Saako mies halata mua väkisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta saa kyllä tehtyä ihan niin suuren ongelman kuin vain kukin haluaa. Mulle tuli kanssa aikoinaan aina välillä mieliteko  vaan rutistaa mun miestä äkillisessä hellyydenpuuskassa. Mies sitten, jos ei ollut ihan sillä tuulella, seisoi siinä kädet roikkuen liioitellun kärsivällisen näköisenä ja kysäisi, että meneeks sulla kauan tossa.

Leikitkö tyhmää vai oletko oikeasti tyhmä?

Olen oikeasti niin tyhmä, että tämä tosikkomainen kitisevä ämmälauma alkoi ottaa päähän. Olisko aika löysätä vähän sitä pipoa. Täällä rakastetaan sanaa 'uhriutuminen', eikä ihme. Nää naiset tykkää uhriutua. "Mun mies halas mua, vaikka mä en olis just silloin halunnut, byhääää!"

Oletan että sinua ottaa päähän myös nainen, joka ei ota turpaan mieheltä kun ei olis just silloin halunnut.

Sinä olet täysin viallinen ihminen, kun yrität kieltää toisilta itsemääräämisoikeuden. Jos joku ei halua että häntä ei juuri silloin halata niin SILLOIN EI PERKELE HALATA.

Vierailija kirjoitti:

miesvihaprovo

Noni, tulihan se sieltä :D

Aivan sekopäistä touhua. Miksi ihmeessä olet sellaisen ihmisen kanssa, joka ei kuuntele halujasi tai toiveitasi?  Saako miehesi nautintoa siitä että sinulla on oikeasti paha olla? Lähde nyt hyvä ihminen helvettiin jos et tuon vertaa pysty pitämään puoliasi! Varmaan kannattaa hyvissä ajoin ennen parisuhteen aloittamista myös tehdä selväksi ettei sinuun saa koskea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta saa kyllä tehtyä ihan niin suuren ongelman kuin vain kukin haluaa. Mulle tuli kanssa aikoinaan aina välillä mieliteko  vaan rutistaa mun miestä äkillisessä hellyydenpuuskassa. Mies sitten, jos ei ollut ihan sillä tuulella, seisoi siinä kädet roikkuen liioitellun kärsivällisen näköisenä ja kysäisi, että meneeks sulla kauan tossa.

Leikitkö tyhmää vai oletko oikeasti tyhmä?

Olen oikeasti niin tyhmä, että tämä tosikkomainen kitisevä ämmälauma alkoi ottaa päähän. Olisko aika löysätä vähän sitä pipoa. Täällä rakastetaan sanaa 'uhriutuminen', eikä ihme. Nää naiset tykkää uhriutua. "Mun mies halas mua, vaikka mä en olis just silloin halunnut, byhääää!"

Kyllä, olet oikeasti niin tyhmä. Silloin halataan kun MOLEMMAT haluaa. Koska itsemäräämisoikeus ja ruumiillinen koskemattomuus. Miehesi on tainnut jo aivopestä sinut. Anna sinä vaan halata ja lääppiä ettet olisi miehesi mielestä tiukkapipoinen, mutta kannattaa ajatella miltä sitten tuntuu jos et oikeasti haluakaan ja silti sinulle tehdään jotain väkisin.

Tavalla ei ole väliä, miehesi selvästi nauttii siitä että hänellä on valta saada sinulle paha mieli. Jätä tuollainen häiriintynyt ihminen

Mä vetäisin turpaan, jos olisin hyvin ahdistuneessa tilassa ja joku tulis väkisin koskettelemaan kieltämisestä huolimatta. Alkuun toki vaan työnnän pois, tarvittaessa rajustikin näyttäen, että olen tosissani, mutta jatkuessa en varmaan pystyisi hillitsemään itseäni ja saattaisin jopa lyödä.

Tuo sängyllä heittely kuulosti ihan kamalalta. Miehesi haluaa noilla toimillaan osoittaa, että on määräävässä asemassa sinuun nähden. Eikä tuo väkivallan katoavuuskaan ole välttämättä pysyvää. Minunkin mies muuttui vähemmän sovinistiseksi, kun jätin sen ja halusi tulla takaisin. Monta kuukautta jaksoi sitä roolia vetää, mutta kyllä ne esineellistävät asenteet sieltä on alkaneet tulla takaisin. Välillä kyllästyttää ja tekisi mieli pistää poikki, mutta olen kyllästynyt venkslaamaan parisuhteesta toiseen ja olen sen verta voimakastahtoinen, että pidän kyllä asioissa oman pääni. Pointtina kuitenkin, ettei ihminen välttämättä pysyvästi muutu miksikään siitä, mitä se on. Ja teillähän tuo fyysinen kajoaminen ilman lupaa on vain muuttanut muotoaan.

Minkälainen sairaus sinulla on, ap? Heikentääkö se kuntoasi? Onko mahdollista, että olet sairautesi takia jossain kohtaa täysin miehesi armoilla? Miten voit luottaa ihmiseen, joka nytkin blokkaa sinut fyysisesti väkisin (sitähän väkisinhalaaminen on, jossei kohde koe sitä mukavana) ja jopa heittelee sinua sängyllä, jos nyt ymmärsin kuvauksesi oikein?

Henkinen väkivalta on kans perseestä, mutta fyysiselle pitäisi parisuhteessa olla nollatoleranssi. Opettele nyt vähintään olemaan jämäkämpi ja sanomaan ei, mutta mieluummin lähde ja etsi erosta toivuttuasi suhde, jossa ei ole fyysistä väkivaltaa semmoisen kumppanin kanssa, johon voit luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Kerron nyt vielä taustana, että meillä asian tekee hieman kimurantiksi se, että suhteessamme on taustalla väkivaltaa (henkistä & fyysistä), joten siksi varmasti kaipaan omaa "koskematonta" tilaani erityisen hanakasti ja koen väkisin koskemisen aina jollain tasolla epämiellyttäväksi.

Erityisen epämiellyttävää on kuitenkin se, että mies ei kunnioita ja/tai kuuntele pyyntöäni siitä, ettei koskisi minuun silloin kun niin pyydän.

- Ylireagoinko? - Onko tuo vaan ihan viatonta miehen taholta?

AP

Mies loukkaa koskemattomuuttasi.

Ei ole oikeus koskettaa, jos et halua.

Kuulostaa vallankäytöltä, jos oikeasti pyydät olemaan koskematta, mutta koskee väkisin. En voisi kuvitellakaan, että jos pyydän mieheltäni tosissani että haluan olla nyt hetken rauhassa, hän alkaisi väkisin minua koskettelemaan, ottaisin sen vittuiluna.

Toisaalta naiset valittavat täällä erittäin usein, että mies on sellainen tossu, että se aina rakastellessakin kyselee, että onko näin hyvä ja blaa blaa. Sanovat, että sellainen ei sytytä. Että miehen pitää olla tyyppiä 'minä vien, sinä vikiset'. Miesparat.

Vitsit miten tyhmiä naiset voi olla. Ei osata pitää yksinkertaisimmistakaan oikeuksista kiinni. Annetaan vaan psykopaattien kävellä oman koskemattomuuden ja itsemääräämisvallan yli ja tullaan valittamaan johonkin s-tanan vauvapalstalle.

Älyhoi älä jätä. Jos olette noin stanan tossuja niin ansaitsettekin tulla kaltoinkohdelluksi!

Vierailija kirjoitti:

Teille kaikille jotka kysyitte, että miksi olen tässä vielä, niin meillä on toki paljon hyviäkin hetkiä miehen kanssa. Nykyisin todella paljon enemmän siitä, kuin huonoja hetkiä.

Hyviä keskusteluita, paljon niitä hetkiä kun tuntuu, että mies osaa analysoida omia tekojaan ja elämää ylipäätänsäkin objektiivisesti ja katuukin ihan oikeasti aiheuttamiaan asioita.

Lisäksi se väkivalta (sellaisena kun se perinteisesti hahmotetaan) on hävinnyt terapian ja oman sairastumiseni (uupumus) myötä pois kuvioista. Koen usein, että mies yrittää ihan oikeasti tsempata parhaansa  mukaan. Muutos on kuitenkin varsin selkeä.

AP

Väkivalta on hävinnyt sinun uupumuksesi myötä? Eli olet niin uupunut, että mahdollisesti vältät väkivaltaan johtavia konflikteja, jolloin väkivaltaa ei (toistaiseksi) ole?

Olet valmis menettämään mielenterveytesi miehen käytöksen takia!?

Oletko ehkä lopun elämää uupunut, lannistunut ja vain varjo itsestäsi, jotta mies pysyy väkivallattomana?

Aika surullista luettavaa.

Saahan sitä pohtia käytöstään analyyttisesti rauhallisena, mutta kun se tilanne tulee eteen, että vitutus ja raivo ottaa vallan, mites sitten käykään.

Kyllä minäkin mietin, että käytökseni pms-päivinä on hirveää kun kaikki v**uttaa, mutta silti olen aina hirveä pms-päivinä.

Meillä vähän sama juttu, paitsi suhteessamme ei ole taustalla väkivaltaa. Mä en aina halua että muhun kosketaan tai mussa roikutaan tai lääpitään. Mies tekee sitä jatkuvasti. Sitten alkaa mököttää, jos sanon että älä, en halua halata/pussata just nyt. Tai pahoittaa mielensä siitä. Että ilmeisesti parisuhteessa on pakko halata just sillon, kun se toinen haluaa, vaikka itse ei haluaisi. Oon yrittänyt sanoa asiasta, että ei varmaan sustakaan tuntuisi kivalta, jos tulisin halaamaan väkisin, mutta väittää että ei ole sellaista tilannetta, että ei haluaisi halata mua. Meillä ei ihan kohtaa näkemykset tässä asiassa. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Tuo väkisin halaaminen/pussaaminen lisäksi vie multa haluja halata tai olla muuten lähekkäin. Ja mies tietysti reagoi tähän yrittämällä halata ja pussata väkisin entistä enemmän.

Sori, en osannut auttaa, oli vaan pakko vuodattaa samankaltaisesta kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta naiset valittavat täällä erittäin usein, että mies on sellainen tossu, että se aina rakastellessakin kyselee, että onko näin hyvä ja blaa blaa. Sanovat, että sellainen ei sytytä. Että miehen pitää olla tyyppiä 'minä vien, sinä vikiset'. Miesparat.

Ei mitään miesparat. Jokainen normaali ihminen käsittää että eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa käyttäydytään eri tavalla. Ei ole mikään parka jos joutuu käyttäytymään kuin ihminen. Kuinkas moni raksaäijä tervehtii pomoaan aamulla kunnon kielarilla? Ja työkavereita? "No kun vaimo sanoo että se piristää aamua, miks se ei muka täällä toimi, mööhmh?"

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta naiset valittavat täällä erittäin usein, että mies on sellainen tossu, että se aina rakastellessakin kyselee, että onko näin hyvä ja blaa blaa. Sanovat, että sellainen ei sytytä. Että miehen pitää olla tyyppiä 'minä vien, sinä vikiset'. Miesparat.

Niin joo. Että on olemassa vain tossuja tai sitten väkivaltaisia. Siinäpä vaihtoehdot, valitse toinen, niinkö?

Ihmiset haluavat erilaisia asioita. Minä esimerkiksi haluan miehen vievän, vaikkapa sängyssä olevan sellainen, joka ottaa. Silti en hyväksy väkivaltaa tai alistamista missään muodossa ja vaadin kunnioitusta, toki molemmin puolin.

Tällainen kumppani minulla onkin.

Sehän se parinvalinnan ilo on, että voi valita itselleen sopivimman kumppanin. Miksi tyytyä epäsopivaan!?

Miesparat? Miksi kukaan on parka, eikö se tarkoitus ole löytää molemmille sopiva kumppani ja molempia tyydyttävä suhde? Ei ole kenenkään etu jäädä suhteeseen, jossa on perustavanlaatuisia ongelmia ja kemioiden kohtaamattomuus/erilaiset arvot/erilaiset näkemykset ja toiveet, siitä kärsii molemmat osapuolet.

Ja Ap:lle; eroa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän sama juttu, paitsi suhteessamme ei ole taustalla väkivaltaa. Mä en aina halua että muhun kosketaan tai mussa roikutaan tai lääpitään. Mies tekee sitä jatkuvasti. Sitten alkaa mököttää, jos sanon että älä, en halua halata/pussata just nyt. Tai pahoittaa mielensä siitä. Että ilmeisesti parisuhteessa on pakko halata just sillon, kun se toinen haluaa, vaikka itse ei haluaisi. Oon yrittänyt sanoa asiasta, että ei varmaan sustakaan tuntuisi kivalta, jos tulisin halaamaan väkisin, mutta väittää että ei ole sellaista tilannetta, että ei haluaisi halata mua. Meillä ei ihan kohtaa näkemykset tässä asiassa. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Tuo väkisin halaaminen/pussaaminen lisäksi vie multa haluja halata tai olla muuten lähekkäin. Ja mies tietysti reagoi tähän yrittämällä halata ja pussata väkisin entistä enemmän.

Sori, en osannut auttaa, oli vaan pakko vuodattaa samankaltaisesta kokemuksesta.

Mene vaikka imuroimaan TV:n eteen kun tulee jääkiekkoa. Suutu, jos mies protestoi. Ala mököttää, jätä imuri siihän äläkä imuroi kuukauteen. Kun tilanne rauhoittuu, tee jotakin muuta mikä häiritsee miestä ja suutu taas jos mies sanoo asiasta. Ehkä viesti menee näin perille jos puhe ei kerran auta.

Vierailija kirjoitti:

Vitsit miten tyhmiä naiset voi olla. Ei osata pitää yksinkertaisimmistakaan oikeuksista kiinni. Annetaan vaan psykopaattien kävellä oman koskemattomuuden ja itsemääräämisvallan yli ja tullaan valittamaan johonkin s-tanan vauvapalstalle.

Älyhoi älä jätä. Jos olette noin stanan tossuja niin ansaitsettekin tulla kaltoinkohdelluksi!

Hulluinta on, että miehet ulisevat miten naiset ovat heitä kohtaan epäempaattisia mutta toiset naiset saavat aina tukea kun kertovat ongelmistaan palstalla. Mistä kummasta johtuisi? Tällaiset kommnetit ovat miehiltä paljon yleisempiä kuin myötätuntoiset, vaikka yksi poikkeus nyt löytyy tuolta ensimmäiseltä sivulta. Oli niin harvinainen että jäi mieleen.

up

Löysin tämän vanhan keskustelun ja haluaisin nostaa tämän ylös uudestaan, koska parisuhteessani on tällä hetkellä samanlainen tilanne kuin aloittajalla. Tätä on jatkunut jo noin vuoden ja olen yrittänyt ottaa tätä puheeksi mieheni kanssa usein, mutta hän unohtaa lupauksensa aina uudestaan. Hän luki eilen pyynnöstäni tämän koko keskustelun ja oli itsekin samaa mieltä kirjoittajien kanssa. Silti epäilen voiko tilanne tästä muuttua. Haluaisin kuulla mielipiteitä ja onko jollain vastaavassa tilanteessa suhde vielä parantunut? Meillä taustalla on myös tilanteita, joissa mies on käyttäytynyt uhkaavasti, töninyt pari kertaa riidan aikana. Säikähdän nykyään tilanteita, joissa hän pitää mua kiinni tai estää kulkemista. Jos olen surullinen tai huonolla tuulella hän tulee viereen vahtimaan mua, tosi lähelle vaikka yrittäisin tehdä jotain, vaikka ruokaa tai laittaa pyykkiä tms, niin hän tulee seisomaan melkein kiinni minuun ja saattaa ottaa tavaroita käsistäni pois. Jos laitan valot päälle, hän sammuttaa ne tai ottaa kädestäni mukin ja kaataa juomani pois.

Miksi sinä sitä meiltä kysyt? Kävele peilin eteen ja kysy siinä itseltäsi.

Vai oletko sinä se, joka nukkuu lattialla miehensä sängyn vieressä? Aika uskomattomia tapauksia tällä palstalla kirjoittelee.

Onhan tämä sentään 6 vuotta vanha ketju, joten ehkä ap on saanut ongelman selvitettyä ennen kuin se lattialla nukkuja ilmaantui palstalle.

Vierailija kirjoitti:

Löysin tämän vanhan keskustelun ja haluaisin nostaa tämän ylös uudestaan, koska parisuhteessani on tällä hetkellä samanlainen tilanne kuin aloittajalla. Tätä on jatkunut jo noin vuoden ja olen yrittänyt ottaa tätä puheeksi mieheni kanssa usein, mutta hän unohtaa lupauksensa aina uudestaan. Hän luki eilen pyynnöstäni tämän koko keskustelun ja oli itsekin samaa mieltä kirjoittajien kanssa. Silti epäilen voiko tilanne tästä muuttua. Haluaisin kuulla mielipiteitä ja onko jollain vastaavassa tilanteessa suhde vielä parantunut? Meillä taustalla on myös tilanteita, joissa mies on käyttäytynyt uhkaavasti, töninyt pari kertaa riidan aikana. Säikähdän nykyään tilanteita, joissa hän pitää mua kiinni tai estää kulkemista. Jos olen surullinen tai huonolla tuulella hän tulee viereen vahtimaan mua, tosi lähelle vaikka yrittäisin tehdä jotain, vaikka ruokaa tai laittaa pyykkiä tms, niin hän tulee seisomaan melkein kiinni minuun ja saattaa ottaa tavaroita käsistäni pois. Jos laitan valot päälle, hän sammuttaa ne tai ottaa kädestäni mukin ja kaataa juomani pois.

Ihan oikeasti sinä siedät tuota? Mitä sinä oikein itsestäsi ajattelet?

On minunkin mieheni käyttäytynyt uhkaavasti ja estänyt kulkemiseni. Kerran. Ei toistunut, sillä koin sen niin kamalaksi, että soitin poliisit ja pakenin paikalta. Palasin takaisin eikä sitä ole sen jälkeen tapahtunut.  Kädestä ei ota koskaan mitään, mutta vähän hienovaraisempaa kiusantekoa kyllä on, eli hävittää jotain sellaista tavaraa, jota minä tarvitsen. Mutta ei monta kertaa sitä samaa, sen verran reipasta palautetta sai esimerkiksi vesipullon piilottamisesta.

Sinä olet siis sellainen ahdistunut tyyppi joka mielellään levittää ahdistusta läheisiinkin. Kyllä se parempi on päästää mies etsimään vähemmän ahdistunut nainen jota saa koskeakin. Ja sinä voit asua vaikka kilpikonnan kanssa jota voit koskettaa vain kun siltä itsestäsi tuntuu.