Lue keskustelun säännöt.
Nuoret köyhempiä kuin ennen - mitä tapahtuu yhteiskunnallemme?
07.09.2016 |
Kuulun itse siihen sukupolveen (kolmekymppiset ja alle) joiden palkkakehitys jää auttamatta jälkeen aiemmin uransa luoneista. Olen valmistunut alalle, joka oli vielä joitain vuosia sitten niitä hyvin palkattuja ja "varmoja" valintoja. Sittemmin työpaikkojen väheneminen ja ylikoulutus ovat tehneet tehtävänsä, kuten monilla muillakin aloilla.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on vakityö. Palkkani on kuitenkin todella huomattavasti alle alan suositusten, ja työn vaativuuteen nähden olen todellakin alipalkattu. Miksi en etsi muita töitä? No minähän etsin, olen etsinyt jo kauan, mutta ilman menestystä. Ei kai pitäisi liikaa valittaa, kun samalla alalla on tuttuja työttömänä. Kun mietin muilla aloilla toimivia ystäviäni, niin aika samanlaista se on työelämä kaikilla. Poikkeuksena muutama lääkäri.
Minua oikeasti huolestuttaa meidän n. kolmekymppisten tulevaisuus. Rahat ovat niin tiukoilla, että esim. perheen perustamista tai asuntojen ostamista täytyy todella tarkkaan harkita. Tutuistani ei juuri kukaan ole hankkinut lapsia, ja vuokralla asuu suurin osa. En usko, että sellaista päivää tulee koskaan, että valtaosa meistä saisi hankittua esim. kesämökin kaiken muun lisäksi.
Työelämää määrittää työpanoksen vähäisen arvostuksen ja surkeiden rahallisten korvausten lisäksi muukin epävarmuus; on pätkätöitä, määräaikaisia sopimuksia ja muuta "kivaa". Suunnittele siinä sitten elämääsi pidemmälle.
Ainut lohduttava tekijä itselleni on se tieto, että suuri osa ikäisistäni on samassa tilanteessa siitä huolimatta, että koulutus on hankittu ja työkokemusta yritetään kartuttaa vaikka väkisin. Mutta kyllä kokonaisuus huolettaa. Missä vaiheessa me hankimme perheet tai kartutamme minkäänlaista omaisuutta? Näen tulevaisuuden todella pelottavana, enkä ole ainut. Kun vietän aikaa ystävieni kanssa, kääntyy puhe usein tähän kaikkien jakamaan epävarmuuteen, ahdistukseen ja pelkoon. Kovasta halusta ja kyvyistä huolimatta et välttämättä tässä maailmassa pääse enää mihinkään.
Kommentit (542)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemminkin on ollut ongelmia, esim 60-70-luvulla on kymmeniä tuhansia lähtenyt Ruotsiin, kun Suomessa oli korkea työttömyys. Lähinnä vain 80-luvulla on mennyt hyvin, ja 90-luvun puolivälistä 2000-luvun puoliväliin.
Kysymys on, miksi nuoret ei enää uskalla lähteä muualle, jos Suomessa ei ole hyvin palkattua työtä tai töitä on vaikea saada? Töitä on Ruotsissa ja Norjassa, jotka on muutenkin vakaampia maita.
Valtaosassa länsimaita on tilanne aivan samanlainen: muiden ikäluokkien tulotason nousee, mutta y-sukupolvi on tipahtanut kärryiltä. Lähes jokaisessa länsimaassa 20-35 vuotiaiden tienestit tulevat olemaan pienemmät kuin näiden omilla vanhemmilla oli, vaikka he ovat vanhempiaan koulutetumpia. Ja kyse ei ole siitä, ettei hanttihommat nuorille kelpaisi: nykyään nuorella kun pitää olla koulutus suurinpiirtein siihen siivoojan pestiinkin toisin kuin ennen.
Minne tässä siis pitäisi mennä pakoon, kun meidän sukupolvi on petetty kaikkialla länsimaissa?
https://www.theguardian.com/world/2016/mar/07/revealed-30-year-economic…
Länsimaiden suurin virhe on ollut kuvitelma, että kehitysmaat pysyvät ikuisesti kehitysmaina ja että tekniikka ei korvaa ihmistä. Moni ammatti on kadonnut kokonaan tai osittain, kun tiedon tuottaja laittaa sen itse digitaaliseen muotoon ja dokumentit siirtyvät paikasta toiseen napin painalluksella (esim konekirjoittajat, toimistoapulaiset, lähetit, arkistotyöntekijät). Itsepalvelu on yleistynyt ja kun asiakas tekee homman itse, ei siihen tarvita enää työntekijää (laskujen maksu, rahan nostaminen tililtä, matkan varaaminen netistä, leffalippujen ostaminen jne). Monet työt voidaan nykyisin tehdä myös muualla kuin Suomessa, koska työn hinta on kehittyvissä maissa halvempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien kanssa keskustellessa ärsyttää myös, kun näiltä aina tulee kommenttia
"Te nykynuoret opiskelette niin hirveän pitkään. Meidän piti mennä töihin jo 13 kesäisinä ja töitä on tehty siitä eteenpäin."
No v*ttu, kun nykyään on pakko opiskella, jos haluaa töitä! Mieluusti minäkin olisin opiskellut vähemmän ja kävellyt suoraan lähimmälle tehtaalle ja napannut sieltä vakituisen työpaikan, mutta ei homma vaan nykyään toimi noin. Lisäksi ärsyttää puhe tuollaisesta "piti mennä töihin jo". Meidän sukupolvelle se on ennemminkin "sain mennä töihin jo". Ei se opiskeluaika nyt oikeastikaan niin nautinnollista ole: tulot on naurettavan pienet, vaikka sekä opiskelet täyttä päivää että käyt töissä iltaisin/viikonloppuisin.
Lisäksi nämä vanhemmat pääsevät eläköitymään yli 10 vuotta nuorempina kuin me ja heidän eläkkeensä ovat suurempia (vaikka maksoivat aikoinaan vähemmän eläkemaksuja), joten kyllä tuo alkupään tilanne tasoittuu. Itseasiassa nuoret tulevat olemaan pidempään työelämässä, sillä valtaosa teki kyllä töitä jo opiskellessaankin sen verran kun pystyivät tai töitä riitti.
Vierailija kirjoitti:
Hassuja täällä nämä muutamat y-sukupolven edustajat, jotka ovat tulleet ketjuun mainostamaan, että heillä ainakin menee hyvin. Ette ilmeisesti ymmärrä kovin paljoa tilastoista?
Vaikka teillä meneekin hyvin, niin tilastollisesti y-sukupolvella ei mene hyvin. Eli keskimäärin yhä enemmän on niitä, jotka jäävät vaan haaveilemaan vakituisesta työstä, omistusasunnosta, perheestä, uudesta autosta, mökistä jne. Tietenkään kaikki tämänkään sukupolven edustajat eivät ole ojan pohjalla, vaan kyllä osalla on käynyt tuuri, vaikka keskimääräinen tilanne onkin huonontunut.
Samoin hupaisia on vanhempien sukupolvien edustajat, jotka tulevat kertomaan siitä, miten me vaan haluamme kaiken heti ja nyt. Ei, emme halua. Haluamme samoja juttuja kuin tekin meidän ikäisenä saitte: asuntolainen pienen ensiasunnon ostoon (ei ole itsestäänselvyys nykyään), jota voi maksaa sitten seuraavat 10-20 vuotta pois. Toistaiseksi voimassaolevan työsopimuksen ihan normaalilla työehtosopimusten mukaisella palkalla. Kesälomat. Työterveyspalvelut. Näin muutamia esimerkkejä heittääkseni. Meille jo tuo oma pikku asunto ja vakituinen työsuhde on luksusta toisin kuin teille oli.
JUURI NÄIN! Aamen. Ei tässä haluta kaikkea heti nyt eikä toisaalta loisia menemäänkään. Ihan perus elämä peruselintasoineen olisi kiva.
Ja kuitenkin hesarissakin juuri oli vertailu kuinka monen tunnin työllä nykyään saa vaikkapa telkkarin tms. Vertailuna taisi olla 90-luku. Melkein kaikissa tuotteissa tarvittava työn määrä oli vähentynyt. Toisin sanoen tänä päivänä ostovoima on korkeammalla kuin koskaan. Mutta kun mikään ei riitä.
Se että tietynikäisillä on heikompi elintaso kuin vanhemmillaan ei ole ongelma muutenkaan. Jatkuva kasvu olisi paljon isompi ongelma kokonaisuudessa.
Jos ikää kysytte, niin olen 30v, ensimmäisessä vakityössäni ollut nyt vuoden. Asuntolaina oli jo kauan ennen tätä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedostan muuten sen, ettei vanhemmillakaan ole tässä maailmantilanteessa helppoa. Tiedän, että esim. viisikymppisten voi olla vaikea löytää uutta työtä, jos vanhasta joutuu luopumaan. Usein kuitenkin vanhemmilla ihmisillä on hankittuna lapset, hyvässä lykyssä maksettuna koti, kesämökki, autot, ja muuta omaisuutta säästössä. Kyllä minusta tuntuu hurjalta ajatella, etten ehkä kokisi noita asioita koskaan, koska rahaa ei ole. Elän toki säästäväisesti, ja tähtään mm. omistusasuntoon, mutta melko hitaasti projekti etenee näillä palkoilla.
Ap
Täytän tänä vuonna 50 v. ja asuntolainaa on vielä reilusti ja 14 v. lapsi, joten työttömäksi jääminen olisi mullekin erittäin huono juttu, kun tosiaan uudelleen työllistyminen tämän ikäisenä tosi vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedostan muuten sen, ettei vanhemmillakaan ole tässä maailmantilanteessa helppoa. Tiedän, että esim. viisikymppisten voi olla vaikea löytää uutta työtä, jos vanhasta joutuu luopumaan. Usein kuitenkin vanhemmilla ihmisillä on hankittuna lapset, hyvässä lykyssä maksettuna koti, kesämökki, autot, ja muuta omaisuutta säästössä. Kyllä minusta tuntuu hurjalta ajatella, etten ehkä kokisi noita asioita koskaan, koska rahaa ei ole. Elän toki säästäväisesti, ja tähtään mm. omistusasuntoon, mutta melko hitaasti projekti etenee näillä palkoilla.
Ap
Täytän tänä vuonna 50 v. ja asuntolainaa on vielä reilusti ja 14 v. lapsi, joten työttömäksi jääminen olisi mullekin erittäin huono juttu, kun tosiaan uudelleen työllistyminen tämän ikäisenä tosi vaikeaa.
Ja lisäyksenä, ei ole mökkiä eikä mitään säästöjä, mutta toisaalta ollaan matkusteltu eikä mökkiä kaivatakaan, toki säästöjä olis ollut järkevä kerryttää muuten. Tuttavapiirissä on samanikäisiä, joilla on samantapainen tilanne, lainaa on, ei säästöjä : (
"Paras" vanhemman ikäpolven kommentti on aina tämä - "Minä olen tehnyt töitä 18-vuotiaasta ja silloin eläke alkoi kertymään vasta 23-vuotiaana, kyllä teillä on tämäkin asia paljon paremmin!".
Edelleen korjauksena, että eläke alkoi kertymään 18-vuotiaasta vasta 1980-luvulla syntyneille... Meillä kaikilla muilla eläke alkoi samoin kertymään vasta 23-vuotiaana tehdystä työstä. Eli täysin kätevästi unohdetaan, että 1960-1970 -luvuilla syntyneitä koskevat kaikki eläkkeisiin tehdyt leikkaukset - eli elinkaikakerroin, eläkeiän nosto takaisin 65 vuoteen (1962 syntyneet eka ikäluokka joilla 65) ja lisäksi voimassa on tuo vanha 23 v sääntö. Plus että eläkeikähän nousee koko ajan tuosta 65, minun ikäisilläni arvio taitaa tällä hetkellä olla 67 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin olet peruskoulussa ja päädyt siitä ammattikouluun jonka jälkeen olet työtön sekä työkkärissä huijataan mennä opiskelemaan ja päädyt ammattikorkeeseen jossa otat aivan älyttömän opintolainan. Valmistuttuasi putoat tyhjän päälle ja olet taas siellä aloitusruudussa eli työkkärissä jossa taas tarjottaisiin opiskelua vaihtoehtona...
Vierailija kirjoitti:
Ja taas ketjuun iski nuorten tilanteen vähättelijöitä. On siis aivan tilastollinen FAKTA että nuorten taloudellinen tilanne on romahtanut muihin ikäluokkiin verrattuna. Ei mikään "nuoret nyt vaan haluaa kaiken ilmaiseksi".
Tällä hetkellä nuorilla on pienemmät tulot kuin eläkeläisillä. Alle 35-vuotiaat tienaa saman verran kuin sama ikäluokka tienasi 90-luvulla. Kaikilla muilla ikäluokilla tulotaso on tuosta noussut huomattavasti. Jos ei oikeasti tehdä jotain tilanteelle niin ei tästä oikeasti hyvä seuraa huoltosuhteenkin muuttuessa yhä huonommaksi.
Kannattaa laittaa myös lähde esittämäänsä "faktaan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kuitenkin hesarissakin juuri oli vertailu kuinka monen tunnin työllä nykyään saa vaikkapa telkkarin tms. Vertailuna taisi olla 90-luku. Melkein kaikissa tuotteissa tarvittava työn määrä oli vähentynyt. Toisin sanoen tänä päivänä ostovoima on korkeammalla kuin koskaan. Mutta kun mikään ei riitä.
Se että tietynikäisillä on heikompi elintaso kuin vanhemmillaan ei ole ongelma muutenkaan. Jatkuva kasvu olisi paljon isompi ongelma kokonaisuudessa.
Jos ikää kysytte, niin olen 30v, ensimmäisessä vakityössäni ollut nyt vuoden. Asuntolaina oli jo kauan ennen tätä.
Elektroniikka taitaa lainarahan tavoin olla ainoat asiat, joiden hinnat on vuosien saatossa tullut suhteen alas ja lujaa?
Ja näistä kahdesta poikkeuksesta pitäisi vetää jotain johtopäätöksiä, liittyen yleiseen ostovoimaan?
Samalla unohtaen kokonaan sen halvan lainan aiheuttama, todella hintainflaatio kaikessa muussa.
Juu ei, eli otappa ne lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas ketjuun iski nuorten tilanteen vähättelijöitä. On siis aivan tilastollinen FAKTA että nuorten taloudellinen tilanne on romahtanut muihin ikäluokkiin verrattuna. Ei mikään "nuoret nyt vaan haluaa kaiken ilmaiseksi".
Tällä hetkellä nuorilla on pienemmät tulot kuin eläkeläisillä. Alle 35-vuotiaat tienaa saman verran kuin sama ikäluokka tienasi 90-luvulla. Kaikilla muilla ikäluokilla tulotaso on tuosta noussut huomattavasti. Jos ei oikeasti tehdä jotain tilanteelle niin ei tästä oikeasti hyvä seuraa huoltosuhteenkin muuttuessa yhä huonommaksi.
Kannattaa laittaa myös lähde esittämäänsä "faktaan"
En ole kyseinen kommentoija, mutta eka googletuksen tulos englanniksi hakiessa: https://www.theguardian.com/world/2016/mar/07/revealed-30-year-economic…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-m30- kirjoitti:
Kannattaa kuitenkin muistaa, että suurimmalla osalla ihmisistä menee hyvin.
Miksi tämä kannattaa muistaa? Onko tämä jokin syy kohdella loppuja miten huvittaa?
Välillä vaan tuntuu, että eletään jossain paskan seassa ja siihen täytyy tyytyä. Ei ole multa yhtään pois, jos jollain on työpaikka, asunto, rahaa tms. Mulla ei ole mitään noista. Välillä myös tuntuu siltä, kun odotettais onnen tulevan jostain ulkopuolelta. Jokainen on loppupeleissä vastuussa elämästään. Siitä ei ole vastuussa kunta, valtio, Donald Trump tai Duck. Totta kai elämässä on haasteita, mutta ne pitää kohdata. Jos haluaa kuvitella, että ennen kaikki on tullut helpolla niin siitä vaan. Mietin vaan omaakin äitiäni, joka tekee nykymittareilla paskaduunia ja on tehnyt sitä 35 vuotta. Palkka on kuitenkin lähes mediaanitulot eli siihen työhön nähden ihan ok. Yks ongelma hänenkin työssä on ettei sijaisia tahdo löytyä, koska kermaperseet (minä mukaan lukien) eivät halua tehdä sitä työtä. Kaipaisin suomalaisilta enemmän tekoja ja vähemmän valitusta. Ymmärrän toki nykyajan ongelmat, mut välillä tämä nykyasenne ärsyttää.
En ymmärrä miks multa kysyt tota jälkimmäistä, mutta vastaukseni on ei.
-m30-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas ketjuun iski nuorten tilanteen vähättelijöitä. On siis aivan tilastollinen FAKTA että nuorten taloudellinen tilanne on romahtanut muihin ikäluokkiin verrattuna. Ei mikään "nuoret nyt vaan haluaa kaiken ilmaiseksi".
Tällä hetkellä nuorilla on pienemmät tulot kuin eläkeläisillä. Alle 35-vuotiaat tienaa saman verran kuin sama ikäluokka tienasi 90-luvulla. Kaikilla muilla ikäluokilla tulotaso on tuosta noussut huomattavasti. Jos ei oikeasti tehdä jotain tilanteelle niin ei tästä oikeasti hyvä seuraa huoltosuhteenkin muuttuessa yhä huonommaksi.
Kannattaa laittaa myös lähde esittämäänsä "faktaan"
En kuvitellut tarpeelliseksi, kun tähän liittyviä artikkeleita on linkkailtua ketjuun jo useampia.
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/historiallinen-kaanne-elakelaisilla-o…
https://www.theguardian.com/world/2016/mar/07/revealed-30-year-economic…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-m30- kirjoitti:
Kannattaa kuitenkin muistaa, että suurimmalla osalla ihmisistä menee hyvin.
Miksi tämä kannattaa muistaa? Onko tämä jokin syy kohdella loppuja miten huvittaa?
Välillä vaan tuntuu, että eletään jossain paskan seassa ja siihen täytyy tyytyä. Ei ole multa yhtään pois, jos jollain on työpaikka, asunto, rahaa tms. Mulla ei ole mitään noista. Välillä myös tuntuu siltä, kun odotettais onnen tulevan jostain ulkopuolelta. Jokainen on loppupeleissä vastuussa elämästään. Siitä ei ole vastuussa kunta, valtio, Donald Trump tai Duck. Totta kai elämässä on haasteita, mutta ne pitää kohdata. Jos haluaa kuvitella, että ennen kaikki on tullut helpolla niin siitä vaan. Mietin vaan omaakin äitiäni, joka tekee nykymittareilla paskaduunia ja on tehnyt sitä 35 vuotta. Palkka on kuitenkin lähes mediaanitulot eli siihen työhön nähden ihan ok. Yks ongelma hänenkin työssä on ettei sijaisia tahdo löytyä, koska kermaperseet (minä mukaan lukien) eivät halua tehdä sitä työtä. Kaipaisin suomalaisilta enemmän tekoja ja vähemmän valitusta. Ymmärrän toki nykyajan ongelmat, mut välillä tämä nykyasenne ärsyttää.
En ymmärrä miks multa kysyt tota jälkimmäistä, mutta vastaukseni on ei.
-m30-
Kerro ihmeessä mikä äitisi työ on. Mikä ala on muka sellainen, ettei siihen löydy työnhakijoita ja palkka vastaa mediaanituloja? Nykyään kun jopa siivoukseen ja pikaruokalan kassallekin on tunkua ja työnantaja saa valita parhaat päältä.
osa-aikatyöt ja työntekijät eivät todellakaan kohtaa kirjoitti:
Kaverikapitalisti neuvo: Alkää ottako vastaan pätkätyötä paskaliksalla. Kun kaikki nuoret tekevät näin, niin ylistetty markkinatalous ja vapaa kilpailu nostaa liksoja automaattisesti ja pakottaa myös riistäjäkapitalistit tarjoamaan vakituisia työsuhteita sellaisella palkalla, että sillä pärjää. Tällä hetkellä nuorille on tarjolla vain osa-aikahommia sellaisella palkalla, ettei palkka riitä edes bussilippuun ja eväisiin. Työn tuotto kilahtaa 99.9% riistäjäkapitalistin tilille ja työntekijä saa vain murusia. Älkää ottako työpaikkaa vastaan, jos raatamisesta ei ole oikeasti hyötyä myös teille itselle. Miksi lihottaa vain riistäjäkapitalistin kukkaroa ilman, että siitä on hyötyä myös itselle ja omalle perheelle?
Muuten hyvä ajatus, mutta jos kukaan ei näitä töitä suostuisi ottamaan vastaan, ne siirrettäisiin ulkomaille tai palkattaisi jotain tempputyöllistettyjä maahanmuuttajia tekemään ne nälkäpalkalla jos heille mitään siitä edes maksettaisi. Miksi luulet valtion haalivan tänne suomen- ja englannin kieltä taitamattomia ihmisiä? Paperiteollisuus hinnoitteli jo itsensä ulos suomesta lähes kokonaan.
Ongelma on työttömyys ja työelämän joustamattomuus. Suurin osa työstä on tehotonta ja turhaa ja syy on silkka rohkeuden puute. Rahaa tässä maailmassa olisi vaikka kuinka paljon kun vaan ihmiset uskaltaisivat ottaa omansa. Tai saisivat. Suomessa on aika lannistuneet fiilikset. Nuoret ovat kasvaneet siihen, että kaikki mitä ei ole erikseen sallittu, on kielletty.
Nykyisin verot nappaavat suuremman osan palkasta kuin aiemmin. Tosin 90-luvun lamassa palkkatuloa verotettiin huomattavasti vieläkin rankemmin, mutta sitä kesti vain aikansa. Toisaalta nyt asumistuet ja muut tuet suurempia ovat suurempia ja myös saajia huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Olemme siirtyneet tukiaisyhteiskuntaan, jossa pieni osa palkansaajista kantaa vastuun lopusta yhteiskunnasta. Esim. aiemmin ei juuri opintotukea tunnettu, nyt sitä saa jokainen opiskelija. On myös otettava huomioon, että esim. turvapaikanhakijoille ja kouluttamattomille maahanmuuttajille tulee entistä enemmän tukia ja heitä joudutaan ylläpitämään pitkään, jos he saavat jäädä maahan.
Monet isot yritykset eivät maksa Suomeen enää tuloveroa, joten kansalaisten on veroistaan maksettava suurempi osa esim. koululaitosten, tiestöjen ja terveydenhoidon kuluista kuin aiemmin.
Kyse ei myöskään ole aina siitä, että palkka on pieni, vaan mitä sillä saa. Esim. asumiskulujen kasvu ja hintojen nousu (esim. julkisilla kulkuneuvoilla maskustaminen maksaa jo maltaita) leikkaavat suuremman osan palkasta kuin aiemmin ainakin pk-seudulla.
Kun valmistuin viisi vuotta sitten, valmistuin uskossa siihen että elämme palveluyhteiskunnassa. Ihmiset siis tuottavat ja kuluttavat palveluita. No, ei ole enää semmoista. Palvelut kuolee, kun ihmisillä ei ole palkan pienuuden ja pitkän työttömyyden takia varaa kuluttaa palveluita. Esim. kampaaja, personal trainer, elämyspalvelut, ravintolat. Nämä ovat kuolevia aloja, kuten kaikki palvelut. Viisi vuotta sitten vielä perustettiin palvelualan firmoja, kun sitä palveluyhteiskuntaa oli toitotettu joka tuutista. Nyt romahtaa palkat, työ on silppua, sosiaaliturvaa heikennetään, työttömyys kohtaa meistä jokaisen ja takaisin töihin pääsee vain murto-osa, ja siitäkin promille kokoaikaiseen vakituiseen työhön.
Palveluiden tuottajat ovat hyvin huolissaan. Ja luksusbuumikin tuli ihan väärään aikaan, kun kellään ei enää ole ikinä varaa niihin brändituotteisiin. Miten siis käy talouden, mitä köyhille ja pienituloisille voi markkinoida ja myydä?
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt jotenkin hämmentynyt näistä kirjoituksista.
Olen itse syntynyt vuonna 1989 joten kuulun kai ap:n mainitsemaan toivottomaan ikäluokkaan, ja mieheni myös, hän on syntynyt 1990. Vaan meillä ei ole mitään toivotonta tunnetta.
Mieheni valmistui juuri, ja hänelle tarjottiin kesän aikana viittä eri työpaikkaa, osa vakituisia, osa pitkiä määräaikaisuuksia, josta hän valitsi minkä halusi. Ja toisista työpaikoista toivotettiin tervetulleeksi jos ei viihdykään siinä minkä valitsi, pitävät paikkaa pari kuukautta auki hänelle varmuuden vuoksi.
Itse olen ollut työelämässä useamman vuoden, ihan ok-palkalla mielestäni. Olisin saanut yksinkin lainan kivaan uuteen paritalonpuolikkaaseen jota katselin 9-vuotiaan tyttäreni kanssa ennen kun tapasin nykyisen mieheni. Itse olen tehnyt pätkätöitä johtuen ihan siitä että alallani on töitä tarjolla niin paljon kun jaksaa tehdä ja pidän vaihtelusta, joten en ole ikinä edes hakenut vakipaikkaa. Nyt syksyllä aloitin AMK-opinnot, ja työnäkymät ovat senkin jälkeen hyvät, ja opintojen ohessakin saa töitä tehdä niin paljon kun ehtii.
Omaa asuntoa meillä ei vielä ole, säästämme ASP-tilille. Itselläni on myös hieman perintöä isovanhemmilta, kiinteistön puolikkaan ja maan muodossa. Autot on molemmilla ja tulevaisuuden näkymät hyvät. Mies on ollut töissä vasta pari kuukautta mutta puhuvat jo ylennyksestä. Asumme myös muuten Helsingissä tällä hetkellä, mutta tänne toki emme aio loppuiäksi jäädä.
Myös kaikki oman ikäiset ystäväni ovat aikalailla samantyyppisissä tilanteissa ympäri Suomen, eikä kenenkään tulevaisuus näytä tai tunnu ap:n maalailemalta kauhukuvalta.
Okei. No tässä mun vastine sun elämälle. Olen 79 syntynyt nainen. Valmistunut kulttuurinalalta ja sain eka vakityön 32 vuotiaana. Työllistyminen oli vaikeata. Asun vuokralla koska en saa niin isoa lainaa että voisin ostas Helsingin seudulta asunnon. Säästöjä ei ole, koska kaikki rahat vuokraan, auton ylläpitoon, autolainaan, opintolainaan, eläinlääkärikustannuksiin ja paskan auton remontteihin. Työni on helvetin raskasta projektityötä jossa vedän 14h työpäiviä jotta ehdin pomon positiivisesti asiakkaille luvattuihin dediksiin valmiiksi. Jos matkustan, teen sen velkarahalla ja elän seu. Puol vuotta vielä kituuttamalla. Lapsiin mulla ei olis yksinkertaisesti varaa eikä jaksamistakaan.
Usko pois, sun elämä on ollut tavattoman helppoa ja soljuvaa.
Kaikista hauskin kommentti tuli joskus eräältä 50 vuotiaalta sukulaissedältä. Tein opiskelujen ohessa "hantti"hommia useamman vuoden eräässä firmassa ja keskustellessani tämän sedän kanssa, hän alkoi ihmettelemään, miten en ole vielä saanut ylennyksiä parempiin hommin. "Kun kyllähän hyvät tyypit ja ahkerat työntekijät nopeasti otetaan perusduunista haastavampiin juttuihin."
Aiheutti mussa siis hilpeyttä, koska tuossa "hantti"hommassa ei tosiaankaan pääse perustyöstä erikoisempiin juttuihin ilman alan korkeakoulutusta ja pitkiä haastattelukierroksia. Mutta setä oli aikoinaan tehnyt nuorena saman alan hommia ja siihen aikaan tilanne oli kai ollut hieman eri...