Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ottaisitko uuden miehen/naisen, jos puolisosi nyt kuolisi tai eroaisitte?
06.09.2016 |
Miksi/miksi et?
Itse eläisin kummassakin tapauksessa sinkkuna. Ennen kuin tapasin mieheni, olin jo asennoitunut elämään loppuikäni yksin ja itselleni (kiitos maahan poljetun itsetunnon ja koulukiusaamisen). Nykyään olen todella onnellinen mieheni kanssa enkä usko että tulisin ikinä löytämään hänenlaistaan, joten en aikoisi edes yrittää. Muut miehet eivät kiinnosta. Yksi lapsi meillä jo on, joten ihan yksin en tulisi edes olemaankaan.
N27
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut mieheni kanssa yli 10 vuotta, rakastan häntä mutta jos jostain syystä emme olisi enää yhdessä, en usko että haluaisin asua enää miehen kanssa. Voisin ottaa rakastajan/miesystävän, mutta hänellä pitää olla oma asunto. Kun ei tätä jatkuvaa toisten jälkien siivoamista pää kestä....
Kyllä minä varmaan joskus jonkun löytäisin. Jos mieheni kuolisi, en haluaisi olla katkera marttyyri, mieheni muistomerkki joka ei ikinä enää saisi olla onnellinen koska mies meni ja kuoli. Ero voikin sitten olla kinkkisempi asia, olemme 7 vuoden jälkeen edelleen hyvin rakastuneita, jos mieheni minut jättäisi (tai pettäisi ja minä jättäisin silloin hänet) märehtisin varmaan aika kauan miksi niin kävi, enkä välttämättä enää luottaisi miehiin ollenkaan. Olin ennen miestäni pettäjän kanssa ja se kyllä heijastui vahvasti alussa myös meidän suhteeseemme, en tiedä miten kävisi jos onnellinen liittomme hajoaisi. Perusteellinen selvyys erolle pitäisi saada että voisin jatkossa enää seurustella. Vaikeaa on kyllä löytää yhtä hyvää miestä kuin omani, tuskin etsimällä etsisin, tulisi jos olisi tullakseen.
No korkeat kriteerit uudelle laittaisin. Tulis vastaan, jos tulis. Ettimällä en etsisi. Yksinkin on jees.
Seuraava vaikuttaa hirveän kyyniseltä, mitä pahoittelen, mutta olen jo alkanut sopeutua ajatukseen, joten voin tarkastella sitä viileästi. Muutaman vuoden päästä olen tuossa tilanteessa - muu olisi lääketieteellinen ihme. En usko, että alan aktiivisesti etsiä uutta puolisoa, mutta jos sattumalta tulee vastaan, niin hyvä.
Olen miettinyt jo hautapaikkaa ja hautajaisten musiikkia. En halua kysellä tuollaisia siltä, joka lähtee vasta muutaman vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi uutta miestä kummassakaan tapauksessa. En haluaisi parisuhdetta enään. Keskittyisin lapseen ja omaan elämääni. Alhainen seksuaalinen vietti jota voisin kyllä tarpeeb mukan tyydyttää. Muuten miestä elämääni en ottaisi niin kauan kun lapsi asuisi kanssani. Kun hän lähtenyt omilleen voisin jonkun aktiivisen fyysisen suhteem aloittaa muttei mitöön vakava eikö missään nimessö saman katon alle.
Kaikki aina sanoo, että en ikinä enää uutta ottaisi. Sitten kuitenkaan puolen vuoden harkinta-aika ei ehdi vielä kulua, kun on jo joku ukkomies kierteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jossain vaiheessa.
Vaimoni kuoli syöpään tämän vuoden kesäkuussa 38 vuotiaana.
Meillä on yksi tytär 12v ja oli aikomus hankkia vielä ainakin toinen lapsi , mutta nyt se haave ja unelma taitaa olla myös kuollut ja kuopattu, valitettavasti.
Olen nyt 40v leskimies ja yksinhuoltaja , toipumassa tästä järkytyksestä.
Olisi kiva vielä tavata joku ja rakastua , kokea sitä kiihkoa ja huumaa + mahdollisesti saada se toinen lapsi kylläkin eri naisen kanssa.
Vaimoni halusi minun jatkavan elämääni ja hommaamaan tytöllemme, siskon tai veljen uuden naisen kanssa.
Tytär on jo kannustanut minua lähtemään treffeille mikä on tavallaan aika liikuttavaa , en usko olevani vielä ihan valmis siihen , ehkä aikaisintaan ensivuonna tai jotain.
Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
En ottaisi ainakaan nyt, ei olisi aikaa seurusteluun. Päivät olen töissä, illat menee pienen lapsen kanssa, eikä ole tukiverkostoa eli olemme kaikki vapaa-ajat yhdessä. Ihmettelen aina, miten yh on aikaa seurustella ja tapailla miehiä. Oma energiataso on ainakin nollissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi. Hänelle ei ole vertaista. Eläisin sen jälkeen niin kauan kuin jaksaisin, ja lähtisin sitten varmaankin oman käden kautta, kun elämä menisi liian epämielekkääksi enää jatkaakaan. Minä olen jo yli 50. On myös mahdollista, että myisin talon ja mökin ja veneenkin, ja pistäisin kaiken korkeakorkoisiin osakkeisiin tai vastaaviin osinkoa jakaviin omistuksiin jotka hoituvat automaattisesti, ja lähtisin polkupyörällä kiertämään maailmaa. Olen kätevä käsistäni, aina kai löytäisi pientä kunnostus ja korjaustyötä vastaan majapaikkaa ja pesumahdollisuutta. Olen seurannut sitä gonebikefishing jannua.
En.
En halua sitoutua ja jakaa elämääni enää kenenkään toisen miehen kanssa.
Olen nyt ollut parisuhteessa 30 vuotta ja kaikki on erittäin ok.
Parisuhteessa ei voi olla kuitenkaan täysin vapaa, itsekäs ja pitää pystyä kompromisseihin...yksin saisi tehdä mitä haluaa. En ole koskaan asunut yksin.
Voisin kyllä treffailla jotain kivaa miestä/miehiä.
Mutta jos saan valita niin olen vielä vanhanakin mummona nykyisen mieheni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. En usko että löytyy samanlaista toista - alunperinkin piti jäädä vanhaksi piiaksi, mutta kun löytyi hyvä mies.
En ottais enää yhtään ukkoa riesakseni. Mun ikäluokassa ne muutenkin haikailee jo huomattavasti nuoremman lihan perään. Mulla on rahaa, työ, terveyttä, harrastuksia, ystäviä, mihin sitä miestä siinä sotkemassa tarvitaan, kun en lapsiakaan enempää halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikin niin yksinkertaista, että senkun päättää ottaa tai olla ottamatta. Olin edellisen ja nykyisen suhteen välissä lähes kahdeksan vuotta sinkkuna enkä usko, että jos uudestaan sinkkuuntuisin niin uuden löytäminen olisi yhtään sen helpompaa.
Ottaisitko? Mikä juttu tämä on? Olen ollut sinkkuna vuodesta 2005 eikä ole flaksi käynyt niin että pitäisi innokkaita kosijoita pois potkia...
En. Olisi erittäin korkeat kriteerit miehelle, joten tuskin sellaista enää löytäisin. Lasta en vetäisi omista itsekkäistä syistäni ja omaa etuani ajaen uusperhekuvioihin. Tapailla voisin siloin tällöin seksin ja matkustelun merkeissä, mutta visusti eri asunnoista. Yhteen en muuttaisi enää koskaan kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut mieheni kanssa yli 10 vuotta, rakastan häntä mutta jos jostain syystä emme olisi enää yhdessä, en usko että haluaisin asua enää miehen kanssa. Voisin ottaa rakastajan/miesystävän, mutta hänellä pitää olla oma asunto. Kun ei tätä jatkuvaa toisten jälkien siivoamista pää kestä....
Olen ollut mieheni kanssa reilut 20 vuotta. Jos ero jostain syystä tulisi niin minäkin ottaisin vain rakastajan/miesystävän, mutta en haluaisi hänen muuttavan luokseni tms. Oma asunto molemmilla ja sitä rataa.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea sanoa. Ehkä jossain vaiheessa, ainakin jos erottais ja varmaan kuolemankin sattuaessa koska olemme vielä nuoria. Minä 33 ja mies 30-vuotias. Ainakin toivon että mies löytää uuden jos itse kuolen ettei ole lopun elämää yksin.