Miksi kaikki opiskelijat eivät sijoita ja rikastu?
Olen nyt opintojeni loppuvaiheessa, ja tämän polun tallanneena pysähdyin miettimään, että miksi monet ihmiset tekevät omasta elämästään taloudellisesti niin hankalaa. Suurimmalla osalla opiskelijoista olisi mahdollisuus kartuttaa kymmenien tuhansien eurojen säästöt jo opiskeluaikana ja luoda näin pohjaa omalle vaurastumiselleen. Jotkut varmaan haluaisivat todeta tässä vaiheessa, ettei vaurastuminen ole elämän tarkoitus - olen samaa mieltä, mutta kyllä se tuo erittäin paljon turvaa ja valinnanvapautta myöhempään elämään.
Opintotukea saa nykyään n. 500€/kk. Pienemmissä kaupungeissa tuo riittää varmaan kuukausittaiseen elämiseen, jos asuu opiskelijakämpässä. Helsingissä saattaa tehdä vähän tukalaa, mutta 700€/kk pitäisi normaalisti riittää sielläkin. Itse opiskelen pääkaupunkiseudulla ja tuota luokkaa on budjettini. Opintotuen lisäksi tuon rahoittamiseen voisi tehdä vaikka hyvin pienen määrän töitä opiskelujen ohessa, 200€/kk ei paljoa vaadi.
Tähän päälle tulevat kesätyötulot, joita suurin osa opiskelijoista saa. Vaikka tekisit huonohkolla palkalla (1500€/kk) töitä 3kk, niin tuosta jää helposti vaikkapa 3000€ säästöön. Jos on opiskellut normaalisti (60op/vuosi) niin kesältä voi nostaa myös opintotukea, jolla kattaa suurimman osan elinkuluista, jolloin säästöön saa vähän enemmänkin.
Ja viimeisenä se mitä kaikista eniten ihmettelen: miksi kaikki eivät nosta opintolainaa? Jos elää yllä olevan esimerkin mukaisesti, niin sitä ei varsinaisesti tarvitse elämiseen. Se kuitenkin kannattaa nostaa ja sijoittaa tuottavasti. Tämä on erittäin hyvä keino ja vaihe elämässä opetella sijoittamaan säännöllisesti ja pitkäjänteisesti. Opintolainan avulla sijoitustoiminnan pystyy myös aloittamaan aikaisemmin eikä vasta myöhemmin työelämässä. Lainan korot ovat tällä hetkellä hyvin lähellä nollaa (itselläni jotain 0.1% luokkaa), ja kun suorittaa opinnot ajallaan (7 vuotta normaaliin maisterintutkintoon, ei pitäisi olla hankalaa), niin saa vielä erittäin roiman opintolainavähennyksen. Eli vaikka laittaisi nuo rahat vain tilille makaamaan, niin tuosta vähennyksestä tulisi useiden tuhansien eurojen tuotot.
Kun nuo kesätyörahat+opintolainan sijoittaa, niin voi laittaa kuukausittain 600-800€ vaikkapa pienikuluisiin indeksirahastoihin tai suoraan osakkeisiin. Ajoittamisesta ei kannata pitää huolta jos vain malttaa sijoittaa nuo riittävän pitkäksi ajaksi - kannattaa ottaa tavoitteeksi ja motivaattoriksi vaikka 15 vuoden päästä olevan tilanteen turvaaminen.
Opiskelijan elämäntilanne on myös sikäli erittäin hyvä säästämiselle ja sijoittamiselle, että usein ei ole vielä esim. perhettä tai isoa asuntoinaa, johon uppoaa enemmän rahaa.
Miksi siis useammat eivät hyödynnä opiskeluaikaa vaurastumisen aloittamiseen?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kun jotkut fedorapäiset 20-vuotiaat jolpit jaksavat esittää suurtakin sijoittajaa kun salkussa on 1200 euroa (eli rippirahat ja ylppärirahat). Sillä tienataan sitten vuodessa 50 euroa jolla voi sitten ostaa pullon jack danielsia ja hofnarin pikkusikareita ja pistää elämän risaiseksi!
"Köyhät ei tiedä sijoittajan elämän hienoudesta mitään!"
Nuo rippi- ja ylppärirahat ovat hyvä keino opetella sijoittamisen alkeet. Sitten voi kotoa pois muutettua ottaa huoletta opintolainan täysmääräsesti eli 20000€. Siihen päälle kesä-/sivutyörahoja ja sijoitusten tuottoja niin viiden opiskeluvuoden aikana pääsee jo lähemmäs 50000€ salkkua. Vuodessa tulee tuottoja tuhansia euroja. Kyllä se on jo sijoittamista.
Sitä vain aina ihmettelen että mikä ihmeen parikymppisten kauppatieteilijöiden palsta tämä on. Ei päivää ilman että joku neropatti tulee avautumaan siitä kuinka köyhyys poistuu sijoittamalla ja blaa blaa blaa raha blaa blaa blaa osakkeet blaa blaa blaa. En tajua.
Vierailija kirjoitti:
Sitä vain aina ihmettelen että mikä ihmeen parikymppisten kauppatieteilijöiden palsta tämä on. Ei päivää ilman että joku neropatti tulee avautumaan siitä kuinka köyhyys poistuu sijoittamalla ja blaa blaa blaa raha blaa blaa blaa osakkeet blaa blaa blaa. En tajua.
Kaippa rahasta ja omasta taloudenpidosta puhuminen on ihan normaalia arkipäiväistä asiaa? Ainakin pitäisi olla. Muillekin kuin kauppatieteilijöille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä vain aina ihmettelen että mikä ihmeen parikymppisten kauppatieteilijöiden palsta tämä on. Ei päivää ilman että joku neropatti tulee avautumaan siitä kuinka köyhyys poistuu sijoittamalla ja blaa blaa blaa raha blaa blaa blaa osakkeet blaa blaa blaa. En tajua.
Kaippa rahasta ja omasta taloudenpidosta puhuminen on ihan normaalia arkipäiväistä asiaa? Ainakin pitäisi olla. Muillekin kuin kauppatieteilijöille.
No jos haluaa uhrata ainoa elämänsä jonkun talouden alttarille niin ehkä sitten niin. Jännä kuinka jotkut eivät näe mitään mahdollisuutta elämiseen kuin jatkuvan rahan ja taloudenpidon kanssa vekslaamisen. Ja aina kun tätä asiaa kyseenalaistaa niin alkaa kommarikortti viuhua ja loukkaannutaan verisesti kun joku kehtaa kyseenalaistaa nykyisen järjestelmän kokonaisuutena.
Se nyt vaan on osa elämää jokaisella, myös niillä jotka siitä puhumista välttelevät. Yleensä he joutuvat loppupeleissä kärsimään jopa enemmän näistä asioista kuin he, jotka viittivät joskus vähän ajatella asioita. Ja se että jostain aiheesta keskustelee ei tarkoita että uhraisi sille koko elämänsä...
Ehdottomasti kannatan opintolainan nostoa. Sitä vastaan ei puhu mikään muu kuin se, että jäisi valmistumisen jälkeen pitkäaikaistyöttömäksi. Mutta kuinka moni oikeasti jää... pari vuotta valmistumisen jälkeen erittäin suuri prosentti on työelämässä mukana jollain tavalla.
Tarpeen ja halujen mukaan lainan voi käyttää "pakollisiin menoihin", matkusteluun tai sijoittamiseen - mutta nostaa se kannattaa.
Mä tiedän näitä tyyppejä, jotka tavoittelee ekaa miljoonaansa.
Vessapaperi varastetaan sieltä mistä irti lähtee, pesulla käydään vaan luonnonvesissä tai pakon edestä jouluna. Juodaan töissä kolme litraa kahvia eikä syödä mitään, koska näin säästää (ja tietty käydään isolla asialla työnantajan piikkiin).
Vaatteet on ikäkuluja. Tämä esimerkki on elävästä elämästä, vietettiin pikkujouluja toimistolla ja seuraavana maanantaina tämä pihi ihmetteli suureen ääneen että joku on vienyt hänen takkinsa. No, naulakossa oli yksi takki, mutta ei se voinut olla hänen, kun sehän on ihan surkea loimi!
Kyllä se vaan, oli joutui lopulta itsekin toteamaan kun omaisuuttaan löytyi taskusta. Mutta joutui itsekin toteamaan, että takki on jo aikansa elänyt.
Esimerkkejä olisi enemmänkin.
PS. te oikeasti haisette, teidän henkenne haisee ja kaikki ärsyttää se, että kahvi on jatkuvasti loppu!
Tuo nyt on aika huono esimerkki sitä vastaan, etteikö kannattaisi säästää ja sijoittaa. Yksittäistapaus, päästään sekasin. Noita esimerkkejä löytyy ehkä yksi tai muutama, mutta sellaisia jotka harrastavat sijoittamista samalla järkevästi eläen on tuhansia. Suomen ja suomalaisten yksilöiden kannalta olisi vaan parempi, jos niitä olisi satoja tuhansia tai miljoonia. Saataisiin raha tileiltä tuottamaan ja ihmisten elämiin turvaa ja valinnanvapautta.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä tulee tehtyä erilaisia valintoja. Myöhemmin voi miettiä kannattiko. Minä ja mieheni toimittiin varmaan ap:n mielestä melko hyvin nuorena. Ei tosin sijoitettu noin voimakkaasti, mutta säästimme kyllä. Sijoitukset ovat nykyään meillä arkipäivää ja sinänsä ymmärrän ap:n ajatukset. Myös opintolainaa kehoittaisin lapsiamme ottamaan nykyisillä ehdoilla (ilmaista rahaa ajoissa valmistuville korkeakouluopiskelijoille).
Meillä ei miehen kanssa nuorena ollut rahan suhteen mitään erityisiä ajatuksia. Rahaa tuli vähän, joten elettiin tosi köyhää elämää. Molemmat päästiin jo opintojen alkuvaiheessa töihin omalle alalle, joten viikonloput, illat ja kesät tuli oltua töissä. Säästettiin "pahan päivän varalle". Kun valmistuimme, niin olimme itsekin ihmeissämme miten iso pesämuna tilillä jo odotteli "oikean elämän" alkamista. Kiittelimme itseämme valinnoista. Meillä oli rahaa ja työkokemusta. Kyllä kannatti raataa.
Saatiin työpaikat. Tehtiin töitä niska limassa. Saatiin lapsia, ostettiin omakotitalo. Lainaa oli helppo saada, kun omaa varallisuutta oli reilusti.
Nyt myöhemmin olen edelleen tyytyväinen valintoihimme. Elämä on mennyt "kuin juna" eteenpäin. Olemme toimineet "oikein". Vakituiset työpaikat nuorina, asuntolaina maksettuna alle nelikymppisenä, sijoituksia tilillä. Nyt kuitenkin ymmärrän, että ei tämä ole se ainoa oikea tie. Nuorena olisi voinut vähän "pysähtyä asemille", katsella maisemia, tehdä vaikka aivan turhan patikkamatkan. Työanatajille olisi voinut sanoa että en ole käytettävissä 24/7 ja tehdä lomamatkan. Opiskeluaikakin on oikeaa elämää, ei karkkipussiin tuhlaaminen olisi ollut synti.
Mitä teen nyt aiemmasta oppineena? Säästän "pahan päivän varalle". Teen täyttä työviikkoa ja ostan pari senttiä halvempaa maitoa. Harrastan sijoittamista. Se on hauskaa, ei stressaavaa. Opetan lapsillekin. Ehkä alamme matkustella sitten kun lapset muuttavat pois. (Niin varmaan...).
Toivon että lapset oppisivat jonkinlaisen keskitien säästämisen/sijoittamisen ja elämästä nauttimisen (ja siihen rahan käyttämisen) välillä. Saa nähdä millaisia heistä tulee. Ei ole minun tehtäväni arvostella heidän valintojaan.
Omiin korviini elämänne kuulostaa todella kurjalta. Meilläkin on lapsia ja omakotitalo, tosin velkaakin, mutta on nähty ja koettu maailmaa, samoin lapsemme. Tarinasi kertoo, että elämä todellakin on valintoja. Omalla kohdalla muut ovat kyllä tehneet niitä myös eli on koettu työttömyyttä ja sairautta. Silti pidän teitä köyhempinä, henkisesti.
Sijoittaminenkin on vielä mun mielestä aika uusi juttu. Varsinkin kun nykyään sitä on helppo harjoittaa netissä. Mun mielestä on rahantuhlausta olla sijoittamatta. Siellä on ihan ilmaista rahaa, jonka voi kuka tahansa poimia itselleen. Ei vaadi edes hirveästi työtä.
Jokari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja itse toiminut noin? Minkä ikäinen nyt olet ja kuinka suuri omaisuus? Kuinka pihisti elät nyt?
Olen tehnyt, ensimmäisessä viestissä esitellyt luvut olivat suurinpiirtein omasta elämästäni. Olen nyt 24-vuotias ja valmistun parin kuukauden päästä. Omaisuutta olen yllä olevalla tavalla kerryttänyt n. 30000€ (siis nettona, eli jos maksaisin lainan pois).
En koe eläväni tällä hetkellä pihisti, joskin olen yleisluonteeltani säästäväinen enkä tuhlaa turhiin ostoksiin kauheasti. Sen sijaan omaan retkeilyharrastukseeni käytän rahaa aika paljon. Matkustelen, esim. tänä kesänä patikoin ja kiipeilin Alpeilla pari viikkoa, viime kesänä tein Interrail-matkan. Lisäksi vaeltelen Lapissa, se on vähän halvempaa. En jättäydy mistään huvituksista pois rahan takia enkä jätä tekemättä mitään mitä haluan, mutta toisaalta karsin kaikkeen turhaan kuluttamista.
Vierailija kirjoitti:
Tämän on pakko olla trolli. Helvetin huono on ainakin, suosittelen aloituksen tekijälle lämpimästi matikan perusopintojen kertaamista. Kannattaa aloittaa alakoulun tokaluokasta, sen verran heikosti näyt osaavat tuota yhteenlaskua.
Ei ole trolli. Ehkä vähän provosoin otsikossa sanalla "kaikki", mutta idea pysyisi samana vaikka laittaisin siihen "puolet". Omasta kokemuksestani se osuus opiskelijoista, joka säännöllisesti säästää on hyvinkin alle viidennes.
Jos tuo mainitsemani 800€ yläraja säästöille tuntuu liian suurelta ja olevan se ratkaiseva tekijä, niin höllätään vähän. Sanotaan sitten että yllä olevalla menetelmällä kaikki saisivat säästöön 400€-600€. Sama idea kuitenkin säilyy muilta osin.
Matikan perusopinnot on käyty, ja melkein samaa alaa jatkettu eteenpäin viimeiset 5 vuotta yliopistotasolla. Mutta eksponentiaalisen kasvun ja korkoa korolle -ilmiön voi ymmärtää myös ilman matematiikan yliopistokoulutusta, vaan monet eivät tunnu tuota hallitsevan.
Vierailija kirjoitti:
Ja paljonkos sulla jeesas iskä ja äiti? Vähän mahdottomia noi sun laskelmat kun jätit ne "pienet" muuttujat pois.
Kai sä nyt ääliö tajuat että pk-seudulla 700e/kk ei "normaalisti riitä"? Hyvin monella tuo summa menee pelkästään jo vuoraan. Saati sitten että ruvettais vielä jotain opintolainoja sijoittelemaan. :D
Tuossa ylläolevassa laskelmassa ei ole huomioitu niitä lainkaan, eli isän ja äidin jeesiä ei tuon toteuttamiseen tarvi ollenkaan.
Itse asun pk-seudulla (Espoon Otaniemessä) ja hyvin riittää. Jos tuo summa menee pelkästään vuokraan, niin silloin ei kyllä asu opiskelija-asunnossa. Toki siinä voi kestää hetki että sellaisen saa, mutta jos ei ole opiskelijakämppää edes hakenut niin se on sitten ihan oma valinta ja tyhmää.
Ja jos osakkeisiin sijoittamista haluaa vältellä, niin tuon opintolainan voi laittaa ihan vain tilille (esim. Bank Norwegianin säästötililtä saa 1.75% koron). Siellä makuuttelee, nostaa opintojen päätteeksi 3000-4000€ opintolainavähennyksen ja maksaa vaikka heti lainan pois tuolla tilillä olevilla rahoilla. Ja tuon 3000-4000€ voi ottaa jo käyttöön opiskeluaikana kun silloin sille varmaan on enemmän tarvetta. Tästä monet opiskelijat siis kieltäytyvät, samalla kun valittavat etteivät rahat riitä.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti ne riskit. Aina voi unelmoida 7% vuosituotosta, mutta on myös riskinsäkin, varsinkin kun on tultu ylämäkeä pitkän aikaa jo. Talouskaan ei näytä kasvavan maailmalla
Ei mikään kiva juttu tehdä tappiota opintolainalla. Osakkeisiin sijoittaessa on helppo tehdä hätiköityjä päätöksiä. Osalla osakkeista se kurssi voi tulla sen -20% alas.
Jos on köyhemmästä perheestä, ei siellä edes mietitä tällaisia, sijoittamista lainarahalla.
Jos sijoittaa 20 vuoden tähtäimellä ja ajallisesti hajauttaen esim. joka kuukausi pienellä summalla, niin nuo riskit ovat hyvin pienet. Tietenkin jollain yksittäisellä hetkellä kurssit ovat voineet tulla alas vaikka 40%, mutta ainakin tähän asti ne ovat aina myös tulleet ylös, vaikka melko isoja kriisejä on maailmalla ollut (maailmansodat, öljykriisit, finanssikriisit). Ja huomionarvoista on se, että ajallisesti hajauttamalla tulee ostettua lisää myös noiden kriisien pohjalla, siis toisin sanoen erittäin halvalla.
Siitä olen samaa mieltä, että oman perheen ja lähipiirin esimerkillä on vaikutusta siihen, uskaltaako tämmöiseen hommaan lähteä. Sen takia haluankin näitä asioita tuoda esille esim. tällä foorumilla, jotta yhä useampi alkaisi ajatella, että tällainen on mahdollista melkein kenelle tahansa. Lisätietoa voi sitten hankkia nettiä lukemalla tai vaikka joltain ystävältä tai minulta kysymällä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä paitsi moni haluaa nuorena ELÄÄ oikein isoilla kirjaimilla kirjoitettuna eikä pihistellä.
Monille tuntuu tuo ELÄMINEN olevan synonyymi sille, ettei säästöön saa jäädä yhtään rahaa. Muuten on epäonnistunut. Tämä on surullista.
Yksi siskon tuttu aloitti kauppatieteen opinnot Turussa -90 luvulla ja sijoitti opintolainansa. Menetti kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti kannatan opintolainan nostoa. Sitä vastaan ei puhu mikään muu kuin se, että jäisi valmistumisen jälkeen pitkäaikaistyöttömäksi. Mutta kuinka moni oikeasti jää... pari vuotta valmistumisen jälkeen erittäin suuri prosentti on työelämässä mukana jollain tavalla.
Tarpeen ja halujen mukaan lainan voi käyttää "pakollisiin menoihin", matkusteluun tai sijoittamiseen - mutta nostaa se kannattaa.
Meillä on tällä hetkellä ennätysmäärä akateemisia työttömiä, joten riski siihen ettei työllistykään valmistuttuaan on oikeasti suuri.
Vierailija kirjoitti:
Jokari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja itse toiminut noin? Minkä ikäinen nyt olet ja kuinka suuri omaisuus? Kuinka pihisti elät nyt?
Olen tehnyt, ensimmäisessä viestissä esitellyt luvut olivat suurinpiirtein omasta elämästäni. Olen nyt 24-vuotias ja valmistun parin kuukauden päästä. Omaisuutta olen yllä olevalla tavalla kerryttänyt n. 30000€ (siis nettona, eli jos maksaisin lainan pois).
En koe eläväni tällä hetkellä pihisti, joskin olen yleisluonteeltani säästäväinen enkä tuhlaa turhiin ostoksiin kauheasti. Sen sijaan omaan retkeilyharrastukseeni käytän rahaa aika paljon. Matkustelen, esim. tänä kesänä patikoin ja kiipeilin Alpeilla pari viikkoa, viime kesänä tein Interrail-matkan. Lisäksi vaeltelen Lapissa, se on vähän halvempaa. En jättäydy mistään huvituksista pois rahan takia enkä jätä tekemättä mitään mitä haluan, mutta toisaalta karsin kaikkeen turhaan kuluttamista.
Vierailija kirjoitti:
Tämän on pakko olla trolli. Helvetin huono on ainakin, suosittelen aloituksen tekijälle lämpimästi matikan perusopintojen kertaamista. Kannattaa aloittaa alakoulun tokaluokasta, sen verran heikosti näyt osaavat tuota yhteenlaskua.
Ei ole trolli. Ehkä vähän provosoin otsikossa sanalla "kaikki", mutta idea pysyisi samana vaikka laittaisin siihen "puolet". Omasta kokemuksestani se osuus opiskelijoista, joka säännöllisesti säästää on hyvinkin alle viidennes.
Jos tuo mainitsemani 800€ yläraja säästöille tuntuu liian suurelta ja olevan se ratkaiseva tekijä, niin höllätään vähän. Sanotaan sitten että yllä olevalla menetelmällä kaikki saisivat säästöön 400€-600€. Sama idea kuitenkin säilyy muilta osin.
Matikan perusopinnot on käyty, ja melkein samaa alaa jatkettu eteenpäin viimeiset 5 vuotta yliopistotasolla. Mutta eksponentiaalisen kasvun ja korkoa korolle -ilmiön voi ymmärtää myös ilman matematiikan yliopistokoulutusta, vaan monet eivät tunnu tuota hallitsevan.
Vierailija kirjoitti:
Ja paljonkos sulla jeesas iskä ja äiti? Vähän mahdottomia noi sun laskelmat kun jätit ne "pienet" muuttujat pois.
Kai sä nyt ääliö tajuat että pk-seudulla 700e/kk ei "normaalisti riitä"? Hyvin monella tuo summa menee pelkästään jo vuoraan. Saati sitten että ruvettais vielä jotain opintolainoja sijoittelemaan. :D
Tuossa ylläolevassa laskelmassa ei ole huomioitu niitä lainkaan, eli isän ja äidin jeesiä ei tuon toteuttamiseen tarvi ollenkaan.
Itse asun pk-seudulla (Espoon Otaniemessä) ja hyvin riittää. Jos tuo summa menee pelkästään vuokraan, niin silloin ei kyllä asu opiskelija-asunnossa. Toki siinä voi kestää hetki että sellaisen saa, mutta jos ei ole opiskelijakämppää edes hakenut niin se on sitten ihan oma valinta ja tyhmää.
Ja jos osakkeisiin sijoittamista haluaa vältellä, niin tuon opintolainan voi laittaa ihan vain tilille (esim. Bank Norwegianin säästötililtä saa 1.75% koron). Siellä makuuttelee, nostaa opintojen päätteeksi 3000-4000€ opintolainavähennyksen ja maksaa vaikka heti lainan pois tuolla tilillä olevilla rahoilla. Ja tuon 3000-4000€ voi ottaa jo käyttöön opiskeluaikana kun silloin sille varmaan on enemmän tarvetta. Tästä monet opiskelijat siis kieltäytyvät, samalla kun valittavat etteivät rahat riitä.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti ne riskit. Aina voi unelmoida 7% vuosituotosta, mutta on myös riskinsäkin, varsinkin kun on tultu ylämäkeä pitkän aikaa jo. Talouskaan ei näytä kasvavan maailmalla
Ei mikään kiva juttu tehdä tappiota opintolainalla. Osakkeisiin sijoittaessa on helppo tehdä hätiköityjä päätöksiä. Osalla osakkeista se kurssi voi tulla sen -20% alas.
Jos on köyhemmästä perheestä, ei siellä edes mietitä tällaisia, sijoittamista lainarahalla.
Jos sijoittaa 20 vuoden tähtäimellä ja ajallisesti hajauttaen esim. joka kuukausi pienellä summalla, niin nuo riskit ovat hyvin pienet. Tietenkin jollain yksittäisellä hetkellä kurssit ovat voineet tulla alas vaikka 40%, mutta ainakin tähän asti ne ovat aina myös tulleet ylös, vaikka melko isoja kriisejä on maailmalla ollut (maailmansodat, öljykriisit, finanssikriisit). Ja huomionarvoista on se, että ajallisesti hajauttamalla tulee ostettua lisää myös noiden kriisien pohjalla, siis toisin sanoen erittäin halvalla.
Siitä olen samaa mieltä, että oman perheen ja lähipiirin esimerkillä on vaikutusta siihen, uskaltaako tämmöiseen hommaan lähteä. Sen takia haluankin näitä asioita tuoda esille esim. tällä foorumilla, jotta yhä useampi alkaisi ajatella, että tällainen on mahdollista melkein kenelle tahansa. Lisätietoa voi sitten hankkia nettiä lukemalla tai vaikka joltain ystävältä tai minulta kysymällä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä paitsi moni haluaa nuorena ELÄÄ oikein isoilla kirjaimilla kirjoitettuna eikä pihistellä.
Monille tuntuu tuo ELÄMINEN olevan synonyymi sille, ettei säästöön saa jäädä yhtään rahaa. Muuten on epäonnistunut. Tämä on surullista.
Yksi siskon tuttu aloitti kauppatieteen opinnot Turussa -90 luvulla ja sijoitti opintolainansa. Menetti kaiken.
Tottakai kaiken voi menettää, jos ottaa suuria riskejä ja "lottoaa". Mutta indeksirahastoihin tai osakkeisiin hyvin hajauttaen (ajallisesti ja maantieteellisesti) ei ole mahdollista menettää kaikkea. Ei edes suurinta osaa jos on vuotta tai paria pidempi aikajänne toiminnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä tulee tehtyä erilaisia valintoja. Myöhemmin voi miettiä kannattiko. Minä ja mieheni toimittiin varmaan ap:n mielestä melko hyvin nuorena. Ei tosin sijoitettu noin voimakkaasti, mutta säästimme kyllä. Sijoitukset ovat nykyään meillä arkipäivää ja sinänsä ymmärrän ap:n ajatukset. Myös opintolainaa kehoittaisin lapsiamme ottamaan nykyisillä ehdoilla (ilmaista rahaa ajoissa valmistuville korkeakouluopiskelijoille).
Meillä ei miehen kanssa nuorena ollut rahan suhteen mitään erityisiä ajatuksia. Rahaa tuli vähän, joten elettiin tosi köyhää elämää. Molemmat päästiin jo opintojen alkuvaiheessa töihin omalle alalle, joten viikonloput, illat ja kesät tuli oltua töissä. Säästettiin "pahan päivän varalle". Kun valmistuimme, niin olimme itsekin ihmeissämme miten iso pesämuna tilillä jo odotteli "oikean elämän" alkamista. Kiittelimme itseämme valinnoista. Meillä oli rahaa ja työkokemusta. Kyllä kannatti raataa.
Saatiin työpaikat. Tehtiin töitä niska limassa. Saatiin lapsia, ostettiin omakotitalo. Lainaa oli helppo saada, kun omaa varallisuutta oli reilusti.
Nyt myöhemmin olen edelleen tyytyväinen valintoihimme. Elämä on mennyt "kuin juna" eteenpäin. Olemme toimineet "oikein". Vakituiset työpaikat nuorina, asuntolaina maksettuna alle nelikymppisenä, sijoituksia tilillä. Nyt kuitenkin ymmärrän, että ei tämä ole se ainoa oikea tie. Nuorena olisi voinut vähän "pysähtyä asemille", katsella maisemia, tehdä vaikka aivan turhan patikkamatkan. Työanatajille olisi voinut sanoa että en ole käytettävissä 24/7 ja tehdä lomamatkan. Opiskeluaikakin on oikeaa elämää, ei karkkipussiin tuhlaaminen olisi ollut synti.
Mitä teen nyt aiemmasta oppineena? Säästän "pahan päivän varalle". Teen täyttä työviikkoa ja ostan pari senttiä halvempaa maitoa. Harrastan sijoittamista. Se on hauskaa, ei stressaavaa. Opetan lapsillekin. Ehkä alamme matkustella sitten kun lapset muuttavat pois. (Niin varmaan...).
Toivon että lapset oppisivat jonkinlaisen keskitien säästämisen/sijoittamisen ja elämästä nauttimisen (ja siihen rahan käyttämisen) välillä. Saa nähdä millaisia heistä tulee. Ei ole minun tehtäväni arvostella heidän valintojaan.
Omiin korviini elämänne kuulostaa todella kurjalta. Meilläkin on lapsia ja omakotitalo, tosin velkaakin, mutta on nähty ja koettu maailmaa, samoin lapsemme. Tarinasi kertoo, että elämä todellakin on valintoja. Omalla kohdalla muut ovat kyllä tehneet niitä myös eli on koettu työttömyyttä ja sairautta. Silti pidän teitä köyhempinä, henkisesti.
Oli pakko etsiä tämä ketju, kun luin tuon viestiini tulleen kommentin joskus kiireessä. Olen siis se pihisti elänyt säästäjä. Haluaisin korostaa, että rahankäyttö ei aina ole yhteydessä onnellisuuteen. Koen että elämme oikein onnellista ja henkisesti rikasta elämää. Arvomaailmassamme perhekeskeisyys, ekologisuus ja itsensä kehittäminen ovat tärkeitä. Naistenlehtien muotisanoja on useamman vuoden ajan olleet esim. kotoilu, downshiftaus, mindfullness, minimalismi ja tietenkin kaikenlainen luonnosuojelu ja kierrätys. Törsäys ei ole muotia ainakaan kaikkien keskuudessa eikä se ole ainoa asia joka tuo onnellisuutta ja henkistä rikkautta.
Huvittavaa kun jotkut fedorapäiset 20-vuotiaat jolpit jaksavat esittää suurtakin sijoittajaa kun salkussa on 1200 euroa (eli rippirahat ja ylppärirahat). Sillä tienataan sitten vuodessa 50 euroa jolla voi sitten ostaa pullon jack danielsia ja hofnarin pikkusikareita ja pistää elämän risaiseksi!
"Köyhät ei tiedä sijoittajan elämän hienoudesta mitään!"