Kammottavin tutustumis- tai ryhmäytymisleikki?

434 korjaa, että "alettiin heittää palloa"  ja lisään vielä sen verran, että syvyysnäköni on ihan surkea (silmät totaalisen eripariset), joten pallon heittäminen vielä sujuu, mutta kiinni ottaminen on kamalaa. Pallonheittoleikit - ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Se missä työnnetään vuorotellen aina sormi jonkun perseeseen, ja tämä yrittää sitten silmät sidottuna arvata, että kenen sormi siellä perseessä on.

Mä oon leikkinyt hieman erilaisilla säännöillä. Siinä yksi työnsi sormea vuorotellen kaikkien perseeseen ja koetti ryppyreiän avulla arvata, kenen perse oli kyseessä. Yksi Tommi voitti aina.

Vierailija kirjoitti:

Kammottavin tutustumis- tai ryhmäytymisleikki?

Mä olen vaan yksinkertasesti kieltäytynyt näistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kammottavin tutustumis- tai ryhmäytymisleikki?

Mä olen vaan yksinkertasesti kieltäytynyt näistä. 

Miten? Ohjaaja ei oo alkanut jankata?

Kieltäytymiseen vaaditaan tyly pokeri-ilme ja valmius ottaa vastaan jankkaamista ja ehkä jopa muun ryhmän paheksuntaa.

Helpompaa kyllä silloin, jos kyse on tilanteesta, jossa sen ryhmän kanssa ollaan koolla vain se yksi kurssi tai mikä onkaan. Vaikeampaa taas jossain koulun alun tutustumisissa, joissa olisi monen seuraavan vuoden ajan hyödyllistä mennä mahdollisimman huomaamatta ryhmän mukana ja löytää oman alansa kontakteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kammottavin tutustumis- tai ryhmäytymisleikki?

Mä olen vaan yksinkertasesti kieltäytynyt näistä. 

Miten? Ohjaaja ei oo alkanut jankata?

Joskus joo, mutta mä en lähde tohon mukaan. Toteen vaan, että kiitos ei enkä perustele sitä mitenkään. 

Tämä ei ollut mitenkään kammottava, mutta tutustumisleikiksi outo. Piti kävellä ympäri luokkaa, kätellä jokaista vastaantulijaa ja esitellä itsensä omalla toisella- ja äitinsä tyttönimellä. Häh? Siinä vaiheessa ei muistanut edes niiden muiden oikeita nimiä, niin miksi piti sekoittaa päätä vielä joillain väärillä nimillä?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ollut mitenkään kammottava, mutta tutustumisleikiksi outo. Piti kävellä ympäri luokkaa, kätellä jokaista vastaantulijaa ja esitellä itsensä omalla toisella- ja äitinsä tyttönimellä. Häh? Siinä vaiheessa ei muistanut edes niiden muiden oikeita nimiä, niin miksi piti sekoittaa päätä vielä joillain väärillä nimillä?

Tottakai pitää sotkea sekoittaa. Sehän näiden "leikkien" tarkoitus on , että ihmiset ovat sekaisin hämillään ja nolostuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kammottavin tutustumis- tai ryhmäytymisleikki?

Mä olen vaan yksinkertasesti kieltäytynyt näistä. 

Miten? Ohjaaja ei oo alkanut jankata?

Joskus joo, mutta mä en lähde tohon mukaan. Toteen vaan, että kiitos ei enkä perustele sitä mitenkään. 

Työhön liittyvissä jutuissa toimii aina se, että sanoo "työnantajani maksaa asian x kouluttamisesta ja tämä ei ole sitä. Ei siis kuulu tehtäviini osallistua, jos en halua. Mikäli asiassa on vielä jotain epäselvää, voit soittaa esimiehelleni. Voin lainata puhelinta ja näppäillä numeronkin valmiiksi." Tuo on aina toiminut. Sijoittaa vaan x:n paikalle aina sen kurssin aiheen, jolla on.

Eihän näissä leikeissä mitään pahaa tai nöyryyttävää ole? Esim. kerro elämäntarinasi laulaen. Ei näitä toivo ne kympin musiikkioppilaat ja oman elämänsä karaoketähdet. Me seiskan säälistä saaneet kihisemme innosta vonkua epävireinen manifestimme ilmoille, tärinä ei johdu nöyryytyksestä ja kauhusta vaan silkasta innosta.

Koulussakin meitä ujoja, hiljaisia ja epäsuosittuja muut rohkaisivat tulemaan ulos kuorestamme, kyllä meistä sitten tuli kaikkien bestiksiä ja vapauduimme täysillä kun laitettiin vaikka tanssimaan sitä sutsi-satsia piirin keskelle, ja saimme aina kannustavimmat ja kehuvimmat kommentit :)

Vai miten se meni..?

Aaa sutsi-satsi on mun listan kärkipäässä näitä huvituksia! Uusi ryhmä, käydään nimikierros läpi, ok jes hyvä nyt mennään varmaan asiaan, "otetaas tähän alkuun vielä tällanen pieni lämmittely...." EIIII

Up

Jos kerran tutustumis ja ryhmäytymisleikit on niin tarpeellisia, niin eikö Suomi 100 vuotta linnanjuhlissa pitäisi ottaa muutama kierros. Siellä olisi tosi hyvä että valtaapitävät lähentyisivät. Alun kättelyynkin voisi ottaa jonkun twistin, vaikka pupudiscon.

Vierailija kirjoitti:

Jossain tutorkoulutuksessa noin 15-vuotaana olleesta "kivasta" leikistä jäi pienet traumat.  Jokaisen pojan piti käydä valitsemassa tyttö parikseen. Sen jälkeen piti mennä tyttö-poika-tyttö-poika -systeemillä istumaan jonoksi eli "elämän madoksi" siten, että jokainen oli hajareisin ja otti siis edessä olevan syliinsä. Sitten madon piti lähteä ryömimään eteenpäin siten, että kaiki nostivat jalkojaan yhtäaikaa. Tunsin kun takaistuvan pojan etumus hieroi takapuoltani ja alkoi vähitellen tuntua kankealta. Menin paniikkiin. Silloin en vielä osannut sääliä takanani olevaa poikaa, joka näytti matoilun jälkeen todella vaivaantuneelta. Sen ohjaajan täytyi olla jonkin sortin perverssi. 

Hyi saakeli :D

:D

Oltiin kerran häissä, joissa kaikille oli määrätty nimilapuin paikka keskeltä ventovieraita. Tä oli tarpeeksi ärsyttävää, meidän seurueestakin kaikki oli ripoteltu eri pöytiin, mutta hauskuus jatkui sillä, et jostain pussukasta piti ottaa sokkona kortti, jossa oli jotain juttua (en muista enää) ja piti lähteä kiertelemään ympäri salia hakemassa sen oman kortin perusteella omaa paria, jolta piti kysellä viel jotain juttuja. Porukat alkoi samantein painumaan pihalle röökille ja vessaan ja ties mihin hävisi puolet väestä. Jos on mulla häät joskus, en ikinä kiusaisi ihmisiä tollaisella pelleilyllä..

Poni- ja näkkärileikki. Näkkärileikki on siis sellainen, että seistään jonossa ja näkkäri pitää antaa aina takana oleville SUULLA. Joka kierroksen jälkeen näkkäri puolitetaan. Hyi hitto!

Joku järkevä lauta tai korttipeli ok. Ehkä tietovisa, mutta ei mitään huutokilpailua. Enemmän hauskoja kysymyksiä kuin tosikkoja. Leikin luonne riippuu paljon ryhmän iästä.

Huh (ja luin vain ekan sivun)! Olen opiskeluvuosien jälkeen onnistunut säästymään kaikilta "leikeiltä" ja kiitän onneani. Tuntuu absurdilta ajatella, että on "asiantuntijoita" ja konsultteja, jotka kehittelee noita, ehkä lisenssoi ne ja ansaitsevat sillä elantonsa. :D

Paras tutustumis- ja ryhmäytymisleikki on se, että laittaa ihmisille vaikka kattilallisen hyvää soppaa, istuttaa ihmiset pöydän ympärille syömään. Pikkuhiljaa juttu alkaa kulkea, ihan sama puhutaanko säästä vai mistä. Tärkeintä on yhteinen kokemus ja muista saa jonkunlaisen kuvan (millaiset pöytätavat, kuunteleeko muita, katsooko silmiin jne jne). Syöminen ei nöyryytä ketään, on tuttua, mukavaa ja kodikasta. Tietysti asiaa hankaloittaa suomalaisten loputtomat ruokarajoitteet, mutta nekin auttavat tutustumaan. Nirsoilijatkin paljastuvat, ja sehän on luonteenpiirre joka liittyy muuhunkin kuin ruokaan. :)

Vierailija kirjoitti:

 Työyhteisö voi hyvin niin, että tehdään kivoja juttuja yhdessä, käydään vaikka siellä makkaraa paistamassa. Jos joku itkee verta, kun ei saa imitoida lepraista siiliä, niin hän voi puolestani etsiä jonkun harrastuksen, missä toteuttaa tätä tarvettaan. 

:D :D :D