Lue keskustelun säännöt.
Saako mies halata mua väkisin?
07.09.2016 |
Olemme tässä asiassa täysin eri mieltä miehen kanssa: Mun mielestä ketään ihmistä ei saa edes koskettaa, jos tämä pyytää ettei häneen kosketa.
Mieheni sen sijaan pitää itsestään selvänä, että halaaminen ja lääpintä on aina sallittua, vaikka huutaisin suoraa huutoa, että "Älä koske muhun nyt". Mies ottaa silloin vain entistä kovempaa kiinni, eikä päästä millään irti, vaikka kuinka rimpuilen.
Halaaminen on kuulemma aina vain ja ainoastaan kivaa, joten turha yrittää selittää etten sitä haluaisi - miehen mielestä - siinä ei kuulemma voi koskaan olla mitään pahaa.
Minä en pakko-halaile miestä.
Mitä mieltä te olette?
Kommentit (94)
Kyse on ahdistelusta. Ei ole väliä halaillaanko ja lääpitäänkö väkisin väkijoukossa uudenvuodenyönä vai kotona neljän seinän sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ahdistelusta. Ei ole väliä halaillaanko ja lääpitäänkö väkisin väkijoukossa uudenvuodenyönä vai kotona neljän seinän sisällä.
Eikö todellakaan ole mitään väliä? Lauma ventovieraita miehiä tai oma aviopuoliso? Täällä on kyllä outoja ihmisiä. Sitäpaitsi satunnainen halaus on kaukana raiskauksesta. Tietysti asia muuttuu, jos avioliitossa muutenkin kaikki kirjataan ylös ja esitetään asianomaiselle syytteet ja vaaditaan julkista anteeksipyyntöä.
Tarkoitukseni ei ole myöskään vain heitellä näitä kysymyksiä ilmaan täällä, vaan todellakin myös toimia. Ensin on vaan hyvä saada selkeää perspektiiviä siihen, miten muut kokevat asian. Omaa kokemusta vankentaa se, etten näköjään todellakaan ole ainut, joka kokee tämän asian näin.
Rankan suhteen jäljiltä olen aikas hukassa monessa suhteessa, mutta en yhtään niin hukassa kuin mitä olin vielä vaikka vuosi tai kaksi sitten. Nyt pystyn väsymyksestäni huolimatta taas jo toimimaan ja näen, että tästä kaikesta on selkeä ulospääsy.
Olen jo hankkinut itselleni toisen asunnon (jonka omistan vain minä) ja asiat ovat sillä tolalla, että jos parisuhteemme ei järjesty kuntoon, järjestän minä itseni muualle.
Silti tämäkin keskustelu on tuonut paljon hyvää tullessaan, eli tästä on todellakin ollut hyötyä. Kiitos teille.
AP
Vierailija kirjoitti:
Teille kaikille jotka kysyitte, että miksi olen tässä vielä, niin meillä on toki paljon hyviäkin hetkiä miehen kanssa. Nykyisin todella paljon enemmän siitä, kuin huonoja hetkiä.
Hyviä keskusteluita, paljon niitä hetkiä kun tuntuu, että mies osaa analysoida omia tekojaan ja elämää ylipäätänsäkin objektiivisesti ja katuukin ihan oikeasti aiheuttamiaan asioita.
Lisäksi se väkivalta (sellaisena kun se perinteisesti hahmotetaan) on hävinnyt terapian ja oman sairastumiseni (uupumus) myötä pois kuvioista. Koen usein, että mies yrittää ihan oikeasti tsempata parhaansa mukaan. Muutos on kuitenkin varsin selkeä.
AP
Onhan kaikissa suhteissa hyviä hetkiä, vaikka se suhde olisi miten hirveä. Kun asia on niin, että maailman hirveinkin ihminen osaa esim. nauraa kun kuulee vitsin. Sitä ei jotankin tajua, että kauhea suhde ei ole kauhea 100 % ajasta eikä kauhea ihminen ole kauhea 100 % ajasta.
Itselläni ei ole kokemusta huonosta parisuhteesta, mutta todella rankasta työpaikkakiusaamisesta on. Siellä yksi työkaveri oli ihan hirvittävä, huusi, haukkui ja komenteli, sai muut työntekijät pelkäämään koko ajan, monet jopa itkemään. Ja kun tuo ihminen tuli taukohuoneeseen, hymyili ja alkoi rupatella, me kaikki hymyilimme ja osallistuimme keskusteluun hänen kanssaa. Olimme niin helpottuneita tilanteen rauhoittumisesta ja ihmismäisestä käytöksestä, että lähdimme mukaan iloisina ja kiitollisina. Hän tuntui sillä hetkellä todella sympaattiselta ihmiseltä. Tauon jälkeen huutaminen, haukkuminen ja itkettäminen jatkui kuten ennenkin. Ja sitten hän taas oli vähän aikaa mukava ja olimme taas yhtä kiitollisia siitä.
Luulisin tuon johtuvan siitä, että kun tottuu siihen että joku ihminen on todella hirveä, normaali käytös hänen taholtaan tuntuu sen jälkeen valtaisalta suosionosoitukselta. Siitä seuraa se lämmin kiintymys ja kiitollisuus tuota ihmistä kohtaan. Mikä on naurettavaa, mutta näin se toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ahdistelusta. Ei ole väliä halaillaanko ja lääpitäänkö väkisin väkijoukossa uudenvuodenyönä vai kotona neljän seinän sisällä.
Eikö todellakaan ole mitään väliä? Lauma ventovieraita miehiä tai oma aviopuoliso? Täällä on kyllä outoja ihmisiä. Sitäpaitsi satunnainen halaus on kaukana raiskauksesta. Tietysti asia muuttuu, jos avioliitossa muutenkin kaikki kirjataan ylös ja esitetään asianomaiselle syytteet ja vaaditaan julkista anteeksipyyntöä.
Ei todellakaan ole mitään väliä. Tarkoitus on nöyryyttää, hallita ja häpäistä toista ihmistä. Sellaiset on syytäkin kirjata ylös ja pitääkin vaatia anteeksipyyntöä. Teeskentele sinä että se on halailua eikä toisen nöyryyttämistä. Pistää kyllä miettimään mikä on motiivisi teeskennellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noinhan se usein menee, myös väkivaltaisissa parisuhteissa, kuin mitä nro 26 kirjoitti. Kun pahan jälkeen onkin yhtäkkiä hyvää, tuntuu se aivan ihmeellisen hyvältä.
Tasaisessa parisuhteessa ei noita nousuja ja laskuja ole tuolla tavoin, siinä on vain tasaisesti mukavaa - ja joidenkin mielestä valitettavasti myös tylsää.
Varmasti sekin vaikuttaa paljon, että miten ihminen on tottunut saamaan ja ansaitsemaan rakkautta lapsuuden kodissaan vanhemmiltaan. Kieroutunut malli voi olla omasta lapsuudenkodista peritty.
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta saa kyllä tehtyä ihan niin suuren ongelman kuin vain kukin haluaa. Mulle tuli kanssa aikoinaan aina välillä mieliteko vaan rutistaa mun miestä äkillisessä hellyydenpuuskassa. Mies sitten, jos ei ollut ihan sillä tuulella, seisoi siinä kädet roikkuen liioitellun kärsivällisen näköisenä ja kysäisi, että meneeks sulla kauan tossa.
Leikitkö tyhmää vai oletko oikeasti tyhmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ahdistelusta. Ei ole väliä halaillaanko ja lääpitäänkö väkisin väkijoukossa uudenvuodenyönä vai kotona neljän seinän sisällä.
Eikö todellakaan ole mitään väliä? Lauma ventovieraita miehiä tai oma aviopuoliso? Täällä on kyllä outoja ihmisiä. Sitäpaitsi satunnainen halaus on kaukana raiskauksesta. Tietysti asia muuttuu, jos avioliitossa muutenkin kaikki kirjataan ylös ja esitetään asianomaiselle syytteet ja vaaditaan julkista anteeksipyyntöä.
Itsemääräämisoikeuden ei pitäisi olla riippuvainen siitä oletko naimisissa ahdistelijasi kanssa vai et. En puhunut raiskaamisesta, vaan väkisin halaamisesta ja lääppimisestä. Oman miehen väkisin lääppiminen voi olla jopa ahdistavampaa, koska sitä ei pidetä pahana ja uhri voi joutua kyseenalaistamaan oman ahdistuksensa juuri siksi että se olisi jotenkin hyväksyttävämpää. Juuri niinkuin ap nyt tekee.
Ihmisen väkisin pitäminen otteessaan ON väkivaltaa, vaikka sen "naamioisi" halaamiseksi. Miehesi tajuaa erittäin hyvin mitä tekee, joten se vielä pahentaa asiaa. Hän tekee sen tarkoituksella ja on manipuloinut sinut, että hän muka tekee hyvää ja sinä vaan et ymmärrä....
Minä sanoisin suoraan, että älä puhu paskaa samalla suulla millä syöt. Hyvä, että olet alkanut järjestämään asioita. Äläkä anna miehesi ylipuhua sinut muuttamaan mielesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ahdistelusta. Ei ole väliä halaillaanko ja lääpitäänkö väkisin väkijoukossa uudenvuodenyönä vai kotona neljän seinän sisällä.
Eikö todellakaan ole mitään väliä? Lauma ventovieraita miehiä tai oma aviopuoliso? Täällä on kyllä outoja ihmisiä. Sitäpaitsi satunnainen halaus on kaukana raiskauksesta. Tietysti asia muuttuu, jos avioliitossa muutenkin kaikki kirjataan ylös ja esitetään asianomaiselle syytteet ja vaaditaan julkista anteeksipyyntöä.
Ei todellakaan ole mitään väliä. Tarkoitus on nöyryyttää, hallita ja häpäistä toista ihmistä. Sellaiset on syytäkin kirjata ylös ja pitääkin vaatia anteeksipyyntöä. Teeskentele sinä että se on halailua eikä toisen nöyryyttämistä. Pistää kyllä miettimään mikä on motiivisi teeskennellä.
Eipä ole tarvinnut teeskennellä. Muuten olen sitä mieltä, että jos suhteesta vai pitäisikö sanoa ihmisestä, katoaa ilo ja jäykkä tosikkomaisuus leimaa arkea ja kaikkea tekemistä, YK:n ihmisoikeuspykälät-kirja koko ajan kainalossa, kannattaa todella erota, eikä rutista palstoilla.
Vierailija kirjoitti:
Mies juu tosiaan harrastaa tuotakin, että jos makoilen sängyssä hänen toisella puolellaan, kääntyy mies yhtäkkiä ympäri ja heittää minut kaaressa sille puolelle johon kasvonsa käännyttyään osoittavat. Jos protestoin, niin saan kuulla kuinka "mulla just kipeyty toi toinen käsi, oli pakko vaihtaa kylkeä", et nyt voidaan jatkaa puhumista/halimista tms. Ja hetken kuluttua sama uudestaan, mutta toiseen suuntaan. Olen miestä siis selvästi pienikokoisempi. Kyllä siinä kieltämättä hieman esinemäinen olo tulee.
AP
Tuo voi olla normaalissa suhteessa ihan mukavaakin, pelkkää leikkiä. Mutta tosiaan jos fyysisesti heikompi tuntee olonsa jatkuvasti uhatuksi, se ei enää ole leikkiä. Ja mies huomaa kyllä varmasti jos aiheuttaa tuollaisella ahdistuneen olon. Kirjoitustesi perusteella varmaan käyttää sitä hyväksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä ei ole terve parisuhde. Ei toisen läheisyys pidä ahdistaa, vaan se pitäs tuntua hyvältä. Mies ei selvästikään kunnioita sinua, joten ainoa vaihtoehto on eroaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ahdistelusta. Ei ole väliä halaillaanko ja lääpitäänkö väkisin väkijoukossa uudenvuodenyönä vai kotona neljän seinän sisällä.
Eikö todellakaan ole mitään väliä? Lauma ventovieraita miehiä tai oma aviopuoliso? Täällä on kyllä outoja ihmisiä. Sitäpaitsi satunnainen halaus on kaukana raiskauksesta. Tietysti asia muuttuu, jos avioliitossa muutenkin kaikki kirjataan ylös ja esitetään asianomaiselle syytteet ja vaaditaan julkista anteeksipyyntöä.
Ei todellakaan ole mitään väliä. Tarkoitus on nöyryyttää, hallita ja häpäistä toista ihmistä. Sellaiset on syytäkin kirjata ylös ja pitääkin vaatia anteeksipyyntöä. Teeskentele sinä että se on halailua eikä toisen nöyryyttämistä. Pistää kyllä miettimään mikä on motiivisi teeskennellä.
Eipä ole tarvinnut teeskennellä. Muuten olen sitä mieltä, että jos suhteesta vai pitäisikö sanoa ihmisestä, katoaa ilo ja jäykkä tosikkomaisuus leimaa arkea ja kaikkea tekemistä, YK:n ihmisoikeuspykälät-kirja koko ajan kainalossa, kannattaa todella erota, eikä rutista palstoilla.
Miksi sinä vähättelet toisen ihmisen pahoinpitelyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi esimerkki siitä, että ei kannata jatkaa väkivaltaisen ihmisen kanssa. Ei se väkivaltaisen käytöksen loppuminen tarkoita että luonteesta häviäisi se mikä sai käyttämään väkivaltaa. Se hallitsemisen tarve purkautuu sitten vain toisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta saa kyllä tehtyä ihan niin suuren ongelman kuin vain kukin haluaa. Mulle tuli kanssa aikoinaan aina välillä mieliteko vaan rutistaa mun miestä äkillisessä hellyydenpuuskassa. Mies sitten, jos ei ollut ihan sillä tuulella, seisoi siinä kädet roikkuen liioitellun kärsivällisen näköisenä ja kysäisi, että meneeks sulla kauan tossa.
Leikitkö tyhmää vai oletko oikeasti tyhmä?
Olen oikeasti niin tyhmä, että tämä tosikkomainen kitisevä ämmälauma alkoi ottaa päähän. Olisko aika löysätä vähän sitä pipoa. Täällä rakastetaan sanaa 'uhriutuminen', eikä ihme. Nää naiset tykkää uhriutua. "Mun mies halas mua, vaikka mä en olis just silloin halunnut, byhääää!"
Vierailija kirjoitti:
Jättäydy Sika, Miehesi Ansaitsee Parempaa.
On helvettiä olla naimisissa sellaisen ihmisen kanssa, jota ei saa halata!
Joo, sinulle on helvettiä jos toista ei saa hakata!
Itsellä omakohtaista kokemusta tuollaisesta käytöksestä "luonnevikaisen" ihmisen kanssa. Tilanne todennäköisesti pahenee. Omat rajat ja todellisuus hämärtyvät vähitellen, joten en ihmettele että kyselet täällä palstalla tuollaista. Ei kannata odottaa sitä, että kuvaan astuu jatkuva pelko ja epävarmuus. Kannattaa lähteä tuollaisesta suhteesta mutta epäilenpä, ettei erosta tule välttämättä helppoa :( Tsemppiä tulevaan.
Ihmisen "ihomuistiin" jää aina jälki. Eksäni sai potkun persiisiin koska koko ajan hiplaili ja niplaili ja vonkasi. Oksettavaa! Uuvuttavaa!
Lapseni on minulle kultaakin kalliimpi ja hän ja lemmikkimme täyttävät kiintymyksen ja hellyydenkaipuuni, vastavuoroisesti.
Kymmenen vuotta erosta ja vieläkin joskus inhottaa.
En tiedä uskallanko enää luottaa.
Onneksi ex muutti hyvin kauas.
Herrasmiestä odotellessa:)
Mies juu tosiaan harrastaa tuotakin, että jos makoilen sängyssä hänen toisella puolellaan, kääntyy mies yhtäkkiä ympäri ja heittää minut kaaressa sille puolelle johon kasvonsa käännyttyään osoittavat. Jos protestoin, niin saan kuulla kuinka "mulla just kipeyty toi toinen käsi, oli pakko vaihtaa kylkeä", et nyt voidaan jatkaa puhumista/halimista tms. Ja hetken kuluttua sama uudestaan, mutta toiseen suuntaan. Olen miestä siis selvästi pienikokoisempi. Kyllä siinä kieltämättä hieman esinemäinen olo tulee.
AP