Lue keskustelun säännöt.
PK-sedun asuntojen hinnat mitä hittoa!? :((
30.08.2016 |
Vihdoinkin elämässä on sellainen tilanne, että omistusasunnon ostaminen voisi tulla kyseeseen. Perheen palkansaajien bruttotulot vakituisista töistä ovat yhteensä n. 7000 euroa kuussa. Ajatuksena oli alunperin rivarikolmio kivalta alueelta Vantaa-Espoo-Helsinki akselilta mieluiten metro- tai junaradan varrelta (koska molemmat käyvät Helsingin keskustassa töissä). Melkoinen järkytys on iskenyt molempiin kun tajuttiin miten kalliita asunnot täällä oikeasti on. Lisäksi katselen ihan uusin silmin lähiseudun ihmisiä, jotka on ostanut rivitalo- tai omakotitalon: miten heillä on siihen varaa? Uskaltaako ihmiset oikeasti ottaa kolmensadantonnin lainoja rivitaloon? Itse en ainakaan halua sellaista taakkaa, vaan myös jättää varaa myös muulle elämiselle. Hieman tutkimme mahdollisuutta muuttaa kehyskuntiin, mutta työmatkoista tulisi liian hankalia (toinen tekee kolmivuorotyötä). Pääkaupunkiseudulta ei näillä näkymin voi poiskaan muuttaa töiden takia. Jatkamme siis vuokra-asumista toistaiseksi..
Mielenkiinnolla kysyisinkin, miten olette päätyneet tämänhetkiseen asumisratkaisuunne ja millainen se on?
Kommentit (163)
Me ollaan aloitettu myöskin aika vaatimattomasti; pieni kaksio oli se mistä lähdettiin, pikkuhiljaa siirrytty isompaan. Meillä ei ollut säästöjä kuin nimeksi kuin aloitettiin. Nyt meillä on noin 400 000 euron asunto; lainaa noin 100 000. Meillä on suurin laina ollut 180000. Alkuun oltiin aika pienituloisia, nykyään varsin hyvätuloisia. Mä en nyt ehkä tästä muuta pois, mutta varmaan ostetaan sijoitusasunto.
Mun neuvo on ostaa sellainen asunto, jonka saa myytyä huonoina aikoinakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä suunnilleen samat tulot. Ostettiin kerrostaloasunto. Lainaa vajaa 200 000. Omia säästöjä oli 100 000. Kuussa menee lyhennykseen ja vastikkeeseen sama mikä menisi vuokraan eli n. tonni.
Kompromisseja. Niitä on meidän ainakin pitänyt tehdä. Lähdettiin pienestä liikkeelle ja pikkuhiljaa vaihdettu aina isompaan ja kaikin puolin parempaan asuntoon, kun ollaan saatu lainoja riittävästi lyhennettyä. Nyt asutaan 5h+k+s rivarissa Espoossa. Ei puhettakaan, että oltaisiin heti päästy kiinni siihen "unelmakämppään".
Kannattaa ostaa uusi asunto, ottaa lainaa vain myyntihinnan verran ja maksaa yhtiölainaa vastikkeessa ellei halua mieletöntä pankkilainaa käytetyn asunnon takia. Usein pari ekaa vuotta maksetaan vastikkeessa vain korkoja joten pankkilainaa pystyy lyhentämään silloin nopeammin. Kannattaa valita taloyhtiö joka omistaa maapohjan, ei siis noita osake + tonttivuokra-yhdistelmiä.
Yhtlölainaa poismaksua varten voi ottaa myöhemmin pankkilainaa jos tahtoo. Ei tule putkiremppoja yms ainakaan 20 vuoteen.
Me ostettiin eka asunto, reilu 90 neliöien 4h+k Espoosta junaradan varrelta. Oltiin säästetty useampi kymmenentuhatta, silti valtiontakaustakin piti ottaa. Bruttotulot yht.n. 8500. Otettiin osaan lainasta kiinteä korko, joka suojaa vähän, jos korot ampaisee nousuun.
Tätä enne asuttiin vuokrakaksiossa ja sinne myös eka lapsi syntyi. Isossa kaksiossa elelee pienen lapsen kanssakin ihan kivasti, joten voittehan tekin aluksi ostaa kaksion. Muutaman vuoden päästä sitten vaihtaa isompaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkä teidän ammatit on kun töitä on vain ja ainoastaan Helsingissä?
Tää on kyllä taas niin tyhmä kysymys!
Voihan niitä alan töitä olla ympäri Suomea, mutta millä todennäkösyydellä tai varmuudella jostain perähikiältä saa molemmat aikuiset vakituisen työpaikan?
Minäkin asun Helsingissä ja olen alalla, jonka töitä on varmaan muuallakin, mutta miksi muuttaisin ns. huvikseen pois, kun nyt olen hyvässä firmassa hyvällä sopparilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen säästänyt lapsesta lähtien asuntoon ja vanhempani auttoivat osalla summasta ensiasunnon ostossa. Se oli yksiö markka-aikana ja siitä pikkuhiljaa isompaan. ennenvanhaan ei ostettu kolmioita ensiasunnoiksi.
Pakko hankkia vähän isompi, koska perheeseen on tulossa kaksoset ja yksi lapsi löytyy jo ennestään. Ollaan köyhistä perheistä, niin ei ole valitettavasti ollut apua vanhemmista tai mahdollisuutta säästää ennen tätä vuotta. Säästössä on asuntoa varten kertynyt jo n. 25000 €. Emme osaa remontoida ja remonttien teettäminen kuulostaa kalliilta, joten olisi kiva ostaa kohtuu hyväkuntoinen asunto heti.
-ap-
Mulla on, ap, sulle ratkaisu! Ostakaa meidän kämppä, hyväkuntoinen lapsiperheen asunto :D 4h+k+s, mekin asuttiin siinä kolmen muksun kanssa mut nyt muutettiin pois pk-seudulta niin asunto on myynnissä.
Onks teillä ASP-tili?
t. 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu juu, kyllä se kannattaa ottaa 25 vuoden laina johonkin 30-40 vuotta vanhaan louskuun ja lyhentää sitä koko elämä niin ettei mihinkään kivaan sen jälkeen enää jää rahaa :)
(Ts. pk-seudun asunnot on pahasti kuplassa eikä kukaan järkevä osta sieltä tölliä. Halvemmalla asuu jopa jossain oikeassakin metropolissa...)
Jep. Jostain ihmeen syystä asuntojen hinnat jatkavat vaan nousuaan, vaikka asuntokanta ikääntyy.
Syythän tähän ovat jossain määrin selviä:
1. Rakentamisen säännöt ja verotus, joka elää vielä kuplatalouden aikaista elämää, jossa tunnutaan lähinnä keksivän keinoja hillitä talouden ylikuumentumista.
2. Asumistuet, jotka olivat viime vuonan 1,7 MILJARDIA, mikä on täysin käsittämätöntä. Asumieseta pitäisi tehdä köyhillekin enemmän "omakustanteista": jos asut kalliisti, niin syöt sitten vain puuroa.
Kun mentiin naimisiin, asuttiin miehen poikamiesboksissa. Siinä oli 39 neliötä ja mies oli sen lainalla ostanut. Dinkkuina, vaikkei mitään suurituloisia oltukaan, saatiin hyvin toisen palkka kokonaan säästöön kun siinä asuttiin. Sitten kun tulin raskaaksi, tuli perheasunnon osto eteen. Ostettiin sellainen asunto, johon meidän 30% omarahoitusosuus riitti. Ei pankista tuon enempää lainaa olisi saanutkaan. Katsottiin siis paljonko voidaan saada lainaa ja ostettiin sellainen asunto minkä sillä sai. Se oli 80+ neliöinen kämppä. Ajateltiin, että asutaan siinä muutama vuosi ennen rivaria, mutta lopulta päädyttiin asumaan siinä 12 vuotta, kun se osoittautui meille ihan riittävän isoksi ja lapsia tuli lopulta vain yksi, vaikka etukäteen kuviteltiin että niitä tulisi enemmänkin. Tuon jälkeen muutettiin vähän alle 100-neliöiseen kämppään, joka maksoi muutostöiden kanssa 430000€. Eniten lainaa meillä oli siinä vaiheessa kun ostettiin tuo perheasunto, jotain 170000€. Nyt meillä on säästöjä enemmän kuin lainaa, käytettiin ihan tarkoituksella halpaa asuntolainaa sijoittamiseen.
Melko pienituloisina ostettiin eka yhteinen asunto. Miehen palkka on niistä ajoista noussut, minä olen ollut lähinnä kotona/opiskelemassa/työtön ja töissä vain satunnaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä asuu viisi henkeä kaksiossa. Pk-seudulla moni asuu ahtaasti muuhun maahan verrattuna.
Kiitos vastauksistanne! Huvittaa kyllä vähän kun puhutaan "ettei heti unelmakämppää voi olettaakkaan saavan". Rivarikolmio ei siis todellakaan ollut meidän ajatus unelmasta. Lapsellisesti ajattelin vielä pari vuotta sitten, että muutetaan ihanaan pieneen omakotitaloon koko perhe. Rivitalo olisi vaan kompromissi.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alapeukuttakaa vaan ruota 'vanhemmat auttavat ensiasunnonostossa'-kirjoitusta. Se on silti totta monen kohdalla pk-seudulla. Mä ja erittäin moni kaverini säästetään parhaillaan yksiöön lapsillemme. He ovat tällä hetkellä eskari-ala-asteikäisiä... Eli varhain aloittamalla ja suunnittelemalla se onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttakaa vaan ruota 'vanhemmat auttavat ensiasunnonostossa'-kirjoitusta. Se on silti totta monen kohdalla pk-seudulla. Mä ja erittäin moni kaverini säästetään parhaillaan yksiöön lapsillemme. He ovat tällä hetkellä eskari-ala-asteikäisiä... Eli varhain aloittamalla ja suunnittelemalla se onnistuu.
Mekin on säästetty omalle lapselle, silloinkin kun on ollut tiukkaa. Mutta tuskaisena olen katsonut, ettei tuo 50000 euroa edes paljon auta ensiasunnon ostossa, lainaa joutuu ottamaan silti niin että hirvittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne! Huvittaa kyllä vähän kun puhutaan "ettei heti unelmakämppää voi olettaakkaan saavan". Rivarikolmio ei siis todellakaan ollut meidän ajatus unelmasta. Lapsellisesti ajattelin vielä pari vuotta sitten, että muutetaan ihanaan pieneen omakotitaloon koko perhe. Rivitalo olisi vaan kompromissi.
-ap-
Aikamoinen kompromissi, ja vielä hyvien ja mutkattomien kulkuyhteyksien varrelta pitäisi asunto löytyä.
Kompromissi köyhälle olisi ennemminkin kerrostaloasunto jostain edullisesta kaupunginosasta.
Vierailija kirjoitti:
No, itse ainakin olen aloittanut ostamalla erittäin huonokuntoisen yksiön. Remontoin sitä itse ja teetin loput remontista, niin että kun myin sen, sain reilusti voittoa. Ja näin pikkuhiljaa olen päässyt isompaan asuntoon.
En todellakaan aloittanut ostamalla kolmiota...
ja vielä rivitalosta pääkaupunkiseudulla
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttakaa vaan ruota 'vanhemmat auttavat ensiasunnonostossa'-kirjoitusta. Se on silti totta monen kohdalla pk-seudulla. Mä ja erittäin moni kaverini säästetään parhaillaan yksiöön lapsillemme. He ovat tällä hetkellä eskari-ala-asteikäisiä... Eli varhain aloittamalla ja suunnittelemalla se onnistuu.
Sääty-yhteiskuntahan tästä on kovaa vauhtia tulossa. Ei sillä, että se mitenkään väärin olisi auttaa lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttakaa vaan ruota 'vanhemmat auttavat ensiasunnonostossa'-kirjoitusta. Se on silti totta monen kohdalla pk-seudulla. Mä ja erittäin moni kaverini säästetään parhaillaan yksiöön lapsillemme. He ovat tällä hetkellä eskari-ala-asteikäisiä... Eli varhain aloittamalla ja suunnittelemalla se onnistuu.
Vinkkaanpa äidille ja isälle, että alkavat säästää minulle ja veljille omistusasuntoja 30-40 vuotta sitten, kiitos vinkistä!
Alapeukut tulevat siis varmastikin siitä, että kenenkään on aika mahdoton muuttua vanhempien antamaksi avuksi, jos vanhemmilla ei sellaista ole antaa. Esimerkiksi sekä minun että miehen vanhemmat ovat pienituloisia duunareita, joilla on useampi lapsi eikä omistusasuntoa. Miten ajattelit, että tuo sinun vinkkisi siis olisi auttanut vaikkapa meitä asunnon hankkimisessa? Saimme ihan itse omista tuloistamme säästää joka pennin, ei ollut mitään kultalusikoita kaivettavana pyllystä, ei edes takausta ollut mahdollista saada.
Ymmärräthän että jos vuokra on nyt 1000€/kk niin 20 vuoden päästä se on 2000€/kk.
No oon ite koittanut löytää kivaa saunallista kaksiota tältä alueelta missä nyt asun aso-asunnossa ja hinnat on sen 225 000. Blaah.
Tämä onkin Helsingistä mutta ei rivari. Tosin mulle sijainti on tärkeämpi kuin asumismuoto