Miten tätä säätämistä on lapsiperheessä näin paljon?

Kauheen paljon tuntuu nykyvanhemmilla olevan säätämistä lapsien kanssa. Mua ei koskaan kyytsätty mihinkään vaan menin pyörällä tai bussilla. Ihan itse hoidin kamani. Luottakaa nyt herran jumala vähän enemmän niihin lapsiinne, niin oppivat omatoimisiksi. Tuntuu että nykyään parikymppinenkin olisi vanhempien mielestä lapsi vaikka täysivaltainen aikuinen on 18-vuotiaana..

Vierailija kirjoitti:

Kauheen paljon tuntuu nykyvanhemmilla olevan säätämistä lapsien kanssa. Mua ei koskaan kyytsätty mihinkään vaan menin pyörällä tai bussilla. Ihan itse hoidin kamani. Luottakaa nyt herran jumala vähän enemmän niihin lapsiinne, niin oppivat omatoimisiksi. Tuntuu että nykyään parikymppinenkin olisi vanhempien mielestä lapsi vaikka täysivaltainen aikuinen on 18-vuotiaana..

Sarjassamme epäoleellisia muisteloita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta. Minut yllätti miten paljon koulumaailma vaatii vanhemman panostusta. Oman peruskouluni olen käynyt 70- ja 80-luvulla. Ei silloin vanhemmat käyneet kuin kerran vuodessa vanhempainillassa. Reissari oli repussa alakoululaisilla. Minulla on koululaisia perheestämme riippumattomista syistä kolmessa eri koulussa. Luon joka päivä kolmen lapsen wilmat x2 koska luen heti töiden jälkeen jotta voin tarkistaa läksytilanteen ja mahdolliset hankinnat seuraavaksi päiväksi. Illalla ennen nukkumaan menoa vilkaisen toisen kerran koska olen oppinut että siellä voi olla viesti opelta klo 22:17. Tämän lisäksi vaaditaan seuraamaan päivittäin oman koulun peda.net-sivuja. Elo- ja syyskuun ajan pitää tarkistaa joka päivä onko taksiajat muuttuneet. Pitää päällystää kirjoja, käydä hojks-neuvottelussa, vanhempainillassa. Osta reppuja, vihkoja, kyniä, harppeja ja kumeja. Liikuntavaatteita, lenkkareita, sisäpelikenkiä ja hiusponnareita.

Muista että lapsen pitää harrastaa. Seuraa harrastusseuran sivuja, kuljeta, maksa ja seuraa kentän laidalla. Vie kaverille tai hae kaveri meille. Tee eväitä, auta kasvikansion keräämisessä jne.

Väitän aika tiukasti että omat vanhempani pääsivät 90% helpommalla kuin nykyvanhempi pääsee koululaisen kanssa. Tai pääsisi sitä vähällä, mutta katson sen lapsen heitteillejätöksi. Ja tosiaan, en ollut osannut varautua koska peilasin asiaa oman lapsuuteni kautta. En silti kadu kolmea lasta.

Sinä mahdollistat opettajien päättömän toiminnan, siis viestittämisen ihmisten nukkuma-aikaan. Jos kukaan ei niitä yöllä katsoisi, opettaja oppisi laittamaan ne ajoissa. Ja läksyt... Niistä pitää lapsen huolehtia ihan itse.

Wilmassa voi olla kympiltä viesti että huomenna sisäliikuntaa. Se on lapsi joka kärsii jos en huomaa että sisäliikkavaatteet mukaan. Opelta on toivottu aikaisempaa viestintää, ei ole auttanut. Yksi lapsistani on erityislapsi, hänen kanssaan aikuinen tekee läksyt. Ei aina muista mitä on läksynä siksi ne on myös wilmassa. Muut hoitavat läksyt itse mutta tarvitsevat joskus apua + kuulustelua ennen kokeita. Lisäksi meillä on tapana keskustella juuri meneillään olevista aiheista muutenkin, jää paremmin asiat päähän.

terkuin mahdollistaja mielestäsi

Toivottu aikaisempaa viestintää... Joo-o, saahan sitä toivoa. Vaikka kuuta taivaalta. Ei se niin mene että nätisti pyydetään, että voisiko aikaisemmin laittaa viestiä, pliis. Vaan vanhempainillassa yksintein ilmoitetaan, että meidän taloudessa mennään nukkumaan klo 21(taimikätahansaaikatähän) eikä sen jälkeen tulleita viestejä huomioida. Piste. Siellä saattaa olla muitakin vanhempia, jotka ovat samaa mieltä, ja onkin.

Ei pidä olla lammas.

Kun ei ne opettajat välttis tottele. Tai vaikka haluaisivatkin, eivät vain osaa muuttaa tapojaan. Tai kuten meillä ei kertakaikkiaan hahmota mikä siinä ylipäätään mättää.

Se opettaja ihan välttis oppii sen, kun tarpeeksi monta lasta tulee ilman oikeita kamoja riittävän usein.

Itse en ainakaan suostu siihen että lapsestani tulee koulussa silmätikku varusteiden puuttumisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa katsoa kuinka joku jaksaa valittaa aamusta iltaan. Ketju oli ekana aamukahvia juodessa ykkösenä, lounaan aikaan kymmenen ekan joukossa ja nyt kun vilkaisin avta niin taas, ja taas ap itse kommentoimassa. Ei ole helppoa ap lapsilla kun on noin vsynyt ja negatiivinen äiti, hengittäminenkin varmaan metatyötä, täystyy komentaa molempia keuhkolohkoja ja nenää...

Minusta on alkanut tuntua, että olen lukenut ap:n valituskirjoituksia joka toisesta tämän foorumin ketjusta. Opettajan huono Wilma-viestintä, lasten harrastusaikataulut, lähikoulun puute, peruskoulun kirjojen ostaminen itse... Ja joo, tiedän että nuo ovat todennäköisesti ihan muiden ihmisten kirjoittamia :D

Ap vaikuttaa ns. hankalalta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muuttaa maalle! Huh miten ahdistavalta noi vietsit kuulosti... Maalla koulukyyti vie ja hakee lapset, kotona on iso talo, piha ja metsää jossa lapset saa temmeltää ja harrastaa mielensä mukaisesti. Ei ihmiset tarvitse mitään keinotekoisia kursseja ja kamalaa kiireentuntua elämään.

Mummi opettaa kutomaan ja ompelemaan, metsätyöt ja sienestys ovat myös oivaa ajanvietettä. Lapset saavat myös vapaasti rakentaa omia juttujaan, majoja puihin, lauttoja yms. Jokaisella on omat rakkaat lemmikkinsä joista huolehtivat, kanat kotkottavat tallissa. Kokeista tulee kymppejä pienellä lukemisella, kun muuten on elämä tasapainoista. Kaikki ovat onnellisia :)

Olemme molemmat asuneet maalla lapsina ja teininä. Emme halunneet todellakaan lapsillemme sitä.

Ap

Äskenhän Helsinki oli vielä sun sukusi ikiaikainen kotipaikka ja irvailit kommentoijille, että miksi ei saa asua siellä missä koko suku on aina asunut. Ymmärrän hyvin että maalla asuminen ei nappaa, mutta eikö teillä ole sitten mitään tukijoukkoja siellä stadissa jos kerran koko suku on aina siellä asunut (paitsi siis sun perhe maalla, kun olit teini-ikäinen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muuttaa maalle! Huh miten ahdistavalta noi vietsit kuulosti... Maalla koulukyyti vie ja hakee lapset, kotona on iso talo, piha ja metsää jossa lapset saa temmeltää ja harrastaa mielensä mukaisesti. Ei ihmiset tarvitse mitään keinotekoisia kursseja ja kamalaa kiireentuntua elämään.

Mummi opettaa kutomaan ja ompelemaan, metsätyöt ja sienestys ovat myös oivaa ajanvietettä. Lapset saavat myös vapaasti rakentaa omia juttujaan, majoja puihin, lauttoja yms. Jokaisella on omat rakkaat lemmikkinsä joista huolehtivat, kanat kotkottavat tallissa. Kokeista tulee kymppejä pienellä lukemisella, kun muuten on elämä tasapainoista. Kaikki ovat onnellisia :)

Olemme molemmat asuneet maalla lapsina ja teininä. Emme halunneet todellakaan lapsillemme sitä.

Ap

Äskenhän Helsinki oli vielä sun sukusi ikiaikainen kotipaikka ja irvailit kommentoijille, että miksi ei saa asua siellä missä koko suku on aina asunut. Ymmärrän hyvin että maalla asuminen ei nappaa, mutta eikö teillä ole sitten mitään tukijoukkoja siellä stadissa jos kerran koko suku on aina siellä asunut (paitsi siis sun perhe maalla, kun olit teini-ikäinen).

Minä olen asunut maalla 17-vuotiaaksi jonne helsinkiläiset vanhempani muuttivat. Kun olin 17-vuotias palasimme Helsinkiin. Ei ole sellaisia sukulaisia, jotka voisivat auttaa esim viemään lasta hammaslääkäriin yhtäkkiä tai joista olisi johonkn kuskausrumbaan - ei ole edes ajokorttia. Minulla on elossa vanhoja sukulaisia ja sitten kaksi sisarusta jotka on töissä epäsäännöllisesti. Jaamme jo noita vanhoja sukulaisia keskenämme, ei kukaan enää voi auttaa pahemmin toista siinä arjessa. Tapaamme kyllä jne.

Ja tarjoitan että ovat epäsäännöllisissä työvuoroissa, eivät siis epäsäännöllisesti töissä.

Enkä minä irvaillut. Helsinkiläisenä ärsyttää ettei koskaan tajuta että Helsinkikin on monelle oikeasti rakas kotikunta jossa haluaa pysyä. Minusta on ihanaa käydä lasten kanssa sampissa paikoissa missä itse olen käynyt, että meillä on ns perinteinen suvun ravintola jossa aina on perhejuhlat, että on koulu josta on kirjoitettu "aina" ylioppilaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin sekä tämän ketjun että aikaisemman ketjun lasten eriarvoisuuden periytymisestä. Aiheutti monenlaisia mietteitä.

Ap:n tekemät asiat ovat juuri niitä, joilla tuetaan lapsen tulevaisuuden näkymiä. Juuri tässä näkyy se, kuinka paljon joidenkin lasten eteen nähdä vaivaa yli keskiarvon. Ellei käytössä ole laaja tukiverkosto tai oma lastenhoitaja (harvalla on), niin onhan tuollaisen arjen pyöritys ihan oma ruljanssinsa. Onnistuu kyllä keskituloiseltakin, jos laittaa peliin vielä enemmän omaa aikaansa. Oikein tai väärin, niin juuri näillä arjen valinnoilla on tutkimusten valossa suuri merkitys lapsen tulevaisuuteen. Sillä oikealla koululla, kaveripiirillä, harrastuksilla, vanhempien panostuksella.

Mitä ihmettä? Suurin merkitys on varmasti sillä, että vanhemmat ovat hyvinvoivia ja haluavat viettää aikaa lastensa kanssa. Tukkaansa päästä repivät marttyyrivanhemmat, jotka uhraavat elämänsä lapsilleen eivät todellakaan edesauta lastensa hyvinvointia.

Hyvinvoivat vanhemmat eivät todellakaan korreloi hyvinvoivien lasten kanssa. Kyseessä on vain vanhempien luoma myytti, jotta voivat edelleenkin laittaa omat tarpeensa lasten tarpeiden edelle. Toki varmasti perheissä, joissa on sairauksia ja mielenterveysongelmia, voivat lapsetkin huonommin kuin perheissä, joissa näitä ei ole, mutta käytännössä esim. harrastava vanhempi, sellainen, jolla on aikaa harrastaa useita kertoja viikossa useamman tunnin ajan, ei tee lapsistaan tällä tavalla onnellisempia. Usein kyseessä on valinta: kuka perheestä voi harrastaa ja kuka ei. Osa valitsee lapset, osa valitsee itsensä, osa tekee kompromisseja. En tiedä, missä perheessä ollaan onnellisimpia mutta sen tiedän, ettei ainakaan siinä perheessä, jossa vanhemmat valitsevat aina ensin itsensä. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, joten tiedän, mitä puhun.

Olen lukenut paljon tutkimuksia ja asiantuntijoiden arviointeja ja menestyksen kanssa ainakin korreloi se, että on saanut lapsesta saakka harrastaa ja puuhata ja että vanhemmat ovat uhranneet aikaa ja rahaa lapseensa.

Mitä tulee maalla asumiseen, niin paras ystäväni asui lapsuutensa ja nuoruutensa maatilalla ja vihasi sitä elämää. Ei joutunut itse tekemään maatilan töitä mutta vihasi sitä eristäytyneisyyttä, kun muut lapset ja myöhemmin teinit näkivät koulun jälkeen ja vierailivat toistensa luona ja itse joutui kököttämään yksin syrjäseudulla. Ei ole nykyäänkään yhtään maaseutu-ihminen. Haluaa ulkoilla korkeintaan keskuspuistossa ja mieluiten ei edes sielläkään.

Kiitos. Sinä ymmärrät.

Ap

Mutta kun ap: sinä et tunnu voivan hyvin.

Tutulta kuulostaa, välillä on viikkoja, että ihmettelee, miten kolmen lapsen vanhemmat ylipäänsä ehtivät käydä töissä. Tässä ketjussa on monia loistavia neuvoja, lapsiperheessä on pakko priorisoida tekemisiä ja ehtimisiä. Yksi harrastus per lapsi riittää, jos halutaan enemmän, on hyväksyttävä siihen liittyvä kuormitus. Menestyksellä on hinta. Toisaalta menestykseen kuuluu myös onnellisuus, tunne siitä, että tekee oikeita asioita eikä vaan juokse oravanpyörässä. Toisissa perheissä tärkeämpää kuin harrastukset on se, että lapset osallistuvat kykyjensä mukaan kotitöihin ja ehditään iltaisin valmistaa lämmin ateria, joka syödään yhdessä. Näistäkin lapsista kasvaa tasapainoisia ja pärjääviä. Nuorten kanssa työskentelevänä olen kiinnittänyt huomiota tutkimuksiin, joiden mukaan perheen lämmin yhteinen ateria suojaa lapsia ja nuoria mielenterveysongelmilta. Näin se vaikuttaa olevan myös arjessa. Mielenterveysongelmia voi olla myös menestyvissä perheissä, joissa lapsilta vaaditaan paljon suorittamista. Harrastukset toki ovat myös yhteydessä pärjäämiseen, mutta usein ammattilaiset varoittavat kuormittamasta lapsia liikaa harrastuksilla. Vanhemmatkin voivat kuormittua lasten harrastuksista ja kaikesta siitä, mitä lasten kanssa eläminen vanhemmalta vaatii. Nykyään, kun työssäkäyviin lapsiperheiden vanhempiin kohdistuu paljon odotuksia, olisi hyvä pysähtyä miettimään, mihin omat voimat riittävät ja mistä saisi itsekin virtaa arjen pyöritykseen? Ei ole itsekästä huolehtia omasta jaksamisestaan, että jaksaa huolehtia muista. Ihanaa syksyä kaikkine haasteineen!

Kolmen äiti myöskin kirjoitti:

Tutulta kuulostaa, välillä on viikkoja, että ihmettelee, miten kolmen lapsen vanhemmat ylipäänsä ehtivät käydä töissä. Tässä ketjussa on monia loistavia neuvoja, lapsiperheessä on pakko priorisoida tekemisiä ja ehtimisiä. Yksi harrastus per lapsi riittää, jos halutaan enemmän, on hyväksyttävä siihen liittyvä kuormitus. Menestyksellä on hinta. Toisaalta menestykseen kuuluu myös onnellisuus, tunne siitä, että tekee oikeita asioita eikä vaan juokse oravanpyörässä. Toisissa perheissä tärkeämpää kuin harrastukset on se, että lapset osallistuvat kykyjensä mukaan kotitöihin ja ehditään iltaisin valmistaa lämmin ateria, joka syödään yhdessä. Näistäkin lapsista kasvaa tasapainoisia ja pärjääviä. Nuorten kanssa työskentelevänä olen kiinnittänyt huomiota tutkimuksiin, joiden mukaan perheen lämmin yhteinen ateria suojaa lapsia ja nuoria mielenterveysongelmilta. Näin se vaikuttaa olevan myös arjessa. Mielenterveysongelmia voi olla myös menestyvissä perheissä, joissa lapsilta vaaditaan paljon suorittamista. Harrastukset toki ovat myös yhteydessä pärjäämiseen, mutta usein ammattilaiset varoittavat kuormittamasta lapsia liikaa harrastuksilla. Vanhemmatkin voivat kuormittua lasten harrastuksista ja kaikesta siitä, mitä lasten kanssa eläminen vanhemmalta vaatii. Nykyään, kun työssäkäyviin lapsiperheiden vanhempiin kohdistuu paljon odotuksia, olisi hyvä pysähtyä miettimään, mihin omat voimat riittävät ja mistä saisi itsekin virtaa arjen pyöritykseen? Ei ole itsekästä huolehtia omasta jaksamisestaan, että jaksaa huolehtia muista. Ihanaa syksyä kaikkine haasteineen!

Mistä esim päättelet ettei meillä ole yhteisiä aterioita? Joka aamiainen ja joka illallinen syödään rauhassa ruokailuhuoneessa. Viikonloppuisin kaikki ateriat.

Ja huomauttaisin myös että katso pk-seudun lukioiden pääsyrajoja. Ei ne ole vanhempien keksintöjä. Hyviin lukioihin päästäkseem on vain pakko ponnistella.

Ap

Toivottavasti siellä Marjaniemessä on vietetty rentouttava viikonloppu ja uuteen viikkoon on lähdetty paremmalla fiiliksellä ja asenteella! :)

No jo on kummallista kun välipalojen ostokin vaatii huolellista valmistautumista ja suunnittelua.. Ei ihme että arki tökkii. Kaikesta saa näköjään hankalaa kun tarpeeksi yrittää.

Vierailija kirjoitti:

No jo on kummallista kun välipalojen ostokin vaatii huolellista valmistautumista ja suunnittelua.. Ei ihme että arki tökkii. Kaikesta saa näköjään hankalaa kun tarpeeksi yrittää.

Niin. Toiset juottaa pillimehuja ja syöttää eineksiä ja välipalaksi lisäainekeksejä.

Tänä aamuna täytin taas paperilla tulleen yhdenvertaisuuskyselyn, johon vaaditaan molempien vanhempien allekirjoitus - mikä tämä on? Sekä taas yhden koulukuvakaavakkeen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jo on kummallista kun välipalojen ostokin vaatii huolellista valmistautumista ja suunnittelua.. Ei ihme että arki tökkii. Kaikesta saa näköjään hankalaa kun tarpeeksi yrittää.

Niin. Toiset juottaa pillimehuja ja syöttää eineksiä ja välipalaksi lisäainekeksejä.

Tänä aamuna täytin taas paperilla tulleen yhdenvertaisuuskyselyn, johon vaaditaan molempien vanhempien allekirjoitus - mikä tämä on? Sekä taas yhden koulukuvakaavakkeen.

sulje

Ap

Siis oikeastiko teille on tullut jostain ma-aamuna lomakkeita täytettäväksi just nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jo on kummallista kun välipalojen ostokin vaatii huolellista valmistautumista ja suunnittelua.. Ei ihme että arki tökkii. Kaikesta saa näköjään hankalaa kun tarpeeksi yrittää.

Niin. Toiset juottaa pillimehuja ja syöttää eineksiä ja välipalaksi lisäainekeksejä.

Tänä aamuna täytin taas paperilla tulleen yhdenvertaisuuskyselyn, johon vaaditaan molempien vanhempien allekirjoitus - mikä tämä on? Sekä taas yhden koulukuvakaavakkeen.

sulje

Ap

Siis oikeastiko teille on tullut jostain ma-aamuna lomakkeita täytettäväksi just nyt?

Kyllä.

Ja lauantaina tuli yhdestä harrastuksesta (jonka sähköinen imoittautuminen tökki kaksi päivää) neljä a-nelosen lakanaa informaatiota ja värillinen pysäköintikartta. Siis oikeasti kartta, johon oli piirretty eri väreillä jopa ne autot ja alalaidassa selitts millaisia pysäköintejä minkin värisen auton kohdalla sallitaan

Tää ei musta ole enää kohtuullista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja lauantaina tuli yhdestä harrastuksesta (jonka sähköinen imoittautuminen tökki kaksi päivää) neljä a-nelosen lakanaa informaatiota ja värillinen pysäköintikartta. Siis oikeasti kartta, johon oli piirretty eri väreillä jopa ne autot ja alalaidassa selitts millaisia pysäköintejä minkin värisen auton kohdalla sallitaan

Tää ei musta ole enää kohtuullista.

Ap

Minä laittaisin sinuna palautetta. EN halua mitään infoa harrastuksesta. Haluan etsiä laillista pysäköintipaikkaa tai ottaa sakot väärästä pysäköinnistä. Nih!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lauantaina tuli yhdestä harrastuksesta (jonka sähköinen imoittautuminen tökki kaksi päivää) neljä a-nelosen lakanaa informaatiota ja värillinen pysäköintikartta. Siis oikeasti kartta, johon oli piirretty eri väreillä jopa ne autot ja alalaidassa selitts millaisia pysäköintejä minkin värisen auton kohdalla sallitaan

Tää ei musta ole enää kohtuullista.

Ap

Minä laittaisin sinuna palautetta. EN halua mitään infoa harrastuksesta. Haluan etsiä laillista pysäköintipaikkaa tai ottaa sakot väärästä pysäköinnistä. Nih!

Harrastus on Vantaan takametsissä. Eikä vanhemmat edes pysäköi siellä vaan vain tipauttavat sem harrastajan.

Ja mun lapsi on vasta menossa koekilutunnille, ei siis edes "harrasta" sitä vielä.

Lapsista kaksi käy mökkikunnan jumpassa ja siellä tää sama on hoidettu yhdellä lyhyellä meilillä, että "älkää pysäköikö naapuritontin puolelle".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lauantaina tuli yhdestä harrastuksesta (jonka sähköinen imoittautuminen tökki kaksi päivää) neljä a-nelosen lakanaa informaatiota ja värillinen pysäköintikartta. Siis oikeasti kartta, johon oli piirretty eri väreillä jopa ne autot ja alalaidassa selitts millaisia pysäköintejä minkin värisen auton kohdalla sallitaan

Tää ei musta ole enää kohtuullista.

Ap

Minä laittaisin sinuna palautetta. EN halua mitään infoa harrastuksesta. Haluan etsiä laillista pysäköintipaikkaa tai ottaa sakot väärästä pysäköinnistä. Nih!

Harrastus on Vantaan takametsissä. Eikä vanhemmat edes pysäköi siellä vaan vain tipauttavat sem harrastajan.

Ja mun lapsi on vasta menossa koekilutunnille, ei siis edes "harrasta" sitä vielä.

Lapsista kaksi käy mökkikunnan jumpassa ja siellä tää sama on hoidettu yhdellä lyhyellä meilillä, että "älkää pysäköikö naapuritontin puolelle".

Juuri näin. Tarkempi tieto harrastuksesta kuuluu saada vasta osallistumispäätöksen jälkeen. Silloin, kun ei voi enää perua lisätietoja saatuaan.

Koska minä tiedän maastoliikennesäännöt täydellisesti ja koska minä en aio pysäköidä, on selvää, että kaikki muutkin toimivat noin. Kumma kun valittavat tunnetussa sakkorysässä saaduista sakoista.