Lue keskustelun säännöt.
Kammottavin tutustumis- tai ryhmäytymisleikki?
Kommentit (743)
Vierailija kirjoitti:
Isäni iältään 70 vuotta. Tykkäsi käydä keskusteluryhmässä missä oli isäni ikäisiä miehiä siellä he juttelivat asioista, muistelivat menneitä.
Eräänä kertana ryhmänvetäjä vaihtui ja tilalle tuli nuori nainen kanteleen kanssa. Silloin alkoi kanteleen soitto sekä ryhmälaulu sekä leikit.... " OO OO KUKA KUKA OOO OOO KOSKETTAA KOSKETTAA VARPAASEEN KUKA KUKA VARPAASEEN! ... KUKA KOSKETTAA VIERUSKAVERIN VARPAASEEN KUKA KUKA ..... " samalla kantele soi.
Isäni lopetti käymisen siellä ja muutama muukin. No isä olisi tykännyt siitä alkuperäisestä ryhmästä. Miksi ihmeessä väkisin pitää väsätä jotain leikkejä? Ja kun kyseessä ei ollut mikään jumpparyhmä.
Huutonaurua 😂😂😂
Mutta aivan mahtava ketju! Tästälähin kieltäydyn kaikista aivottomista leikeistä kun tiedän että ei niistä kukaan muukaan tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulin eräältä tutulta, että olivat lo-koulutuksessa leikkineet leikkiä, jossa piti haistella vieruskavereita. Sitten sokkona hajun perusteella löytää oikeiden ihmisten viereen. Kuulosti ällöttävältä.
Hirveää. Mitä ne oikein ajatteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni iältään 70 vuotta. Tykkäsi käydä keskusteluryhmässä missä oli isäni ikäisiä miehiä siellä he juttelivat asioista, muistelivat menneitä.
Eräänä kertana ryhmänvetäjä vaihtui ja tilalle tuli nuori nainen kanteleen kanssa. Silloin alkoi kanteleen soitto sekä ryhmälaulu sekä leikit.... " OO OO KUKA KUKA OOO OOO KOSKETTAA KOSKETTAA VARPAASEEN KUKA KUKA VARPAASEEN! ... KUKA KOSKETTAA VIERUSKAVERIN VARPAASEEN KUKA KUKA ..... " samalla kantele soi.
Isäni lopetti käymisen siellä ja muutama muukin. No isä olisi tykännyt siitä alkuperäisestä ryhmästä. Miksi ihmeessä väkisin pitää väsätä jotain leikkejä? Ja kun kyseessä ei ollut mikään jumpparyhmä.
Huutonaurua 😂😂😂
Mutta aivan mahtava ketju! Tästälähin kieltäydyn kaikista aivottomista leikeistä kun tiedän että ei niistä kukaan muukaan tykkää.
Mäkin hajosin siihen matoleikkiin, noin kuvainnollisesti :-D
Miksi aikuisia ihmisiä pistetään pelleilemään?
Vihaan tutustumisleikkejä. Siis VIHAAN. Mutta jostain syystä sössötän täällä huulet hampaiden päällä "safelihambafbiikevi" ja hihitän itsekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tämä oli ihan kiva:jakauduttiin pieniin (4-6hlö)ryhmiin ja niissä jokainen sanoi yhdestä henkilöstä jotain positiivista,niin että kaikki tulivat valituksi.Meidän ryhmässä syntyi ainakin hyvänhenkistä keskustelua ja mielestäni koskaan ei voi kehua toista liikaa.Tietysti koska ei tunnettu toisiamme kehuminen oli tyyliin "näytät ystävälliseltä/luotettavalta/sinulla on kivat vaatteet jne" mutta silti mielestäni positiivista.
Olen ollut samanlaisessa ja se oli kaikkea muuta kuin kivaa. Koulutuksen aluksi oli neljän hengen ryhmissä tällainen. Meitä oli 2 miestä ja 2 naista aina samassa ryhmässä. Olimme ihan eri alojen ihmisiä, tyyliin insinöörejä, markkinointi- ja myynti-ihmisiä, ICT, juristeja jne. Yhteisenä nimittäjänä vain sama työnantaja. Kaikki eivät tunteneet toisiaan, mutta omassa ryhmässäni oli selvästi minuun ihastunut miespuolinen työkaverini. Hän punasteli ja oli mykkänä, tuijotti vain rintojani. Odotin nolona, että hän milloin tahansa paukauttaa, että minussa myönteistä on isot rinnat. Pitkän tuijottelun ja hiljaisuuden jälkeen tämä insinööri sai sanottua jotain, että mulla on ihan kiva paita.
Yök, ei ikinä enää tätä, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edesmenneen pappani vanhainkodissa oli kolme kertaa viikossa "iltapiiri" johon kaikkien paikalla olijoiden oli pakko osallistua "ettei masennu yksin huoneeseensa" Ruuan ja iltapäivälääkkeiden jälkeen moni vanhus olisi halunnut päiväunille/lepäämään. Mutta ei, hoitaja rallatti jotain lastenlaulua ja vanhuksille rytmikapulat käteen joita oli paukutettava yhteen. Niin nöyryyttävää. Pappa pyysikin sitten, että hakisin hänet aina iltapiirin aikaan ulkoilemaan ja niin tein. Kärräsin pappaa metsäteillä ja järven rannassa, kun monet muut vanhusparat jäivät sinne piiriin :(
Siis kuka, koska ja missä on keksinyt, että vanhuksille pitää järjestää tällaista, ja ketkä, koska ja missä ovat vielä tämän hyväksyneet? Tuo tuntuu oikeasti olevan ihan yleinen totuus, että tuollaista vanhuksille kuuluu järjestää. Ihan hirveää.
Ja missä on kaikki leikittäjät? Tuo on sen verran yleistä, että luulisi tähänkin ketjuun sellaisia eksyneen.
No, tässähän minä olen koko ajan nolostellut :D Ja ihan oikeasti, emme me leikittäjätkään pääosin tästä pidä mutta minkäs teet kun ensin opettajat yrittävät aivopestä meidät leikkimisen autuuteen (ja valitettavasti ovat onnistuneet siinä monen kohdalla) ja saat miinuspisteitä jos et leikitä ihmisiä oikein. Arvatkaa nyt miten itseänikin hävettää kun me päälle parikymppiset ihmiset joudumme parin viikon päästä leikittää niitä toisilleen tuntemattomia, 16-50-vuotiaita ykkösluokkalaisia ja "luoda näin hyvää ryhmähenkeä" ja samalla opettajat listaavat taustalla että kuinka pirteitä olemme, miten otamme katsekontaktia, mitä leikkejä käytämme, miten paljon kehumme ihmisiä ja millä tavoin, olemmeko rauhallisia vai puhummeko liian nopeasti jne. Mutta hei, kiitos kaikille vastanneille vinkeistä, ehdotan luokkalaisilleni ainakin tuota tietovisaa, se koulusuunnistusideakin oli tosi hyvä mutta valitettavasti me menemme ihan erilliseen paikkaan (mökille keskelle metsää) vetämään näitä hassunhauskoja tuokioitamme.
Oikeasti pyydän jo nyt anteeksi kaikilta teiltä tulevilta asiakkailtani joita joudun työnantajani eli luultavasti kunnan määräyksestä leikittämään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edesmenneen pappani vanhainkodissa oli kolme kertaa viikossa "iltapiiri" johon kaikkien paikalla olijoiden oli pakko osallistua "ettei masennu yksin huoneeseensa" Ruuan ja iltapäivälääkkeiden jälkeen moni vanhus olisi halunnut päiväunille/lepäämään. Mutta ei, hoitaja rallatti jotain lastenlaulua ja vanhuksille rytmikapulat käteen joita oli paukutettava yhteen. Niin nöyryyttävää. Pappa pyysikin sitten, että hakisin hänet aina iltapiirin aikaan ulkoilemaan ja niin tein. Kärräsin pappaa metsäteillä ja järven rannassa, kun monet muut vanhusparat jäivät sinne piiriin :(
Siis kuka, koska ja missä on keksinyt, että vanhuksille pitää järjestää tällaista, ja ketkä, koska ja missä ovat vielä tämän hyväksyneet? Tuo tuntuu oikeasti olevan ihan yleinen totuus, että tuollaista vanhuksille kuuluu järjestää. Ihan hirveää.
Ja missä on kaikki leikittäjät? Tuo on sen verran yleistä, että luulisi tähänkin ketjuun sellaisia eksyneen.
No, tässähän minä olen koko ajan nolostellut :D Ja ihan oikeasti, emme me leikittäjätkään pääosin tästä pidä mutta minkäs teet kun ensin opettajat yrittävät aivopestä meidät leikkimisen autuuteen (ja valitettavasti ovat onnistuneet siinä monen kohdalla) ja saat miinuspisteitä jos et leikitä ihmisiä oikein. Arvatkaa nyt miten itseänikin hävettää kun me päälle parikymppiset ihmiset joudumme parin viikon päästä leikittää niitä toisilleen tuntemattomia, 16-50-vuotiaita ykkösluokkalaisia ja "luoda näin hyvää ryhmähenkeä" ja samalla opettajat listaavat taustalla että kuinka pirteitä olemme, miten otamme katsekontaktia, mitä leikkejä käytämme, miten paljon kehumme ihmisiä ja millä tavoin, olemmeko rauhallisia vai puhummeko liian nopeasti jne. Mutta hei, kiitos kaikille vastanneille vinkeistä, ehdotan luokkalaisilleni ainakin tuota tietovisaa, se koulusuunnistusideakin oli tosi hyvä mutta valitettavasti me menemme ihan erilliseen paikkaan (mökille keskelle metsää) vetämään näitä hassunhauskoja tuokioitamme.
Oikeasti pyydän jo nyt anteeksi kaikilta teiltä tulevilta asiakkailtani joita joudun työnantajani eli luultavasti kunnan määräyksestä leikittämään :D
Siis mikä ala kyseessä? Mikä ohjaaja susta tulee?
Koulutan työkseni erilaisia porukoita käyttämään tiettyjä ohjelmistoja. Koulutuksiini tulee ihmisiä niin suurista tuhansia henkiä työllistävistä yrityksistä kuin parin hengen firmoista ja julkiselta sektorilta sekä järjestöistä. Käyn itse päivän ensimmäisellä tapaamisella jokaisen läpi nimenhuutona, jotta tiedän, että kaikki ovat paikalla (vaikuttaa laskutukseen), joten on tiedettävä jokaisen länsnäolo. Mitään muuta esittäytymistä en vaadi.
Vielä pari vuotta sitten oli nimikyltit osallistujlla, mutta osa koki nekin ahdistavaksi/sopimattomaksi vaatteisiin/heidän yksityisyyttään loukkaaviksi, joten lopetin niidenkin käytön. Ei minua sinänsä kiinnosta mitä ihmiset tekevät tauoilla tai silloin, kun ryhmissä harjoittelevat ohjelmiston käyttöä, kunhan jokainen vain läpäisee "lopputentin" ohjelman käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti, paras tutustumisleikki on ryyppyilta. Muistan, kun olin aikanaan aloittanut opiskelun parissakin eri oppilaitoksessa, niin alkuviikko oli jonkinlaista vaivautunutta kyräilyä siihen asti kunnes tuli keskiviikkoilta jolloin lähdettiin uusien opiskelukaverien kanssa ensimmäisiin bileisiin. Torstaiaamuna kaikki olivat jo kuin vanhoja tuttuja :)
Selvin päin tehtävät leikit, jotka vaativat itsensä nolaamista muiden edessä ("nyt Raili leikkii kissaa ja kaikki muut katsovat. Ole hyvä, Raili!"). Fyysinen koskeminen ventovieraisiin ihmisiin on monille vaikeaa. Lapselliset leikit tai leikit, joilla ei ole mitään tarkoitusta ("rytmikapulat ja marakassit esiin, niin soitetaan yhdessä Paranoid") ovat myös inhottavia.
Kolmantena ryhmänä: leikit, jotka kestävät liian pitkään! "Haastattele kaveria puoli tuntia ja kertokaa sitten toisistanne" on vaikeaa, jos satunnaisesti valikoitunut kaveri osoittautuu autistiksi, josta ei saa irti mitään.
- "Moi mä oon Raili! Kuka sä oot?"
*10 sek hiljaisuus*
-"... pertti..."
*20 sek hiljaisuus* jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edesmenneen pappani vanhainkodissa oli kolme kertaa viikossa "iltapiiri" johon kaikkien paikalla olijoiden oli pakko osallistua "ettei masennu yksin huoneeseensa" Ruuan ja iltapäivälääkkeiden jälkeen moni vanhus olisi halunnut päiväunille/lepäämään. Mutta ei, hoitaja rallatti jotain lastenlaulua ja vanhuksille rytmikapulat käteen joita oli paukutettava yhteen. Niin nöyryyttävää. Pappa pyysikin sitten, että hakisin hänet aina iltapiirin aikaan ulkoilemaan ja niin tein. Kärräsin pappaa metsäteillä ja järven rannassa, kun monet muut vanhusparat jäivät sinne piiriin :(
Siis kuka, koska ja missä on keksinyt, että vanhuksille pitää järjestää tällaista, ja ketkä, koska ja missä ovat vielä tämän hyväksyneet? Tuo tuntuu oikeasti olevan ihan yleinen totuus, että tuollaista vanhuksille kuuluu järjestää. Ihan hirveää.
Ja missä on kaikki leikittäjät? Tuo on sen verran yleistä, että luulisi tähänkin ketjuun sellaisia eksyneen.
No, tässähän minä olen koko ajan nolostellut :D Ja ihan oikeasti, emme me leikittäjätkään pääosin tästä pidä mutta minkäs teet kun ensin opettajat yrittävät aivopestä meidät leikkimisen autuuteen (ja valitettavasti ovat onnistuneet siinä monen kohdalla) ja saat miinuspisteitä jos et leikitä ihmisiä oikein. Arvatkaa nyt miten itseänikin hävettää kun me päälle parikymppiset ihmiset joudumme parin viikon päästä leikittää niitä toisilleen tuntemattomia, 16-50-vuotiaita ykkösluokkalaisia ja "luoda näin hyvää ryhmähenkeä" ja samalla opettajat listaavat taustalla että kuinka pirteitä olemme, miten otamme katsekontaktia, mitä leikkejä käytämme, miten paljon kehumme ihmisiä ja millä tavoin, olemmeko rauhallisia vai puhummeko liian nopeasti jne. Mutta hei, kiitos kaikille vastanneille vinkeistä, ehdotan luokkalaisilleni ainakin tuota tietovisaa, se koulusuunnistusideakin oli tosi hyvä mutta valitettavasti me menemme ihan erilliseen paikkaan (mökille keskelle metsää) vetämään näitä hassunhauskoja tuokioitamme.
Oikeasti pyydän jo nyt anteeksi kaikilta teiltä tulevilta asiakkailtani joita joudun työnantajani eli luultavasti kunnan määräyksestä leikittämään :D
Siis mikä ala kyseessä? Mikä ohjaaja susta tulee?
Viittomakielen ohjaaja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi tietää mihin perustuu tämä pakkoleikkitys yhtään minkään ikäisille, muuhun kuin kiusaamishaluun. Tiede voisi olla hieman eri mieltä nöyryytyksen "hyödyistä" erilaisille ihmisille, erilaisilla taustoilla ja persoonallisuuksilla varustettuna.
Leikittäjät, menkää oikeisiin töihin ja antakaa muiden olla rauhassa. Voitte soittaa tahtirumpua ja nuolla toistenne varpaita ihan keskenänne, perustakaa vaikka kerho.
Muutettiin uudelle paikkakunnalle kesken ala-asteen ja tervetuliaisiksi pääsin mukaan muunmuassa sellaiseen peliin jossa piti osata kertotaulun oikea vastaus ulkoa. Kivaa aivojumppaa jollekin matikkapäälle, mutta itselläni on vaikea matematiikan oppimisvaikeus eli en pysty käsittelemään numeroita päässäni lainkaan. Luokanvalvoja oli tästä hyvin informoitu, kun tukiopetukset, helpotetut opetussuunnitelmat ja muut oli jo valmiiksi järjestetty. Jälkikäteen mietin että tekikö hän sen vittuillakseen, ikäänkuin kostona kun tulen hänen kouluunsa ja "vaadin erityiskohtelua". Kun tuli vuoroni, menin ihan lukkoon, enkä arkana lapsena saanut sanottua mitään kun kaikki tuijotti, mutta pudistin päätäni kieltäytymisen merkkinä, melkein itkin. Opettaja raivosi kun en leiki mukana, vaikka minua varten oli järjestetty tutustumispäivä ja jouduin seuraavana päivänä koulukuraattorille, kun minulla on "päässä vikaa". Jouduin luokan syrjimäksi ja koulukiusatuksi heti ensimmäisellä viikolla uudessa koulussa. Oikein eheyttävä ja varmasti ryhmähenkeäkin nostattava kokemus!
Eli ei kiitos mitään älykkyyskokeita tutustumisleikkeihin.
Tiedättekö, on lohduttavaa nähdä, että nämä leikit ovat näin yleisesti inhottuja ihmisten kesken. Olenkin miettinyt, että eikö kukaan muu pidä näitä karmeina. Nyt tuntuukin siltä, että valtaosa pitää!
Vierailija kirjoitti:
Selvin päin tehtävät leikit, jotka vaativat itsensä nolaamista muiden edessä ("nyt Raili leikkii kissaa ja kaikki muut katsovat. Ole hyvä, Raili!"). Fyysinen koskeminen ventovieraisiin ihmisiin on monille vaikeaa. Lapselliset leikit tai leikit, joilla ei ole mitään tarkoitusta ("rytmikapulat ja marakassit esiin, niin soitetaan yhdessä Paranoid") ovat myös inhottavia.
Kolmantena ryhmänä: leikit, jotka kestävät liian pitkään! "Haastattele kaveria puoli tuntia ja kertokaa sitten toisistanne" on vaikeaa, jos satunnaisesti valikoitunut kaveri osoittautuu autistiksi, josta ei saa irti mitään.
- "Moi mä oon Raili! Kuka sä oot?"
*10 sek hiljaisuus*
-"... pertti..."
*20 sek hiljaisuus* jne.
Ei tarvitse olla autisti, käy tällainen yksityisyyttään varjeleva introverttikin. Olen joutunut tähän samaan tehtävään. En halunnut kertoa juuri mitään itsestäni, niin piti väkisin yrittää keksiä jotain jutunjuurta. Parikseni tullut uusi työntekijä taas pulputti hulluna kaikkea mahdollista itsestään. "Haastatteluni" oli lähinnä hänen kuuntelemistaan. Sitten me esittelimme toisemme muille. Minä luin lapulta asioita ja olin jo unohtanut osan. Hän pulputti minusta esityksen eli oli saanut jotain irti.
Ongelma näissä monissa ryhmäleikeissä ja tutustumisissa on se, että niissä ei oteta huomioon ihmisten persoonallisuuksia. Kaikki eivät ole samasta puusta veistettyjä. Ja vain pieni prosentti haluaa kontaktia vieraiden ihmisten varpaisiin..
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti, paras tutustumisleikki on ryyppyilta. Muistan, kun olin aikanaan aloittanut opiskelun parissakin eri oppilaitoksessa, niin alkuviikko oli jonkinlaista vaivautunutta kyräilyä siihen asti kunnes tuli keskiviikkoilta jolloin lähdettiin uusien opiskelukaverien kanssa ensimmäisiin bileisiin. Torstaiaamuna kaikki olivat jo kuin vanhoja tuttuja :)
Tarkoitat kai "kaikki jotka lähtivät mukaan bileisiin olivat jo kuin vanhoja tuttuja"
Vierailija kirjoitti:
Meillä laulettiin joskus lastentarhassa 80-luvulla.
1."Kävelin eilen illalla Tammerkosken sillalla!." (Pariton määrä lapsia käveli ristiin rastiin)
2. Sanat jatku jotenkin ja sitten tuli kohta "..eikä kukaan saa jäädä ilman." ( Siinä vaiheessa jokainen yritti tarttua kiireen vilkkaa jotain lähellä molemmista käsistä)
3. Joku jäi ilman paria ja sille alkoivat kaikki laulaa :
" Se oli oikein, se oli oikein, se oli oikein hyyvä, ettei kukaan *Minnasta* huoli, se oli oikein hyyvä"
Nykyäänhän tuommoinen inhottava ns.leikki ei olisi edes sallittu. Muistan vieläkin, miten pahalta se tuntui, kun usein jäin muutenkin yksin. Sitten siinä tarhatädit vielä hymyilivät tekomaireana vieressä.
Mä oon joutunut leikkimään samaa päiväkodissa, vaikken sanatarkasti muista tota lorua mutta tunnelma jäänyt mieleen! Kauheaa mutta on muuten ainoa muisto tuolta tarhasta jonka muistan.
Kuulin eräältä tutulta, että olivat lo-koulutuksessa leikkineet leikkiä, jossa piti haistella vieruskavereita. Sitten sokkona hajun perusteella löytää oikeiden ihmisten viereen. Kuulosti ällöttävältä.