Valokuvanäyttely syrjäytyneiden asunnoista

Vierailija kirjoitti:

Ikäänkuin tässä olisi jotain uutta. Tuollaisia päihdeongelmaisten kämpät ovat aina olleet kautta aikojen. Suomessa sentään annetaan katto pään päälle, pitäisikö vielä antaa siivouspalvelut juopoille ja narkkareille?

Amerikassahan asuntoja näille ei anneta vaan työntelevät kärryjään pitkin katuja ja nukkuvat jossain sivukujilla.

Jep. En ymmärrä tuota "tarkoitus herättää päättäjät". Herättää mihin? Mitä tarkalleen niiden päättäjien tulisi tehdä? Suomessa aika paljon asian eteen tehdään ja tukea kyllä saa jos haluaa, ei sitä päihteidenkäyttäjää oikeasti voi pelastaa ilman että hän haluaa itse sitä. Olisi edes kytkenyt agendansa syrjäytymisen ehkäisyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole posliinienkeleitä koska kukaan ei ole ostanut niitä minulle. Noille raukoille on, joku on edes ajatellut heitä <3

Awws, ihana vähättelevään sävyyn puhut Mt-ongelmaisista ja syrjäytyneistä, samalla omaa ns. paremmuuttasi korostaen <3

Truth hurts, tuo kirjoittaja ajattelee olevansa jotenkin ihmisenä parempi kun kuuluu johokin ääliöistä koostuvaan sosiaaliseen sisäpiiriin, apinamaiseen hierarkiaan, jossa katsotaan muita ihmisiä nenänvartta pitkin. Pseudo-intellektuellit, muotipellet ja muut trendejä sokeasti seuraavat ja massan mukana menevät ihmiset menevät noihin kategorioihin. Ette te ole sen kummempia kuin muutkaan, ihan samalla tavalla olette tämän mädän systeemin orjia. Kaikkia kun ei vaan kiinnosta mitä muut heistä ajattelevat, ei ole sellaista sairaalloista pätemisen tarvetta tai näyttämisen halua. Ällöttävän vähättelevästi ja holhoavasti tuo kirjoittaja viittasi mt-ongelmaisiin ihmisiin. Voi hyvänen aika, se kun ei katso sosioekonomista taustaa, ulkonäköä, älykkyyttä, persoonallisuutta tai mitään muutakaan piirrettä/ominaisuutta jos ihminen sairastuu. Näin käy niissä ns."paremmissakin" piireissä ihan samalla tavalla.

Aivan, ne on ne jalostuneimmat yksilöt jotka valitsevat kahlata elämänsä läpi omassa saastassaan. Pääasia ettei ole "muotipelle", eiks jeh?

Niin en sanonut missään kohta viestissäni, luetunymmärtäminen on pahasti hakusessa. Totuushan vain on se että Mt-ongelmia ja syrjäytymistä vähätellään eniten juurikin tuollaisten ylimielisten ja nirppanokkamaisten, ns. parempiosaisten sankarien toimesta. En itse elä tuollaisissa oloissa mutta ei minulla ole tarvetta korostaa itseäni tai ajatella että olisin jotenkin ihmisenä parempi kuin he, joilla ei asiat ole yhtä hyvin.

Niin, vaikea kuvitella, että kukaan haluaisi valita elämää, jossa syödään koiranruokaa ja tarpeet tehdään ämpäriin. Mutta mitä se aikaisemmassa vaiheessa auttaminen tarkoittaisi? Vaikea uskoa, ettei näitä ihmisiä olisi yritetty auttaa jossain vaiheessa. Miksi se sitten epäonnistuu tai ei riitä? Yksilön vika vai yhteiskunnan? Jos on mielenterveysongelma ja päihdeongelma, kumpi pitäisi hoitaa ensin ja millä tavalla? Tulisiko pakkohoitoa lisätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole posliinienkeleitä koska kukaan ei ole ostanut niitä minulle. Noille raukoille on, joku on edes ajatellut heitä <3

Awws, ihana vähättelevään sävyyn puhut Mt-ongelmaisista ja syrjäytyneistä, samalla omaa ns. paremmuuttasi korostaen <3

Et osaa näemmä tulkita lukemaasi ollenkaan. Millaista paremmuuden korostamista on todeta, että ei ole koskaan saanut posliinienkeliä keneltäkään? Kuvittelisin, että niitä antaa ihminen toiselle silloin kun haluaa antaa jotain kaunista ja lohduttavaa. En leveilisi sillä, etten ole sellaista saanut. 

Ai niin, täällä pelaakin av-logiikka, pääsi unohtumaan.

Ironisesti, omassa lauseessasi paljastit itse sopivasi juuri tuohon kuvaukseesi :) Et osaa ilmeisesti lukea rivien välistä? Olet yksinkertainen, ei ole kyse nyt mistään posliinienkelistä vaan siitä vähättelevästä sävystä joka kyseisessä viestissä on. Miksi tällainen asia pitää joutua selittämään? Kyllä huomaa ettei joillakin ihmisillä leikkaa ollenkaan, osaavatkohan edes kengännauhojaan solmia? 

Hyväosaisten kermaperseiden on vaikea ymmärtää, että kaikilla ei mene hyvin. Kun suurin ongelma elämässä on valita kahvilan tiskiltä juuri siihen hetkeen sopiva suupala, ei voi kuvitella, saati ymmärtää, että jollain toisella ei ole varaa edes ostaa makaroonia koko kuukautena.

Vierailija kirjoitti:

Niin, vaikea kuvitella, että kukaan haluaisi valita elämää, jossa syödään koiranruokaa ja tarpeet tehdään ämpäriin. Mutta mitä se aikaisemmassa vaiheessa auttaminen tarkoittaisi? Vaikea uskoa, ettei näitä ihmisiä olisi yritetty auttaa jossain vaiheessa. Miksi se sitten epäonnistuu tai ei riitä? Yksilön vika vai yhteiskunnan? Jos on mielenterveysongelma ja päihdeongelma, kumpi pitäisi hoitaa ensin ja millä tavalla? Tulisiko pakkohoitoa lisätä?

Yhtä aikaa. Päihdeongelmat ovat kohtalaisen yleisiä vakavista mielenterveysongelmista kärsivillä. Oireita yritetään turruttaa alkoholilla ja kierre on valmis. Esim. pääkaupunkiseudulla on sellainen näppärä politiikka, että päästäkseen kunnon hoitoon päihdeongelmaisen mt-potilaan on hankkiuduttava ensin kuiville. Ongelma tässä on vaan se, että usein päihdeongelmat ovat oire mt-ongelmista. Päihteistä on käytännössä mahdoton päästä irti, jos niitä aiheuttavia mielenterveysongelmia ei hoideta. Varmaan sellainen tarpeeksi pitkään jatkunut laitostyyppinen oikeasti laadukas hoito, jonka aikana potilaalla on mahdollisuus vierottautua alkoholista ja/tai huumeista ja saada sairautensa hoito hyvälle mallille, olisi sellainen toimiva ratkaisu.

Psyykkisten sairauksien kohdalla taitaa olla sellainen ongelma, että niiden hoito on vieläkin lapsen kengissään. Ei kerta kaikkiaan tiedetä tarpeeksi. Toisekseen ne vieläkin mielletään jollain tapaa moraalisiksi ongelmiksi, huonoksi käytökseksi. Somaattisten sairauksien kohdalla tajutaan jo se, että ihmistä ei voi vastuuttaa omasta sairaudestaan eikä sen parantamisesta, kun terveelliset elämäntavat eivät riitä kaikkien sairauksien hoitoon ja torjuntaan. Psyykkisesti sairaista ajatellaan, että pohjimmiltaan he eivät osaa vaan olla ihmisiksi ja sairaaksi jääminen on osoitus heikosta moraalista. Pitää oivaltaa ja tahtoa itsensä terveeksi.

Pakkohoitoon tuollaiset jotka paskoo ämpärin täyteen eikä välitä siitä että se tulvii.

Lapsuudenkotini oli tuollainen. Ulostetta ja virtsaa siellä täällä, roskaa loputtomiin, hyönteisiä, toukkia. Tuli haikea fiilis, kun katsoi kuvia. Olen onnellinen että olen päässyt pois, mutta... on vaikea selittää, mitä tunnen kun katson noita kuvia. Kotona oli silti aina turvallista. Se oli silti koti. Tulee surkea ja epävarman haikea olo noista kuvista. Normaaleissa perheissä asuneista tuntuu ehkä oudolta, mutta ikävöin kotia.

Ja ihmisten täytyisi oppia muistamaan että ongelmia on myös ihan tavallisilta näyttävillä ihmisillä. Eikä niin, että ongelmia on vasta kun asunnossa pesii rottia ja siellä on vaarallista elää.

Olen syrjäytynyt ja mielenterveysongelmainen, mutta pidän kotini aina siistinä koska inhoan sotkua ja epäjärjestystä. Joskus menee viikko tai kaksi ilman ylläpitosiivousta, mutta sitten sisuunnun ja vaikka väkisin putsaan paikkoja.

Oliko tuossa näyttelyssä yhtään ns. normaalin näköistä kämppää noin vaihtelun vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Aika karua katsottavaa....Itselläni vakava masennus mutta kämppäni pidän siistinä vaikka mikä olisi. Epäsiisti asuinympäristö masentaisi minua entisestään.

Kaikilla masentuneilla ei valitettavasti toimintakyky säily yhtä hyvänä. Vaikkei olisikaan päihdeongelmaa… Joskus ei pääse sängystä ylös ollenkaan. Ei siinä jaksa siivoamista miettiä. Varmaan osittain persoonallisuuskysymys. Jos on tosi pedantti luonne, ehkä se myös jotenkin ilmenee vaikka olisi masentunutkin. Tietysti nuo kuvat ovat jo aika rankkaa tasoa, ei vaikuta enää perusmasentuneelta.

Siis oikeastiko joku kattoo näitä kuvia ja ajattelee tragedian piilevän asunnonomistajan siivouslaskussa? Olen...sanaton.

Voimia kaikille, jotka kamppailette yksinäisyyden, päihdeongelmien, mielenterveyden kanssa, ja muistakaa, it's not over until it's over.

Minäkin tiedän näitä ihan oikeassa elämässä. Ei heitä pysty millään auttamaan. Tuntemiani tapaulsia yhdistää alkoholi. Mitään ei ole tehtävissä. Sukulaismiestä autettiin ja tuettiin koko aikuisikä. Vajosi silti tuolle kuvien tasolle.

Lisäksi olen ollut töissä hoitokodissa, johon näitä kärrättiin kerran kaksi vuodessa. Samaan aikaan kaupunki kävi tyhjentämässä ja desinfioimassa näiden kodit

Heti kun pääsivät takaisin, alkoivat "järjestää" asuntoja taas kotoisiksi. Rakkaat "tavarat" korvattiin uusilla ja vessassa ei käyty varmaan kertaakaan.

En ymmärrä, mihin tässä pitäisi herätä. Kun käy tällaisessa tyhjäksi jääneessä asunnossa, on helppo tuntea vihaa siitä, että ihminen "jätetty yksin". Tosiasiassa näin ei kuitenkaan ole.

Mitä muistoesineitä läheisten pitäisi haluta? Rikkinäisen muovihaarukan? Oksennetun, paskannetun ja kustun nojatuolin? Mielestäni tuo kommentti kertoi paljon siitä, että kuvaaja ei oppinut neljässä vuodessa mitään näiden ihmisten elämästä.

Ihmettelen noita ämpäreitä. Mikä saa ihmisen ulostamaan ylitse tulvivaan ämpäriin wc:n sijasta?

Olen itse ollut syrjäytynyt ja sairastanut vakavan masennuksen. Nyt se on kutakuinkin hallinnassa.

Ei asuntoni varmasti ole ollut naistenlehtien sivuille kelpaavaa tasoa, muttei siellä ole pyykitkään olleet muiden tavaroiden ohessa pitkin lattioita. Ehkä siksi näiden kuvien todellisuus tuntuu niin ihmeelliseltä?

Nuorena tuttavapiiriin kuului silloin noin 25v mies, joka kävi töissä ja harrastuksissa, mutta jonka asunnon lattialla olo levällään niin työkalua, oppikirjaa, käytettyä ja käyttämätöntä kondomia sekä vaatteita. Tiedän, että hänen lapsuuden kotinsa oli samanlainen kaatopaikka huolimatta vanhempien hyvästä toimeentulosta.

Ehkä päihteet eivät yksin selitä sotkuisuutta kaikissa tapauksissa.