellakaan ole aina niitä, jotka ansaitsisivat menestyksensä enemmän kuin ne, joilla ei ole yhtä hyvä tuuri.
Kiva kun mainitsit että sinulla on perintöä, se selittää edes vähän sitä, miksi sinulla on turvatumpi olo, ja miksi saisit helposti lainaa. Minulla esimerkiksi näin 33-vuotiaana ei ole mitään muuta omaisuutta kuin se minkä olen itse itselleni hankkinut, ei ole perintöjä näkynyt.
Lainaa hakiessa perintöä ei muuten vielä ollut, eikä pankki sen tulosta mitään tiennytkään. Eikä sen rahallinen arvo muutenkaan suuri ole, sijainnin takia.
Ja minä tosiaan aloitin vasta korkeakouluopinnot, eli aiemmin olin ihan perustutkinnolla, n. 2v. peruskoulun päälle kestäneellä, töissä monta vuotta. Mieheni taas on käynyt lukion ja ollut töissä sen jälkeen, ja sitten mennyt vielä alansa noin vuoden kestävään asiantuntija-koulutukseen, eli ei hänelläkään ole korkeakoulutusta. Mutta hän on alalla jolla hyvällä tietotaidolla voi päästä huimiin palkkoihin, jos on oikeasti pätevä, ja sitä hän on. Ei se palkka vielä päätä huimaa, mutta on noususuuntainen ja sillä pärjätään hyvin vaikka minä opiskelen siis nyt enkä tienaa ihan hirveästi sen ohessa.
Ehkä ongelma onkin juuri siinä liiassa korkeakouluttautumisessa, ehkä kouluttaudutaan aloille joilla ei ole töitä, tai joiden työt ovat pienempipalkkaisia ja hankalammin saatavia kun oma ammattitutkintoni, josta sain palkkaa n. 3000e/kk?
Vaikka en silti tiedä, kuten sanoin niin samantyyppisissä tilanteissa on kaikki ystävänikin. Joillakin on AMK-tutkinto, joillakin ammattitutkinto joltain alalta, joillakin jopa ei tutkintoa ollenkaan, joillakin yliopistotutkinto. Suurimmalla osalla silti parisuhteet, osalla lapsia, osalla omistusasunto, osa vuokralla mutta kaikilla töitä. Ja ystäväni asuvat todella paljon ympäri Suomen koska olen itsekin asunut Suomea päästä päähän.
Mutta on turha väittää että meille olisi vain asiat tipahtaneet syliin, töitä on tehty kaiken eteen.
Sinä ja sinun ystäväsi siis olette kaikki töissä. Hienoa! Mutta kai edelleen osaat tulkita esim. työttömyyslukuja ja ymmärrät, että tuollainen tilanne on aika lailla harvinaisuus?
Mitä kouluttautumiseen tulee, niin yksi tulevaisuudelle ennustetuista kehityssuunnista on matalan koulutustason töiden totaalinen katoaminen. Siinä mielessä ei ole mitään järkeä pohdiskella, että ovatkohan muut vain kouluttautuneet liian pitkälle. Korkeakoulutus on edelleen edes jonkinlainen suoja sitä mahdollisesti tulevaisuudessa meitä odottavaa tilannetta vastaan, kun matalan koulutustason työt alkavat toden teolla kadota. Kehitys on jo alkanut.
Maailma ja työelämä muuttuu sellaista tahtia, että on myös turha syyllistää ihmisiä väärille aloille kouluttautumisesta. Esim. kauppatieteilijöillä alkaa olla tukalat oltavat, tradenomeilla on ollut jo pitkään, ja seuraavaksi hankalat oltavat saattaa olla juristeilla. Esim. joidenkin humanististen alojen opiskelu on todellinen riski, mutta suurin osa ihmisistä edes yrittää valita sellaisen alan, jolla työtä olisi.
Kiva, että miehesi pääsi hyvälle alalle ilman kunnon koulutusta, ja että tietotaidolla sieltä saa hyvän palkkakehityksen. Ole kiitollinen, ja ymmärrä, ettei tuollainen ole realistista kaikille meistä. Minusta ei olisi esim. insinööriksi tai lääkäriksi ihan vain henkilökohtaisten ominaisuuksieni vuoksi. Jos taas kyse on alasta, jolla pärjää kuka vain ilman kummempaa koulutusta, niin kerro minullekin mikä tuo ala on! Voin sitten tulevaisuudessa yrittää pyrkiä sinne.
Tottakai tiedän että on ihmisiä joilla menee huonosti, mutta ap maalailee koko sukupolven ihmisiä toivottoman tulevaisuuden omaaviksi, eikä se mielestäni ole todellinen tilanne, vaikka joillakin tilanne onkin kiristynyt.
Mieheni alalla ei varmasti pärjää kuka vain ja hän meni monen insinöörinkin ohi haastatteluissa töitä hakiessaan ihan vaan taitojensa vuoksi, itsestä ei esimerkiksi olisi tekemään niitä juttuja millään, mutta ala on tulevaisuutta ja siellä pyörii paljon rahaa. Arvata varmaan voi jo aiemmin että kyse siis tietotekniikkahommista, tarkemmin en osaa eritellä mitä hän tekee koska en ymmärrä niistä itse juuri mitään. Itsellä taas hoitoalan perustutkinto jolla saa töitä niin kauan kun ihmiset syntyvät, elävät, sairastavat ja kuolevat, ja saman alan AMK-kaksoistutkinto työn alla.
Ystävissä taas on monen eri alan ihmisiä ja yritin vain kertoa että ei tämä elämä nyt suurimmalla osalla kuitenkaan niin surkealta tunnu ja näytä mitä ap antaa ymmärtää vaikka toki tiedän että niitäkin on.
Ja työelämän muutoksiin täytyy vain sopeutua.
On tutkittu ja todettu FAKTA, että nykyinen nuorten sukupolvi jää vanhempiaan vähävaraisemmaksi, ja työelämältä on monien turha enää odottaa vakaita, turvallisia työsuhteita. Ja hurjaa tämä on nimenomaan siksi, että asiaan on hyvin vaikea vaikuttaa itse.
Hoitoalan ammattilaisena et varmaan ole voinut välttyä näkemästä suuntausta, jossa määräaikaisia työsuhteita ketjutetaan, osalle tarjotaan vain sijaisuuksia, osa joutuu tekemään monen ihmisen työt yksin jne.? Ei hoitoalakaan mikään turvallinen ala siinä mielessä ole, vaikka hoitoalan ammattilaisia aina tarvitaankin. Myös hoitoalalla on odotettavissa lisääntyvää työttömyyttä, sillä alalle koulutetaan aivan valtavasti ihmisiä.
Työelämän muutoksiin on sopeuduttava, se on totta. Mutta viestiesi perusteella et osaa itse neuvoa muita sopeutumiskeinoja kuin a) älä kouluttaudu liikaa, b) älä kouluttaudu väärälle alalle tai c) ole niin poikkeuksellisen lahjakas jossain asiassa, ettet edes tarvitse koulutusta. Noilla ei kovin pitkälle pötkitä.
Enhän minä täällä ketään ole neuvomassa enkä sen takia ole kommentoinut mitään että neuvoisin ketään. Kritisoin ap:n väitettä kokonaisesta toivottomasta sukupolvesta, koska mielestäni se ei ole totta, suurin osa on ihan hyvin edelleen kiinni työelämässä ja pärjää aivan normaalisti.
Työsuhteiden ketjuttaminen ehkä on tulevaisuutta ja jo nykyaikaa, mutta mitäs siitä kun kuitenkin seuraava pätkä löytyy aina, ja useimmiten siitä ihan samasta paikastakin jos vain haluaa siihen jäädä.
Enkä edelleenkään ole väittänyt että aina ja kaikille, niitä on aina joille käy huono tuuri mutta suurin osa ikäluokastamme ei kuitenkaan ole ap:n kuvailemassa tilanteessa.
Mulla meinaa kanssa revetä suoni päästä kaikkien "kannattaa valita alansa oikein niin ei tartte valittaa" kommentoijien kanssa. MInä tein lukiossa pirusti töitä päästäkseni opintoihin, joiden piti valmistaa varmaan työpaikkaan ja ok palkkaan, piti olla selkeää kasvua alalla ja työvoimasta huutava pula. Opiskelin nopeasti ja tein samalla alan töitä. Noh, sillä aikaa kun opiskelin, kävikin ilmi ettei mitään kasvua olekaan tulossa ja entisetkin firmat kaatuvat. Päätin etten jää tuleen makaamaan ja tein vielä vähän enemmän töitä jotta pääsin alalle, jolla on aina ollut töitä enemmän kuin ehtii tehdä ja työkenttä sen kun laajenee ja palkkakin on hyvä, työttömiä ei ollut lainkaan. Tutustuin tilastoihin, ennusteisiin, alan ihmisiin, tein kaikkeni jotta nyt valitsisin työllistävän alan. Opiskelin ja tein töitä kaikki illat ja viikonloput, koska tuilla ei enää toista tutkintoa voinut tehdä. No, nyt kerkesin valmistua ja nauttia tästä tilanteesta muutaman vuoden, töihin todella revittiin ja sai tehdä niin paljon kuin ikinä pystyi. Kunnes koulutusmäärien järjetön lisääminen, tekijöiden virta ulkomailta ja muutama muu muutos muuttivat työvoimapulan koko ajan vauhdilla pahenevaksi työttömyydeksi.
Niin että valitse vaan alasi hyvin niin kyllä se siitä... Or not.
Ihmiset eivät ole koskaan olleet näin varakkaita kuin nyt. Sodat on maksettu ja perittävää omaisuuttakin piisaa -ihan kuin Ruotsissa ajat sitten jo.
Jos joillain ei näin ole niin toisilla on sitten senkin edestä. Eli pitkäjännitteisyys todellakin kannattaa -se kantaa monen sukupolven päähän.
Ja joku vielä väittää ettei käärinliinoissa ole taskuja. Tavallaan niissä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että tulevaisuuden yhteiskunta tulee olemaan monella tapaa toisenlainen kuin nykyinen. Nykyiset nuoret aikuiset (80-90 -luvuilla syntyneet) ovat tottuneet aika toisenlaiseen työelämään, kuin vielä parikymmentä vuotta heitä vanhemmat. Suurilla ikäluokilla työelämään pääsy on ollut kokolailla varmaa, työsuhteet ovat olleet pitkiä ja palkatkin osaaville ihmisille hyviä. Korkeakoulututkinnot olivat harvinaisia, joten kaikille heille riitti töitä ja palkkaus oli näissä hommissa korkea. Vielä 60-luvulla syntyneilläkin ihmisillä työurat ovat olleet keskimäärin nousujohteisia nuoruudesta lähtien.
Nykyisin nuoriso on huomattavasti takavuosia koulutetumpaa ja yliopistotutkinto on melko yleinen. Työelämä on pirstaleista ja ehdot ovat monilla aloilla huonot. Tästä syystä monet tämän ikäluokan edustajat ovat tottuneet elämään ns. suu säkkiä myöten jo opiskeluajoistaan lähtien. Veikkaisin, että tämä tulee johtamaan eräänlaisen uuden "pula-ajan sukupolven" syntymiseen, joiden kulutustottumukset tulevat muistuttamaan 20-luvulla syntynyttä sukupolvea, joka joutui elämään koko nuoruusikänsä puutteessa.
Rahan säästämisestä tulee trendi, samoin kuin kierrätyksestä ja itse tekemisestä. Nytkin tämä on jo nähtävissä, sillä nuorten aikuisten keskuudessa esim. erilaiset second-hand -liikkeet ja kirpputorit ovat suuressa suosiossa. Palvelualat tulevat kärsimään siitä, että uusi sukupolvi on vanhempiaan kitsaampaa väkeä käyttämään rahaa ja tulevat tekemään enemmän asioita itse, kuin vanhempansa.
Asumistottumukset muuttuvat ja näiden 80-90 -luvun nuorten aikuisten haaveissa on enemmänkin urbaani keskustayksiö isosta kaupungista tai pienehkö omakotitalo jostain maaseudulta. Vielä esim. 1980-luvulla muodikkaiden 300-neliöisten kivilinnojen rakentaminen tulee olemaan yhä harvinaisempaa, eivätkä ympäristötietoiset nuoret välttämättä tällaista edes haluaisi, vaikka rahaa olisikin. Samoin isojen autojen, veneiden, kultakellojen ja muun luksustavaran aika alkaa olla ohi. Rahaa käytetään sen sijaan matkusteluun ja elämyksiin, kuten ravintoloihin ja kulttuuriin. Velkaantumista monet halunnevat välttää viimeiseen asti ja luulen, että 80-90 -lukujen lapset ovat seuraava ikäluokka, joilta tulee jäämään jälkeläisilleen erittäin isoja perintöjä.
Tässä tällainen pieni trendiennuste näin tuota nuorten aikuisten ikäluokkaa edustavan historianopiskelijan näkökulmasta. Saa nähdä miten oikeaan tämä osuu.
Täysin naulan kantaan. Y-sukupolven nuoret elävät maailmassa, joka on huomattavasti epävarmempi kuin nuorten maailma sotien jälkeen. On pelottavaa huomata, miten nuoruuteen liittyvä optimismi ja usko paremmasta huomisesta on monella vaihtunut välinpitämättömyyteen tai pessimismiin: tänään voi olla hyvin, mutta huomenna huonommin.
Lopputulokset näkyvät mm. alhaisena syntyvyytenä ja räjähtäneenä nuorisotyöttömyytenä koko Euroopassa. Suomen erikoispiirteenä on sukupolvien välinen kuilu: lakialoitteet eläkejärjestelmän lypsämisestä tyhjiin, siirtolaisten vyöryminen suomalaisten elätettäväksi ja palkattoman pakkotyön kasvaminen kärjistävät vastakkainasettelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt jotenkin hämmentynyt näistä kirjoituksista.
Olen itse syntynyt vuonna 1989 joten kuulun kai ap:n mainitsemaan toivottomaan ikäluokkaan, ja mieheni myös, hän on syntynyt 1990. Vaan meillä ei ole mitään toivotonta tunnetta.
Mieheni valmistui juuri, ja hänelle tarjottiin kesän aikana viittä eri työpaikkaa, osa vakituisia, osa pitkiä määräaikaisuuksia, josta hän valitsi minkä halusi. Ja toisista työpaikoista toivotettiin tervetulleeksi jos ei viihdykään siinä minkä valitsi, pitävät paikkaa pari kuukautta auki hänelle varmuuden vuoksi.
Itse olen ollut työelämässä useamman vuoden, ihan ok-palkalla mielestäni. Olisin saanut yksinkin lainan kivaan uuteen paritalonpuolikkaaseen jota katselin 9-vuotiaan tyttäreni kanssa ennen kun tapasin nykyisen mieheni. Itse olen tehnyt pätkätöitä johtuen ihan siitä että alallani on töitä tarjolla niin paljon kun jaksaa tehdä ja pidän vaihtelusta, joten en ole ikinä edes hakenut vakipaikkaa. Nyt syksyllä aloitin AMK-opinnot, ja työnäkymät ovat senkin jälkeen hyvät, ja opintojen ohessakin saa töitä tehdä niin paljon kun ehtii.
Omaa asuntoa meillä ei vielä ole, säästämme ASP-tilille. Itselläni on myös hieman perintöä isovanhemmilta, kiinteistön puolikkaan ja maan muodossa. Autot on molemmilla ja tulevaisuuden näkymät hyvät. Mies on ollut töissä vasta pari kuukautta mutta puhuvat jo ylennyksestä. Asumme myös muuten Helsingissä tällä hetkellä, mutta tänne toki emme aio loppuiäksi jäädä.
Myös kaikki oman ikäiset ystäväni ovat aikalailla samantyyppisissä tilanteissa ympäri Suomen, eikä kenenkään tulevaisuus näytä tai tunnu ap:n maalailemalta kauhukuvalta.
Kuulostat onnekkaalta ihmiseltä, mutta et ehkä kovin fiksulta kuitenkaan. Miksi muuten yleistäisit oman tuurisi koskemaan kaikkia muita, kun raaka fakta on, että työelämä on epävarmempaa ja pirstaleisempaa kuin koskaan ennen.
Tässä maassa on tuhansia, tuhansia ja taas tuhansia nuoria aikuisia, jotka ovat hankkineet korkeakoulutuksen ja jotka tekisivät mitä vain saadakseen ylennyksiä ja voidakseen tehdä työtä "niin paljon kuin jaksaa tehdä". Maailma ei vain enää toimi sillä lailla, ja todella monet jäävät osattomiksi ilman omaa syytään. Tietenkin aina on niitä, joille käy mäihä, mutta nämä onnekkaat eivät todellakaan ole aina niitä, jotka ansaitsisivat menestyksensä enemmän kuin ne, joilla ei ole yhtä hyvä tuuri.
Kiva kun mainitsit että sinulla on perintöä, se selittää edes vähän sitä, miksi sinulla on turvatumpi olo, ja miksi saisit helposti lainaa. Minulla esimerkiksi näin 33-vuotiaana ei ole mitään muuta omaisuutta kuin se minkä olen itse itselleni hankkinut, ei ole perintöjä näkynyt.
Lainaa hakiessa perintöä ei muuten vielä ollut, eikä pankki sen tulosta mitään tiennytkään. Eikä sen rahallinen arvo muutenkaan suuri ole, sijainnin takia.
Ja minä tosiaan aloitin vasta korkeakouluopinnot, eli aiemmin olin ihan perustutkinnolla, n. 2v. peruskoulun päälle kestäneellä, töissä monta vuotta. Mieheni taas on käynyt lukion ja ollut töissä sen jälkeen, ja sitten mennyt vielä alansa noin vuoden kestävään asiantuntija-koulutukseen, eli ei hänelläkään ole korkeakoulutusta. Mutta hän on alalla jolla hyvällä tietotaidolla voi päästä huimiin palkkoihin, jos on oikeasti pätevä, ja sitä hän on. Ei se palkka vielä päätä huimaa, mutta on noususuuntainen ja sillä pärjätään hyvin vaikka minä opiskelen siis nyt enkä tienaa ihan hirveästi sen ohessa.
Ehkä ongelma onkin juuri siinä liiassa korkeakouluttautumisessa, ehkä kouluttaudutaan aloille joilla ei ole töitä, tai joiden työt ovat pienempipalkkaisia ja hankalammin saatavia kun oma ammattitutkintoni, josta sain palkkaa n. 3000e/kk?
Vaikka en silti tiedä, kuten sanoin niin samantyyppisissä tilanteissa on kaikki ystävänikin. Joillakin on AMK-tutkinto, joillakin ammattitutkinto joltain alalta, joillakin jopa ei tutkintoa ollenkaan, joillakin yliopistotutkinto. Suurimmalla osalla silti parisuhteet, osalla lapsia, osalla omistusasunto, osa vuokralla mutta kaikilla töitä. Ja ystäväni asuvat todella paljon ympäri Suomen koska olen itsekin asunut Suomea päästä päähän.
Mutta on turha väittää että meille olisi vain asiat tipahtaneet syliin, töitä on tehty kaiken eteen.
Sinä ja sinun ystäväsi siis olette kaikki töissä. Hienoa! Mutta kai edelleen osaat tulkita esim. työttömyyslukuja ja ymmärrät, että tuollainen tilanne on aika lailla harvinaisuus?
Mitä kouluttautumiseen tulee, niin yksi tulevaisuudelle ennustetuista kehityssuunnista on matalan koulutustason töiden totaalinen katoaminen. Siinä mielessä ei ole mitään järkeä pohdiskella, että ovatkohan muut vain kouluttautuneet liian pitkälle. Korkeakoulutus on edelleen edes jonkinlainen suoja sitä mahdollisesti tulevaisuudessa meitä odottavaa tilannetta vastaan, kun matalan koulutustason työt alkavat toden teolla kadota. Kehitys on jo alkanut.
Maailma ja työelämä muuttuu sellaista tahtia, että on myös turha syyllistää ihmisiä väärille aloille kouluttautumisesta. Esim. kauppatieteilijöillä alkaa olla tukalat oltavat, tradenomeilla on ollut jo pitkään, ja seuraavaksi hankalat oltavat saattaa olla juristeilla. Esim. joidenkin humanististen alojen opiskelu on todellinen riski, mutta suurin osa ihmisistä edes yrittää valita sellaisen alan, jolla työtä olisi.
Kiva, että miehesi pääsi hyvälle alalle ilman kunnon koulutusta, ja että tietotaidolla sieltä saa hyvän palkkakehityksen. Ole kiitollinen, ja ymmärrä, ettei tuollainen ole realistista kaikille meistä. Minusta ei olisi esim. insinööriksi tai lääkäriksi ihan vain henkilökohtaisten ominaisuuksieni vuoksi. Jos taas kyse on alasta, jolla pärjää kuka vain ilman kummempaa koulutusta, niin kerro minullekin mikä tuo ala on! Voin sitten tulevaisuudessa yrittää pyrkiä sinne.
Tottakai tiedän että on ihmisiä joilla menee huonosti, mutta ap maalailee koko sukupolven ihmisiä toivottoman tulevaisuuden omaaviksi, eikä se mielestäni ole todellinen tilanne, vaikka joillakin tilanne onkin kiristynyt.
Mieheni alalla ei varmasti pärjää kuka vain ja hän meni monen insinöörinkin ohi haastatteluissa töitä hakiessaan ihan vaan taitojensa vuoksi, itsestä ei esimerkiksi olisi tekemään niitä juttuja millään, mutta ala on tulevaisuutta ja siellä pyörii paljon rahaa. Arvata varmaan voi jo aiemmin että kyse siis tietotekniikkahommista, tarkemmin en osaa eritellä mitä hän tekee koska en ymmärrä niistä itse juuri mitään. Itsellä taas hoitoalan perustutkinto jolla saa töitä niin kauan kun ihmiset syntyvät, elävät, sairastavat ja kuolevat, ja saman alan AMK-kaksoistutkinto työn alla.
Ystävissä taas on monen eri alan ihmisiä ja yritin vain kertoa että ei tämä elämä nyt suurimmalla osalla kuitenkaan niin surkealta tunnu ja näytä mitä ap antaa ymmärtää vaikka toki tiedän että niitäkin on.
Ja työelämän muutoksiin täytyy vain sopeutua.
Totta on, että varsin suurella osalla asiat ovat ihan hyvin, ainakin tällä hetkellä. Mutta samalla koko ajan kasvaa se osa väestöä, jolla ei käy yhtä hyvä tuuri, tai jotka eivät ole erityisen lahjakkaita, kai sinä tiedät että ÄO 90 on ihan normaali, ihan kuin ÄO 110, mutta et kai ole niin naivi, että luulet heidän olevan ihan samalla viivalla työelämän haasteissa? Ja että esim. lukihäiriö, ADHD yms. pienet neurologiset poikkeavuudet haittaavat merkittävästi työllistymistä, ellei sitten ole erityistä lahjakkuutta täi älykkyyttä tai vaikkapa erinomaisia vanhempia tasapainottamassa kokonaisuutta.
Aikaisemmin myös vähemmän älykkäät ja lahjakkaat saivat töitä, erilaisia apulaishommia oli pilvin pimein ja palkat ihan sellaisia ettei sossun luukulle joutunut vaikka olisi ollut perhettäkin. Autonkorjauksessa ei lukihäiriö juurikaan haitannut yms.
Muuten hoitoalalla riittänee kyllä töitä, mutta onko varaa maksaa palkkaa? Tietotekniikan alalla taas tupsahtaa aina välillä joukoittain uusia työttömiä irtisanomisten johdosta, kilpailu on kovaa.
Veikkaan että jossain määrin tässä on kyllä kyse myös ihan siitä että ei uskalleta luottaa siihen että elämä kantaa.
Esim. osa omista ystävistäni ovat aivan mahdottomia pelkäämään jokaista asiaa mikä saattaisi tapahtua, ja sen takia ei uskalleta sitä eikä tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkat nuoret (80-luvulta ja siitä eteenpäin syntyneet)!
Älköömme tulko vaihtamaan vanhusten vaippoja, älkööt enää suuret ikäluokat ja raihnaiset vanhukset käyttäkö hyväksi nuorempiaan. Minä ainakin kannatan eutanasiaa ja tulen varmasti äänestämään sen puolesta sitten, kun siitä aletaan valmistella lakia. Ainoa ja helppo ratkaisu tulevaan eläkepommiin ja huoltosuhteeseen on se, että näitä riistosukupolven edustajia ei enää auteta. Kuolkoon vanhuuttaan sinne hulppeaan omistusasuntoonsa. What goes around comes around. Se on se karman laki. Miksi nuorten sukupolvien pitäisi yhtään enempää helpottaa näiden eläkeläisten elämää? Ja kyllä: samaa koskee myös omia vanhempiani. Olen jo heille sanonutkin, että parasta varautua taloudellisesti, koska minulla ei sitten tule olemaan varaa maksaa heidän hoitoaan enkä itse rupea vaippoja vaihtelemaan ja hoivaamaan - varsinkin, jos joudun itse taistelemaan pätkätöistä ja käyttämään aikani ja energiani töiden saamiseksi ja itseni elättämiseksi. Sen lisäksi, että joudun vielä pienestä palkastani maksamaan järjettömästi eläkettä&veroja. En ole enkä aio hankkia omia lapsia, ja omien vanhempieni päätös hommata minut ja sisarukseni oli täysin heidän harkintavallassa. En siis ole mitään velkaa vanhemmilleni enkä edes koe huonoa omatuntoa, jos heidän sekä kanssaeläkeläisten vanhuus on kamalaa. Se eutanasia olisi tosiaan aika jees.
Kohta ei tunneta enää termiä "köyhä eläkeläinen". Poislukien tietty sairaseläkeläiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt jotenkin hämmentynyt näistä kirjoituksista.
Olen itse syntynyt vuonna 1989 joten kuulun kai ap:n mainitsemaan toivottomaan ikäluokkaan, ja mieheni myös, hän on syntynyt 1990. Vaan meillä ei ole mitään toivotonta tunnetta.
Mieheni valmistui juuri, ja hänelle tarjottiin kesän aikana viittä eri työpaikkaa, osa vakituisia, osa pitkiä määräaikaisuuksia, josta hän valitsi minkä halusi. Ja toisista työpaikoista toivotettiin tervetulleeksi jos ei viihdykään siinä minkä valitsi, pitävät paikkaa pari kuukautta auki hänelle varmuuden vuoksi.
Itse olen ollut työelämässä useamman vuoden, ihan ok-palkalla mielestäni. Olisin saanut yksinkin lainan kivaan uuteen paritalonpuolikkaaseen jota katselin 9-vuotiaan tyttäreni kanssa ennen kun tapasin nykyisen mieheni. Itse olen tehnyt pätkätöitä johtuen ihan siitä että alallani on töitä tarjolla niin paljon kun jaksaa tehdä ja pidän vaihtelusta, joten en ole ikinä edes hakenut vakipaikkaa. Nyt syksyllä aloitin AMK-opinnot, ja työnäkymät ovat senkin jälkeen hyvät, ja opintojen ohessakin saa töitä tehdä niin paljon kun ehtii.
Omaa asuntoa meillä ei vielä ole, säästämme ASP-tilille. Itselläni on myös hieman perintöä isovanhemmilta, kiinteistön puolikkaan ja maan muodossa. Autot on molemmilla ja tulevaisuuden näkymät hyvät. Mies on ollut töissä vasta pari kuukautta mutta puhuvat jo ylennyksestä. Asumme myös muuten Helsingissä tällä hetkellä, mutta tänne toki emme aio loppuiäksi jäädä.
Myös kaikki oman ikäiset ystäväni ovat aikalailla samantyyppisissä tilanteissa ympäri Suomen, eikä kenenkään tulevaisuus näytä tai tunnu ap:n maalailemalta kauhukuvalta.
Kuulostat onnekkaalta ihmiseltä, mutta et ehkä kovin fiksulta kuitenkaan. Miksi muuten yleistäisit oman tuurisi koskemaan kaikkia muita, kun raaka fakta on, että työelämä on epävarmempaa ja pirstaleisempaa kuin koskaan ennen.
Tässä maassa on tuhansia, tuhansia ja taas tuhansia nuoria aikuisia, jotka ovat hankkineet korkeakoulutuksen ja jotka tekisivät mitä vain saadakseen ylennyksiä ja voidakseen tehdä työtä "niin paljon kuin jaksaa tehdä". Maailma ei vain enää toimi sillä lailla, ja todella monet jäävät osattomiksi ilman omaa syytään. Tietenkin aina on niitä, joille käy mäihä, mutta nämä onnekkaat eivät todellakaan ole aina niitä, jotka ansaitsisivat menestyksensä enemmän kuin ne, joilla ei ole yhtä hyvä tuuri.
Kiva kun mainitsit että sinulla on perintöä, se selittää edes vähän sitä, miksi sinulla on turvatumpi olo, ja miksi saisit helposti lainaa. Minulla esimerkiksi näin 33-vuotiaana ei ole mitään muuta omaisuutta kuin se minkä olen itse itselleni hankkinut, ei ole perintöjä näkynyt.
Lainaa hakiessa perintöä ei muuten vielä ollut, eikä pankki sen tulosta mitään tiennytkään. Eikä sen rahallinen arvo muutenkaan suuri ole, sijainnin takia.
Ja minä tosiaan aloitin vasta korkeakouluopinnot, eli aiemmin olin ihan perustutkinnolla, n. 2v. peruskoulun päälle kestäneellä, töissä monta vuotta. Mieheni taas on käynyt lukion ja ollut töissä sen jälkeen, ja sitten mennyt vielä alansa noin vuoden kestävään asiantuntija-koulutukseen, eli ei hänelläkään ole korkeakoulutusta. Mutta hän on alalla jolla hyvällä tietotaidolla voi päästä huimiin palkkoihin, jos on oikeasti pätevä, ja sitä hän on. Ei se palkka vielä päätä huimaa, mutta on noususuuntainen ja sillä pärjätään hyvin vaikka minä opiskelen siis nyt enkä tienaa ihan hirveästi sen ohessa.
Ehkä ongelma onkin juuri siinä liiassa korkeakouluttautumisessa, ehkä kouluttaudutaan aloille joilla ei ole töitä, tai joiden työt ovat pienempipalkkaisia ja hankalammin saatavia kun oma ammattitutkintoni, josta sain palkkaa n. 3000e/kk?
Vaikka en silti tiedä, kuten sanoin niin samantyyppisissä tilanteissa on kaikki ystävänikin. Joillakin on AMK-tutkinto, joillakin ammattitutkinto joltain alalta, joillakin jopa ei tutkintoa ollenkaan, joillakin yliopistotutkinto. Suurimmalla osalla silti parisuhteet, osalla lapsia, osalla omistusasunto, osa vuokralla mutta kaikilla töitä. Ja ystäväni asuvat todella paljon ympäri Suomen koska olen itsekin asunut Suomea päästä päähän.
Mutta on turha väittää että meille olisi vain asiat tipahtaneet syliin, töitä on tehty kaiken eteen.
Sinä ja sinun ystäväsi siis olette kaikki töissä. Hienoa! Mutta kai edelleen osaat tulkita esim. työttömyyslukuja ja ymmärrät, että tuollainen tilanne on aika lailla harvinaisuus?
Mitä kouluttautumiseen tulee, niin yksi tulevaisuudelle ennustetuista kehityssuunnista on matalan koulutustason töiden totaalinen katoaminen. Siinä mielessä ei ole mitään järkeä pohdiskella, että ovatkohan muut vain kouluttautuneet liian pitkälle. Korkeakoulutus on edelleen edes jonkinlainen suoja sitä mahdollisesti tulevaisuudessa meitä odottavaa tilannetta vastaan, kun matalan koulutustason työt alkavat toden teolla kadota. Kehitys on jo alkanut.
Maailma ja työelämä muuttuu sellaista tahtia, että on myös turha syyllistää ihmisiä väärille aloille kouluttautumisesta. Esim. kauppatieteilijöillä alkaa olla tukalat oltavat, tradenomeilla on ollut jo pitkään, ja seuraavaksi hankalat oltavat saattaa olla juristeilla. Esim. joidenkin humanististen alojen opiskelu on todellinen riski, mutta suurin osa ihmisistä edes yrittää valita sellaisen alan, jolla työtä olisi.
Kiva, että miehesi pääsi hyvälle alalle ilman kunnon koulutusta, ja että tietotaidolla sieltä saa hyvän palkkakehityksen. Ole kiitollinen, ja ymmärrä, ettei tuollainen ole realistista kaikille meistä. Minusta ei olisi esim. insinööriksi tai lääkäriksi ihan vain henkilökohtaisten ominaisuuksieni vuoksi. Jos taas kyse on alasta, jolla pärjää kuka vain ilman kummempaa koulutusta, niin kerro minullekin mikä tuo ala on! Voin sitten tulevaisuudessa yrittää pyrkiä sinne.
Tottakai tiedän että on ihmisiä joilla menee huonosti, mutta ap maalailee koko sukupolven ihmisiä toivottoman tulevaisuuden omaaviksi, eikä se mielestäni ole todellinen tilanne, vaikka joillakin tilanne onkin kiristynyt.
Mieheni alalla ei varmasti pärjää kuka vain ja hän meni monen insinöörinkin ohi haastatteluissa töitä hakiessaan ihan vaan taitojensa vuoksi, itsestä ei esimerkiksi olisi tekemään niitä juttuja millään, mutta ala on tulevaisuutta ja siellä pyörii paljon rahaa. Arvata varmaan voi jo aiemmin että kyse siis tietotekniikkahommista, tarkemmin en osaa eritellä mitä hän tekee koska en ymmärrä niistä itse juuri mitään. Itsellä taas hoitoalan perustutkinto jolla saa töitä niin kauan kun ihmiset syntyvät, elävät, sairastavat ja kuolevat, ja saman alan AMK-kaksoistutkinto työn alla.
Ystävissä taas on monen eri alan ihmisiä ja yritin vain kertoa että ei tämä elämä nyt suurimmalla osalla kuitenkaan niin surkealta tunnu ja näytä mitä ap antaa ymmärtää vaikka toki tiedän että niitäkin on.
Ja työelämän muutoksiin täytyy vain sopeutua.
On tutkittu ja todettu FAKTA, että nykyinen nuorten sukupolvi jää vanhempiaan vähävaraisemmaksi, ja työelämältä on monien turha enää odottaa vakaita, turvallisia työsuhteita. Ja hurjaa tämä on nimenomaan siksi, että asiaan on hyvin vaikea vaikuttaa itse.
Hoitoalan ammattilaisena et varmaan ole voinut välttyä näkemästä suuntausta, jossa määräaikaisia työsuhteita ketjutetaan, osalle tarjotaan vain sijaisuuksia, osa joutuu tekemään monen ihmisen työt yksin jne.? Ei hoitoalakaan mikään turvallinen ala siinä mielessä ole, vaikka hoitoalan ammattilaisia aina tarvitaankin. Myös hoitoalalla on odotettavissa lisääntyvää työttömyyttä, sillä alalle koulutetaan aivan valtavasti ihmisiä.
Työelämän muutoksiin on sopeuduttava, se on totta. Mutta viestiesi perusteella et osaa itse neuvoa muita sopeutumiskeinoja kuin a) älä kouluttaudu liikaa, b) älä kouluttaudu väärälle alalle tai c) ole niin poikkeuksellisen lahjakas jossain asiassa, ettet edes tarvitse koulutusta. Noilla ei kovin pitkälle pötkitä.
Enhän minä täällä ketään ole neuvomassa enkä sen takia ole kommentoinut mitään että neuvoisin ketään. Kritisoin ap:n väitettä kokonaisesta toivottomasta sukupolvesta, koska mielestäni se ei ole totta, suurin osa on ihan hyvin edelleen kiinni työelämässä ja pärjää aivan normaalisti.
Työsuhteiden ketjuttaminen ehkä on tulevaisuutta ja jo nykyaikaa, mutta mitäs siitä kun kuitenkin seuraava pätkä löytyy aina, ja useimmiten siitä ihan samasta paikastakin jos vain haluaa siihen jäädä.
Enkä edelleenkään ole väittänyt että aina ja kaikille, niitä on aina joille käy huono tuuri mutta suurin osa ikäluokastamme ei kuitenkaan ole ap:n kuvailemassa tilanteessa.
Et vieläkään ymmärrä tilastoja kuitenkaan? Tässä ketjussa on kyse siitä, miten nuorten aikuisten työelämä on tilastollisesti katsoen muuttumassa aivan mahdottoman epävarmaksi, ja tulotason kehittyminen on jo jäänyt jalkoihin kun aiempien sukupolvien kokemaan nousuun verrataan. Sillä ei ole merkitystä mitä mieltä sinä olet, tai miten lähipiirilläsi menee, sillä nämä tilastot (joihin tässä ketjussa on linkattu useaan kertaan) eivät käsittele sinun lähipiiriäsi, vaan kokonaista sukupolvea.
Mistä ihmeestä sitä paitsi päättelet, että seuraava pätkätyö löytyisi kaikille aina, ja useimmiten samasta paikasta jossa on aiemminkin työskennellyt? Ehkä hoitoalalla näin on, mutta ei välttämättä muualla. Sopimusten ketjuttaminen on periaatteessa laitontakin, joten mieluummin otetaan tilalle uusi pätkätyöläinen. On aivan naurettavaa että väität, että kyse olisi vain siitä, haluaako työntekijä uuden pätkän ottaa vastaan. Ja vaikka olisit oikeassakin, on silti epäinhimillistä pakottaa työntekijä tilanteeseen, jossa uuden pätkän saamista saa aina jännittää.
Vanhempamme ovat opiskelleet ilman opintotukia, tehneet kymmeniä vuosia töitä ja eläneet nuukasti. Nykynuoret ostelee merkkilaukkuja ja puhelimia ...niin ja valittaa ja menee työstä burnoutiin, jos työpaikan joskus saa. Mutta onneksi sairaslomat ja sossu auttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pessimismi oikein huokuu tästä ketjusta, ja se vaikuttaa ihmisen koko elämään jos asenne on negatiivinen.
Kannattaisi miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempamme ovat opiskelleet ilman opintotukia, tehneet kymmeniä vuosia töitä ja eläneet nuukasti. Nykynuoret ostelee merkkilaukkuja ja puhelimia ...niin ja valittaa ja menee työstä burnoutiin, jos työpaikan joskus saa. Mutta onneksi sairaslomat ja sossu auttavat.
Nykynuoret haluaisivat tehdä kymmeniä vuosia yhtäjaksoisesti töitä turvallisessa ja vakaassa työpaikassa, ja haluaisivat tällä työnteolla rahoittaa mm. asumisensa ja muut investointinsa. Opintotuella ei käytännössä edes opiskeluajan asumista kuitata nykyään, eikä lainaa uskalla monikaan ottaa, koska työpaikasta ei ole mitään takeita valmistumisen jälkeen. Siispä moni opiskelee täysipäiväisesti ja tekee henkensä pitimiksi töitä esim. nollasopimuksella siivoojana / hampurilaisen paistajana yms. Kuulostaako kivalta? Ei minustakaan.
Terv. loppuvaiheen opiskelija, joka ei ole merkkilaukkuja nähnyt muualla kuin mainoksissa, ja puhelimenkin voisi vaihtaa paremmin toimivaan malliin, jos vaan olisi sitä rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pessimismi oikein huokuu tästä ketjusta, ja se vaikuttaa ihmisen koko elämään jos asenne on negatiivinen.
Kannattaisi miettiä.
Heh, olin juuri sanomassa samaa, että en ihmettele jos monella tähän ketjuun kirjoittaneella ei mene niin hyvin... Tuijotetaan jotain tilastoa ja päätetään jo valmiiksi että ei me tulla pärjäämään, ei me tulla onnistumaan edes tavallisessa elämässä. No ei varmasti tule silloin!
Vierailija kirjoitti:
Pessimismi oikein huokuu tästä ketjusta, ja se vaikuttaa ihmisen koko elämään jos asenne on negatiivinen.
Kannattaisi miettiä.
Työpaikat ovat Suomessa vähenemässä kovaa vauhtia, nuorisotyöttömyys kasvaa kasvamistaan, eikä mikään määrä koulutusta enää takaa sitä, että omilla tuloillaan pystyisi elättämään itsensä, saati perheensä. Johtuuko tämä globaalillakin tasolla näkyvä trendi siis yksittäisten ihmisten negatiivisesta asenteesta? Vai olisiko jotain vaikutusta esim. markkinatalouden kehityssuunnilla, kehittyvien maiden nousulla, huoltosuhteen huononmisella, koulutusleikkauksilla, yritystoimintaan liittyvän byrokratian lisääntymisellä jne.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenkuin tilanne alkaa korjaantua tulee laajoja lakkoja ja sota.
Suomen työttömyyden suurin syy on liian korkeat palkat. Ja tästä johtuva matala kansainvälinen kilpailukyky. Ei huolta. Ongelma kyllä ratkeaa kun rahat loppuvat.
Duunaritasolla. Insinööritasolla länsimaittain suorastaan polkuhintaan, vaikka ns työnantajan sivukulutkin huomioitaisiin. Siksipä tänne onkin tulossa seuraavan 6-12 kk aikana useita tahoja Microsoftin ja Nokian haaskoille...
Juu, inkkari tekee vielä halvemmin, kinuski ei nyt ihan enää niin halvalla. Se onkin eri asia mitä tuolta kaukomailta saa, nimim yksin 8 inkkarin tekemää sotkua selvittänyt/tehnyt alusta kaupalliseen kuntoon...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt jotenkin hämmentynyt näistä kirjoituksista.
Olen itse syntynyt vuonna 1989 joten kuulun kai ap:n mainitsemaan toivottomaan ikäluokkaan, ja mieheni myös, hän on syntynyt 1990. Vaan meillä ei ole mitään toivotonta tunnetta.
Mieheni valmistui juuri, ja hänelle tarjottiin kesän aikana viittä eri työpaikkaa, osa vakituisia, osa pitkiä määräaikaisuuksia, josta hän valitsi minkä halusi. Ja toisista työpaikoista toivotettiin tervetulleeksi jos ei viihdykään siinä minkä valitsi, pitävät paikkaa pari kuukautta auki hänelle varmuuden vuoksi.
Itse olen ollut työelämässä useamman vuoden, ihan ok-palkalla mielestäni. Olisin saanut yksinkin lainan kivaan uuteen paritalonpuolikkaaseen jota katselin 9-vuotiaan tyttäreni kanssa ennen kun tapasin nykyisen mieheni. Itse olen tehnyt pätkätöitä johtuen ihan siitä että alallani on töitä tarjolla niin paljon kun jaksaa tehdä ja pidän vaihtelusta, joten en ole ikinä edes hakenut vakipaikkaa. Nyt syksyllä aloitin AMK-opinnot, ja työnäkymät ovat senkin jälkeen hyvät, ja opintojen ohessakin saa töitä tehdä niin paljon kun ehtii.
Omaa asuntoa meillä ei vielä ole, säästämme ASP-tilille. Itselläni on myös hieman perintöä isovanhemmilta, kiinteistön puolikkaan ja maan muodossa. Autot on molemmilla ja tulevaisuuden näkymät hyvät. Mies on ollut töissä vasta pari kuukautta mutta puhuvat jo ylennyksestä. Asumme myös muuten Helsingissä tällä hetkellä, mutta tänne toki emme aio loppuiäksi jäädä.
Myös kaikki oman ikäiset ystäväni ovat aikalailla samantyyppisissä tilanteissa ympäri Suomen, eikä kenenkään tulevaisuus näytä tai tunnu ap:n maalailemalta kauhukuvalta.
Kuulostat onnekkaalta ihmiseltä, mutta et ehkä kovin fiksulta kuitenkaan. Miksi muuten yleistäisit oman tuurisi koskemaan kaikkia muita, kun raaka fakta on, että työelämä on epävarmempaa ja pirstaleisempaa kuin koskaan ennen.
Tässä maassa on tuhansia, tuhansia ja taas tuhansia nuoria aikuisia, jotka ovat hankkineet korkeakoulutuksen ja jotka tekisivät mitä vain saadakseen ylennyksiä ja voidakseen tehdä työtä "niin paljon kuin jaksaa tehdä". Maailma ei vain enää toimi sillä lailla, ja todella monet jäävät osattomiksi ilman omaa syytään. Tietenkin aina on niitä, joille käy mäihä, mutta nämä onnekkaat eivät todellakaan ole aina niitä, jotka ansaitsisivat menestyksensä enemmän kuin ne, joilla ei ole yhtä hyvä tuuri.
Kiva kun mainitsit että sinulla on perintöä, se selittää edes vähän sitä, miksi sinulla on turvatumpi olo, ja miksi saisit helposti lainaa. Minulla esimerkiksi näin 33-vuotiaana ei ole mitään muuta omaisuutta kuin se minkä olen itse itselleni hankkinut, ei ole perintöjä näkynyt.
Lainaa hakiessa perintöä ei muuten vielä ollut, eikä pankki sen tulosta mitään tiennytkään. Eikä sen rahallinen arvo muutenkaan suuri ole, sijainnin takia.
Ja minä tosiaan aloitin vasta korkeakouluopinnot, eli aiemmin olin ihan perustutkinnolla, n. 2v. peruskoulun päälle kestäneellä, töissä monta vuotta. Mieheni taas on käynyt lukion ja ollut töissä sen jälkeen, ja sitten mennyt vielä alansa noin vuoden kestävään asiantuntija-koulutukseen, eli ei hänelläkään ole korkeakoulutusta. Mutta hän on alalla jolla hyvällä tietotaidolla voi päästä huimiin palkkoihin, jos on oikeasti pätevä, ja sitä hän on. Ei se palkka vielä päätä huimaa, mutta on noususuuntainen ja sillä pärjätään hyvin vaikka minä opiskelen siis nyt enkä tienaa ihan hirveästi sen ohessa.
Ehkä ongelma onkin juuri siinä liiassa korkeakouluttautumisessa, ehkä kouluttaudutaan aloille joilla ei ole töitä, tai joiden työt ovat pienempipalkkaisia ja hankalammin saatavia kun oma ammattitutkintoni, josta sain palkkaa n. 3000e/kk?
Vaikka en silti tiedä, kuten sanoin niin samantyyppisissä tilanteissa on kaikki ystävänikin. Joillakin on AMK-tutkinto, joillakin ammattitutkinto joltain alalta, joillakin jopa ei tutkintoa ollenkaan, joillakin yliopistotutkinto. Suurimmalla osalla silti parisuhteet, osalla lapsia, osalla omistusasunto, osa vuokralla mutta kaikilla töitä. Ja ystäväni asuvat todella paljon ympäri Suomen koska olen itsekin asunut Suomea päästä päähän.
Mutta on turha väittää että meille olisi vain asiat tipahtaneet syliin, töitä on tehty kaiken eteen.
Sinä ja sinun ystäväsi siis olette kaikki töissä. Hienoa! Mutta kai edelleen osaat tulkita esim. työttömyyslukuja ja ymmärrät, että tuollainen tilanne on aika lailla harvinaisuus?
Mitä kouluttautumiseen tulee, niin yksi tulevaisuudelle ennustetuista kehityssuunnista on matalan koulutustason töiden totaalinen katoaminen. Siinä mielessä ei ole mitään järkeä pohdiskella, että ovatkohan muut vain kouluttautuneet liian pitkälle. Korkeakoulutus on edelleen edes jonkinlainen suoja sitä mahdollisesti tulevaisuudessa meitä odottavaa tilannetta vastaan, kun matalan koulutustason työt alkavat toden teolla kadota. Kehitys on jo alkanut.
Maailma ja työelämä muuttuu sellaista tahtia, että on myös turha syyllistää ihmisiä väärille aloille kouluttautumisesta. Esim. kauppatieteilijöillä alkaa olla tukalat oltavat, tradenomeilla on ollut jo pitkään, ja seuraavaksi hankalat oltavat saattaa olla juristeilla. Esim. joidenkin humanististen alojen opiskelu on todellinen riski, mutta suurin osa ihmisistä edes yrittää valita sellaisen alan, jolla työtä olisi.
Kiva, että miehesi pääsi hyvälle alalle ilman kunnon koulutusta, ja että tietotaidolla sieltä saa hyvän palkkakehityksen. Ole kiitollinen, ja ymmärrä, ettei tuollainen ole realistista kaikille meistä. Minusta ei olisi esim. insinööriksi tai lääkäriksi ihan vain henkilökohtaisten ominaisuuksieni vuoksi. Jos taas kyse on alasta, jolla pärjää kuka vain ilman kummempaa koulutusta, niin kerro minullekin mikä tuo ala on! Voin sitten tulevaisuudessa yrittää pyrkiä sinne.
Tottakai tiedän että on ihmisiä joilla menee huonosti, mutta ap maalailee koko sukupolven ihmisiä toivottoman tulevaisuuden omaaviksi, eikä se mielestäni ole todellinen tilanne, vaikka joillakin tilanne onkin kiristynyt.
Mieheni alalla ei varmasti pärjää kuka vain ja hän meni monen insinöörinkin ohi haastatteluissa töitä hakiessaan ihan vaan taitojensa vuoksi, itsestä ei esimerkiksi olisi tekemään niitä juttuja millään, mutta ala on tulevaisuutta ja siellä pyörii paljon rahaa. Arvata varmaan voi jo aiemmin että kyse siis tietotekniikkahommista, tarkemmin en osaa eritellä mitä hän tekee koska en ymmärrä niistä itse juuri mitään. Itsellä taas hoitoalan perustutkinto jolla saa töitä niin kauan kun ihmiset syntyvät, elävät, sairastavat ja kuolevat, ja saman alan AMK-kaksoistutkinto työn alla.
Ystävissä taas on monen eri alan ihmisiä ja yritin vain kertoa että ei tämä elämä nyt suurimmalla osalla kuitenkaan niin surkealta tunnu ja näytä mitä ap antaa ymmärtää vaikka toki tiedän että niitäkin on.
Ja työelämän muutoksiin täytyy vain sopeutua.
Totta on, että varsin suurella osalla asiat ovat ihan hyvin, ainakin tällä hetkellä. Mutta samalla koko ajan kasvaa se osa väestöä, jolla ei käy yhtä hyvä tuuri, tai jotka eivät ole erityisen lahjakkaita, kai sinä tiedät että ÄO 90 on ihan normaali, ihan kuin ÄO 110, mutta et kai ole niin naivi, että luulet heidän olevan ihan samalla viivalla työelämän haasteissa? Ja että esim. lukihäiriö, ADHD yms. pienet neurologiset poikkeavuudet haittaavat merkittävästi työllistymistä, ellei sitten ole erityistä lahjakkuutta täi älykkyyttä tai vaikkapa erinomaisia vanhempia tasapainottamassa kokonaisuutta.
Aikaisemmin myös vähemmän älykkäät ja lahjakkaat saivat töitä, erilaisia apulaishommia oli pilvin pimein ja palkat ihan sellaisia ettei sossun luukulle joutunut vaikka olisi ollut perhettäkin. Autonkorjauksessa ei lukihäiriö juurikaan haitannut yms.
Muuten hoitoalalla riittänee kyllä töitä, mutta onko varaa maksaa palkkaa? Tietotekniikan alalla taas tupsahtaa aina välillä joukoittain uusia työttömiä irtisanomisten johdosta, kilpailu on kovaa.
Veikkaan että jossain määrin tässä on kyllä kyse myös ihan siitä että ei uskalleta luottaa siihen että elämä kantaa.
Esim. osa omista ystävistäni ovat aivan mahdottomia pelkäämään jokaista asiaa mikä saattaisi tapahtua, ja sen takia ei uskalleta sitä eikä tätä.
Nykyään kovat arvot ovat erittäin yleisiä, kaikki onnettomuudet mielletään omaksi viaksi ja taas ihan onnenpotkutkin omiksi ansioiksi. Tavallista on, tälläkin palstalla, että huudetaan kurkku suorana mitäs oot tehnyt lapsia, ostanut asunnon, ottanut koiran jne. Kukaan ei vaan voi olla köyhä, jos kaali on halpaa ja metsissä mustikoita. Työssä käyvät usein mieltävät olevansa töissä ihan korvaamattomia, niin suuret puheet löytyy. Tottakai tuo vaikuttaa päätöksiin.
Jos joku insinööri tienaa ansiosidonnaisella enemmän kuukaudessa kuin matalapalkka duunari töissä niin onhan tilanne ihan vitun eripurainen.
Eihän joutavana olemisesta voi saada enemmän kuin töistä? Vai voiko? Nähtävästi meillä Suomessa voi.
Jos työnteko ei kannata niin sanon vaan että pian kansalaiset hylkäävät yhteiskunnan ja palaavat metsiin omavaraistalouteen jos enää kykenevät tai sitten syntyy anarkia ja asioita otetaan parempituloisilta ja kovalla kädellä otetaankin.
maa täynnä turhia insinöörejä kirjoitti:
Jos joku insinööri tienaa ansiosidonnaisella enemmän kuukaudessa kuin matalapalkka duunari töissä niin onhan tilanne ihan vitun eripurainen.
Alueella on auki noin tusinan sähköarskan paikkoja. Kun haen tuollaista paikkaa, ovat toki alkuun innoissaan kun on asennuskokemusta & SP2, mutta kun kuulevat päälle olevan parikin inssipaperia niin siihen loppuu mielenkiinto "sä kuitenkin lähtisit muualle inssihommiin heti kun vaan ajat paranee". Entäs jos haluankin kokonaan pois niistä kuvioista ja haluankin olla "vain" sähköarska?
Joten sitten ollaan työttömänä...
Suomen työttömyyden suurin syy on liian korkeat palkat. Ja tästä johtuva matala kansainvälinen kilpailukyky. Ei huolta. Ongelma kyllä ratkeaa kun rahat loppuvat.