Lue keskustelun säännöt.
Miten tätä säätämistä on lapsiperheessä näin paljon?
02.09.2016 |
Koulut on just alkaneet ja olen jo ihan puhki. Harrastusilmoittautumisissa ei suunnilleen yhdessäkään harrastuksessa yksikään netti-ilmoittauutminen toimi, poikkeusjärjestelyä on koulussa poikkeusjärjestelyn perään, KOLME leirikouluvarainkeruuta käynnistyi, oiontarauta hajosi.
Ensi viikoksi pitää muistaa laittaa ma eväät yhdelle koska Annantalo, ma yksi hakea kaverilta kello 17, ma toinen viedä puolen tunnin päähän tanssitunnille, tiistaina on vanhempainilta ja oiontalääkäri, keskiviikkona vanhempainilta ja kaksi harrastusta eri paikoissa ja liikuntapäivä yhdellä joka loppuu jo kaksi tuntia normaalia koulupäivää aikaisemmin paikassa, jossa lapsi ei ole ikinä käynyt eli bussireitti pitää katsoa, torstaina on kielen tukitunnit ja yhdellä kokeilutunti toisessa.
Jne. jne. jne.
Ja siihen päälle halutaan ainakin kahteen buffetiin syötävää, yhdelle pitää ostaa koulukirjoja koska Helsinki säästää eikä niitä anneta koulun puolesta, kolmannen silmälääkäri...
Kommentit (407)
Vierailija kirjoitti:
Jaan tuskasi täysin! Ihme ryöpytystä täällä kun haetaan vinkkejä arjessa jaksamiseen.
Meillä myös harrastusiässä lapset, pitkä koulumatka ja vanhemmilla vaativat työt. Meillä toimii tämä
- wilmasta palautetta opettajalle / rehtorille. Noin ei vaan voi toimia. Meillä yläkoululainen tsekkaa itsekkin wilmaa ja sanoo jos jotain tärkeää. Itse en katso edes päivittäin (vkl yleensä vain)
- menot yhteen kalenteriin. Jos nimenhuuto käytössä niin aikataulun voi sieltä suoraan ladata omaan sähköiseen kalenteriin
- onnistuuko kimppakyydit harrastuksiin? Muut lähellä asuvat harkkakaverit? Voiko esim isovanhemmat auttaa? Apua saa pyytää!
- itse teen töitä, käyn lenkillä tai kaupassa sillä välin kun lapsi on harrastuksessa (en ehdi kotiin välissä).
-ruoka pitää suunnitella / tehdä etukäteen
- lapset itse vastuussa kamojen pakkaamisesta (riippuu lapsen iästä ja luonteesta toki). Kun kerran unohtaa pelipaidan kotiin eikä pääse kentälle niin seuraavalla kerralla muistaa...
-hyväksyn sen, että kaikkeen ei repeä. Tänä vuonna jäi vanhempainilta väliin. Kieltäydyn kaikista vapaaehtoishommista. Lasken vähän omia standardeja, keskityn tärkeimpiin.
- nautin siitä että kuskatessa voi viettää aikaa lapsen kanssa, vaikka sitten autossa.Alkusyksy on myös kiireinen kun harrastukset alkaa ja rutiinit vielä muodostumassa. Lapset kasvaa äkkiä ja kohta me muistellaan kaiholla tätä elämäntäyteistä aikaa!
Meillä ei ole isovanhempia, ei ole koskaan ollutkaan. Tämä on varmaati se yksi asia joka meillä lisää tätä arjen raskautta. Ei siis ole koskaan ketään jonka voisi pyytää avuksi menemään lapsen kanssa edes sinne oikojalle kun rauta hajoaa yllättäen. Kimppakyytejä ei saada koska alueella ei asu ketään samaan paikkaan kulkevaa. Ja ne harrastuskuskaukset ei ole edes ne kuormittavat, vaan juurikin tuo koulujen kanssa säätäminen ja se ainainen ruuhkassa ajaminen.
Ruokalistan ja kauppalistan teen viikoksi aina kerralla - siksi siihen menee myös aikaa, mistä joku ystävällinen täällä jo irvikin. Mietin myös aina etukäteen mihin väliin pitää olla millaistakin ruokaa ja evästarvetta jne. Haluan että lapaet syö teeveellisesti eikä nappaa huonoa välipalaa kiireessä.
Kun lapset on harrastuksissa minä ulkoilutan odottaessa koiria ja se on mun henkireikä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muuttaa maalle! Huh miten ahdistavalta noi vietsit kuulosti... Maalla koulukyyti vie ja hakee lapset, kotona on iso talo, piha ja metsää jossa lapset saa temmeltää ja harrastaa mielensä mukaisesti. Ei ihmiset tarvitse mitään keinotekoisia kursseja ja kamalaa kiireentuntua elämään.
Mummi opettaa kutomaan ja ompelemaan, metsätyöt ja sienestys ovat myös oivaa ajanvietettä. Lapset saavat myös vapaasti rakentaa omia juttujaan, majoja puihin, lauttoja yms. Jokaisella on omat rakkaat lemmikkinsä joista huolehtivat, kanat kotkottavat tallissa. Kokeista tulee kymppejä pienellä lukemisella, kun muuten on elämä tasapainoista. Kaikki ovat onnellisia :)
Olemme molemmat asuneet maalla lapsina ja teininä. Emme halunneet todellakaan lapsillemme sitä.
Ap
Taisi unohtua lasta lykätessä maailmaan, että se kasvaa ja niillä on kaikenlaista touhua ja toimintaa. Jos uusavuton ei pärjää edes ittensä kanssa, kannattaa jättää lapsenteko kokonaan pois ja keskittyä ittestänsä huolehtimiseen. Tai 'jos on pakottava tarve lisääntyä, kun kaverillakin on ihanat lastenvaunut', lisääntyy vain sen yhden verran. EHKÄ siitä ja sen koulusta jaharrastuksista sitten jotenkuten selviää uusavutonkin. Kaikki yhetiskunnan tuki tietystimyös käyttöön.
Ihan on oma valintaku niitälapsia on tehny. jos ei resurssit riitä, olisit tyytynyt yhteen. Valinta ja vapaus. Joten turha vinkua nyt, kun pa.ka on jo niin sanotusti housussa. Kummallallista että ihminen ei osaa ajatella elämäänsä mielikuvituksellisestivaikkapa viittä tuotta eteenpäin... missä tilanteessa olen jos.... Lapsestaon vasuu koko loppuelämä. Missä höttöpumpulissa te olette oiken eläneet?
Miksi persaukiset lisääntyy niin vikkelästi? Eikö äly riitä ajatteluun ja ehkäsyyn? Vaikka raha on tiukassa jo ennestään, niin uusia lapsia vaan pukataan maailmaan, äly hoi? Ei ole lapsen etu kuunnella sitä vanhempien ainaista rahan puutteen vikinää, lapsi syyllistyy. Ei ole lapsen vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi persaukiset lisääntyy niin vikkelästi? Eikö äly riitä ajatteluun ja ehkäsyyn? Vaikka raha on tiukassa jo ennestään, niin uusia lapsia vaan pukataan maailmaan, äly hoi? Ei ole lapsen etu kuunnella sitä vanhempien ainaista rahan puutteen vikinää, lapsi syyllistyy. Ei ole lapsen vika.
Mitkä persaukiset?! Emme me ole persaukisia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muuttaa maalle! Huh miten ahdistavalta noi vietsit kuulosti... Maalla koulukyyti vie ja hakee lapset, kotona on iso talo, piha ja metsää jossa lapset saa temmeltää ja harrastaa mielensä mukaisesti. Ei ihmiset tarvitse mitään keinotekoisia kursseja ja kamalaa kiireentuntua elämään.
Mummi opettaa kutomaan ja ompelemaan, metsätyöt ja sienestys ovat myös oivaa ajanvietettä. Lapset saavat myös vapaasti rakentaa omia juttujaan, majoja puihin, lauttoja yms. Jokaisella on omat rakkaat lemmikkinsä joista huolehtivat, kanat kotkottavat tallissa. Kokeista tulee kymppejä pienellä lukemisella, kun muuten on elämä tasapainoista. Kaikki ovat onnellisia :)
Olemme molemmat asuneet maalla lapsina ja teininä. Emme halunneet todellakaan lapsillemme sitä.
Ap
Siis eikö teidän suku asunut Helsingissä, ettekä sen vuoksi voineet muuttaa muualle? Nyt teillä ei ole isovanhempia koskaan ollut ja olette molemmat asuneet maalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muuttaa maalle! Huh miten ahdistavalta noi vietsit kuulosti... Maalla koulukyyti vie ja hakee lapset, kotona on iso talo, piha ja metsää jossa lapset saa temmeltää ja harrastaa mielensä mukaisesti. Ei ihmiset tarvitse mitään keinotekoisia kursseja ja kamalaa kiireentuntua elämään.
Mummi opettaa kutomaan ja ompelemaan, metsätyöt ja sienestys ovat myös oivaa ajanvietettä. Lapset saavat myös vapaasti rakentaa omia juttujaan, majoja puihin, lauttoja yms. Jokaisella on omat rakkaat lemmikkinsä joista huolehtivat, kanat kotkottavat tallissa. Kokeista tulee kymppejä pienellä lukemisella, kun muuten on elämä tasapainoista. Kaikki ovat onnellisia :)
Olemme molemmat asuneet maalla lapsina ja teininä. Emme halunneet todellakaan lapsillemme sitä.
Ap
Siis eikö teidän suku asunut Helsingissä, ettekä sen vuoksi voineet muuttaa muualle? Nyt teillä ei ole isovanhempia koskaan ollut ja olette molemmat asuneet maalla.
Mikä tässä on niin vaikea hahmottaa? Minä asuin maalla lapsena ja teininä. Vanhempani muuttivat sonne Helsingistä. Muutimme takaisn Helsinkiin kun olin 17. Lapsillani ei ole isovanhempia. Isovanhemmatko ovat ainoa suku jota voi olla olemassa?
Miehenoi pm muuttanut Helsinkiin opintojen perässä 18-vuotiaana.
Riittikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muuttaa maalle! Huh miten ahdistavalta noi vietsit kuulosti... Maalla koulukyyti vie ja hakee lapset, kotona on iso talo, piha ja metsää jossa lapset saa temmeltää ja harrastaa mielensä mukaisesti. Ei ihmiset tarvitse mitään keinotekoisia kursseja ja kamalaa kiireentuntua elämään.
Mummi opettaa kutomaan ja ompelemaan, metsätyöt ja sienestys ovat myös oivaa ajanvietettä. Lapset saavat myös vapaasti rakentaa omia juttujaan, majoja puihin, lauttoja yms. Jokaisella on omat rakkaat lemmikkinsä joista huolehtivat, kanat kotkottavat tallissa. Kokeista tulee kymppejä pienellä lukemisella, kun muuten on elämä tasapainoista. Kaikki ovat onnellisia :)
Olemme molemmat asuneet maalla lapsina ja teininä. Emme halunneet todellakaan lapsillemme sitä.
Ap
Siis eikö teidän suku asunut Helsingissä, ettekä sen vuoksi voineet muuttaa muualle? Nyt teillä ei ole isovanhempia koskaan ollut ja olette molemmat asuneet maalla.
Mikä tässä on niin vaikea hahmottaa? Minä asuin maalla lapsena ja teininä. Vanhempani muuttivat sonne Helsingistä. Muutimme takaisn Helsinkiin kun olin 17. Lapsillani ei ole isovanhempia. Isovanhemmatko ovat ainoa suku jota voi olla olemassa?
Miehenoi pm muuttanut Helsinkiin opintojen perässä 18-vuotiaana.
Riittikö?
Selvä. Ikävää ettei teillä ole isovanhempia. Meillä on mummo samalla paikkakunnalla, ei muita. Silti en usko, ettet voi mitenkään helpottaa arkeanne. Elämä on valintoja. Väännä rautalangasta nyt vanhempainilloissa siitä Wilmasta. Vähentäkää harrastuksia. Ei elämä oikeasti vain vyöry. Kyllä joitain asioita voi muuttaa. Ei itseään kannata ajaa burn outiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin sekä tämän ketjun että aikaisemman ketjun lasten eriarvoisuuden periytymisestä. Aiheutti monenlaisia mietteitä.
Ap:n tekemät asiat ovat juuri niitä, joilla tuetaan lapsen tulevaisuuden näkymiä. Juuri tässä näkyy se, kuinka paljon joidenkin lasten eteen nähdä vaivaa yli keskiarvon. Ellei käytössä ole laaja tukiverkosto tai oma lastenhoitaja (harvalla on), niin onhan tuollaisen arjen pyöritys ihan oma ruljanssinsa. Onnistuu kyllä keskituloiseltakin, jos laittaa peliin vielä enemmän omaa aikaansa. Oikein tai väärin, niin juuri näillä arjen valinnoilla on tutkimusten valossa suuri merkitys lapsen tulevaisuuteen. Sillä oikealla koululla, kaveripiirillä, harrastuksilla, vanhempien panostuksella.
Älä pingota, älä tee turhaa ylimääräistä (ei lapsi kuole siihen, jos joku päivä välipalana on lihapiirakka eikä terveellinen vichy-soisse-piparjuuripirtelö), älä ota liikaa vastuuta (pitäköön joku muu fudiskiskan, sinä voit pitää parin vuoden päästä jos ehdit), hanki niitä turvaverkkoja (käytä aikaa luokka- ja harrastuskavereiden vanhempiin tutustumiseen, kysy, pyydä, ehdota) ja PIDÄ HAUSKAA PERHEESI KANSSA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin sekä tämän ketjun että aikaisemman ketjun lasten eriarvoisuuden periytymisestä. Aiheutti monenlaisia mietteitä.
Ap:n tekemät asiat ovat juuri niitä, joilla tuetaan lapsen tulevaisuuden näkymiä. Juuri tässä näkyy se, kuinka paljon joidenkin lasten eteen nähdä vaivaa yli keskiarvon. Ellei käytössä ole laaja tukiverkosto tai oma lastenhoitaja (harvalla on), niin onhan tuollaisen arjen pyöritys ihan oma ruljanssinsa. Onnistuu kyllä keskituloiseltakin, jos laittaa peliin vielä enemmän omaa aikaansa. Oikein tai väärin, niin juuri näillä arjen valinnoilla on tutkimusten valossa suuri merkitys lapsen tulevaisuuteen. Sillä oikealla koululla, kaveripiirillä, harrastuksilla, vanhempien panostuksella.
Mitä ihmettä? Suurin merkitys on varmasti sillä, että vanhemmat ovat hyvinvoivia ja haluavat viettää aikaa lastensa kanssa. Tukkaansa päästä repivät marttyyrivanhemmat, jotka uhraavat elämänsä lapsilleen eivät todellakaan edesauta lastensa hyvinvointia.
Vierailija kirjoitti:
Älä pingota, älä tee turhaa ylimääräistä (ei lapsi kuole siihen, jos joku päivä välipalana on lihapiirakka eikä terveellinen vichy-soisse-piparjuuripirtelö), älä ota liikaa vastuuta (pitäköön joku muu fudiskiskan, sinä voit pitää parin vuoden päästä jos ehdit), hanki niitä turvaverkkoja (käytä aikaa luokka- ja harrastuskavereiden vanhempiin tutustumiseen, kysy, pyydä, ehdota) ja PIDÄ HAUSKAA PERHEESI KANSSA.
Eväissä pitää silti katsoa ettei ne esim pilaannu reppuun päivän aikana tai ettei laktoosi-intolerantikolle tule laktoosia, kaiken hömpän olen jo karsinut, lapsilla ei ole mitään sitovia fudis tms. harrastuksia, ei täällä asu ketään samoihin harrastuksiin kulkevia, eikä nuorempien lasten luokkakavereita, eikä minulla myöskään ole sitä aikaa lähteä hengaamaan iltaisin 15 kilsan päähän sinne koulujen lähelle siinä toivossa että tapaisin jonkun... Varsinkin kun olen karsinut minimiin kaikki ne leirikoulumokkapalasukkeiset.
Kävin tänään hakemassa ne lasten kirjat. Näytti siellä olevan kymmeniä muitakin vanhempia kirjakaupassa jotka nykyään ostaa lapselleen niitä ilmaisen peruskoulun kirjoja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pingota, älä tee turhaa ylimääräistä (ei lapsi kuole siihen, jos joku päivä välipalana on lihapiirakka eikä terveellinen vichy-soisse-piparjuuripirtelö), älä ota liikaa vastuuta (pitäköön joku muu fudiskiskan, sinä voit pitää parin vuoden päästä jos ehdit), hanki niitä turvaverkkoja (käytä aikaa luokka- ja harrastuskavereiden vanhempiin tutustumiseen, kysy, pyydä, ehdota) ja PIDÄ HAUSKAA PERHEESI KANSSA.
Eväissä pitää silti katsoa ettei ne esim pilaannu reppuun päivän aikana tai ettei laktoosi-intolerantikolle tule laktoosia, kaiken hömpän olen jo karsinut, lapsilla ei ole mitään sitovia fudis tms. harrastuksia, ei täällä asu ketään samoihin harrastuksiin kulkevia, eikä nuorempien lasten luokkakavereita, eikä minulla myöskään ole sitä aikaa lähteä hengaamaan iltaisin 15 kilsan päähän sinne koulujen lähelle siinä toivossa että tapaisin jonkun... Varsinkin kun olen karsinut minimiin kaikki ne leirikoulumokkapalasukkeiset.
Kävin tänään hakemassa ne lasten kirjat. Näytti siellä olevan kymmeniä muitakin vanhempia kirjakaupassa jotka nykyään ostaa lapselleen niitä ilmaisen peruskoulun kirjoja.
Ap
Meillä on aina kaapissa sitä yhtä pillimehua ja yhtä eväskeksiä, jotka sopivat lapselle ja joilla on pärjännyt kaikki eväitä vaativat retket. Ei joka kerta tarvitse olla erilaisia eväitä ja luultavasti olet jo tähän ikään mennessä oppinut automaattisesti valitsemaan kaupasta lapsillesi sopivat tuotteet. Ja kaikkeen muuhun: valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pingota, älä tee turhaa ylimääräistä (ei lapsi kuole siihen, jos joku päivä välipalana on lihapiirakka eikä terveellinen vichy-soisse-piparjuuripirtelö), älä ota liikaa vastuuta (pitäköön joku muu fudiskiskan, sinä voit pitää parin vuoden päästä jos ehdit), hanki niitä turvaverkkoja (käytä aikaa luokka- ja harrastuskavereiden vanhempiin tutustumiseen, kysy, pyydä, ehdota) ja PIDÄ HAUSKAA PERHEESI KANSSA.
Eväissä pitää silti katsoa ettei ne esim pilaannu reppuun päivän aikana tai ettei laktoosi-intolerantikolle tule laktoosia, kaiken hömpän olen jo karsinut, lapsilla ei ole mitään sitovia fudis tms. harrastuksia, ei täällä asu ketään samoihin harrastuksiin kulkevia, eikä nuorempien lasten luokkakavereita, eikä minulla myöskään ole sitä aikaa lähteä hengaamaan iltaisin 15 kilsan päähän sinne koulujen lähelle siinä toivossa että tapaisin jonkun... Varsinkin kun olen karsinut minimiin kaikki ne leirikoulumokkapalasukkeiset.
Kävin tänään hakemassa ne lasten kirjat. Näytti siellä olevan kymmeniä muitakin vanhempia kirjakaupassa jotka nykyään ostaa lapselleen niitä ilmaisen peruskoulun kirjoja.
Ap
Meillä on aina kaapissa sitä yhtä pillimehua ja yhtä eväskeksiä, jotka sopivat lapselle ja joilla on pärjännyt kaikki eväitä vaativat retket. Ei joka kerta tarvitse olla erilaisia eväitä ja luultavasti olet jo tähän ikään mennessä oppinut automaattisesti valitsemaan kaupasta lapsillesi sopivat tuotteet. Ja kaikkeen muuhun: valintoja.
Minä en juota lapsille pillimehuja. Hampaat. On meilläkin varastossa kaikennäköistä mutta myös varastoja pitää täydentää. Ja miljoonanne kerran: ei yksi pieni perheenäiti vaan voi valinnoiilla tätä elämää hallita. Ne raamit tulee muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin sekä tämän ketjun että aikaisemman ketjun lasten eriarvoisuuden periytymisestä. Aiheutti monenlaisia mietteitä.
Ap:n tekemät asiat ovat juuri niitä, joilla tuetaan lapsen tulevaisuuden näkymiä. Juuri tässä näkyy se, kuinka paljon joidenkin lasten eteen nähdä vaivaa yli keskiarvon. Ellei käytössä ole laaja tukiverkosto tai oma lastenhoitaja (harvalla on), niin onhan tuollaisen arjen pyöritys ihan oma ruljanssinsa. Onnistuu kyllä keskituloiseltakin, jos laittaa peliin vielä enemmän omaa aikaansa. Oikein tai väärin, niin juuri näillä arjen valinnoilla on tutkimusten valossa suuri merkitys lapsen tulevaisuuteen. Sillä oikealla koululla, kaveripiirillä, harrastuksilla, vanhempien panostuksella.
Mitä ihmettä? Suurin merkitys on varmasti sillä, että vanhemmat ovat hyvinvoivia ja haluavat viettää aikaa lastensa kanssa. Tukkaansa päästä repivät marttyyrivanhemmat, jotka uhraavat elämänsä lapsilleen eivät todellakaan edesauta lastensa hyvinvointia.
Hyvinvoivat vanhemmat eivät todellakaan korreloi hyvinvoivien lasten kanssa. Kyseessä on vain vanhempien luoma myytti, jotta voivat edelleenkin laittaa omat tarpeensa lasten tarpeiden edelle. Toki varmasti perheissä, joissa on sairauksia ja mielenterveysongelmia, voivat lapsetkin huonommin kuin perheissä, joissa näitä ei ole, mutta käytännössä esim. harrastava vanhempi, sellainen, jolla on aikaa harrastaa useita kertoja viikossa useamman tunnin ajan, ei tee lapsistaan tällä tavalla onnellisempia. Usein kyseessä on valinta: kuka perheestä voi harrastaa ja kuka ei. Osa valitsee lapset, osa valitsee itsensä, osa tekee kompromisseja. En tiedä, missä perheessä ollaan onnellisimpia mutta sen tiedän, ettei ainakaan siinä perheessä, jossa vanhemmat valitsevat aina ensin itsensä. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, joten tiedän, mitä puhun.
Olen lukenut paljon tutkimuksia ja asiantuntijoiden arviointeja ja menestyksen kanssa ainakin korreloi se, että on saanut lapsesta saakka harrastaa ja puuhata ja että vanhemmat ovat uhranneet aikaa ja rahaa lapseensa.
Mitä tulee maalla asumiseen, niin paras ystäväni asui lapsuutensa ja nuoruutensa maatilalla ja vihasi sitä elämää. Ei joutunut itse tekemään maatilan töitä mutta vihasi sitä eristäytyneisyyttä, kun muut lapset ja myöhemmin teinit näkivät koulun jälkeen ja vierailivat toistensa luona ja itse joutui kököttämään yksin syrjäseudulla. Ei ole nykyäänkään yhtään maaseutu-ihminen. Haluaa ulkoilla korkeintaan keskuspuistossa ja mieluiten ei edes sielläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin sekä tämän ketjun että aikaisemman ketjun lasten eriarvoisuuden periytymisestä. Aiheutti monenlaisia mietteitä.
Ap:n tekemät asiat ovat juuri niitä, joilla tuetaan lapsen tulevaisuuden näkymiä. Juuri tässä näkyy se, kuinka paljon joidenkin lasten eteen nähdä vaivaa yli keskiarvon. Ellei käytössä ole laaja tukiverkosto tai oma lastenhoitaja (harvalla on), niin onhan tuollaisen arjen pyöritys ihan oma ruljanssinsa. Onnistuu kyllä keskituloiseltakin, jos laittaa peliin vielä enemmän omaa aikaansa. Oikein tai väärin, niin juuri näillä arjen valinnoilla on tutkimusten valossa suuri merkitys lapsen tulevaisuuteen. Sillä oikealla koululla, kaveripiirillä, harrastuksilla, vanhempien panostuksella.
Mitä ihmettä? Suurin merkitys on varmasti sillä, että vanhemmat ovat hyvinvoivia ja haluavat viettää aikaa lastensa kanssa. Tukkaansa päästä repivät marttyyrivanhemmat, jotka uhraavat elämänsä lapsilleen eivät todellakaan edesauta lastensa hyvinvointia.
Hyvinvoivat vanhemmat eivät todellakaan korreloi hyvinvoivien lasten kanssa. Kyseessä on vain vanhempien luoma myytti, jotta voivat edelleenkin laittaa omat tarpeensa lasten tarpeiden edelle. Toki varmasti perheissä, joissa on sairauksia ja mielenterveysongelmia, voivat lapsetkin huonommin kuin perheissä, joissa näitä ei ole, mutta käytännössä esim. harrastava vanhempi, sellainen, jolla on aikaa harrastaa useita kertoja viikossa useamman tunnin ajan, ei tee lapsistaan tällä tavalla onnellisempia. Usein kyseessä on valinta: kuka perheestä voi harrastaa ja kuka ei. Osa valitsee lapset, osa valitsee itsensä, osa tekee kompromisseja. En tiedä, missä perheessä ollaan onnellisimpia mutta sen tiedän, ettei ainakaan siinä perheessä, jossa vanhemmat valitsevat aina ensin itsensä. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, joten tiedän, mitä puhun.
Olen lukenut paljon tutkimuksia ja asiantuntijoiden arviointeja ja menestyksen kanssa ainakin korreloi se, että on saanut lapsesta saakka harrastaa ja puuhata ja että vanhemmat ovat uhranneet aikaa ja rahaa lapseensa.
Mitä tulee maalla asumiseen, niin paras ystäväni asui lapsuutensa ja nuoruutensa maatilalla ja vihasi sitä elämää. Ei joutunut itse tekemään maatilan töitä mutta vihasi sitä eristäytyneisyyttä, kun muut lapset ja myöhemmin teinit näkivät koulun jälkeen ja vierailivat toistensa luona ja itse joutui kököttämään yksin syrjäseudulla. Ei ole nykyäänkään yhtään maaseutu-ihminen. Haluaa ulkoilla korkeintaan keskuspuistossa ja mieluiten ei edes sielläkään.
Kiitos. Sinä ymmärrät.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä ongelmat ole taivaasta tipahtaneet, vaan ne ovat loogista seurausta tekemistäsi valinnoista kuten päätöksestä hankkia lapsia, kolmen lapsen hankkimisesta ja lasten harrastuksista.
No moni asia on muuttunut ihan kahden vuoden aikana, koska säästöt. Esim tuo että itse pitää hoitaa oionta ja ostaa koulukirjat. Kaikki muut on aiemmin saanut ne koulun puolesta.
Off topic, mutta ei-kosmeettinen oikomishoito kuuluu vielä kaupungille Hgissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Minut yllätti miten paljon koulumaailma vaatii vanhemman panostusta. Oman peruskouluni olen käynyt 70- ja 80-luvulla. Ei silloin vanhemmat käyneet kuin kerran vuodessa vanhempainillassa. Reissari oli repussa alakoululaisilla. Minulla on koululaisia perheestämme riippumattomista syistä kolmessa eri koulussa. Luon joka päivä kolmen lapsen wilmat x2 koska luen heti töiden jälkeen jotta voin tarkistaa läksytilanteen ja mahdolliset hankinnat seuraavaksi päiväksi. Illalla ennen nukkumaan menoa vilkaisen toisen kerran koska olen oppinut että siellä voi olla viesti opelta klo 22:17. Tämän lisäksi vaaditaan seuraamaan päivittäin oman koulun peda.net-sivuja. Elo- ja syyskuun ajan pitää tarkistaa joka päivä onko taksiajat muuttuneet. Pitää päällystää kirjoja, käydä hojks-neuvottelussa, vanhempainillassa. Osta reppuja, vihkoja, kyniä, harppeja ja kumeja. Liikuntavaatteita, lenkkareita, sisäpelikenkiä ja hiusponnareita.
Muista että lapsen pitää harrastaa. Seuraa harrastusseuran sivuja, kuljeta, maksa ja seuraa kentän laidalla. Vie kaverille tai hae kaveri meille. Tee eväitä, auta kasvikansion keräämisessä jne.
Väitän aika tiukasti että omat vanhempani pääsivät 90% helpommalla kuin nykyvanhempi pääsee koululaisen kanssa. Tai pääsisi sitä vähällä, mutta katson sen lapsen heitteillejätöksi. Ja tosiaan, en ollut osannut varautua koska peilasin asiaa oman lapsuuteni kautta. En silti kadu kolmea lasta.
Sinä mahdollistat opettajien päättömän toiminnan, siis viestittämisen ihmisten nukkuma-aikaan. Jos kukaan ei niitä yöllä katsoisi, opettaja oppisi laittamaan ne ajoissa. Ja läksyt... Niistä pitää lapsen huolehtia ihan itse.
Wilmassa voi olla kympiltä viesti että huomenna sisäliikuntaa. Se on lapsi joka kärsii jos en huomaa että sisäliikkavaatteet mukaan. Opelta on toivottu aikaisempaa viestintää, ei ole auttanut. Yksi lapsistani on erityislapsi, hänen kanssaan aikuinen tekee läksyt. Ei aina muista mitä on läksynä siksi ne on myös wilmassa. Muut hoitavat läksyt itse mutta tarvitsevat joskus apua + kuulustelua ennen kokeita. Lisäksi meillä on tapana keskustella juuri meneillään olevista aiheista muutenkin, jää paremmin asiat päähän.
terkuin mahdollistaja mielestäsi
Toivottu aikaisempaa viestintää... Joo-o, saahan sitä toivoa. Vaikka kuuta taivaalta. Ei se niin mene että nätisti pyydetään, että voisiko aikaisemmin laittaa viestiä, pliis. Vaan vanhempainillassa yksintein ilmoitetaan, että meidän taloudessa mennään nukkumaan klo 21(taimikätahansaaikatähän) eikä sen jälkeen tulleita viestejä huomioida. Piste. Siellä saattaa olla muitakin vanhempia, jotka ovat samaa mieltä, ja onkin.
Ei pidä olla lammas.
Tässä kohtaa ope on se määkivä lammas joka märehtii asioitaan hartaasti ja pitkään, keskiyölle saakka. Eikä voi ymmärtää ettei muut elä kuin hän. Piste. Että ilmoitapa tuollaiselle ettei yöviestit käy. Räyhäämään en ala. Jos aikuinen ihminen ei puhetta ymmärrä niin vika ei ole puhujassa.
Kannattaa muuttaa maalle! Huh miten ahdistavalta noi vietsit kuulosti... Maalla koulukyyti vie ja hakee lapset, kotona on iso talo, piha ja metsää jossa lapset saa temmeltää ja harrastaa mielensä mukaisesti. Ei ihmiset tarvitse mitään keinotekoisia kursseja ja kamalaa kiireentuntua elämään.
Mummi opettaa kutomaan ja ompelemaan, metsätyöt ja sienestys ovat myös oivaa ajanvietettä. Lapset saavat myös vapaasti rakentaa omia juttujaan, majoja puihin, lauttoja yms. Jokaisella on omat rakkaat lemmikkinsä joista huolehtivat, kanat kotkottavat tallissa. Kokeista tulee kymppejä pienellä lukemisella, kun muuten on elämä tasapainoista. Kaikki ovat onnellisia :)