Kammottavin tutustumis- tai ryhmäytymisleikki?

Nämä jutut ovat aivan käsittämättömiä. Kuinka koululaisia voidaan "velvoittaa" tuollaiseen? Moni on ujo ja kompleksinen, ajatelkaa miltä tällaisesta ihmisestä tuntuu. Samoin nuo työpaikan "ryhmäytymisleikit". Ajatelkaa, että nämä ovat aikuisia ihmisiä!!!

Minäkin ole törmännyt työpaikan tyky-päivillä hieman vastaavanlaisiin, mutta leikit eivät ole olleet kovin nöyryyttäviä, vaan aika tavallisia. On ollut kuntotestiä, tietokilpailua ryhmissä yms. Olen laistanut niistä aina kun on vain ollut tilaisuus.!

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on aina aluksi kova uho että minähän en leiki, mutta kun karenssilla uhkaillaan ja jopa karenssia tulee niin kyllähän leikit maistuu ja askartelut

Niihin tottuu vuosien saatossa. Olen leikkinyt karenssin uhalla jo 90-luvulta lähtien ja tämä kokeiluhan luotiin silloin huippuunsa Lahdessa.

Vaihtoehtona on myös tehdä palkatta mölkkyjä...

En tiedä miksi, mutta vedet silmissä nauroin tälle.

Eritoten viimeiselle lauseelle. Mainiota satiiria. Täytyy tosin myöntää, että vikan lauseen konteksti jäi ymmärtämättä.

Ärsyttävää, kun lomien, etenkin kesälomien jälkeen palavereissa jokaisen on kerrottava miten loma meni, mitä teki, missä matkusteli jne. Ja kerrottuasi alkaa heti  jatkokuulustelu. Mitä se työpaikan ihmisille kuuluu, mitä kukin vapaa-ajallaan tekee. Ystävät ovat eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hierontapiiri, missä kukin hieroo piirissä istuen seuraavan hartioita. En pidä koskettelusta, en vieraiden enkä oikeastaan tuttujenkaan.

Lukiossa istuin vuotta vanhempien kanssa samalla psykologian kurssilla. Opettaja teetätti tehtävän luokan sisäisistä suhteista, missä kunkin piti kirjoittaa lapulle ylös, kenen kurssilaisen kanssa lähtisi matkalle. Laput kerättiin ja ope piirsi kalvolle, miten monta valintaa kukin oli saanut. Mua ei kukaan valinnut, koska en tuntenut ketään, ja väkisin olin joutunut valitsemaan vaan jonkun jonka nimen muistin. Sitten ope hoksasi, että eihän tää kerro näin vielä mitään, olisi pitänyt laittaa myös valitsijan oma nimi lappuun, niin oltaisiin nähty ne sisäiset suhteet. Luoja kiitos, ei alkanut teettää juttua uudestaan. Mutta olipahan typerä tehtävä teettää teineillä, ja varmasti opettaja tiesi, että jään ainoana toisen ikäluokan klikkeihin kuulumattomana täysin ulkopuoliseksi tuommosessa.

Minulla oli juuri samanlainen kokemus lukiossa. Oli todella mukava kokemus loistaa luokallani ainoana, jolla ei ole ystävää. Tämänkin tehtävän teetti psykologian ope. 

En voi sanoin kuvata raivon määrää, jota tunnen tätä lukiessa. Minulla on sellainen käsitys, että jos ei laitonta niin ainakin epäeettisenä pidettyä alallaon ollut jo PELKÄSTÄÄ opettajalle kerätä tämä tieto. Mutta että tuollaista tehdään lapsille ja nuorille. Sadismia. T. Opettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuessaan leikeistä voi kysyä itseltään pari kysymystä:

-mikä tässä leikissä ahdistaa tai hävettää minua? Voinko tehdä asialle jotain?

-onko leikin vetäjä asiansa osaava ja tilanteen tasalla? Voinko antaa asiallista palautetta, jos ei ole?

Meinaatko, että sinulle ei ole ketjun edetessä tullut selväksi, että monia meistä ahdistaa ventovieraiden tunkeutuminen omalle fyysisille reviirille? Että seiskaluokkalaista tyttöä ahdistaa riisuuntua ysiluokkaisen pojan käskystä?

Että tosiaankaan yleensä eivät ole ohjaajat tilanteen tasalla ja palautteen antaminen tulkitaan ilmapiirin latistamiseksi ja palautteen antaja, olkoot miten asiallinen hyvänsä, ikäväksi ihmiseksi?

Itse olen kaikkien testien mukaan ääriextrovertti ihminen ja tutustun ihmisiin jopa kiusallisen nopeasti ja hyvin (pyytelevät puhelinnumeroa ja ottavat vielä yhteyttäkin). Senpä vuoksi juuri tiedänkin, että täytyy olla todella tilanteen tasalla oleva ohjaaja, joka onnistuu siinä, että laukkauttaa pulleana ponina ventovieraita aikuisia hieromaan peppujaan vastakkain.

Fyysisiä rajoja rikkovat leikit tai kaikki ilmeisen nolaava nyt ovat kyllä sellaisia mitä ei kenenkään pitäisi enää teettää.

Ja pervoiluhommat pitäisi katkaista heti tykkänääm!

Nuorempana uudessa harrastus ryhmässä oli sellainen tutustumisleikki, missä istuttiin piirissä ja jokainen nousi vuorollaan. Noustessaan piti keksiä joku asia, mitä kenelläkään muulla ei ollut. Eli kun sanoit jonkun asian, he joilla oli sama asia, piti nousta seisomaan ja ne joilla ei ollut jäivät istumaan.

Ujona, arempana introvertinä oli ahdistavaa seistä ihmisten edessä joita ei kunnolla tuntenut ja koittaa keksiä jotain.

Varsinkin kun joutui seisomaan pidempään.

Lopulta oli pakko keksiä esim. Jokin oma tapahtuma tiettynä päivämäärän ja kellon aikana mitä kenelläkään ei 99,5% ole käynyt että pääsee kiusallista tilanteesta pois.

Pahinta näissä leikeissä on, ettei oikein anneta jäädä pois jos ei halua osallistua leikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävää, kun lomien, etenkin kesälomien jälkeen palavereissa jokaisen on kerrottava miten loma meni, mitä teki, missä matkusteli jne. Ja kerrottuasi alkaa heti  jatkokuulustelu. Mitä se työpaikan ihmisille kuuluu, mitä kukin vapaa-ajallaan tekee. Ystävät ovat eri juttu.

minä olen päässyt pälkähästä alkamalla kertoa "too much information" utelijoille tyyliin: no.. eka viikolla tuli ripuli, tiedättekö sellaista keltaisen vihreää ulostetta ja hirveän hajuista, hyvä kun vessaan ehti, kerran lirahti housuihinkin sitä! --- namm... onpa tämä pulla hyvää! Sitten iski oksennustauti ja kun seuraavalla viikolla alkoi menkkapanetus, niin mies joutui sitten panemaan monta kertaa päivässä - ei tosin valittanut-- hei! mikä teidän lempiasento on? haluaako teidän miehet anaalia, omani ei ole kiinnostunut --- onneksi!"

Vierailija kirjoitti:

Telakoitumisleikki

Kuulostaa poikien iltaleikiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävää, kun lomien, etenkin kesälomien jälkeen palavereissa jokaisen on kerrottava miten loma meni, mitä teki, missä matkusteli jne. Ja kerrottuasi alkaa heti  jatkokuulustelu. Mitä se työpaikan ihmisille kuuluu, mitä kukin vapaa-ajallaan tekee. Ystävät ovat eri juttu.

minä olen päässyt pälkähästä alkamalla kertoa "too much information" utelijoille tyyliin: no.. eka viikolla tuli ripuli, tiedättekö sellaista keltaisen vihreää ulostetta ja hirveän hajuista, hyvä kun vessaan ehti, kerran lirahti housuihinkin sitä! --- namm... onpa tämä pulla hyvää! Sitten iski oksennustauti ja kun seuraavalla viikolla alkoi menkkapanetus, niin mies joutui sitten panemaan monta kertaa päivässä - ei tosin valittanut-- hei! mikä teidän lempiasento on? haluaako teidän miehet anaalia, omani ei ole kiinnostunut --- onneksi!"

Tuossa alkaisivat vaan tentata, miksi et käynyt lääkärissä ja ottanut lääkärintodistusta loman uusimista varten. Ehkä on parempi sanoa, että tuli ongelmia, joista en halua lainkaan julkisesti puhua mitään ja vaieta.

Kuka edes keksii jotasin tutustumisleikkejä?

Eikö ihmiset muka muuten osaa löytää toisensa, jos kerran jossain jo ollaan?

Kuulostaa joltain jaksuhaliporukan vetäjältä.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran tutustumis ja ryhmäytymisleikit on niin tarpeellisia, niin eikö Suomi 100 vuotta linnanjuhlissa pitäisi ottaa muutama kierros. Siellä olisi tosi hyvä että valtaapitävät lähentyisivät. Alun kättelyynkin voisi ottaa jonkun twistin, vaikka pupudiscon.

Ai hitto, hyvä idea! En katso Linnan juhlia, mutta jos olisi näitä leikkejä, niin satavarmasti katsoisin. Voisi mennä vielä niin, että kansalaiset saisivat äänestää leikit. Jos nämä ovat niin hyviä, että kaikkialla työllisyystoimista oppilaitoksiin ja täydennyskoulutuksiin näitä leikitään, niin ilman muuta sopivat Linnaan, kun suuri osa ei toisiaan tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kammottavin on tämä:

"Noniin, otetaampa tähän alkuun pieni esittäytymismiskierros. Kertokaa vaikka nimenne, mistä tulette ja jotain, ihan mitä vain itsestänne."

Ja sitten se ensimmäinen pitää 5 min kestävän hauskan ja kiinnostavan esitelmän itsestään. Ja sä olet se seuraava vuorossa.

Anteeksi nyt, mutta mikä tässäkin on NIIN kauheaa? Miksei voi kertoa paria asiaa itsestään? 

Onkohan tällainen traumaattista muidenkin kuin suomalaisten mielestä?

Olen jo 50-v, mutten vieläkään uskalla puhua isolle ryhmälle ihmisiä. Minua kiusattiin koulussa, aina jos piti pitää vaikka esitelmä luokan edessä, kiusaajat nauroivat minulle vaikka esitelmäni olisi ollut ihan hyvä. En uskaltanut viitata ja vastata tunnilla, kun ääntäni pilkattiin ja imitoitiin. Mielestäni minulla on yhäkin niin typerä ääni, etten voi puhua yhtään isommalle ihmisjoukolle. 

Mä olen joutunut opinnoissa (ei mikään ykdi kurssi) yhtenään leikkimään näitä leikkejä. Monia inhokkeja on. Mun on todella vaikea motivoitua keskittymään tarkoituksettomaan leikkiin ja paljon oli tämmöisiä:

Sip sap

Asetutaan ympyrään. Ympyrän keskellä on henkilö, joka osoittaa jotakuta ja sanoo sip. Osoitettu sanoo oikealla puolellaan olevan nimen. Kun keskellä olija sanoo sap, sanoo osoitettu vasemmalla puolellaan olevan nimen. Jos keskellä olija sanoo sip sap, kaikki vaihtavat paikkoja. Jos osoitettu ei tiedä, tai sanoo väärin, hän joutuu keskelle

Näitä kaikenmaailman aktivaatioleikkejä oli paljon ja vaan tarkoitukseton ahdistus, että eeei taas. En muista, mikä riks poks lätsi sutsi jne. pitää missäkin välissä sanoa ja dorka olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On nämä "kivat" tutustumisleikit kyllä syvältä p:stä ja poikittain.

Mietin kun ihan kaikki tietämäni ihmiset vihaa näitä, samoin näistä tulee tosi pitkiä yksimielisen tuomitsevia keskusteluketjuja, että on ihme että näitä silti teetetään. Mihin ihme tarpeeseen se näiden vetäjällä vastaa?

Olen itse kirkon työntekijä ja minulla on itselläni suunnaton kiusallisuus ja myötähäpeä ja ahdistus olla ripareilla mukana iltaohjelmassa seuraamassa sivusta näitä idioottimaisia ponileikkejä sun muita. Inhosin niitä itsekin teininä.

Nuorisotyöntekijä toteuttaa nämä isosten johtamana ja vastaa näistä. Samoin kaikesta ryhmäyttämiseen liittyvästä. En minä. Ja ovat meillä poikkeuksetta ohjelma- ja turvallisuusvastuussa. On linjattu näin.

Ovat ne leikit onneksi paljon siistiytyneet omasta ajasta. Enää ei tartte teinien kuljettaa jotain haarovälissä ja toisen ottaa se suulla vastaan jne.

Nyt kun mietin tätä, niin taidan jäädä omaan huoneeseeni jatkossa iltaohjelmien ajaksi. Vaikka siitä tuleekin siltä työkaverilta ja myöhemmin pomolta ihan varmasti sanomista.

Oletkohan oikealla alalla?

Varmaan olisi, jos olisi tärkeintä leikkiä typeriä leikkejä, mutta se ei ole tuonKAANtyön ytimessä vaan halu olla nuorten kanssa ja tukea heitä. Nuorile on h-tin tärkeä kokemus, että joku ymmärtää heitä. Eli voisi kysyä, kuka haluaa leikkiä ja ne, jotka eivät, voivat tehdä jotain muuta. Sama pätee pakkopelaamiseen (mm. tuo mölkky) pakkosaunomiseen jne., Ihan perusasia toisten kunnioittamisessa lähtee siitä, että me olemme erilaisia.

Rivissä silmät sidottuina annettiin kielareita jokaiselle ja sitten otettiin siteet pois ja yritettiin arvata kenen kanssa oltiin suudeltu.

Vieläkin kuumottaa huulpieltä kun muistelen tapahtumaa.

Alastomat selviytyjät. Yks alaston nainen ja kaks alastonta miestä kulkee jossain perähikiällä

joku ihmeellinen nahkapussukka kaulassa roikkuen.

Vierailija kirjoitti:

Rivissä silmät sidottuina annettiin kielareita jokaiselle ja sitten otettiin siteet pois ja yritettiin arvata kenen kanssa oltiin suudeltu.

Vieläkin kuumottaa huulpieltä kun muistelen tapahtumaa.

Rippikoulussa tapahtui kerran näin.

Ne kaikki, ne kaikki olivat todella inhottavia. Yök.

Ketju herätti riparimuistoja...

Paljon typeriä leikkejä, mm. eräs tyttö muka riisuutui peiton alla, heitteli stringit yms. kaaressa pois.

Istuttiin ringissä, piti liikkua pari paikkaa vasemmalle, jopa istua viereisen syliin, jos oli esim. valkoiset sukat jalassa... heti kun leikin luonne selvisi, jättäydyin pois.

Semmonen leikki, että puolet istui tuoleilla ringeissä, puolet seisoi tuolien takana vahtien tuolilla istuvaa. Yksi seisoi ringin keskellä ja vinkkasi silmää jollekin tuolilla istuvalle, joka sitten yritti rynnätä yhdelle vapaalle tuolille ja takana oleva yritti estää (epäonnistuessaan joutui ringin keskelle). No, minulle ei kukaan halunnut vinkata silmää, ja takana seisova vahtini lähti pois istuskelemaan jollekin sohvalle.

Onneksi en ole tämän jälkeen joutunut mitään leikkimään, olen ollut reilusti pois yliopiston ryhmäytymispäivät jne.

Lähes kaikki tutustumisleikit ovat hanurista. Eniten ne, joissa joutuu olemaan yksin ringin keskellä ja yrittäen päästä sieltä pois olemalla nopea. Enää en tuollaisiin suostuisikaan. Nuo ovat ekstroverttien ja sangviinikkojen keksimiä unelmaleikkejä. Introvertin helvetti.